Ummut ja (Rauta)lammit

Taas se on takana, vuoden kieroin viikonloppu eli savolainen neuleretriitti. Tällä kertaa rettelöitsettiin Rautalammilla, Törmälän loma- ja kurssikeskuksessa. Ja kyllä meillä kaikilla oli niin mukavaa!

Paikalle saapui 41 naista joka puolelta Suomea, ja lankakauppiaitakin paikalla oli peräti neljä! Tänä vuonna tosin lankaherutuskuvat jäi ottamatta, koska miulla oli vaihteeksi varsinainen aktiiviretriitti (siis sen lisäksi että ylipäädiktaattorina pidin muiden emojen kera lankoja käsissä). Ohjasin nimittäin lauantaina makramé-työpajan jossa valmistettiin seinävaatteita ja amppeleita, ja sen jälkeen osallistuin oppilaana Neulistin ohjaamaan pajaan, jossa ommeltiin muhkeita projektipusseja.

Eikö oo ihania! Miun pussukka on tuo alarivin keltaruusukuvioinen. Instagramin puolella löyhään pussukan nyörejä ja siellä majailevat lankahankinnat näkevät päivänvalon. Instagramissa postailen nimellä emmakar, feedini näet tuosta oikeasta sivupalkista mikäli tietokoneella blogiani selaat.

Meillä on parina vuonna ollut Kieroille Puikoille varta vasten suunniteltu, virallinen retriittineulemalli. Vuonna 2015 TiiQ suunnitteli meille Villiviini -sukat, ja viime vuonna retriittineuleena oli Christa Beckerin Tubisti.

Tänä vuonna tartuin itse härkää sarvista (vai puikoista?) ja suunnittelin meille retriittisukat. Langan sponsoroi Kässäkerho Pom Pom.

Umpu

Malli: Umpu-sukat / mie ite

Lanka: Kässäkerho Pom Pom BFL Sock (75 % BFL lampaan villaa, 25 % polyamidia) värissä Syreeni

Menekki: 72 g koon 39 sukkiin

Puikot: 2,5 mm Knit Pro

Ilta-auringossa kuvatut sukat ovat todellisuudessa aavistuksen enemmän violettiin vivahtavat. En vain voinut jättää näin kaunista valoa käyttämättä, kiitos Niinalle jalkojen lainasta!

Umpujen neulominen aloitetaan kärjestä, ja ohje on kirjoitettu pyöröpuikoilla neulottavaksi. Kantapää poikkeaa hieman totutusta, se on itse asiassa saman mallinen kuin parin vuoden takaisissa Pato-sukissani, mutta toisesta suunnasta neulottuna. Tämä kantapää malli sopii hyvin rintavaan jalkaan, kanssaneulojat suorastaan hämmästyivät miten näin omituisen näköinen kantapää tuntuukin hyvältä jalassa :D

Mallineule sisältää pieniä kahden silmukan palmikonkiertoja ja kierrettyjä silmukoita, nopsaa ja nättiä. Miusta tämä pullisteleva kuvio näyttää kukkien nupuilta tai tulppaaneilta, mutta sen nimisiä neuleita löytyi Ravelrysta jo pilvin pimein. Aikani nuppu ja blossom -sanoja netin sanakirjoissa väänneltyäni vastaan tuli suomen kielen sana umpu, joka oli sanakirjan mukaan runollinen versio sanasta nuppu (ja myös ihanan pyöreä sana!). Siispä tässä Umpu -sukat.

Ohje on kesäkuuhun saakka vain retriitille osallistuneiden käytössä, jonka jälkeen sen saa ladattua Ravelrysta.

Ei-sinne-päinkään -kuutiolaukku

Vieläkö joku muka bloggaa viime kesän Jyväskylän neulefestareista? Kyllä vain, mie! Sain nimittäin viimein valmiiksi Molla Millsin kurssilla aloittamani kuutiolaukun. Ei siinä mennytkään kuin kahdeksan kuukautta ja risat.

Kesäkassi 2016 2017 

Malli: Inspiraatio Molla Millsin kurssilta, lopputulos jotain ihan muuta

Lanka: Schachenmayr Catania (100 % puuvillaa) väreissä valkoinen, marine ja kirkas punainen

Menekki: 185 g

Koukku: Clover 3 mm

Itse kassi oli kyllä valmis jo syyskuussa, mutta se sai odotella hihnaa ja vetoketjua eiliseen asti. Ompeluhommissa kuluikin sitten kokonainen tunti, kyllä kannatti lykätä mokomaa hommaa monta kuukautta...

D-lenkit ja papukaijalukotkin hommasin jo  viime vuonna, eli viivästyminen ei ollut tarvikkeista kiinni. Olin ajatellut tehdä hihnan punaisesta, kirppikseltä löytyneestä nahkavyöstä. Siitä ei kuitenkaan saanut siististi niittejä irti, joten ompeloitsin hihnan pohjattomasta kangaskaapistani kaivellusta Finlaysonin Taimi-canvasista. Hihnasta tulikin ihan helmi, olen suorastaan naurettavan ylpeä tästä minimaalisen pienestä ompelutyöstä.

