keskiviikko 10. syyskuuta 2014

Punaposkiomenat


Vihdoin meidän nuoret omenapuut alkaa tuottaa kunnolla hedelmää! Eilen nautittiin iltapalaksi makoisaa omenawokkia, ja hedelmiä on vielä puut pullollaan...

Myös eräs astetta suurempi hämäysomena pääsi hetkeksi oksalle roikkumaan.


Syysomena
Lanka: Louhittaren Luolan Pohjan Akka (100 % villaa) värissä Unikko
Menekki: 69 g ohjeenmukaiseen kokoon
Puikot: Knit pro 4,5 mm

Suosittelen tätä pipomallia lämpimästi! Muhkean punainen syyspipo sillä syntyikin, paksusta patenttineuleesta eivät ihan vienoimmat syystuuloset pääsekään läpi puhaltamaan. Nopea ja mukava malli neuloa, reunuksen resorin oikeat silmukat neuloin takareunastaan, muuten seurasin ohjetta suorastaan orjallisesti. Tykkään erityisesti päälaen kavennusten ulkonäöstä.

En saa koskaan tarpeekseni näistä Louhittaren langoista! Itkin verta kun lempparini Ahti lopetettiin (tein siitä viimesyksynä tän liivin), mutta tää Pohjan Akka on kyllä lähes yhtä mainiota. Neuletuntuma on sulava, ja valmis kasteltu ja kuositeltu neule niin pehmoinen ja hyväntuoksuinen (kyllä, miusta villa tuoksuu hyvältä). Ja ah mitkä värit!


Tämä pipo on oravannahka, vaihtari kevään retriitissä saadusta upeasta luksuslankavyyhdistä. Se matkaa pian postipojan mukana uudelle omistajalleen Kuopijoon suklaalevyn kerä (suklaa on lohdutukseksi jos hattu ei sovikaan kantajalleen). Miun päähän pipo kyllä passasi paremmin kuin hyvin, lienee parasta tikuttaa itelle samanmoinen! Vadelman värinen Pohjan Akka tuolla sohvannurkassa jo huutelee...

torstai 21. elokuuta 2014

On pienet keltaiset tiikerit karanneet

Grrrr sanoi tiikeri, jonka jälkeen se varasti Roope Ankan ensilantin.

 
 Pienet keltaiset tiikerit / Millamagiaiset

Malli: Perussukat varpaista varteen, 
speksejä Melukylän sukista kirjasta Tähkä, Keiju ja Taikasauva - Neuleita Lapsille
Lanka: Regia 4-fach tiikerinraitaisena
Menekki: 35 g koon 30 sukkiin
Puikot: ChiaoGoo Red Lace 2,25 mm

Ostin kesäisellä Lappeenrannan reissulla alesta kolme kerää Regian tiikerilankaa. Näytin keriä Liljalle ja kysyin että haluutko tiikerisukat? Vastaus: Millamagiasukat, keltainen nokka ja musta mekko!

Kyllä vain. Pinkki vaihe on virallisesti päättynyt, ja Milla Magia -vaihe on ollut päällä jo hyvän aikaa. Olisko tää jonkinlainen esigoottivaihe?

Yritin kovasti neuloa polvisukkia, mutta tyttö oli tiukkana, ja piirsi viivan jalkaansa siihen kohtaa mihin varsi sai ylettää. Ja pakkohan se oli sitten päätellä silmukat siihen.



Enpähän tällä kertaa vetäissyt sukkia aivan hatusta, vaan katselin silmukkamääriä ja muita ohjeistuksia yhdestä uusimmista neulekirjoistani, jonka tilasin Mertsun vinkistä viime keväänä. Olisi muuten jäänyt tämänkin niteen ilmestyminen täysin huomaamatta.

Ihan passelinkokoiset sain aikaiseksi (ja vielä passelimmat olisi tullut jos oisin osannut näillä imetysaivoilla suorittaa yhteenlaskua kärkilisäyksiä neuloessa, nyt jäi vähän aiottua kapeammaksi...). Kantapään käännös tehtiin vähän eri tyylillä kuin mitä olen tottunut, mutta lopputulos oli täsmälleen saman näköinen kuin aiemmin neulomissani samanlaisissa sukissa, jännä juttu.

