keskiviikko 10. helmikuuta 2016

Kevään keskeneräiset kauhujen korista

Näin kevään kynnyksellä (no okei, sen ovi on vielä kiinni mutta lähellä ollaan!) tulee miulle aina tarve alkaa tuulettaa pimeitä nurkkia ja siivoilla paikkoja. Joskus se jää pelkän takaraivossa kolkuttavan tarpeen tai haikailun tasolle, mutta tänä vuonna bongasin Silmukan saalistus -blogista jotain mielentilaani varsin sopivaa!


Kevään keskeneräiset -haasteessa on yksinkertaisesti tarkoitus neuloa valmiiksi keskeneräisiä asioita, olivat ne sitten vielä lankoina ja ohjejonoina, tai kesken jääneinä töinä silmukoineen päivineen. Valmiiksi saatettavat työt voi määritellä itse, ja ne pitää saada toukokuun viimeiseen päivään mennessä valmiiksi. Mie päätinkin hypätä suoraan syvään päähän ja kaivautua erääseen sekalaista tavaraa sisältävään komeroon. Sieltä, ihan perältä alahyllyltä, kaivoin esiin ns. kauhujen korin!

Kauhujen kori on koppa täynnä keskeneräisiä töitä kaaaaaaaukaa vuosien takaa. Tai niin mie luulin.


Se osoittautuikin koriksi täynnä mallitilkkuja, valmiita neuleita, ja kehruukuituja???  Turhaan olin pelännyt vuosikausiksi hautautuneita monstereita... Löytyi sieltä sentään muutama ihan oikeasti keskeneräinen neule- ja virkkuutyökin. Ihan hävettää tunnustaa, että nämä työt on niin vanhoja, että ne olen reilut viisi vuotta sitten tänne maalle muutettaessa muuttokuormassa kuljettanut, enkä sen jälkeen ole kajonnut koko viritelmiin...


Tuossa on seiskaveikasta aloitettu dominoneulepeitto (toistaiseksi muistuttaa vielä kaulahuivia), pellavalangasta virkattu pyyhe (ohje Kipakoiden neulekalenterista vuodelta 2010). Lisäksi laitoin kuvaan yhden monista pienistä päättelemättömistä jutuista joita korista pursuili, tuon kukan ohje on kirjasta Silmukoita, siksakkia ja pala suklaakakkua (Hanna Välitalo).

Kipakoiden kalenterin vuosiluvusta päätellen nämä kaikki työt on aloitettu (ja jätetty kesken) vuonna 2010. Siis kuusi vuotta sitten! Nämä möröt on saatava pois kaapista mörisemästä. Dominopeiton alku on ihan hauska (kuusi vuotta myöhemmin olen edelleen räävittömän moniväristen jämätöiden ystävä), ja vaikka seiskaveikkaa ei enää kaapeista paria jämää enempää löydykään, luulen että vastaavan vahvuisian lankoja on sen verran, että tästä voisi vaikka vauvanpeiton tikutella. Tai nuken peiton. Tuolla kaamealla metallisella minipyöröllä heitän kyllä vesilintua!  Pellavapyyhekin saatetaan valmiiksi, kunhan paikallistan taas sen ohjeen jostain arkistojeni kätköistä.

Kauhujen korista löytyi myös muutama räpellys, joiden ei olisi tarvinnut kyllä päivänvaloa ikinä nähdäkään, ja joille luettiin välittömästi purkutuomio ilman oikeudenkäyntiä. Nämä kaikki myös kultaiselta vuodelta 2010.


Keltainen, OnLinie Tessasta neulomani hanska on ainut ikinä neulomani sormikas, peukaloa vaille valmis. Lankaa ei näy lisää mailla halmeilla, ja hanska on turhan suuri. Tämä yritelmä saattaa jopa olla aloitettu vuonna 2009. Luumunvärisestä seiskaveikasta neulotut 1 ja 1/3 lapasta kärsivät karmeasta mallineuleesta kämmenselässä. Iso, sinivalkoinen läpykkä on mysteeri. Muistelen sen liittyneen jotenkin vuosien takaiseen STYCK-kisaan, joka jäi miulta nolosti kesken. En oikein arvostanut miulle määrättyä lajia, ja muistaakseni olin vielä sinä syksynä kipeänä sängyn pohjalla monta viikkoa. Purkuun, purkuun ja purkuun.

