torstai 30. tammikuuta 2014

Vuoden mittainen ikuisuus


Mikä on ikuisuusprojektin statukseen virallisesti vaadittava aika? Lasketaanko ikuisuusprojektina aloitettua neuletta enää ikuisuusprojektiksi, jos sen valmistumiseen menee vain vuosi?


Pops Forever

Lanka: Novitan Tico-Tico valkoisena, ja lukemattomat fingering-vahvuiset jämät, mm. Fabel, Step, Opal, Admiral, Regia 4-fach, Sock-Ease, Trekking...
Menekki: 386 g (josta 200 g ticoticoa), peiton koko noin 80 x 125 cm
Puikot: 2,75 mm (yhdistämiseen 2,5 mm virkkuukoukku)

Ravelryn projektisivun mukaan olen aloittanut peiton neulomisen 31.1.2013, ja viimeisen langanpään päättelin toissapäivänä. Paria päivää vajaa vuosi tähän siis meni! myönnettäköön että aloitettaessa aiottu loppukäyttäjä ei ollut sama kuin nyt ;) Kenelle tämä on, sen voi päätellä vaikka tulevan isosiskon oivasta kuvausrekvisiittavalinnasta!


Yhtään lankaa en ole kaupasta peittoa varten ostanut, vaan omien jämien lisäksi pyörylöihin on neulottu useiden kanssaneulojien jämiä. (Kaikki palaset on neulottu muuten eri langoista.) Kiitos vielä kaikille pikkukeriä (ja vähän isompiakin) lahjoittaneille! Kaksi iskemätöntä kerää valkoista ticoticoa vaihdoin neuleystävän kanssa muistaakseni kahvikupposeen ja kakkupalaan neuletapaamisessa.Pyörylöiden neulominen oli kyllä huippuhauskaa värien käyttäytymistä seuratessa. Kerällä järkyttävältä värioksennukselta näyttävä lanka saattoi muuntautua varsin seesteiseksi ympyräksi, kun taas lempilangasta neulotusta palasta tuli järkyttävän näköinen. Muutamien lankojen väriyhdistelmät saivat myös epäilemään langan suunnittelijan täysjärkisyyttä.

Ohjehan oli kirjoitettu Noron Kureyonille, joka on aika lailla paksumpaa tavaraa kuin miun lankavalinta. Jostain syystä olin saanut päähäni tehdä tämän nimenomaan sukkalankojen jämistä, joten piti vähän fiksata tuota neliön perusohjetta suuremmaksi. Ohjeen mukaan neuloen näillä langoilla yhden neliön kooksi olisi tullut noin 4 x 4 cm, joten vähän turhan monta langanpäätä olisi ollut pääteltävänä... Tässäkin niitä oli ihan riittävästi, 70 palaa ja jokaisessa vähintään se neljä langanpäätä. Palat piti myös höyrysilittää ennen peiton kokoamista, sillä ne olivat puikoilta pudottuaan sellaisia ruttuja ettei niistä edes kulmia erottanut.

Peitossa on leveyssuunnassa seitsemän ja pituussuunnassa kymmenen palaa, jokainen pala pikkaisen reilut 10 x 10 cm joten aika reilu vauvanpeittohan tämä on. Jämiä olisi riittänyt vielä vaikka isompaankin  torkkupeittoon, mutta valkoinen lanka loppui. En halunnut ottaa riskiä ja jatkaa toisen värierän kerällä, luonnonvalkoisissakin voi värivaihtelua olla yllättävän paljon...


Ohjeessa yhdistäminen oli hoidettu ompelemalla. Mie kokeilin kolmea eri tapaa yhdistää ommellen, mutten saanut tyydyttävää jälkeä. Siirryin tuttuun ja turvalliseen virkkaamalla yhdistämiseen, ja parasta jälkeä sain aikaiseksi kiinnittämällä palaset toisiinsa oikealta puolelta kiintein silmukoin. 

Neulottujen palojen yhdistämiseen vaadittiinkin enemmän keskittymistä kuin virkattujen, koska palojen kulmat oli vaikeampi paikantaa, ja piti laskea että joka sivulle tulee saman verran silmukoita jotta saumoista tulee tasaisia. Valkoinen ticotico loppui kokonaan jossain vaiheessa ja jatkoin yhdistämistä luonnonvalkoisella Regialla. Ei tätä vaihdosta ainakaan kuvista huomaa. Virkkasin vielä valkoisella peiton ympäri kiinteitä silmukoita ja lopuksi jollain vähän isommalla ruskeansävyisellä jämällä pylväitä reunukseksi. Vielä yhdistämisen jälkeen palaset kupruilivat kulmistaan mikä minnekin, mutta tämä tasoittui onneksi ankaralla soukkaamisella ja pingoituksella. 

