maanantai 31. heinäkuuta 2017

Sukkakisan starttihait

Tour de Sock, vuoden odotetuin sukanneulontakisa on taas alkanut. Olen mukana toista kertaa, kuopiolaisten kalakukkoneulojien rentoilujoukkueessa. Tiimimme motto on: "suatanpa neuloa tai sitten en". Eli neulotaan jos huvittaa, tyhmiä malleja ei oo pakko neuloa eikä kukaan suutu :D

Kisan ensimmäinen etappi on jo neulottu, ja toinen on hyvässä vauhdissa. Eka malli oli ihan jees (eli ei liiallista kikkailua) joten lähdin puikot suihkien matkaan kun sopiva hetki tuli. Miun suihkiminen tosin ei ollut mitään verrattuna useisiin satoihin muihin kilpailijoihin, saavutin peräti sijan 424.


TDS Stage 1: Huihai

Lanka: Hopeasäie Basic värissä Sade sekä
Roosa Nauha sukkalanka possunvärisenä
Menekki: 66 g S-kokoon
Puikot: 2,5 mm Knit Pro

Alkuun sukkamalli vaikutti suorastaan pelottavan simppeliltä, kärkialoitus ja hauska hainevä-mallineule. Mutta kuten Tour de sockissa yleensäkin, oli tässäkin mallissa jotain ylimääräistä ja lähes järjetöntä hässäkkää odotettavissa, kuten kuvasta näkyy. Ei tehty jälkijättöistä kantapäätä, vaan jälkijättöinen varsi. Toooodella järkevää. Tämä piti tietenkin todistaa tuomareille ottamalla välivaiheesta kuva, kun sukat näyttivät neulotuilta piirakoilta:  


Pöljää neulontajärjestystä lukuun ottamatta sukat olivat sujuvaa neulottavaa. Jouduin tosin purkamaan varresta yhden mallikerran, kun luin ilmeisesti ohjetta väsyneenä väärästä kohdasta tai väärinpäin.

Sukat sain kuvattua vain näin tylsästi litteänä, koska tämän loisteliaan rakenteen ansiosta sukat eivät mahdu miun jalkaan, vaikka neuloin sallittuja lisäkerroksia antamaan kantapäälle lisää korkeutta. Varsi ja jalkaterä sopivat kyllä mainiosti, mutta kantapään kohdalta kiristää kuin hirttosilmukka.


Langaksi nappasin helposti saatavilla olevat keräset eli edellisen postauksen huivin jämät, Hopeasäiettä ja Roosa Nauha lankaa. Kuvittelin saavani Hopeasäikeen käytöstä kisaan sponsoripisteitä, mutta se olikin juuri ehtinyt poistua sponsorilistalta ennen kisan alkua. Mutta oli se ihana väri, ai että. Lanka loppui kaksi kerrosta ennen aikojaan, jatkoin jollakin sinisävyisellä jämällä loppuun.


Seuraava etappi kisassa alkoi viime tiistaina, ja päättyy jo kolmen päivän kuluttua. Olen siinä jo auttamattomasti jäljessä, mutta malli on niin upea, että nämä kyllä neulon riemusta kiljuen loppuun vaikka viikon muita jäljessä.

keskiviikko 12. heinäkuuta 2017

Festarilakana

Kesän odotetuin viikonloppu on nyt takanapäin, ja ai että se olikin just niin mainio kuin olla saattaa! Jyväskylän kesän neulefestarit 2017 oli täynnä neuleystäviä, kursseja, lankaa, herkkuja, ja vielä vähän lankaa, Toivola vanha piha suorastaan pursuili toinen toistaan houkuttelevampia ihanuuksia.






Huomioita lankamarkkinoilta:
- Sukkalankut näyttävät nousseen hitiksi, niitä oli herkullisesti esillä useamman kotimaisen värjärin pöydällä
- Useammalta myyjältä löytyi myös mohairsilkkiä tai muuta pörhelöistä lankaa, viime vuonna ei tod ollut! Varsinkin seuraavan kuvan Louhittaren Luolan Auterettaret (alpakkasekoitepörhinkäiset) jäivät vähän kutkuttelemaan...
- Kaikenlaiset gradientit pitkillä liu'uilla näkyivät olevan myös kovassa huudossa, ja niitä pompahteleekin jatkuvasti esiin festariostoksia esittelevissä instagram-kuvissa.

