keskiviikko 14. syyskuuta 2016

Mekkoja mineille, kolttuja kakaroille

Otsikko kertonee tyhjentävästi tämän postauksen sisällöstä. Loppukesän ja alkusyksyn aikana ompelin jokusen mekkosen. Yhden myös itselleni, mutta siitä tuli yöpaita, eikä sitä täten pidä kaikelle kansalle esittelemän. Mutta tässä näitä onnistuneempia tekeleitä, ja söpömpiä henkilöitä niiden sisällä myös... Aloitetaan kesäisemmästä päästä!


Tyttärille ompeloitsin liehuhelmoja ja rällähihoja, mallina Mekkotehtaan Orelma.


Pikkusiskon versio on kokoa 86-92 cm, joka onkin Mekkotehtaan pienin koko. Materiaaliksi valitsin Metsolan pehmoisen Waterlily-joustofroteen, kuosi oli mielestäni just tälle ipanalle sopiva. Orelma on tarkoitettu tehtäväksi joustamattomasta kankaasta, ja muinoin ensimmäistä Orelmaa ommellessani havaitsinkin kaavan superleveäksi, johtuen varmaankin juuri ohjeen alkuperäisestä materiaalista. Kavensin siis kaavasta keskeltä kymmenisen senttiä (kyllä, niin paljon), ja kah, tuloksena oli passeli roteemekkonen! Pääntien rypytin poimutuslankojen sijaan kuminauhakujan avulla, toimiva ratkaisu sekin. Tää on vähän tällanen laiskan naisen ohjemuunnos :D


(Toim.huom. Paras paikka seistä on isosiskon varpailla.)

Hihat jätin molemmissa perhosmallisiksi, vaihtoehto olisi ollut poimuttaa nekin. Pienempi mekko oli miun silmään kivempi liehuhihoilla, ja isomman mekon käyttäjä ei halunnut poimutuksia, vaikka koitin niitä tarjota. Miun täytyy kyllä opetella käyttämään saumurini rullapäärmejalkaa, isomman mekon hihansuut kääntyvät ulospäin silityksestä huolimatta...


Isosiskon versio on kirjan suurin, eli 122-128 cm. Tästäkin kavensin reilut kymmenen senttiä keskeltä kaavaa, ja lisäsin pituutta helmaan lähes 40 cm. Lopputuloksena varsin sopiva mekko vaatekokoa 140 käyttävälle ekaluokkalaiselle. Yritin myös saada ommeltua vyötärölle venyttäen kuminauhan, jotta olisi tullut enemmän "ison tytön mekko", mutta lapsi peijakas ei halunnut itselleen vyötäröä. Olkoon sitten villi ja vapaa!

Tämä Royalilta muinoin Kankaiden Yöstä tilattu sipulitrikoo aiheutti miulle kyllä leikkuuvaiheessa useamman harmaan hiuksen. Kuviot menivät niin vinoon, että jos olisin täsmälleen langansuuntaan mekon kappaleet leikannut (niin kuin pitäisi), niin sipulit keikkuisivat aivan kyljellään. Mittailin ja mallailin ja kääntelin ja vääntelin niin kaavoja kuin kangastakin, ennen kuin sain itseäni miellyttävän, ei liian kallistuneen leikkuusuunnitelman aikaiseksi. Ensi kerralla kun näen jossain trikoota kuuden euron metrihintaan, mietin kahdesti kannattaako ostaa. Kuosi on kyllä hauska, ei siinä mitään...


Mekkotehtaan taika on säilynyt, kyllä oli kiva ommella kun on hyvät ohjeet. Hyllystäni löytyy Aikuisten Mekkotehtaan lisäksi myös kesäkuussa ilmestynyt Mekkotehdas Koulutyttöjen Tyyliin. Siinä riittääkin kokoja myös tälle venähtäneelle ekaluokkalaiselle, vielä en ole ehtinyt mitään toteuttaa.

Kesäiset mekot on nyt jo jouduttu jättämään kaappiin. Ompelinpas valmiiksi pari syksyisempää versiota, joihin kyllä kankaat leikkasin jo viime keväänä... Onneksi valitsin sentään reilut koot, niin eivät olleet mekot pieniä jo valmistuttuaan vaikka aikaa ehtikin välissä kulua kolme kuukautta!


Iirikselle ompelin simppelin Teekannutunikan Ottobresta 4/2007. Pitkään arvoin koon kanssa, tämä 86 cm vaikuttaisi olevan oikea valinta, malli on sen verran rento. Leena Rengon suunnittelema sympaattinen Siskot-kuosi (?) taipuu moneen, ja sävyjensä ansiosta antaa monia yhdistelyvaihtoehtoja. Mie valitsin pinkit hihat ja mustat resorit.

