Aloitin heti 1. tammikuuta opettelemalla parsimaan villasukan kantapään. Mummo opetti :)
Monille parsiminen on varmaan ihan peruskauraa, mutta mie en ole ikinä ennen kuluttanut yksiäkään villasukkia puhki, joten en ole ko. taitoa tarvinnut! Eikä sitä meille koulun käsityötunneillakaan opetettu.
Nyt kuitenkin piti otta neula kauniisti käteen, kun lohikäärmeenoksennussukkiini ilmestyi talvikengissä iso reikä kantapäähän :( Sataprosenttinen merinosukka ei selvästikään ole saapassukkien sukua, mutta kun ne on niin ihanan pehmoiset ja sileät ja istuu täydellisesti...
Tästä lähtien käytän niitä kun jalat kaipaavat hemmottelua! Tai todennäköisemmin taas joka päivä talvikengissä kunnes neulos kuluu puhki jostain toisesta kohdasta...
En muuten osaa minäkään parsia, olen vienyt villasukkia äidille korjattavaksi. Pitänee ehkä seuraavan kerran katsoa vierestä miten se parsiminen oikein tapahtuu :)
VastaaPoistaEipä onnistu parsiminen minultakaan, muutaman kerran olen yrittänyt mutta möykyistä turhautuneena kiikutan reikäiset villasukat yleensä tädilleni. Ehkä pitäisi vielä kokeilla sen taidon opettelua...
VastaaPoistaMinäkään en osaa parsia enkä ole vielä tarvinnut sitä taitoa. Mutta nyt se pitäisi opetella, kun viikko sitten huomasin yksissä villasuksissani reiän kantapäässä.
VastaaPoistaEipä löydy taitoa täältäkään. Pitäisi varmaan itsekin opetella, mutta ei ole vielä reikiintynyt niin rakkaita sukkia, että olisi kuitenkaan ollut riittävästi motivaatiota.
VastaaPoistaEn osaa minäkään parsia, mutta pitäis piakkoin opetella, kun miehen lempivillasukassa on kantapäässä reikä ja puoliksi jo lupasin korjata sen. Toivottavasti löydän ohjeen jostain...
VastaaPoistaMinä opettelin vasta vuosi sitten parsimaan.
VastaaPoistaMinä just parsin yhdet kotivillasukat, ne paksuimmat ja pelliksi neulotut, jotka kuitenkin kuluivat liian nopeasti päkiästä puhki... tyhmä pää kun ei ymmärrä, että mun pitää parsia kaikki sukat etukäteen eli pujotella lankaa nurjalle tiheään päkiän kohdalle heti, kun sukat on neulottu valmiiksi...
VastaaPoistaKaheleissa oli jossain ketjussa (oisko ollut 'kysy mitä tahansa neulomisesta') älyttömän hyviä linkkejä erilaisiin parsintatyyleihin, siis myös sellaisiin, jotka matkii neuleen rakennetta ja tuottavat varsin huomaamattoman tuloksen).
Eikös vanha kansa sano, että nyt se vasta alkaa kestämään ( kun on kerran parsittu) :-) Hyödyllinen taito ja kuka sen parempi opettaja kuin oma mummo.
VastaaPoistaHaa, mä luulin olevani ainoa, joka ei saa kulutettua sukkiaan puhki. Olen kuluttanut puhki vain yhdet sukat, ja nekin olivat 100 % pässinpökkimää, joten ei voinut odottaakaan kovaa kulutuskestoa. Mutta parsimaan olen opetellut, koska tuo rakkahin kuluttaa lapasiaan puhki vähintään kolmesti talvessa.