Miun festariostokset olivat tänä vuonna varsin maltilliset, niitä pääsee katselemaan blogin oikean sivupalkin kautta instagram-tililtäni, käytän nimimerkkiä emmakar.


Neulefestareita varten täytyy tietysti neuloa varta vasten jotain uutta!

Tapani mukaan mie olin ajoissa liikkeellä neuleineni, eli päättelin virallisen festarineuleeni langat edellisenä iltana, ja pingotin sekä kuivatin sen kuumassa saunassa. Ja kylläpä olikin aamulla sileä ja kuuma :D


Summer Shlanket

Lanka: Roosa Nauha sukkalanka vaaleanpunaisena, Hopeasäie Basic sinisävyisenä,
Itse värjätty kirjava sukkalankku, Lanitium ex Machina perussukkalanka värissä Dragonfly,
sekä Väinämöinen värissä Daalia
Menekki: 360 g
Puikot: 4 mm


Uskaltauduin pitkästä aikaa osallistumaan mysteerikalisteluun, kun tämä Joji Locatellin suunnitteleman huivin neulonta ajoittui niin sopivasti ajalle ennen festareita: ohje julkaistiin viidessä osassa, joista viimeinen noin kuukautta ennen festareita kesäkuun puolivälissä. Arvelin ehtiväni tikuttaa huivin valmiiksi ennen asettamaani deadlinea, ja täten päästä huivin kanssa morjenstamaan sen suunnittelijaa Jyväskylään. Ja onnistuin kuin onnistuinkin!


Huivin nimi Starting Point eli "aloituspiste" on sikäli ovela, että äkkiseltään on vaikea nähdä mistä huivin neulominen on aloitettu. Ei suinkaan huivin keskeltä, kuten voisi helposti arvata, vaan huivi aloitettiin samanaikaisesti molemmista päistä, ja ohjeen viimeinen osa yhdisti nämä kaksi täsmälleen samanlaisiksi neulottua kappaletta. Ovelaa! Tosin oli aika ajoin hieman turhauttavaa neuloa sama ohjeen osa aina kahdesti...

En muista olenko ikinä neulonut mitään näin isoa asiaa, joka ei olisi peitto! Tämä on oiva malliesimerkki "shlanketista", eli blanketin ja shawlin välimuodosta.


Mysteereihin värien valinta on mielestäni se paras, mutta samalla kamalin osa. Kun ei tiedä mitä tuleman pitää, saattaa värivalinta mennä täysin metsään (kuten edellisen kerran miulle kävi mysteerineulontaan osallistuessani). Tähän maliin värejä piti osata valita peräti viisi, ja nyt onneksi onnistuin ihan mukavasti, joskin festareilla näin monta hienompaa huivia kuin omani! Katsokaa vaikka:


Kuvassa takarivissä oikeanpuolimmaisena itse suunnittelija, joka oli saapunut Jyväskylään opettamaan useita kursseja viikonlopun aikana. Itse osallistuin Approach to Sweater Design -kurssille, jossa Joji opetti meille mm. kokosarjoitusta ja kertoi omasta neuleidensuunnitteluprosessistaan. Kurssin jälkeen piti tietysti kiitokseksi kääräistä Joji hänen suunnittelemansa huivin lämpimään syleilyyn!


Osallistuin myös haastavalle Nancy Marchantin Grab Bag of Brioche Techniques -kurssille, jossa opeteltiin kaksivärisen briossin kääntelyä ja vääntelyä. Hyvin mielenkiintoinen kurssi sekin, josta kerron lisää jos/kun kurssilla saamani malli-idea realisoituu ;)

Parasta festareilla on uusien ja vanhojen neuleystävien kohtaaminen! Matkaseuralaiseni Niinan blogista voi katsella kasapäin kauniita fiiliskuvia ja lukea lisää viikonlopusta, yhdyn täysin hänen jokaiseen lauseeseensa. Kiitos myös huivikuvista :)

torstai 29. kesäkuuta 2017

Sokerpalasein


Kolme valmistunutta käsityötä, kaksi sukkaa sekä matto!

Pitempään työskentelin sukkien kanssa (niitä neuloin tammikuusta asti), matto valmistui viikossa.




