maanantai 18. heinäkuuta 2016

Festarielämää


Suomen ensimmäiset neulefestarit on nyt koettu, ja mie pääsin osallistumaan ihan pitkän kaavan mukaan! Lauantaiaamuna seiskalta lähdin ajelemaan kohti Jyväskylää innosta puhkuen, ja kotiin palasin eilen illalla väsyneenä ja rähjäisenä mutta ah niin onnellisena! Hyvä ystävä matkaseurana ja viikonloppu täynnä lankaa, neuleita ja neulemaailman staroja, mikäs sen mahtavampaa!

Viikonloppuun mahtui miun osalta kursseja, vapaaehtoishommia ja iltabiletystä, lankashoppailua tietenkään unohtamatta. Tapasin monia blogituttuja ja uusia ja vanhoja neulekavereita, ja kaikkia paikalla olleita starojakin jututin, ainakin pikkuisen! Kamera on niin täynnä että jos yrittäisin postata kerralla koko viikonlopusta, jutusta tulisi kilometrin mittainen, ja siirappimaisia ylistyssanoja alkaisi tulvia jo korvista ulos! Niinpä ensin yleiskatsaus ja parhaita kuvapaloja festareilta, postailen kursseista sitten hivenen myöhemmin.


Markkinapaikka Toivolan vanhalla pihalla oli täynnä toinen toistaan herkullisempia lankoja ja tarvikkeita! Uusina tuttavuuksina ranskalainen La Bien Aimee ja Italialainen Snail Yarns, joiden kojut hehkuivat väriloistoa ja pursusivat speklejä, eli roiskevärjättyjä lankoja! Kotimaiset värjärit eivät jääneet yhtään huonommiksi, tarjolla oli niin Ilun, Louhittaren Luolan kuin Hopeasäikeen ja Lanitium ex Machinankin lankoja, sekä monia muita...




Lauantai päättyi komeasti iltajuhlaan Säynätsalossa juhlatalo Juurikkasaaressa. Tarjolla oli grilliruokaa ja juomia, neulestarojen haastatteluja, yhteisvalokuvausta, Stephen Westin uuden musiikkivideon ensi-ilta, sekä elävää musiikkia duo Vonkaleelta.



Löydättekö miut kuvasta?

Illan hämärtyessä kauniiseen auringonlaskuun, siirryimme Niinan kanssa kuvaamaan hänen uutta huiviaan rantalaiturille, ja kukapa muukaan tuli oma-aloitteisesti asettelemaan huivia kauniisti kuvaan, kuin itse Ysolda Teague. Priceless!


Iltajuhlaan osallistujat saivat mukaansa pienet yllätyspussit, miun pussukka sisälsi tällaisia söpöyksiä:


Olin lauantaina niin pyörryksistä kaikista ihanuuksista, etten saanut vielä yhtään lankaa hankittua, voitteko kuvitella! Sunnuntaina sentään sain jotain päätöksiä tehtyä ostosten suhteen, ja kuten arvata saattaa, budjetti natisi liitoksissaan ja lopulta romahti kasaan kuin korttitalo. No kerrankos sitä festareita juhlitaan!

Hommasin kasan ohjeita, melkein jokaiselta festarien staralta! Kaikki ovat tietenkin signeerauksilla varustetut ;)


Raaskin ostaa yhden etanalankavyyhdin, värin nimi on orkidea.


Paitalangatkin nappasin mukaani, kaunista Tuulen Tytärtä värissä Platina. Alankohan kasvaa aikuiseksi? Näistä tulee Veera Välimäen Breathing Space (joita muuten näkyi festareilla kymmeniä!), raitaväriksi Villiviiniä...


Huomaako viimeisistä kuvista että osallistuin Jonna Hietalan valokuvauskurssille? No ehkä ei vielä, harjoiteltavaa riittää! Ja pitäisi saada vihdoin hommattua se kunnon objektiivikin... Seuraavassa postauksessa sitten tarinallisen neulekuvan kurssista!

torstai 16. kesäkuuta 2016

Kaksi etappia, kaksi pistettä

Kuten niin monena vuonna aiemminkin, taas on sukkakisahulluus vallanut neulemaailman kesäkuun ensimmäisestä päivästä alkaen.

