sunnuntai 1. toukokuuta 2016

On isot valkoiset tiikerit karanneet

...tai ainakin yksi pieni!


Eskarilainen halusi olla vappunaamiaisissa tiikeri. Helppo homma, totesi äiti ja alkoi tuumasta toimeen.

Kuopion Eurokankaasta oli tiikerikangas myyty edellisenä päivänä loppuun, kun sinne viime viikolla laukkasin. Nelistin Savon Palaan josta löytyi tämä valkoinen versio, jonka mies nimesi kotona Datsunin penkeiksi. Kiva.

Onneksi lapsi ei ymmärrä moisia vihjauksia, ja ilahtui ikihyviksi lumitiikerin osastaan.


Kuumaveriselle tytölle kokopuku karvakankaasta ei tullut kysymykseen, vaan aika nopeasti syntyi ajatus shortseista hännällä sekä liivistä.

Shortsien kaava pelkistetty uusimman Ottobren (eli 3/2016) mallista 21 Perfect Summer, käytin kokoa 134 cm ja lisäsin noin 60 cm pitkän hännän. Liiviin osviittaa sain Ottobren numerosta lähes kymmenen vuoden takaa, 3/2007 ja malli 38. Huppariliivi, ja taas koko 134 cm. Huppuun ei kangas enää riittänyt mutta se ei menoa haitannut, korvat ompelin mututuntumalla ja pujotin kinni pantaan.

Perjantai-aamuna asu puettiin mustien sukkisten ja valkoisen paidan päälle, ja naamaan liimattiin tiikerimäiset kasvotarrat. Muutama kuva sorakasan huipulla ennen kouluunlähtöä, kuvausassistentti ei malttanut pysyä siskosta kaukana...


Lapsi oli tyytyväinen tähän äitinsä tekemään ensimmäiseen itse ommeltuun naamiaisasuun, ja niin oli äitikin. Tosin korvat oli hivenen (lue järjettömän) suuret, puolet pienemmät olisi riittäneet...  Ensi vuonna ehkä joku karvaton rooliasu, koko ompelutila on täynnä valkoista mujua!

sunnuntai 24. huhtikuuta 2016

Ompelijatar treenaa

Ompeluharjoitukset trikoon (ja muun joustavan materiaalin) parissa jatkuvat. Ihan perus-pertsaa vaatetta tuli ommeltua lopputalven ja alkukevään aikana.

Helmikuun lopulla ompelin pari vaatetta tuliaisiksi hiihtolomareissulle Etelä-Suomeen lähtiessä. Tyttärien pieni Minttu-serkku sai velourista liivimekon:


Malli Ottobresta 1/2014 Blue Orange -liivari, koko 80 cm. Punakuvioiset, pehmeät velourit olen saanut blogiystävältä. Pääntielle ja kädenteihin kokeilin ensimmäistä kertaa joustokanttia, ihan kivalta näyttää. Innostuksissani venytin kyllä pääntielle ompelemaani nauhaa liikaa, ja kangas vetää vähän rutulle. Vaan eipä tuo käytössä haittaa. Kuvittelin tehneeni reilun mekon, mutta kas vain, tuolloin yhdeksän kuukauden ikäinen tyttönen täytti koko mekon tehokkaasti! Yhtään sovituskuvaa en valitettavasti saanut näpättyä, oli sellainen vauhti päällä ipanalla.

Äitini, eli tyttöjen pikku-mummo sai tuliaisiksi yöpaidan. Tai tunikan, ihan miten vaan!


Kaava on Ehta ja koko XL. Täsmälleen samalla kaavalla siis kuin oma hupputunikani, paitsi että hihat lyhensin ihan olemattomiin ja helmaa on pidemmälti. Kangas on Majapuun Moroccan Tiles -luomutrikoota harmaan sävyissä. Laatu on suht paksua, toivottavasti mekkonen ei ole liian kuuma yöpaidaksi.

Eräs neulojaystävä sai maaliskuussa poikasen, ensimmäisensä. Me kalakukkoneulojat kokosimme tuoreelle perheelle perinteisen vauvapaketin, jonka teemana oli tällä kertaa "kaikki värit". Mie lupasin tehdä tumput, ja päätinkin neulomisen sijaann ommella ne kasaan, ennenkuulumatonta!


