lauantai 10. tammikuuta 2015

Katsaus neulevuoteen 2014

Ennen uuden neulevuoden korkkaamista on aika taas katsastaa, mitä tulikaan kuluvana vuonna tehtyä... Toissa vuoden katsaus löytyy täältä, vuoden 2012 neuleet löytyvät täältä, vuoden 2011 yhteenveto täältä, ja vuoden 2010 täältä.

Kuten arvata saattaa, tänä vuonna neulesaldo on astetta vaatimattomampi kuin aiempina vuosina. Käyrien romahtamisen syy ryömii tuossa lattialla hirmuvauhtia ja kiljahtelee mennessään...

Vuonna 2014 neuloin / virkkasin

3 paria sukkia
3 paria lapasia / kämmekkäitä
2 lapsen villatakkia
1 aikuisen villatakin
8 kauluria / huivia
7 päähinettä
2 vauvanhaalaria
2 vauvanpeittoa
7 villavaippahousut
4 tiskirättiä
1 pehmolelun
sekä yhden mekon.

Valmistuneita töitä siis yhteensä 41 kpl, ja lankaa näihin kulutin 4049 grammaa.

Yllätyin saldoja ynnätessäni, vain kolme paria sukkia! Aiempina vuosina jalanlämmittimien määrä on kiikkunut 14-19 parin tasolla. Sen sijaan villavaippahousut saivat jytkyvoiton, niitä en juuri aiemmin ollut neulonutkaan, ja tänä vuonna niitä putoili puikoilta kuin huomaamatta seitsemät!

Langankulutus on kolmisen kiloa vähemmän kuin aiempina vuosina, mikä olikin odotettavissa. Itse asiassa yllätyin, että määrä oli noinkin iso, neljän kilon raja ylittyi. Tästä ei pääse kuin ylöspäin...

Ja huoli pois, pari kollaasiakin askartelin iloksenne!

Aikuisten neuleita:



Lapsille tehtyä:



Omia mallejakin sain kuluneena vuonna julkaistuksi useamman, kaikki alkuvuoden puolella. Tosin Eiran Langat -lehdelle suunnittelemani setti julkaistiin vasta syksyn puolella. Uusista malleistani tärkein oli varmasti Moda lehdessä 1/2014 julkaistu opinnäytetyömallisto, Pässinpökkimät.

Villaviidakko designs 2014 (linkit kaikkiin ohjeisiin sivupalkissa sekä omalla välilehdellään):


Vuonna 2015 yritän ainakin ylittää päättyneen vuoden langankulutuksen (ei luulisi olevan vaikeaa), saada puhtaaksikirjoitusta odottavat ja päässä vielä ideatasolla pyörivät neulemallit kirjoitettua ja julkaistua (ainakin osan niistä). Ehkä parempi olla tekemättä sen suurempia lupauksia, fiilispohjalla mennään.

Tuottoisaa ja villantäyteistä neulevuotta kaikille!

perjantai 2. tammikuuta 2015

Kaulurikabaree, osat II ja III

Vuosi vaihtui täällä rauhallisesti, vauvan unta valvoen rakettien räiskiessä ulkona. Uutta neulevuotta ei ole vielä korkattu, joten viime vuoden sadon esittely jatkukoon. Nyt vuorossa lämmikkeitä isoäideille.


Melkein mustaa merinoa

Lanka: Pro Lana Milano (100 % merinoa) tummanharmaana
Menekki: 147 g
Puikot: 7 mm Knit Pro

Sain syksyllä äidiltäni tilauksen mustasta kaulurista. Miulla on toisinaan vaikeuksia muistaa. että omakin äitinikin on lukeutunut jo kohta kuusi vuotta isoäitien kategoriaan. Hän kulkeekin nimellä pikku-mummo.