Peitosta tuli varsin kiva, ohut mutta hyvin lämmin. Harkitsin vielä sen vuorittamista vaikka pehmeällä flanellilla, onko se tarpeen jää nähtäväksi. Ensimmäinen vauvaneule valmis! Tai ei tätä ehkä lasketa, tämähän aloitettiin jo kauan ennen kuin tulokkaasta oli tietoakaan...


Aavistuksen suuri peitto vaunukäyttöön, tarttee ehkä tehdä kärryjä varten toinen... Mielessä pyörii vain kauhea määrä kivoja peittoideoita, kai se ipana muutakin neuletta tarttis? :P

tiistai 21. tammikuuta 2014

Eteenpäin!

Hurjan isot kiitokset kaikille onnitelleille ja mallistoani kehuneille! Ilo ja ylpeys omasta työstä moninkertaistuu kun palaute on näin mahtavaa. Monet ovatkin jo ottaneet malleja puikoille (ja saaneet valmiiksi!) ja kyselyjä ohjeista on tullut useita myös Ravelryn kautta Suomen ulkopuolelta.

Koska Pässinpökkimät -malliston ohjeet tulevat myyntiin Ravelryyn sitten kun seuraava Moda-lehti on ilmestynyt (noin kuukauden päästä), niin lisäsin ohjeet ravelryyn vähän kansainvälisemmällä nimellä. Pässinpökkimissä kun ääkkösiä riittää :D Ihan mahtavuutta on ollut päästä kurkkimaan muiden versioita omista malleista. Miulla kun ei ole ollut tapana neuloa omia malleja enää uudestaan, vaikka tarvetta ja houkuttelevia väriyhdistelmiä löytyisikin...

Kauluri löytyy Ravelrysta nimella Finnsheep Striped Cowl. Vakiotestineulojani ihana Tiina lupautui taas syksyllä mukaan projektiin, ennen kuin tiesi edes mitä pitäisi neuloa! Hänen mainio versionsa valmistui Cascade 220:sta, ja on esillä täällä.

 (Kuva Napit puuttuu -blogista)

Huomasin muuten pienoisen virheen Modassa kaulurin ohjeessa. Valmiin neuleen kooksi oli ilmoitettu 150 x 80 cm. Sinänsä harmiton typo, mutta noin isoon kauluriin tarvitsisi kolme kertaa enemmän lankaa :D Ohjeen mukaan neulotun kaulurin todellinen korkeus on noin 25 cm.

Pässinpökkimien lapasten nimi Ravelryssa on Finnsheep Striped Mittens. Supernopea neuloja Auli tekaisi raitalapaset parissa päivässä Modan ilmestyttyä, makeat marianne-värit! Hänen versioonsa voi tutustua tarkemmin täällä.

(Kuva blogista virveriikka)

Iikku testineuloi syksyllä molemmat pipomallit, jotka saivat Ravelryssa nimet Finnsheep Striped Hat ja Finnsheep Unicolor Hat. Kävi ilmi että molemmat pipo ovat ilmeisesti isopäisille suunniteltuja, ja Iikku sai vaihtaa kuviopipon langan melko lailla ohuemmaksi ennen kuin sai neulottua itselleen sopivan päähineen. Lisää näistä pipoista voi lukea täältä.


(Kuvat Purkautuu... -blogista)

Työttömänä siis kotona olen nyt äitiysloman alkuun asti, mutta se ei (ikävä kyllä) tarkoita vain laakereillaan lepäämistä sohvalla neuloen :D Lilja on miun kanssa kotona suurimman osan viikkoa, ja kotiäitiys onkin pitkän tauon jälkeen yllättävän kovaa työtä, vaikka tietysti ihanaa :) Tämän malliston ohjeiden käännökset täytyy työstää julkaisukuntoon, ja monenlaista yhteistyökuviota ja uutta mallia on työn alla ja suunnitelmissa. Seuraavaan Ullaan on taas lähdössä ohjetta, ja tuossa vieressä odottaa kassillinen muhkeita lankoja...

keskiviikko 15. tammikuuta 2014

Se on täällä!

Vuoden 2014 ensimmäinen Moda -lehti on ilmestynyt!


Ai mitäkö ihmeellistä siinä muka on? Käännetäänpä sivulle 58...


Ei sen kummallisempaa kuin miun opinnäytetyömallisto. Miun neuleet. Julkaistuna. Ohjeineen. Lehdessä. Kiiltävällä paperilla. Huippumallin päällä.

