maanantai 21. marraskuuta 2016

Kädentaitoja Tampereella

Kädentaito-messut Tampereella ovat monelle kässääjälle vuoden kohokohta. Messuista kohistaan monta viikkoa etukäteen ja huuma jatkuu vielä useamman viikon messujen jälkeenkin, ainakin täällä blogimaailman puolella. Mie olin tänä vuonna toista kertaa näillä messuilla, ja ensimmäistä kertaa blogistipassilla.

Matkaan lähdettiin kolmen naisen voimin Kuopiosta, ja tarkoitus oli messuilla kahtena päivänä. Edellisestä vuodesta viisastuneena nimittäin tiesin, ettei näitä messuja ehdi ottaa haltuun yhdessä päivässä. Tänä vuonna sitten opin, että ei siihen kyllä kaksi päivääkään riitä!  Ekana päivänä eli lauantaina pyörimme puolipäättömästi hallista toiseen ihaillen ja ihmetellen. Sunnuntaina yritimme sitten jonkinlaista järjestelmällistä kierrosta, mutta pieleenhän se meni, kun C ja A-halleissa meni niin paljon aikaa, että E-halli lopulta vain pikaisesti katsastettiin.

Tulossa siis on postaus kuvia tulvillaan! Kuljimme ystäväni Niinan kanssa kamerat kaulassa samoja reittejä, joten jaoimme vähän aiheita keskenämme, ettei teidän tarvitsisi lukea kahta lähes samanlaista messupostausta. Niina ehtikin blogata ensin, ja siellä on muuten vielä enemmän kuvia kuin täällä :D

Heti sisääntuloaulassa oli esillä upeita virkattuja nukkeja Letit, nutturat ja neidot -nukkenäyttelyssä! Tämä heviprinsessa oli miun suosikki:


A-hallissa oli ystäväni Outin osasto, joka luotsaa yksin Raitoja ja Räsymattoja -yritystään. Punkaharjulainen Outi kutoo upeita, laadukkaita ja uniikkeja mattoja pääosin kierrätysmateriaaleista, ja värjääkin lähes kaikki kuteensa itse. Nämä ruusukaskuvioiset matot ovat tunnetuimpia Raitoja ja Räsymattoja yrityksen tuotteista, ihan uutta twistiä perinteiseisissä matoissa! Tällaisen mie vielä hankin jonain päivänä, punavalkeana.


Perinteiseen tapaan kaikki eri alueiden Taito-keskukset esittelivät toimintaansa samalla alueella. Jos jonkinlaista taidonnäytettä oli esillä, nämä fanttilangasta taiteillut omenat (vai onko ne kurpitsoja?) viehättivät erityisesti:

 
Suuren Käsityölehden, Pirkanmaan kotitöiden ja Tampereen messujen järjestämä Suomi 100 vuotta -sukkakilpailu oli ratkennut, ja osallistuneet sukat olivat esillä messuilla A-hallissa. Kappas vaan, kymmenen parhaan joukosta löytyi peräti kahdet kuopiolaisten neulojien suunnittelemat sukat! Numerolla yhdeksän kiikkuivat TiiQ:n upeat kuusi- ja lumihiutaleaiheiset kirjoneulesukat, ja peräti toiselle sijalle olivat kohonneet messuseuralaiseni Niinan iloisenkirjavat suomisukat. Onnea molemmille suunnittelijoille! Kiva nähdä kärkisijoilla muutakin kuin sitä iänikuista sinivalkosukkaa.


Sukista puheenollen, suuntasin pian messuille päästyäni Lankakauppa Kerän osastolle tuhlaamaan Ullaneuleen kansikuvapalkintona Pato-sukista saamaani lahjakorttia. Paljon oli herkkuja tarjolla, esimerkiksi miulle ennestään tuntemattomi ruotsalaisen Dandelion yarnsin lankoja.