Olen kyllästynyt taistelemaan ompelukoneeni kaksoisneulan kanssa, joten tällä kertaa helmapäärmeeseen ja pääntien tikkaukseen valitsin aaltomaisen kolmipistesiksakin. Toimii!


Tässä kuvassa lapsi ihmettelee, missä on niskassa yleensä kutittava lappu? Parasta itse tehdyissä vaatteissa on se, että ne kutittavat osat voi jättää pois!

Olen muuten huomannut, että miusta ei olisi vakituiseksi ompelubloggaajaksi. Työn jälkikään ei kyllä siihen riittäisi, mutta varsinainen syy on se, että mie unohdan kaikki ostamieni kankaiden kuosien nimet ja ostopaikat samantien. Kolmenkymmenen kilon lankavarastostani sen sijaan muistan joka ikisen kerän ja vyyhdin alkuperän, aiotun käyttötarkoituksen ja hyvä etten ostohintaakin :D

Lilja sai koulun alettua toivomansa hevostunikan.


Mallina tässä Ottobren Marja-tunika numerosta 1/2009, koko 134 cm. Saatuaan koltun ensi kertaa päälleen lapsi vähän vierasti trumpettimallisia hihansuita, ja täytyy sanoa etten ehkä itsekään näe niitä lastenvaatteissa kaikkein käytännöllisimpänä ratkaisuna. Ja tulee ysäri mieleen, huonossa mielessä... Täytynee ensi kerralla muotoilla hieman hihansuita, mikäli tulee tarve toiselle mekkoselle.


Paapiin harmaapohjainen ponikangas on supersöpöä, ja sitä jäi vielä reilusti varastoon. Vähän arvelutti, tuleeko vaatteesta isojen mustien kappaleidensa takia liian synkkä, mutta kummasti nuo taskut kirkastivat tumman helmaosan! Tässä helmaosa poimutettiin framilonin avulla. Olin ensi kertaa asialla, ja homma sujui helposti ja nopeasti. Tätä käytän siis varmasti jatkossakin.

Siinähän niitä. Kankaat seuraaviin projekteihin odottavat vuoroaan, ja saavatkin taas odotella sillä nyt suihkivat puikot...

perjantai 26. elokuuta 2016

Mummun viisauksia ja talvitunnelmaa

Elokuun lopussa alkaa taas kesällä hiljaiseloa viettänyt neuleinto nostaa päätään. Uusia ihastuksia ja ideoita tuntuu pursuilevan joka tuutista, ja omaa lankavarastoakin saa taas silmäillä uusin, innostunein silmin. Myös lasten asustevarastoa tulee pengottua kriittisesti, kuka tarvitsee uuden pipon, kenellä ovat kaikki villasukat jääneet pieniksi?

Näin syksyn kynnyksellä onkin oiva aika tutustua uusiin neulekirjajulkaisuihin. Sain sopivaan saumaan Gummerukselta arvosteltavaksi supersuosittujen norjalaissuunnittelijoiden juuri suomennetun Klompelompe - Ihania neuleita lapsille -kirjan. Tämä valokuvaaja Hanne Andreassen Hjelmåsin ja graafinen suunnittelija Torunn Steinslandin 168 sivuinen teos sisältää yli 60 neuleohjetta, ja oli viime vuonna Norjan myydyin tietokirja. Odotukseni olivat siis korkealla! Varsinkin kun takakansiteksti julistaa kirjan jokaisen neulemallin olevan "taitavasti suunniteltu moderni klassikko, jossa on ripaus romantiikkaa ja retroa".


Klompelompe tekee positiivisen vaikutuksen jo ensiselailulla. Satumainen, rauhaisa, ja tietyllä tavalla ajaton tunnelmaa jatkuu kansikuvasta aina viimeisille sivuille asti. Huurteiset värit ja pohjoismainen miljöö ovat läsnä koko teoksessa. Koko sivun kokoisia suloisen syksyisiä ja talvisia kuvia on runsaasti, kirjan ulkoasu on mielestäni kaunis ja taitto selkeä.

Kirjasta löytyy eniten neulemalleja 1-6 -vuotiaille lapsille, ja useissa malleissa kokoja riittää koululaisillekin.  Myös vastasyntyneille on omat neuleensa, ja aikuisillekin löytyy pari ohjetta. Ohjeet on jaettu kolmeen eri vaikeustasoon, eniten taitaa löytyä keskitason ohjeita. Miun silmään suurin osa kirjan ohjeista on helppoja ja nopeita, ja nimeäisinkin tasot 1: tosi helppo, 2: helppo ja 3: keskitaso. Kolmostason neuleet ovat näet suuritöisempiä (esimerkiksi kirjoneuleinen Ludvigin paita ja sievä Tildan takki laskoksineen), mutta eivät kuitenkaan vaikeita. Klompelompen neuleisiin on käytetty pääasiassa merinovillaa Sandnesilta, Vikingiltä, Dropsilta ja Dale Garnilta. Pointsit siis helposti saatavilla olevista ja tarkoitukseen hyvin sopivista materiaaleista.