Arvoin pitkään sulkemismetodia, nepparit vai vetoketju? Vetskari vei voiton, koska oikean pituinen sattui löytymään pohjattomasta ompelutarvikelaatikosta, eikä just sillä hetkellä hotsittanu ruveta ompelemaan neppareita kiinni. Hyvä tuli. Vuoria en katsonut laukun tarvitsevan, se on kolmella langalla virkattuna erittäin tukeva ja tiivis.

Taimi kuuluu muuten miun suosikkikuoseihin, meiltä löytyy sitä vähän joka puolelta...

Mutta ne kuutiot. Näettekö niitä missään?

En miekään.

Entä jos ottais pikkasen epäselvän kuvan kaukaa?

Ei auta.

Kuutiottomuus ei ole Molla Millsin ohjeen syytä, eikä se myöskään johdu siitä että valitsin värien paikan poiketen suositellusta. Vasta näitä kuvia plärätessä tajusin, miksi en vaan hahmota kuutioita tuossa kuviossa: sehän on koko kuvio ihan metsässä!

Aloitin laukun kurssilla, virkkasin noin 5 cm, purin pois ja aloitin kotona uudestaan, koska halusin vaihtaa koukun isompaan ja virkata laukkuun pohjan. Ilmeisesti olin kuvitellut osaavani kuutiokuvion kuin vettä vaan ja heittänyt ohjeen mäkeen, koska kuviontoistoistahan puuttuu puolet (eikä ohjetta enää löydy mistään)! Noiden valkoisten "kuution kansien" pitäisi olla joka toisella toistolla puoli askelta sivussa, jotta kuutioiden sivut pääsisivät muodostumaan. Nyt kuviointi on lähinnä epämääräisiä vinoneliöitä.

Uskokaa tai älkää, silti laukku on miusta aika kiva. Cataniaa löytyy pohjattomasta lankalaatikosta niin paljon, että voisin seuraavaksi virkata vaikka reilumman kesäkassin! Oisko vaikka pallokuvioinen, se ei varmaan olis liian haasteellinen tälle mie-mitään-ohjeita-tarvi -neulojalle!

Molla Mills on tänäkin kesänä tulossa Jyväskylän neulefestareille kurssittamaan, ja ainakin pari päivää sitten hänen molemmilla kursseillaan oli vielä paikkoja jäljellä. Suosittelen lämpimästi, Molla on iloinen ja välitön tyyppi! Mie onnistuin saamaan paikat Joji Locatellin paidansuunnittelukurssilta ja Nancy Marchantin edistyneiden briossikurssilta. Mahtava heinäkuinen viikonloppu siis tiedossa!

Viimeinen epätoivoinen yritys kuutioiden löytämiseksi, jos ottais kuvan kaukaa ja tarkentais manuaalina sumeaksi?

Joo ei.

Mekkoja mineille, kolttuja kakaroille

Otsikko kertonee tyhjentävästi tämän postauksen sisällöstä. Loppukesän ja alkusyksyn aikana ompelin jokusen mekkosen. Yhden myös itselleni, mutta siitä tuli yöpaita, eikä sitä täten pidä kaikelle kansalle esittelemän. Mutta tässä näitä onnistuneempia tekeleitä, ja söpömpiä henkilöitä niiden sisällä myös... Aloitetaan kesäisemmästä päästä!

Tyttärille ompeloitsin liehuhelmoja ja rällähihoja, mallina Mekkotehtaan Orelma.

Pikkusiskon versio on kokoa 86-92 cm, joka onkin Mekkotehtaan pienin koko. Materiaaliksi valitsin Metsolan pehmoisen Waterlily-joustofroteen, kuosi oli mielestäni just tälle ipanalle sopiva. Orelma on tarkoitettu tehtäväksi joustamattomasta kankaasta, ja muinoin ensimmäistä Orelmaa ommellessani havaitsinkin kaavan superleveäksi, johtuen varmaankin juuri ohjeen alkuperäisestä materiaalista. Kavensin siis kaavasta keskeltä kymmenisen senttiä (kyllä, niin paljon), ja kah, tuloksena oli passeli roteemekkonen! Pääntien rypytin poimutuslankojen sijaan kuminauhakujan avulla, toimiva ratkaisu sekin. Tää on vähän tällanen laiskan naisen ohjemuunnos :D

(Toim.huom. Paras paikka seistä on isosiskon varpailla.)

Hihat jätin molemmissa perhosmallisiksi, vaihtoehto olisi ollut poimuttaa nekin. Pienempi mekko oli miun silmään kivempi liehuhihoilla, ja isomman mekon käyttäjä ei halunnut poimutuksia, vaikka koitin niitä tarjota. Miun täytyy kyllä opetella käyttämään saumurini rullapäärmejalkaa, isomman mekon hihansuut kääntyvät ulospäin silityksestä huolimatta...

Isosiskon versio on kirjan suurin, eli 122-128 cm. Tästäkin kavensin reilut kymmenen senttiä keskeltä kaavaa, ja lisäsin pituutta helmaan lähes 40 cm. Lopputuloksena varsin sopiva mekko vaatekokoa 140 käyttävälle ekaluokkalaiselle. Yritin myös saada ommeltua vyötärölle venyttäen kuminauhan, jotta olisi tullut enemmän "ison tytön mekko", mutta lapsi peijakas ei halunnut itselleen vyötäröä. Olkoon sitten villi ja vapaa!

