Näytetään tekstit, joissa on tunniste tunikat. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste tunikat. Näytä kaikki tekstit

keskiviikko 22. heinäkuuta 2015

Kesäneule joulukuusipellossa

Hupsheijjaa, tulipas ihan huomaamatta kuukauden mittainen blogihiljaisuus. Hällä väliä, lopetetaan tahaton tauko nyt sitten näyttävästi uudella tunikalla!


Ranskatar savolaisittain

Malli: Nadine tunic tank / Kristeen Griffin-Grimes kirjasta French Girl Knits
Lanka: Novita Helmi (60 % puuvillaa 40 % bambua) tummana petroolina (väri 192)
Menekki: 307 g 
Puikot: Knit Pro 4,5 mm

French Girl Knits on kaunis neulekirja, joka pursuilee toinen toistaan mielikuvituksellisemmilla tavoilla saumattomasti toteutettuja, naisellisia neuleita. Se on asustellut kirjahyllyssäni jo ainakin neljä vuotta, ja nyt vasta sain siitä jotain neulottua, hyi miuta!

 

Tämä tunika aloitettiin neulomalla pitkät pitsipaneelit, joiden reunoista poimittiin silmukat sivuttain neulottavia etu- ja takakappaleita varten. Kappaleita muotoiltiin lyhennetyillä kerroksilla ja pitsiosioilla, ja lopuksi silmukoitiin kiinni seuraavaan pitsikaitaleeseen. Miuta ei tosin huvittanut silmukoida niin älyttömiä silmukkamääriä, joten hoidin homman kolmen puikon päättelyllä. Hyvin onnistui tunikan kokoonkursinta silläkin tavalla, tosin sitä ei voi nyt käyttää kummin päin tahansa, kuten alkuperäisen ohjeen tarkoitus oli. Suunnittelija oli nimittäin sitä mieltä, että huomaamattomalla langanpäiden päättelyllä ja huolellisella silmukoinnilla vaate olisi käyttökelpoinen kummin päin tahansa, siis myös nurja puoli päällä. Pyh sanon mie, liian iso vaiva siihen nähden, etten ole ikinä oikein pitänyt sileästä nurjasta suurena pintana...

Kun miehustan oli kursittu kokoon, olkaimina toimivat pitsipaneelien yläpäät piti kyllä ommella kiinni takakappaleen yläosaan, eli et tämä nyt aivan täysin saumaton neule ollut. Helmasta poimittiin silmukat ja neulottiin pari kerrosta ainaoikeaa. Ohjeen mukaan pääntie ja kädentiet piti huolitella virkkaamalla kiinteitä silmukoita, mutta miusta oli turha kaivaa koukkua esiin joten huolittelin nekin ainaoikein-kerroksin, ja hyvä tuli.


Nadine on suunniteltu neulottavaksi puuvilla-pellavasekoitteesta, mie valitsin omaani bambua sisältävän langan. Näin ison neuleen tekeminen ei ehkä ole ikinä tullut näin edulliseksi: Novitan Helmi -kerät löytyivät keväällä Loviisan suurkirppikseltä hintaan 1,80 e / kpl, joten vaatteen hinnaksi tuli kokonaiset 10 euroa 80 senttiä. Lankaa jäi vielä muutama kerä laatikkoon odottelemaan, päätynevät tiskiräteiksi kun tarve iskee. Ihan mukava perus bambusekoite tämä Helmi oli, ominaisuuksiltaan samanlainen kuin monet muutkin vastaavat langat eli kiiltävä, liukas ja löysäkierteinen. Vastaisuudessa mietin kahdesti ennen kuin aloitan pitsiä sisältävän neuleen jostain muusta kuin villalangasta...


Juuri puikoilta päässyt tunika oli hälyttävän lyhyt ja ruttuinen, mutta liotus ja henkarissa kuivatus tekivät tehtävänsä, ja nyt vaate on siloinen ja laskeutuu kauniisti. Koko osui kerrankin just eikä melkein oikeaan eikä vähiten siksi, että neuloin oman vartaloni tuntien tiettyihin ongelmakohtiin aika lailla runsaammin lyhennettyjä kerroksia kuin ohje käski.

