Kahden hihan paita

Yleensä neulepaidan valmiiksi saattamiseen vaaditaan vähän enemmän työtä, mutta tällä kertaa mie sain itselleni valmiin paidan vain neulomalla kaksi hihaa ja hieman reunuksia...

Viime talvena neuleystäväni Iiris nimittäin lahjoitti miulle neulomansa paidantorson (kiitos Iiris!), jonka istuvuuteen hän ei ollut tyytyväinen, eikä täten halunnut jatkaa neulomista. Miulle torso sen sijaan istui kuin hanska, ja sain mukaani keskeneräisen neuleen lisäksi myös useamman kerän lankaa sekä tulostetun ohjeen paidan loppuun saattamisen helpottamiseksi.

Olikin aika jännää aloittaa toisen neulomaa työtä ja vieläpä "ohjeen keskeltä", ilman mitään tuntumaa malliin tai lankaan. Puikkokoko piti vaihtaa numeroa 0,75 mm suuremmaksi käsialaeron vuoksi, mutta siitä eteenpäin työ eteni ongelmitta!

Luumu ja hunajameloni

Malli: Drijfhout / Isabell Kraemer

Lanka: Holst Garn Coast (55 % merinoa 45 % puuvillaa)

 väreissä Plum ja Honeydew

Menekki: 175 g kokoon L

Puikot: 2,75 mm ChiaoGoo Red Lace -pyöröt

Itse tuskin olisin valinnut lankakaupassa Coastin kymmenistä sävyistä juuri tätä violetin ja keväänvihreän yhdistelmää, mutta ai että se näyttääkin hyvältä ja raikkaalta. Oli oikeastaan varsin virkistävää, että joku muu oli jo tehnyt lanka- ja mallivalinnan puolestani, mie en voinut muuta kuin vain neuloa (ja muokata ohjetta, kjäh kjäh)!

Paita vaati mielestäni ehdottomasti metallinappeja, ja sopivat löytyivät piiitkän valintaprosessin jälkeen Kuopion Napista ja Nauhasta (mistäpä muualtakaan). Valinnanvaraa oli rutkasti, loppusuoralle pääsi seitsemän (!) hieman erilaista metallin väristä nappia. Valitsin nämä juuri oikean lämpimän värisävyn takia, hieman ne ovat raskaat kevyessä neuloksessa mutta pakko ne oli silti saada.

Jos en ihan väärin muista, tämä on ensimmäinen kerta kun neulon Isabell Kraemerin malleja. Niitä vilisee Ravelryssa pilvin pimein, tuntuvat olevan suuressa suosiossa. Tämä Drijfhout on hyvin samanlainen kuin Kraemerin suosituin ilmaispaitamalli Driftwood. Ohje on kirjoitettu ohuemmalle langalle, ja paitojen yksityiskohdissa lienee pieniä eroavaisuuksia. Ohjeesta poiketen neuloin nappilistat sekä pääntien reunuksen aina oikeaa, koska en pidä rullautuvista, sileäksi neulotuista reunuksista. Paremmin nämä mielestäni malliin sopivat, onhan helmassakin aina oikein -reuna. Hauska yksityiskohta on nappihalkion alareunaan neulottu pieni nappiläppä, mikähän lienee oikea suomenkielinen termi?

Ymmärrän kyllä Kraemerin suosion, hänen mallinsa ovat  samanaikaisesti ajattomia ja hyvin ajankohtaisia, ja ainakin tämä ohje oli selkeä ja hyvin kirjoitettu. Miun näkökulmasta suunnittelijan malleissa on kuitenkin yksi vika: ne on suunniteltu selvästi vähemmän muodokkaille naisille. Kraemer itsekin on hyvin urheilullinen, hoikka ja androgyyni nainen, joten käy järkeen että hän suunnittelee kauniita neuleita kaltaisilleen. Sen sijaan tällaisille "mahtava peräsin ja pulleat purjeet"-naisille mallit eivät oikein istu kauniisti. Esimerkiksi tuo  nappilistan alapäässä sijaitseva hauska läppä jää miulla kokoaan piiloon, rintavarustuksen katveeseen.

"Neulo isompi koko!" kuulen nyt jonkun jo sanovan. 

Suuremman koon valinta ei tässä kuitenkaan olisi toimiva ratkaisu, koska mallin mitoitus olettaa, että käyttäjän ylävartalon levein kohta löytyy hartioilta. Miun paita istuu hartioista hienosti, muualta ei niinkään: ilman tätä ihanaa, pitkää nappihalkiota paita ei mahtuisi päälle ollenkaan. Suurempien kokojen kohdalla hartialinja ei enää istuisi kauniisti, vaikka vartalolla olisi sopivasti tilaa. 

Voi siis hyvinkin olla, että Drijfhout jää ainoaksi kosketuksekseni Kraemerin malleihin, niin tyylikkäitä ja suosittuja kuin ne ovatkin.

Kyllä tämä ihanan keveä paita käyttöön pääsee, pääsikin jo neulefestareiden lauantain illanistujaisissa (kiitos neuleystävälle kuvausavusta!). Tällä hetkellä vallitsevan helleaallon myötä neule päätyi kaappiin odottelemaan viileneviä kelejä. 

Twistaten

Pehmeän harmainen alpakkapaita valmistui juuri sopivasti ensilumien leijaillessa taivaalta marraskuun alkupäivinä.

Let's twist again!

Malli: Hiplee / Anna Johanna, Kalakukkoneulojien neuleklubi 2017

Lanka: Drops Alpaca (100 % alpakkaa) + Lion Brand LB 1878 (100% villaa),
neulottu kaksinkertaisella langalla

Menekki:  612 g  kokoon M2

Puikot: 5 & 4,5 mm Knit Picks

Hiplee-paidan ohje oli kalakukkoneulojien neuleklubin lokakuun ohje, mutten ihan ehtinyt saada sitä lokakuun puolella valmiiksi, kun muut kiireellisemmät projektit ajoivat ohi (taas niitä joita nähdään vasta kuukausien päästä...). Paidan ohje tulee tammikuussa ostettavaksi Ravelryyn.

Nopeaa neulottava paksuilla puikoilla tämä paita kyllä oli, rento perusmalli twistillä (=meinaan kierretyillä silmukoilla, koko pannahisen paita!). Paras yksityiskohta Hipleessä on etukappaleen keskelle sijoitetut raglanlisäykset: kerrankin paita josta tietää heti mien päin se kuuluu vetää päälle!

Vähän hirvitti  (twistauksen lisäksi) tuo korkea kaulus. En ole ikänäni neulonut poolokaulusvillapaitoja, sain niistä yliannostuksen 2000-luvun alussa yläasteella, kun ne olivat muodissa ja joka teinin päällä. Onneksi Hipleen kaulus on rennon letkeä, ja sitä voi käyttää myös tälleen taittamatta rennosti.