Tämä Royalilta muinoin Kankaiden Yöstä tilattu sipulitrikoo aiheutti miulle kyllä leikkuuvaiheessa useamman harmaan hiuksen. Kuviot menivät niin vinoon, että jos olisin täsmälleen langansuuntaan mekon kappaleet leikannut (niin kuin pitäisi), niin sipulit keikkuisivat aivan kyljellään. Mittailin ja mallailin ja kääntelin ja vääntelin niin kaavoja kuin kangastakin, ennen kuin sain itseäni miellyttävän, ei liian kallistuneen leikkuusuunnitelman aikaiseksi. Ensi kerralla kun näen jossain trikoota kuuden euron metrihintaan, mietin kahdesti kannattaako ostaa. Kuosi on kyllä hauska, ei siinä mitään...

Mekkotehtaan taika on säilynyt, kyllä oli kiva ommella kun on hyvät ohjeet. Hyllystäni löytyy Aikuisten Mekkotehtaan lisäksi myös kesäkuussa ilmestynyt Mekkotehdas Koulutyttöjen Tyyliin. Siinä riittääkin kokoja myös tälle venähtäneelle ekaluokkalaiselle, vielä en ole ehtinyt mitään toteuttaa.

Kesäiset mekot on nyt jo jouduttu jättämään kaappiin. Ompelinpas valmiiksi pari syksyisempää versiota, joihin kyllä kankaat leikkasin jo viime keväänä... Onneksi valitsin sentään reilut koot, niin eivät olleet mekot pieniä jo valmistuttuaan vaikka aikaa ehtikin välissä kulua kolme kuukautta!

Iirikselle ompelin simppelin Teekannutunikan Ottobresta 4/2007. Pitkään arvoin koon kanssa, tämä 86 cm vaikuttaisi olevan oikea valinta, malli on sen verran rento. Leena Rengon suunnittelema sympaattinen Siskot-kuosi (?) taipuu moneen, ja sävyjensä ansiosta antaa monia yhdistelyvaihtoehtoja. Mie valitsin pinkit hihat ja mustat resorit.

Olen kyllästynyt taistelemaan ompelukoneeni kaksoisneulan kanssa, joten tällä kertaa helmapäärmeeseen ja pääntien tikkaukseen valitsin aaltomaisen kolmipistesiksakin. Toimii!

Tässä kuvassa lapsi ihmettelee, missä on niskassa yleensä kutittava lappu? Parasta itse tehdyissä vaatteissa on se, että ne kutittavat osat voi jättää pois!

Olen muuten huomannut, että miusta ei olisi vakituiseksi ompelubloggaajaksi. Työn jälkikään ei kyllä siihen riittäisi, mutta varsinainen syy on se, että mie unohdan kaikki ostamieni kankaiden kuosien nimet ja ostopaikat samantien. Kolmenkymmenen kilon lankavarastostani sen sijaan muistan joka ikisen kerän ja vyyhdin alkuperän, aiotun käyttötarkoituksen ja hyvä etten ostohintaakin :D

Lilja sai koulun alettua toivomansa hevostunikan.

Mallina tässä Ottobren Marja-tunika numerosta 1/2009, koko 134 cm. Saatuaan koltun ensi kertaa päälleen lapsi vähän vierasti trumpettimallisia hihansuita, ja täytyy sanoa etten ehkä itsekään näe niitä lastenvaatteissa kaikkein käytännöllisimpänä ratkaisuna. Ja tulee ysäri mieleen, huonossa mielessä... Täytynee ensi kerralla muotoilla hieman hihansuita, mikäli tulee tarve toiselle mekkoselle.

Paapiin harmaapohjainen ponikangas on supersöpöä, ja sitä jäi vielä reilusti varastoon. Vähän arvelutti, tuleeko vaatteesta isojen mustien kappaleidensa takia liian synkkä, mutta kummasti nuo taskut kirkastivat tumman helmaosan! Tässä helmaosa poimutettiin framilonin avulla. Olin ensi kertaa asialla, ja homma sujui helposti ja nopeasti. Tätä käytän siis varmasti jatkossakin.

Siinähän niitä. Kankaat seuraaviin projekteihin odottavat vuoroaan, ja saavatkin taas odotella sillä nyt suihkivat puikot...

Pienilahjainen

Noin vain vierähti yli kolme viikkoa edellisestä postauksesta, huiiii.... Syynä lienee toukokuun puolivälissä aloittamani yrittäjyysvalmennus, joka on aika lailla vienyt mehut. Seitsemän tuntia päivässä totista vääntöä ja kauheesti uutta asiaa omaksuttavaksi. Blogi on siis jäänyt päivittymättä, eikä energiaa ole riittänyt juuri muidenkaan blogien seuraamiseen. Voiton puolella kuitenkin ollaan, enää huominen tiivistä opiskelua, ja sitten pääsen hetkeksi kesälaitumelle, huraa!

