perjantai 26. elokuuta 2016

Mummun viisauksia ja talvitunnelmaa

Elokuun lopussa alkaa taas kesällä hiljaiseloa viettänyt neuleinto nostaa päätään. Uusia ihastuksia ja ideoita tuntuu pursuilevan joka tuutista, ja omaa lankavarastoakin saa taas silmäillä uusin, innostunein silmin. Myös lasten asustevarastoa tulee pengottua kriittisesti, kuka tarvitsee uuden pipon, kenellä ovat kaikki villasukat jääneet pieniksi?

Näin syksyn kynnyksellä onkin oiva aika tutustua uusiin neulekirjajulkaisuihin. Sain sopivaan saumaan Gummerukselta arvosteltavaksi supersuosittujen norjalaissuunnittelijoiden juuri suomennetun Klompelompe - Ihania neuleita lapsille -kirjan. Tämä valokuvaaja Hanne Andreassen Hjelmåsin ja graafinen suunnittelija Torunn Steinslandin 168 sivuinen teos sisältää yli 60 neuleohjetta, ja oli viime vuonna Norjan myydyin tietokirja. Odotukseni olivat siis korkealla! Varsinkin kun takakansiteksti julistaa kirjan jokaisen neulemallin olevan "taitavasti suunniteltu moderni klassikko, jossa on ripaus romantiikkaa ja retroa".


Klompelompe tekee positiivisen vaikutuksen jo ensiselailulla. Satumainen, rauhaisa, ja tietyllä tavalla ajaton tunnelmaa jatkuu kansikuvasta aina viimeisille sivuille asti. Huurteiset värit ja pohjoismainen miljöö ovat läsnä koko teoksessa. Koko sivun kokoisia suloisen syksyisiä ja talvisia kuvia on runsaasti, kirjan ulkoasu on mielestäni kaunis ja taitto selkeä.

Kirjasta löytyy eniten neulemalleja 1-6 -vuotiaille lapsille, ja useissa malleissa kokoja riittää koululaisillekin.  Myös vastasyntyneille on omat neuleensa, ja aikuisillekin löytyy pari ohjetta. Ohjeet on jaettu kolmeen eri vaikeustasoon, eniten taitaa löytyä keskitason ohjeita. Miun silmään suurin osa kirjan ohjeista on helppoja ja nopeita, ja nimeäisinkin tasot 1: tosi helppo, 2: helppo ja 3: keskitaso. Kolmostason neuleet ovat näet suuritöisempiä (esimerkiksi kirjoneuleinen Ludvigin paita ja sievä Tildan takki laskoksineen), mutta eivät kuitenkaan vaikeita. Klompelompen neuleisiin on käytetty pääasiassa merinovillaa Sandnesilta, Vikingiltä, Dropsilta ja Dale Garnilta. Pointsit siis helposti saatavilla olevista ja tarkoitukseen hyvin sopivista materiaaleista.


Kirjan neulemallit eivät varsinaisesti ole maata mullistavia uusia innovaatioita, vaan pikemminkin kauniita ja kekseliäitä perusneuleita pienillä jipoilla. Ja hyvä näin, ostava yleisö tällaisella kirjalla on varmasti suurempi kuin turhan monimutkaisia ohjeita sisältävillä.

Kaikkein tärkein (ja paras) seikka näissä neulemalleissa tulee tässä: takkien, paitojen ja housujen ohjeet ovat saumattomia. Ihan etsimällä etsin kappaleista neulottavia vaatteita, enkä löytänyt. Hurraa! Tätä on nykyaika, voi kun vielä neulovat massat sen ymmärtäisivät... Suomessa niin häviävän pieni määrä paperijulkaisuista sisältää saumattomia malleja, että Klompelompe on erittäin tervetullut lisä nykyhetken neulekirjavalikoimaan.


Ohjeet tosin saisivat olla joiltakin osin tarkempia. Aina ei sanota, pitäisikö neule aloittaa tasona vai pyörönä, ja onko neulomissuunta alhaalta ylös vai päinvastoin. Voisin kuvitella, että kokematonta neulojaa tämä saattaa hämätä. Ohjeista puuttuvat myös eri kokojen mitat, koot on eritelty vain ikäryhmiin. Kaikki 2- tai 5-vuotiaat eivät suinkaan ole keskenään samankokoisia, joten neuleohjeessa tulisi ehdottomasti kertoa joka koosta vähintäänkin pituus olalta helmaan sekä rinnanympärys.