Aiempina vuosina olen seurannut vierestä hieman huvittuneena tätä alati paisuvaa Tour de Sock -huumaa ja ihmetellyt, miksi kukaan haluaisi väkisin neuloa sormet ruvella ja silmät ristissä sukkamalleja, joiden ulkonäöstä ei aina edes pidä. Mutta niin vain siinä kävi, että tuo sama hulluus tarttui miuhunkin, ja huomasin neulovani yömyöhään jonkun muun valitsemaa sukkamallia ja kiristeleväni hampaitani, kun en saanut muokata niiden kuviointia mieleisikseni... Onneksi meillä savolaisilla neulojilla on oma kalakukkotiimimme, jossa kisaamme jos satumme kehtoomaan ja kannustamme toisiamme sekä annamme vertaistukea.

Lyhyt kertaus kisan kulusta, mikäli Tour de Sock on vielä jollekulle käsitteenä vieras: Kisassa neulotaan kesä-heinäkun aikana kuusi sukkaparia. Ensimmäinen etappi alkoi 1.6. ja siitä kymmenen päivän välein aina seuraava. Kisassa saa pisteitä neulenopeudesta ja sponsorilankojen käytöstä. Sukkien koolla on tietyt mimimivaatimukset kisan tasapuolisuuden vuoksi, esimerkiksi jalkaterän ja varren täytyy olla tietyn mittainen, tai on neulottava vähintään määrätty määrä mallikertoja. Kisassa kilpaillaan sekä yksilönä, että joukkueessa, mikäli sellaiseen kuuluu. Suomalaisia joukkueita on kisassa kymmeniä, ja lienee sanomattakin selvää että pieni maamme hallitsee tätä skabaa aika suvereenisti. Miun ansiota se kyllä ei ole, sen voin luvata :D


TDS Stage 1: Pieni suklaakonvehti

Malli: Twists and turns by Adrienne Fong / Bellybuttonknits
Lanka: Zelda's Dippins Railway värissä "pieni suklaakauppa" 
Menekki: noin 85 g kokoon 39 M-koon silmukoilla
Puikot: 2,5 mm Knit Pro

Ensimmäinen etappi alkoi melko simppelillä mallilla (kyllä, TDS-sukiksi nämä oli simppelit), pitsisukat varresta varpaisiin, vähän pitsiä myös kantakiilassa, silmukoitu kärki. Valitsin M-koon mutta S olisi kyllä riittänyt, pitsineule on tässä niin joustinvoittoista että neulos venyy hurjasti.


Raitalanka on ehkä useimpien mielestä täysin väärä valinta pitsiin, ja myös mie kuulun tuohon joukkoon. Tällä kertaa toimin vastoin periaatteitani kahdesta syystä:

Ensinnäkin, sukan pitsimalli ei ollut mieleeni ollenkaan. Pitsi ei solju ja aaltoile jatkuvana niin kuin sen pitäisi, vaan mallikertojen toistot töksähtelevät ja syntyy vaikutelma toisiinsa sopimattomista palapelin paloista. Raidoittuva lanka piilottaa nämä miun silmää häiritsevät epäkohdat tehokkaasti!

Toiseksi, mie todella halusin neulo tästä langasta. Olen saanut sen jokunen vuosi taakse päin ihanalta neuleystävältä syysvaihdossa, ja se on odottanut siitä asti valmiiksi kerittynä käyttöään. Lanka on upean pehmeää ja tiukkakierteistä, sitä oli ilo neuloa! Värityksessäkään ei ole moittimista, kauniin lämpimiä ruskean sävyjä.


Sukkien pitsimallikerran oppi nopeasti ulkoa, ja tämä ensimmäinen etappi olikin mukavan sutjakkaa neulottavaa. Tai olisi ollut, jos meillä ei olisi juuri ensimmäisen kisapäivän iltana koko perhe pamahtanut kahden tunnin sisällä vuoden ankarimpaan vatsatautiin. Siinä meni sitten useita neulontapäiviä hukkaan ämpäriä halaillessa ja sen jälkeen taloa jynssätessä. Sain kuitenkin sukat ajallaan valmiiksi (noin 6 tuntia ennen cut-offia), ja sijoitukseni oli 380.

Toinen etappi alkoi sunnuntaiaamuna 12.6. Suomen aikaa klo 01 yöllä.


TDS Stage 2: Kalpeat

Lanka: Roosa Nauha Sukkalanka kalpeana vaaleanpunaisena (57)
Menekki: noin 65 g M-kokoon lyhyemmällä kärkikaaviolla
Puikot: Kni Pro Zing 2,25 mm

En sentään herännyt yöllä varta vasten neulomaan kuten todelliset superkisaajat, mutta aamulla heti herättyäni kyllä tartuin puikoihin, kunhan olin ensin toipunut 11 sivua pitkän ohjeen ja seitsemän kaavion aiheuttamasta järkytyksestä.