Kaupunkilanka on melko tuore neulelankoja ja trikookuteita myyvä yritys, jonka superedullisista messutarjouksista kohistiin blogeissa jo perjantaina. Kävimme katsastamassa tarjouslangat (kolme kerää ohutta sukkalankaa vitosella!), mutta sain pidäteltyä sisäistä sulovileeniäni sen verran että langat jäivät ostamatta, hipellystuntuma ei näet saanut aikaan kummempia väristyksiä. Trikookudettakin olisi saanut neljä kartiota kympillä, mutta en mitenkään olisi jaksanut raahata niin painavaa kassia mukana tuntitolkulla. Ilmeisesti kuitenkin aika moni jaksoi, sellaista vauhtia näyttivät laarit tyhjenevän.

Muhkeita jättilankoja, tämän syksyn trendituotetta, oli tarjolla useammassakin paikassa, tässä Kaupunkilangan Kaidetta Paapon osastolla. Puikotkin ranteen paksuiset!


Jättilankoja löytyi myös täysin kotimaisina, nämä suloisen pehmeät suomenlammasvyyhdit löytyivät Rintalan tilan osastolta:


Usein Aina messuilta tarttuu mukaan jotain uutta kivaa ideaa ja tekniikkaa, ja niin tälläkin kertaa. Pysähdyin seuraamaan Anskun unelmat -nimisen firman osastolla pikseliteoksen syntyä, ja voi että näytti hauskalta! Vähän kuin hamahelmiä, mutta ilman silitystä, ja kuva rakentuu läpinäkyvän alustan päälle. Esillä oli pikkuruisia ja suurensuuria pikselitöitä, varsinkin tämä toisinto Van Goghin Tähtikirkkaasta Yöstä vangitsi miut pitkäksi aikaa. Ostinkin pienen pakkauksen jossa oli kolme tuollaista avaimenperäpohjaa ja pikselilevyjä, isompi tyttö saa askartelua. Jollen itse innostu...


Lankakaupat tietenkin katselimme tarkkaan, niistä herkkukuvia näette postauksen alussa linkkaamastani Niinan blogipostauksesta. Sen verran kuitenkin sanon, että miusta on mainiota, että lankakaupoista saa nykyään paljon kaikkea muutakin kuin vain lankaa! Eihän neulominen pelkillä langoilla ja puikoilla onnistu, ehei. Tarvitaan silmukkamerkkejä, projektipusseja, puikkomittoja ja vaikkasunmitä ;) Tai jos ei tarvita niin ainakin homma sujuu hauskemmin söpöjen varusteiden kera! Näin sieviä projektipusseja myi Silmu&Solmu:


Seuraavassa kuvassa vasemmalla Hopeasäikeen värikylläinen osasto, oikealla Lahden kansanopiston huovutuskurssien kukkasatoa, ja keskellä tuntemattomaksi jääneeltä ständiltä C-hallista maailman söpöimpiä minitöppösiä! Jos joku muistaa tämän osaston nimen, kertokoon.


Saviverstas Mustalintu tarjoili neulojille kauniita sisustusesineitä, keraamisia lankapesiä. Aivan ihana tuote, vastaavia olen nähnyt ulkomaisissa verkkokaupoissa. Mielelläni ottaisin tällaisen meillekin asumaan, mutta pahoin pelkään, että miun brutaalilla langankiskontatyylillä kaunis kulho olisi säpäleinä alta aikayksikön...


Kotimaisia kangaskauppoja oli paikalla pilvin pimein, tarjolla oli varmasti kuoseja jokaiseen makuun. Ostoslistallani oli merinovillaneulosta Ommelliselta, mutta harmikseni se oli päässyt loppumaan jo messujen alkuvaiheessa. Seuraavaksi suuntasin merinojen perässä Käpyselle, mutta sieltäkin olivat suosikkikuosini kadonneet laareista. Voi kurjuutta!

