keskiviikko 11. heinäkuuta 2018

Ei-niin-haikea Haiku


Kesän silmukkapitoisin viikonloppu on takanapäin, ja se olikin viikonloppu vailla vertaa! Nelipäiväisestä viikonlopusta riittääkin tarinoitavaa useampaan postaukseen, mutta aloitetaan nyt tällä uutukaisella festarihuivilla, johon kääriytyneenä vietin koko tapahtuman...

...joo en. Olen ehkä aiemminkin todennut, että kuumuudesta kärsivänä henkilönä en käytä villavaatteita tai -asusteita ollenkaan kesällä. Paitsi kotona villasukkia. Pitihän se huivi kuitenkin rekvisiitaksi raahata mukana, kun kerrankin osallisuin festarien virallisen etkoiluhuivin, Haikun, yhteisneulontaan.



Erittäin punainen Haiku

Lanka: Colinette Jitterbug (100 % merinovillaa) värissä Morello Mash (ja sen loputtua Malabrigo Sock värissä Tiziano red) sekä Ilun Handun täysmerinolanka vaaleanpinkkinä.
Menekki: abauttiarallaa 200 g
Puikot: 4 mm Knit Pro

Kertakaikkiaan kiva huivi tämä Haiku, helppo mutta mielenkiintoista neulottavaa, ei pääse tylsyys yllättämään! Aina oikeat raidat ja briossi vuorottelevat mukavassa rytmissä, ja reunuksen siksak kruunaa kokonaisuuden. Huivistani tuli just sopivan kokoinen siipiväli huitelee jossain 180 sentin tienoilla.

Perinteisesti yhteisneulonnan tulokset yhteiskuvattiin festivaalien iltatapahtumassa, tällä kertaa Toivolan pihalla neuleillassa lauantaina. Paikalla oli toinen toistaan seesteisempiä ja rauhallisempia Haikuja, pari sinistä sekä muutama kirkuvan punainen!


Haiku on suunniteltu neulottavaksi Tukuwoolista, mutta miun vaatekaapista puuttui just punainen merinohuivi. Molemmat käyttämäni langat ovat stashin aarteita vuosien takaa, Jitterbug hieman Ilulaista paksumpaa ja täten myös sisälsi vähemmän metrejä kuin ohje ohjeisti varaamaan lankaa (ja tietenkin sen valmistus on lopetettu jo useita vuosia sitten, mikäs sen jännittävämpää!).

Koska tykkään elää vaarallisesti, aloitin huivin näillä langoilla kaikista varoitusmerkeistä piittaamatta. Ja kuten miulle käy joka ainoa kerta, niin myös tälläkin kerralla päävärini loppui kesken. Reunuksen siksak-briossia oli vielä muutama kerros neulottavana ja huivi olisikin jäänyt auttamatta liian pieneksi, ellei kotikaupungin päiväreissulla paikallisesta lankakaupasta olisi löytynyt vyyhdillinen Malabrigon Sockia, jonka sävy oli niin lähellä Jitterbugia kuin vain eri värjäri voi toista päästä. Niinpä huivini valmistui (ajallaan, hahaa!), eikä kukaan festareilla huomannut reunuksen värinvaihtokohtaa ennen kuin sen itse osoitin.


Lankamarkkinat Toivolan pihalla täyttyivät langannälkäisistä neulojista perjantaina ja lauantaina, ja mitä herkkuja siellä olikaan tarjolla!


Miuta ilahdutti erityisesti se, että kotimaiset lankavärjärimme eivät jääneet piiruakaan jälkeen ulkomaisista tähdistä, joita oli saapunut paikalle sankoin joukoin. Pikemminkin päinvastoin, omaan ostoskassiini pääsi tänä vuonna vain kotimaisten taiteilijoiden lankoja (ja niitäkin melko maltillinen määrä, hyvä mie!


