tiistai 23. syyskuuta 2014

Sosiaalista neulontaa tositarkoituksella

Sen huomaa kun sosiaalisen neulonnan kiintiö ammottaa tyhjyyttään: neulojan pipoa kiristää, langat menevät solmuun ja ihaninkaan neule ei huvita ei pätkääkään.

Tällaisia merkkejä alkoi olla ilmassa Villaviidakossakin, vaan onneksi juuri sopivaan saumaan sattui Joensuulaisten neulojien järjestämä neule- ja kehruupäivä Lehmon nuorisoseuran talolla. Täältä meiltä sinne hurautti tunnissa, hihhei!


Paikalla oli suuri määrä Pohjois-Karjalaisia neulojia puikkoineen ja rukkeineen, ja olipa Pohjois-Savokin hyvin edustettuna minun ja kuopiolaisten neulojaystävien toimesta. Kyllä teki sielulle ja sormille hyvää päästä taas puhumaan aiheesta ja aiheen vierestä, syömään hyvin, hipelöimään lankoja ja uusia neulekirjoja, sekä tietysti neulomaan! (Viimeksi mainittu jäi kyllä vähemmälle miun osalta, käsivarret kun täytti suurimman osan ajasta pieni neitihenkilö.)

Tässä näyssä neulojan silmä lepää...


Lankakauppiaana paikalla oli kuopiolainen värjäri Kraft Hand-dyed, ja pitihän sitä vähän taas uusia ihanuuksia ostostella... Unikon ja mustan mamban shoppailin itse, ja tuon ihanan toffeenvärisen voitin lankalotossa! Kiitos ystävien jotka laittoivat nimeni mukaan arvontaan ja huutelivat minut sisälle voiton sattuessa, kun olin h-hetkellä ulkona nukuttamassa vauvaa vaunuihin.


Vauvalle riitti sylittelijöitä (tai eivät kehdanneet kieltäytyä kun ipanan työnsin syliin, haha) joten kyllä mie vähän neuloinkin!


Pienin osallistujakin viihtyi myös hetken pupunsa kera lattialla, joten alpakkahaalari eteni kuin etenikin pari senttiä. (Sille lieneekin pian tarvetta, tässä kirjoittaessa ikkunan takana tupruttaa lunta taivaan täydeltä ja tuuli vinkuu talon nurkissa.)


 Villasukkaystävyyskuva on Niinan kamerasta, aika mainio kavalkadi vai mitä?


Kiitos kaikille uusille ja vanhoille neuleystäville ihanasta päivästä, nyt taas jaksaa kotiäitikin tarpoa kohti loppuvuotta :)

keskiviikko 10. syyskuuta 2014

Punaposkiomenat


Vihdoin meidän nuoret omenapuut alkaa tuottaa kunnolla hedelmää! Eilen nautittiin iltapalaksi makoisaa omenawokkia, ja hedelmiä on vielä puut pullollaan...

Myös eräs astetta suurempi hämäysomena pääsi hetkeksi oksalle roikkumaan.


Syysomena
Lanka: Louhittaren Luolan Pohjan Akka (100 % villaa) värissä Unikko
Menekki: 69 g ohjeenmukaiseen kokoon
Puikot: Knit pro 4,5 mm

Suosittelen tätä pipomallia lämpimästi! Muhkean punainen syyspipo sillä syntyikin, paksusta patenttineuleesta eivät ihan vienoimmat syystuuloset pääsekään läpi puhaltamaan. Nopea ja mukava malli neuloa, reunuksen resorin oikeat silmukat neuloin takareunastaan, muuten seurasin ohjetta suorastaan orjallisesti. Tykkään erityisesti päälaen kavennusten ulkonäöstä.

En saa koskaan tarpeekseni näistä Louhittaren langoista! Itkin verta kun lempparini Ahti lopetettiin (tein siitä viimesyksynä tän liivin), mutta tää Pohjan Akka on kyllä lähes yhtä mainiota. Neuletuntuma on sulava, ja valmis kasteltu ja kuositeltu neule niin pehmoinen ja hyväntuoksuinen (kyllä, miusta villa tuoksuu hyvältä). Ja ah mitkä värit!


Tämä pipo on oravannahka, vaihtari kevään retriitissä saadusta upeasta luksuslankavyyhdistä. Se matkaa pian postipojan mukana uudelle omistajalleen Kuopijoon suklaalevyn kerä (suklaa on lohdutukseksi jos hattu ei sovikaan kantajalleen). Miun päähän pipo kyllä passasi paremmin kuin hyvin, lienee parasta tikuttaa itelle samanmoinen! Vadelman värinen Pohjan Akka tuolla sohvannurkassa jo huutelee...