!!!

Tämän parissa puuhasin siis koko viime syksyn, ja vihdoin saan näyttää ja kertoa teillekin. Odottavan aika on ollut todella pitkä...

Eli suunnittelin opinnäytetyönäni asustemalliston suomenlampaan villasta, ja perehdyin samalla villan erikoisominaisuuksiin, suomalaisen kehräämöteollisuuden nykytilaan ja kotimaisen lähimateriaalin käytön ekologiaan. Yhteistyökumppaninani toimi Pirtin Kehräämö joka tarjosi kaikki materiaalit työtäni varten, ja malliston julkaisi Moda.

Pässinpökkimät - neulemalliston suunnittelu käsityölehdelle kotimaisesta lähilangasta -niminen opinnäytetyöni (jonka arvosanaksi irtosi vitonen) on luettavissa kokonaisuudessaan Theseus -tietokannassa, täällä.

Lehteä varten lähetin mallineuleet kuvauksiin, mutta sitä ennen nappasin toki kuvat itse raporttia varten. Luottomallinani jälleen kaunis kälyni Elli :)


Pässinpökkimä kauluri

Malli: oma, Moda 1/2014
Lanka: Pirtin Kehräämön kampavillalanka tex 110 x 4 luonnonvalkoisena (1) ja vaaleanharmaana (3)
Menekki: 178 g, kaulurin koko pingotuksen jälkeen 150 x 23 cm
Puikot: 4,5 mm


Pässinpökkimät lapaset

Malli: oma, Moda 1/2014
Lanka: Pirtin Kehräämön kampavillalanka tex 110 x 4 luonnonvalkoisena (1) ja vaaleanharmaana (3)
Menekki: 75 g, lapasen pituus 34 cm
Puikot: 3,75 mm 
 
 
 Pässinpökkimä kuviopipo
 
Malli: oma, Moda 1/2014
Lanka: Pirtin Kehräämön kampavillalanka tex 110 x 4 luonnonvalkoisena (1)
Menekki: 54 g, päänympärys 56 cm
Puikot: 4 mm 
 
 
Pässinpökkimä raitapipo

Malli: oma, Moda 1/2014
Lanka: Pirtin Kehräämön kampavillalanka tex 110 x 4 luonnonvalkoisena (1) ja vaaleanharmaana (3)
Menekki: 53 g, päänympärys 58 cm
Puikot: 4 mm


Kaikissa neuleissa toistuu nostetuin silmukoin ja palmikonkierroin muodostuvat siksak-kuviot, hieman eri rytmeissä. Kaavioita ohjeissa on vaikka muille jakaa, mutta ei nämä superhankalia silti ole (testineulojat voi todistaa!), ei vaan ehkä ihan aloittelijoiden malleja. Raitapipo tekee poikkeuksen, se on mukava perusmyssy jonka reunus on lyhennetyin kerroksin muotoiltu päähän sopivaksi, ja tilaa hatussa riittää myös isommallekin tukalle.

Siinä se nyt siis oli, huhhuh. Onpa tyhjä olo :D

maanantai 13. tammikuuta 2014

Harvahampaan takki

Marraskuun lopulla Savoon saapuivat ensimmäiset kovat pakkaset, ja kauhukseni huomasin ettei miun lapsella ollut ainuttakaan villatakkia haalarin alle lämmitykseksi. Kyllä oli huono omatunto! Nyt on tämä puute korjattu, sopivasti tälle alkaneelle pakkaskaudelle :)


Luumu ja vispipuuro

Malli: Perusraglan ylhäältä alas
Lanka: Drops Karisma (100 % villaa) luumunvärisenä,
raitoina wanhaa marjapuuronväristä seiskaveikkaa
Menekki: 263 g, koko noin 120 cm
Puikot: Knit pro 4 mm


Inspiraatio raitatakkiin tuli söpöstä Little Coffee Bean -vauvantakista, ja yritinkin ensin neuloa ohjeen suurimman koon mukaan. Hyvin pian kuitenkin selvisi, ettei malli ollut sellaisenaan muokattavissa näin isoon kokoon, joten purin tekeleen ja aloitin neulomisen omien laskelmien ja lapsen mittojen mukaan. Muutama aloitussilmukka lisää ei olisi ollut pahitteeksi, mutta eipähän puhalla viima kaulalle!