Mukaan tarttui kaksi vyyhtiä Petrichorin kokeiluvärjäämää fingering-vahvuista merinovillaa ja saman taiteilijan neuleaiheisia tarroja, Ikken merinosinkkua värissä Hera sekä Rouva Silmusolmun merinosukkista värissä Merlot. Lisäksi ostin virallisen festaripinssin karitsan kuvalla, sekä Moreenin osastolta neulakinnastekniikkaa käsittelevän kirjan (taitojen muistelu alkakoon!). Kässäaiheiset postikortit ovat Harjun Paperista. Kuvasta jäi puuttumaan vielä Ilun värjäämä hattaranpinkki (ja myös ulkonäöltään erehdyttävästi hattaraa muistuttava) silkki-mohair, joka on jo neuloutumassa hyvää vauhtia Birds of a Feather -huiviksi...

tiistai 29. toukokuuta 2018

Kevyt kesäneulekirja

Kesä on kolkuttanut ovella jo useamman viikon, ainakin täällä Itä-Suomessa voikukat kukkii ja puutarhasta puskee taas jos jonkinlaista kummallista auringon lämmittäessä. Työkiireiden lomassa on kiva rentoutua välillä lueskelemalla (en rentoudu neulomalla koska työ on neulomista, heh) vaikka uudenkarheita neulekirjoja ja suunnittelemalla kesälomaneulontaa laiturin nokassa.


Sain Moreenilta arvioitavaksi Saara Toikan vastikään julkaistun Kesäneuleita -kirjan. Kesäneuleita on Toikan toinen kirja. Ensimmäinen kirja, Neuleita-nimeltään, julkaistiin viime vuonna. Tuota ensimmäistä teosta en muista edes avanneeni enkä Ravelryssakaan ole törmännyt Toikan neuleisiin. Lähdin siis selailemaan kirjaa täysin puhtaalta pöydältä ja vailla ennakkokäsityksiä.

Kirja sisältää 19 mallia, vaatteiden seasta löytyy myös kaksi virkattua laukkua, kahdet sukat, kolmiohuivi sekä virkattuja ruukunsuojuksia.

Hämmästyin heti sisällysluetteloa selatessani, että selkeästi neulekirjaksi nimetty nide sisältää myös virkkuuohjeita. Näin tekstiilityöammattilaisen näkökulmasta neule on neulottu, virkkaus on tekniikka erikseen. Tässä tapauksessa virkkaustyöt kirjassa toivat mukavan lisän mallivalikoimaan, ja tykkäsin varsinkin neulontaa ja virkkausta yhdistävistä malleista, esimerkiksi tästä Aida-topista. Olisin kuitenkin toivonut kirjan nimettäväksi jollain vähemmän osoittelevalla tavalla.

 

Kesäneuleita pitää sisällään ohjeita toppeihin, paitoihin, takkeihin ja mekkoihin. Mallit ovat yksinkertaisia, helppoja toteuttaa, melko väljiä, ja ehkä juuri siksi kauniita.

Jokaisessa mallissa on jokin pieni juju joka erottaa sen muista, muutoin kirjan mallit ovat keskenään melko samanlaisia. Muutamat mallit kuuluisivat miun mittapuulla jopa saman otsikon alle. Esimerkiksi Iris-pusero ja Lilia-paita ovat lähes sama malli, hihan pituus ja vaatteen väljyys vain vaihtuu. Aida-toppi ja Frida-mekko näyttävät olevan jopa täsmälleen samanlaiset silmukkamääriä myöten, jälkimmäinen on vain jatkettu mekoksi. Lukija miettii, onko malleista ollut pula, kun on tehty väenväkisin yhdestä ja samasta mallista kaksi ohjetta...



Parasta Kesäneuleissa on mielestäni nämä mallien infosivut: kaikki neuleen tärkeät tiedot ja strategiset mitat näkee yhdellä silmäyksellä. Samoin tuo värivaihtoehtojen vertailu on huippu!