Neulonut sentään olen! Aika paljonkin. Tosin juuri mitään ei ole valmistunut, johtuen Tour de Sockista joka keskeytti kaikkien muiden töiden neulonnan tehokkaasti. Keskeneräisten joukosta löytyy mm. mekko, toppi ja useampi pari sukkia. Nyt kuitenkin pari pientä mutta sitäkin söpömpää ompelusta.

Toukokuussa tytärten pienenpieni serkku vietti ensimmäisiä syntymäpäiviään! Ja pitihän naperolle surauttaa lahjaksi kesähepeneitä ;)

Uusimmasta Ottobresta (3/2016) löytyi sievä tunikamalli nimeltä Tiny Triangles, yksivuotiaalle valitsin koon 80 cm. Kaarrokkeeseen ja hihoihin käytin Noshin korallinväristä jerseytä, ja helma on tehty kirpparilta ostamastani pellavahameesta. Ostin itselleni ihan liian pienen hameen jo varmaan viisi vuotta sitten eurolla just tällaista tarkoitusta varten, ja kyllä kannatti säästellä hamosta, sen verran kiva mekkonen tästä tuli!

Niskaan tuli tällainen "avaimenreikähalkio", aika söpö! Vähän tikkaukset vingertää, vielä on treenaamista tuossa kaitaleella kanttaamisessa. Oikein kun tosissaan rupeis ompelua harrastamaan, niin varmaan kantinkääntäjä olisi oiva hankinta, mutta mennään nyt toistaiseksi ihan näillä perusvehkeillä vaan. Mekon kaveriksi olin aikonut tehdä samasta Ottobresta löytyvällä kaavalla pöksyt, sellaiset vähän vanhanaikaisen malliset pulleat. Aika loppui kesken (mihin se katoaa??), ehkä tekaisen housut myöhemmin.

Raikas ja suloinen tuli mekkosesta, ja varsin sopivakin käyttäjälleen. Jäykähkön materiaalintakia helma pönköttää hupaisasti, mutta tässä tapauksessa se on miusta pelkästään hyvä asia. Ohjeen mukaan helma olisi näet leikattu laskeutuvasta viskoositrikoosta. Leikkasin jo kaavat ja kankaat samaa tunikaa varten omalle tyttärelle, siihen valitsin ohutta retropuuvillaa. Saa nähdä koska sen saan valmiiksi. Liekö tuolla kiirettä, tällä hetkellä ainakin täällä Koillis-Savossa sää on hyytävä.

Samana viikonloppuna yksivuotissynttärien kanssa järjestettiin myös kaverille yllätysvauvakutsut,  perheeseen odotettiin esikoistyttärelle syntyväksi pikkuveljeä. Lupasin ommella yhteiseen lahjaan jotain pientä vauvalle.

Sattuneesta syystä miun kangaskaapissa pinkin ja punaisen eri sävyt sekä romanttiset kukkakuosit ovat vahvasti edustettuna, mutta onneksi sentään joukosta löytyi Kankaiden Yön possupussien ansiosta jotain unisexiakin. Halusin ompeloitsea jotain ihan vastasyntyneelle sopivaa, ja päädyin kietaisupaitaan sekä puolipotkareihin.

Potkuhousut on kuulemma tosi epämuodikkaita, mutta miusta ne on ihan pikkuisella just parhaat, kun pienet varpaat on niin herkät kylmenemään. Kapea suikale Pehemiän rupupussista riitti hyvin koon 56 pöksyihin, kaava Ottobresta 1/2014 nimeltä Little Feet. Tosi simppeliä ommeltavaa, vyötärökuminauhan korvasin mustalla resorilla.

Kietaistavat yläosat ovat myös mielestäni ihan ykkösiä pikkuisilla, joiden niska on vielä niin heikko että pään tunkeminen kaula-aukoista läpi tekee pahaa. Kietaisubody olisi toki ollut -paitaa parempi, mutta ajattelin tämän viileää kesää varten bodyn päällä käytettäväksi. Ohje löytyi Ottobresta 1/2006, ja valitsin pienimmän koon 62 cm. Jätin saumavarat pois ja sain näin paidasta vielä hivenen pienemmän, mutta se lienee silti vähän suuri piskuiselle vastasyntyneelle. Mustan trikoon kaveriksi pääsi Paapiin Raksu mintunvihreällä pohjalla.

Tässä onnistuin jo hieman paremmin resorikanttauksissa! On ihan mahtavaa huomata kehittyvänsä tässäkin, pitkään vain katselin ja huokailin ihanien ompelublogien ääressä ja ajattelin etten ikinä pystyisi samaan. Vielä on matkaa mestariksi, mutta matkalla kuitenkin ollaan!

***

Kiitos vielä kaikille Kerän Suuressa Villasukkakilvassa Pato-sukkiani äänestäneille! Kilpailun taso oli kova, ja olen ylpeä sukkieni saavuttamasta kolmannesta sijasta. Ohjetta yritän mahdollisimman pian kirjoitella puhtaaksi, se tulee testineulonnan jälkeen Ravelryyn kaikkien saataville :)

On isot valkoiset tiikerit karanneet

...tai ainakin yksi pieni!