Tämä malli kuuluu just siihen kategoriaan jota pelkäsin: Malli jota en ikinä itse vapaaehtoisesti valitsisi, ja jos valitsisin niin muokkaisin ankarasti. No jaa, vapaaehtoisestihan mie tähän kisaan kyllä osallistuin, mutta se ei estänyt purnaamasta koko etappia.

Itse neulominen oli kyllä varsin sujuvaa. Ohje oli seikkaperäinen, ja kaikki seitsemän kaaviota mukavasti värikoodattu, jotta väsyneenkin neulojan silmät pysyivät oikealla kerroksella. Avuksi otin nuottitelineen, kun oli useita kaavioita seurattavaksi samanaikaisesti. Ei siis mitään aivotonta telkkarineulontaa, mutta hauskaa ja nautinnollista kuitenkin.

Mitä sitten muuttaisin? Tärkeimpänä neuloisin oikeat silmukat takareunastaan. Niinkin pienellä asialla saisi mallin siistittyä ja palmikot kaunistettua, ja tuo silmukkamössö muuttuisi kauniisti polveileviksi palmikkonauhoiksi. Jo heti yläreunan resori on pelkkää suhrua, kun oikein neulotut silmukat röllöttävät avonaisina. En ymmärrä, miksi suunnittelija ei ole tehnyt näin?? Miksi oi miksi? Myös tuo nurjilla silmukoilla toteutettu ruudutus jalan takaosassa on vähän turha, sen jättäisin pois ja neuloisin tilalle vaikka noita kivoja minipalmikoita.


Hehkutin ylempänä neulekokemuksen mukavuutta, mutta jäi mainitsematta, että lanka kyllä yritti parhaansa pilatakseen koko shown. Se halkeili iljettävästi ihan koko ajan, ja pörhötti milloin mistäkin. Olen aiemminkin neulonut Roosa Nauha -sukkalankaa (eli kirjopirkkaa) ihan menestyksekkäästi, tämä lienee joku maanantaivyyhti. Sääli, koska väri on kyllä kaunis kalpea pinkki!


Nämäkin sukat neuloin M-koon silmukoilla, ja hommasin jopa varta vasten uudet METALLIpuikot, Knit Pron Zingit. Niillä olikin hyvä viännellä ja kiännellä palmikoita, mie kun en apupuikkoja käytä lainkaan. Huomasin neuleen edetessä sukan olevan melko kapea, joten valitsin kahdesta kärkivaihtoehdosta sen lyhyemmän, jotta voisin antaa sukat lahjaksi itseäni pienijalkaisemmalle mummolle.

Sukkaset valmistuivat varhain tänä aamuna (tai oikeastaan viime yönä) klo 01.30. Sijoitustani en vielä tiedä, mutta se lienee jotain 100. ja 130. välillä. Aikamoinen parannus ensimmäiseen etappiin siis!

Lieneekö uusien puikkojen ansiota vai oliko neuletunnelma muuten vaan kireä, mutta nämä ensin itselleni ja sitten mummolle tarkoittamani sukat eivät ihan mahtuneet miun 39 jalkaan eivätkä mummon 37 jalkaan. Sen sijaan ne sopivat täydellisesti 7-vuotiaalle tyttärelleni, jonka jalan koko on omaani viisi numeroa pienempi. Ohohups.

torstai 9. kesäkuuta 2016

Pienilahjainen

Noin vain vierähti yli kolme viikkoa edellisestä postauksesta, huiiii.... Syynä lienee toukokuun puolivälissä aloittamani yrittäjyysvalmennus, joka on aika lailla vienyt mehut. Seitsemän tuntia päivässä totista vääntöä ja kauheesti uutta asiaa omaksuttavaksi. Blogi on siis jäänyt päivittymättä, eikä energiaa ole riittänyt juuri muidenkaan blogien seuraamiseen. Voiton puolella kuitenkin ollaan, enää huominen tiivistä opiskelua, ja sitten pääsen hetkeksi kesälaitumelle, huraa!