Marraskuussa marssin vakiolankakauppaani kauluritarpeita hankkimaan, koska mustaa lankaa ei nyt kerta kaikkiaan vain löydy tämän neulojan (paisuvasta ja pursuilevasta) lankavarastosta. Lankakaupassa vallitsi vierailuhetkelläni hämmennys ja hulina eräiden pökkelöiden remontti-uuvanoiden vuoksi, ja kauppias myi miulle epähuomiossa yhden kerän mustaa ja kaksi kerää tummanharmaat merinoa, vaikka kolme mustaa oli tilauksessa. Huomasin tämän sekaannuksen tietenkin vasta muutamaa päivää ennen jouluaattoa, kun olin jo neulonut kauluriksi kaksi harmaata kerää, ja kurotin pussista sen kolmannen mustan. Ero tummanharmaiden ja mustien välillä oli niin pieni, ettei sitä huomannut kuin päivänvalossa, ja tietenkin neulepinnassa.

Kävin vaihtamassa sen viimeisenkin mustan kerään harmaaseen, koska en halunnut purkaa koko kauluria ja aloittaa kokonaan alusta. Kyllä se näin mustasta menee, kun ei ole vertailukohtaa.


Malli oli helppo ja mukava neuloa. Tykkään näistä pitkittäissuunnassa neulottavista kaulureista, koska niiden kokoa on helppo säätää. Aika harvoin miulla on tällaisissa neuleissa juuri ohjeen mukaista lankaa, ja silmukkamäärän kanssa joutuu lähes aina säätämään. En haluaisi luoda pariasataa silmukkaa, neuloa kymmeniä kerroksia ja huomata vasta sitten että kauluri on liian pitkä tai lyhyt...

Sitten seuraavaan mummoon!


 Silkkisydän

Lanka: Regia Silk 6-fach (55 % villaa, 25 % nylonia, 20 % silkkiä) marjapuuronpunaisena
Menekki: 46 g
Puikot: 4 mm bambusukkikset

Mummo käyttää talvitakin kanssa kaulassaan pientä pumpulikangashuivia, jonka halusin korvata jollakin lämpimämmällä ja pehmoisemmalla. Miulla ja varmaan monella muullakin suomalaislapsella oli pienenä tällainen vastaava solmuhuivi, tietenkin mummon neuloma. Nyt oli miun vuoro tikuttaa samanlainen mummolle! Ihan ohjeen mukaan en mennyt vaan muotoilin mieleni mukaan sieltä ja täältä, ei kai näin simppeliin malliin olisi ohjetta välttämättä tarvinnutkaan... Suloinen lämmike siitä tulikin, kaipaisi tosin näiden lähikuvien vielä vähän kastelua ja pingotusta.


Regia Silk on mahtavanpehmeä lanka, muhkea 150 g -kerä oli messuostos toissasyksyltä. Loppukerästä tulisi ihana vauvantakki...

sunnuntai 28. joulukuuta 2014

Kaulurikabaree, osa I

Joulu tulla jollotti niin vauhdilla että hädin tuskin perässä pysyin. Olisi ollut hienoa pystyä heti juhlapyhien jälkeen esittelemään valmistunut jämälankavillasukkajoulukalenterimuunnelmani, mutta se ei suikaan valmistunut vielä, vaan raukka joutui vain kaksitoistaraitaisena pussiinsa odottelemaan muiden, kiirellisempien asioiden valmistumista.

Aaton lähestyessä puikoilta nimittäin alkoi putoilla kiihtyvään tahtiin asusteita, joilla kaikilla oli yhteinen nimittäjä...


Cowl Cabaree pt.1

Lanka: Cascade 128 Superwash (100 % merinovillaa) tummana violettina (8886)
Menekki: 187 g
Puikot: Knit Pro 7 mm

Kauluri, mikä mainio joululahja! Simppeli, simpsakka ja sikalämmin. Ja näin paksusta langasta vieläpä salamannopeaa neulottavaa. Jesarinakin tunnetun Cascade kakssataakakskympin isosisko satakakskasi toimi kuin junan vessa, tosin vyyhdit taisivat olla aavistuksen vajaita, kun valmis kauluri ei heilauttanut vaakaa 200 grammaan saakka.


