Saumaton hybridi

Vihdoin perjantaina valmistui kahden kuukauden ahkeroinnin tulos (--> valmistautukaa kuvatulvaan)!

Okei, saatoin neuloa kahden kuukauden aikana paljon muutakin, koska tämä loputon sileän neulominen alkoi aika ajoin tympiä ankarasti...

Miespaita

Malli: Seamless hybrid sweater with shirt-yoke by Elizabeth Zimmermann

Lanka: 7 veljestä armeijanvihreänä

Menekki: 545 g (rinnanympärys 102 cm)

Puikot: 4,5 mm Knit Pro

Tämä on ensimmäinen villapaita jonka olen tuolle miehekkeelle neulonut. Aika pitkään olinkin onnistunut sitä välttelemään, kun ollaan oltu yksissä kuitenkin yli puoli vuosikymmentä. Lapasia, sukkia ja pipoja olen sille tikutellut, mutta en paitaa. Miksikö? Miesten paidat on isoja. Ja tyyyyyyylsiä :D

Nyt ajattelette että nettihän on pullollaan toinen toistaan mahtavampia paitamalleja myös miehille, mikä pakko se on neuloa sitten täysin sileä paita? Siksi, että mies tarvitsi ja halusi nimenomaan sellaisen paidan, jota voisi käyttää tallilla mopoja ja autoja korjaillessa ja muita projekteja rakennellessa. Jos siis olisin tehnyt hänelle vaikkapa Johanneksen, olisin itkenyt verta kun väistämätön kauhuskenaario ovenpieleen repeytymisestä / öljyyn tahriutumisesta / hitsauskipinän polttamasta reiästä olisi toteutunut.

Samasta syystä myös lankavalinta on tuttu ja tylsä, eikä ainakaan lisännyt neulenautintoa vaikka väri onkin mainio ja sopii miehelle kuin nenä päähän. Miulla sattui olemaan muutama vuosi sitten hankittua saman värierän seiskaveikkaa tarpeeksi. Ja veikassa on kyllä se hyvä puoli että se kestää konepesun (ja jopa keittämisen, kokeiltu on!) hätkähtämättä tippaakaan. Siispä sen öljytahran ilmestyessä peli ei ole menetetty ;) Ja lankaa jäikin vielä sen verran että tulevien reikien ja repeytymien paikkaamiseen riittää materiaalia.

Saumattoman hybridin ohje löytyi Knitting Without Tears -kirjasta jonka sain kalakukkoneulojien jouluvaihdossa. Silmukkamäärät laskettiin ensin tulevan käyttäjän mittojen ja neuletiheyden perusteella. Paita neulottiin alhaalta ylös, eli ensin hihat ja vartalo-osa erikseen pyörönä, ja ne yhdistettiin sitten kaarrokkeen alussa. Kaarrokkeen alkaessa neulontakin muuttui huomattavasti mielenkiintoisemmaksi, ja paita valmistuikin sitten muutamassa päivässä. Zimmermanin kirjasta löytyi tällaiselle perusvillikselle neljä eri olkapäävaihtoehtoa. Valitsin shirt-yoken koska se vaikutti mielenkiintoisimmalta, ja arvelin että se istuisi miehekkeelle parhaiten.

Olkapäiden "satuloiden" reunat kyllä voisivat olla siistimmätkin. Ohje neuvoi nostamaan aina ensimmäiset silmukat neulomatta, mutta niin tehdessäni tuo kavennusketju röllötti reikäisenä joka suuntaan vaikka olisin kuinka kiristänyt silmukoita. Nyt tilanne ei ole niin paha, mutta ei tuo kyllä siisteimmästä päästä ole. No, eipähän ole reikiä.

Pari lyhyttä, silmukoitavaa saumaahan tuohon tuli, molempiin kainaloihin ja yksi pystysuunnassa tuohon niskan taakse. Pääsinpäs taas harjoittelemaan silmukointia, ja vielä siinä on kyllä treenamista ettei sauma kiristäisi. Tässä kuvassa silmukoitu kohta näkyy yhtenä aavistuksen kireämpänä kerroksena tuossa olan ja kaulan välissä:



Kuten kuvista näkyy, niin hyvähän tästä tuli. Mahtava. Just sopiva. Jos joku vika pitää löytää niin hihat on ehkä viitisen senttiä liian pitkät, mutta eipähän ranteet palele. Ja mieskin tykkäsi, tuolla se puuhailee ulkona uudessa villapaidassaan <3

Tämä paita on sekä kahelin aakkoshaasteen E-kirjaimeni (Elizabeth Zimmermanin paita) että uudenvuodenlupaukseni maaliskuun uusi tekniikka

Tässä kuussa en sitten saanutkaan muuta aikaiseksi tämän paidan lisäksi kuin Daybreakin. Mutta sainpahan kulutettua 647 g lankaa, jes! Alkaa seiskaveikkavarastokin pikkuhiljaa käydä vähiin. Ja lankalakko on pitänyt! Vielä 152 päivää jäljellä ;)