Festarilakana

Kesän odotetuin viikonloppu on nyt takanapäin, ja ai että se olikin just niin mainio kuin olla saattaa! Jyväskylän kesän neulefestarit 2017 oli täynnä neuleystäviä, kursseja, lankaa, herkkuja, ja vielä vähän lankaa, Toivola vanha piha suorastaan pursuili toinen toistaan houkuttelevampia ihanuuksia.

Huomioita lankamarkkinoilta:
- Sukkalankut näyttävät nousseen hitiksi, niitä oli herkullisesti esillä useamman kotimaisen värjärin pöydällä
- Useammalta myyjältä löytyi myös mohairsilkkiä tai muuta pörhelöistä lankaa, viime vuonna ei tod ollut! Varsinkin seuraavan kuvan Louhittaren Luolan Auterettaret (alpakkasekoitepörhinkäiset) jäivät vähän kutkuttelemaan...
- Kaikenlaiset gradientit pitkillä liu'uilla näkyivät olevan myös kovassa huudossa, ja niitä pompahteleekin jatkuvasti esiin festariostoksia esittelevissä instagram-kuvissa.

Miun festariostokset olivat tänä vuonna varsin maltilliset, niitä pääsee katselemaan blogin oikean sivupalkin kautta instagram-tililtäni, käytän nimimerkkiä emmakar.

Neulefestareita varten täytyy tietysti neuloa varta vasten jotain uutta!

Tapani mukaan mie olin ajoissa liikkeellä neuleineni, eli päättelin virallisen festarineuleeni langat edellisenä iltana, ja pingotin sekä kuivatin sen kuumassa saunassa. Ja kylläpä olikin aamulla sileä ja kuuma :D

Summer Shlanket

Malli: Starting Point (mystery KAL) / Joji Locatelli

Lanka: Roosa Nauha sukkalanka vaaleanpunaisena, Hopeasäie Basic sinisävyisenä,

Itse värjätty kirjava sukkalankku, Lanitium ex Machina perussukkalanka värissä Dragonfly,

sekä Väinämöinen värissä Daalia

Menekki: 360 g

Puikot: 4 mm

Uskaltauduin pitkästä aikaa osallistumaan mysteerikalisteluun, kun tämä Joji Locatellin suunnitteleman huivin neulonta ajoittui niin sopivasti ajalle ennen festareita: ohje julkaistiin viidessä osassa, joista viimeinen noin kuukautta ennen festareita kesäkuun puolivälissä. Arvelin ehtiväni tikuttaa huivin valmiiksi ennen asettamaani deadlinea, ja täten päästä huivin kanssa morjenstamaan sen suunnittelijaa Jyväskylään. Ja onnistuin kuin onnistuinkin!

Huivin nimi Starting Point eli "aloituspiste" on sikäli ovela, että äkkiseltään on vaikea nähdä mistä huivin neulominen on aloitettu. Ei suinkaan huivin keskeltä, kuten voisi helposti arvata, vaan huivi aloitettiin samanaikaisesti molemmista päistä, ja ohjeen viimeinen osa yhdisti nämä kaksi täsmälleen samanlaisiksi neulottua kappaletta. Ovelaa! Tosin oli aika ajoin hieman turhauttavaa neuloa sama ohjeen osa aina kahdesti...

En muista olenko ikinä neulonut mitään näin isoa asiaa, joka ei olisi peitto! Tämä on oiva malliesimerkki "shlanketista", eli blanketin ja shawlin välimuodosta.

Mysteereihin värien valinta on mielestäni se paras, mutta samalla kamalin osa. Kun ei tiedä mitä tuleman pitää, saattaa värivalinta mennä täysin metsään (kuten edellisen kerran miulle kävi mysteerineulontaan osallistuessani). Tähän maliin värejä piti osata valita peräti viisi, ja nyt onneksi onnistuin ihan mukavasti, joskin festareilla näin monta hienompaa huivia kuin omani! Katsokaa vaikka:

Kuvassa takarivissä oikeanpuolimmaisena itse suunnittelija, joka oli saapunut Jyväskylään opettamaan useita kursseja viikonlopun aikana. Itse osallistuin Approach to Sweater Design -kurssille, jossa Joji opetti meille mm. kokosarjoitusta ja kertoi omasta neuleidensuunnitteluprosessistaan. Kurssin jälkeen piti tietysti kiitokseksi kääräistä Joji hänen suunnittelemansa huivin lämpimään syleilyyn!