Tavoilleni uskollisesti aloitin paidan langasta, jota ei ollut tarpeeksi. Ohutta, hiilenharmaata kartiovillaa Ameriikoista kyllä riitti, mutta alpakan kanssa oli toinen tilanne. Halusin käyttää tästä vauvanhaalarista ylijääneet kauniin siniharmaat alpakat pois. Alusta asti oli selvää, etteivät pari jämäkerääni riittäisi koko paitaan, ja löysin kuin löysinkin eräästä nimeltämainitsemattomasta, myös lankoja myyvästä nettikirjakaupasta samaa sävyä ja laitoin tilauksen vetämään jo ennen kuin loin silmukat paitaa varten.

Kuinka ollakaan, langat seikkailivat ties missä väärissä lähetyspisteissä niin kauan, että kärsivällisyyteni loppui ja ostin työpaikkani lähilankakaupasta, Kuitukeijusta Joensuusta neljä kerää hiilenharmaata alpakkaa saattaakseni paitani loppuu. Voi olla, että neule olisi kauniimpi kokonaan hiilenharmaasta neulottuna, mutta katsokaa nyt miten kaunis neulepinta kaarrokkeessa on! (Etsi myös kuvaan piiloutunut täydellinen lumihiutale.)

Olen oikein ihastunut tähän suloisen lämpimään villapaitaani, vaikka se onkin hieman väljempää mitoitusta kuin yleensä tykkään käyttää. Mutta tarvitseehan joka tyttö kunnollisen rentoilupaidankin, eikös?

Kiitos työkaverilleni kuvista, ne on otettu alkavassa lumisateessa Huopaliike Lahtisen pihassa Jämsässä, kun olimme kotimatkalla Tampereen kädentaitomessuilta. Jotain villaista ja jouluista saattoi sieltäkin tarttua mukaan...

Laventelinen kanervainen

Syyskuussaa MeijuKP etsi Ravelry-ryhmässään testineulojia uudelle lasten neulepaitamallilleen. Viehätyin paidan simppeliydestä ja kivoista yksityiskohdista (eikä sekään ollut haitaksi, että pienempi lapsi oli vailla sopivaa villapaitaa) ja tarjouduin neulomaan kaksivuotiaan koon. Pääsin mukaan, ja testineule valmistui ajallaan ennen deadlinea, mutta tokihan siinä menee melkein kuukausi että se blogiin asti pääsee...

Pikkupikkuinen

Malli: Pikkuinen / Meiju KP

Lanka: Lana Grossa Cool Wool Melange Merino Superfein (100 % merinoa)

Menekki: 167 g kaksivuotiaan kokoon

Puikot: 3,25 & 3,5 mm Knit Pro.
Alunperin puikkokoko oli 3,5 mm. Jätin neuleen sohvalle ja toinen puikko napsahti poikki isomman lapsen loikattua sen päälle (pitäisihän se jo tässä vaiheessa tietää, ettei sohvalle saa jättää mitään...) Vaidoin tilalle neljännestä ohuemman puikon, eroa en ainakaan mie huomaa valmiissa neuleessa.

Mikäli ei halua altistaa kupeidensa hedelmää 20 asteen pakkaselle pelkässä villapaidassa (niin lämpöinen ja pehmeä kuin se onkin), tähän aikaan vuodesta ainut tarpeeksi valoisa kuvauspaikka neuleille on kodinhoitohuoneen pöydällä. Mikäpäs siinä, lapsella ei kerrankin ollut mikään kiire pois kuvista!

Olen huomannut, että puen taaperolle usein neuletakit päälle nappeja avaamatta, varsinkin nämä ohuet, haalarin alla käytettävät. Miksi siis edes neuloa takkia tähän tarkoitukseen, nopeamminhan se paita pyörönä valmistuu kuin tasona neulottava takki.

Pikkuinen on helppo, pääntieltä aloitettava lasten paita, jossa kokoja riittää vastasyntyneestä esiteiniin. Reunuksissa on sileää nurjaa ja nappihalkio on ainaoikeaa, muuten koko pusero neulotaan sileänä neuleena. Tuo nappihalkio onkin paidan juju, se on käytännöllisyyden lisäksi kivan näköinen! Mutta ah mikä valinnan vaikeus, minkälaiset napit? Puput, kukat, pörriäiset? Puiset, muoviset, helmiäiset? Aika hyvin saa paitaan eri ilmettä nappivalinnoilla. Mie valitsin leikkisän keltaiset muovinapit, koska tätä arkineuletta aion pestä myös pesukoneessa. Pyhävaatteeseen ne romanttiset, sinertävät helmiäisnapit olisivat olleet nappivalinta, hehe.

Langat hommasin viime kesänä Saksan reissulla sievästä lankakaupasta, Erkrath-nimisestä idyllisestä pikkukaupungista. Olimme oikeastaan vain läpikulkumatkalla Düsseldorfiin menossa, mutta tokihan true-lankahamsteri tsekkaa kaikki muka vahingossa tielle sattuvat puodit... Lanka on italialaista, suloisen pehmeää kaapelikierteistä merinoa, ja onkin juuri siksi omiaan paljasta ihoakin vasten käytettävään paitaan. Kauniin kanervainen, laventeliin vivahtava sävy toistuu parhaiten tässä viimeisessä kuvassa.

Ohje oli oikeastaan jo ihan valmis testineulontavaiheessakin, eli ihan yhtä nautinnollista neulottavaa kuin valmiina ostettu ohjekin. Pikkuinen on leppoisaa neulottavaa ja lopputulos on sievä ja simppeli, suosittelen!

Kiirettä pitää täällä päässä, seuraavassa postauksessa sitten uusia lapastuulia Savosta... Mitäs muuten tykkäätte Villaviidakon uudesta ilmeestä? Joku värisävy tai kirjasin saattaa vielä vaihtua, mutta pääpiirteissään tällä nyt mennään :)

Salainen ase 60 -luvulta

Viime jouluna kun pikkuveljeni oli viimeksi käymässä Suomessa, otin häneltä mitat slipoveria varten. En enää muista tilasiko hän sen itse vai ehdotinko mie, mutta nyt sen sitten kuitenkin elokuussa vihdoin aloitin ja valmiiksikin se tuli melkoisen nopeasti!

Siirtykäämme nyt siis ajassa edellisen postauksen varsin 2010-lukulaisesta takista (kiitos huipuista kommenteistanne!) taaksepäin aikaan jolloin laivat olivat puuta ja miehet rautaa...