Eskarilainen halusi olla vappunaamiaisissa tiikeri. Helppo homma, totesi äiti ja alkoi tuumasta toimeen.

Kuopion Eurokankaasta oli tiikerikangas myyty edellisenä päivänä loppuun, kun sinne viime viikolla laukkasin. Nelistin Savon Palaan josta löytyi tämä valkoinen versio, jonka mies nimesi kotona Datsunin penkeiksi. Kiva.

Onneksi lapsi ei ymmärrä moisia vihjauksia, ja ilahtui ikihyviksi lumitiikerin osastaan.

Kuumaveriselle tytölle kokopuku karvakankaasta ei tullut kysymykseen, vaan aika nopeasti syntyi ajatus shortseista hännällä sekä liivistä.

Shortsien kaava pelkistetty uusimman Ottobren (eli 3/2016) mallista 21 Perfect Summer, käytin kokoa 134 cm ja lisäsin noin 60 cm pitkän hännän. Liiviin osviittaa sain Ottobren numerosta lähes kymmenen vuoden takaa, 3/2007 ja malli 38. Huppariliivi, ja taas koko 134 cm. Huppuun ei kangas enää riittänyt mutta se ei menoa haitannut, korvat ompelin mututuntumalla ja pujotin kinni pantaan.

Perjantai-aamuna asu puettiin mustien sukkisten ja valkoisen paidan päälle, ja naamaan liimattiin tiikerimäiset kasvotarrat. Muutama kuva sorakasan huipulla ennen kouluunlähtöä, kuvausassistentti ei malttanut pysyä siskosta kaukana...

Lapsi oli tyytyväinen tähän äitinsä tekemään ensimmäiseen itse ommeltuun naamiaisasuun, ja niin oli äitikin. Tosin korvat oli hivenen (lue järjettömän) suuret, puolet pienemmät olisi riittäneet...  Ensi vuonna ehkä joku karvaton rooliasu, koko ompelutila on täynnä valkoista mujua!

Ompelijatar treenaa

Ompeluharjoitukset trikoon (ja muun joustavan materiaalin) parissa jatkuvat. Ihan perus-pertsaa vaatetta tuli ommeltua lopputalven ja alkukevään aikana.

Helmikuun lopulla ompelin pari vaatetta tuliaisiksi hiihtolomareissulle Etelä-Suomeen lähtiessä. Tyttärien pieni Minttu-serkku sai velourista liivimekon:

Malli Ottobresta 1/2014 Blue Orange -liivari, koko 80 cm. Punakuvioiset, pehmeät velourit olen saanut blogiystävältä. Pääntielle ja kädenteihin kokeilin ensimmäistä kertaa joustokanttia, ihan kivalta näyttää. Innostuksissani venytin kyllä pääntielle ompelemaani nauhaa liikaa, ja kangas vetää vähän rutulle. Vaan eipä tuo käytössä haittaa. Kuvittelin tehneeni reilun mekon, mutta kas vain, tuolloin yhdeksän kuukauden ikäinen tyttönen täytti koko mekon tehokkaasti! Yhtään sovituskuvaa en valitettavasti saanut näpättyä, oli sellainen vauhti päällä ipanalla.

Äitini, eli tyttöjen pikku-mummo sai tuliaisiksi yöpaidan. Tai tunikan, ihan miten vaan!

Kaava on Ehta ja koko XL. Täsmälleen samalla kaavalla siis kuin oma hupputunikani, paitsi että hihat lyhensin ihan olemattomiin ja helmaa on pidemmälti. Kangas on Majapuun Moroccan Tiles -luomutrikoota harmaan sävyissä. Laatu on suht paksua, toivottavasti mekkonen ei ole liian kuuma yöpaidaksi.

Eräs neulojaystävä sai maaliskuussa poikasen, ensimmäisensä. Me kalakukkoneulojat kokosimme tuoreelle perheelle perinteisen vauvapaketin, jonka teemana oli tällä kertaa "kaikki värit". Mie lupasin tehdä tumput, ja päätinkin neulomisen sijaann ommella ne kasaan, ennenkuulumatonta!

Osviittaa tumppujen ompeluun kurkkasin Pieni Lankarulla -blogista, ja se olikin helppo homma! En edes kaavoja piirrellyt, leikkelin vaan sopivia paloja ja annoin mennä. Vaikeinta oli sovitella nuo pikkuriikkiset palaset saumurin neulan alle... Kankaina Tyyne-Esterin raikkaan oranssia resoria, Metsolan Autot-joustofroteeta ja vuorina Käpysen vihreä luomutrikoo. Kivat tuli, toivottavasti uunituore äiti on samaa mieltä!

Sitten varsinaiseen sarjatuotantoon. Pienempi ipana alkaa olla siinä iässä, että bodyt alkaa jäädä historiaan ja paitoja tartteis saada. Mielummin paljon ja kerralla. Onneksi on ihania trikoita kaapit pullollaan!