Osallistuin myös haastavalle Nancy Marchantin Grab Bag of Brioche Techniques -kurssille, jossa opeteltiin kaksivärisen briossin kääntelyä ja vääntelyä. Hyvin mielenkiintoinen kurssi sekin, josta kerron lisää jos/kun kurssilla saamani malli-idea realisoituu ;)

Parasta festareilla on uusien ja vanhojen neuleystävien kohtaaminen! Matkaseuralaiseni Niinan blogista voi katsella kasapäin kauniita fiiliskuvia ja lukea lisää viikonlopusta, yhdyn täysin hänen jokaiseen lauseeseensa. Kiitos myös huivikuvista :)

Pomtsipom

Täällä Savonmaalla tapahtuu harvinaisen vähän. Kaikki kässämessut, -kurssit, ja muut häppeningit järjestetään vähintäänkin naapurimaakunnassa, jollei jopa ihan eri puolella maata. Tänään ei kuitenkaan tarvinnut lähteä merta edemmäs kalaan, sillä Kuopiossa pidettiin kevään odotetuimmat avajaiset!

 

Uusi lankakauppa ja kässääjien kohtauspaikka on enemmän kuin tervetullut! Arvatkaa kuka oli (jos ei ihan ensimmäisenä niin heti toisena asiakkaana) paikalla heti kympiltä, kun Kässäkerho PomPom avasi ovensa ensi kertaa!

 

Liiketila Puijonkadulla on pieni mutta avara ja valoisa, eikä liian täyteen ahdettu. Tilaa on juuri sopivasti sohvaryhmälle, pitkälle pöydälle tuoleineen, käsityökirjastolle, ja tietysti lankahyllyille! Valikoima on pieni mutta laadukas, tällä hetkellä mm. Onionin ja Holst Garnin lankoja, jota ei ole tähän mennessä Kuopiosta saanutkaan.

 

PomPomissa  oli pannu kuumana koko päivän, ja ovi kävikin tasaiseen tahtiin. Itse viihdyin paikalla puoleen päivään asti valikoimaa ihaillen, kahvitellen, kirjoja selaillen ja neulekaverien kanssa jaaritellen.

Tulevaisuudessa PomPomissa pidetään kursseja ja käsityötapaamisia, jään mielenkiinnolla odottamaan mitä tuleman pitää.

Tunnustettakoon, että suurin syy miun aikaiselle paikalle saapumiselle oli nämä:

Ihanainen Tukuwool ilmoitti viime viikolla lopettavansa. Mie säikähdin pahanpäiväisesti, sillä en ollut päässyt vielä edes kokeilemaan koko lankaa! Hiplaillut olin kyllä sitä useampaankin otteeseen, mutta aina jättänyt ostamatta. PomPom oli saanut ison laarin Tukun Fingeringiä varastoon, ja se olikin avajaistarjouksessa. Ostin tummansinistä Inkua takillisen, ja vielä varmuuden vuoksi kaksi vanhaa roosaa Taatea ja yhden valkean Saken, jos vaikka tulisikin tarve yksivärisen sijaan raitatakille, tai jopa huiville. Kauheesti kutkutti ostaa keltaset tai fuksiat takkilangat, mutta niin vain päädyin tyylikkääseen tummansiniseen. Alankohan aikuistua?

King of Brioche

Vieläkin leijailen täällä jossain Stephen-huuruissa eilisillan jäljiltä! Informatiivisen yhteenvedon eilisillan mahtavuudesta voi lukea Niinan Minä Teen -blogista, mie nyt tyydyn laittamaan muistiin vain muutaman huomion.

Chevron Crew!

- Stephen on mahtava tyyppi! Niin mukava ja symppis ja tyylikäs. Ja kauheen pitkä!

- Kyllä suomalainen varautuneisuus karisi heti Titityyn ovella kun ensimmäisenä kuuluu huudahdus "What a beautiful shawl!" ja suunnittelija itse ryntää heti halaamaan ja toivottamaan tervetulleeksi :D

- Varsinaisesti mitään uutta ja ihmeellistä en tuolla Color Play -kurssilla oppinut. Pikemminkin se oli kolmen tunnin show, josta sai innostusta, inspiraatiota ja uusia ideoita sekä vinkkejä. Todellakin hintansa arvoinen kokonaisuus. Varsinkin Stephenin suunnittelutyyli oli innoittava.