Osviittaa tumppujen ompeluun kurkkasin Pieni Lankarulla -blogista, ja se olikin helppo homma! En edes kaavoja piirrellyt, leikkelin vaan sopivia paloja ja annoin mennä. Vaikeinta oli sovitella nuo pikkuriikkiset palaset saumurin neulan alle... Kankaina Tyyne-Esterin raikkaan oranssia resoria, Metsolan Autot-joustofroteeta ja vuorina Käpysen vihreä luomutrikoo. Kivat tuli, toivottavasti uunituore äiti on samaa mieltä!

Sitten varsinaiseen sarjatuotantoon. Pienempi ipana alkaa olla siinä iässä, että bodyt alkaa jäädä historiaan ja paitoja tartteis saada. Mielummin paljon ja kerralla. Onneksi on ihania trikoita kaapit pullollaan!


Hurautin kerralla kolme! Kaava ottobresta 4/2008 malli 11, ihan perusperuspaita, koko 92 cm. Ylimpänä Ikasyrin keltaisia ruusuja ja Käpysen luomutrikoota, keskellä Noshin siilijerseytä ja saman firman toffeenväristä resoria, alinna PaaPiin lampaat-luomujerseytä marjapuuronvärisellä resorilla. Täytyy sanoa että näistä trikoista edukseen erottui Nosh. Siilikankaan pinta on sileämpi ja tasaisempi kuin kaveriensa! Ei mene Noshin kankaissa rahat hukkaan.

Vähän piti sentään kikkailla, tein kaikkiin erilaiset hihansuut:


Vihreässä taitteelle saumuroitu hihansuu, siileissä perus resorihihansuu ja lampaassa yhden kerran käännetty hihansuu. Tykkään noista kaikista!

Sit myös pääntien tikkaukset on kaikissa erilaiset:


Näistä suosikkini on tuo siilipaidan aaltoileva ommel, jota myös kolmen pisteen siksakiksi kutsutaan. Bertasta löytyy jos jonkinlaista tikkiä! Se vähän lohduttaa, olen edelleen näet suivaantunut siitä paininjalan puristusvoiman säätimen puuttumisesta. Kone pitäisi päivittää uuteen, ja se kustantais sellaset 1500 euroa, huiiii.....

Lammaspaita alkoi miun silmissä näyttää enemmälti yöpuvulta, joten surautin sen kaveriksi trikoopöksyt.


Kaava löytyi yllättäen Ottobresta, lehti 4/2007 ja malli 2. Alkuperäisessä ohjeessa saisi olla kuminauhakujia ja trikoolla kanttausta ja mitälie, mie surautin samaa marjapuuronväristä resoria reilusti joka kohtaan. Kiva setti tuli!

Jo syksyllä julistin, että mielestäni Ottobren kaavat ovat kapoisaa mitoitusta. Sain silloin muutaman eriävän mielipiteen kommenttilaatikkoon, mutta tämän toistumisen uhallakin sanon taas samaa: kyllä on kapeita!

Iiris käyttää tällä hetkellä 86-92 -senttisiä vaatteita, pääosa 92-senttisistä on reiluja. Katsokaas tätä paitaa:


Se on just sopiva, ellei jopa aavistuksen nafti, ei todellakaan kasvunvaraa. Ketjumyymälöissä esim. Lindexillä on kans näin pieni mitoitus, kun taas esim. Polarn O. Pyretillä ja Tutalla mitoitus on reilua. Yritän siis tästä lähtien muistaa valita isomman koon ainakin yläosia OB:n ohjeilla ommellessa! Housut olivatkin rielumpaa mallia, ja sopivat hyvin, pituutta on jopa reilusti.