 

Kuinkahan moni perheenemäntä lienee neulonut miehelleen viisikymmentä vuotta sitten tällaisen liivin vetoisessa konttorissa käytettäväksi? Nyt sellaisen sai myös New Yorkilaistunut jazzkitaristi aka. pikkupikkuinen veljeni!

Saabismi on sairaus

Malli: SAAB, Eevan käsityöt no. 4 vuodelta 1967

Lanka: Schachenmayr nomotta Juvel (100 % villaa) tummanruskeana 

ja resoreissa hiven Gjestal Jannea mustana.

Menekki: 299 g 

Puikot: 3,5 & 4 mm Knit Pro

Ohjetta muokkasin ankaralla kädellä. Ei siksi että se olisi jotenkin vanhentunut, ehei. Kaikki tarvittavat tiedot oli esitetty mallikkaasti. Tuleva käyttäjä vain on mallia pitkä ja kapea, lankani oli aavistuksen ohjeen lankaa paksumpaa, ja lisäksi ohjeessa oli liiville vain yksi koko, 50. En ymmärrä miesten kokotaulukoista hölkäsen pöläystä, mutta ohjetiheyden ja silmukkamäärän avulla sain selville että ohjeenmukaiseen liiviin olisi mahtunut kaksi kitaristia. Siispä silmukoita laskemaan! 

Ohjeessa liivi neulottiin myös tasona, minkä mie tietenkin  jätin huomiotta ja neuloin vaatteen kainaloihin asti pyörönä. Ja onneksi näin tein, yläosaan mallineuleen neulominen edestakaisin oli tympeää, kun piti jatkuvasti kurkkia oikealle puolelle tai laskea silmukoita tietääkseen milloin oli sen neulomatta nostettavan silmukan vuoro... Kaula-aukosta tein vähemmän avaran, taskut jätin pois ja modailin myös kädenteiden ja pääntien kavennuksia uudelle silmukkamäärälle sopivaksi.

Langat olen peräti hankkinut tätä tarkoitusta varten kalakukkoneulojien lankakirppikseltä, muistaakseni ööö viime keväänä tai syksynä? Juvel oli uusi tuttavuus, mukavan tuntuinen perusvilla jota oli kiva neuloa. Nimenomaan villapaitalanka, ihan iholle ei ehkä tarpeeksi pehmeä. Varsin mainio materiaali siis slipoveriin, jota käytetään käsittääkseni aina kauluspaidan päällä. Musta väri resoreihin oli käyttäjän oma idea, itse en olisi sitä arvannut laittaa. Ja hyvä idea olikin, mustat vauhtiraidat antoivat liiville särmää ja ryhtiä!

Täytyy sanoa että nämä vanhat käsityölehdet on kyllä huomattavasti laadukkaampaa luettavaa kuin monet nykylehdet. Hyvin kuvattuja neulemalleja on roppakaupalla, tässäkin alle 40-sivuisessa lehdessä 78 ytimekästä ohjetta (!) neuleisiin ja virkkuutöihin, miesten, naisten ja lasten vaatetuksen lisäksi kodin somistukseksi ja yleiseksi hyödyksi! Varsinaista paperinsäästöä. Ja mallien nimetkin on parhautta, siihen aikaan toimittajilla ilmeisesti oli vielä mielikuvitusta. Esimerkiksi naisten mekkomallistosta löytyy Liesi, Kamina ja Kakluuni, miesten villatakeista Colt, Boston, Partner ja Kent ja lastenvaatteista Dallas, Bubble, Paukku sekä Jenkki!

Niin mielelläni olisin näyttänyt teille kuvia nuoresta miehestä uusi liivi yllään, mutta se olis edellyttänyt pikareissua Lappeenrantaan täksi viikonlopuksi, mikä ei tässä hetkessä nyt onnistunut. Niinpä slipari on postikustin laukussa matkalla etelään yhyttääkseen veljen ennen kuin se taas hyppää lentokoneeseen ja ampaisee takaisin rapakon taakse. Jospas tästä salaisesta aseesta olisi iloa suurkaupungin talvessa!

Käyn pellonlaitaa

Ostin joskus nelisen vuotta sitten keräkaupalla oudon beigeä maissilankaa kun halvalla sain. Mitään en niistä keksinyt silloin neuloa, ja olen niitä useassa retriitissäkin yrittänyt kaupitella eteenpäin vaan kukaan ei ole ottanut onkeensa. Kevättalvella harkitsin lankojen värjäystä, mutta kun edes värjäyksen opettaja koulussa ei tiennyt millä maissilankaa voisi värjätä, jätin homman sikseen. Toukokuussa sitten suivaannuin noihin lankavarastossa vetelehtiviin äklöihin keriin ja päätin tuhota ne. En sentään polttamalla (vaikka kieltämättä mieli teki) vaan neulomalla! Ja nyt on sitten kesäpaita valmis.

Majs

Malli: Radian Yoke by Wendy Bernard, Knitscene summer 2011

Lanka: Teetee Poppari (100 % maissia) beigenä

Menekki: 311 g kokoon 42

Puikot: 4 mm Knit Pro

Knitscenen kesänumero parin vuoden takaa on täynnänsä kauniita malleja, tämä on jo kolmas jonka olen lehdestä neulonut ja pari muuta vielä odottaa vuoroaan. Ohje ei kyllä ollut tällä kertaa parhaimmasta päästä, asioita oli jätetty puolitiehen ja arvailujen varaan. 

Esimerkiksi mallineuleen kohdalla luki ohjerivi vain yhdelle kerrokselle, joten neuloja siis olettaa että tätä samaa kerrosta toistetaan jatkuvasti, eikö vain? Väärin! Pitsiä kyllä neulottiin myös nurjalla puolella, mutta neulojan täytyy ymmärtää muuttaa mallineuleen oikeat silmukat nurjiksi! Mielestäni suunnittelijan pitäisi ehdottomasti aina sanoa selkeästi mitä milläkin puolella neulotaan eikä jättää tällaista älykkyystestiä ohjeeseen.

Paita siis aloitettiin pääntieltä ja neulottiin helmaa kohti ensin tasona ja rinnan korkeudelta alas pyörönä. Neuletiheyteni täsmäsi leveydessä vaan ei pituudessa, joten jouduin neulomaan kymmeniä kerroksia enemmän kuin ohje ehdotti, alkuperäinen lanka nimittäin oli huomattavasti laskeutuvampaa. Koon arviointi osui aika lailla oikeaan (mikä mallitilkku?), mutta miun olisi pitänyt luottaa vaistooni ja jättää ohjeen hihakavennukset pois, nyt hihat ovat aavistuksen tiukat. Käyttömukavuutta se ei haittaa, mutta halkiot vähän harottavat liikaa.