Neulonut sentään olen! Aika paljonkin. Tosin juuri mitään ei ole valmistunut, johtuen Tour de Sockista joka keskeytti kaikkien muiden töiden neulonnan tehokkaasti. Keskeneräisten joukosta löytyy mm. mekko, toppi ja useampi pari sukkia. Nyt kuitenkin pari pientä mutta sitäkin söpömpää ompelusta.

Toukokuussa tytärten pienenpieni serkku vietti ensimmäisiä syntymäpäiviään! Ja pitihän naperolle surauttaa lahjaksi kesähepeneitä ;)


Uusimmasta Ottobresta (3/2016) löytyi sievä tunikamalli nimeltä Tiny Triangles, yksivuotiaalle valitsin koon 80 cm. Kaarrokkeeseen ja hihoihin käytin Noshin korallinväristä jerseytä, ja helma on tehty kirpparilta ostamastani pellavahameesta. Ostin itselleni ihan liian pienen hameen jo varmaan viisi vuotta sitten eurolla just tällaista tarkoitusta varten, ja kyllä kannatti säästellä hamosta, sen verran kiva mekkonen tästä tuli!


Niskaan tuli tällainen "avaimenreikähalkio", aika söpö! Vähän tikkaukset vingertää, vielä on treenaamista tuossa kaitaleella kanttaamisessa. Oikein kun tosissaan rupeis ompelua harrastamaan, niin varmaan kantinkääntäjä olisi oiva hankinta, mutta mennään nyt toistaiseksi ihan näillä perusvehkeillä vaan. Mekon kaveriksi olin aikonut tehdä samasta Ottobresta löytyvällä kaavalla pöksyt, sellaiset vähän vanhanaikaisen malliset pulleat. Aika loppui kesken (mihin se katoaa??), ehkä tekaisen housut myöhemmin.


Raikas ja suloinen tuli mekkosesta, ja varsin sopivakin käyttäjälleen. Jäykähkön materiaalintakia helma pönköttää hupaisasti, mutta tässä tapauksessa se on miusta pelkästään hyvä asia. Ohjeen mukaan helma olisi näet leikattu laskeutuvasta viskoositrikoosta. Leikkasin jo kaavat ja kankaat samaa tunikaa varten omalle tyttärelle, siihen valitsin ohutta retropuuvillaa. Saa nähdä koska sen saan valmiiksi. Liekö tuolla kiirettä, tällä hetkellä ainakin täällä Koillis-Savossa sää on hyytävä.

Samana viikonloppuna yksivuotissynttärien kanssa järjestettiin myös kaverille yllätysvauvakutsut,  perheeseen odotettiin esikoistyttärelle syntyväksi pikkuveljeä. Lupasin ommella yhteiseen lahjaan jotain pientä vauvalle.

Sattuneesta syystä miun kangaskaapissa pinkin ja punaisen eri sävyt sekä romanttiset kukkakuosit ovat vahvasti edustettuna, mutta onneksi sentään joukosta löytyi Kankaiden Yön possupussien ansiosta jotain unisexiakin. Halusin ompeloitsea jotain ihan vastasyntyneelle sopivaa, ja päädyin kietaisupaitaan sekä puolipotkareihin.


Potkuhousut on kuulemma tosi epämuodikkaita, mutta miusta ne on ihan pikkuisella just parhaat, kun pienet varpaat on niin herkät kylmenemään. Kapea suikale Pehemiän rupupussista riitti hyvin koon 56 pöksyihin, kaava Ottobresta 1/2014 nimeltä Little Feet. Tosi simppeliä ommeltavaa, vyötärökuminauhan korvasin mustalla resorilla.

Kietaistavat yläosat ovat myös mielestäni ihan ykkösiä pikkuisilla, joiden niska on vielä niin heikko että pään tunkeminen kaula-aukoista läpi tekee pahaa. Kietaisubody olisi toki ollut -paitaa parempi, mutta ajattelin tämän viileää kesää varten bodyn päällä käytettäväksi. Ohje löytyi Ottobresta 1/2006, ja valitsin pienimmän koon 62 cm. Jätin saumavarat pois ja sain näin paidasta vielä hivenen pienemmän, mutta se lienee silti vähän suuri piskuiselle vastasyntyneelle. Mustan trikoon kaveriksi pääsi Paapiin Raksu mintunvihreällä pohjalla.


Tässä onnistuin jo hieman paremmin resorikanttauksissa! On ihan mahtavaa huomata kehittyvänsä tässäkin, pitkään vain katselin ja huokailin ihanien ompelublogien ääressä ja ajattelin etten ikinä pystyisi samaan. Vielä on matkaa mestariksi, mutta matkalla kuitenkin ollaan!