Uusi mielenkiintoinen tuttavuus oli suloisia kuoseja pullisteleva Nuppu Print Company. Vasta perustettu yritys myy kankaiden ohella myös paperituotteita, ja kuosit ovat käsinmaalattuja. Nuppu erottuikin monien kangaskauppojen joukosta edukseen raikkaalla, yksilöllisellä ilmeellään. Jos tässä vaiheessa budjetti olisi antanut myöten, mukaan olisi ehdottomasti lähtenyt tuota etualalla näkyvää suurikukkaista Sydäntalvi -trikoota.


Toinen uusi, iloinen tuttavuus oli alpakkatuotteiden erikoisliike Helmivene. Tarjolla oli neulelankojen ja valmiiden villasukkien lisäksi alpakkaa valmiina topsina kehrääjille, ja ohutta alpakkalankaa kartiolla koneneulontaan.

 

Tässä on koko messujen (ja ehkä koko maailman) ehdottomasti pehmein lanka, voittaa merino-kashmir -sekoituksetkin mennen tullen! Babyalpakkaa.

 

Hauska valomökki roikkui Pirkanmaan kotitöiden osastolla, makramé-joulukuusen tarvikepakettia myi Toika.


Näistä messuista voisi tarinoida vielä rivikaupalla, mutta jossain vaiheessa on syytä lopettaa. Päätän messukuvaukseni ylevästi ostoskuviin!

Sulovilenismi iski vain kerran, Lankava oli ovelasta sijoittanut osastonsa sekä A- että C-halleihin, jotteivat ne varmasti yhdeltäkään kävijältä jäisi näkemättä. Paksu sukkalanka Alli oli yllättävän pehmoista, ja tuhlasinkin näihin kolmeen kerään peräti kympin. Luksuslankaosastoa edustavat Kerästä lahjakortilla (okei piti kyllä maksaa ihan rahaakin että kolme vyyhtiä sain mukaan) hankkimani Wollmeise Puret, väreissä Flaschenpost (pulloposti), Daisy (päivänkakkara) ja Unbeschreiblich (sanoinkuvaamaton). Joulunpunaisen Pirkkalankakerän ostin -yllätysyllätys- Pirkanmaan kotitöiltä, se pääsee Adventtimysteerikalisteluhuiviin joulukuussa. Ketturepolaisen väriset Tukuwool Sockit hain ostoslistani mukaisesti Titityystä, jossa ne olivatkin sopivasti messutarjouksessa.


Laitoin uudistuvan Taito-lehden tilauksen vetämään, ja sain samalla uusimman numeron mukaani. Hyvältä näyttää! Ja tammikuusta alkaen varmasti vieläkin paremmalta...

Loput ostokset olivatkin aika yksipuolisia. Neljä resorirullaa sekä tähtikuvioista bokserikuminauhaa Kangaskapinalta, kankaiden myynnin lopettaneelta Metsolalta sikahalvalla pinkkiä resoria sekä mustavalkoraidallista velouria. Tytöille tuliaisiksi pieni värityskirja sekä aiemmin esitelty pikselipaketti, Teippitarha tarjosi blogisteille rullan suloista ruusuteippiä. Kuvasta puuttuu Succaplokin maatuska-avaimenperä, joka on menossa jouluiseen vaihtopakettiin.


Viisi huopaista pannunalusta tarttuivat mukaan jo ennen messuja lauantaina, kun pysähdyimme Huopaliike Lahtisen poistopäivillä Jämsässä. Jalkojani lämmittävät myös uutukaiset huopalipokkaat, tänä talvena ei tarvitse enää paukkupakkasillakaan pukea kolmia villasukkia päällekäin!

Seuraavat päivät podetaan pienimuotoista messuähkyä, ja sitten käydään uusin voimin ja ideoin taas käsiksi käsitöihin. Tulen uudistamaan Villaviidakon ulkoasua lähipäivinä, älkää säikähtäkö ;)

maanantai 14. marraskuuta 2016

Talvi-Ulla ja ohjerysäys

Vuoden viimeinen Ullaneule on ilmestynyt, ja sen kanteen ovat päässeet tutunnäköiset sukat... Kyllä vaan miun viime keväiset Pato -sukathan ne siellä komeilevat, jee!