 

Poppari oli erikoista neulottavaa: pehmoista ja lempeää, toisaalta vähän tahmeaa ja toisaalta taas viskoosimaisen liukasta. Langassa oli noin kolmetuhatta säiettä, ja jos puikonkärki epähuomiossa tavoitti vain osan säikeistä ja vetäisi ne mukaansa, lanka ei enää millään suostunut venyttelyistä huolimatta tasoittumaan ennalleen. Säikeet siis venähtivät helposti ja neuloessa piti olla hyvin tarkkana. Skarppaamisesta huolimatta kaarrokkeeseen tuli muutamia lenkkejä joita en saanut enää hävitettyä, ne taitavatkin näkyä seuraavassa kuvassa. Valmis paita on ihanan pehmeä ja vilpoisen tuntuinen! Kastelin ja venyttelin paidan muotoonsa kuivumaan mutta tämä ei tuntunut vaikuttavan neulepintaan millään tavalla, se on edelleen aavistuksen epätasaista.

Ei tästä nyt ihan täyttä kymppiä tullut, mutta ihan kiva paita kuitenkin! Saa nähdä yritänkö kuitenkin värjätä sitä vielä, tää beige ei vieläkään oikein iske...

Kuka tulis kitkemään piilevät piikkikasvit meidän pellolta? Auts!

Talven viimeinen

Tämän talven viimeiseksi jäävä isompi neule on valmis! Sehän tarkottaa sitä että nyt sitten kevät saa tulla kun villis on saatu puikoilta. Eiksnii? Joohan? Tule jo kevät!

Pointsit hovikuvaajalle joka onnistui kaiken miun heilumisen ja huitomisen välillä nappaamaan monta hyvää otosta ;)

Red Wine and Raspberries

 Malli: Suvi Simolan Vammus kirjasta Kaikki lähti lapasesta!

Lanka: Drops Fabel Print viininpunaviolettina ja 

Rowan Fine Lace (80 % alpakkaa 20 % merinoa) marjapuuronpunaisena

Menekki: 330 g, ry 102 cm.

Puikot: Knit Pro 4,5 mm -pyörö

Paitani tarina alkaa Lindexin alennuskorista :D Luokkakaverini oli ostanut edullisesti neuleen, jonka väri oli täydellinen: elävä pinta jossa ripaus punaviiniä, marjapuuroa ja vadelmaa. 

Kaverin alelöydön nähtyäni en suinkaan rynnännyt samaan ketjuliikkeeseen, vaan Dropsin lankoja Kuopiossa myyvään luontaistuotekauppaan. Olin nimittäin vain pari päivää aiemmin nähnyt siellä Fabelia, joka oli ei-aivan-mutta-melkein saman väristä. Alessakin se oli, ja kuusi kerää lähti repussa mukanani kohti kotia.

Langan sävy ei kuitenkaan ollut valmiiksi juuri sitä oikeaa. Lankavaraston uumenista löytyi kuin tilauksesta ihanaisen Mertsun miulle viime kesänä lähettämät kaksi kerää pehmoista luksushuivilankaa, jotka sopivat visiooni kuin nenä päähän. Yhdessä nämä langat muodostivat kokonaisuuden jolle en voinut kuin huokailla :)

Alun perin miun piti neuloa lankayhdistelmästäni Veera Välimäen Folded. Mallitilkkuilun ansiosta (kyllä, neuloin mallitilkun!) kuitenkin selvisi, että en saisi näistä langoista aikaan tarpeeksi laskeutuvaa pintaa ohjeen vaatimalla tiheydellä. Uusi malli valikoitui noin kolmessa minuutissa, kun sohvalla vieressäni sattui lojumaan Kaikki lähti lapasesta -kirja. Langoistani syntyvä neulepinta oli sileänäkin varsin eläväistä, joten mahdollisimman simppeliä mallia etsin, jossa kuitenkin pitäis olla jokin juju. Ja sehän löytyikin helposti!

Vammus aloitettiin kauluksesta (ei kai niitä paitoja muualta kannatakaan alottaa?), muotoiltiin niskaa lyhennetyin kerroksin, ja sitten posotettiin menemään raglania eteenpäin. Ohjetta ei paljon alun jälkeen tarvinnut tuijotella kun on samantyyppisiä ennenkin neulonut, mitä nyt silmukkamääriä vähän tarkistella. En mallitilkkuilusta huolimatta päässyt ohjetiheyteen, ja koska en halunnut enää pienemmillä puikoilla neuloa niin valitsin vain yhden koon pienemmän version, ja paidasta tuli varsin passeli. Pituutta neuloin lisää vähän joka kohtaan, muuten pysyin ohjeen ruodussa ja nuhteessa.

Neulominen oli aika peruskauraa, joskin hyvin nautinnollista täydellisen lankayhdistelmän ansiosta. Helmaan ja hihansuihin neulottiin poikittain ainaoikein-kaitaleet jotka kiinnitettiin sileän osuuden silmukoihin joka toisen kerroksen lopussa. Helmakaitaleen neulominen tuntui kestävän kauemmin kuin koko vartalo-osan, ja se söi lankaa tuhottomasti :D Mutta on se nätti! Hihoissa ja just tuossa helmassa Fabelin värivaihtelu tulee näkyviin, miusta se ei ole vika vaan hauska yksityiskohta. Mainitsinko jo että tykkään näistä langoista yhdessä? ;)

Kyllä se kaitale on ihan suora, takapuolella on vaan enemmän täytettä!

Jos nyt jotain korjaisin, niin neuloisin hihansuukaitaleet pienemmillä puikoilla, nyt ne on vähän turhan löysät. Muuta paranneltavaa en keksi, tästä tuli ihan paras! Eikä vähiten lankojen ansiosta. Ohjeessa olleet kukkakirjailut jätin suosiolla pois, tämä pinta on parhaimmillaan ilman krumeluureja :)

Ensimmäinen villapaitani

Neuloin sen 13-vuotiaana, seiskaluokan käsityöntunneilla syksyllä 2001. Malli oli Novitasta (=silloinen Moda), ja muistan vieläkin tarkasti lehtikuvan: paita oli tehty kirkkaanvioletista langasta ja sitä esitteli julkkis Jaana Pelkonen :D Paita oli ajan muodin mukaan lyhyt, pitkähihainen ja siinä oli syvä v-kaula-aukko, ja lankana muinainen Novitan Maxi Mohair (akryyliä, villaa ja mohairia).