Seuraavaksi siirryn kokonaan mekkojen ompeluun, kevään juhlakausi on pian täällä ja kesä jo kolkuttelee ovella ;)

maanantai 18. huhtikuuta 2016

Kierot Metsäläiset

 

Viikonloppuna retriittilöitsettiin jokavuotiseen tapaan täällä Pohjois-Savossa. Mie sain jo viidettä kertaa olla järjestämässä vuoden hienointa koko viikonlopun neuletapaamista, ja tällä kertaa Kierot Puikot olikin suurempi kuin koskaan, osallistujia yli 40! Tänä vuonna kokoonnuimme Rautavaaran Metsäkartanoon, niin kauas sivistyksestä kuin mahdollista. Siellä tilat olivat isot, ruoka hyvää ja ympäristö hengästyttävän kaunis.

Viikonloppu sisälsi jotain vanhaa ja jotain uuttakin. Lankakirppistely, herkkupöydässä mässäily, lankalottoaminen ja rantasaunonta ovat tärkeitä toimituksia, joista ei luovuta! Kaikki työpajat olivat tänä vuonna ennennäkemättömiä, niihin osallistuvat pääsivät geokätköilemään, värjäämään lankaa sekä joogaamaan.

Perjantaina retriittitunnelman virittely aloitettiin tiukalla kolmiosaisella tietokilpailulla:


Lauantaina kuvattiin neuleita upeissa maisemissa:


Eräät osallistuivat etänä lankakirppisshoppailuun:


Välillä joku ehkä sai jopa valmiiksi jotain:


Lellun kokeilevassa värikeittiössä...


...värjättiin lankaa kyseenalaisin metodein!


Eräät saivat aikaan upeita vyyhtejä:


Kun taas toisten langat näyttivät sisälmyksiltä:


Totuttuun tapaan lankalottopöytä notkui ihanuuksia, tänä vuonna ehkä jopa enemmän kuin koskaan:


Turvalonkeroisia syntyi viikonlopun aikana yksitoista:


Pöytien välissä sai kierrellä turisemassa, ihailemassa muiden töitä ja lankoja, ja solmimassa uusia tuttavuuksia:


Retriitiltä kotiuduin huomattavasti väsyneempänä kuin sinne lähdin, taas on yksi vuoden hienoimmista viikonlopuista takana. Valtavan iso kiitos retriittiemolta kaikille uusille ja vanhoille neulojaystäville osallistumisesta!

lauantai 2. huhtikuuta 2016

Pomtsipom

Täällä Savonmaalla tapahtuu harvinaisen vähän. Kaikki kässämessut, -kurssit, ja muut häppeningit järjestetään vähintäänkin naapurimaakunnassa, jollei jopa ihan eri puolella maata. Tänään ei kuitenkaan tarvinnut lähteä merta edemmäs kalaan, sillä Kuopiossa pidettiin kevään odotetuimmat avajaiset!

 

Uusi lankakauppa ja kässääjien kohtauspaikka on enemmän kuin tervetullut! Arvatkaa kuka oli (jos ei ihan ensimmäisenä niin heti toisena asiakkaana) paikalla heti kympiltä, kun Kässäkerho PomPom avasi ovensa ensi kertaa!

 

Liiketila Puijonkadulla on pieni mutta avara ja valoisa, eikä liian täyteen ahdettu. Tilaa on juuri sopivasti sohvaryhmälle, pitkälle pöydälle tuoleineen, käsityökirjastolle, ja tietysti lankahyllyille! Valikoima on pieni mutta laadukas, tällä hetkellä mm. Onionin ja Holst Garnin lankoja, jota ei ole tähän mennessä Kuopiosta saanutkaan.

 

PomPomissa  oli pannu kuumana koko päivän, ja ovi kävikin tasaiseen tahtiin. Itse viihdyin paikalla puoleen päivään asti valikoimaa ihaillen, kahvitellen, kirjoja selaillen ja neulekaverien kanssa jaaritellen.


Tulevaisuudessa PomPomissa pidetään kursseja ja käsityötapaamisia, jään mielenkiinnolla odottamaan mitä tuleman pitää.