Heti tuli paljon kevyempi olo! Haastan kaikki kaivelemaan karmeimmat keskeneräisyydet päivänvaloon! Löytyykö keltään näin vanhoja, jotka voisi vielä tehdä loppuun?

tiistai 26. tammikuuta 2016

Kelohonka

Mysteerihuivi. Tulipahan neulottua.


 Marraskuun masennushuivi

mysteerihuiviklubi yhteistyössä Titityyn kanssa
Lanka: Louhittaren Luolan Tuulen Tytär 
(100% merinovillaa) väreissä havu ja kelo
Menekki: 172 g
Puikot: 4 mm

Osallistuin siis syssyllä Titityyn ja Veera Välimäen mysteerihuiviklubiin, jossa neulottiin viikon välein ilmestyvien ohjeenosien perusteella huivi. Simppeliä.

Lanka ja ohje tilattiin Titityystä, ja mie päätin kerrankin olla seuraamatta vaistojani (jotka käskevät ottaa kaikkein ihanimmat eli kirkkaimmat värit), vaan sukeltaa huivilaatikkoon ja ihan oikeasti miettiä, minkä väristä huivia tarvitsisin. Kävi ilmi, että yksi suosikkipipoistani (vihreä sellainen) kaipasi selvästi kaverikseen saman värimaailman huivia. Valitsin siis syvän havunvihreän, ja kauniin monisävyisen kelonharmaan. VIRHE.


Langat erillisinä yksilöinä olivat mitä hienoimmat, mutta tässä kokonaisuudessa ne saavat miussa aikaan blaah-reaktion. Huomasin tämän jo pari ekaa kerrosta neulottuani, ja nyt jälkiviisaana miun ois pitänyt purkaa aloitus heti, ja ottaa varastosta siellä majaileva Tuulen Tytär Villiviini-värissä. Kaunis viininpunainen olisi sopinut kumman tahansa, sekä Kelon että Havun kaveriksi. Mutta ei, enhän mie toki niin viisas ollut. Tämän masentavan lipareen sijaan miulla vois nyt olla vaikka upea punavihreä huivi...

Projektin (hitaasti) edetessä havaitsin myös, että monisävyinen lanka ainaoikeana neulepintana ei näytä miun silmään kauniilta. Tämä koskee nimen omaan tuota Keloa huivini osalta. Ainaoikea on muutenkin sellaista hyppelehtivää, en kaipaa siihen jatkuvasti vaihtuvia sävyjä. Sileässä neuleessa semisolidit langat ovat upeita, mutta enää en niitä tule käyttämään tällaisissa pinnoissa.


Ja sitten mallista. Huivin muoto raidoituksineen on hyvin tunnusomaista Välimäkeä, taattua laatua. Neulominen oli mukavaa ja isiiä, KUNNES.

Jos maksan neuleohjeesta, oletan että minun ei tarvitse neuloessa laskea tai suunnitella muuta kuin kerroksia ja silmukoita, ja voin vain painatella menemään siten kun ohje käskee. Näin on ollut kaikissa aiemmin neulomissani Veeran malleissa. Siksi olinkin hyvin äkeissäni, kun reunaosioon päästessäni tuli stoppi. Ensiksikin, pääosan viimeisillä kerroksilla ei muka ollut väliä, kuinka monta silmukkaa kerroksella olisi. Ohje jopa kehotti neulomaan viimeistä pääväriosiota vaikka niin pitkään kuin lanka riittäisi. Uskoin ohjetta, ja neuloin Kelon loppuun. VIRHE.

Sillä oli nimittäin todella suuri merkitys reunusta neulottaessa, kuinka monta silmukkaa viimeisellä kerroksella oli. Reunuksessa oli selkeä mallikerta, joka piti saada neulottua kokonaisena x kertaa huivin reunaan samalla silmukoita reunasta päätellen. Tämäpä ei käynytkään helposti, jos silmukat eivät olleet jaollisia mallikerran kerroksilla. Niinpä jouduin viime metreillä ikäänkuin venyttämään viimeistä reunasakaraa. Ohje kyllä mainitsi, että jos silmukat eivät mene tasan, pitäisi reunasilmukoita pääteltäessä ottaa kahden silmukan sijasta vain yksi kerrallaan käsittelyyn. Tämä olisi vaatinut aika paljon matematiikkaa, kun olisi pitänyt ennen reunuksen aloitusta laskea pääteltävät silmukat, mallikertojen ja kerrosten määrä, jakaa silmukat tasaisesti eri mallikerroille jne jne.