Pituuden puolesta ehkä tämä vaate kuitenkin kuuluisi toppi-kategoriaan, ja täytyy myöntää että pitempää helmaa lähdettiin hakemaan, samanlaista kuin ohjeen kuvissa. Mutta kun katsoo Ravelrysta muiden Nadine-toteutuksia, ovat ne pääasiassa ihan yhtä lyhkäisiä kuin tämä miun versio, monet jopa vielä kikkanampia. Tämä selittynee lankavalinnan lisäksi sillä, että ohjeen pienin ja suurin koko ovat lähestulkoon saman pituisia, vain leveys vaihtelee. VIRHE jos miulta kysytään, kyllä isompien kokojen pitäisi olla myös pitempiä eikä vain leveämpiä...


Ihan kiva tästä tunikasta tuli, ja se istuu varsinkin yläosasta kauniisti miun päälle. Näitä kuvia katselessa huomaan, että tämä kyllä oikeastaan vaatisi allensa jonkinmoisen alustopin.

Mikähän siinä muuten on, että lähes kaikissa näissä kuvissa tuijottelen kohti varpaitani? Olen huomannut tämän maneerin ennenkin (kts. edellisen postauksen kuvat)... Ensi kerralla kun miulla on jotain esiteltävää, lupaan tähytä kohti horisonttia!

 

sunnuntai 8. tammikuuta 2012

Rouva Talonmies

Villaviidakon neulevuosi 2012 alkaa komeasti!

Viikko sitten tuli kuluneeksi vuosi siitä, kun muutimme kimpsuinemme ja kampsuinemme tänne talovanhuksen suojiin, ja meistä tuli virallisesti maalaisia. Omakotitalossa on paljon remontoitavaa ja kunnossapitohommia riittää. Seuraavassa autenttisessa kuvasarjassa suoritetaan talon töitä!

Tässä rouva talonmies lapioi lunta takaoven portaista (lapio vaan unohtu):


Ja tässä hän on juuri tehnyt ladun metsään (hanskat ja hattu ja se latu vaan unohtu):


Tässä Rouva Talonmies on juuri hakenut halkoja liiteristä (ne halot vaan unohtu):


Rouva Talonmies

Malli: Mari Muinosen Nti Talonmies kirjasta Kaikki lähti lapasesta
Lanka: Drops Alpaca (100% alpakkaa) punamix ja Novita Rose Mohair (65% akryylia 35% mohairia) joulunpunainen
Menekki: 377 g (rinnanympärys 97 cm)
Puikot: 8 mm ebenpuiset & Knit Prot

Saa nähdä kostautuuko lankavalintani. Rose Mohair sattui olemaan ainoa edes vähän mohairia sisältävä lanka mitä varastosta löytyi (karsastan ylipörröisiä lankoja), ja yhdistin sen lempilankaani Alpacaan jota kului kaikki mitä omistin eli neljä kerää. Onneksi en neulonut pitempää kaulusta, olisi lanka loppunut kesken! Hätäpäissäni kuulutin jo ravelryssa tarvitsevani lisää tummanpunaista Alpacaa ja kollasin kaikki nettikaupatkin kun mistään ei oikeaa sävyä löytynyt. Onneksi sitä ei sitten tämän enempää tarvittukaan. Rose mohairia meni vähän vähemmän, ja pikaisen laskutoimituksen perusteella tunikani painosta on 53 % alpakkaa, 31 % akryylia ja 16 % mohairia. Kuvaustilanteessa (pakkasta kuutisen astetta) neule oli unelmaisen lämmin, pukiessa ja riisuessa vähän rätisi sähköisyyttään...


Ohje oli hyvin kirjoitettu ja kerrassaan mainio, en muokannut sitä juuri ollenkaan ja sovitinkin neuletta vasta kun olin vyötärön kohdalla menossa, se sopi kuin valettu. Sain siis huoletta tikuttaa loppuun asti. Tykkäsin erityisesti kaarrokkeen kiertyvistä lisäyksistä, jotka ovatkin tämän yksinkertaisen mallin juju.

Aloitin neulonnan Suzanne'sin kiinteillä ebenpuisilla pyöröillä, joilla on ilo neuloa. Silmukkamäärän kasvaessa jouduin vaihtamaan Knit Prohon, jonka ohuemmista puikoista tykkään, vaan en näin paksuista. Kasin puikossa kun kärkiosa paksunee, on siinä sellanen kulma kun puikko saavuttaa täyden mittansa. Neuloessa silmukat siis tavallaan kiipeävät sen kulman yli jolloin puikko tärähtää, ei hyvä. Suzanne'sin ebenpuikko (jotka muuten tehdään soitinten valmistuksessa ylijäävästä puusta) puikko paksunee portaattomasti ja silmukat liukuvat niillä asteettä. Tykkään :)


Tämän paremmin ei olisi voinut enää onnistua! (Uskottelen itselleni että se ei johdu neulomastani mallitilkusta vaan tähtien asennosta...) Ei tämä miuta kyllä yhtään hoikemman näköiseksi tee, mutta se on ihana, ihana! Ja niin lämmin <3

sunnuntai 27. maaliskuuta 2011

Viheriää raitaa

Tämän talven viimeinen villapaita (nojoo, tunika) valmistui!