- Miusta tuli entistä suurempi Stephen-fani, kun sain kuulla että hän neuleiden suunnittelun ja toteutuksen lisäksi myös kirjoittaa ohjeensa itse. Olin miettinyt asiaa pitkään ja nyt uskaltauduin siitä kysymään. Respectit hänelle!

 
- Monet herra Westin uusimmista neuleista olivat kuvien perusteella miun makuun vähän turhan räväköitä, jopa järkyttäviä. Livenä (kyllä, hänellä oli kymmenittäin neuleita mukana näytillä, ja niitä sai sovitella) monet mallit olivat kuitenkin huomattavasti "ihmisystävällisempiä" ja kauniimpia räikeistä väreistä huolimatta.

- Herra tunnisti hämmästyttävän hyvin kaikki kurssilaisten päällä olleet neuleet, ja muisti jokaisen oman neuleensa langan nimen ja värienkin nimet. 

 - Sain jonkinlaisen värivamman tai -häiriön kurssilta, tänä aamuna oli ostoskassin sisällössä ihmettelemistä!

Romanttinen Ulla

Taas on tullut se aika vuodesta kun uusi Ulla on pullautettu maailmaan! Numerosta 1/2014 löytyy vaikka mitä kaunista, esimerkiksi sydämellinen Ilona-huivi ja suloiset Hovineito -kansikuvasukat, molemmat näistä muuten kuopiolaisten neulojien suunnittelemia ;)

Mahtuipa lehteen taas yksi miunkin suunnittelema malli, varsin romanttinen sekin!

Roosa ruusunen

Malli: Roosa Ruusu by mie ite, Ulla 1/14

Lanka: Debbie Bliss Baby Cashmerino 

(55 % merinovillaa, 33 % mikrokuitua, 12 % kashmiria) vaaleanpunaisena

Menekki: tasan 50 g

Puikot: 3 mm

Melkoisen ällöromanttiset kämmekkäät tuli neulottua :D Mainittakoon ettei alkuperäisidea ollut ehkä aivan näin hempeä, mutta langan väri villiinnytti puikkoni neulomaan vaihteeksi jotain yltiönaisellista! Kokeilin siirtää peukalokiilan lisäykset tuohon ulkosyrjälle, hyvin toimii ja kämmekkäät istuvat käteen mukavasti. Tyytyväinen olen siis lopputulokseen, ja lapasversiokin on lähes julkaisukunnossa...

Nämä kämmekkäät ovat syntyneet yhteistyössä Silkkivilla -nettilankakaupan kanssa, joka tarjosi langat malliin. Juankoskella sijaitsevan Silkkivillan hyllyistä löytyy jos jonkinlaista mielenkiintoista lankauutuutta, ja olenkin alkuvuodesta aloittanut yhteistyön Silkkivillan Mervin kanssa, tarkoitus on suunnitella kaupalle omia neulemalleja. Joitakin ohjeita on vielä tulossa julkaisuun alkukevään aikana, pysykää kanavalla ;)

Lanka(leikki)retkellä

Lauantaiaamuna kaksi autollista neulojia starttasi Kuopiosta kohti Keski-Suomea, tarkemmin Jyväskylään ja Toivolan vanhaan pihaan. Siellähän sijaitsee lankakauppa Titityy, jossa järjestettiin Veera Välimäen uuden neulekirjan, Lankaleikin julkkarit! Siinäpä syytä kerrakseen lähteä pienelle roadtripille hyvässä seurassa :)

Titityystä tuli kertaheitolla lempilankakauppani, vaikka lauantaina puoti oli niin pullollaan neulojia etten kyllä saanut tilaisuutta edes käydä rauhassa koko valikoimaa läpi :D Ymmärtäähän sen ihmispaljouden: Veeran tapaamisen lisäksi puodissa oli kauniisti esillä melkein kaikki Lankaleikin mallit joita pääsi hipelöimään ja kysymään suoraan suunnittelijalta vinkkejä ja ohjeita. Tämän lisäksi kaikista langoista ja puikoista sai sinä päivänä 10 % alen, aika mahtavaa!