VastaaPoistaAika hakusessa taitais olla minunki parsimiset.. Viime kerrasta on meinaan useampi vuosi aikaa. Taitaa tuola olla jotku kolme-neljä vuotta parsimista oottaneet miehen sukat laatikon pohjala. Onneksi (tai juuri parsimista vältelläkseni) miehelä on useammat sukat. :o)
VastaaPoistaHyvä idea opetella joka kuussa jotain uutta! Ei ole meillekään parsimista koulussa opetettu, en ole tosin yrittänytkään opetella vaan vienyt aina puhkikulutetut sukat äidille:). Hän osaa kyllä parsia, mutta neuloo useimmiten niihin samoihin omakutomiini 15 vuotta vanhoihin varsiini jalkuimet. Varmaan jo neljännet jalkaosat niissä varsissa menossa:).
VastaaPoistaLoistava lupaus! Mitähän ne muut uutuudet mahtavatkaan olla?:)
VastaaPoistaouti: en ole vielä miettinyt niin pitkälle :D Ajattelin että kyllä niitä uusia tekniikoita hyppelee silmille blogimaailmassa vähän väliä, ja onpahan sitten hyvä syy kokeilla kaikkea uutta ja jännää (tai tässä tapauksessa vanhaa ja tarpeellista)!
VastaaPoistaMäkään en osaa parsia mutta ei oo ollut tarvettakaan. Mulla on sukat sitten ehkä hieman vähemmällä käytöllä, kun eivät kulu puhki asti.
VastaaPoistaToi uusi tekniikka joka kuukausi oiskin hyvä, mulla ois jo tammikuu taskussa. Ehkä mä lähden tuohon mukaan :D
Meillä päin tällaista "ristiin pujottelua" ei tunnusteta parsimisesksi, vaan parsimisessa tehdään ikään kuin pykäpistoja vieri viereen rivi riviltä. Sillä tavalla tehty parsinta ei muuten kulu ennen varsia. ;-)
VastaaPoistaJoskus opettelin parsimaan, mutten ole ollenkaan varma, kuinka hyvin taito on hyppysissä pysynyt - usein olen liian laiska ja teen uudet sukat ;-) Mutta voisin vaikka seuraavan reiän sukkiin ilmestyessä yrittää muistaa parsia ne!
VastaaPoistaMahtava uudenvuodenlupaus!
VastaaPoistaEnkä minäkään osaa parsia sukkia, vaikka se olisi niin hyödyllistä osata.
Mä olen osannut varmaan jo lapsesta asti parsia, tosin ei niistä aina ihan siistejä tule ja parsintatekniikoita on varmasti monia. Onpa hauska idea tuollainen kuukausihaaste! Jään mielenkiinnolla seuraamaan. :)
VastaaPoistaHieno lupaus! :) Eipä kyllä täälläkään ole tullut parsimista harrastettua, yhdet sukat kylläkin olleet viime talvesta parsimista odottelemassa... Ehkä olisi vihdoin aika opetella tuokin taito. :o
VastaaPoistaKannatan ehdottomasti ajatusta Helsingissä näkemisestä! :)
VastaaPoistaEipä se parsiminen onnistu multakaan. On kyllä monesti pitäny opetella, mutta kun.... Viimeks opeteltiin äitin kans yhessä tiimalasikantapäätä, joten miks sitä ei opeteltais parsimistakin. Todellisuudessa mä opetin äitille tiimalasin joten äitihän vois opettaa mulle parsimisen vastapalaveluksena. :)
VastaaPoistaMainio suunnitelma vuodelle. Taisin viime vuonna osallistua ravelryssä tälläiseen ryhmään, mutta... se taisi unohtua ennen kuin tammikuu ehti loppua. Nyt pitäisi minunkin opetella parsimaan, yksi sukkapari on odotellut neulekorissa jo hetken.
VastaaPoistaMäkin opin parsimisen taidon vasta viime vuonna, keneltäpäs muultakaan kuin mummulta! :)
VastaaPoistaHyvä lupaus! Ei kaiken uuden oppiminen tarvitse olla mitään maata mullistavia, ihan pikkujututkin voivat olla ihania ahaa-elämyksiä!
VastaaPoista