Muistin virkistykseksi, suunnittelin nämä sukkaset siis lankakauppa Kerän viime keväiseen suuren villasukkakilpaan. Pato-sukat pääsivät kymmenen parhaan parin joukkoon, ja sijoittuivat lopulta Facebook-äänestyksessä kolmansiksi. Sain syksyn mittaan kirjoitettua ohjeen puhtaaksi, ja nyt se on Ullassa kaikkien saatavilla. Ei kun neulomaan :)

Edessä postauksessa esittelemäni briossineuleetkin naputtelin Ravelryyn, Bertta ja Birkitta ovat siis ladattavissa ilmaiseksi Ravelry-kaupassani.



Messukuumetta alkaa olla täälläkin ilmassa, ovathan Suomen Kädentaito -messut jo tällä viikolla! Meitä suuntaa kolme savolaista neuleystävystä messuilemaan viikonlopuksi, nyt pitäis vielä messukartat tulostella ja kirjoittaa vähän ostoslistan tynkää. Kädentaitojen sivuilta löytyy pätevä 10 vinkkiä onnistuneeseen messukäyntiin, jotka kannattaa lukaista, varsinkin jos on ekaa kertaa näille messuille menossa. Itse kävin viime vuonna ensimmäistä kertaa, jolloin se väentungos ja hallien koko suorastaan lamaannutti! Nyt tiedän mitä odottaa ja olen valmistautunut, kamera tanassa ja muistilista kourassa taistoon :D Tulkaa ihmeessä nykimään hihasta ja moikkaamaan jos näette miut jossain, messuilen lauantaina ja sunnuntaina!

torstai 3. marraskuuta 2016

Superi (briossi)viikonloppu

Viime viikonloppuna Kuopiossa vietettiin Kässäkerho Pom Pomin järjestämää SUPERviikonloppua ensimmäistä kertaa. Toivottavasti tämä oli ensimmäinen monista, oli nimittäin erittäin superi viikonloppu!

Tapahtumapaikalla, sataman läheisyydessä sijaitsevassa galleriatilassa oli koko viikonlopun tarjolla mahdollisuus ostostella kotimaisten lankavärjärien tuotteideita, ihailla muutamien neulesuunnittelijoiden trunk showta sekä osallistua erinäisille kursseille.

Pari tunnelmakuvaa paikan päältä, Lanitium ex Machinan hypisteltävän kauniita minivyyhtejä:

 

 Christa Beckerin herkkiä ja höyhenenkevyitä pitsineuleita:

 

Ihan pikkuisen piti ostostella, KVG Woolworksilta merinoita ja Kraftilta BFL:ää.


Tunnelmallisessa neuleillanvietossa lauantaina saatiin nauttia herkullista lähiruokaa, ja kuunnella neulesuunnittelija Katrine Birkenwasserin tarinointia. Ja tietysti neuloa hyvässä seurassa!

 

Parasta viikonlopussa olikin ehdottomasti uusin neuleihmisten tapaaminen, osa jo ennestään nettineulemaailmasta tuttuja ja osa aivan uusia kasvoja. Kyllä nää neuletapahtumat on mainioita, kaikkien kanssa löytyy keskustelunaiheita!

Monta mainiota tyyppiä tapasin, kun lauantai-iltapäivänä pidin loppuunmyydyn Kaksivärisen briossin perusteet -kurssini kymmenelle innokkaalle neulojalle! Kukaan ei tunnustanut ennen käyttäneensä kyseistä tekniikkaa, mutta niin vain kolmessa tunnissa se alkoi sujua jokaiselta! Näin hienoja harjoitustilkkuja kurssilaisilta syntyi:


Kurssimateriaaleja tehdessäni suunnittelin, neuloin ja kirjoitin ohjeet kahdelle yksinkertaiselle briossiasusteelle. Koska onhan uutta tekniikkaa heti mukava kokeilla johonkin "oikeaan" neuleeseen, joka ei kuitenkaan ole liian vaikea?


