Ajanlaskun alku

Marraskuun viimeinen päivä, perinteinen "tässä on joulukalenterini" -postaus. Täsmälleen vuosi sitten esittelin lyhyessä  blogipostauksessa  vanhan, rakkaan joulukalenterini suoraan kultaiselta 90-luvulta. Se koristaa nyt keittiömme seinää, ja odottaa huomista kun Lilja saa avata ensimmäisen pussukan. Kalenteriin keräsin kaikenlaista pientä kivaa herkuista jouluisiin tarroihin ja tehtäviin. On siellä vähän jotain isompaakin ipanan mieltymysten mukaan, mm. pieniä My Little Poneja...

Kun tytöllä on noin mahtava kalenteri (toivottavasti se on mahtava senkin mielestä eikä vaan miun!), niin pitäähän äipälläkin olla jotain spesiaalia joulukuun odotuksen täyteisiä päiviä viihdyttämässä. Niinpä osallistuin tänä vuonna ensimmäistä kertaa ravelryn Lankalaatikko-ryhmän jämälankajoulukalenteriin. Siinä lähetettiin neljälle henkilölle kuusi pientä numeroitua lankapakettia, ja vastavuoroisesti vastaanotettiin neljältä henkilöltä kuusi pakettia. Kalenteri kasassa!

Paras osa tässä kuitenkin oli se näpertäminen! Parin päivän ajan pienemmän ipanan päiväuniaika käytettiin tarkasti hyväksi. Ensin kieputtelin keittiö-vaakaa ja Joulupukki ja Noitarumpu -kirjaa käyttäen 24 minivyyhtiä saajien väritoiveita kunnioittaen.



Niin söpöjä! Jämäpallerot olisi kyllä äärimmäisen paljon kätevämpiä, kun niistä voisi suoraan neuloa ilman kerimistä. Palleroita ei kuitenkaan saisi lähetettyä kirjeenä, joten vyyhtejä siis... Seuraavaksi vähän askartelinpaskartelin kääreitä, se oli ehdottomasti hauskin osuus!



Kartonkia, silkkipaperia, washi-teippejä, koristenauhoja....



Aika hauskoja vai mitä? Mitään tarvikketta en tähän varta vasten hankkinut, kaikki löytyi omista (jokseenkin laajoista) varastoista. Yritin tehdä kaikista erilaisia ja onnistuinkin, tosin nämähän jakautuvat neljälle eri ihmiselle joten olisiko tuolla ollut väliäkään :D Pitkään mietin josko tuohon rusetin kiinnitysniitin päälle olisi pitänyt joku timangi tai muu hepene laittaa, mutta päätin olla hifistelemättä ja jättää paketit näin.

Tuo isompi pussukkainen on aattolahja. Sain pikkupaketit valmiiksi ja liikkeelle ajoissa ennen postilakkoa, joten ne ehtivät vastaanottajilleen hyvin. Itse sain odotella omia kalenterilähetyksiäni vähän pitempään, mutta viimeinenkin saapui onneksi ajoissa, ja huomenna pääsen avauspuuhiin! Ripustin kalenterini takkahuoneen oven yläpuolelle unohtuneeseen verhotankoon (siinä oli ennen muinoin oven virkaa toimittamassa paksu verho), sieltä eivät pienet kädet yletä repimään äipän kalendääriä!

Pahoittelen hämärää kuvaa, päivänvaloa ei ole nimeksikään, vesisade pannahinen sulatti viikonlopun aikana kaikki hanget korkeat niitokset...

En ole vielä päättänyt mitä kalenterilangoista neulon. Itsestäänselvä vastaus on sukat, mutta millaiset? Ihan vaan perusraitaa? Kirjoneuletta? Vai kuitenkin säärystimet? Huomisaamuun aikaatehdä päätös!

Vaihtuvat huivit

Eräässä laaturajoittuneiden neulojien facebook-ryhmässä järjestettiin pikkujouluhuivivaihto. Syksyn aikana neulottiin huivit parin mieltymyksen mukaan, ja paketit avattaisiin ja huivit esiteltäisiin määrättynä päivänä ennen joulua, kaikki samanaikaisesti.

Se päivä on nyt tullut (ja mennyt), tällaisen tekeleen lähetin parikseni arpoutuneelle Mertsulle. Hän on muuten ihka ensimmäinen "blogituttuni", aloimme molemmat blogata neuleista suunnilleen samoihin aikoihin vuonna 2009, ja meillä on lähes samanikäiset (ja yhtä kookkaat) tyttölapset.

