keskiviikko 31. elokuuta 2011

Elonkorjuu

Elokuussa sain neulottua nurkat tyhjiksi keskeneräisistä neuleista, ja kulutin lankaa huimat 1515 grammaa! (Josta suurin osa kului peittoon.) Lankavarasto myös lihoi kummallisesti 800 grammaa, vaikka lankalakko on pitänyt :D Miten se on mahdollista?

Oli miten oli, täällä on korjailtu muutakin kuin neulesatoa. En lakkaa ihmettelemästä, miten valtavia mötiköitä tuolta juuresmaasta nousee! Oon leiponut porkkanakakkua luvattoman monta kertaa viime viikkoina...

Sukkasadon korjuu alkaa vihdoin huomenna, hurraa! Arvatkaa onko ollu vaikeeta pysytellä erossa sukkapuikoista, kun sukatuttaa ihan mahdottomasti? Korjaan satoni tänä vuonna Perunalaariin, ja tavoitteeni olisi neuloa ainakin kahdet vauvansukat, yhdet lapsensukat, yhdet miesten sukat, kahdet paksut sisätossut ja vähintään yhdet sukat Kuopion tämänvuotiseen Joulusukkakeräykseen. Katsotaan miten käy, onkohan tavoitteet liian korkealla. Viime vuonna syysflunssa hidasti tahtia, jospa tänä vuonna säästyisin pahemmalta taudilta. Nokka kyllä vuotaa jo pahaenteisesti...

Olen muuten järkyttävän iloinen, että kesä ällöhelteineen on vihdoin takana ja syksy on täällä. Syksy, kaikkien neulojien lempivuodenaika!


P.S. SNY, kiitos kommentista peitolle! Odottelen innolla ekaa pakettia :)

lauantai 27. elokuuta 2011

Talven varalle

Keskeneräisten neuleiden korin pohja on pian näkyvissä!

Villalenksit
(Käännös Lilja - suomi: lenksit = legginsit)

Malli: oma, apua Vilsongeista.
Lanka: Nalle, vaaleanharmaa ja itsevärjätty viininpunainen
Menekki: 170 grammaa kokoon 104
Puikot: Knit Pro sukkikset & pyörö 3,5 mm

Aloitin nämä villahousut Liljalle jo helmikuussa, kun piti saada taas uusi helppo ja ohjeeton neule bussimatkoja ja luentoja varten. Ja lapsen vaatevarastosta sattui myös puuttumaan kyseinen ylen hyödyllinen vaatekappale. Tyttösellä on ihana mummon neuloma villahaalari, mutta leudommilla keleillä se tuntui turhan tuhdilta lisältä toppahaalarin alle. Villapöksyt lämmittäisivät sopivasti alituiseen lumessa istuskelevaa naperoa.

Aloitin lahkeensuista ja neuloin ne pyörönä, mutta sitten saikin koko työ jäädä odottelemaan parempia neulomisfiiliksiä. En nimittäin keksinyt, miten saisin yhdistettyä valmiit lahkeet siten, että saisin housuihin myös haarakiilan (onko se edes oikea termi?). Siis sellasen leveämmän kohdan haaraan, että housut istuu hyvin, niinku kaupasta ostetuissa perushousuissa. Tasona neulottuja sen mallisia villahousuohjeita kyllä löytyi pilvin pimein, mutta jostain syystä miun päähän ei vain tuolloin mahtunut, miten toteuttaisin saman pyörönä, ja koko neule hautautui unohduksiin.


Pari viikkoa sitten kaivoin nämä kaksi irrallista lahjetta esiin ja aloin taas tikuttaa. Löysin nimittäin Ullasta tällaisen ohjeen, jonka avulla palaset loksahtuvat kohdalleen päässäni ja tajusin jutun jujun. Lilja oli kesän aikana venähtänyt sen verran, että lahkeisiin piti neuloa melko lailla lisää pituutta ennenkuin pääsin housuosan kimppuun. Pöksyt valmistuivat tuotapikaa, missäs muualla kuin linja-autossa koulumatkoilla neuloen.