Mie oon aina neulovinani Liljan vaatteisiin reilusti kasvunvaraa, ja kuitenkin valmis neule on just sopiva. Joko tyttö kasvaa kiusallaan lyhyenkin neuleprojektin aikana entistä kovempaa vauhtia, tai sitten mie vaan arvioin keskeneräisen neuleen aina todellisuutta suuremmaksi. Ylhäältä alas neulottava takki on kyllä paras vaihtoehto, sitä voi sovittaa useasti ja neuloa urheasti lisäpituutta vaikka hihat on mukamas jo niiiiiin pitkät. Nämäkin hihat on neulottu kahdesti, ekat oli liian lyhyet ja kapeat. Eikä kireä villatakki ole kenenkään mielestä kiva, varsinkaan vaatteistaan tarkan tyttöipanan.


Karisma on kyllä mainio lanka. Pehmeä ja edullinen, ja värikartta on mukavan laaja. Suosittelen sitä lämpimästi lasten käyttöneuleisiin, konepestävyys on iso plussa ja hinta on tosiaan niin halpa, ettei nopeasti pieneksi jäävä vaate harmita niin paljon kuin arvokkaammasta langasta neulottu. Miun kokemuksen mukaan Karisma myös kestää hyvin nyppyyntymättä, ja neuletuntumastakin se saa kiitettävän arvosanan. 

Wanha marjapuuronvärinen seiskaveikanjämä löytyi erään lankalaarin pohjalta, ja Lilja valitsi sen raitaväriksi. Varmuuden vuoksi raidoitin vain vartalo-osan, ja senkin suhteessa 4 krs Karismaa / 2 krs seiskaveikkaa, etteivät raidat karhentaisi tai jäykistäisi vaatetta liikaa. Lopputulos on sekä äidin että tyttären mieleen! Sopivat napit löytyivät omasta jemmasta. 

On muuten paljon helpompaa ja mukavampaa neuloa nappilista vasta viimeiseksi! Onhan siinä toki ylimääräistä viimeistelytyötä, mutta napinläpien paras mahdollinen määrä ja välimatka hahmottuvat parhaiten vasta valmiiseen neuleeseen. Miulla kun on tapana tehdä niitä läpiä joko liika tai liian vähän...

Takista tuli oikein hyvä, jospas se mahtuisi ainakin tämän talven loppuun!


Ipana lahjottiin kuvausmyönteiseksi suklaakonvehdilla ja luvalla käyttää Angry Birds -housuja!

torstai 9. tammikuuta 2014

Pohjoisen silmukoita

En ole pitkiin aikoihin blogannut neulekirjoista. Juju-kerhon viimeisin kuukaudenkirja oli kuitenkin niin upea, etten voinut vastustaa kiusausta...


Védís Jónsdóttirin toimittama Islantilaisia neuleita on nimensä mukaan suuri paketti islantilaisia neuleita islantilaisista langoista. Kirjan viimeiseltä sivulta selviää, että iso osa malleista on Jónsdóttirin omaa käsialaa, ja mukana on kourallinen muita islantilaisia suunnittelijoita sekä jokunen vanhempi malli, joiden suunnittelija on jäänyt historian hämärään.


Kirja sisältää huimat 65 ohjetta, joiden joukosta varmasti löytyy jokaiselle jotakin. Mie en ainakaan pysty vastustaman valloittavia lasten kirjotakkeja hiippamyssyineen! Ohjeiden islanninkieliset, kauniit nimet ilahduttivat: on jo aikakin saada joku kirja hyllyyn jossa kaikkien mallien nimi ei ole "naisen kirjoneuletakki" tai "miehen kirjoneulepaita".

Kansikuvaneuleen tyyppisten perinteisten islantilaismallien lisäksi mukana on myös modernimpaa otetta kirjoneulontaan, pitsitakkeja ja -mekkoja sekä asusteita, kaikki suunniteltu viittä islantilaista lankaa käyttäen. Erityisesti miuta innosti hahtuvan käyttö paidoissa ja takeissa, siitä voi todella neuloa muutakin kuin kintaita ja villahousuja! Islantilaisia lankoja upeine värikarttoineen ei ihan joka lankakaupan hyllystä taida löytyä, mutta korvaavia lankoja löytyy läheltä: miten olisi suomenlammas? ;)


Jos miulla olisi tällä hetkellä vyötärö, ottaisin samantien puikoille joko tuon valkoisen pitsimekon, tai seuraavan kuvan kaarroketopin!