Koululla oli siihen aikaan niin hyvät määrärahat, että oppilaat saivat käydä käsityökaupassa ostamassa koulun laskuun haluamansa langat. Nykyään ei kai tuollaista harrasteta? Hankin Maxi Mohairia mustana useamman kerän, mutta aika nopeasti kävi ilmi ettei lanka riittäisi. Menin hakemaan sitä kaupasta lisää, mutta musta oli loppunut ja vain oranssia oli jäljellä. Otin siis sitä ja ajattelin tekeväni raidallisen paidan. Koska olin aloittanut takakappaleesta, siinä ei tietenkään ollut oranssia, ainoastaan etukappaleessa ja hihoissa. Arvioin kuitenkin langan riittävyyden taas väärin, enkä saanut paitaan symmetrisiä raitoja, vaan toinen hihapyöriö piti neuloa oranssiksi :D

Neulominen sujui muistaakseni ihan sutjakkaasti ja ongelmitta, puikot olivat varmaan jotain kutosen luokkaa. Miuta harmitti suunnattomasti tuo värien epäsymmetrisyys, ja vielä enemmän harmitti kun paidan valmistuttua se osoittautui tietenkin liian suureksi, ja oli lisäksi järkyttävän kutittava. Hyvän numeron sain kuitenkin tekstiilityöstä, taisi olla kymppi todistuksessa koko yläasteajan.

Paita majaili jokusen vuoden omassa kaapissani (en käyttänyt sitä kertaakaan), ja annoin sen lopulta äidilleni joka vakuutti käyttävänsä kyllä paitaa, hänelle se sopi. Kun nyt pääsiäisen aikaan kyselin paidan olinpaikkaa, harmistuin kuullessani että se oli päätynyt jonnekin vaatekeräykseen jo vuosia sitten! Olishan sitä nyt voinut miulta kysyä ennekun laittaa neuleen eteenpäin... No, ehkä se päätyi jollekin joka osaa arvostaa miun näkemää vaivaa ja outoja raitoja :D

(Jos/kun miusta tulee joskus käsityönopettaja, ohjaan kyllä aina oppilaat neulomaan villapaitansa saumattomasti ylhäältä alas! Näin varmistetaan sopivuus ja langan riittävyys, eikä tarvitse tehdä ahdistavia saumoja...)

***

Blogiarvontaani osallistui hurja määrä hauskoja ja liikuttavia tarinoita lukijoiden ensimmäisistä villapaidoista, olen täällä niitä viikon lueskellut välillä nauraen vedet silmissä.

Aika monet olivat neuloneet ensimmäiset paitanja kultaisella/karmaisevalla 80 -luvulla. Paljon isoja laatikkopaitoja, venepäänteitä, pastellisävyjä, kaikenkarvaisia mohair- pörrö- ja äkryylilankoja, erikoisia väriyhdistelmiä unohtamatta: parhaimmistoa ehdottomasti vaaleankeltainen/violetti, sähkönsininen/persikka sekä violetti/keltainen/vihreä :D Monta vauvantakkia ja puseroa on aikanaan syntynyt pikkusisaruksille, serkuille ja omille esikoisille.

Alla muutamia lainauksia:

Onnistumisen hetkiä:

Tiina: "Mä neuloin ensimmäisen villapaitani 14-vuotiaana koulun käsityötunnilla. 7 veljestä harmaana ja punaisena - Jussipaitaa pukkasi. Virallinen ohje oli Novitasta, mutta opettajan kanssa laskettiin kyllä silmukat mallitilkun mukaan ihan uusiksi. Ohjeesta otettiin lähinnä se kirjoneuleosuus. Paidasta tuli aikas hieno, vaikka itse sanonkin. Ja voin kertoa, että isä oli melko iloisesti yllättynyt saadessaan synttärilahjaksi tän mun suurimman saavutuksen."

Heidi: "Ensimmäinen paita oli punainen puuvillainen CocaCola-paita, pidetyin paita ikinä! Tein sen 12-vuotiaana ja hyvin onnistui mummon ohjeistuksella. Oli jopa silloin esillä kansalaisopiston kevätnäyttelyssä."

Homsantuu: "Ensimmäisen villapaitani tein jokunen vuosi sitten vauvalle, josta ei vielä ollut tietoakaan. Mummun jämälangoista Jämälankakirjan ohjeella ja tuli ihana. Pian se pääsee oikeaan käyttöön ja loppuu se henkarissa roikottaminen"

Rusina: Minun ensimmäinen neulepaitani oli IHANA! Silloin. Neuloin ensimmäisen paitani 5.luokalla eli oliko se sitten 11-vuotiaana? Lankana oli Kuopion Anttilan lankaosastolta (muistan senaikaisen osaston järjestyksen vieläkin!) ostettua mintunvihreää tekokuituista pörrölankaa: ihaninta mitä kuvitella saattoi. Paidalle ei ollut mitään ohjetta, silmukat vaan luotiin ja eikun neulomaan. Helmassa, etu- ja takakappaleiden yläreunassa ja hihansuissa oli joustinta, muuten sileää oikeaa ja venepääntie. Leveyttä paidalla oli tolkuttomasti - ettei vaan aikaansaannoksesta tulisi harmittavasti liian pieni! Mallitilkuista tuskin oltiin meidän huushollissa kuultukaan. Kaverini halusi joskus meillä käydessään kokeilla neulomista, ja sinne vaan sekaan muutama kerros neulomaan! :D Paita valmistui aikanaan, olin siitä tosi ylpeä ja käytinkin paljon. Usein paidan kaverina oli leveä musta keinonahkainen, muovisolkinen vyö tiukasti vyötärölle kiristettynä. Mahtoi olla upean näköinen luomus hintelän pikkutytön päällä!

Enkuli:  "Minä purin ikuisuus sitten äidin violetin villatakin (pörrölankaa ja vaikea purkaa) ja neuloin itselleni villapaidan, johon virkkasin pinkillä kauluksen reunan, hihansuun reunan ja helman reunan. Taisin hurmata pojat, joten onnistuin hyvin."

Kaikki ei mennyt ihan niinkuin piti:

Heli: "Mun ensimmäinen villapaita oli luonnonvalkoisesta 7 veljeksestä sileällä neuleella tehty perusvillapaita, jossa oli korkea kaulus. Kaulus tuli pääteltyä vähän liian tiukkaan, eikä villapaitaa saanut edes vedettyä pään yli :D Muutenkin se oli niin kutiseva, että purkuun meni."