Lasten neuleista puhuttaessa käytettävyys ja ulkonäkö ovat mielestäni yhtä tärkeitä. Kun neuleaikaa ei ole rajattomasti käytössä valitsen itse mielelläni malleja, joita voi käyttää niin kauniina syyspäivänä kaupunkireissulla kuin haalarin alla pakkaspäivänäkin. Klompelompe sekä järkeviä käyttöneuleita, että ei-niin-käytännöllisiä söpöstelyhepeneitäkin. Jälkimmäisiä kyllä löytyy yllättävän paljon, mutta suuressa ohjemäärässä ne eivät ihme kyllä ärsytä, vaan tuovat kivaa piristystä joukkoon.


Klompelompe sisältää ohjeita sekä asusteisiin että isompiin vaatteisiin. Vähän yllättäen suurin yksittäinen ohjeryhmä on hatut eli pipot, niitä löytyy kokonaiset 20 mallia! Osa tosin on eri versioita samasta perusmallista, esimerkiksi Vesselimyssy, Vesselipanta, Vesselimyssy vauvalle, Susselimyssy ja Susselimyssy vauvalle ovat oikeastaan vain yksi malli eri variaatioilla. Toisaalta on kiva saada paljon valmiiksi mietittyjä versioita, jää ehkä omat modailut kerrankin tekemättä kun suunnittelija on jo valmiiksi varioinut mallia eri tarkoituksiin :D

Iso plussa myös kattavasta villahousuvalikoimasta, monet lastenneulekirjat sisältävät vain yhden tai pari mallia, Klompelompe tarjoaa kokonaiset seitsemän villapöksyohjetta. Sukkaohjeita ei sen sijaan ollut ainuttakaan! Miulle henkilökohtaisesti tämä ei ole ongelma, mutta ehkä kirjan kokonaisuuteen olisi sopinut sukkamalli tai pari? Aikuisten neuleet olisi sen sijaan voinut jättää kokonaan pois, nissä ei tunnu olevan mitään kummempaa uutuusarvoa, ja ne jäävät kokonaisuudessa jotenkin irrallisiksi.


Klompelompe on hyvin visuaalinen teos, ja sitä voi katsella lasten melkein kuin satukirjaa. Kaikki neuleet on kuvattu useampaan kertaan niin käytössä kuin tasonakin, ja myös tunnelmakuvia löytyy. Mielestäni jälkimmäiset kuuluvat ehdottomasti hyvään neulekirjaan, pelkkiä oppikirjakuvia sisältävä opus olisi auttamattoman tylsä, oli sitten sisältö kuinka mainio tahansa. Useissa kuvissa neuleita on myös yhdistelty keskenään eri tavoin, pointsit siitäkin. Kyllä huomaa, että suunnittelijatiimin yhteinen linja on selkeä ja kuvat niinikään ovat "omaa tuotantoa".

Loppuun vielä ote kirjan alusta, luvusta nimeltä Mummun neulevinkkejä. Mummu on viisas nainen vai mitä sanotte:

"Aloittelijan ja kokeneen neulojan ero ei ole niinkään siinä, että ettei kokenut tee koskaan virheitä, vaan siinä, että konkari viitsii purkaa ja aloittaa uudestaan. Hän tietää, että se on vaivan arvoista."


Kylläpäs tuli jaariteltua! Näin miulle käy kun jostain innostun. Ja ehkä nyt arvaattekin, että joistakin puutteista huolimatta tykkäsin lujaa Klompelompesta. Voisin suositella sitä kaikentasoisille neulojille, joiden lähipiiristä löytyy alati villavaatteita tarvitsevia naperoita. Tämä kirja tulee kestämään aikaa. Suuria haasteita ja uusia innovaatioita kaipaavien lienee kuitenkin syytä kääntyä muiden teosten (tai internetin ihmemaan) puoleen.