Kirjan neulemallit eivät varsinaisesti ole maata mullistavia uusia innovaatioita, vaan pikemminkin kauniita ja kekseliäitä perusneuleita pienillä jipoilla. Ja hyvä näin, ostava yleisö tällaisella kirjalla on varmasti suurempi kuin turhan monimutkaisia ohjeita sisältävillä.

Kaikkein tärkein (ja paras) seikka näissä neulemalleissa tulee tässä: takkien, paitojen ja housujen ohjeet ovat saumattomia. Ihan etsimällä etsin kappaleista neulottavia vaatteita, enkä löytänyt. Hurraa! Tätä on nykyaika, voi kun vielä neulovat massat sen ymmärtäisivät... Suomessa niin häviävän pieni määrä paperijulkaisuista sisältää saumattomia malleja, että Klompelompe on erittäin tervetullut lisä nykyhetken neulekirjavalikoimaan.


Ohjeet tosin saisivat olla joiltakin osin tarkempia. Aina ei sanota, pitäisikö neule aloittaa tasona vai pyörönä, ja onko neulomissuunta alhaalta ylös vai päinvastoin. Voisin kuvitella, että kokematonta neulojaa tämä saattaa hämätä. Ohjeista puuttuvat myös eri kokojen mitat, koot on eritelty vain ikäryhmiin. Kaikki 2- tai 5-vuotiaat eivät suinkaan ole keskenään samankokoisia, joten neuleohjeessa tulisi ehdottomasti kertoa joka koosta vähintäänkin pituus olalta helmaan sekä rinnanympärys.

Lasten neuleista puhuttaessa käytettävyys ja ulkonäkö ovat mielestäni yhtä tärkeitä. Kun neuleaikaa ei ole rajattomasti käytössä valitsen itse mielelläni malleja, joita voi käyttää niin kauniina syyspäivänä kaupunkireissulla kuin haalarin alla pakkaspäivänäkin. Klompelompe sekä järkeviä käyttöneuleita, että ei-niin-käytännöllisiä söpöstelyhepeneitäkin. Jälkimmäisiä kyllä löytyy yllättävän paljon, mutta suuressa ohjemäärässä ne eivät ihme kyllä ärsytä, vaan tuovat kivaa piristystä joukkoon.


Klompelompe sisältää ohjeita sekä asusteisiin että isompiin vaatteisiin. Vähän yllättäen suurin yksittäinen ohjeryhmä on hatut eli pipot, niitä löytyy kokonaiset 20 mallia! Osa tosin on eri versioita samasta perusmallista, esimerkiksi Vesselimyssy, Vesselipanta, Vesselimyssy vauvalle, Susselimyssy ja Susselimyssy vauvalle ovat oikeastaan vain yksi malli eri variaatioilla. Toisaalta on kiva saada paljon valmiiksi mietittyjä versioita, jää ehkä omat modailut kerrankin tekemättä kun suunnittelija on jo valmiiksi varioinut mallia eri tarkoituksiin :D

Iso plussa myös kattavasta villahousuvalikoimasta, monet lastenneulekirjat sisältävät vain yhden tai pari mallia, Klompelompe tarjoaa kokonaiset seitsemän villapöksyohjetta. Sukkaohjeita ei sen sijaan ollut ainuttakaan! Miulle henkilökohtaisesti tämä ei ole ongelma, mutta ehkä kirjan kokonaisuuteen olisi sopinut sukkamalli tai pari? Aikuisten neuleet olisi sen sijaan voinut jättää kokonaan pois, nissä ei tunnu olevan mitään kummempaa uutuusarvoa, ja ne jäävät kokonaisuudessa jotenkin irrallisiksi.


Klompelompe on hyvin visuaalinen teos, ja sitä voi katsella lasten melkein kuin satukirjaa. Kaikki neuleet on kuvattu useampaan kertaan niin käytössä kuin tasonakin, ja myös tunnelmakuvia löytyy. Mielestäni jälkimmäiset kuuluvat ehdottomasti hyvään neulekirjaan, pelkkiä oppikirjakuvia sisältävä opus olisi auttamattoman tylsä, oli sitten sisältö kuinka mainio tahansa. Useissa kuvissa neuleita on myös yhdistelty keskenään eri tavoin, pointsit siitäkin. Kyllä huomaa, että suunnittelijatiimin yhteinen linja on selkeä ja kuvat niinikään ovat "omaa tuotantoa".