Bertta

Malli: Bertta -briossipipo, suunnittelija minä itse
Lanka: Viking Ville (vanhempi, nykyistä sileämpi laatu) 
luonnonvalkoisena ja tummanharmaana
Menekki: 109 g tupsuineen
Puikot: 5 mm Knit pro

Piposta tuli muhkea ja ihanan paksu, juuri siis sellainen kuin pitikin! Kaksiväristä briossia on mielestäni helpompi neuloa pyörönä (siksi opetin kurssilla ensin tasoneulonnan, hehheh), ja tämä onkin mainio ensimmäinen projekti! Silmukat on luotu vain yhdellä värillä, mikä nopeuttaa alkuun pääsemistä. Tämä myös siksi, etten ole onnistunut ikinä saamaan kaksiväristä aloitusta tarpeeksi joustavaksi pipon reunaa varten. I-cord-aloitus kyllä toimisi, mutta en välitä sen ulkonäöstä pipon reunuksessa (huiveissa kyllä!). Briossi on superjoustavaa, joten ohjeen mukaan neulottu bertta sopii päänympäryksille 55-60 cm. 

Edellisen neulomani pipon tupsun pienuudesta traumatisoituneena tehtailin tähän pipoon naurettavan ison ja painavan tupsun. Löytyisiköhän seuraavan hatun kohdalla jo kultainen keskitie?


Ei pipoa ilman lapasia!


 Birkitta

Malli: Birkitta -briossilapaset / Mie ite
Lanka: 7 veljestä (tämä lanka ei olekaan päässyt blogiin asti moneen vuoteen, rasti seinään!), molemmat sävyt jotain vuosientakaisia, ei enää värikartassa olevia.
Menekki: 70 g suht pieniin lapasiin
Puikot: 4 & 4,5 mm

Tosi perusperuslapaset, ja ihanan lämpimät sellaiset! Tällaisia peukalokiilattomia en olekaan ennen suunnitellut. Tai ei näissä nyt kauheasti suunnittelemista ollut, kunhan kirjoitin ohjeen :D Erittäin helppoa ja nopeaa neulottavaa, kunhan briossin rytmiin pääsee kiinni. Mainio joululahjaneule siis, tutut varokoot!


Ajattelin laittaa ohjeet Ravelryyn jakoon ihan suomeksi, resursseja englanniksi kääntämiseen nyt ei ole. Kiinnostaisiko teitä? Siis ei ohjeen kääntäminen, vaan tällaset peruspertsaohjeet? ;D

maanantai 24. lokakuuta 2016

Pensasmustikan syysasu

Olen neulonut pipon!


Ai miksi se on puskassa? Koska halusin vangita muistiin myös syksyn viimeisen väriloiston. Kuvat on otettu ennen syyslomaa, nyt nuo punaiset ja keltaiset ovat muisto vain, pellolla ja metsässä näkyy vain harmaan ja ruskean sävyjä. Vaan se ei miuta masenna, koska kohta on maa valkoinen ja miulla on pää lämmin, kun on niin muhkea pipo! Itse pääkin on niin muhkea, etten onnistunut mahduttamaan sitä ja pipoa yhteenkään kuvaan kokonaisena...

Testineuloin tämän mahtavan palmikkopipon ystävälle. Hattu valmistui aikanaan mutta tietenkin viivästelin bloggaamisen kanssa ja ohje ehti jo ilmestyä pari viikkoa sitten. 


Fredrica in Cadmium

Lanka: Malabrigo worsted (100% merinoa) värissä cadmium
Menekki: tasan 100 g
Puikot: 4,5 & 5 mm

Mukavaa neulottavaa oli tämä hattunen, kolmiulotteiselta näyttävät palmikot ovat yllättävän simppeleitä, ja pipo valmistuu paksusta langasta kuin itsekseen! Mie neuloin yhden palmikkotoiston enemmän kuin ohjeessa, ja lanka riitti päälakikavennusten jälkeen vielä juuri ja juuri minipieneen tupsuun. Tämä lanka olikin jo toistamiseen käsittelyssäni. Neuloin siitä viime talvena pipon, joka epäonnistui kaikin puolin ja muistutti lähinnä pannumyssyä. Nyt se on saanut uuden muodon, joka onkin huomattavasti kivempi ja pääsee varmasti käyttöön.