Lapsi ei tarvitse enää päivisin vaippaa (hurraa!), joten en nähnyt tarvetta neuloa takapuolta etupuolta korkeammaksi. Vyötärölle tein reikärivin ja pujottelin siihen solmittavan nyörin jotta housut pysyy ylhäällä, haalarin allahan näitä todennäköisesti tulee eniten pidettyä. Lahkeissa on kunnolla kasvunvaraa, ja joustinneule venyy nimensä mukaisesti leveyttä niin paljon että nämä pöksyt mahtuvat varmasti ainakin kaksi vuotta jos ei pitempäänkin. Ja sen jälkeen voi helposti neuloa vaikka molempiin päihin lisää pituutta! Olettaen siis että lanka kestää niin monen vuoden käyttöä...

Tämä on jotain vuosikertanallea arkistojen kätköistä, kuitenkin 100-grammaisten kerien ajalta. Ihanan viininpunaisen värjäsin viime vuonna koulussa värjäyskurssilla. Nallea on siitä helppo värjätä, ettei se mene miksikään vaikka keitos vahingossa pääsisikin kiehahtamaan. (Tai kiehumaan viisi minuuttia kun ahkera opiskelija istuu kahvitauolla...)

Vielä pitää odotella muutama päivä että saa luvan kanssa neuloa näille pienille varpaillekin lämmikettä... Sukkasadossahan miekin olen taas mukana kuten parisataa muutakin neulojaa. Sukkalangat huutelee kutsuvasti tuolta lankakopasta johon olen ne valmiiksi järjestänyt, ei millään malttaisi odottaa torstaihin!

torstai 25. elokuuta 2011

Hahaa!

Hyvä ihme, huomaatteko eron? Eikö kukaan? Onko parempi kuin vanha? Siis ulkoasu! Tästä lähtien Villaviidakko on toivon mukaan selkeämpi lukea, ja kuvat ovat suuuuurempia, pääsee kamerankin ominaisuudet oikeuksiinsa...

Tää on vähän niinku koepostaus. Seuraavana parissa tunnissa valmistunut viikonloppuvirkkuu.

Älykäs kännykkäpussi ystävälle

Malli: Villaviidakko design
Lanka: Laukun jämät eli Cataniaa
Menekki: 14 grammaa
Koukku: Clover 3 mm

Entäs arvaatteko mikä tämä on? ;)

No tietenkin Villavintiön paranneltu versio matkalla Ullaan!

Kylläpä on suuria kuvia 0_0

lauantai 20. elokuuta 2011

Loppukesän väriloisto

Eihän siinä raitojen virkkauksessa mennytkään kuin neljä kuukautta, ja valmista tuli!

Ison tytön sänkypeitto

Malli: siksak-virkkausta Villaviidakon tyyliin
Lanka: Novitan Isoveli, Nalle, Saana, Florica & Wool, ohut pirkkalanka, Sandnes Sisu, Vuorelma Veto, Junghans Wolle Superwash, Cascade 220, Gjestal Nagano & joitakin tuntemattomia villoja/villasekoitteita
Menekki: 1065 g
Koukku: Clover 5 mm


Aloitin tämän Liljan päiväpeiton virkkauksen jämäkuussa, huhtikuun lopulla. Aliarvioin urakan pituuden, eikä se tietenkään valmistunut tempauksen aikana. Toukokuussa virkkailin hiljakseen silloin tällöin kotisohvalla, tämä ei todellakaan ollut mikään matkaprojekti :D Olohuoneemme ainoa nojatuoli oli vielä eiliseen asti lankakerien valtaama... Kesäyön hullutuksen ajaksi peitontekele joutui täysin telakalle, kunnes nyt elokuussa otin koukun kauniisti käteen ja ahersin aloitetun työn loppuun.

Kaikenlaisia virkattuja peittoja on vilahdellut blogissa jos toisessakin, mutta tätä aloittaessani en löytänyt ainuttakaan kunnon ohjetta. Virkkailin sitten siksakkia niinkuin hyvältä tuntui, ja onnistuihan se. Varsinainen jämätyö tämä ei kuitenkaan enää ole, sillä aloitin muutamia uusia keriä lisävärien tarpeessa. Kaupasta en ostanut mitään tätä projektia varten, joten varsinainen "stash buster" se kyllä on.