Kesäneuleita on visuaalisesti pelkistetty ja mutkaton, ja jokaisesta mallista on selkeät valokuvat.  Kuvausmiljööt ovat kauniit, suomalaista kesää merenrannoilta metsämaisemiin. Ylimäärästä grafiikkaa kirjasta ei löydy, ja ehkä se tässä tapauksessa toimii, kun itse neulemallitkin ovat hyvin suoraviivaisia. Itse en ole suurien, tyhjien tilojen ystävä.


Kirjaan tutustuttuani kiiruhdin Ravelryyn katsastamaan suunnittelijan aiempaa tuotantoa. Sieltähän löytyy vaikka minkälaista neuletta, Toikka tuntuu olevan todella monipuolinen suunnittelija! Pelkästään Kesäneuleita-kirjan perusteella en tähän lopputulokseen olisi päätynyt. Kirja on sievä, mutta kevyt sisällöltään. Plussaa kuitenkin yhtenäisestä linjasta ja kauniista valokuvista, suosittelisin teosta sellaiselle kässäilijälle, joka suunnittelee ensimmäisen paitansa neulomista :)

maanantai 7. toukokuuta 2018

Kuukävely


Neuloin huivin. Elokuussa aloitin, ei mennyt vuottakaan!


Walk on the red moon

Lanka: Wollmeise Lace (100 % merinovillaa) väreissä 47 Ag, Bussi ja Heavymetal.
Menekki: 195 g
Puikot: 3,5 mm Knit Pro


Walk on the moon on Wollmeise Lacelle suunniteltu huivimalli, joka tuli myyntiin kuusi vuotta sitten valmiiden huivilankasettien mukana. Joka setissä oli kolme eriväristä kerää (á 100 g) lankaa ja huiviohjevihko läpinäkyvässä vetoketjupussukassa. Ravelryssa on satamäärin näistä valmiista seteistä neulottuja huiveja, kaikissa järjestään melko suuret kontrastit eri värien välillä. Ei tietoakaan nykyään niin trendikkäästä feidauksesta ;)

Tämä harmaa-puna-musta yhdistelmä on setti nro 11. Ostin sen  kaksi vuotta sitten neulojatoverilta, joka arvatenkin oli marinoinut sitä sieltä vuodesta 2012 asti. Itse en olisi mustan ja punaisen kaveriksi valinnut harmaata, mutta täytyy sanoa että kyllä siellä Saksassa osataan värien yhdistely. Huivista tuli kivempi kuin osasin odottaakaan! Ja vieläpä juuri sopivan kokoinen, ei liian iso eikä pieni, ja niin suloisen pehmeä. 


Huivi on reilun puoliympyrän muotoinen, ja sen juju on erilaisissa pintaneuleissa. Helppoa ja mukavaa neulottavaa, mitä nyt kiireellisempien projektien aiheuttamien neulontataukojen jälkeen oli hieman vaikeuksia paikallistaa, missäs sitä taas oltiinkaan menossa...

Lankoja jäi vielä runsaasti, joten huivi saa kaverikseen keveän pipon. Mutta vasta syksyllä, nyt neulotaan kesäjuttuja!

Kiitos Niinalle jälleen kameran kanssa heilumisesta :)

maanantai 23. huhtikuuta 2018

Ummut ja (Rauta)lammit

Taas se on takana, vuoden kieroin viikonloppu eli savolainen neuleretriitti. Tällä kertaa rettelöitsettiin Rautalammilla, Törmälän loma- ja kurssikeskuksessa. Ja kyllä meillä kaikilla oli niin mukavaa!


Paikalle saapui 41 naista joka puolelta Suomea, ja lankakauppiaitakin paikalla oli peräti neljä! Tänä vuonna tosin lankaherutuskuvat jäi ottamatta, koska miulla oli vaihteeksi varsinainen aktiiviretriitti (siis sen lisäksi että ylipäädiktaattorina pidin muiden emojen kera lankoja käsissä). Ohjasin nimittäin lauantaina makramé-työpajan jossa valmistettiin seinävaatteita ja amppeleita, ja sen jälkeen osallistuin oppilaana Neulistin ohjaamaan pajaan, jossa ommeltiin muhkeita projektipusseja.