Anna: "Löysin Suuresta käsityölehdestä ihanan mohairtunikan/mekon ohjeen. Ostin läjän aivan ihanaa Kid silkiä, ja aloitin ohjeen lukemisen. Ohje oli ainoastaan koossa S/M, ja minä olen kokoa XL. Lievällä avustuksella sain laskettua, että minä tarvitsen noin puolet lisää silmukoita rinnanympärykseen. Ohje kuitenkin aloitettiin helmasta, joten lisäsin saman verran silmukoita sinnekin ja aloin posottaa. Parinkymmenen sentin(!) jälkeen huomasin, että neule on kierteellä. Purkaminen oli yhtä helvettiä, koska mohair. Lisäksi irroitettuani puikot, huomasin, että silmukoiden lisääminen helmaan oli ollut täysin turhaa, ja helmasta olisi saanut vaikka puolijoukkueteltan. :D Koska purkaminen oli mahdotonta, tämä projekti päätyikin sitten roskikseen.."

Oranssi: "Kirjoneuleet halusin opetella myös haastavasti. Ostin vähillä rahoillani pirkkalankaa ja tein Sirkka Könösen Metsä kukkii -paidan (12 eri väriä). Ihmettelin, kun jouduin ostamaan monta kerää lankaa lisää. Paidasta tuli val-ta-va. Aivan käyttökelvoton. Olin teini, en muista kuinka vanha."

Erikoisia ratkaisuja:

Hanna: "Ensimmäinen villapuseroni, ja itse asiassa yksi ensimmäisistä neuleistani oli valkoinen 2o2n pusero, jonka aloitin arviolta 10-vuotiaana (opin neulomaan 5v) kun kaulaliinat ja sukat rupesivat tökkimään liian helppoina. Aloitin tekemään sitä vanhasta lankakerästä, jonka löysin mummolasta, ja pyysin neulomista harrastamatonta äitiäni ostamaan minulle uuden kerän aina kun edellinen loppui. Äiti ei pätkääkään välittänyt materiaaleita saati neuletiheyksistä, joten valmiina vaate oli kuin iisakin kirkon ja tilkkutäkin risteytys. Jättikokoinen ja täynnä kerän levyisiä raitoja paksusta villasta hopeanhohtoiseen tekokuituun, joka oli niin ohutta, että oli kuin kalaverkkoa muihin osioihin verrattuna."

Jaana: "Mun eka ikinä tekemäni paita/takki oli yläasteella, poppanasta kudottu. Luit oikein - poppanasta. Lopputuloksena oli laatikkomainen, jumalattoman suuri ja painava neule, jonka takakappale oli vaaleampaa värierää. Joo, en pitänyt ikinä. Onneksi nykyään onnistuu vähän paremmin :)"

Hely: "Eka villapaita tuli tehtyä ehkä noin 13-vuotiaana. Rennon perusvillapaidan ohje oli ohjeena. Lanka oli jotain pörröistä ja käsittämättömän rumaa tummahkoa vihreää. Sitä ostettiin reilusti. Puikotkaan eivät olleet ihan ohjeen mukaiset. Ja mitään mallitilkkua ei neulottu. Lanka loppui kesken, paita vaikutti jo puikoilla leveähköltä. Kaulus tehtiin jollain mystisellä muulla langalla. Yritin tehdä paidassa nurjia kerroksia ohjeen mukaan. Lopputuloksena helmassa noin 3 kertaa kierteellä olevia silmukoita muutaman kerroksen matkalla. Ja se lopputulos. Ei ahdistanut. Ympärys nimittäin. Ei edes silloin, kun alla oli villapaita, pilkkihaalari ja ylimääräinen toppatakki. Ei siis tullut paraatipaitaa, mutta paita silti. Vaikkakin erittäin omituinen jopa aikakautensa tuotteeksi."

Rva Vaaksanheimo:  "Itselle sitten vähemmän söpöä. Ensimmäinen isoin lienee liivi? vai miksikä kutsua neuletta joka alkaa resorilla ja loppuu resoriin. Kaksi samanmoista kappaletta ommeltiin olkasaumoista ja sivusaumoista kiinni. Ja toivottavasti muistan väärin, etu- ja takakappaleet olivat eriväriset..."

Moneen kertaan käytetty lanka:

Judiuni: "Ensimmäisen villapaitani neuloin 9. luokalla käsityötyunnilla. Lanka oli hertaista vaaleanpunaista Novitan Fendiä tai Frendiä. En oikein enää muista, kun siitä on jo kymmenisen vuotta aikaa. Lanka oli siis mohair-sekoitetta ja hirveän pörröistä. Villapaita oli patenttineuletta ja venyi kauheasti. Se ei oikein onnistunut vaan paidasta tuli lyhyt ja leveä ja hihat olivat aivan liian kapeast ja niihin piti neuloa lisäsuikaleet, jotta kädet mahtuivat niihin. Se meni purkuun myöhemmin ja neuloin palmikkovillapaitaa kunnes lanka loppui. Muutama vuosi sitten äitini neuloi langasta minulla pitsineulevillapaidan ja se on liian leveitä hihoja lukuunottamatta ihan onnistunut, enkä ala sitä enää purkamaan, mutta kovin vähälle käytölle se on jäänyt. Malli on vähän suuri 90-lukulaisen näköinen, mutta paita on tallessa."

TiiQ:  "Minä neuloin ensimmäisen neulepaitani vuonna 1986 ollessani 10-vuotias (!). Lankana oli sieltä sinun nykyisen kotikunnan ruokakaupasta ostetut valkoinen ja marjapuuronpunainen mohairhässäkkä. Kai mulla jokin ohjekin oli, mutta en tiennyt mitään tiheyksistä tai mistään muustakaan, joten paidasta tuli ehkä kolme kertaa minun levyiseni. Käärin hihat ja laitoin helmaan nyörin, pääntie oli "muodikkaasti" melkein päältä tippuvan suuri. Käytin sitä paitaa koulussakin. Sittemmin purin paidan ja neuloin langat tilkkutäkkiin, joka on edelleen kesämökillämme käytössä. Harmi, ettei paidasta ole mitään kuvallisia todisteita..."

Hanna: "Ensimmäinen tekemäni villapaitani neuloin 12-vuotiaana. Lankana oli kirkkaan punainen tekokuitumohair. Tein paidan ilman ohjetta. Etu- ja takakappale olivat neliöt, joiden päissä joustetta. Hihat suorakaiteet, joihin neuloin jousteen toiseen päähän. Serkkuni innostamana virkkasin kappaleet yhteen ja villapaidasta tuli ihan karmea. Virkkasin kappaleet ihanliian tiukkaan yhteen, joten siitä tuli ihan epämuodostunut. Päällä se kävi vain kerran. Purin paidan noin kuukauden sisällä ja neuloin langasta lapasia. Niitä tuli käytettyä sitten enemmän."

***

No nyt itse arvonnan tuloksiin.