Loppuun vielä ote kirjan alusta, luvusta nimeltä Mummun neulevinkkejä. Mummu on viisas nainen vai mitä sanotte:

"Aloittelijan ja kokeneen neulojan ero ei ole niinkään siinä, että ettei kokenut tee koskaan virheitä, vaan siinä, että konkari viitsii purkaa ja aloittaa uudestaan. Hän tietää, että se on vaivan arvoista."


Kylläpäs tuli jaariteltua! Näin miulle käy kun jostain innostun. Ja ehkä nyt arvaattekin, että joistakin puutteista huolimatta tykkäsin lujaa Klompelompesta. Voisin suositella sitä kaikentasoisille neulojille, joiden lähipiiristä löytyy alati villavaatteita tarvitsevia naperoita. Tämä kirja tulee kestämään aikaa. Suuria haasteita ja uusia innovaatioita kaipaavien lienee kuitenkin syytä kääntyä muiden teosten (tai internetin ihmemaan) puoleen.

Omat suosikkineuleeni Klompelompenista ovat Lentäjänlakki, Kovispöksyt ja Tanssihame, näistä viimeinen ehkä kirjan epäkäytännöllisin malli mutta ah-niin-ihana :D Ensiksi pistin kuitenkin puikoille lipallisen Vesselimyssyn langasta, jota pahat kielet väittivät retriitin värjäyspajassa sisälmysten väriseksi. Mitäs nyt sanotte, kattokaa miten söpöä pintaa!


torstai 11. elokuuta 2016

Kiero huivi

Kun muut ovat bloganneet neulefestarien häppeningeistä jo monta viikkoa sitten, mie vasta pääsen alkuun! Työt haittaa kummallisesti harrastusta...

Ennen festivaaleja ilmoitettiin, että lauantain iltabileissä järjestettäisiin jonkinlainen westknittersien kokoontumisajo sekä yhteiskuvaus itse briossin prinssin kera. Itsehän tapasin hänet jo viime lokakuussa gurun ensimmäisellä Suomen vierailulla. Tuolloin neulottua huivia en tietenkään enää voinut kuvauksiin mukaan ottaa, vaan tätä tilaisuutta varten piti neuloa ihan uusi!


Askews My Leftovers

Malli: Askews me Shawl / Stephen West
Lanka: kymmenet erilaiset merinojämät, pääasiassa fingering -vahvuiset.
Menekki: 283 g
Puikot: 4,5 mm Knit Pro

Miulle oli vuosien varrella kerääntynyt pussikaupalla sellasia "parempia jämälankoja", joita en ollut raaskinut oikein mihinkään käyttää. Pääasiassa erilaisia merino"sukka"lankoja, jotka eivät kuitenkaan olisi sukkina kestäneet, joitakin wollmeisejämiä ynnä muita herkullisia pikkunöttösiä. Nimeltä mainittakoon myös Colinette Jitterbug, Lorna's Laces Shepherd Sock, Shibui Sock, Koigu Painter's Palet Premium Merino ja Holst Highland. Myös tunnistamattomia, kanssaneulojilta vuosia sitten tätä peittoa varten saatuja jämiä on mukana.

Askews me shawl on suunniteltu neulottavaksi DK-vahvuisista langoista. Otin riskin valitsemalla huomattavasti ohuemmat jämät, ja se kannatti! Huivi on suhteellisen paksujen puikkojen ansiosta pehmoisen ilmava ja samalla muhkean lämmin! Ja mitkä värit! Ja muoto!


En ollut aiemmin neulonut kaksiväristä patenttia. Vähän jänskätti, mutta hitaan alun jälkeen alkoi briossin vääntäminen sujua varsin joutuisasti ja helposti. Tätä oli koukuttava neuloa, ja miettiä samalla minkähän keräsen sitä seuraavaksi ottaisi mukaan. Huivi oli miulla matkaneuleena kesäisellä kaupunkilomalla Düsseldorfissa, ja sai ihmettelyä osakseen niin vierustovereilta kuin lentoemoiltakin.

Mitenkään liian ajoissa ei festarihuivini valmistunut, itse asiassa päättelin reunan silmukat vasta itse tapahtumassa. Huivista olisi voinut ehkä tulla vähän suurempikin, jämiä vielä nimittäin jäi mutta aika loppui kesken. Siipiväli höyryttämättömällä huivilla oli noin 140 cm.

Festarilauantaina Kahvila Muistossa päiväkahvilla neuloskellessa (=maanisesti i-cord pääättelyä tikuttaessa) bongasin nurkasta itse herra Westin, ja pitihän se samaan kuvaan päästä huivintekeleen kanssa. Huomatkaa asiaankuuluvat neulontailmeet:


Kuten aiemmin mainitsin, osallistuin festariviikonloppuna Jonna Hietalan Tarinallisen neulekuvauksen kurssille. Kiitos kanssakurssilaiselle kuvausavusta, pääsinpäs itsekin vaihteeksi kuvaan mukaan!