Jos neulon Fredrican joskus uudelleen, valitsen palmikoihin vielä paksummat puikot. Miulla on nimittäin näköjään paheena kiristellä palmikkoja neuloessa lankaa kohtuuttomasti, ja pipo onkin huomattavasti toivomaani tiukempi! Päähän se onneksi mahtuu, mutta tavoittelemani rennon lookin saa unohtaa näillä tiukkispalmikoilla.

Parasta pipossa on mielestäni se, miten palmikot katkeamattomasti jatkuvat loppuun asti päälaen kavennnuksista huolimatta, kaunista!


Pipon ohjeen saa ladattua itselleen Ravelrystä ilmaiseksi, hoplaa kaikki nyt omia fredriikkoja neulomaan! On nimittäin sen verran mainio tämä päähine :) Niinan blogissa lisätietoa pipon suunnittelusta ja ohjeen lataamisesta.

keskiviikko 5. lokakuuta 2016

Superkiva työ ja superviikonloppu!

Hui kamala miten nopeasti syksy on mennyt, kohta on lokakuu puolivälissä! Normaalisti syksy on kiihkeintä neulonta- ja bloggausaikaa täällä Villaviidakossa. Sama meininki se on ollut tänäkin vuonna, paitsi että blogiin asti ei ole päätynyt juuri mikään. Muutos johtunee siitä, että suurin osa neulontatyöstä ja suunnitteluhommista neuleiden saralla on miulla mennyt kursseja ja kerhoja väkertäessä.

Jatkoin taas tänä syksynä jo vuosi sitten aloittamaani kuvataide- ja käsityökerhojen ohjaamista alakoululaisille täällä paikallisella yhtenäiskoululla. Tänä vuonna saimme käsityökerholle lisää tuntejakin, ja olemme jo ehtineet tehdä vaikka mitä kivaa. Huopa on ollut nyt matskuna, ja siitä on työstetty pienten koululaisten kanssa mm. avaimenperiä, kynänpäihin koristeita sekä viirinauhoja.


Uutena juttuna olen aloittanut tänä syksynä työskentelyn Kuopion kansalaisopiston sivutoimisena tuntiopettajana. Miulla on kaksi kurssia tänä vuonna, sukanneulontaa nyt syksyllä ja palavirkkausta sitten tammikuussa.

Sukat uudella tekniikalla-kurssia on nyt tahkottu läpi syyskuun alusta, ja vielä yksi kerta on jäljellä ennen syyslomaa. Kurssilaiset opettelevat siis sukkien neulontaa magic loop -tekniikalla, kaksi samanaikaisesti kärjestä aloittaen. Kurssisuunnittelusta ja ohjemateriaalista vastasin tietysti itse, ja siinä nivaskassa olikin väkertäminen! Kirjoitin silmukkamäärät ja ohjeet kolmelle eri lankavahvuudelle, ohuelle keskipaksulle ja paksulle sukkalangalle. Tällaiset mahtavat näytesukatkin tuli neulottua:


Kärjestä varteen

Malli: Perussukka kärjestä aloittaen, oman ohjeen pohjalta
Lanka: Seiskaveikan (!) jämät
Menekki: 80 g
Puikot: 3,5 mm Knit Pro

Kyllä, miunkin kaappien kätköistä löytyi vielä jämäpalleroisia seiskapeikkoa. Neuloin näin paksut mallisukat ajankäytöllisistä syistä, kurssilaiset neulovat sukkansa keskipaksusta sukkalangasta. Ja ei, en suosittele ketään vaihtamaan väriä sukissa tällä tavalla, ei oo meinaan nätit! Mallisukissa havainnollistetaan värinvaihdoilla sukan eri osia :P

Opettaminen ja ohjaaminen, varsinkin neulepuolella on ihan superkivaa! On hienoa seurata ihmisten edistymistä ja oppimisen iloa! Lisää tätä hauskuutta onkin luvassa lokakuun lopussa, kun kässäkerho PomPom jäjestää Kuopiossa Superviikonlopun!