Melukylän sukkien ohjeessa oli runsaasti kokoja ja sillä sai aikaan hyvän kantapään, mutta muuten se ei täyttänyt odotuksiani. Kun kirjan tekijät ovat näinkin valveutuneita neulojia, niin miksi oletetaan että sukat neulotaan aina sukkapuikoilla? Miksi ohjeessa neuvotaan tekemään sitä ja tätä kolmannen puikon lopussa tai toisen puikon alussa, kun aivan yhtä helppoa olisi ohjeistaa tekemään asioita laskettuna KERROKSEN alusta. Näin myös pyöröpuikolla neulovat saisivat vain tikutella menemään, eikä tarvitsisi pysähdellä laskemaan että mitä ja missä.


Neuleita lapsille on kuvamaailmaltaan herkullinen teos, ja neuleet on toteutettu niin herkullisista langoista että neulojan suu napsaa! Taiton puolesta pidän kuitenkin enemmän sen edeltäjästä, Neulekirjasta. Tässä uudessa teoksessa osa ohjeista alkaa keskeltä aukeamaa, ja otsikot ovat niin pieniä että nopealla selailulla osa malleista jää huomaamatta.

Lisäksi mielestäni jokaisessa ohjeessa pitäisi ehdottomasti olla kaavakuva, varsinkin jos kyse on jostain perusneuleesta poikkeavasta mallista. Aloitin huhtikuussa neulomaan Iirikselle Bébéä. Kirjassa olevan yhden ainoan kuvansa perusteella se saattoi olla mitä vain unipussin ja peiton väliltä, ja kaavakuvan puuttuessa lopputulos jäikin hämärän peittoon. Neule ei ikinä valmistunut, kun huomasin että lankaa oli liian vähän ja purin koko hönnän. Jos ohjeessa olisi ollut kaavakuva, olisin kokeneena neulojana voinut muokata mallia sen verran että olisin saanut lankani riittämään, nyt en tiennyt mistä kohdasta olisin voinut nipistää silmukoita tai kerroksia vähemmäksi.

Kirjassa on onneksi monta suloista ja käytännöllisen oloista neuletta, ja olen tyytyväinen että sen hankin. Aion toteuttaa ainakin Siirin ja Myyrän.

Alkuperäiseen aiheeseen palatakseni, Lilja oli tyytyväinen sukkiinsa. Kuvaus sen sijaan oli ihan tylsää, kun äiti kielsi hyppimästä.


Jo toinen postaus samassa kuussa, rasti seinään! Täältä vielä noustaan...

perjantai 1. elokuuta 2014

Ei heikkohermoisille!

Tuli neulottua niin säväkkä huivi että se imee ympäristöstäkin värit. Eikä vain neulottua, lankakin tuli kehrättyä! 

 

Mutta aloitetaanpas alusta. Tämä tarina alkoi niinkin kauan kuin 1,5 vuotta sitten, jolloin Kierot Puikot 2013 -retriitissä bongasin kirppispöydästä riemastuttavan värisen topsin polwarthia, ja sain sen omakseni muutamaa lankavyyhtiä vastaan. Värin nimi olikin sopivasti 'exhilaration'.


Paria kuukautta myöhemmin toin kotiin uuden ystäväni Lyylin! Sopivaa "harjoituskuitua" laatikoista etsiskellessä tämä sattui ekana silmään (auts mikä väriyhdistelmä) ja pääsi kehruuseen. En halunnu ottaa riskiä et oisin treenaillessa pilannut jonkun ihanimmista topseista... Pitsikehrä käytössä poljeskelin menemään ohutta säiettä, yrittämättä mitenkään mätsätä tai laskea värien kulkua, annoin vaan mennä!


Harkitsin hetken ketjukertausta, mutta en oikeastaan halunnut epämääräisesti raidoittuvaa lankaa. Siispä kahdeksi säikeeksi! Kehruu ja kertaus tapahtuivat siis viime kesänä.


Tämä järkyttävä lanka saikin sitten odotella jokusen tovin puikoille pääsyä!


Nyt kesäkuussa miusta tuntui että puikoille täytyy saada jotain uutta. Mihinkään kovin älylliseen neulontaan ei sillä hetkellä löytynyt valmiuksia (eikä muuten löydy vieläkään...), joten langassa piti olla sitä jotain. Ja tässähän on, vai mitä? (Se jokin on ehkä kyky aiheuttaa päänsärkyä.) 