Aloitin tämän muhkean lämmikkeen neulomisen autuaan tietämättömänä siitä, että malli oli kaksipuolinen. Voitte uskoa että yllätyin iloisesti: vihdoinkin kauluri, jota ei tarvitse asetella tuntikausia saadakseen sen paremman puolen näkyviin! Ohjeesta poiketen loin vain 180 silmukkaa, mutta silti oma versioni jäi korkeudessaan ohjeen versiosta hieman. Pituus sen sijaan on juuri passeli, ja kauluri toimii mielestäni tämänkokoisenakin mainiosti tehtävässään. Toivottavasti sen aattona paketistaan vapauttanut ystävä on samaa mieltä!

Jatkoa seuraa...

keskiviikko 17. joulukuuta 2014

Vaihtuvat huivit


Eräässä laaturajoittuneiden neulojien facebook-ryhmässä järjestettiin pikkujouluhuivivaihto. Syksyn aikana neulottiin huivit parin mieltymyksen mukaan, ja paketit avattaisiin ja huivit esiteltäisiin määrättynä päivänä ennen joulua, kaikki samanaikaisesti.

Se päivä on nyt tullut (ja mennyt), tällaisen tekeleen lähetin parikseni arpoutuneelle Mertsulle. Hän on muuten ihka ensimmäinen "blogituttuni", aloimme molemmat blogata neuleista suunnilleen samoihin aikoihin vuonna 2009, ja meillä on lähes samanikäiset (ja yhtä kookkaat) tyttölapset.


Electric Plum

Lanka: Handu Merinosukkalanka semisolidina violettina
Menekki: 100 g
Puikot: Knit Pro 4 mm

Ohje oli taattua Stephen-laatua: hyvin kirjoitettu, tarkka ja toimiva. Ohjetta ei alun jälkeen tarvinnut paljoa tuijotella, ja yhdestä vyyhdistä syntyi mukavankokoinen huivi! Mainittakoon että yhden reunakerroksen lisää olisin tehnyt jos lankaa olisi riittänyt, nyt sitä jäi tähteeksi 10 cm pätkä! Valmista huivia en mitannut, mutta kuvista saanee hyvän käsityksen sen koosta, pingotus teki jälleen tehtävänsä.

Lanka oli myös mainio, pehmeääkin pehmeämpää ja tiukkakierteistä merinovillaa. Väri toistuu parhaiten ensimmäisessä kuvassa, tuollainen sähköinen luumu. Ihan omasta varastosta tämä löytyi, sain muistaakseni kerran jouluvaihdossa. Sattui sopivasti juuri saajan toiveiden mukainen kylmä violetti! Itse olen enemmän lämpimien sävyjen ystävä.


Myös huivista otetut kuvat ovat uskollisia suunnittelijalle, osa oli niin Stephenmäisiä että ne olivat lähes k-18 materiaalia :D Kiitos vielä ihanaiselle kuvausryhmälle pikkujouluihin! Huivi saapui kohteeseen viime viikolla, ja sai avajaispäivänä ymmärtääkseni hyvän vastaanoton :)

Itse sain odotella huiviani eiliseen asti, ja laukkasin sen heti postista hakemaan kun käsky kävi. Tällainen ihanuus siitä kuoriutui, ja vieläpä Wollmeise DK:sta neulottuna! Väri on Ruby Thursday, todellisuudessa tummempi viininpunainen. Kiitos Tui!

keskiviikko 10. joulukuuta 2014

Isot pienet joulut


Tärkein merkki joulun lähenemisestä on kuopiolaisten Kalakukkoneulojien vuotuiset pikkujoulut. Sunnuntaina taas kokoonnuttiin yhteen neulomaan, nauramaan, mässäilemään, lankashoppailemaan, arpomaan ja vaihtamaan lahjoja. On kyllä suuri kunnia ja etuoikeus tuntea näin suuri määrä ihania naisia, näiden pippaloiden voimalla sitä ehkä taas jaksaa tätä ajoittain yksinäistä kotiäidin arkea täällä peräkylässä vähän eteenpäin.