Lokakuun viimeisenä viikonloppuna Kuopiossa on luvassa kursseja ja työpajoja laajalla skaalalla, pop-up -lankamyyjiä, uusi kotimainen neulelehti, kässäaamiaista, iltapippaloita ja vaikka mitä jännää! Tätä varten kannattaa lähteä vähän kauempaakin liikkeelle ;)

Ohjelmasta, myyjistä ja kaikesta muustakin tietoa löytyy Pompomin sivuilta.

Mie olen vastuussa kahdesta työpajasta viikonlopun aikana:



Kurssit ja työpajat sekä iltajuhlaliput tulevat lähiaikoina myyntiin Pompomin verkkokauppaan, pysykäähän kuulolla!

keskiviikko 14. syyskuuta 2016

Mekkoja mineille, kolttuja kakaroille

Otsikko kertonee tyhjentävästi tämän postauksen sisällöstä. Loppukesän ja alkusyksyn aikana ompelin jokusen mekkosen. Yhden myös itselleni, mutta siitä tuli yöpaita, eikä sitä täten pidä kaikelle kansalle esittelemän. Mutta tässä näitä onnistuneempia tekeleitä, ja söpömpiä henkilöitä niiden sisällä myös... Aloitetaan kesäisemmästä päästä!


Tyttärille ompeloitsin liehuhelmoja ja rällähihoja, mallina Mekkotehtaan Orelma.


Pikkusiskon versio on kokoa 86-92 cm, joka onkin Mekkotehtaan pienin koko. Materiaaliksi valitsin Metsolan pehmoisen Waterlily-joustofroteen, kuosi oli mielestäni just tälle ipanalle sopiva. Orelma on tarkoitettu tehtäväksi joustamattomasta kankaasta, ja muinoin ensimmäistä Orelmaa ommellessani havaitsinkin kaavan superleveäksi, johtuen varmaankin juuri ohjeen alkuperäisestä materiaalista. Kavensin siis kaavasta keskeltä kymmenisen senttiä (kyllä, niin paljon), ja kah, tuloksena oli passeli roteemekkonen! Pääntien rypytin poimutuslankojen sijaan kuminauhakujan avulla, toimiva ratkaisu sekin. Tää on vähän tällanen laiskan naisen ohjemuunnos :D


(Toim.huom. Paras paikka seistä on isosiskon varpailla.)

Hihat jätin molemmissa perhosmallisiksi, vaihtoehto olisi ollut poimuttaa nekin. Pienempi mekko oli miun silmään kivempi liehuhihoilla, ja isomman mekon käyttäjä ei halunnut poimutuksia, vaikka koitin niitä tarjota. Miun täytyy kyllä opetella käyttämään saumurini rullapäärmejalkaa, isomman mekon hihansuut kääntyvät ulospäin silityksestä huolimatta...


Isosiskon versio on kirjan suurin, eli 122-128 cm. Tästäkin kavensin reilut kymmenen senttiä keskeltä kaavaa, ja lisäsin pituutta helmaan lähes 40 cm. Lopputuloksena varsin sopiva mekko vaatekokoa 140 käyttävälle ekaluokkalaiselle. Yritin myös saada ommeltua vyötärölle venyttäen kuminauhan, jotta olisi tullut enemmän "ison tytön mekko", mutta lapsi peijakas ei halunnut itselleen vyötäröä. Olkoon sitten villi ja vapaa!