Maaliskuun raidat

Malli: $5 in Paris by Anna Peck
Lanka: Cascade 220 wool, sävyt 8914 ja 9430
Menekki: 416 g
Puikot: Knit Pro pyöröt 5 mm & 5,5 mm

Ihastuin malliin välittömästi kun näin sen Marittan toteuttamana. Miun huomion saa heti ohje, jossa ei ole saumoja :D Mallissa viehätti eleetön tyylikkyys ja istuvuus. Ravelrysta muiden toteutuksia selailtuani langaksi valikoitui iki-ihana Cascade 220, jota miulta löytyikin ennestään mainiona tummanvihreänä kaksi vyyhtiä, kiitos viime syksyn SNY:ni annnn:in. Lankakutsuilta hankin niiden kaveriksi kolme keväistä vaaleanvihreää, ja loin silmukat maaliskuun alussa lomaneuleeksi.

Ohje osoittautui pikemminkin suuntaviivoiksi, mutta aiemminkin samantyyppisiä paitoja neuloneena tämäkin onnistui mainiosti, eikä vaatinut suurempia pähkäilyjä. Tunika neulottiin siis ylhäältä alas, alkuperäinen ohje on t-paidan mallinen. Miusta paksut, lyhythihaiset villikset ei nyt vaan ole kovin käytännöllisiä, joten tästä tuli tunika 3/4-pituisine hihoineen.

Neuloin paidan ensin vyötärölle asti, ja siinä välissä hihat jotta voisin sitten neuloa helmaa niin pitkään kuin tummanvihreää lankaa riitti. Olishan tämä ehkä voinut olla vielä yhden raitaparin pitempi, mutta minkäs teet kun lanka loppui. Cascade 220 säilyttää paikkansa miun lankojen Top 5 -listalla pehmeytensä ja mainion neuletuntumansa ansiosta, upeaa värikarttaa unohtamatta!

Lämmin, kaunis ja täydellisesti istuva (monen monituisen sovituskerran ansiosta), todellinen käyttöneule!

Loppukevennykseksi hiihtämisen riemua:

tiistai 30. marraskuuta 2010

Aurinkoa hämärään

Tällainen lämmitystuubi valmistui parahiksi pakkasille!

Aurinkotunika

Malli: Coffee tunic by Mira Ranki
Lanka: Junghans-Wolle Schurwolle superwash (100% villaa)
Menekki: 345 g
Puikot: 3,5 mm pyörö 80 cm

Silmukat tunikaan loin elokuussa, joten se vietti puikoilla reilut kolme kuukautta. Valmistuipahan sopivasti, pääsee heti käyttöön!

Mukava putkilo, joustaa valtavasti joka suuntaan ja istuu päälle mainiosti sekä miulle, että mallilleni joka on muutamaa kokoa miuta kapeampi.

Mallissa sattui miun silmään muutamia epäjohdonmukaisuuksia jotka korjasin mieleisikseni. Isoimpana muutokseni neuloin molemmille sivuille kaistaleen sileää johon tein ohjeen vyötärömuotoilut, ettei palmikkokuvio sotkeentuisi. Näin ollen siis asettelin myös palmikot uudestaan, ja taisinpa tehdä palmikonkierrotkin vähän neuvottua tiheämpään. En myöskään lisännyt silmukoita helmaresorin jälkeen, ja jätin suuren poolokauluksen pois.

Lanka on Saksan tuomisia viime kesältä, ihanan pehmeää ja sileää villaa. Väri on mukavan aurinkoinen, ei vain meinannut tallentua kunnialla kuvaan hämärässä marraskuun keskipäivässä. Ostin kahdeksan kerää, vielä jäi yksi jäljelle.

Kiitos pirteälle luokkakaverilleni Jennille joka jaksoi poseerata koulun pihalla kahdentoista asteen pakkasessa valittamatta!