Kurssi oli mielenkiintoinen ja opettavainen, ja sain hyvää kertausta koulussa aikanaan valokuvaustunneilla opituille asioille. Kurssin olisi suonut kestävän enemmän kuin kaksi tuntia, tuntui ettei siinä ajassa ehtinyt päästä edes vauhtiin!


Olen kerrassaan tyytyväinen uuteen, räjähtävän värikkääseen huiviini! Onneksi valitsin nämä ohuemmat jämät, tämäkin huivi on nimittäin sen verran raskas että DK-vahvuisena siitä olisi varmasti tullut varsinainen haarniska!

maanantai 18. heinäkuuta 2016

Festarielämää


Suomen ensimmäiset neulefestarit on nyt koettu, ja mie pääsin osallistumaan ihan pitkän kaavan mukaan! Lauantaiaamuna seiskalta lähdin ajelemaan kohti Jyväskylää innosta puhkuen, ja kotiin palasin eilen illalla väsyneenä ja rähjäisenä mutta ah niin onnellisena! Hyvä ystävä matkaseurana ja viikonloppu täynnä lankaa, neuleita ja neulemaailman staroja, mikäs sen mahtavampaa!

Viikonloppuun mahtui miun osalta kursseja, vapaaehtoishommia ja iltabiletystä, lankashoppailua tietenkään unohtamatta. Tapasin monia blogituttuja ja uusia ja vanhoja neulekavereita, ja kaikkia paikalla olleita starojakin jututin, ainakin pikkuisen! Kamera on niin täynnä että jos yrittäisin postata kerralla koko viikonlopusta, jutusta tulisi kilometrin mittainen, ja siirappimaisia ylistyssanoja alkaisi tulvia jo korvista ulos! Niinpä ensin yleiskatsaus ja parhaita kuvapaloja festareilta, postailen kursseista sitten hivenen myöhemmin.


Markkinapaikka Toivolan vanhalla pihalla oli täynnä toinen toistaan herkullisempia lankoja ja tarvikkeita! Uusina tuttavuuksina ranskalainen La Bien Aimee ja Italialainen Snail Yarns, joiden kojut hehkuivat väriloistoa ja pursusivat speklejä, eli roiskevärjättyjä lankoja! Kotimaiset värjärit eivät jääneet yhtään huonommiksi, tarjolla oli niin Ilun, Louhittaren Luolan kuin Hopeasäikeen ja Lanitium ex Machinankin lankoja, sekä monia muita...




Lauantai päättyi komeasti iltajuhlaan Säynätsalossa juhlatalo Juurikkasaaressa. Tarjolla oli grilliruokaa ja juomia, neulestarojen haastatteluja, yhteisvalokuvausta, Stephen Westin uuden musiikkivideon ensi-ilta, sekä elävää musiikkia duo Vonkaleelta.



Löydättekö miut kuvasta?

Illan hämärtyessä kauniiseen auringonlaskuun, siirryimme Niinan kanssa kuvaamaan hänen uutta huiviaan rantalaiturille, ja kukapa muukaan tuli oma-aloitteisesti asettelemaan huivia kauniisti kuvaan, kuin itse Ysolda Teague. Priceless!


Iltajuhlaan osallistujat saivat mukaansa pienet yllätyspussit, miun pussukka sisälsi tällaisia söpöyksiä:


Olin lauantaina niin pyörryksistä kaikista ihanuuksista, etten saanut vielä yhtään lankaa hankittua, voitteko kuvitella! Sunnuntaina sentään sain jotain päätöksiä tehtyä ostosten suhteen, ja kuten arvata saattaa, budjetti natisi liitoksissaan ja lopulta romahti kasaan kuin korttitalo. No kerrankos sitä festareita juhlitaan!

Hommasin kasan ohjeita, melkein jokaiselta festarien staralta! Kaikki ovat tietenkin signeerauksilla varustetut ;)


Raaskin ostaa yhden etanalankavyyhdin, värin nimi on orkidea.


Paitalangatkin nappasin mukaani, kaunista Tuulen Tytärtä värissä Platina. Alankohan kasvaa aikuiseksi? Näistä tulee Veera Välimäen Breathing Space (joita muuten näkyi festareilla kymmeniä!), raitaväriksi Villiviiniä...


Huomaako viimeisistä kuvista että osallistuin Jonna Hietalan valokuvauskurssille? No ehkä ei vielä, harjoiteltavaa riittää! Ja pitäisi saada vihdoin hommattua se kunnon objektiivikin... Seuraavassa postauksessa sitten tarinallisen neulekuvan kurssista!

torstai 16. kesäkuuta 2016

Kaksi etappia, kaksi pistettä

Kuten niin monena vuonna aiemminkin, taas on sukkakisahulluus vallanut neulemaailman kesäkuun ensimmäisestä päivästä alkaen.