Kokoa peitolla on sellaiset 155 x 65 cm, ja upposihan siihen yli kilo lankaakin, jes! Ohuemmat langat käytin kaksinkertaisena. Reunaan virkkasin kiinteitä silmukoita nurjalta puolelta, että saisin tuollaisen ommellun näköisen reunan. Päättelykeijua tässä ei tarvittu, virkkasin langanpäät tuon reunuksen sisään ja hyvä tuli :)

Liljan uusvanha sänky odottaa maalattuna yläkerrassa uutta käyttäjäänsä ja tätä peittoa. Siitä tuli pikkasen reilu, joten se sille löytyy varmasti myöhemminkin käyttöä vaikka torkkupeittona.

Lopputulokseen olen supertyytyväinen! Tosin ensi kerralla kun alan tehdä peittoa, valitsen ehkä jonkin tietyn sävymaailmanm enkä tee ihan näin riemunkirjavaa :D

"Äiti tossa on virhe!"


torstai 18. elokuuta 2011

Tunnustettu

Tunnustuksia on aina yhtä kiva saada: on mukavaa että blogiani luetaan ja siitä tykätään! Olen kyllä tosi huono vastaamaan tunnustuksiin tai lähettämään niitä eteenpäin, en vain muista, jaksa tai ehdi. Jos olet joskus minulle tunnustuksen antanut enkä ole sitä täällä blogissa esitellyt, älä luule että olen kiittämätön, vähän laiska vain...

Kun odottelee koululla kyytiä kuudenkymmenen kilometrin päähän kotiin, on mitä mainioin hetki vastata vihdoin tunnustuksiin, jota on nyt kuukauden sisällä suorastaan sadellut miulle. Jätän ne nyt kuitenkin jakamatta eteenpäin, napatkoon mukaansa ken tahtoo :)

Tällaisen kukkasen sain sekä tiinaniit:ltä että susamarialta, kiitos!

Seuraaviin kysymyksiin haluttiin vastausta:

1. Suosikkiväri: Punainen kaikissa mahdollisissa sävyissä viininpunaisesta vauvan vaalenpunaiseen
2. Suosikkieläin: Hevonen
3. Suosikkinumero: Onnennumero 9
4. Suosikki alkoholiton juoma: Cokis, juon sitä ihan liikaa
5. Facebook vai Twitter? Facebook
6. Intohimosi: Ihanat langat ;)
7. Saada vai antaa lahja? Molemmat. Ehkä kuitenkin antaminen, lahjan saajan ilmeitä on niin kiva seurata :D
8. Suosikkikuvio: Jos neuleita ajatellaan niin palmikko!
9. Suosikkiviikonpäivä: Perjantai, koko viikonloppu edessä.
10. Suosikkikukka: Punapellava

Näin makean tunnustuksen minulle lähetti VillaMinttu, kiitos!

Tunnustuksen saajan täytyy kertoa:

1. Lempiväri: No se tulikin jo tuolla ylhäällä. Kerron siis lempilankani :D Ne ovat Dropsin Alpaca, AlpacaSilk ja Nepal, Cascade 220, Rowan WoolCotton ja kaikki BC Garnin langat (niistä paras, Lucca on lopetettu, nyyh).

2. Lempiruoka: Itse tehty Tiramisu <3

3. Paikka jossa haluaisin käydä: Skotlanti ja Irlanti. Nummet, linnat ja villat!

sunnuntai 14. elokuuta 2011

Ensimmäinen ufo ammuttu alas

Lankalakkoni loppu häämöttää, ufot (unfinished objects) alkavat pikkuhiljaa valmistua! Tai niin mie ainakin haluan uskoa... Lupasinhan, että lankalakkoni kestää siihen asti, kun olen saanut KAIKKI keskeneräiset työt joko valmiiksi tai purettua. Ja niitä on muuten paljon... No nyt on kuitenkin yksi vähemmän.