Hurautin kerralla kolme! Kaava ottobresta 4/2008 malli 11, ihan perusperuspaita, koko 92 cm. Ylimpänä Ikasyrin keltaisia ruusuja ja Käpysen luomutrikoota, keskellä Noshin siilijerseytä ja saman firman toffeenväristä resoria, alinna PaaPiin lampaat-luomujerseytä marjapuuronvärisellä resorilla. Täytyy sanoa että näistä trikoista edukseen erottui Nosh. Siilikankaan pinta on sileämpi ja tasaisempi kuin kaveriensa! Ei mene Noshin kankaissa rahat hukkaan.

Vähän piti sentään kikkailla, tein kaikkiin erilaiset hihansuut:

Vihreässä taitteelle saumuroitu hihansuu, siileissä perus resorihihansuu ja lampaassa yhden kerran käännetty hihansuu. Tykkään noista kaikista!

Sit myös pääntien tikkaukset on kaikissa erilaiset:

Näistä suosikkini on tuo siilipaidan aaltoileva ommel, jota myös kolmen pisteen siksakiksi kutsutaan. Bertasta löytyy jos jonkinlaista tikkiä! Se vähän lohduttaa, olen edelleen näet suivaantunut siitä paininjalan puristusvoiman säätimen puuttumisesta. Kone pitäisi päivittää uuteen, ja se kustantais sellaset 1500 euroa, huiiii.....

Lammaspaita alkoi miun silmissä näyttää enemmälti yöpuvulta, joten surautin sen kaveriksi trikoopöksyt.

Kaava löytyi yllättäen Ottobresta, lehti 4/2007 ja malli 2. Alkuperäisessä ohjeessa saisi olla kuminauhakujia ja trikoolla kanttausta ja mitälie, mie surautin samaa marjapuuronväristä resoria reilusti joka kohtaan. Kiva setti tuli!

Jo syksyllä julistin, että mielestäni Ottobren kaavat ovat kapoisaa mitoitusta. Sain silloin muutaman eriävän mielipiteen kommenttilaatikkoon, mutta tämän toistumisen uhallakin sanon taas samaa: kyllä on kapeita!

Iiris käyttää tällä hetkellä 86-92 -senttisiä vaatteita, pääosa 92-senttisistä on reiluja. Katsokaas tätä paitaa:

Se on just sopiva, ellei jopa aavistuksen nafti, ei todellakaan kasvunvaraa. Ketjumyymälöissä esim. Lindexillä on kans näin pieni mitoitus, kun taas esim. Polarn O. Pyretillä ja Tutalla mitoitus on reilua. Yritän siis tästä lähtien muistaa valita isomman koon ainakin yläosia OB:n ohjeilla ommellessa! Housut olivatkin rielumpaa mallia, ja sopivat hyvin, pituutta on jopa reilusti.

Seuraavaksi siirryn kokonaan mekkojen ompeluun, kevään juhlakausi on pian täällä ja kesä jo kolkuttelee ovella ;)

Keväänkeltaista

Hihii, ompelinpas jotain itselleni! Trikoosta! Ekaa kertaa elämässäni :D

Ja ihan hyvähän siitä tuli! Kaava on KatiK Designin Ehta, jonka ostin viime keväänä ihan paperiversiona. Kaava sisältää ohjeet paitaan/tunikaan/mekkoon lyhyillä ja pitkillä hihoilla, hupulla, taskuilla ja ilman. Miun versiossa on taskut ja huppu, ja pituus on tunikan ja mekon väliltä, tein niin pitkän kun sain tuosta metrin mittaisesta Keltamarjat-kangaspalastani. Keltamarjat, kuten myös sen kanssa täydellisesti yhteensopiva vihreä trikoo ovat Käpyseltä, ostin ne messutarjouksesta Joensuusta viime syksynä, metri molempia vain 20 euroa! Vihreää ei paljo jäänyt, keltamarjoja vielä vähemmän. Sitruunankeltaisen resorin hommasin Napista ja Nauhasta Kuopiosta, omassa varastossa ollut mangonkeltainen oli liian lämmin sävy, enkä jaksanut odotella nettikauppojen toimituksia. Värit eivät toistu kuvissa aivan oikein, kuvitelkaa sellainen kirkas, rehellinen perusvihreä, tumma sinivioletti ja raikas keltainen!

Mekkotunikani on kokoa XL, ja passaa miulle melko hyvin. Hihat ovat hivenen pitkät, ja rinnuksen kohdalla on vähän löysää, muuten koko on sopiva. Huppu on tosin hyyyvin reilu, sen vaihdan ensi kerralla pienempään.