Electric Plum

Malli: Herbivore by Stephen West

Lanka: Handu Merinosukkalanka semisolidina violettina

Menekki: 100 g

Puikot: Knit Pro 4 mm

Ohje oli taattua Stephen-laatua: hyvin kirjoitettu, tarkka ja toimiva. Ohjetta ei alun jälkeen tarvinnut paljoa tuijotella, ja yhdestä vyyhdistä syntyi mukavankokoinen huivi! Mainittakoon että yhden reunakerroksen lisää olisin tehnyt jos lankaa olisi riittänyt, nyt sitä jäi tähteeksi 10 cm pätkä! Valmista huivia en mitannut, mutta kuvista saanee hyvän käsityksen sen koosta, pingotus teki jälleen tehtävänsä.

Lanka oli myös mainio, pehmeääkin pehmeämpää ja tiukkakierteistä merinovillaa. Väri toistuu parhaiten ensimmäisessä kuvassa, tuollainen sähköinen luumu. Ihan omasta varastosta tämä löytyi, sain muistaakseni kerran jouluvaihdossa. Sattui sopivasti juuri saajan toiveiden mukainen kylmä violetti! Itse olen enemmän lämpimien sävyjen ystävä.

 

Myös huivista otetut kuvat ovat uskollisia suunnittelijalle, osa oli niin Stephenmäisiä että ne olivat lähes k-18 materiaalia :D Kiitos vielä ihanaiselle kuvausryhmälle pikkujouluihin! Huivi saapui kohteeseen viime viikolla, ja sai avajaispäivänä ymmärtääkseni hyvän vastaanoton :)

Itse sain odotella huiviani eiliseen asti, ja laukkasin sen heti postista hakemaan kun käsky kävi. Tällainen ihanuus siitä kuoriutui, ja vieläpä Wollmeise DK:sta neulottuna! Väri on Ruby Thursday, todellisuudessa tummempi viininpunainen. Kiitos Tui!

Toisen jämä on toisen sukka

Kotoliving -lehden ilmestymisen jälkeen viime vuoden lopulla on useissa blogeissa näkynyt yllärikeriltä neulottuja sukkia. (Yllärikerä = samanvahvuisia, erivärisiä jämälankoja summanmutikassa samassa kerässä.) Esim. Tiina on tehnyt kahdet hienot!

Pitihän miunkin päästä tähän uusimpaan villitykseen osalliseksi! Omista jämistä on kuitenkin ihan tylsä neuloa, ei se ole mikään yllärikerä ole jos tietää mikä lanka on tulossa seuraavaksi. Niinpä myö Mertsun kanssa vaihdettiin keräsiä, ja viime viikolla postilaatikosta löytyi muhkea pallero vaaleanpunavoittoisia lankoja.

Yllätys yllätys!

Malli: Mittatilauspolvarit by Taina Elo (Ulla 1/10)

Lanka: Sekalaiset fingerin-vahvuiset jämät

Menekki: 82 g koon 38 sukkiin

Puikot: Knit pro -pyörö 2,75 mm

Yllätyskerässäni näytti olevan aika pitkät pätkät aina samaa lankaa, joten päätin tikuttaa sukat raidoittaen jotta niihin tulisi eloa. Seuraavaksi kuitenkin huomasin ettei kerä juokse kunnolla sisältä, joten menin pilaamaan itseltäni yllätyksen ja kerin sen uudelleen kerijälaitteella kahdelle kerälle. 

Aloitin raidoittamisen summanmutikassa ja vaihdoin aina toiseen päähän kerää silloin kuin samanlainen lanka tuli vastaan, tai jos värit olivat liian lähellä toisiaan, tai jos sattui just tuntumaan siltä että oli vaihdon aika :D Tällä tekniikalla sain aikaan sukat joissa oli noin 30 langanpäätä pääteltävänä per sukka, mutta kyllä niistä tuli kivat :) Pääsevät lämmittämään ystävän jalkoja unisukkina, mikäli eivät ole siihen hommaan liian rauhattomat (öisin tunnetusti tarvitaan pehmeitä ja unisen värisiä sukkia!).

Mittatilauspolvarit olen neulonut ennenkin, ohje on oikeastaan resepti siitä miten neulotaan sukat kärjestä ylöspäin omien mittojen mukaan. Hyvin toimii! Näillä sukilla tuli myös selätettyä Kaheleiden suuren sukkahaasteen helmikuun haaste, jossa piti neuloa sukat Ullaneuleesta löytyvällä ohjeella.

Tällaisen kerän lähetin Mertsulle vaihdossa, oikein jännittää minkälaiset sukat siitä muotoutuu! Toivottavasti se ei ollut liian värikäs, mie en tunnetusti osaa pysytellä vain tietyissä, samantyyppisissä väreissä kun jämistä on kyse :D

Lahjakas Lindsay

Toissapäivänä vietettiin Kuopiossa taas perinteistä neulojien pikkujoulua. Tiinan blogissa pääset kuvien myötä juhlatunnelmiin. Oli ruokaa, juomaa, puikkojen suihkinaa (puupuikot ei kilise!), paljon naurua ja vähän lauluakin.