Tämä Royalilta muinoin Kankaiden Yöstä tilattu sipulitrikoo aiheutti miulle kyllä leikkuuvaiheessa useamman harmaan hiuksen. Kuviot menivät niin vinoon, että jos olisin täsmälleen langansuuntaan mekon kappaleet leikannut (niin kuin pitäisi), niin sipulit keikkuisivat aivan kyljellään. Mittailin ja mallailin ja kääntelin ja vääntelin niin kaavoja kuin kangastakin, ennen kuin sain itseäni miellyttävän, ei liian kallistuneen leikkuusuunnitelman aikaiseksi. Ensi kerralla kun näen jossain trikoota kuuden euron metrihintaan, mietin kahdesti kannattaako ostaa. Kuosi on kyllä hauska, ei siinä mitään...


Mekkotehtaan taika on säilynyt, kyllä oli kiva ommella kun on hyvät ohjeet. Hyllystäni löytyy Aikuisten Mekkotehtaan lisäksi myös kesäkuussa ilmestynyt Mekkotehdas Koulutyttöjen Tyyliin. Siinä riittääkin kokoja myös tälle venähtäneelle ekaluokkalaiselle, vielä en ole ehtinyt mitään toteuttaa.

Kesäiset mekot on nyt jo jouduttu jättämään kaappiin. Ompelinpas valmiiksi pari syksyisempää versiota, joihin kyllä kankaat leikkasin jo viime keväänä... Onneksi valitsin sentään reilut koot, niin eivät olleet mekot pieniä jo valmistuttuaan vaikka aikaa ehtikin välissä kulua kolme kuukautta!


Iirikselle ompelin simppelin Teekannutunikan Ottobresta 4/2007. Pitkään arvoin koon kanssa, tämä 86 cm vaikuttaisi olevan oikea valinta, malli on sen verran rento. Leena Rengon suunnittelema sympaattinen Siskot-kuosi (?) taipuu moneen, ja sävyjensä ansiosta antaa monia yhdistelyvaihtoehtoja. Mie valitsin pinkit hihat ja mustat resorit.

Olen kyllästynyt taistelemaan ompelukoneeni kaksoisneulan kanssa, joten tällä kertaa helmapäärmeeseen ja pääntien tikkaukseen valitsin aaltomaisen kolmipistesiksakin. Toimii!


Tässä kuvassa lapsi ihmettelee, missä on niskassa yleensä kutittava lappu? Parasta itse tehdyissä vaatteissa on se, että ne kutittavat osat voi jättää pois!

Olen muuten huomannut, että miusta ei olisi vakituiseksi ompelubloggaajaksi. Työn jälkikään ei kyllä siihen riittäisi, mutta varsinainen syy on se, että mie unohdan kaikki ostamieni kankaiden kuosien nimet ja ostopaikat samantien. Kolmenkymmenen kilon lankavarastostani sen sijaan muistan joka ikisen kerän ja vyyhdin alkuperän, aiotun käyttötarkoituksen ja hyvä etten ostohintaakin :D

Lilja sai koulun alettua toivomansa hevostunikan.


Mallina tässä Ottobren Marja-tunika numerosta 1/2009, koko 134 cm. Saatuaan koltun ensi kertaa päälleen lapsi vähän vierasti trumpettimallisia hihansuita, ja täytyy sanoa etten ehkä itsekään näe niitä lastenvaatteissa kaikkein käytännöllisimpänä ratkaisuna. Ja tulee ysäri mieleen, huonossa mielessä... Täytynee ensi kerralla muotoilla hieman hihansuita, mikäli tulee tarve toiselle mekkoselle.


Paapiin harmaapohjainen ponikangas on supersöpöä, ja sitä jäi vielä reilusti varastoon. Vähän arvelutti, tuleeko vaatteesta isojen mustien kappaleidensa takia liian synkkä, mutta kummasti nuo taskut kirkastivat tumman helmaosan! Tässä helmaosa poimutettiin framilonin avulla. Olin ensi kertaa asialla, ja homma sujui helposti ja nopeasti. Tätä käytän siis varmasti jatkossakin.

Siinähän niitä. Kankaat seuraaviin projekteihin odottavat vuoroaan, ja saavatkin taas odotella sillä nyt suihkivat puikot...