Selkeiden ohjeiden ansiosta ompelu sujui mainiosti, varsinkin saumuroitavat vaiheet! Ompelukoneeni säädöt sen sijaan tuottivat taas päänvaivaa. Olen nyt tullut siihen tulokseen (ohjekirjan ja facebookin Ompeluelämää-ryhmän perusteella), että miun koneesta ei löydy paininjalan puristusta säätelevää kytkintä. Väljällä tikinmuodostuksella ja pitkällä tikillä sain hupunreunan ja taskunsuut jotenkuten tikattua, mutta kyllä se hankalaa ja hidasta oli! Yläsyöttäjä olisi kuulemma ratkaisu ongelmaani, mutta se ois sellanen satasen hankinta :/

Olen kyllä tyytyväinen aikaansaannokseeni! Seuraaviin viiteen mekkoon on jo kankaat hommattu, köhköh... Ylpeänä puin marjamekkoni päälle torstaina mennessäni kuvataidekerhoa pitämään, ja neljäsluokkalaiset oppilaat kommentoivat heti miun olevan oudosti pukeutunut! Lasten suusta kuulee totuuden :P

Oishan sitä tietysti sen verran voinut kuviin panostaa, että ois pedannu sängyn ja poistanu harsot ja itkuhälyttimet sun muun sälän näkyvistä. Puolustuksekseni kerrottakoon, että yrititystä oli ihan ulkokuvauksiin asti! En vain muistanut ohjeistaa kuvaajaa kameran käytöstä, ja nopeampaan kameraan tottuneelle Canonini tarkennus oli liian verkkainen. Pari ei-niin-sumeaa otosta kyllä löytyi onneksi joukosta, niissäkin tosin värit keturallaan.

Kuvissa miulla on päässä erehdyttävästi isoäidin pannumyssyä muistuttava päähine. Se on keltamarjoja lämpimämmän sävyinen ja niin pehmoinen, mutta samalla epätoivoisen epäonnistunut!

My heart is too fat!

Malli: Heartbreaker / Alex Tinsley 

Lanka: Malabrigo Worsted värissä Cadmium

Menekki: 76 g

Puikot: 4,5 mm Knit Pro

Mie en oikein ymmärrä, mikä tässä meni vikaan. Neuloin toissa syksynä Heartbreakerin lahjukseksi neuleystävälle Pohjan Akasta, ja se onnistui täydellisesti. Nyt kun halusin oman samanlaisen, tulikin sutta ja sekundaa, sain keskivartalolihavan hatun! Jotenkin tuo patenttiosuus levähti, ja edellisessä pipossa niin kauniit päälakikavennukset kupruilevat. Langastahan tämän täytyy johtua, yksisäikeinen merino vain käyttäytyy eri tavalla kun rouheampi ja säikeisempi ystävänsä?

En nyt tiiä mitä tälle tekis, väri ja tuntuma ovat täydelliset mutta muoto ei. Pelastaisikohan kastelu ja märkänä muotoilu? Jotenkin en usko...

Rotee

Vuodenvaihde on käsillä. Joulunpyhät menivät enemmän tai vähemmän löhötessä kotona ja mummolassa, ja vaikka olen muutaman silmukan (kaksi hihaa) neulonutkin, yhtään neuletta ei ehtinyt enää tälle vuodelle valmistua.

Esittelemättömiä ompeluksia on sen sijaan pari. Syksyn varsin hyvin onnistuneiden trikoo-ompelukokeilujeni jälkeen siirryin innosta hihkuen heti seuraavan materiaalin, joustofroteen pariin. Olin shoppaillut Kankaiden Yössä ja Kangashamsterit -facekirppikseltä jos jonkinlaista joustista, lähinnä lasten vaatteisiin tarkoitettuja. Ensimmäisenä Lilja sai pitkään toivomansa heppatunikan!

 

Malli nro 31 on Ottobresta 1/2009, eli Tellervo -tunika ja koko 134 cm. Pinkki frotee on Metsolaa, ja ponit Leena Rengon käsialaa.

Perushelppo tunikamalli tämä. Olkapäiden rypytykset jätin pois, tönköt niistä olisi tullutkin näin paksusta materiaalista. Hihansuihin ja helmaan tein samanlaiset reunat kuin syksyllä pipoihin, toimii mainiosti ja on sikahelppo! Ohjeessa pääntie oli kantattu kapealla resorikaitaleella, ja yritinkin sitä ihan lehden ohjeiden mukaan. Kaitaleen kiinnittäminen onnistui hyvin, mutta tikkauksen jälkeen kaula-aukon reuna lerpatti ja venkoili rumasti.

Nyt tiedän että asiaa olisi auttanut ompelukoneen paininjalan puristuksen höllääminen, korjatkaa jos olen väärässä...

Suivaantuneena tästä leikkasin koko kaitaleen pois ja aioin laittaa ihan perusresorin pääntielle. Kaula-aukko oli miusta aika laaja, joten leikkasin leveän resorin. Ja sitten kävi näin:

 

Kai nämä asiat pitää vaan oppia kantapään kautta! Argh.

Kavensin resoria, ja nyt se on ihan ok. Ei tosiaankaan täydellinen, mutta ok. Ja tyttö tykkää ja kovasti tykkääkin, sehän on tärkeintä? Tässä se vielä halusi poseerata:

Pitihän sitten pienemmällekin tehdä jotain froteesta, vaikkei se vielä ymmärräkään itse vaatia...

Perusraglan Ottobresta 1/2014,  malli 19 eli Totem Owl koossa 92 cm. Söpöä pandafroteeta löysin lokakuussa Oulun Paljekirppikseltä just pienen etukappaleen kokoisen palan. Olen tätä jossain nettikaupassa nähnyt, mutten enää muista missä eli valmistajasta ei tietoa. Hihat ja takakappale Metsolan pallofroteeta. Aika onnistunut yhdistelmä miusta, varsinkin kun noiden pandojen pöksyissäkin on palloja! Puhtaanvalkoinen resori ei ehkä ole kaikkein käytännöllisin valinta pienen lapsen vaatteeseen, mutta kaikki muut kokeilemani yhdistelmät näyttivä tunkkaisilta tähän verratuna.