Aiempina vuosina olen seurannut vierestä hieman huvittuneena tätä alati paisuvaa Tour de Sock -huumaa ja ihmetellyt, miksi kukaan haluaisi väkisin neuloa sormet ruvella ja silmät ristissä sukkamalleja, joiden ulkonäöstä ei aina edes pidä. Mutta niin vain siinä kävi, että tuo sama hulluus tarttui miuhunkin, ja huomasin neulovani yömyöhään jonkun muun valitsemaa sukkamallia ja kiristeleväni hampaitani, kun en saanut muokata niiden kuviointia mieleisikseni... Onneksi meillä savolaisilla neulojilla on oma kalakukkotiimimme, jossa kisaamme jos satumme kehtoomaan ja kannustamme toisiamme sekä annamme vertaistukea.

Lyhyt kertaus kisan kulusta, mikäli Tour de Sock on vielä jollekulle käsitteenä vieras: Kisassa neulotaan kesä-heinäkun aikana kuusi sukkaparia. Ensimmäinen etappi alkoi 1.6. ja siitä kymmenen päivän välein aina seuraava. Kisassa saa pisteitä neulenopeudesta ja sponsorilankojen käytöstä. Sukkien koolla on tietyt mimimivaatimukset kisan tasapuolisuuden vuoksi, esimerkiksi jalkaterän ja varren täytyy olla tietyn mittainen, tai on neulottava vähintään määrätty määrä mallikertoja. Kisassa kilpaillaan sekä yksilönä, että joukkueessa, mikäli sellaiseen kuuluu. Suomalaisia joukkueita on kisassa kymmeniä, ja lienee sanomattakin selvää että pieni maamme hallitsee tätä skabaa aika suvereenisti. Miun ansiota se kyllä ei ole, sen voin luvata :D


TDS Stage 1: Pieni suklaakonvehti

Malli: Twists and turns by Adrienne Fong / Bellybuttonknits
Lanka: Zelda's Dippins Railway värissä "pieni suklaakauppa" 
Menekki: noin 85 g kokoon 39 M-koon silmukoilla
Puikot: 2,5 mm Knit Pro

Ensimmäinen etappi alkoi melko simppelillä mallilla (kyllä, TDS-sukiksi nämä oli simppelit), pitsisukat varresta varpaisiin, vähän pitsiä myös kantakiilassa, silmukoitu kärki. Valitsin M-koon mutta S olisi kyllä riittänyt, pitsineule on tässä niin joustinvoittoista että neulos venyy hurjasti.


Raitalanka on ehkä useimpien mielestä täysin väärä valinta pitsiin, ja myös mie kuulun tuohon joukkoon. Tällä kertaa toimin vastoin periaatteitani kahdesta syystä:

Ensinnäkin, sukan pitsimalli ei ollut mieleeni ollenkaan. Pitsi ei solju ja aaltoile jatkuvana niin kuin sen pitäisi, vaan mallikertojen toistot töksähtelevät ja syntyy vaikutelma toisiinsa sopimattomista palapelin paloista. Raidoittuva lanka piilottaa nämä miun silmää häiritsevät epäkohdat tehokkaasti!

Toiseksi, mie todella halusin neulo tästä langasta. Olen saanut sen jokunen vuosi taakse päin ihanalta neuleystävältä syysvaihdossa, ja se on odottanut siitä asti valmiiksi kerittynä käyttöään. Lanka on upean pehmeää ja tiukkakierteistä, sitä oli ilo neuloa! Värityksessäkään ei ole moittimista, kauniin lämpimiä ruskean sävyjä.


Sukkien pitsimallikerran oppi nopeasti ulkoa, ja tämä ensimmäinen etappi olikin mukavan sutjakkaa neulottavaa. Tai olisi ollut, jos meillä ei olisi juuri ensimmäisen kisapäivän iltana koko perhe pamahtanut kahden tunnin sisällä vuoden ankarimpaan vatsatautiin. Siinä meni sitten useita neulontapäiviä hukkaan ämpäriä halaillessa ja sen jälkeen taloa jynssätessä. Sain kuitenkin sukat ajallaan valmiiksi (noin 6 tuntia ennen cut-offia), ja sijoitukseni oli 380.

Toinen etappi alkoi sunnuntaiaamuna 12.6. Suomen aikaa klo 01 yöllä.