Ja tietenkin niitä lahjoja. Arpajaisia, pikkujoulupaketteja ja tämän syksyn kalakukkovaihdon loppuhuipennus eli joulupakettien jako.

Arpajaisista voitin söpön kuusenkoristeen ja pikkujoulupaketista sain tummaa pitsilankaa ja suloisia nappeja. Mutta se vaihtopaketti! Ihan omaa luokkaansa.

Vaihtoparini Tiina (joka myös otti ylläolevan kuvan miusta paketin avaamisen jälkeen) oli neulonut miulle laatikollisen sukkia. Siis seitsemän paria. Seitsemän! On se (aika ihana) hullu :D Sain myös ilulaista merinolankaa, amarettokahvia ja joulusuklaata, nams!

Miulla kuluikin sukkien parissa koko sunnuntai, sillä vielä samaisena aamuna viimeistelin kiireellä vihreää paria. Neuloin kärjet loppuun, kastelin, plokkasin uusilla succaplokeillani ja kuivatin sitten hiustenkuivaajalla :D Ja ihan ajoissa sain käärittyä pakettiin, noin 5 min ennen kuin piti lähteä ajamaan kohti Kuopiota. Ja kuvankin muistin napata.

L: Lahja-Lindsay

Malli: Lindsay by Cookie A kirjasta Sock Innovation

Lanka: Louhittaren Luolan Väinämöinen värissä Smaragdi

Menekki: 55 g koon 40 sukkiin

Puikot: Knit Pro pyörö 2,75 mm

Aakkoshaastekin eteni taas pienen nykäyksen, olen enää pari kuukautta jäljessä kirjaimien neulomisessa.

Malli oli mukavaa neulottavaa, kahdeksan kerroksen korkuisen mallineuleen oppi nopeasti ulkoa ja viuhkamainen pintakuvio nousee kivasti koholle. Ainaoikein-tiimalasikantapää on huippu, tätä tulen käyttämään varmasti muuallakin! Lindsayt oli miulla mukana matkaneuleena, molemmat sukat luuppasin samalla pyöröllä. Ei vaan tullut kauheesti reissussa neulottua joten jäi aavistuksen viimetinkaan tuo viimeistely :P Onneksi sukkien uusi omistaja Tiina otti paremmankin kuvan:

Smaragdi on vaikea väri kuvata (ainakin näin vuoden pimeimpänä aikana). Langan hankinnan jälkeen otetut kuvat lienevät lähinnä totuutta:

Vielä kaksi päivää ja tämä järjetön kiire helpottaa. Tänään olen istunut seitsemän tuntia ompelemassa saumoja ja reunuksia ja viimeistelemässä ja päättelemässä jajaja. Huhhuh. Seuraavassa postauksessa sitten neulesuunnittelukurssin satoa :)

Tihkusateessa

Tänne koilliseen Savoon luvattiin koko päiväksi tänään kaatosadetta. Sitä ei kuitenkaan saatu, pelkkää tihkuttelua vain. Varsin sopiva sää siis kuvata uusi mahtava lämmikkeeni :)

Sprinklin' Stripes

Malli: Simple Sprinkle by Veera Välimäki

Lanka: Drops Nepal (65 % villaa 35 % alpakkaa)

Menekki: 270 g

Puikot: Knit Pro 5,5 mm

Sprinkle = ripotella, tihkuttaa, sirotella, pirskottaa, sirote, tihkusade.

Kuopiolaisilla neulojilla on jälleen meneillään Kalakukkovaihto (tiettävästi kukaan ei kuitenkaan ole saanut vielä kalakukkoja paketissa), ja mie oon tällä kertaa toinen emoista. Parit on jaettu niin, että myös molemmat emot saivat salaiset parit. Pari viikkoa sitten sain pariltani tämän muhkean raitakaulurin ohjeen, joka pääsikin heti puikoille. Tämä on miulle hyvin epätavanomaista, yleensä haudon ohjeita jonossani vähintään muutaman kuukauden :D

Valitsin Nepalin koska miulta löytyi sitä ennestään varastosta punaisena (sekä violettina, sinisenä että harmaana kuten myöhemmin havaitsin), ja siksi että Kuopion keskustan uusimmassa lankakaupassa oli kyseinen lanka halvennuksessa. Värejä tosin oli vain muutama hyllyssä, mutta punaisen kaveriksi löytyi vihreää, oranssia, nutriaa, ruskeaa ja luonnonvalkoista. 

Ohjeen mukaan jokaista väriä pitäisi olla suunnilleen 108 metriä, mutta yhdessä Nepal-kerässä on kuitenkin vain 80 m. En kuitenkaan halunnut ostaa jokaista väriä kahta kerää, vaan ajattelin säveltää matkalla omiani jos joku väri loppuisi. Laskin ennen aloittamista, kuinka paljon mitäkin väriä menisi, ja sijoitin sitten punaisen langan eniten käytetyn langan kohdalle. Hyvin onnistui, punaista meni vähän toista kerää ja kaikista muista väreistä jäi pienet nöttösen jäljelle.