Raitaraitanen

Malli: perusperus varpaista alkaen
Lanka: Pääväri Jawoll Superwash harmaana, raidat sekalaisia jämiä
Menekki: 69 g koon 39-sukkiin
Puikot: 2,5 mm Knit Picks -pyörö

Ihan perussukat varpaista varteen, neulottu loopaten kaksi samanaikaisesti, aftertought -kantapää, ei mitään sen kummempaa. No sen havaitsin, että jämälankapallero pysyy mukavasti tallessa ja sotkeentumatta siellä sukankärjessä, ja että tää jälkijättöinen kantapää on varsin kiva ja kätevä. Siihen katsoin osviittaa Missä Neuloimme Kerran -blogin sukkaohjeesta. Aloitin nämä ohjatessani varpaista varteen -sukkakurssia talvella Kässäkerho PomPomissa, mutta ei-niin-yllättäen sen kärkialoituksen demonstroinnin jälkeen en juuri ehtinyt näihin koskea. Nyt sitten tikuttelin ne kevään mittaan loppuun erinäisissä matkaneuletta vaativissa tilaisuuksissa, kuten esimerkiksi ihka-ensimmäisellä TYÖmatkallani toukokuun puolivälissä. Kyllä, olen saanut töitä. Oman alan päivätöitä.

Olen työskennellyt nyt huhtikuun alusta saakka Joensuussa Taitokorttelilla, tarkemmin Taitokeskuksen käsityöneuvojana, ja siellä pysyn vuoden loppuun. Viimeisen kolmen kuukauden aikana olen oppinut hurjasti uutta, ja vielä on vähintään yhtä paljon opittavaa. Työssäkäyntimoodiin asettuminen vaati varsinkin aluksi veronsa, ja olin koko kevään ihan kuolemanväsynyt iltaisin. Nyt on kuitenkin alkanut jo elämä asettua uomiinsa, ja mie alan tottua tähän "uraäidin" rooliin :D


Siellä työpaikkani kangaspuilla sitten paukutin ensimmäisen mattoni moneen vuoteen. Viimeksi olen tainnut mattoa kutoa vuonna 2012, kun omat kangaspuuni oli kasassa. Ohjaushommiahan olen työkseni kansalaisopiston puolella tehnyt kudonnan parissa, mutta ei siellä paljon (lue: yhtään) itse kutomaan pääse. Nyt tilaisuuteni koitti, kun kaikki kaksi perillistäni lähtivät kesäkuun alussa mummoineen ja isomummoineen leirielämää viettämään, eikä miulla täten ollut joka ilta niin kiire lähteä porhaltamaan kotiin töiden jälkeen. Varasin siis sokeripalaloimen ja kudoin menemään, viikon verran pari tuntia illassa.

Vauhtiin pääseminen kesti aikansa, ensimmäisinä päivinä taisin kutoa ehkä kymmenen senttiä illassa, vähän väliä poljentavirheitä korjaten. Sitten alkoi rytmi löytymään, ja lopulta matolle tuli pituutta 160 cm. Puoli metriä pitempänä se olisi ollut passeli eteisen käytävään jonne sen olin ajatellut, vaan kyllä se tällaisena tynkänäkin tulee paikkansa löytämään.

Kuteina on 2/3 räsyä ja 1/3 trikoota. Värjäsin muutaman vanhan lakanan saadakseni kirkasvärisiä kuteita, vaaleat ovat lakanalahjoituksia anopilta ja tumma kude on trikoota. Aika hyvin onnistuin mielestäni tuossa värisuunnittelussa, sidoksen muodostama kuvio erottuu hienosti ja värit näyttävän liukuvan ilman selkeitä raitoja. Hapsut letitin. Koska ne on kivemmat niin.


Ja millainen työ miulla onkaan, ai että.

Sellainen, että näin vapaapäivän iltanakin odotan pääsyä sinne takaisin.

Tulkaahan moikkaamaan jos liikutte kesällä Pohjois-Karjalassa! Tämä loimikin siellä odottaa kutojia, mikäli halajat itsellesi yhtä nättiä mattoa, ja lupaan vielä myydä teille kasan kivoja lankojakin mukaan ;)

lauantai 17. kesäkuuta 2017

Ilmastointi kunnossa

Viime kesänä havaitsin tarvitsevani seuraavaksi kesäksi ehdottomasti keveän kesäneuletakin. Neulefestareilla heinäkuussa olin nimittäin ainoa henkilö koko Toivola vanhalla pihalla, jolla ei ollut villatakkia tai -paitaa päällä. Tai siltä miusta ainakin tuntui. Ja koska miehän en todellakaan käytä villaisia vaatteita kesähelteellä (kärsin kuumasta säästä muutenkin tarpeeksi), piti siis neulomani puuvillainen, silkkinen tai pellavainen takki.