Tunnustettakoon, että suurin syy miun aikaiselle paikalle saapumiselle oli nämä:


Ihanainen Tukuwool ilmoitti viime viikolla lopettavansa. Mie säikähdin pahanpäiväisesti, sillä en ollut päässyt vielä edes kokeilemaan koko lankaa! Hiplaillut olin kyllä sitä useampaankin otteeseen, mutta aina jättänyt ostamatta. PomPom oli saanut ison laarin Tukun Fingeringiä varastoon, ja se olikin avajaistarjouksessa. Ostin tummansinistä Inkua takillisen, ja vielä varmuuden vuoksi kaksi vanhaa roosaa Taatea ja yhden valkean Saken, jos vaikka tulisikin tarve yksivärisen sijaan raitatakille, tai jopa huiville. Kauheesti kutkutti ostaa keltaset tai fuksiat takkilangat, mutta niin vain päädyin tyylikkääseen tummansiniseen. Alankohan aikuistua?

torstai 24. maaliskuuta 2016

Lempee

Saanko esitellä uudet ystäväni Nude, Maitokahvi ja Laventeli!


Näin kauniista leideistä neuloessa on uuden lempihuivin synty taattu.


Lempihuivi

Lanka: BC Garn Semilla (100 % villaa) väreissä nude, maitokahvi ja laventeli
Menekki: 171 g, huivin pittuus huimat 320 cm!
Puikot: 5 mm Knitpro

Nähtyäni ensimmäisen vilauksen tästä Susannan uudesta huivimallista, ilmoittauduin heti haukkana testineulomaan. Helmikuun lopulla ohje valmistui testauskuntoon, ja mie jopa varta vasten tilasin Titityystä huivilangat suoraan hiihtolomanviettopaikkaan, jotta pääsisin siellä sitten suoraan neulomaan. Pakko kyllä myöntää, että mie oon maailman huonoin testineuloja. Vaikka kuinka yritän pysyä annetuissa raameissa ajankäytön suhteen, elämässä on niin paljon muuttujia että pitkäksihän se neulominen venähti! 

Lempin ohje julkaistiin maaliskuun puolivälissä, ja se viihtyikin jonkin aikaa Ravelryn Top 20 -listalla, mahtavaa! Upea huivi se onkin, sopivan helppo, mukavan pitkä ja väriyhdistelmiä on loputtomasti. Miun huivista tuli ankaran pingotuksen seurauksena yli kolmemetrinen, eli noin 2/3 traktorinrenkaan kehästä :D


Koska kyse oli ohjeen testauksesta, noudatin tietenkin ohjetta mahdollisimman tarkasti. Valitsin kyllä suositusta 0,5 mm pienemmät puikot, jotta lankani varmasti riittäisi. Nyppyreunusta aloittaessa näytti uhkaavasti siltä, että laventeli ei tule riittämään koko kerrosta. Niinpä purin jo aloittamani reunuksen ja neuloin nyt nyppyjen väliin yhden silmukan enemmän. Näin sain langan riittämään loppuun asti, metrin pätkä jäi! 

Jos aiotte neuloa Lempin Semillasta, kannattaa hommata pitsiosuuden lankaa kaksi kerää, jollette välttämättä halua sydämentykytyksiä päättelykerroksella!


Semilla ei ollut miulle ennestään tuntematon, sillä Neulisti lahjoi miuta taannoin siitä neulotulla huivilla. Langassa on hyvä hintalaatusuhde, ja se on kauneimpia näkemiäni lankoja. Kerät tekisi mieli asettaa näytille vitriiniin! Onnistuin väriyhdistelmässäkin mielestäni hyvin, näiden kolmen värin triona huivi on utuisen romanttinen. 

Kaiken kaikkiaan onnistunut projekti! Nyt on hyvä mieli, edellisen huivifiaskon jälkeen ei oo oikein tehnyt mieli sellaisia neuloa.

 
 Hilpeää ja rauhaisaa pääsiäistä kaikille tarpeen mukaan!

lauantai 12. maaliskuuta 2016

Letkeä alpakka

Olen antanut itseni ymmärtää, että alpakat on sellasia rentoja, niityillä hengailevia eläimiä, jotka ei vähästä hätkähdä. Saatan olla täysin väärässä, mutta sen tiedän, että alpakan karvapeitteestä kehrätystä langasta tulee varsin lupsakka takki!
 