Hauska neulontakokemus, hyvä telkkarineule mutta lyhennettyjen kerrosten ansiosta ei liian aivoton. Ajattelin ensin että tämähän on ihan liian leveä, mutta valmis kauluri osoittautuikin suorastaan täydellisen levyiseksi ja pituiseksi. Pituutta tosin meinasi tulla kastelun ansiosta vähän liikaa, alpakalla kun on tapana veeeenääähtäääää. Varsin optimaalinen koko kuitenkin, kyllä Veera osaa asiansa :)

Tykkääntykkääntykkääntykkääntykkääntykkääntykkääntykkääntykkääntykkääntykkään !

Taivas itki sadoin pisaroin

KIP-päivänä kesäkuussa sain olla mallina kun Tiina kuvasi ihanaista Clockworkia. (Kuva röyhkeästi varastettu edellisen projektisivulta!)

Ihanaiselle huiville ei ollut vielä varmaa vastaanottajaa tiedossa, joten mie näin tilaisuuteni tulleen ja nappasin sen itselleni (se sopii niin hyvin harmaan hattuni kaveriksi!). Lupasin vastineeksi neuloa Tiinalle jonkinlaisen huivinräpelön ennen kuin ilmat viilenisivät. Toisin sanoen järjestimme kahden osallistujan huivivaihdon!

Neuleeni valmistui ja postitettiin kreivin aikaan, tänä aamuna mittari näytti ainakin täällä Koillis-Savossa kahdeksaa astetta! Mutta sehän ei meitä neulojia haittaa, vai mitä ;)

Sininen on taivas? (kyh 23)

Malli: Arroyo by Sarah H. Wulf

Lanka: Filatura Cervinia Real Shetland (100 % villaa) itse happoväreillä värjätty

Menekki: 91 g

Puikot: Knit Pro -pyörö 5 mm

Nätin, kaarevan huivimallin bongasin stalkkauksen tuloksena suoraan Tiinan ravelry-favoriteseista. Ekaa kertaa neuloin huivin joka aloitettiin alareunan pitsistä, ja tykkäsin kovasti! Muuten ohjeen mukaan tikuteltu, lisäsin vain leveyteen yhden mallikerran. Onneksi en enempää pidentänyt, huivi on nytkin piiiiiiitkä, suunnilleen kaksimetrinen.

Lankakaan ei olisi riittänyt isompaan huiviin, eikä tätä harvinaisuutta saa kyllä mistään lisää. Ikinä.

Pohjalankana on (muistaakseni, vyötteet on hukassa) Filatura Cervinian Real Shetland -niminen vuosikertalanka, jota löysin äitini stashista joku vuosi sitten. Värjäsin kerät koulussa toissa talvena petrooliksi ja värjäys onnistuikin yli odotusten. Lanka sai kuitenkin jäädä odottelemaan koska se oli toisaalta miun makuun vähän turhan rouheaa kaulaa vasten, ja toisaalta taas niin spesiaalia ettei sitä voinutkaan mihin tahansa käyttää. Tähän tarkoitukseen lanka oli onnen omiaan, ja komia huivi siitä syntyikin. Myös uusi omistaja tuntui tykkäävän, kehui jopa pehmoiseksi :D

Kiitos mielipiteistä edelliseen postaukseen! Mietintä jatkuu...

Aurinkoinen kahelivaihto

Valmiiden neuleiden puutteessa jotain muuta :P

Tänä keväänä jätin ensimmäistä kertaa pitkään aikaan SNY-kierroksen väliin, ja siksi sitten osallistuin ravelryn kahelit -ryhmän aurinkoiseen vaihtoon, jonka budjetti oli 30 euroa.  Näin "kalliiseen" vaihtoon en ole ennen ottanutkaan osaa, ja odotukset (ja paineet paketin onnistumisesta) olivat korkealla.

Tämän paketin kokoaminen olikin haasteellisempi tapaus kuin ikinä ennen, sillä parini ei halunnut ollenkaan eläinproteiinia sisältäviä kuituja, ts. villaa ja silkkiä. Parini oli myös vegaani, joten herkkuja hänelle ei myöskään ihan joka kaupasta löytynyt. Olikin vaihteeksi ihan virkistävää vaivata aivosolujaan kunnolla, kun tietenkin halusin koota mahdollisimman mukavan ja sopivan paketin.