(Mainittakoon, että kesäkuiduista neulottuja tunikoja ja toppeja löytyy kahden käden sormilla laskettava määrä kaapeista, mutta takki huusi poissaolollaan.)

Ihastuin jo huhtikuussa retriitillä Neulistin Sielukas -takkiin, jonka mallikappaletta hän siellä viikonloppuna tikutteli. Ostin PomPomista jo Holst Garnin Coastitkin takkia varten, mutten sitten kuitenkaan jaksanut odottaa toukokuun loppua ja ohjeen ilmestymistä. Siispä toisen luottosuunnittelijan takki puikoille! 


Vadelma-Vianne

Lanka: CEWEC Savanna (50 % puuvillaa, 30 % silkkiä, 20 % nylonia)
Menekki: 232 g kokoon L
Puikot: Knit Pro 4,5 mm

Neuloin pari vuotta sitten Andi Satterlundin Hetty -takin, joka on siitä lähtien ollut yksi käytetyimmistä neuleistani. Tykästyin jo silloin hänen tyyliinsä neuloa saumattomasti istutetut hihat, joten kun hyvän takkimallin tarve iski pikaisesti, suuntasin heti Andin Ravelry-kauppaan - enkä turhaan. Viannessa ihastuin etureunojen pitseihin ja selän ilmastointiin, antaa raikkaiden kesätuulosten puhaltaa!


Neulominen sujui sutjakkaasti hartioilta aloittaen alas helman resoriin, seuraavaksi hihat ja lopuksi etureunojen reunukset napinläpineen. Ei siis yllätyksiä ohjeessa, hyvin kirjoitettu ja selkeä, voin suositella!


 Laitoin takkiin ohjeen mukaisesti viisi napinläpeä ja nappia, vaikka ylimmäinen olisikin selvästi tarpeeton, sen näki myös ohjeen kuvista. Mallitakin ylimmäinen nappi näytti kuitenkin ihan hauskalta "koristeelta" etureunalla, mutta miun versiossa tuo ylin nappi näyttää olevan matkalla maata kiertävälle radalle tai muuten vaan karkaamassa. Saatanpa napsaista sen pois, jos alkaa liikaa häiritsemään sen harhaileva luonne... Sievät kookosnapit löytyivät Kuopion Napista ja Nauhasta, tietenkin.


Takillinen kesälankoja lähti matkaani jo viime kesänä Oulun Lankamaailmasta. En ole täyssilkkilangan ystävä vaikka silkin tunnusta pidänkin, ja arvelin tällaisessa puuvilla-silkki-nylon -seoksessa kuidun pääsevän oikeuksiinsa. Uskoin myös langan sisältämän nylonin vahvistavaan vaikutukseen. Neuletuntuma oli kuitenkin ihan kuin lyhytkuituista bourettesilkkiä neuloessa: pehmeän hauras. En sentään onnistunut katkaisemaan lankaa kertakaan kesken työn, mutta läheltä piti... 

Vadelmanpunainen väri on kuitenkin aivan ihana, ja valmis takki pehmeä ja kevyt, vaikka paksuhko onkin. Onneksi on ne ilmastointireiät! Vähän kyllä liioittelin lankaa ostaessa, tähän meni vain vajaat viisi kerää, ja saman verran jäi vielä jäljelle.


Ohjeen mukaan takki olisi neulottava DK -vahvuisesta villasta. Miun lankavalintani oli hivenen ohuempi mutta samalla joustamattomampi, joten arvelin normaalin L-kokoni olevan oikea valinta. 

Lopputulosta zuumaillessa tulin kuitenkin siihen tulokseen, että M-kokokin olisi riittänyt, kädentiet olivat nimittäin melko reilut ja täten hihatkin turhan väljät (vaikka niitä kaventelinkin ohjeesta poiketen). Tämän vuoksi tavanomainen pingotus vaihtui neuleen kasteluun ja tarkkaan asetteluun kuivumisalustalle, pitsit auki ja muut osat typistettynä tiiviiksi. Väljähköhän siitä silti tuli, muttei mielestäni liian reilu. Ja eipähän kiristä!