Perinteiset islantilaisneuleet neulotaan saumattomasti alhaalta ylös, ja niin ohjeistetaan tekemään myös kaikki tämän kirjan mallit. Silmäiltyäni kirjan läpi en huomannut ainuttakaan mallia joka olisi vaatinut kirjoneuleen tekemistä tasona, vaan kaikki halkiot ja takit poikkeuksetta steekattiin, eli leikattiin lopuksi auki. Ehkä sitäkin pitäis uskaltautua jo useamman vuoden neuleuran jälkeen kokeilemaan, hui! :D Islantilaisia neuleita on teos, joka on selkeästi tarkoitettu jo kokeneemmille neulojille, aloittelijalle en kirjaa suosittelisi käytettyjen tekniikoiden haasteellisuuden takia.


Kirjan kaikki mallit näet kerralla Ravelryssa täällä (suomenkielisen käännöksen kannet on muuten paljon alkuperäisiä hienommat!) ja uusimmassa Ullaneuleessa on myös arvostelu Islantilaisista neuleista.

Jos nyt jotain korjattavaa pitäisi keksiä, niin käännökset ovat joissakin ohjeissa vähän kökköjä, ja mallien esittelysivuilla on paikoin suuria valkoisia alueita jotka kaipaisivat mielestäni vaikkapa lisäkuvia tai jonkinlaista grafiikkaa täytteekseen. Muuta moitittavaa en keksi, pitkästä aikaa suomeksi käännetty neulekirja, joka oli ihan pakko saada omaksi!


Pitäisikö aloittaa kevyesti lapasilla, vai hypätä suoraan syvään päähän ja ottaa puikoille kirjotakki?

perjantai 3. tammikuuta 2014

Katsaus päättyneeseen neulevuoteen

Perinteinen päättyneen vuoden neulekatsaus! Vuoden 2011 versio nähtävissä täällä ja vuoden 2012 täällä.

Vuonna 2013 neuloin tai virkkasin valmiiksi asti

16 paria sukkia
5 paria lapasia
7 päähinettä
9 huivia/kauluria
8 takkia/paitaa
6 tiskirättiä
yhden tyynynpäällisen
yhden lelun
yhdet villahousut
yhden laukun
ja yhden iPad-sukan

...eli yhteensä 56 työtä! Näihin kului lankaa 7443 grammaa.

Vertailun vuoksi samat luvut vuodelta 2012 ovat 70 työtä ja 7780 g lankaa. Langankulutus on siis aika lailla samaa luokkaa, mutta pieniä töitä on jälleen vähemmän. Luvut olivat vuonna 2011 86 työtä ja 7966 g lankaa. Kulutus on siis vain hivenen pienentynyt vuosi vuodelta, mutta valmistuneiden neuleiden määrä on pudonnut huomattavasti. Voisiko tästä päätellä että määrän sijasta panostus on siirtynyt laatuun? :D Isojen neuleiden eli takkien ja paitojen määrä ainakin tuplaantui edellisestä vuodesta! Sen sijaan lastenneuleita tein niin vähän ettei niistä saa edes omaa kollaasia, mutta jospas tuo tilanne korjaantuisi tänä vuonna...

Vuosi 2013 oli miulle neulesuunnittelijana tärkeä, koska julkaisin ensimmäisen maksullisen neulemallini! Nyt valmistuneena muotoilijana saan toivottavasti tänä vuonna suunnitella ja julkaista monta uutta mallia lisää, sekä ilmaisia että maksullisia :)

Perinteiset kuvakollaasit vuoden neuleista, kaikki ei sentään mahtuneet mukaan... Postauksiin pääset neuleiden nimeä klikkaamalla kuvan alta.

Sukkia



Huiveja:



Lapasia



Takkeja ym:



Ja sokerina pohjalla itse suunnitellut mallit:



(Kyllä korpeaa etten vielä voi tähän viimeiseen kollaasiin liittää koko syksyn työstämääni opinnäytemallistoa :P Vielä pari viikkoa täytyy pysytellä hiljaa...)

Omat suosikkineuleeni tältä vuodelta olivat Vammus -paita, Rosa Streublümchen -sukat ja ralliruutulapaset, kaikki löytyvät kollaaseista.

Uuden vuoden lupauksiakin tein vuosi sitten: lupasin neuloa enemmän perheelleni, opetella neulomaan saksaksi ja ommella enemmän. Ensimmäinen ja viimeinen lupaus jäivät täyttämättä (Lilja-raukka ei edes villatakkia tänä vuonna saanut!), mutta saksankielistä neuleohjetta opettelin tulkitsemaan. Ompeluksia täällä toivottavasti tullaan tänä vuonna näkemään enemmän, ainakin kestovaippakaavoja olen jo varannut vinon pinon, ja odottelen kankaita saapuviksi postista. Lupausten tekemisen taidan tänä vuonna jättää väliin, lupaan neuloa vain sitä mikä itseä sattuu sillä hetkellä huvittamaan :)