Hetken aikaa etsiskeltyäni löysin väritoiveiden mukaista Araucania Patagonia -lankaa, 100 % puuvillaa ja mukavan eläväpintaista.  Aurinkoista osuutta paketissa edusti jo blogissa aiemmin esitelty projektipussi ja luomuteet. Kaheliosuus on tuo pikkuinen viheriä kerä etualalla, nepalilaista hamppulankaa :D Sain muutaman kerän tuliaisina isovanhemmiltani, ja ajattelin että parini osaisi sitä arvostaa :) Mukaan vielä levyllinen vegaanille sopivaa tummaa suklaata ja paketti oli valmis, ja saikin onneksi varsin hyvän vastaanoton.

Mie sainkin oman pakettini pian tämän jälkeen.

Se sisälsi kaksi keväänvihreää kerää alpakka-silkki-merinosekoitetta, aurinkoisen keltaista puuvillaa, kukkanappeja, suklaata, ystäväkirjan ja Lintilla -huivin ohjeen sekä kortin.

Tuota lankaa olenkin kaupassa hiplannut useasti, mutta se on aina jäänyt ostamatta. Nyt pääsen kokeilemaan! Huiviohje olikin suoraan ravelryn toivelistaltani, joten se oli myös varsin passeli :) Lähetyksen paras osa oli kuitenkin ehdottomasti nämä romanttiset napit, katsokaa vaikka!

Kevättä rinnassa!

Kultasukat

Kaheleiden Aakkoshaaste eteni tammikuussa D-kirjaimeen, jonka mie aloitin varmuuden vuoksi jo joulukuun viimeisinä päivinä. Tämän haasteen aikatauluhan ei ole kiveen hakattu, vaan projekteja voi aloittaa milloin haluaa, ja vaikka sekalaisessa järjestyksessä jos niin mielii. Hyvin kahelia siis.

Osallistuin myös kahelien sukkavaihtoon, jonka deadline on tässä tammikuun puolessavälissä. Miulla oli sata ja yksi ideaa sukista jotka parilleni neuloisin, mutta sitten takavasemmalta kiilasi joululahjakirjasta löytynyt D-alkuinen Cookie A:n sukkamalli kärkeen ja saman tien puikoille, kaksi kärpästä yhdellä iskulla.

Vehnänen

Malli: Devon by Cookie A. kirjasta Sock Innovation

Lanka: Cherry Tree Hill Supersock semisolid värissä wheat (100% merinoa)

Menekki: 68 g kokoon 40

Puikot: 2,5 mm Knit Pro pyörö

Tätä ihkulankaa olen säästellyt ja silitellyt stashissani jo melkein kaksi vuotta, oli jo aikakin ottaa se puikoille.  Ihanaa neulottavaa, pehmeää ja upean väristä, sävyt vaihtelivat pastellinkeltaisesta syvään kultaan. Tätä lisää!

Nämä ovat siitä ainutlaatuiset sukat, että ensimmäistä neuloin kaksi sukkaa samanaikaisesti yhdellä pyöröllä eli magic loopina. Aluksi homma ei tahtonut kirjaimellisesti oikein luistaa, en saanut varrenalkuja siirreltyä kaapeleilla eteenpäin vaan ne tahmoivat ja langat sotkeentuivat. Vika taisi kuitenkin olla vain uusissa puikoissa, vähän aikaa neulottuani kaapelin pinta oli silminnähden kiiltävämpi, ja silmukat luistivat sillä sujuvasti.

Ohje oli mukava ja mallineuleenkin opin jopa parin toiston jälkeen ulkoa, vaikka sitä pitikin välillä tarkistella. Tajusin vasta liian myöhään, että olisin voinut neuloa toisen sukan peilikuvaksi, mutta mielestäni ne on oikein kivat näinkin. Ohjeessa oli kärjessä nauhakavennus jonka vaihdoin itseäni enemmän miellyttävään sädekavennukseen, hyvin sekin sopii. Sukat ovat nilkkapituiset ja kokoa 40.

Itellooni polki sukkapaketin tänään perille ja ne olivat saajalleen mieluiset. Mission accomplished!

P.s. Iso kiitos kaikille rouva talonmiehen tunikaa ihastelleille, olen samaa mieltä teidän kaikkien kanssa :D

Suurensuuri paketti

Tämän kierroksen viimeinen, varsin muhkea paketti salaiselta neuleystävältäni kotiutui eilen.

Lähetys sisälsi jättiläisvyyhdin Esiton huopalankaa (jonka väriä oli näköjään mahdoton vangita kuvaan, sellainen upean syvä luumu), vyyhdin harmaata villaa (arvatenkin samaa kuin syyskuun paketissa), Geishoja, muistikirjan, eläinpelin, pienen ristipisopaketin ja kukkaronleuat. Mainio kokonaisuus, erityisen innoissani olen noista kukkaronleuoista, oon jo pitkään halunnut kokeilla tuollaisen leuallisen pussukan tekoa!