Kuvasimme Niinan kanssa Vianneani viime lauantaina Knit in Public -päivänä Kuopion Tuomiokirkon juurella. Siitä jatkoimme sitten Salacavalan terassille yhteisneulomaan skumppalasien äärelle. 

Luulisi siis, että tämä harvinainen vapaapäivä olisi kirvoittanut edes jokusen hymyn kasvoilleni tässä kuvaussessiossa. Jostain syystä kaikissa kuvissa, joissa miulla oli edes hymynhiven huulilla, oli myös tukka pystyssä, neule rutussa tai päästäni näytti kasvavan puunrunko. Siispä näillä nyrpeilykuvilla mennään. Ei miuta oikeesti siis ketuta, onhan uusi mainio takki! Ja kohta aloitan myös sen Sielukkaan neulomisen, koska eihän nyt yhdellä keveällä kesätakilla pärjää.

lauantai 27. toukokuuta 2017

Siivekkäät

Tunnettu tosiseikka on, etten mie saa retriiteillä neulottua juuri mitään. Tai jos saan, joudun purkamaan kaiken kotiin päästyäni. Ihka ensimmäisellä savolaisella neuleretriitillä vuonna 2012 neuloin kaksi päivää mekon helmaa, jonka huomasin sunnuntaina olevan kierteellä: purkuun. Seuraavana vuonna onnistuin neulomaan yhden kerroksen sukkaa. Viime vuonna neuloin pitsitakkia, jonka kaarrokkeen ulkonäköä vihasin valmiina: purkuun. Ja niin edelleen.

Siksi kanssaneulojat olivat hämmästyksissään (kuten myös mie itse), kun onnistuin sekä aloittamaan että peräti saamaan jotakin valmiiksi tämän vuoden Kieroissa Puikoissa (lisää itse retriitistä edellisessä postauksessa). Tosin en tälläkään kertaa neulonut juuri mitään, sen sijaan virkkasin. Ehkä kannattais vaihtaa lajia?


 Siivekäs I

Malli: Swing set cardigan / Linda Permann, kirjasta Virkkaa pikkuväelle
Lanka: Araucania Ruca (100 % viskoosia sokeriruo'osta)
Menekki: 92 g kokoon 3-4 v
Koukku: 3 mm Clover

Nuorempi tytär tarvitsi syntymäpäiviään varten jonkinmoisen boleron mekkosensa kanssa käytettäväksi. Erehdyin antamaan ipanan itse valita langan sitä varten, ja esitellessäni erilaisia pastellisia puuvillasekoitteita jostain niiden alta pulpahti lankalaatikon pintaan yksinäinen Ruca-vyyhti järkyttävine väriyhdistelmineen. En muista ikinä tätä lankaa ostaneeni, joten se lienee opiskeluaikaisen työharjoittelupaikkani peruja. Sokeriruo'osta valmistettu lanka on ominaisuuksiltaan hyvin lähellä bambulankaa, kiiltävää, raskasta ja laskeutuvaa.

Lähes vastentahtoisesti tartuin koukkuun, mutta lanka olikin ihan sutjakkaa virkattavaa ja pinnasta tuli yllättävän sievää. Virkkaaminen aloitettiin pääntieltä, ja ällistykseni oli rajaton kun helman pitsiosaan päästyäni langan värit alkoivat läikittyä leveäksi pystyraidoitukseksi! Tällaista ei voi suunnitella. Tai voi, mutta se tuskin olisi onnistunut, ainakaan miulta.


Tein bolerosta niin pitkän kuin lankaa riitti. Ohjeen mukaan hihoihin olisi vielä virkattu muutamia kerroksia, mutta miusta tällainen kevyt kesävaate ei tämän pidempiä hihoja tarvinnut. Napeiksi sitten hohtavat helminapit ja avot, nätti ko sika pienenä!

Paitsi että. 

Lapsi ei ollut retriitissä mukana, joten sovitusta ei voinut tehdä: liian pienihän siitä tuli. Jostain syystä kuvittelen jälkikasvuni paljon todellista pienemmäksi, kun he eivät ole näköpiirissäni. Virkkaamani koko oli ohjeen suurin, mutta lankani ja koukkuni suositusta ohuemmat.

Juupajuu.

