Tapahtuipa eräänä sumuisena syyskuun päivänä:
Olin jo pitkään halunnut kokeilla kasvivärjäystä, ja vihdoin siihen tarjoutui tilaisuus!
Altocumulus kutsui meidät kuopiolaiset neulojat kotiinsa muuripadan ääreen. Mie sain anopiltani 70 grammaa kuivattuja veriseitikkejä värjäystä varten, ja saavuin tapahtumapaikalle
Epan kanssa jo kymmeneltä, sienikeitto piti saada tulille!
Herkullisen näköistä, eikö?

Kuumennettiin ja jäähdyteltiin ja odoteltiin.

Iltapäivällä saapuivat loputkin neulojat paikalle (sekä
Kujeen pariskunta lankoineen!), ja värjäys saattoi alkaa. Pataan laitettiin kuusi sadan gramman vyyhtiä. Vielä valkeaa...

Puretukseen käytettiin alunaa ja viinikiveä.

Sitten taas odoteltiin. Jännitti, mitä sieltä padasta nousisi? Ei ole kärsimättömän hommaa tämä!

Oooh!

Siinä ne nyt on orrella, eikö tullutkin ihania?

Miun vyyhti on tuo taaimmainen, ainoa 100 % villavyyhti. Mitä enemmän tekokuitua langassa oli mukana, sitä paremmin se näytti imaisevan väriä. Upeita joka ainoa vyyhti! Uskomaton määrä väriä lähti niin pienestä määrästä seitikkejä! Suurkiitos vielä sienestävälle anopille, teit monta neulojaa onnelliseksi :)