Parikseni paljastui Sisupussi-blogin Routa. Kiitos mukavista paketeista :)

Tämä oli neljäs kierrokseni peräkkäin SNY-ringissä, kevään taidan jättää väliin. Katsotaan sitten ensi syksynä taas!

Joulusukkafloppi

Osallistuin syksyllä Heidin järjestämään joulusukkavaihtoon. Lähdin mukaan rennosti avoimin mielin ja jouluisissa tunnelmissa (kyllä, miun joulunodotus alkaa jo syyskuussa). Arvasin, että seiskaveikkasukat sieltä kuitenkin tulee, joten neuloin sitten itsekin parilleni samaisesta langasta jalanlämmittimet, vihreät Kertut.

Sainkin pehmeän paketin jo marraskuun alussa (vai olikohan se lokakuun loppua) josta ne ennustamani sukat paljastuivat. Niissä oli mukavan muhkeat varret ja palmikoita, väri turhan räikeä mutta kelpo sukat kuitenkin. Vetäisin ne jalkaan.

Toinen sukka oli kummallisen tiukka. Tutkin asiaa ja havaitsin sen olevan viisi kerrosta lyhyempi pariaan, ja miulle siis auttamatta liian pieni. Harmitti niin vietävästi. Ei niitä oikein voinut kenellekään pienempijalkaisellekaan antaa, kun olivat niin erikokoiset.

Pari viikkoa lipaston päällä sukkia tuijoteltuani purin siitä isommasta kärjen ja neuloin sen samankokoiseksi kuin parinsa. Sitten kiikutin sukat Kuopion Joulusukkakeräykseen. Saapahan joku muu iloa jouluunsa.

Oma vikani, mitäs menin osallistumaan Ravelryn ulkopuolella järjestettävään sukkavaihtoon.

Neulojien pikkujoulut

Osallistuin eilen elämäni hauskimpaan pikkujoulujuhlaan. Kyseessä oli tietenkin Kuopiolaisten "kalakukkoneulojien" ihanan ryhmän kekkerit! Kokoonnuimme Lellulla, joka ehtoisana emäntänä oli tilannut jouluisen säänkin tunnelmaa nostattamaan, vielä päivällä mustaan maahan oli iltaan mennessä satanut ainakin viiden sentin lumipatja :)

Koolla oli viitisentoista hilpeää naishenkilöä neuleineen, ja pöytä oli koreana nyyttärimeiningillä. Itseäni siteeraten: "Tuli syötyä niin paljon ettei kengät enää mahtuneet kotiinlähtiessä jalkaan!"

Koska kyse oli pikkujoulusta, oli asiaankuuluvaa että illan edetessä löytyi myös säkkikaupalla villantuoksuisia paketteja! Emäntä jakoi lahjat niin lahjakkaasti, että kaikille tuntui osuvan mieleinen paketti :) Katsokaas nyt tätäkin:

Kaksi vyyhtiä upean pehmeää ja paksua Cascade 128 -lankaa! Tätä olen halunnut päästä kokeilemaan jo pitkään ja nyt kävi tällainen arpaonni kohdalleni. Samoin kortti on kuin miuta varten valittu, kerään Rudolf Koivun postikortteja :) Langan väri on kauniin syvä, kylmä violetti. Kuvassa kajastava valkoinen valo on hankien hohdetta pihalta, tässä maisemassa silmä lepää...

Syksyllä käynnistyi myös kolmas Kuopiolaisten neulojien sisäinen vaihto, "kalakukkovaihto". Ei, kukkoja ei vaihdeltu vaan kaikkea muuta. Lähetyksen deadline alkoi häämöttää, ja monet saivat pakettinsa eilen pikkujoulupakettien seassa. Kuten miekin. Olen aivan mykistynyt tämän upeuden edessä, lahjakassistani paljastui näet näin hengästyttävä sisältö:

Kaksi kerää Patons Classic Woolia punaisena, samasta langasta neulottu juuri miulle sopiva pipo valkoisena, chilikirsikkasuklaata, neulojaguru Elizabeth Zimmermanin mielenkiintoinen kirja sekä kaunis jouluevankeliumi Minna Immosen kuvittamana. Tämän lähemmäs täydellisyyttä ei enää paketti pääse :) Kiitos DistantKnitter!

Itsekin tietysti kokosin innolla omalle parilleni paketin. Parikseni arvoutui Hurja-Hanna, ja paketin sisällön kokonaisuudessaan näette hänen blogissaan. Hanna toivoi niin kovasti sukkia, että täytyihän ne sitten tikutella vaikka vasta sukkasadon päätyttyä vannoin etten halua edes nähdä sukkapuikkoja pariin kuukauteen!

Itse asiassa en kyllä sukkapuikkoihin tämän projektin yhteydessä koskenutkaan, nämä ovat nimittäin ensimmäiset kokonaan magic loopatut sukkani!