Siispä uutta lankaa etsimään. Tällä kertaa valitsin langan korkeimman omakätisesti, ja Wollmeisen jämät pääsivät hyötykäyttöön. Mallia en kokenut tarpeelliseksi vaihtaa, takki oli helppoa ja nopsaa virkattavaa.


Siivekäs II

 Malli: Swing set cardigan / Linda Permann, kirjasta Virkkaa pikkuväelle
Lanka: Wollmeise Twin väreissä Himbeere ja 0-Rh-negativ 
Menekki: 80 g suurennettuun kokoon 3-4 v
Koukku: 3 mm Clover

Tällä kertaa jatkoin kaarroketta syvemmäksi ja loin kainaloiden alle enemmän tilaa, jolloin minitakista tuli sopiva. Wolmeisen ovat jäännöstä muutaman vuoden takaisesta Happy Street -huivistani. Lankaa olisi kyllä saanut olla enemmän, kernaasti olisin virkannut helmaan vielä muutaman kerroksen pitsiä. Ohjeen mukaan virkattu takkihan yltäisi lantiolle, mutta malli näyttää kyllä ihan uskottavalta boleromittaisenakin. Kirsikkana kakun päällä on suloinen kangaspäällysteinen tyttönappi.


Iiris oli suorastaan haltioissaan saadessaan  uuden juhlaboleron päälleen synttärijuhlapäivänä!


Ilme onneksi kirkastui kakun äärellä onnittelulaulun raikuessa. Kolmevuotiaan hiustyyli on rennon lennokas!


Kakkosversiosta tuli siis sopiva. Villasekoitelanka oli yllättävää kyllä huomattavasti ikävämpää virkattavaa kuin edellinen viskoosisisarensa, eikä se laskeudukaan yhtä kauniisti valmina vaatteena. Muuntokuiduillekin on siis paikkansa, vaikka suurimman osan vuodesta keskitynkin suitsuttamaan luonnonkuituja!


Sokeriruokotakki kääriytyi lahjapaperiin odottamaan serkkutytön kaksivuotispäiviä, ne saapuvatkin onneksi pian ja ensimmäinenkin takki saanee oikeankokoisen käyttäjän.

keskiviikko 10. toukokuuta 2017

Savolaista rettelöintiä

Viikkoa ennen vappua vietettiin Savossa taas kevään kivointa viikonloppua, Kierot Puikot -retriittiä. Kaikki muut bloggasi aiheesta jo viikkokausia sitten, miulta asia viivähti koska vietin ensin koko viikonlopun peläten soittoa kotiin sairastupaa hoitamaan, ja sitten retriitiltä palattuani pääsin välittömästi osallistumaan siihen, tosin potilaan roolissa. Yrjölandia on nyt sulkenut ovensa tältä keväältä (kop kop!), ja emäntäkin palannut elävien kirjoihin. Siispä retriitistä kertomaan!

Tänä vuonna rettelöimme Iisalmessa, Haapaniemen Matkailutilalla. Hieno ympäristö, ja hyvä palvelu, voin suositella! Kierot Puikot oli jälleen varattu viimeistä paikkaa myöten, ja syystä ;)

 

Tuttuun tapaan viikonloppu sisälsi ylensyöntiä, hervotonta hekotusta ja kasoittain lankoja ja neuleita.


Lankakauppiaita oli myös tietenkin paikalla, Puffala ja uutena meidän kässis eli Kässäkerho Pompom.

 

Tämän vuoden hitti taisi olla Pompomin Liinun vetämä Sock Blank -sukkalangan maalauspaja. Kaksi pajaa täyttyi hetkessä ilmoittautumisen alettua, ja puristimme ohjelmaan vielä kolmannenkin pajan jotta mahdollisimman moni pääsi värjäilemään. Se olikin tosi hauskaa hommaa, miulta meni lähes pari tuntia kun töpöttelin ja sivaltelin reaktiiviväriä menemään!


Tässä muutamia viikonlopun sock blankeista, upeita eikö!


Sock Blankin idea on hyvin simppeli: neulekoneella suorakaiteeksi neulottu sukkalanka maalataan, väri kiinnitetään mikrossa (tai kattilassa), neule huuhdotaan ja annetaan kuivua. Sitten blankki puretaan keräksi ja siitä neulotaan sukat!