Suunnittelija itse oli koko päivän yhtä hymyä ja sai ahkerasti signeerata opuksiaan. Onnea vielä Veeralle hienosta saavutuksesta!

Titityyn sulkeuduttua siirryttiin viereiseen Kahvila Muistoon pitämään neuletapaamista. Me savolaiset olimme hyvin edustettuna, meitä taisi olla enemmän paikalla kuin paikallisia :D Mainio paikka yhteisneulonnalle tuo Muisto, neuleystävällinen paikka (harmi ettei Kuopiossa juuri sellaisia ole paria poikkeusta lukuunottamatta) ja pitkät aukiolot sekä pöytiintarjoilu! Tuonne pitää päästä uudestaankin...

Tavattiin uusia ja vanhoja neuletuttuja, hauskaa oli ja juttu luisti. Puhumattakaan taivaallisista kakuista ja poreomenoista!

Takaisin Pohjois-Savoon palasi joukko onnellisia neulojia, auton takakontti lankaa täynnä. No ei ehkä ihan täynnä, mutta tässä miun vyyhdit!

Lankaleikin ostin jo aiemmin Adlibriksestä kun en malttanut odottaa tähän viikonloppuun asti, mutta otin sen tietenkin mukaan signeerattavaksi. Louhittaren Luolan Ahtia värissä Krookus ostin kirjan Edestakaisin-neuleliiviä varten. Uskomattoman kauniita violetin sävyjä! Kysyin suunnittelijan mielipidettä langan sopivuudesta ja riittävyydestä ja sain hänen siunauksensa. Jos se loppuu kesken niin voi harmi joudun varmaan tekemään uuden retken Jyväskylään...

Frankfurt Am Main pähkinänkuoressa

Siinähän se viikko vierähti uskomattoman nopeasti: messuillen, messuillen ja messuillen. Ja ehkä ihan vähän shoppaillen ja herkuttellenkin ;) Homman nimi oli siis Heimtextil -messut, "Textile passion meets profession".

Frankfurtin järjettömän suuressa messukeskuksessa (hallien väliä kuljettiin busseilla!) valokuvaaminen oli tietenkin ankarasti kielletty, mutta lauantaina paikan sulkeuduttua sai omasta osastosta napata kuvia ennen purkua.

Hyvin erotuttiin joukosta, ainut ständi koko DesignLive -hallissa jossa oli jokin lavaste :D Meillä oli neuleella päällystetty puu, ihanainen! Ja myös ainut musta osasto. Pöydällä näkyy myytävien kuosien pinot (yhteensä 300 kpl) ja telineessä pintamallit, kudottua, huovutettua, neulottua, mitävaan. Mukana noin 50 opiskelijan malleja, miulta neljä kuosia ja kuusi pintamallia jotka esittelen jahka se on luvallista. Hyvin meni matka, saatiin paljon arvokasta kokemusta, palautetta ja myytiinkin jotain ;)

Reissustamme oli juttu viime viikon Opettaja -lehdessä, ja Taito -lehteenkin pitäisi tulla pikapuoliin juttua, samoin Savon Sanomiin.

Ja löytyihän sieltä jokunen lankakauppakin, joista oikeastaan vain yksi on mainitsemisen arvoinen (muut pieniä tai liian vaikeita löytää tai liian kaukana keskustasta). Katsokaa, lankaa kadulla!

Wolle Rödelin isohko kauppa sijaitsi vanhan kaupungin ja Zeil -ostoskadun välissä, kivenheiton päässä Tuomiokirkolta. Wolle Rödel on saksalainen lankavalmistaja, ja nimikkolankojen lisäksi liikkeessä oli myynnissä mm. Lana Grossan ja Regian keriä.

Knit Pro -puikkoja sai sieltä hienoissa pikkuisissa pahvilaatikoissa. Miulta itse asiassa katkesikin puikko matkalla, mutta ostin uudet eräästä ensin kohdalle sattuneesta ompelutarvikeliikkeesta. Tuli jokusen euron halvemmaksi kun kotimaasta ostaessa.

Wolle Rödel -merkin tuotteet olivat tietysti huomattavasti muita edullisempia, ja mukaan tarttuikin testiin jokunen kerä sukkalankaa.