TDS Stage 2: Kalpeat

Lanka: Roosa Nauha Sukkalanka kalpeana vaaleanpunaisena (57)
Menekki: noin 65 g M-kokoon lyhyemmällä kärkikaaviolla
Puikot: Kni Pro Zing 2,25 mm

En sentään herännyt yöllä varta vasten neulomaan kuten todelliset superkisaajat, mutta aamulla heti herättyäni kyllä tartuin puikoihin, kunhan olin ensin toipunut 11 sivua pitkän ohjeen ja seitsemän kaavion aiheuttamasta järkytyksestä.


Tämä malli kuuluu just siihen kategoriaan jota pelkäsin: Malli jota en ikinä itse vapaaehtoisesti valitsisi, ja jos valitsisin niin muokkaisin ankarasti. No jaa, vapaaehtoisestihan mie tähän kisaan kyllä osallistuin, mutta se ei estänyt purnaamasta koko etappia.

Itse neulominen oli kyllä varsin sujuvaa. Ohje oli seikkaperäinen, ja kaikki seitsemän kaaviota mukavasti värikoodattu, jotta väsyneenkin neulojan silmät pysyivät oikealla kerroksella. Avuksi otin nuottitelineen, kun oli useita kaavioita seurattavaksi samanaikaisesti. Ei siis mitään aivotonta telkkarineulontaa, mutta hauskaa ja nautinnollista kuitenkin.

Mitä sitten muuttaisin? Tärkeimpänä neuloisin oikeat silmukat takareunastaan. Niinkin pienellä asialla saisi mallin siistittyä ja palmikot kaunistettua, ja tuo silmukkamössö muuttuisi kauniisti polveileviksi palmikkonauhoiksi. Jo heti yläreunan resori on pelkkää suhrua, kun oikein neulotut silmukat röllöttävät avonaisina. En ymmärrä, miksi suunnittelija ei ole tehnyt näin?? Miksi oi miksi? Myös tuo nurjilla silmukoilla toteutettu ruudutus jalan takaosassa on vähän turha, sen jättäisin pois ja neuloisin tilalle vaikka noita kivoja minipalmikoita.


Hehkutin ylempänä neulekokemuksen mukavuutta, mutta jäi mainitsematta, että lanka kyllä yritti parhaansa pilatakseen koko shown. Se halkeili iljettävästi ihan koko ajan, ja pörhötti milloin mistäkin. Olen aiemminkin neulonut Roosa Nauha -sukkalankaa (eli kirjopirkkaa) ihan menestyksekkäästi, tämä lienee joku maanantaivyyhti. Sääli, koska väri on kyllä kaunis kalpea pinkki!


Nämäkin sukat neuloin M-koon silmukoilla, ja hommasin jopa varta vasten uudet METALLIpuikot, Knit Pron Zingit. Niillä olikin hyvä viännellä ja kiännellä palmikoita, mie kun en apupuikkoja käytä lainkaan. Huomasin neuleen edetessä sukan olevan melko kapea, joten valitsin kahdesta kärkivaihtoehdosta sen lyhyemmän, jotta voisin antaa sukat lahjaksi itseäni pienijalkaisemmalle mummolle.

Sukkaset valmistuivat varhain tänä aamuna (tai oikeastaan viime yönä) klo 01.30. Sijoitustani en vielä tiedä, mutta se lienee jotain 100. ja 130. välillä. Aikamoinen parannus ensimmäiseen etappiin siis!

Lieneekö uusien puikkojen ansiota vai oliko neuletunnelma muuten vaan kireä, mutta nämä ensin itselleni ja sitten mummolle tarkoittamani sukat eivät ihan mahtuneet miun 39 jalkaan eivätkä mummon 37 jalkaan. Sen sijaan ne sopivat täydellisesti 7-vuotiaalle tyttärelleni, jonka jalan koko on omaani viisi numeroa pienempi. Ohohups.

torstai 9. kesäkuuta 2016

Pienilahjainen

Noin vain vierähti yli kolme viikkoa edellisestä postauksesta, huiiii.... Syynä lienee toukokuun puolivälissä aloittamani yrittäjyysvalmennus, joka on aika lailla vienyt mehut. Seitsemän tuntia päivässä totista vääntöä ja kauheesti uutta asiaa omaksuttavaksi. Blogi on siis jäänyt päivittymättä, eikä energiaa ole riittänyt juuri muidenkaan blogien seuraamiseen. Voiton puolella kuitenkin ollaan, enää huominen tiivistä opiskelua, ja sitten pääsen hetkeksi kesälaitumelle, huraa!

Neulonut sentään olen! Aika paljonkin. Tosin juuri mitään ei ole valmistunut, johtuen Tour de Sockista joka keskeytti kaikkien muiden töiden neulonnan tehokkaasti. Keskeneräisten joukosta löytyy mm. mekko, toppi ja useampi pari sukkia. Nyt kuitenkin pari pientä mutta sitäkin söpömpää ompelusta.