Ensimmäiseksi voittajaksi valitsin sitkeän (entisen?) neulevihaajan Villafanin joka kirjoitti näin:

"Noh, oma eka neulepaitani oli yläasteen valinnaisen käsityötunnin pakkopullaa josta ei ainakaan neuleinto kasvanut. Oli siis pakko tehdä villapaita, koneella tai käsin. En jaksanut jonottaa konetta (miten niin kärsimätön?) vaan halusin sen kamalimman pakollisen jutun ekana alta pois, jotta voisin sitten keskittyä kivoihin ompelujuttuihin. Otin siis koulun varastosta paksuinta mahdollista lankaa, kamalaa outoa tunkkaista vihreää, paksuimmat puikot ja tikuttelin niillä. Muistelisin, että halu päästä tuosta eroon oli niin suuri, että tein iltaisin kotona vain kidutusneuletta, kappaleen viikossa ja viidennellä ompelin yhteen. Aika hyvin neulomisvihaajalta! :D En muista oliko muuta ohjetta kuin joku opettajan peruspaitaohje. Oliko sellaistakaan? No, äitini säästäväisenä purki neuleen aika pian ja kerät ovat vieläkin äidin komerossa. Jos joskus vaikka tarvitsee. ;) "

Satunnaislukugeneraattori arpoi toisen voittajan, ja arpa osui ullapullan kohdalle:

"Ensimmäisen villapaidan neuloin 9. luokalla tekstiilitunnilla. Tia jos tarkkoja ollaan, tein puuvillapaidan. siinä oli korineuletta, peruspalmikkoa ja iso kirjoneulekuvio etukappaleessa. Ja koska neuloin etukappaleen niin turkasen hitaasti, muut osat neuloin sit koneella, jolloin niihin ei tullut sitä korineuletta eikä palmikkoa. hihat on piirun verran liian pitkät, helma liian lyhyt(joku muutti helman pituutta sen miljoona kertaa, kun ei osannut päättää mikä on hyvä) ja ne hihat, no nehän on muutenkin tosi leveät, niinkuin ko. kässänmaikka opetti. Kyllä se käyttöönkin pääsi, ja tykkäsin tosi paljon. Vieläkin on tuolla vaatekaapin perällä, vaikkei enää päälle "kelpaa" en raaski poiskaan heittää, onhan se ihan ensimmäinen itsetehty iso neule."

Onnea voittajille! Lähettäkäähän miulle sähköpostitse osoitteenne niin saan palkinnot matkaan (kunhan ensin olen ommellut ne :D).

***

Minkäköhänlaisen paidan tulee tämä napero aikanaan neulomaan? Nyt se harjoittelee jo ahkerasti saksien käyttöä:

Saumaton hybridi

Vihdoin perjantaina valmistui kahden kuukauden ahkeroinnin tulos (--> valmistautukaa kuvatulvaan)!

Okei, saatoin neuloa kahden kuukauden aikana paljon muutakin, koska tämä loputon sileän neulominen alkoi aika ajoin tympiä ankarasti...

Miespaita

Malli: Seamless hybrid sweater with shirt-yoke by Elizabeth Zimmermann

Lanka: 7 veljestä armeijanvihreänä

Menekki: 545 g (rinnanympärys 102 cm)

Puikot: 4,5 mm Knit Pro

Tämä on ensimmäinen villapaita jonka olen tuolle miehekkeelle neulonut. Aika pitkään olinkin onnistunut sitä välttelemään, kun ollaan oltu yksissä kuitenkin yli puoli vuosikymmentä. Lapasia, sukkia ja pipoja olen sille tikutellut, mutta en paitaa. Miksikö? Miesten paidat on isoja. Ja tyyyyyyylsiä :D

Nyt ajattelette että nettihän on pullollaan toinen toistaan mahtavampia paitamalleja myös miehille, mikä pakko se on neuloa sitten täysin sileä paita? Siksi, että mies tarvitsi ja halusi nimenomaan sellaisen paidan, jota voisi käyttää tallilla mopoja ja autoja korjaillessa ja muita projekteja rakennellessa. Jos siis olisin tehnyt hänelle vaikkapa Johanneksen, olisin itkenyt verta kun väistämätön kauhuskenaario ovenpieleen repeytymisestä / öljyyn tahriutumisesta / hitsauskipinän polttamasta reiästä olisi toteutunut.

Samasta syystä myös lankavalinta on tuttu ja tylsä, eikä ainakaan lisännyt neulenautintoa vaikka väri onkin mainio ja sopii miehelle kuin nenä päähän. Miulla sattui olemaan muutama vuosi sitten hankittua saman värierän seiskaveikkaa tarpeeksi. Ja veikassa on kyllä se hyvä puoli että se kestää konepesun (ja jopa keittämisen, kokeiltu on!) hätkähtämättä tippaakaan. Siispä sen öljytahran ilmestyessä peli ei ole menetetty ;) Ja lankaa jäikin vielä sen verran että tulevien reikien ja repeytymien paikkaamiseen riittää materiaalia.

Saumattoman hybridin ohje löytyi Knitting Without Tears -kirjasta jonka sain kalakukkoneulojien jouluvaihdossa. Silmukkamäärät laskettiin ensin tulevan käyttäjän mittojen ja neuletiheyden perusteella. Paita neulottiin alhaalta ylös, eli ensin hihat ja vartalo-osa erikseen pyörönä, ja ne yhdistettiin sitten kaarrokkeen alussa. Kaarrokkeen alkaessa neulontakin muuttui huomattavasti mielenkiintoisemmaksi, ja paita valmistuikin sitten muutamassa päivässä. Zimmermanin kirjasta löytyi tällaiselle perusvillikselle neljä eri olkapäävaihtoehtoa. Valitsin shirt-yoken koska se vaikutti mielenkiintoisimmalta, ja arvelin että se istuisi miehekkeelle parhaiten.

Olkapäiden "satuloiden" reunat kyllä voisivat olla siistimmätkin. Ohje neuvoi nostamaan aina ensimmäiset silmukat neulomatta, mutta niin tehdessäni tuo kavennusketju röllötti reikäisenä joka suuntaan vaikka olisin kuinka kiristänyt silmukoita. Nyt tilanne ei ole niin paha, mutta ei tuo kyllä siisteimmästä päästä ole. No, eipähän ole reikiä.