Hannan sukat

Malli: oma, varresta aloitettu, ranskalainen kantapää, nauhakavennus.

Lanka: Teetee Pallas (80 % villaa 20 % polyamidia), vaaleanharmaa ja sininen

Menekki: 81 g kokoon 39

Puikot: Knit Pro PYÖRÖ 3 mm

Inspiraatio näihin sukkiin tuli Ullaneuleen parin vuoden takaisista Vellamo-sukista. Lankavalintani oli kuitenkin liian paksu kyseiseen malliin, joten neuloin sitten jotain muuta. En ole neulonut kirjoneuletta vuosiin, ja ensimmäinen versio oli kyllä sen näköinen! Valitsin Haaviston kirjokinnaskirjasta hienon tähtimallin, mutta en vaan kertakaikkiaan saanut siitä kaunista. Purin tekeleen sadatellen ja samalla tein pyhän lupauksen opetella neulomaan kirjoneuletta oikeesti. 

Tikuttelin sitten epäonnistuneiden tähtösten tilalle helpompaa vinoraitaa, joka onnistuikin äärimmäisen keskittymisirvistykseni ansiosta ihan hyvin. Kantapää on ristiin vahvistettu, minkä vuoksi siinä näyttää olevan verkkomainen pinta.

Teen kyllä varmasti tästä lähtien sukat ja lapaset magic loop-tekniikalla jos vain mahdollista, niin sutjakkaa ja helppoa se oli. Eikä tarvinnut bussissa neuloessa pelätä puikon putoavan!

Paketteja pukkaa

Joulu taisi tulla kuukauden etuajassa, tänne kun on nyt viime päivinä tullut paketteja sisään ovista ja ikkunoista! Tavoistani poiketen laitetaan nyt oikein kuvien kanssa esille ;)

Onnetar suosi miuta jo alkusyksystä Silmukat solmussa -blogin arvonnassa. Eilen posti toi muhkean lähetyksen, joka sisälsi pirtsakan puuvillaisen kolmiohuivin, pari kerää Novitan akryylilankaa ja kaksi kelluvaa kynttilää. Karkkivärinen huivi pääsi heti tänään kaulaan ja se palvelikin tehtävässään erinomaisesti, lämmitti kutittamatta miun atooppista kaulaa :) Ja passaa mustan villakangastakin kanssa loistavasti, kiitos Sirpa!

Voitin myös Kewan miniarvonnassa ihanaisen tilkkupussukan! Piti piilottaa se hyvin ettei lapsi kähveltäisi sitä leikkeihinsä, nuo hentoiset kahvat olisivat säpäleinä alta aikayksikön. Tästä tulee miun sukkaprojektipussi. Kiitos Kewa :)

Torstaina saapui samaan syssyyn marraskuun paketti salaiselta neuleystävältäni.

 
SNY ei ole tainnut lukea ilmoittautumislomakettani kovin tarkasti, pyysin siinä nimittäin ettei miulle lähetettäisi Novitan lankoja. Alkujärkytyksen jälkeen tämä seiskaveikkakerä alkoi kuitenkin kuiskailla lupauksia kauniin harmonisista raitasukista, joten enköhän mie pysty elämään sen kanssa :D Tosin tavoitteeni päästä eroon varastossani majailevista novitalaisista on taas yhden kerän kauempana... Lähetys sisälsi myös Fazerin suklaalevyn samaa sävyä langan kanssa, muhkean herkkusuklaapatukan (meni jo!) Diana -asustelehden, tähtipiparimuotin, askarteluperhosia (hävis jo!) ja kortin. Kiitoksia salainen ystäväni :)

P.S. Viikonlopun aikana bloggaan myssystä, joka syntyi lokakuun SNY -paketin upeasta harmaasta villa-alpakasta <3

Lokakuun lähetys

Pirteä paketti Salaiselta neuleystävältäni löytyi tänään postilaatikosta!

Lähetys sisälsi hurjan paljon tavaraa! Kauniin harmaata Dropsin Limaa kaksi kerää ja kiekko aurinkoista hahtuvaa. Led-tuikkuja kuusi kappaletta, jotka pääsivätkin heti tuonne tuikkulyhtyihin testiajolle :D Liljalle pieni muumikirja joka sai heti suuren suosion, muumilakun saan syödä itse. Samoin suolapähkinäsuklaan, jännän makuista! Mukana tuli myös kaksi pakettia erilaisia helmiä, noita punavalkeita tekisi mieli maistaa, ovat niin makoisan näköisiä! Lopuksi vielä paketin tunnelmaan sopiva kortti ja leppistarrat.

Mainio kokonaisuus ja oikein hyvä paketti, Limasta taitaa tulla pipo... ja pian!

P.S. Jouluaattoon on alle kaksi kuukautta!

Joulu on taas, joulu on taas...