Ahdistuin tästä flopista niin, että huivi lepäsi monta viikkoa joulukuusta tammikuuhun, ennen kuin olin toipunut ketutuksesta (joka tosin johtui osaksi epäonnistuneista värivalinnoista) sen verran että pystyin tarttumaan siihen jälleen.


Fiilis on justiinsa tuo postauksen aloittanut "tulipahan neulottua". Enpä tiiä tuleeko käytettyä, huivin hyvät puolet ovat sen jumalainen pehmeys ja mukavan iso koko. Onhan sekin parempi kuin ei mitään.

sunnuntai 17. tammikuuta 2016

Kahdesti neulottu

Valmistuipas kerrankin jotain sään mukaista vaatetusta, paksulankatakki juuri parahiksi paukkupakkasille! Tällä uusi neulevuosi avautuu komeasti.

 
Punahilkka

Malli: Bridget Hoodie / Carol Feller, Knitscene Fall 2012
Lanka: Pirtin Kehräämön karstalanka tex 220 x5 (100 % villaa) koe-erästä.
Menekki: 691 g M/L -koon takkiin
Puikot: 7 mm


Postauksessa ennen joulua kerroin epäonnistuneesta takintekeleestä. Oli seitsemän vyyhtiä tömäkkää villaa joka tahtoi takiksi, mutta en millään löytänyt sopivaa mallia. Aloittelin Suvi Simolan Juulia, ja neuloin Veera Välimäen Comfort Cardin lähes valmiiksi, ennen kuin uskoin ettei lanka riitä haluamaani takkiin. Yllättävän vähän löytyy malleja paksusta langasta ylhäältä alas neulotuille takeille! Tai ainakaan sellaisille johon riittäisi vaivaiset 700 grammaa... Jo epätoivoon vaipuneena silmiini sattui vihdoin sopiva malli muutaman vuoden takaisesta Knitscene -lehdestä. Tämä huppari aloitettiin kyllä alareunasta, mutta ohjeen mukaan lankani metrit riittäisivät ohjeen isoimpaankin kokoon, joten rohkenin pistää takin puikoille. Ja hyvin siinä sitten kävikin kuten kuvista näkyy!


 Aloitin neuleen M-koon silmukoilla, mutta tein etureunan lisäyksiä kunnes pääsin L-koon silmukkamääriin. Neuletiheyteni oli hieman ohjetta tiiviimpi, joten mittaillen ja laskeskellen neuloin takin kahden koon väliltä. Miehusta neulottiin ensin kainaloihin asti ja jätettiin odottamaan, seuraavaksi neulottiin hihat, ja yhdistettiin viimein kaikki samalle puikoille kainaloiden kohdalla ja posotettiin menemään saumattomasti loppuun saakka. 

Kainalon alle ei ohjeessa jätetty silmukoita lainkaan, mutta mie tein lisäyksiä sen verran enemmän että sinne jäi muutaman silmukan vara. Kokemukseni mukaan näin neule on tilavampi käsivarren alta ja istuu paremmin, eikä kinnaa päällä. Raglan-kavennukset tein ohjetta kapeammalla "nauhalla", koska se näytti mielestäni näin paksussa langassa muutoin liian leveältä. Hupun tein silmukalleen ohjeen mukaan, ja nyt toivon etten olisi. Huppu on hivenen liian pitkä, ja se ei ole mielestäni tarpeeksi "syvä", eli sitä ei siis saa vedettyä tarpeeksi syvälle päähän.


Lanka on taannoin Pirtin Kehräämöstä ostamaani paksua karstalankaa, koe-erää jossa sadan gramman vyyhdissä on noin 100 metriä. Karstalankojen tapaan tämäkin oli karkeaa ja suorastaa tikkuista, mutta tehokkaan kastelun ja kuivatuksen jälkeen se pehmeni ja rentoutui, sekä hieman pörhistyikin. Paljaalla iholla tätä ei kyllä kärsisi pitää, mutta eipä ole tarkoituskaan.