Pari lyhyttä, silmukoitavaa saumaahan tuohon tuli, molempiin kainaloihin ja yksi pystysuunnassa tuohon niskan taakse. Pääsinpäs taas harjoittelemaan silmukointia, ja vielä siinä on kyllä treenamista ettei sauma kiristäisi. Tässä kuvassa silmukoitu kohta näkyy yhtenä aavistuksen kireämpänä kerroksena tuossa olan ja kaulan välissä:



Kuten kuvista näkyy, niin hyvähän tästä tuli. Mahtava. Just sopiva. Jos joku vika pitää löytää niin hihat on ehkä viitisen senttiä liian pitkät, mutta eipähän ranteet palele. Ja mieskin tykkäsi, tuolla se puuhailee ulkona uudessa villapaidassaan <3

Tämä paita on sekä kahelin aakkoshaasteen E-kirjaimeni (Elizabeth Zimmermanin paita) että uudenvuodenlupaukseni maaliskuun uusi tekniikka

Tässä kuussa en sitten saanutkaan muuta aikaiseksi tämän paidan lisäksi kuin Daybreakin. Mutta sainpahan kulutettua 647 g lankaa, jes! Alkaa seiskaveikkavarastokin pikkuhiljaa käydä vähiin. Ja lankalakko on pitänyt! Vielä 152 päivää jäljellä ;)

Rouva Talonmies

Villaviidakon neulevuosi 2012 alkaa komeasti!

Viikko sitten tuli kuluneeksi vuosi siitä, kun muutimme kimpsuinemme ja kampsuinemme tänne talovanhuksen suojiin, ja meistä tuli virallisesti maalaisia. Omakotitalossa on paljon remontoitavaa ja kunnossapitohommia riittää. Seuraavassa autenttisessa kuvasarjassa suoritetaan talon töitä!

Tässä rouva talonmies lapioi lunta takaoven portaista (lapio vaan unohtu):

Ja tässä hän on juuri tehnyt ladun metsään (hanskat ja hattu ja se latu vaan unohtu):

Tässä Rouva Talonmies on juuri hakenut halkoja liiteristä (ne halot vaan unohtu):

Rouva Talonmies

Malli: Mari Muinosen Nti Talonmies kirjasta Kaikki lähti lapasesta

Lanka: Drops Alpaca (100% alpakkaa) punamix ja Novita Rose Mohair (65% akryylia 35% mohairia) joulunpunainen

Menekki: 377 g (rinnanympärys 97 cm)

Puikot: 8 mm ebenpuiset & Knit Prot

Saa nähdä kostautuuko lankavalintani. Rose Mohair sattui olemaan ainoa edes vähän mohairia sisältävä lanka mitä varastosta löytyi (karsastan ylipörröisiä lankoja), ja yhdistin sen lempilankaani Alpacaan jota kului kaikki mitä omistin eli neljä kerää. Onneksi en neulonut pitempää kaulusta, olisi lanka loppunut kesken! Hätäpäissäni kuulutin jo ravelryssa tarvitsevani lisää tummanpunaista Alpacaa ja kollasin kaikki nettikaupatkin kun mistään ei oikeaa sävyä löytynyt. Onneksi sitä ei sitten tämän enempää tarvittukaan. Rose mohairia meni vähän vähemmän, ja pikaisen laskutoimituksen perusteella tunikani painosta on 53 % alpakkaa, 31 % akryylia ja 16 % mohairia. Kuvaustilanteessa (pakkasta kuutisen astetta) neule oli unelmaisen lämmin, pukiessa ja riisuessa vähän rätisi sähköisyyttään...

Ohje oli hyvin kirjoitettu ja kerrassaan mainio, en muokannut sitä juuri ollenkaan ja sovitinkin neuletta vasta kun olin vyötärön kohdalla menossa, se sopi kuin valettu. Sain siis huoletta tikuttaa loppuun asti. Tykkäsin erityisesti kaarrokkeen kiertyvistä lisäyksistä, jotka ovatkin tämän yksinkertaisen mallin juju.

Aloitin neulonnan Suzanne'sin kiinteillä ebenpuisilla pyöröillä, joilla on ilo neuloa. Silmukkamäärän kasvaessa jouduin vaihtamaan Knit Prohon, jonka ohuemmista puikoista tykkään, vaan en näin paksuista. Kasin puikossa kun kärkiosa paksunee, on siinä sellanen kulma kun puikko saavuttaa täyden mittansa. Neuloessa silmukat siis tavallaan kiipeävät sen kulman yli jolloin puikko tärähtää, ei hyvä. Suzanne'sin ebenpuikko (jotka muuten tehdään soitinten valmistuksessa ylijäävästä puusta) puikko paksunee portaattomasti ja silmukat liukuvat niillä asteettä. Tykkään :)

Tämän paremmin ei olisi voinut enää onnistua! (Uskottelen itselleni että se ei johdu neulomastani mallitilkusta vaan tähtien asennosta...) Ei tämä miuta kyllä yhtään hoikemman näköiseksi tee, mutta se on ihana, ihana! Ja niin lämmin <3

Oma maa mansikka

Palattu/palettu/palauduttu on. Lomissa on parasta se kun sen jälkeen tullaan kotiin ;)




Oli rentouttava, ihana ja hauska aurinkohäämatkaloma Kreikassa :) Puikot jätin kotiin mutten neulaa, päättelin nimittäin tän topin ja pingottelinkin sitä sen verran kun hotellihuoneessa pystyi...

Cotton Candy

Malli: Buttercup by Heidi Kirrmaier
Lanka: Schachenmayr CottonLinen (78 % puuvillaa 22 % pellavaa)
Menekki: 387 grammaa
Puikot: Knit Pro pyörö 3,5 mm

Ostin 300 grammaa tätä ihanan eläväpintaista lankaa maaliskuussa itselleni palkkioksi onnistuneesti päätökseen saadusta 3.jaksosta. Kaksi kerää piti vielä hakea lankaa lisää ennen kuin paidan helma ylettyi tarpeeksi pitkälle. Alunperin suunnittelin kyllä neulovani tunikan, mutta siitä olisi tukevan langan takia tullut niin raskas, että se ei olisi ollut enää lainkaan kesäinen...

Totuttuun tapaan en mallitilkun neulomista edes ajatellut, vaan laskeskelin paksumman lankani takia tarvitsevani vain S-koon silmukkamäärän. Hyvin osui arvio kohdalleen (kerrankin), paita sopii kuin nyrkki silmään, ja se pysyi mukavan vilpoisena kuumasta auringonpaisteesta huolimatta. Go pellava!

Ohje oli mainio ja vaatteen rakenne kekseliäs mutta kuitenkin helppo neuloa, suosittelen! Vois neuloa joskus vielä itellekin toisen, laskeutuvammasta langasta...


P.s. Sny:n paketti oli saapunut reissun aikana, kuvaan sen kunhan saan lomakuvat pois kameraa tukkimasta...

Edit. 1.5.

Noniin, tässäpä se huhtikuun lähetys:

Paketista paljastui lähes 200 grammaa kaunissävyistä vironvillaa, 5,5 mm metallipyörön, mansikkaisia pääsiäiskonvehteja ja -kortin. Liljalle oli pieni kirjanen ja hedelmäkarkkeja. Kiitosta :)