Toinen blogin aihepiiriin kiinteästi liittyvä ostos oli kaunis ja raikas sukkakirja Joker -halpakirjakaupasta, maksoikin kokonaiset viisi euroa. Saksankielinen tietysti, mutta eiköhän tästä Ullan neulesanastolla selvitä. Ja oonhan mie joskus ammoisessa peruskoulussa lukenutkin kuusi vuotta saksaa.

"Sukkia vuoden ympäri, tunnelmaa luonnosta" tai jotain sinne päin :D Korjatkaa jos olen väärässä.

Viimeinen kuva onkin ovela aasinsilta seuraavaan postaukseen, uudenvuodenlupauspohdintaan. Vähän myöhästyin tuosta vuoden alusta mutta voihan sitä tehdä vaikka uuden lupauksen joka kuukausi...

Miljoonien lankakerien kaupunki

Vuorossa Villaviidakon historian suurin lankakauppakatsaus: kolme päivää, kahdeksan lankakauppaa ja yksi nappikauppa! Esittelyssä siinä järjestyksessä kun niissä vierailin.

(Pahoittelen epäselviä kuvia, onnistuin sähläämään lainapokkarin kanssa niin että se otti vain megan kokoisia otoksia ja tietenkin huomasin asian vasta kotona...)

1. Annie and Company Needlepoint and Knitting

Iso kaksikerroksinen neule- ja ompeluliike Upper East Sidella, melko pohjoisessa. Suuuuri valikoima (myös alelankoja), tupa täynnä porukkaa ja ystävällinen palvelu. Ostin vyyhdin Berrocon alpakkaa ja menin sen kanssa kassalle, mutta miulle haettiinkin uusi, "koskettelematon" vyyhti alakerrasta :D Aika jees.

 

Hinnat melko edulliset, tarjolla runsaasti erikoisempiakin kuituja (biisonia, opossumia, jakkia jne).

2.String

 

Pieni luksusliike East sidella, lähempänä isoja tavarataloja. Valikoimassa enimmäkseen kalliita erikoislankoja, mohairia, silkkiä kashmiria jne. Ei järin lämmin palvelu, sisään tullessa tervehdittiin muttei juuri muuta.

3. Knitty City

Lähilankakauppani Upper West sidella, kahden korttelin päässä kämpiltä ja ehdoton lempparini! Täällä kävin useammin kuin kerran. Sisällä on juuri niin ahdasta kuin kuvasta näkyy, paaaaljon lankaa, oheistuotteita, useampi istahtamispaikka ja lisäksi hyvin laaja neulekirjasto, sekä kirjoja että lehtiä.

Palvelu oli todella mahtavaa ja valikoima melko laaja. Luksuslankoja kuitenkin enemmän kuin peruskauraa ja hinnat keskitasoa. Ostin kerän amerikkalaisen Brown Sheep Companyn herkullisen keltaista villamohair-sekoitetta ja pari alan lehteä.

4. The Yarn co.

Toinen lähilankakauppani, muttei lähellekään edeltäjänsä veroinen. Ystävällinen palvelu mutta pieni valikoima ja korkeat hinnat.

5. Lion Brand Yarn Studio

Ehdottomasti upein näyteikkuna ikinä! Kaikki somisteet tehty langasta, mahtava vai mitä? Lion Brandin (eli jenkkilän Novitan) oma lippulaivakauppa Union Squaren kulmilla. Vain Lion Brandin omia lankoja, jotka ovat lähtökohtaisesti aika edullisia. Mutta voi sitä muovin määrää, tämä oli eka liike jonka kokonaiskuitusisällöstä oli vähintään puolet muovia...

 

Luonnonkuitujakin oli tarjolla, ostin pirtsakkaa sukkalankaa ja hauskan rintanapin "Keep calm and carry yarn". Ja tää on paras, lankaa myynnissä metreittäin (tai siis jaardeittain) :D Loistava juttu täällä oli asiakkaiden käyttöön tarkoitetut tietokoneet joissa oli valmiiksi ravelry auki.