Kauniit kiinnityshakaset olen ostanut joskus muinoin ensimmäisellä Karnaluksin reissulla, ja hillonnut nappilaatikon pohjalle Sitä Oikeaa takkia varten. Sopivat tähän kuin nyrkki silmään, eikö vaan! Nämä hakaset onkin miun lempijuttu tässä takissa :) Ja tykkään myös selän palmikkopitsistä, paksulangassa pitsikin saa ihan uuden, rouhean ilmeen.



Joskus näköjään kannattaa neuloa vaate useamman kerran!


Kiitos Niinalle pakkasessa hytisemisestä kameran kanssa :)

maanantai 4. tammikuuta 2016

Katsaus neulevuoteen 2015

Kyllä kyllä, vielä pitää hoitaa alta pois tämä pakollinen "mitä tulikaan tehtyä"-postaus, että päästään käsiksi uuteen neulevuoteen. Mie kyllä tykkään lukea (ja tehdä) näitä yhteenvetoja, joten täältä pesee.

Kuten arvata saattaa, ihan ei vuoden 2015 langankulutus yltänyt Villaviidakon huippulukemiin.

Neuloin/virkkasin

4 paria sukkia
1 parin kämmekkäitä
2 paitaa/takkia aikuiselle
3 lapsen takkia
1 lapsen mekon
3 huivia/kauluria
2 vauvanpeittoa
2 pipoa/pantaa
1 korin
sekä 1 lelun. 

Yhteensä siis 20 työtä.

Lankaa näihin kului 2700 g. Pohjat! Aiempien vuosien langankulutus on pyörinyt seitsemän ja kahdeksan kilon välillä, huippuvuonna 2011 lankaa käytin peräti 7966 g.

Nojaa, täytyy olla armollinen itselleen... Onneksi tiedän kokemuksesta, että lapsen kasvaessa neulonta-aikaa jää aina vain enemmän ja enemmän.

Tässä pieni kuvakatsaus menneeseen vuoteen.

Aikuisten neuleita:


 Hetty     Nurmilintu     Nadine

Neuleita lapsille:


 Undercover     Tomten     Pitsitakki

Vuonna 2015 
Varsin vaiheikas vuosi siis kuitenkin, vaikka tätä postausta aloittaessa tuntui etten ole saanut mitään aikaiseksi!

Vuonna 2016 aion ainakin neuloa välillä jotain isommallekin tyttärelle, koko viime vuoden neuloin vain pienemmälle! Hups. Aion myös olla ostamatta lankaa hetkeen, kun en näköjään saa noita nykyisiäkään (ehkä 25 kiloa?) neulottua tämän nopempaa.

Tuottoisaa ja idearikasta neulevuotta kaikille lukijoille!

torstai 31. joulukuuta 2015

Rotee

Vuodenvaihde on käsillä. Joulunpyhät menivät enemmän tai vähemmän löhötessä kotona ja mummolassa, ja vaikka olen muutaman silmukan (kaksi hihaa) neulonutkin, yhtään neuletta ei ehtinyt enää tälle vuodelle valmistua.

Esittelemättömiä ompeluksia on sen sijaan pari. Syksyn varsin hyvin onnistuneiden trikoo-ompelukokeilujeni jälkeen siirryin innosta hihkuen heti seuraavan materiaalin, joustofroteen pariin. Olin shoppaillut Kankaiden Yössä ja Kangashamsterit -facekirppikseltä jos jonkinlaista joustista, lähinnä lasten vaatteisiin tarkoitettuja. Ensimmäisenä Lilja sai pitkään toivomansa heppatunikan!

 

Malli nro 31 on Ottobresta 1/2009, eli Tellervo -tunika ja koko 134 cm. Pinkki frotee on Metsolaa, ja ponit Leena Rengon käsialaa.

Perushelppo tunikamalli tämä. Olkapäiden rypytykset jätin pois, tönköt niistä olisi tullutkin näin paksusta materiaalista. Hihansuihin ja helmaan tein samanlaiset reunat kuin syksyllä pipoihin, toimii mainiosti ja on sikahelppo! Ohjeessa pääntie oli kantattu kapealla resorikaitaleella, ja yritinkin sitä ihan lehden ohjeiden mukaan. Kaitaleen kiinnittäminen onnistui hyvin, mutta tikkauksen jälkeen kaula-aukon reuna lerpatti ja venkoili rumasti.