Eikö oo ihania! Miun pussukka on tuo alarivin keltaruusukuvioinen. Instagramin puolella löyhään pussukan nyörejä ja siellä majailevat lankahankinnat näkevät päivänvalon. Instagramissa postailen nimellä emmakar, feedini näet tuosta oikeasta sivupalkista mikäli tietokoneella blogiani selaat.

Meillä on parina vuonna ollut Kieroille Puikoille varta vasten suunniteltu, virallinen retriittineulemalli. Vuonna 2015 TiiQ suunnitteli meille Villiviini -sukat, ja viime vuonna retriittineuleena oli Christa Beckerin Tubisti.

Tänä vuonna tartuin itse härkää sarvista (vai puikoista?) ja suunnittelin meille retriittisukat. Langan sponsoroi Kässäkerho Pom Pom.


Umpu

Malli: Umpu-sukat / mie ite
Lanka: Kässäkerho Pom Pom BFL Sock (75 % BFL lampaan villaa, 25 % polyamidia) värissä Syreeni
Menekki: 72 g koon 39 sukkiin
Puikot: 2,5 mm Knit Pro

Ilta-auringossa kuvatut sukat ovat todellisuudessa aavistuksen enemmän violettiin vivahtavat. En vain voinut jättää näin kaunista valoa käyttämättä, kiitos Niinalle jalkojen lainasta!



Umpujen neulominen aloitetaan kärjestä, ja ohje on kirjoitettu pyöröpuikoilla neulottavaksi. Kantapää poikkeaa hieman totutusta, se on itse asiassa saman mallinen kuin parin vuoden takaisissa Pato-sukissani, mutta toisesta suunnasta neulottuna. Tämä kantapää malli sopii hyvin rintavaan jalkaan, kanssaneulojat suorastaan hämmästyivät miten näin omituisen näköinen kantapää tuntuukin hyvältä jalassa :D

Mallineule sisältää pieniä kahden silmukan palmikonkiertoja ja kierrettyjä silmukoita, nopsaa ja nättiä. Miusta tämä pullisteleva kuvio näyttää kukkien nupuilta tai tulppaaneilta, mutta sen nimisiä neuleita löytyi Ravelrysta jo pilvin pimein. Aikani nuppu ja blossom -sanoja netin sanakirjoissa väänneltyäni vastaan tuli suomen kielen sana umpu, joka oli sanakirjan mukaan runollinen versio sanasta nuppu (ja myös ihanan pyöreä sana!). Siispä tässä Umpu -sukat.


Ohje on kesäkuuhun saakka vain retriitille osallistuneiden käytössä, jonka jälkeen sen saa ladattua Ravelrysta.

keskiviikko 28. maaliskuuta 2018

Talviunelias

Hups, melkei koko maaliskuu hurahti ilman postauksia blogiin! Olen ahkeroinut koko kuukauden lankojen parissa mutta tuloksia saa esitellä vasta ensi syksynä, ah neulesuunnittelun ihanuutta :D

Täällä syvässä idässä on edelleen lunta yli 100 cm, joten villasukkasää jatkunee helposti vielä ainakin kuukauden. Varma lähestyvän kevään merkki on kuitenkin bongattu, vuoden ensimmäinen Ullaneule! Valoisista muta vielä jäätävistä päivistä selviää lämpimät sukat jalassa...


Unelias

Malli: Unelias / mie ite, Ullaneule 1/18
Lanka: Tukuwool Sock värissä Ujo
Menekki: 99 g
Puikot: 3 mm

Aloitus varresta, helppoa pintaneuletta pienillä palmikonkierroilla, ranskalainen kantapää joustinneuleella, pikkupalmikko kärjessä. Siinäpä se. Molemmat tukuvyyhdit taisivat olla reiluja painoltaan, lankaa jäi nimittäin vielä ihan kunnon keräset vaikka valmiit sukat painavat lähes 100 grammaa.