6. Seaport Yarn

Alakaupungilla, ihan 9/11 memorialin vieressä. Sotkuinen, pölyinen ja täyteen ahdettu huone, ei lainkaan houkutteleva eikä edes ulkoasuunsa nähden halpa. Myyjätäti oli kyllä symppis mutta eipä tuo tunkkaisuus silti houkutellut mitään ostamaan :/

7. Loopy Mango

Trendiliike Sohossa. Olin ollut siinä uskossa että tämäkin olisi ihan lankakauppa, mutta enemmän löytyi kaikenlaista sisustus-, lahja- ja vintagetavaraa. Liiketila oli järjettömän korkea ja lankaseinä yletti kattoon saakka. Kaunista mutta kallista. Ja myyjä kierteli perässämme jatkuvasti vaikka sanoin että vain katselemme, se oli vähän epämiellyttävää (varsinkin henkilökohtaisesta tilastaan tarkalle suomalaiselle...).

 

8. Purl Soho

Ehkä kuuluisin Manhattanin lankakaupoista oli kierroksemme viimeinen. Upea liike, puolet lankoja ja puolet kankaita. Hinnat keskitasoa vähän korkeammat ja valikoima laaja, erikoisuutena Brooklyn Tweedin omat langat

Sykähdyttävä paikka, muttei kuitenkaan niin upea kuin olin odottanut. Tai sitten olin vaan jo niin turtunut upeuteen näissä kaikissa lankamyymälöissä...

Ja sitten vielä sokerina pohjalla se nappikauppa:

Tender Buttons: miljoona miljoona miljoona nappiaaaa (kalleimmat ja harvinaisimmat niistä vitriineissä!)....

Yhteenveto suomalaisten ja amerikkalaisten lankakauppojen eroista:

1. Saatavilla on paljon enemmän ihan oikeita luksuslankoja, täyttä kashmiria jne. Kallein löytämäni vyyhti maksoi 80 dollaria / 50 grammaa.

2. Liikkeissä on paljon kursseja, luentoja ja yksityisopastusta saatavilla. Törmäsin useaampaankin kurssiin kauppoja kiertäessäni.

3. Oheismateriaalivalikoima on paljon suurempi. Löytyy jos jonkinlaisia projektipusseja, tarvikekasseja, lehtiä, kirjoja, silmukkamerkkejä, postikortteja, avaimenperiä jne. jne. 

4. Joka kaupassa on vähintään yksi pöytä/tila/alue varattu neulomaan istahtamiselle, yleiselle juttelulle ja kahvittelulle. Monessa paikassa istui ihmisiä neulomassa, sekä sovituissa neuletapaamisissa että muuten vaan ohikulkumatkalla.

***

Ja nyt vihdoin siihen arvontatulokseen! Paljon hauskoja ja liikuttavia vastauksia tuli kysymykseen "mitä ilman joulu ei tule?". Lellu kiteytti sen kauniisti, mitä kaikki eri tavoin ilmaisivat: 

"Mutta ehkä se onkin sitten juuri se, rakkaus, ilman sitä ei joulu koskaan tule. Rakkaus lähimmäisiä kohtaan, rakkaus joulua kohtaan. Kyllä, ilman rakkautta ei tule joulua."

Satunnaislukugeneraattori sai arpoa voittajan, joka oli vastaaja numero 59 eli Neulisti joka kommentoi näin:

 "Kaiken jouluaattona tapahtuvan jouluhäppeningin lisäksi joulu ei voi tulla ilman joulukalenteria. Monen mielestä ne on varmaan lähinnä lapsille tarkoitettu juttu, mutta musta ne virittävät aikuisenkin mielen sopivasti lapsen taajuudelle ja odottamaan joulua ihan simona. Jos rivien välistä ei selvinnyt, niin mulla on yleensä joka vuosi about kolme joulukalenteria. :D"

Olen täysin samaa mieltä kanssasi, joulukalenteri on pakko saada. Tästä talosta taitaa löytyä kolme tällä hetkellä. Onnea voittajalle! Laitahan osoitteesi sivupalkissa näkyvään mailiin niin saan paketin postiin, saattaa jopa ehtiä aatoksi perille. 

Lähetys sisältää Brown Sheep Companyn Lamb's Pride worstedia joulunpunaisena, Knitty Cityn kestokassin ja Candy Caneseja :) Aikaisemmat koristeostosuunnitelmat menivät uusiksi, koska huomasin että jenkkiläisten krumeluurien pitäisi saada ympärilleen noin kahdeksankymmentä samanlaista koristetta näyttääkseen hyvältä. Karkkikepit sopinevat suomalaiseenkin kuuseen (ja ne voi syödä!)