Perinteisestä pikkujoulupaketistani kuoriutui kasa muodikkaita minivyyhtejä, ja minivyyhtejä löytyi myös arpajaispalkinnostani. Olen vähän arkaillut jämälankavillasukkajoulukalenterin aloittamista, mutta nyt se on kai pakko että pääsen näistä kaikista kunnialla eroon!


On ne söpöjä! Mutta pakko sanoa, mikä järki näissä on?? Mitä on tapahtunut perinteisille jämälankapalleroille? Niistä sentään voi aloittaa suoraan neulomisen, nämä vyyhdit täytyy jaksaa keriä ennen kuin langan saa puikoille, mikä tuntuu välillä miulle olevan ylitsepääsemättömän vaikeaa. Välineiden puutteestä ei ole kyse, kaapista löytyy ensiluokkainen kerijälaite ja kahdet vyyhdinpuutkin. Tuntuu vaan et sillon ku neulotuttaa, niin ei ole aikaa tuhlattavaksi kerimiseen :D

Herra Kraft oli tuttuun tapaan paikalla pikkujouluissa ihanine lankoineen. Mie poistuin paikalta kerrassaan kaksi vyyhtiä rikkaampana. Suloisen tuhkanharmaan vyyhdin ostin itse, ja upea paloautonpunainen (erään neulojatoverin mielestä emmanpunainen) vyyhti kuoriutui Kalakukkoryhmän jouluvaihdon paketista.


Viime aikoina olen keskittynyt enemmän lankojen keräilyyn kuin niiden neulontaan, mutta yhtä jos toistakin on toivon mukaan puikoilta valmistumassa jouluksi...

Olkaa kiltisti, tontut kurkkivat ;)

sunnuntai 30. marraskuuta 2014

Joulukalenterini

Huomenna se taas alkaa, luukkujen availu/raaputus/neulominen (neuleblogit vallanneeseen jämälankavillasukkajoulukalenterihuumaan viitaten).

Äitini luota löysin hänen vuonna -90 ompelemansa joulukalenterin, jonka pussukoita mie ja pikkuveljeni aikanaan availimme jännityksestä tärisevin sormin. Pussukoista löytyi pieniä, suloisia kuusenkoristeita, jotka sitten aattoaamuna ripustettiin paikalleen.

Äiti oli tehnyt kalenterin tuota yhtä joulua varten, ja piirtänyt adventtikynttilät oikeiden päivien kohdalle. Kuinka ollakaan, kalenteri riippui seinällä ainakin viitenätoista jouluna, pitäen sisällään milloin mitäkin ylläreitä. Silloin tällöin myös adventtikynttilät osuivat taas oikealle päivälle.

Nyt mie sain vihdoin kalenterin haltuuni. Yritin sitä jo joku vuosi sitten kysellä, mutta äiti ei ollut valmis siitä luopumaan. Kalenteri on sellaisenan mainio ajankuva, onhan sen pohjana kiiltävänmusta tikkikangas, ja osa taskuista hohtelee kultaisina (ne oli pienenä miun lempipäiviä!). Vuosien varrella joulukalenterista on vähän taskujen reunat rispautuneet ja kiinityslenkit irronneet, muutama kulkunenkin on karkuteillä. On se silti niin rakas!

Pienen fiksailun jälkeen kalenteri pääsee kotona meidän keittiön seinälle joulutunnelmaa luomaan. Mitähän tonttu tänä vuonna pussukoihin piilottaakaan... Ehkä lankakeriä?


P.S. Tämä oli Villaviidakon ensimmäinen (ja kenties viimeinen) kännykkä/tabipostaus. Oli nimittäin sen verran tuskaista vääntöä...