Nämä vaatteet valmistuivat marraskuussa, ja miulla oli vaikka kuinka pitkä lista mitä kaikkea halusin seuraavaksi ommella tytöille (ja itsellenikin), mutta saumuri otti ja hajosi korjatessani Liljan yhden valmispaidan hiharesoria. Konetta ei saanut kotikonstein kuntoon, ja korjaukseen sen sain tuotua tänne Ouluun vasta nyt joulun jälkeen Aiotut joululahjata jäivät siis kankaiksi. Nyt kone on kuitenkin kunnossa (yhtä neulanohjainta köyhempänä, niitä ei saa enää noin vanhoihin koneisiin uusia), ja kotona pääsen taas sorvin ääreen!

Helpompaa kuin luulisi

Sitä ihminen kuvittelee monet asiat paljon hankalammiksi kuin ne todellisuudessa ovat. Jopa niin vaikeiksi, ettei viitsi edes yrittää kun ei kuitenkaan osaa. Yksi tällaisista asioista miulle on aina ollut joustavien kankaiden, erityisesti trikoon ompelu. Sehän luiruaa joka suuntaan, venyy, kiertää ja rullaa, en ala!

Kesällä sain itselleni äitini käyttämättömäksi jääneen saumurin, joten arvelin piruuttani elokuussa kokeilla, josko saisin vaikka jonkinlaisen trikoopipon aikaiseksi kun kerran on nyt välineet kunnossa. Nyt sitten voisikin todeta, että ihan turhaan maalailin piruja seinille, eihän tässä ole mitään hankalaa!

Surautin siis kangaskaapissa jo pitkään majailleesta Eurokankaan palalaarin valastrikoosta Lähiömutsin blogista löytyneen kuvaohjeen avulla jälkikasvulle pipot. Kunhan kankaiden leikkaamisesta selviää, pipot todella valmistuvat viidessä minuutissa pelkällä saumurilla. Pienemmän ipanan päähineessä on vähän liikaa kasvunvaraa, mutta isomman versio on just passeli. Nyt nämä kalaisat hatut on jo kuitenkin jätetty odottelemaan lämpimämpiä pipokelejä.

Pientä taukoa piti toki pitää tässä välissä, ja mehusella tätä onnistumisen kokemusta. Uusi inspiraatio ompeluun saapui parin viikon takaisen Kankaiden yön muodossa: villiinnyin tilaamaan jos jonkinlaista vaatemateriaalia  useamman paketillisen. Ennen kuin näihin ihanuuksiin tohdin käydä käsiksi, piti ensin toki kokeilla halpakankaasta, miten isomman vaatteen surauttaminen onnistuisi. No loistavasti tietenkin!

Kaava on ihan perusperusperuspaita Ottobren talvinumerosta 2008, koko 128 cm. Aika slimmi malli, on nimittäin Liljalle just eikä melkein sopiva. Pitääpä muistaa että OB:n mallit on niukkoja! Kankaiden yön tilauksiini lukeutui myös mittava läjä resoreita, arvoin vihreän ja oranssin välillä ja tähän päädyin, hyvä tuli! Helmaan ei ohjeen mukaan kuulunut resori, mutta paita olisi jäänyt liian lyhyeksi ilman sitä. Ja miun silmään alareunan leveä resori tasapainottaa kokonaisuutta. Omelukoneen kaksoisneulaakin uskaltauduin käyttämään pääntien ja hihansuiden tikkaamisessa, ei ollut yhtään vaikeaa!

Kehtaankohan edes myöntää, että paidan ompelu oli suorastaan helppoa... Mitä ihmettä mie pelkäsin kaikki nämä vuodet? Nyt kyllä uskallan huoletta leikellä uudet kangasihanuuteni! Lisää piti toki hankkia viime viikonloppuna Oulun käsityömessuilta:

Hempeähkö ostoskuva, suloisten PaaPiin kankaiden lisäksi hommasin joulukorttipohjia, ja jo pitkään ostoslistalla olleen pipokirjan, jolla oli messuilla hintaa vain 10 euroa.

Vaan älkää peljästykö, ei Villaviidakko ole sentään ompelublogiksi muuttumassa! Titityy oli ensimmäistä kertaa moneen vuoteen mukana Oulun messuilla, ja sieltä kotiutin hieman merinoa...

Louhittaren Luolan Tuulen Tytärtä väreissä Havu, Villiviini ja Kelo. Kaksi reunimmaista olin ennakkotilannut "the other one" -mysteerihuiviklubia varten, ja Villiviini piti sitten napata mukaan varmuuden vuoksi, jos rupeaisi ohjeen julkaisun aikaan värivalinnat kaduttamaan. Nyt on vaihtoehtoja, mitkä kaksi tahansa näistä sopisivat mainiosti samaan huiviin!