No ei ihan vielä valitettavasti, mutta sitä odotellessa osallistuin Joulusukka-vaihtoon :)))

Perjantaihin asti aikaa osallistua, kaikki jouluhörhöt mukaan !

***

Joulufiiliksen ja hymyn huuleen toi myös äskettäin postilaatikosta löytynyt väliylläri Salaiselta neuleystävältä!

Miten SNY osasikin lähettää just miun ehdotonta lempisuklaata? Loistava ylläri ihan kirjaimellisesti, kaksi vyyhtiä heijastinnauhaa seurasi mukana. Ja ihana pinkki jättiläisnappi :D Mahtava pieni tee-se-itse -paketti, kiitos!

Postin tuomaa

Osallistun tänä syksynä neljättä kertaa Salainen Neuleystävä -kierrokselle. Kahdesta ensimmäisesta kierroksesta on vain hyviä kokemuksia, mutta viime keväänä ei kaikki mielestäni mennyt ihan niinkuin piti. Ajattelin nyt kokeilla vielä kerran, ennenkuin siirryn kokonaan Ravelryn puolella järjestettäviin vaihtoihin, joissa on paremmat takuut saada ns. rahoilleen vastinetta. Tykkään vaan hirmuisesti tästä SNY-vaihdosta, koska siinä saa lähettää samalle ihmiselle monta pakettia, ja suunnitella niitä huolella. On kiva nähdä vatsaanottajan reaktio omaan pakettiin, ja miettiä sitten sen perusteella taas seuraavaa...

Perjantaina postilaatikosta löytyi saapumisilmoitus, mutta pääsin vasta eilen hakemaan syyskuun paketin postista. Täällä pikkukylällä posti on pankin yhteydessä mikä on melkoisen hankalaa, pankki kun on auki vain niin lyhyen aikaa päivittäin. Joskus menee viikkokin ennenkuin pääsee lähetystä noutamaan.

Paketista löytyi Haisuli -pyyhe (uusi kokoelmaani, jes!), kaksi vyyhtiä vyötteetöntä harmaata villaa, kaksi kerää valkoista puuvillaa (Korallia), kaksi kerää Blend Bamboota, vihreä vetoketjupussukka ja kortti.

Harmaat vyyhdit ovat mukavan rouheita mutta vähän eri sävyisiä, joten toinen niistä (vaaleampi) pääsee lähiaikoina väripataan. Niistä voisi neuloa vaikka kirjolapaset. Lupasin itselleni opetella tänä vuonna kirjoneuletta, paras ois ruveta jo yrittämään kun vuosi on jo pian lopuillaan :D Puuvillat ja viskoosi ei oikein jaksa innostaa tähän aikaan vuodesta, katotaan sitten ensi keväänä.

Purkautuu -blogista sain onnekkaan sattuman kautta myös lankalähetyksen jo pari viikkoa sitten (ja oli siinä suklaatakin):

Sattuuko joku tietämään mikä noiden kirjavien "sukkalanka"-kerien koostumus on? Lidlin lankojen tiedot lukevat vain niissä tukkupaketeissa joissa ne myydään, pienoinen puute. Mukavan värisiä, tuntuvat puuvillamaisilta. Ruskeansävyisen kerän luulen olevan ihan perussukkalankaa, eli villa+polyamidi 4:1 tms.

Ja kun värjäyksistä oli puhe, niin näytänpä viime päivien puuhailut. Tai ei oikeastaan päivien, näissä kun menee noin 5 minuuttia ja ovat jo valmiita. Kyse on tietysti Koolauksesta :)

Kool-Aid -värejä miulla on ollut muutamia pusseja jo pitkään. Sunnuntaina iski hirveä halu kasvivärjäykseen mutta ei ollut aikaa, joten päätin vihdoin kokeilla koolausta. Ihan mahtavaa! Tosi nopeaa, tehokasta ja hauskaa. Värjäsin hellalla kattilassa, koska miusta lankojen värjäys mikrossa on jotenkin "väärin" :P

Ilun koolausoppaasta lueskelin vähän ohjeistusta ja ryhdyin toimeen. Oranssissa kerässä on pohjalankana beige Nalle, ja väreinä kolme pussia Lemonadea ja yksi Mandarine. Hirvittävän kirkas oranssi Isoveli tuossa takana on myös samasta padasta, mutta siitä tuli noin järkky koska pohjalanka oli valkoinen! Ei muuta kun uusi värjäys päälle, noin järkyttävän värisella langalla en tee mitään. Punasävyinen kerä on vaaleanharmaata seiskaveikkaa, siihen laitoin Cherryä ja Black Cherryä.

Harmi kun nuo jauhepussit on Suomessa ihan ryöstöhintaisia, täytynee pyytää palvelusta siltä rapakon takana opiskelevalta pikkuveljeltä...