Älkää välittäkö ahdistuneesta ilmeestäni, oli kiire junaan :D

Fifty-fifty

Malli: Gossamer Shell Scarf kirjasta One-skein wonders (Yarn-shop favorites) muunnettuna kauluriksi
Lanka: Rowan Fine Milk Cotton (70% puuvillaa, 30% maitoproteiinia) luonnonvalkoisena ja Sandnes Mandarin petit (100% puuvillaa) pinkkinä
Menekki: yksi kerä molempia lankoja, 97 g.
Puikot: 3 mm

Aloitin tämän "huivin" joskus huhtikuussa bussi- ja luentoneuleeksi. Kaikkien tuntemaa viuhkapitsiä ja vielä välikerrokset ainaoikein, helppoa kuin heinänteko. Mutta myös tappavan tylsää, siksi huivintekele olikin jäänyt telakalle useaksi kuukaudeksi.

Miun piti tehdä koko huivi tuosta maitolangasta (ihanan pehmeää ja ylellistä ollakseen "vain" puuvillaa), jota sain kaksi kerää vuoden 2010 kevään SNY:ltäni. Kun olin neulonut yhden kerän, kävi ilmi ettei huivista tulisi tarpeeksi pitkä. Päätin siis neuloa väliin piristykseksi Mandarin petitiä, tarkoitus oli sitten sen loputtua neuloa perään vielä se toinen maitolankakerä. Vaan toisin kävi, pinkin langan loputtua kiepautin tekeleen yhdelle kierteelle ja vetäisin kolmen puikon päättelyllä renkaaksi. Nyt miullakin on vihdoin tämä huipputrendikäs rinkulakauluri! Vai olikos tää jo viime syksyn trendi...

keskiviikko 10. elokuuta 2011

Kesän viimeinen reissu

Arvatkaa missä käytiin?

Tuon miehekkeen työnantaja on ruotsalainen, ja lähin päämaja on Malmössa. Mies sai jälleen komennuksen sinne johonkin palaveriin, mutta tällä kertaa miutkin kutsuttiin mukaan :) Toimiston väki halusi tutustua, ja matkat ja hotellit tarjottiin pariksi päiväksi.

Lennettiin siis maanantaina ensin Kuopiosta Helsinkiin, sieltä edelleen Kööppenhaminaan ja siitä junalla Juutinrauman sillan yli Malmöön. Hotellimme sijaitsi ihan vanhan kaupungin sydämessä, joten miun oli helppo kierrellä kaupungilla sillä aikaa kun mies palaveerasi. PALJON ihania kauppoja, ei meinannut matkalaukku enää mahtua kiinni paluumatkaa varten. Eilen istuttiin kivassa paikallisessa ravintolassa toimiston porukan kanssa pikkutunneille, oli vähän vaikeuksia päästä tänä aamuna ylös ajoissa junalle :D

Oli kyllä mainio miniloma, näitä lisää! Ja hyvä päätös miun kesälle, huomenna nimittäin alkaa koulu ja arki. Malmö on kaunis kaupunki, ei yhtään arvaisi olevansa Ruotsissa! Ympäristö tuntuu pikemminkin keski-eurooppalaiselta.

Kaikkihan sen tietää, ettei lankalakot päde ulkomailla ;) Pitihän miun siis katsastaa paikalliset lankakaupat. Kivenheiton päässä hotelliltamme löytyikin kaksi käsityöliikettä. (Tarkistin paikat ennen lähtöä Knitmapista.)

Ensimmäinen oli Wastesons Garn & Broderi Kalendegatanilla. Sitä ei voi missata, törmäsin melkein tuohon Öppet -kylttiin kun en katsonut eteeni...

Liike on lankojen ja oheistarvikkeiden lisäksi erikoistunut kirjontaan, jolle olikin varattu lähes puolet koko liiketilasta.

Liike oli pienehkö mutta hyvin siisti, ja lankavalikoima melko monipuolinen, mm. Hjertegarn, Sirdar, Marks & Kattens. Löysin myös monia merkkejä joista en ollut ikinä kuullutkaan, kuten tämä Onion, villa-puuvillasekoitetta tarttui mukaan kaksi kerää. Tykkään Rowanin WoolCottonista, joten ajattelin kokeilla tällaista edullisempaa, saman koostumuksen omaavaa lankaa.