Kyselin suomalaisten kehrääjien ryhmässä Ravelryssa hyviä vinkkejä helppoihin huivimalleihin, joita voi neuloa niin pitkään kuin lankaa riittää, ja joku ehdotti tätä langanvenyttäjää. Ohje on maksullinen, mutta sattumalta olin napannut sen kirjastooni talvella jonkin alekampanjan aikana ilmaiseksi. Joten ei kun neulomaan!

 

 Järkytys

Lanka: Kaksisäikeiseksi kehrätty Greenwood Fiberworks Polwarth roving (100% villaa)
Menekki: 86 g
Puikot: 4 mm Knit Pro

Enpä sitten kuitenkaan jaksanut neuloa niin kauan kuin lankaa riitti, huivista olisi tullut iiiiiiiiso. Ja on se nytkin pitkä, yläreunan pituus on yli kaksi metriä. 

Neulomisokemus oli yllättävän miellyttävä! Ylikierteisiä kohtia ei juurikaan ollut ja langan paksuus ei heitellyt valtavasti. Hyvä minä! Ensi kerralla täytyy tosin muistaa laskea metrit, miulla ei ole aavistustakaan langan spekseistä. Ohutta se on, ehkä light fingeringia? En myöskään ole koskenut rukkiin niin pitkään aikaan, että kaikki on opeteltava uudestaan, kun miulla on taas joskus aikaa kehruuksille... 

Ohjekin oli tosiaan pätevä, juuri sopiva silloin kun lankaa on käytössä rajallinen määrä, ja se kaikki halutaan käyttää. Miulle kyllä nyt jäi vielä viitisenkymmentä grammaa, mihin ihmeeseen mie sen työnnän?



Ja väristä en sano enää yhtään mitään.

perjantai 4. heinäkuuta 2014

Kahden sateen välissä...

...ehtii kuvaamaan huivin!



Kultainen panoraama

Malli: Panoramic Stole / Hannah Fettig kirjasta Coastal Knits
Lanka: Kuje -lanka (100 % merinoa)
Menekki: 206 g
Puikot: Knit Pro 4 mm



Kultainen Kuje-lanka on asunut lankavarastossani iät ja ajat, ainakin neljä vuotta. Vasta nyt se pääsi puikoille, kun nappasin Kierot Puikot 2014 -retriittiin lähtiessäni mukaan valmiiksi kerityt vyyhdit ja kauniin huiviohjeen ajatuksenani aloittaa sopivan helppo mutta mielenkiintoinen reissuneule. Reissussa tätä onkin neulottu, retriitin jälkeen useilla bussimatkoilla, kyläpaikoissa ja jopa synnytyssalissa supistuksia odotellessa... Iisiä pitsiä ja lyhennettyjä kerroksia sisältävä Panoramic Stole olikin juuri sopiva mukana kulkeva neule, simppeli muttei liian aivoton.


Kuje -lankaa ei enää saa mistään, sillä lankakauppa Kujeen Hanna ei enää sitä värjää. Harmi, sillä neulomiskokemus oli kerrassaan upea! Kultaisen ja ruskean sävyt vaihtelivat langassa uskomattoman kauniisti, eikä valmis huivikaan hullummalta näytä. Jokainen vyyhti on uniikki, mutta mie en ainakaan suurempaa värinvaihtelua huomaa huivissani, vaikka kaikkien taiteen sääntöjen mukaan en raidoittanutkaan kahdelta vyyhdiltä, vaan neuloin huolettomasti ensin yhden ja sitten toisen vyyhtini.


Tällaista stoola-mallista huivia miulla ei ennestään ollutkaan, ja kuten kuvista näkyy niin sitä voi käyttää monin tavoin. Tykkään! Ja onhan se upean värinen ja suloisen pehmeäkin...

Huomasitte ehkä myös asukokonaisuuteen kuuluvat kämmekkäät? Ne miulle lähetti tämän huivin valmistumisesta täysin tietämätön, ihana Tiina, kuten seuraavassa kuvassa näkyvän piponkin! Eikö ole mainio setti?