Omat suosikkineuleeni Klompelompenista ovat Lentäjänlakki, Kovispöksyt ja Tanssihame, näistä viimeinen ehkä kirjan epäkäytännöllisin malli mutta ah-niin-ihana :D Ensiksi pistin kuitenkin puikoille lipallisen Vesselimyssyn langasta, jota pahat kielet väittivät retriitin värjäyspajassa sisälmysten väriseksi. Mitäs nyt sanotte, kattokaa miten söpöä pintaa!


torstai 11. elokuuta 2016

Kiero huivi

Kun muut ovat bloganneet neulefestarien häppeningeistä jo monta viikkoa sitten, mie vasta pääsen alkuun! Työt haittaa kummallisesti harrastusta...

Ennen festivaaleja ilmoitettiin, että lauantain iltabileissä järjestettäisiin jonkinlainen westknittersien kokoontumisajo sekä yhteiskuvaus itse briossin prinssin kera. Itsehän tapasin hänet jo viime lokakuussa gurun ensimmäisellä Suomen vierailulla. Tuolloin neulottua huivia en tietenkään enää voinut kuvauksiin mukaan ottaa, vaan tätä tilaisuutta varten piti neuloa ihan uusi!


Askews My Leftovers

Malli: Askews me Shawl / Stephen West
Lanka: kymmenet erilaiset merinojämät, pääasiassa fingering -vahvuiset.
Menekki: 283 g
Puikot: 4,5 mm Knit Pro

Miulle oli vuosien varrella kerääntynyt pussikaupalla sellasia "parempia jämälankoja", joita en ollut raaskinut oikein mihinkään käyttää. Pääasiassa erilaisia merino"sukka"lankoja, jotka eivät kuitenkaan olisi sukkina kestäneet, joitakin wollmeisejämiä ynnä muita herkullisia pikkunöttösiä. Nimeltä mainittakoon myös Colinette Jitterbug, Lorna's Laces Shepherd Sock, Shibui Sock, Koigu Painter's Palet Premium Merino ja Holst Highland. Myös tunnistamattomia, kanssaneulojilta vuosia sitten tätä peittoa varten saatuja jämiä on mukana.

Askews me shawl on suunniteltu neulottavaksi DK-vahvuisista langoista. Otin riskin valitsemalla huomattavasti ohuemmat jämät, ja se kannatti! Huivi on suhteellisen paksujen puikkojen ansiosta pehmoisen ilmava ja samalla muhkean lämmin! Ja mitkä värit! Ja muoto!


En ollut aiemmin neulonut kaksiväristä patenttia. Vähän jänskätti, mutta hitaan alun jälkeen alkoi briossin vääntäminen sujua varsin joutuisasti ja helposti. Tätä oli koukuttava neuloa, ja miettiä samalla minkähän keräsen sitä seuraavaksi ottaisi mukaan. Huivi oli miulla matkaneuleena kesäisellä kaupunkilomalla Düsseldorfissa, ja sai ihmettelyä osakseen niin vierustovereilta kuin lentoemoiltakin.

Mitenkään liian ajoissa ei festarihuivini valmistunut, itse asiassa päättelin reunan silmukat vasta itse tapahtumassa. Huivista olisi voinut ehkä tulla vähän suurempikin, jämiä vielä nimittäin jäi mutta aika loppui kesken. Siipiväli höyryttämättömällä huivilla oli noin 140 cm.

Festarilauantaina Kahvila Muistossa päiväkahvilla neuloskellessa (=maanisesti i-cord pääättelyä tikuttaessa) bongasin nurkasta itse herra Westin, ja pitihän se samaan kuvaan päästä huivintekeleen kanssa. Huomatkaa asiaankuuluvat neulontailmeet:


Kuten aiemmin mainitsin, osallistuin festariviikonloppuna Jonna Hietalan Tarinallisen neulekuvauksen kurssille. Kiitos kanssakurssilaiselle kuvausavusta, pääsinpäs itsekin vaihteeksi kuvaan mukaan!


Kurssi oli mielenkiintoinen ja opettavainen, ja sain hyvää kertausta koulussa aikanaan valokuvaustunneilla opituille asioille. Kurssin olisi suonut kestävän enemmän kuin kaksi tuntia, tuntui ettei siinä ajassa ehtinyt päästä edes vauhtiin!


Olen kerrassaan tyytyväinen uuteen, räjähtävän värikkääseen huiviini! Onneksi valitsin nämä ohuemmat jämät, tämäkin huivi on nimittäin sen verran raskas että DK-vahvuisena siitä olisi varmasti tullut varsinainen haarniska!