Sukkatuku on edelleen yhtä ihanainen lanka kuin ennenkin. Mie saan jostain syystä enemmän iloa näiden lampaisempien lankojen neulomisesta, kuin vaikkapa käsinvärjätyistä merinosilkkikashmireista. Älkää ymmärtäkö väärin, kyllä mie niistäkin tykkään ja lujaa, mutta kai tämä "alkulanka" viehättää jotain sisäistä ekohörhöäni enemmän.



Suunnittelijalle langat tarjosi

http://www.titityy.fi/

keskiviikko 28. helmikuuta 2018

Sano se pistoin ensi kesänä

Taitoliiton vuoden 2018 käsityötekniikka on kirjonta, tuo hieman unohduksiin jäänyt monikäyttöinen työtapa. Käsityövuosi onkin lähtenyt vauhdikkaasti käyntiin, sosiaalinen media tuntuu pursuilevan esimerkiksi toinen toistaan kauniimpia kirjottuja nappeja (pakko saada)! Mie olen askaroinut hieman nappeja suuremman kirjonnan parissa...

Ensi kesänä myös Jyväskylän neulefestareilla pääsee pistelemään kuvioita neulalla kankaalle. Jos olette seuranneet allekirjoittaneet Instagramia (näkyy myös tuossa oikealla blogin sivupalkissa), olette väkisinkin huomanneet, että mie pääsen heittämään kesäkeikan festareilla: ohjaan Taitolehden kanssa yhteistyössä järjestettävällä ristipistokurssilla hieman perinteistä poikkeavien huoneentaulujen kirjontaa.


Sano se Pistoin -kurssi järjestetään Käsityön museon työpajassa torstaina 5.7. klo 14-17 ja se sopii kaikille pistelijöille märkäkorvista konkareihin. Mallin saa suunnitellaa kurssilla itse, joten jokainen voi kirjailla kotiinsa juuri sopivan (provosoivan) huoneentaulun ;)

Neulefestarien kurssitarjonta, aikataulu ja opettajakunta (melko vaikuttava sellainen, huh mihin seuraan olenkaan päässyt!) on nähtävissä festarien nettisivuilla, ja lipunmyynti alkaa ihan pian: maanantaina 5.3.

Aikomukseni on viettää koko viikonloppu Jyväskylässä, nyt pitäisi vaan päättää mille kurssille itse varaisin paikan! Veera Välimäen kursseilla en ole vielä ollut, ja Melanie Bergiä kiinnostaisi myös lähteä kuuntelemaan. Johanna Ärjen eli Neulistin kokosarjoituskurssi olisi superhyödyllinen, mutta mie ja Excel ei tulla toimeen, joten voi olla että olis miulle vähän tuskainen kurssi :D



Jatkaakseni vielä kirjonta-aiheessa, vuoden ensimmäisessa Taitolehdessä (siinä samassa jonka sivuilta löytyi miun tukusukkaohje) julkaistiin ensimmäinen osa koko vuoden jatkuvasta yhteiskirjontaprojektista, Tiia Erosen suunnittelemasta Salainen Puutarha -tyynystä. Miusta idea yhteiskirjonnasta oli mainio, varsinkin kun projekti kestäisi koko vuoden: kerrankin tarpeeksi aikaa saada osiot valmiiksi, kelkasta putoamisen mahdollisuus on häviävän pieni (toisin kuin yhden kalevalapeiton kohdalla, kröhöm)! 

Löysin pohjattomasta kangaslaatikosta kaunista punaviolettia pellavakangasta ja sain äidiltäni ja mummoltani kasan kirjontalankoja. Voitteko kuvitella, että vielä pari viikkoa sitten tästä villiintyneiden villalankojen kansoittamasta talosta ei löytynyt ainoatakaan kerää helmilankaa tai yhtään tokkaa muliinilankaa? No nyt on sekin puute korjattu.....



Tässä miun aurinko (vai auringonkukka?) alulla. Salainen Puutarha -ohjeet löytyvät myös Taitolehden netistä, innostaako yhteiskirjonta?