Aivan Wastesonsin vieressä sijaitsee liike nimeltä Irmas Hus. Ulospäin se näyttää tylsähköltä vanhempien naisten vaateliikkeeltä, mutta sisältää löytyy näin hurmaava lanka-, nappi-, ja tarvikenurkkaus.

Hyllystä löytyi pääasiassa Rowanin ja Garnstudion lankoja (ja varmaan kaikki Kim Hargreavesin neulekirjat, ihania mutta en raaskinut ostaa), hinnat aavistuksen korkeampia kuin kotimaassa. Löysin kuitenkin alennuskorista puoleen hintaan Drops Classic Alpacaa ihanassa luonnonruskeassa sävyssä, ja lienee sanomattakiun selvää että lähdin liikkeesta tyytyväisenä villatakkilangat kainalossa.

Kumma juttu miten lankalakosta huolimatta niitä keriä ja vyyhtejä silti tulee ovista ja ikkunoista! Viime viikolla postilaatikkoon tupsahti kaheliarpajaisten voittona Lai-la-lai Yarnzin Sock Duo vihreän sävyissä. Heinäkuun lopulla taas miun piti hakea Tinttamarellista 200 g lankaa, koska liike oli muuttamassa täältä Itä-Suomesta toiselle puolelle maata, ja miun piti käyttää SNY:ltä saamani lahjakortti äkkiä. Voi voi, tätä vauhtia mie hukun lankaan puolen vuoden sisällä...

sunnuntai 7. elokuuta 2011

Nappikukat padassa

Vietin tänään mukavan iltapäivän värjäten lankaa hyvässä seurassa. Meitä oli vähemmän kuin vuosi sitten, mutta oli ihan yhtä mainio hauskaa!

Pietaryrttiliemi oli muhinut eilisestä, väri rusehtavan keltainen.

Emäntämme laski langat pataan saamaan uutta ilmettä.

Reilu tunti odottelua ja tadaa!

Hurjat sävyerot! Takimmainen, vähiten väriä itseensä ottanut (on tietenkin miun!), Pirtin kehräämön kampavillaa. Keskellä eniten imenyt Rheuma thermal wolle, ja edessä Nallea, jotain siltä väliltä. Emäntämme epäili että superwash-käsittely on se tekijä, joka saa langan luonnonvärjäyksessä imemään itseensä enemmän sävyä. Tietääkö joku onko asia näin?

keskiviikko 3. elokuuta 2011

Elokuun enkeli

Viimeinen esittelemätön kyhistely, valmistui viime viikon keskiviikkona.

KYH 23/25 Valmis!

Pieni punainen traktori

Malli: Jatan Zetor
Lanka: Fyberspates Merino Silk (20% silkkiä, 80% merinoa) värinä Crimson red
Menekki: kokonaiset 30 grammaa
Puikot: 3,5 mm Knit Pro

Näin ohuen langan neulominen on masentavaa (100g=1200m). Neulon ja neulon ja neulon tuntikausia, siis oikeesti kymmeniä tunteja, ja saan kulutettua kokonaiset 30 grammaa lankaa. Neuloin lapsen lapaset kahdessa tunnissa ja niihin meni puolet enemmän!

Pakollinen pyykkinarukuva, jossa värikin toistuu oikein. Se on tuollainen kaunis, pehmeä punainen, unikon sävyinen.

Nätti se on. Ihanan ilmava ja keveä, siipiväli on 150 cm. Kietoutuu hyvin kaulaan, ja asettuu nätisti harteille. Mallineuleen pitäisi muistuttaa traktorin jäkiä pellossa, mutta ei tuo miun maalaismies niitä ainakaan tunnistanut. Hieno se on joka tapauksessa, tulee varmasti käyttöön.

Ja lopuksi taiteellista ilmaisua: Elokuun enkeli

Omistan tämän kuvan mummille, isäni äidille joka nukkui pois eilen aamulla pitkän sairauden jälkeen. Lepää rauhassa.