Mellow Alpaca

Malli: Taskutakki / Veera Välimäki, kirjasta Lankaleikki
Lanka: Drops Classic Alpaca luonnonbeigenä ja
 Hjertegarn Vidal Alpaca luumun värisenä
Menekki: 720 g (!)
Puikot: Knit Pri 4,5 mm

Aloitin tämän takin heti punahilkkahupputakkini valmistuttua, jotta miulla olisi jotain kuvattavaa huhtikuisessa Kierot Puikot -retriitissä. Takki-pannahinen vain meni valmistumaan yli kuukauden etuajassa. No onpahan mihin kääriytyä jos maaliskuu vielä yllättää neulojan pakkasilla. Tässä takissa nimittäin on lääniä. Tähtäsin pepun peittävään takkiin L-koon silmukoilla, ja lopputulos peittäisi useammankin samankokoisen ahterin ja jatkuu polvitaipeisiin asti. Kädet sentään ylettää niihin taskuihin!


Taskutakin rakenne on jännä, hyvin samanlainen kuin pari vuotta sitten neulomassani Edestakaisin-liivissä joka löytyy myös samasta neulekirjasta. Ensin neulotaan takin kaulus ja etukappaleet ns. poikittain, sitten kaarroke ja lopuksi takakappale. Taskut syntyvät siinä sivussa, ja viimeiseksi tietysti vielä tikutetaan hihat. Taskutakin toteutuksia on ravelryssa useita kymmeniä, joista selvisi mallin ongelmakohdat ja tarvittavat muutokset. Kuten moni muukin ennen minua, jätin pois kaarrokkeessa etukappaleen lisäykset kokonaan, ja vältin näin kainalopussien syntymisen. Inhoan liian tiukkoja hihoja vaatteissa, mutta tämä takkini on varsin rennon letkeä, ja kainaloissa on hyvin tilaa vaikka ketunhäntiä säilytellä.


Ohjeessa neuvottiin vaihtamaan neuleeseen eri kokoisia puikkoja vähän väliä (tai siltä miusta tuntui), mutta mie tikutin menemään koko matkan neljäpuolosilla. Näin jälkeenpäin näkee että neloset olisi riittäneet, samoin yhtä pykälää pienempi ohjekoko olisi ollut parempi. Ihan en nimittäin osannut odottaa että takki venähtäisi kastelusta näin hurjasti. Kyllä, tunnen alpakan rennon luonteen ja kyllä, olen neulonut täysalpakkaisia takkeja ennenkin, mutta lanka yllätti silti.


Kauniin luonnonbeiget Dropsin Classic Alpacat raahasin joskus Malmösta asti, kun halvalla sain. Sittemmin langan valmistus on lopetettu. Kahdentoista kerän olisi luullut riittävän takiksi, mutta mitä vielä! Tein toivioretken Kuopion Nappiin ja Nauhaan löytääkseni mahdollisimman samantyyppistä lankaa, ja päädyin kauniin tummanviolettiin Hjertegarnin Vidal Alpacaan. Hihat siis saivat täyden pituutensa, ja nyt tietysti nuo hihansuut ovat pikantti yksityiskohta ja täysin suunniteltu juttu, jos joku kysyy. Hyvin ne takkiin sopivatkin! Molemmat langat olivat alpakkaisen pehmoisia ja mukavia neulottavia. Vidal Alpaca on aavistuksen ohuempaa, mutta eroa ei huomaa valmiista neuleesta.


Langan menekki on mysteeri. Classic Alpacaa oli satavarmasti 12 kerää eli 600 g. Ostamani kaksi Vidal Alpaca-kerää (á 50 g) eivät kuluneet loppuun hihansuita neuloessa. Näin ollen takin pitäisi painaa noin 650-670 g. Vaaka kuitenkin näyttää lukemiksi 720 g! Joko miulla olikin 13 kerää classic alpacaa (epäilen suuresti ettei ollut) tai sitten kerät olivat huiman ylipainoisia.


Sain tuhottua lankavarastossa jo lähes viisi vuotta majailleet kerät, ja miulla on kiva uus takki = tyytyväinen neuloja. Aika näyttää, osaanko käyttää tällaista vailla kiinnitysmekanismia olevaa vaatetta.