Tältä näytti miun valmiiksi maalattu blankki ennen mikrotusta:


Ja  alla sama kerittynä, melkoinen muutos! Väriä olisin saanut käyttää enemmän, on nimittäin tärkeää että väri menee läpi asti langassa, muuten tulos voi jäädä haljuksi.


Mie en kuitenkaan aio neuloa kerästäni sukkia, vaan se pääsee huiviin! Osallistun Joji Locatellin Starting Point Mystery Kaliin eli mysteerineuleen yhteisneulontaan. Tiedossa on sen verran, että lopputulos on suorakaiteen muotoinen, hyvin iso huivi. Jännää! Huiviin tarvitaan viisi väriä, joista kolmanneksi sopii ohjeen mukaan roiskevärjätty lanka. Juuri passeli käyttökohde taidelangalleni siis.

Tässä miun värisuora:
 

Pähkäilin päiväkaupalla, otanko kakkosväriksi sinisen vai sen päällä pötköttävän keltaisen. Esitellessäni vaihtoehdot Jojin ravelryryhmän mysteerineuleen chatter -ketjussa, Joji itse vastasi sinisen sopivan paremmin. Sillä siis mennään! Perjantaina julkaistaan ensimmäinen osa ohjeesta, ei millään malttais odottaa! Osallistuuko joku lukijoista tähän kalisteluun?

maanantai 17. huhtikuuta 2017

Veriappelsiini tähtisumussa


Kuja kevääseen

Lanka: Wollmeise Pure (100 % merinovillaa) 
väreissä Sanguinella ja Sternschnuppe
Menekki: 495 g kokoon L
Puikot: 3 & 3,5 mm

Kevätmekko valmistui keväthangille, lunta on täällä Pohjois-Savossa vielä melkoisesti. Just ja just kotitalon seinänvierustoilla maa paistaa. Kuvat on otettu ystäväni Heidin upeassa pihapiirissä, kiitos vielä kuvausavusta!


Veera Välimäki tuntuu olevan miun neulevuoden pääsuunnittelija, edellinenkin isompi valmistunut neuleeni, Downtown Block, oli hänen käsialaansa. Haitanneeko tuo, voihan sitä Suomen juhlavuonna valita vähän useammin kotimaisten suunnittelijoiden malleja ;)

Laneway on taattua Veera-laatua: kaunis, hieman väljä muotoilu, taskut ja raitoja! Ne taskut jätin kyllä pois, miusta ne oli vähän ylimääräiset laskeutuvassa mekossa, mutta muuten neuloin aika lailla ohjeen mukaan. No kainaloiden alle taisin lisätä muutaman ylimääräisen silmukan tilaa tuomaan.


Tavoite oli neuloa ihan oikea mekko, sellainen jonka kanssa voisi esiintyä huoletta myös sukkahousuissa. Vähän hirvitti silmukoita päätellessä, että näinköhän Pure kimmoisana lankana tekisi tepposet eikä päästäisikään helmaa venymään haluttuun mittaan. Pelko oli turha, kastelun ja kuivumaan asettelun jälkeen pinnasta tuli tasainen ja neulos laskeutuu upeasti. Mekon painolla on varmasti osuutta asiaan. Kuvia katsellessa mietin, että laskeutuvuus on vähän liiankin hyvä, kun jokainen aluspaidan ryppykin erottuu...

Punaoranssia Sanguinellaa kului vähän vajaat kolme vyyhtiä (á 150 g) ja keltaista Sternschnuppea vain hiven. Tarkoitus oli itse asiassa raidoittaa hihat kokonaan kuten alkuperäisessä mallissa, mutta olin muutaman kerroksen jälkeen jo niin solmussa lankoineni (eihän niitä hihoja nyt toki voi yksi kerrallaan neuloa...) että katkaisin suosiolla raidat ja jatkoin yksivärisenä loppuun. Hyvä tuli näinkin!


Laneway juju on epäsymmetrisessä miehustassa, joka onkin melko ovelan näköinen. Olen tosi tyytyväinen aikaansaannokseeni, tässä kelpaa patsastella tänä viikonloppuna Kierot Puikot 2017 -retriitissä!