Toukokuussa tytärten pienenpieni serkku vietti ensimmäisiä syntymäpäiviään! Ja pitihän naperolle surauttaa lahjaksi kesähepeneitä ;)


Uusimmasta Ottobresta (3/2016) löytyi sievä tunikamalli nimeltä Tiny Triangles, yksivuotiaalle valitsin koon 80 cm. Kaarrokkeeseen ja hihoihin käytin Noshin korallinväristä jerseytä, ja helma on tehty kirpparilta ostamastani pellavahameesta. Ostin itselleni ihan liian pienen hameen jo varmaan viisi vuotta sitten eurolla just tällaista tarkoitusta varten, ja kyllä kannatti säästellä hamosta, sen verran kiva mekkonen tästä tuli!


Niskaan tuli tällainen "avaimenreikähalkio", aika söpö! Vähän tikkaukset vingertää, vielä on treenaamista tuossa kaitaleella kanttaamisessa. Oikein kun tosissaan rupeis ompelua harrastamaan, niin varmaan kantinkääntäjä olisi oiva hankinta, mutta mennään nyt toistaiseksi ihan näillä perusvehkeillä vaan. Mekon kaveriksi olin aikonut tehdä samasta Ottobresta löytyvällä kaavalla pöksyt, sellaiset vähän vanhanaikaisen malliset pulleat. Aika loppui kesken (mihin se katoaa??), ehkä tekaisen housut myöhemmin.


Raikas ja suloinen tuli mekkosesta, ja varsin sopivakin käyttäjälleen. Jäykähkön materiaalintakia helma pönköttää hupaisasti, mutta tässä tapauksessa se on miusta pelkästään hyvä asia. Ohjeen mukaan helma olisi näet leikattu laskeutuvasta viskoositrikoosta. Leikkasin jo kaavat ja kankaat samaa tunikaa varten omalle tyttärelle, siihen valitsin ohutta retropuuvillaa. Saa nähdä koska sen saan valmiiksi. Liekö tuolla kiirettä, tällä hetkellä ainakin täällä Koillis-Savossa sää on hyytävä.

Samana viikonloppuna yksivuotissynttärien kanssa järjestettiin myös kaverille yllätysvauvakutsut,  perheeseen odotettiin esikoistyttärelle syntyväksi pikkuveljeä. Lupasin ommella yhteiseen lahjaan jotain pientä vauvalle.

Sattuneesta syystä miun kangaskaapissa pinkin ja punaisen eri sävyt sekä romanttiset kukkakuosit ovat vahvasti edustettuna, mutta onneksi sentään joukosta löytyi Kankaiden Yön possupussien ansiosta jotain unisexiakin. Halusin ompeloitsea jotain ihan vastasyntyneelle sopivaa, ja päädyin kietaisupaitaan sekä puolipotkareihin.


Potkuhousut on kuulemma tosi epämuodikkaita, mutta miusta ne on ihan pikkuisella just parhaat, kun pienet varpaat on niin herkät kylmenemään. Kapea suikale Pehemiän rupupussista riitti hyvin koon 56 pöksyihin, kaava Ottobresta 1/2014 nimeltä Little Feet. Tosi simppeliä ommeltavaa, vyötärökuminauhan korvasin mustalla resorilla.

Kietaistavat yläosat ovat myös mielestäni ihan ykkösiä pikkuisilla, joiden niska on vielä niin heikko että pään tunkeminen kaula-aukoista läpi tekee pahaa. Kietaisubody olisi toki ollut -paitaa parempi, mutta ajattelin tämän viileää kesää varten bodyn päällä käytettäväksi. Ohje löytyi Ottobresta 1/2006, ja valitsin pienimmän koon 62 cm. Jätin saumavarat pois ja sain näin paidasta vielä hivenen pienemmän, mutta se lienee silti vähän suuri piskuiselle vastasyntyneelle. Mustan trikoon kaveriksi pääsi Paapiin Raksu mintunvihreällä pohjalla.


Tässä onnistuin jo hieman paremmin resorikanttauksissa! On ihan mahtavaa huomata kehittyvänsä tässäkin, pitkään vain katselin ja huokailin ihanien ompelublogien ääressä ja ajattelin etten ikinä pystyisi samaan. Vielä on matkaa mestariksi, mutta matkalla kuitenkin ollaan!


***

Kiitos vielä kaikille Kerän Suuressa Villasukkakilvassa Pato-sukkiani äänestäneille! Kilpailun taso oli kova, ja olen ylpeä sukkieni saavuttamasta kolmannesta sijasta. Ohjetta yritän mahdollisimman pian kirjoitella puhtaaksi, se tulee testineulonnan jälkeen Ravelryyn kaikkien saataville :)