Nyt tiedän että asiaa olisi auttanut ompelukoneen paininjalan puristuksen höllääminen, korjatkaa jos olen väärässä...

Suivaantuneena tästä leikkasin koko kaitaleen pois ja aioin laittaa ihan perusresorin pääntielle. Kaula-aukko oli miusta aika laaja, joten leikkasin leveän resorin. Ja sitten kävi näin:

 

Kai nämä asiat pitää vaan oppia kantapään kautta! Argh.

Kavensin resoria, ja nyt se on ihan ok. Ei tosiaankaan täydellinen, mutta ok. Ja tyttö tykkää ja kovasti tykkääkin, sehän on tärkeintä? Tässä se vielä halusi poseerata:


Pitihän sitten pienemmällekin tehdä jotain froteesta, vaikkei se vielä ymmärräkään itse vaatia...


Perusraglan Ottobresta 1/2014,  malli 19 eli Totem Owl koossa 92 cm. Söpöä pandafroteeta löysin lokakuussa Oulun Paljekirppikseltä just pienen etukappaleen kokoisen palan. Olen tätä jossain nettikaupassa nähnyt, mutten enää muista missä eli valmistajasta ei tietoa. Hihat ja takakappale Metsolan pallofroteeta. Aika onnistunut yhdistelmä miusta, varsinkin kun noiden pandojen pöksyissäkin on palloja! Puhtaanvalkoinen resori ei ehkä ole kaikkein käytännöllisin valinta pienen lapsen vaatteeseen, mutta kaikki muut kokeilemani yhdistelmät näyttivä tunkkaisilta tähän verratuna.

Nämä vaatteet valmistuivat marraskuussa, ja miulla oli vaikka kuinka pitkä lista mitä kaikkea halusin seuraavaksi ommella tytöille (ja itsellenikin), mutta saumuri otti ja hajosi korjatessani Liljan yhden valmispaidan hiharesoria. Konetta ei saanut kotikonstein kuntoon, ja korjaukseen sen sain tuotua tänne Ouluun vasta nyt joulun jälkeen Aiotut joululahjata jäivät siis kankaiksi. Nyt kone on kuitenkin kunnossa (yhtä neulanohjainta köyhempänä, niitä ei saa enää noin vanhoihin koneisiin uusia), ja kotona pääsen taas sorvin ääreen!

keskiviikko 23. joulukuuta 2015

Vuoden värikkäimmät


Kirkuvat raidat

Malli: perussukka varpaista varteen tiimalasikantapäällä
Lanka: Fingering vahvuiset sukkalankajämät, mm. Väiski, Fabel, Regia, Opal...
Menekki: 82 g koon 38 sukkiin
Puikot: 2,5 mm Knit Pro


Ainoa neulottu joululahja tänä vuonna, jämäraitasukat ystävälle joka oli ehtinyt kuluttaa nämä melkein kolme vuotta sitten neulotut puhki. Miulla oli kokomallina täällä vanha sukka, joten olin tyytyväinen, kun kerrankin olisi helppoa neuloa oikeankokoiset sukat ilman säätöä ja mittausta, senkun vaan tekee samanverran raitoja. Enpäs vaan huomannut sitä, että vanhoissa sukissa olin neulonut kolmen kerroksen raitoja, ja nyt tikuttelin menemään neljän kerroksen verran joka värillä :D Vähän piti taas purkaa, mutta yllättävän nopeasti nämä silti valmistui! Tekis mieli tehdä itellekin raitasukat, oon näitä vastaavia tehnyt aina vaan muille lahjoitettaviksi.


Olin aikeissa otsikoida tämän postauksen "vuoden viimeiset", mutta yhtä hyvin olisin voinut laittaa "vuoden toiset", koska olen tänä vuonna neulonut ennen tätä paria vain yhdet sukat, jos kaksia vauvansukkia ei lasketa! Huhhuh, kyllä huomaa että nyt on mennyt aika johonkin muuhun kuin neulomiseen... Nytkin mieluiten linnoittautuisin sohvannurkkaan takintekeleen kanssa, mutta alakerrassa odottaa pyykkikasa selvitystä ja karpalokakku leipomista. Tänä iltana vielä huidon edestakaisin luuta ja kauha kädessä, mutta huomenna aamulla koristellaan kuusi, niin siitä alkaa joulurauha myös kotistressin osalta. Tai näin ainakin haluan itselleni uskotella :)