Kuvissa mekko näyttää suorastaan loistavan kevään harmaalla taustalla. Tämä ei ole kuvankäsittelyn tulos, vaan värit on oikeasti noin mahtavat. Äkkiä lisää Wollmeisea!

maanantai 20. maaliskuuta 2017

Ei-sinne-päinkään -kuutiolaukku

Vieläkö joku muka bloggaa viime kesän Jyväskylän neulefestareista? Kyllä vain, mie! Sain nimittäin viimein valmiiksi Molla Millsin kurssilla aloittamani kuutiolaukun. Ei siinä mennytkään kuin kahdeksan kuukautta ja risat.


Kesäkassi 2016 2017 

Malli: Inspiraatio Molla Millsin kurssilta, lopputulos jotain ihan muuta
Lanka: Schachenmayr Catania (100 % puuvillaa) väreissä valkoinen, marine ja kirkas punainen
Menekki: 185 g
Koukku: Clover 3 mm

Itse kassi oli kyllä valmis jo syyskuussa, mutta se sai odotella hihnaa ja vetoketjua eiliseen asti. Ompeluhommissa kuluikin sitten kokonainen tunti, kyllä kannatti lykätä mokomaa hommaa monta kuukautta...


D-lenkit ja papukaijalukotkin hommasin jo  viime vuonna, eli viivästyminen ei ollut tarvikkeista kiinni. Olin ajatellut tehdä hihnan punaisesta, kirppikseltä löytyneestä nahkavyöstä. Siitä ei kuitenkaan saanut siististi niittejä irti, joten ompeloitsin hihnan pohjattomasta kangaskaapistani kaivellusta Finlaysonin Taimi-canvasista. Hihnasta tulikin ihan helmi, olen suorastaan naurettavan ylpeä tästä minimaalisen pienestä ompelutyöstä.


Arvoin pitkään sulkemismetodia, nepparit vai vetoketju? Vetskari vei voiton, koska oikean pituinen sattui löytymään pohjattomasta ompelutarvikelaatikosta, eikä just sillä hetkellä hotsittanu ruveta ompelemaan neppareita kiinni. Hyvä tuli. Vuoria en katsonut laukun tarvitsevan, se on kolmella langalla virkattuna erittäin tukeva ja tiivis.

Taimi kuuluu muuten miun suosikkikuoseihin, meiltä löytyy sitä vähän joka puolelta...


Mutta ne kuutiot. Näettekö niitä missään?

En miekään.

Entä jos ottais pikkasen epäselvän kuvan kaukaa?


Ei auta.

Kuutiottomuus ei ole Molla Millsin ohjeen syytä, eikä se myöskään johdu siitä että valitsin värien paikan poiketen suositellusta. Vasta näitä kuvia plärätessä tajusin, miksi en vaan hahmota kuutioita tuossa kuviossa: sehän on koko kuvio ihan metsässä!

Aloitin laukun kurssilla, virkkasin noin 5 cm, purin pois ja aloitin kotona uudestaan, koska halusin vaihtaa koukun isompaan ja virkata laukkuun pohjan. Ilmeisesti olin kuvitellut osaavani kuutiokuvion kuin vettä vaan ja heittänyt ohjeen mäkeen, koska kuviontoistoistahan puuttuu puolet (eikä ohjetta enää löydy mistään)! Noiden valkoisten "kuution kansien" pitäisi olla joka toisella toistolla puoli askelta sivussa, jotta kuutioiden sivut pääsisivät muodostumaan. Nyt kuviointi on lähinnä epämääräisiä vinoneliöitä.

Uskokaa tai älkää, silti laukku on miusta aika kiva. Cataniaa löytyy pohjattomasta lankalaatikosta niin paljon, että voisin seuraavaksi virkata vaikka reilumman kesäkassin! Oisko vaikka pallokuvioinen, se ei varmaan olis liian haasteellinen tälle mie-mitään-ohjeita-tarvi -neulojalle!


Molla Mills on tänäkin kesänä tulossa Jyväskylän neulefestareille kurssittamaan, ja ainakin pari päivää sitten hänen molemmilla kursseillaan oli vielä paikkoja jäljellä. Suosittelen lämpimästi, Molla on iloinen ja välitön tyyppi! Mie onnistuin saamaan paikat Joji Locatellin paidansuunnittelukurssilta ja Nancy Marchantin edistyneiden briossikurssilta. Mahtava heinäkuinen viikonloppu siis tiedossa!


Viimeinen epätoivoinen yritys kuutioiden löytämiseksi, jos ottais kuvan kaukaa ja tarkentais manuaalina sumeaksi?


Joo ei.