 

P.S. Aavistuksen myrtsi kuvausilme ei johdu neuleista vaan valtavista hyttysparvista ympärillä, jotka eivät onneksi sumentaneet kameran linssiä (vaikka lähellä oli). Kiitos Liljan kummitädille kuvausavusta, tervetuloa taas kylään :)

perjantai 27. kesäkuuta 2014

Kukkatarhani

Nyt on vauvalla kesäpeitto, kevyen kukkainen. Tällä viikolla ipana on kyllä kääritty päiväunille villaan, mutta ehkä ne kesäisemmät kelitkin sieltä taas pian saapuvat...


Kesäkukat

Malli: Virkatut afrikankukat
Lanka: King Cole Bamboo Cotton (50 % bambua 50 % puuvillaa)
Menekki: 403 g
Koukku: 4 mm

Peitossa on 58 kokonaista kukkapalaa. Puolikkaallekin löytyisi ohje, mutta miusta ne puolikkaat kukat on jotenkin oudon näkösiä, joten peiton muoto on mukavan aaltoileva. Eihän tämä iso ole, mutta onpahan juuri passelin kokoinen vauvan päiväunipeitoksi.

Näitä kukkasia virkkaillaan kai yleensä jämälangoista, mutta mie hommasin langat ihan uutena just tätä tarkoitusta varten viime talvena. Aloitin palojen koukuttelun joskus huhtikuussa, ja 2/3 niistä valmistuikin ennen ipanan syntymää. Loput valmistuivat verkkaisesti toukokuussa, ja suurin osa peittoon käytetystä ajasta menikin sitten langanpäiden päättelyyn. (Kyllä kyllä, ne olisi voinut päätella virkatessakin mutta enpä päätellyt, jonkin asteen masokisti kun olen...) Palat on yhdistetty viimeisen virkkauskerroksen aikana Happypotamus-ohjeen tekniikalla.

Kevyt tämä kesäpeitto ei kyllä ole, bambu-puuvillasekoite on lankana melko raskasta. Parempi näin, lapsi nukkuu helteelläkin levollisemmin kun tuntee olevansa peitelty


Kuvat on otettu heti päättelyurakan valmistumisen jälkeen, ja jonkinasteinen kastelu ja pingotus olisi ehkä paikallaan kuten kuvasta näkyy, ainakin reunojen osalta. Todennäköisesti se jää kuitenkin tekemättä, käytössä kun pingottamattomuutta ei varmasti kukaan huomaa...


Vauva sai pari viikkoa sitten kasteessa nimekseen Iiris Lahja Amalia, ja täyttää ensi viikolla jo 2 kk! Mihin ihmeeseen tuo aika on mennyt? Vastahan myö tultiin kotiin sairaalasta...

tiistai 17. kesäkuuta 2014

Kylmä ja vähäluminen

Suomen kesä. Oiva aika neuloa lapasia!


Kevätruusu

Malli: Kevätruusu -lapaset / Emma Karvonen (mie ite!)
Lanka: Zwerger Garn Opal Uni 6-fach värissä Grasgrün
Menekki: 60 g
Puikot: 3 mm

Jos ihan tarkkoja ollaan, niin suunnittelin ja neuloin nämä kyllä jo keväällä, joskus maaliskuussa. Huomaatteko mallissa jotain tuttua? Kyllä, tämä on Ullaneuleessa 1/14 julkaistujen Roosa Ruusu -kämmekkäiden lapasversio, myöskin Silkkivilla -lankakaupalle suunniteltu. Ohje onkin (Ravelryn lisäksi) ladattavissa Silkkivillan nettisivuilta

Kevätruusu -lapasissa palmikot ovat toistensa peilikuvat, ja kärjellä on tietenkin oma kaavionsa. Peukalokiilan lisäykset on toteutettu niin ettei niiden kohdalle jää reikiä. Muuten tämä lämpimämpi versio on sisarkämmekkäidensä kaltainen.


Vuoden toinen Ulla ilmestyi muutama päivä sitten, mutta tällä kertaa mie en ehtinyt valmistelemaan siihen ohjetta sattuneesta syystä. Tämä onkin merkkitapaus, ensimmäisen ohjeen suunnittelin Ullaan syksyllä 2011, ja sen jälkeen joka numerossa on ollut joku miun malli :D Käykäähän kurkkaamassa, kansikuvaneuleena on upeat sukat!

Viimeiset "vapaat hetket" käytin huhtikuun lopulla erääseen toiseen suunnitteluprojektiin, sen tuloksista lisää elokuussa ;)