***

Kiitos vielä kaikille Kerän Suuressa Villasukkakilvassa Pato-sukkiani äänestäneille! Kilpailun taso oli kova, ja olen ylpeä sukkieni saavuttamasta kolmannesta sijasta. Ohjetta yritän mahdollisimman pian kirjoitella puhtaaksi, se tulee testineulonnan jälkeen Ravelryyn kaikkien saataville :)

torstai 12. toukokuuta 2016

Suuren sukkakisan patoumat

Lankakauppa Kerä julisti tammikuussa blogissaan Suuren Villasukkakisan alkaneeksi. Tarkoitus oli suunnitella ja neuloa villasukat joko fingering- tai sport-vahvuisesta langasta, voittajamalli pääsisi ohjeineen Kerän uuteen, tänä vuonna ilmestyvään neulelehteen. Takaraja osallistuvien villasukkien kuvien lähettämiselle oli maaliskuussa, ja tietenkin inspiraatio saavutti miuta vasta paria viikkoa ennen deadlinea. Mutta ehdinpäs!


Aallot ja Pato

Malli: Pato -sukat / Emma Karvonen (eli mie ite!)
Lanka: Louhittaren Luolan Väinämöinen Sport värissä Vilja
Menekki: 89 g kokoon 39
Puikot: 3 mm knit pro pyörö

Nimi Pato ei tule patogeeneistä, vaan siitä miten aaltoilevat palmikot erkaantuvat nilkan kohdalla kohdatessaan kantakiilan. Vedenjakaja eli Watershed olisi myös ollut hyvä nimi, mutta sen nimisiä ohjeita on Ravelryssä jo pilvin pimein. Olkoon sukat siis Patosukat, tai ehkäpä Dam socks jotta vältyttäisiin syöpä-mielleyhtymiltä...


Nämä sukat neulotaan varresta varpaisiin. Sivuilla aaltoilevat simppelit palmikot, ja jalkapöytää ja varren takaosaa rytmittävät nurjat raidat. Kantapää on se näiden sukkien juju, eroaa melko lailla totutusta. Kantakiilan lisäykset tehdään kantapään sivustoilla, ja kantapohja neulotaan tasona kaventaen samall pois lisätyt silmukat. Helppo ja kivan näköinen kantapäämalli, joka on omiaan varsinkin rintavalle jalalle. Tämän kantapäämallin kehittäjästä ei ole varmuutta, itse en sitä siis ole luonut, ainoastaan muokannut omaan malliini sopivaksi. Samankaltainen kantapää löytyy esimerkiksi Show-off Stranded sockseista, joka on ladattavissa ilmaiseksi Ravelrysta.

Lankana perusväiskiä paksumpi Sportti-väiski oli mahtavaa neulottavaa! Värit yhtä upeat kuin pikkuveljellään, samoin neuletuntuma on mainio. Ja Vilja nyt vaan on ehkä sävyistä kaunein. Sain tämän vyyhdin aikanaan ystävältä joululahjaksi, ja ehdottomasti aion hommata tätä lisää! Kuopiostakin sitä saa, nimittäin kässäkerho PomPomista :)


Myöhäisestä inspiraatiosta johtuen en ehtinyt ottaa kilpailua varten parhaita mahdollisia kuvia, mutta ihan kelpo otoksen sai kotioloissa napattua ennen deadlinea. Nämä kuvat on napattu Kierot Puikot -retriitissä huhtikuussa, jossa kuvausmiljöitä suorastaan tursusi joka nurkalla.

Kisan tuloksia saikin jännityksellä odotella tänne toukokuun alkuun asti. Ja oi onnea, miun sukkaset pääsivät kuin pääsivätkin kymmenen parhaan joukkoon, ja ovat parhaillaan yleisöäänestyksessä Kerän facebook-sivulla. Äänestysaikaa on ensi viikon sunnuntaihin, 22.5. asti, käykäähän peukuttamassa suosikkianne, mukana on toinen toistaan upeampia sukkapareja!

lauantai 7. toukokuuta 2016

Kaksivuotias!

Taas on vuosi vierähtänyt, ja oli aika neuloa uusi syntymäpäivämekko. Nyt jo kaksivuotiaalle, hurjaa!


Toddling Raiin

Lanka: Hjertegarn Woolcott (55% villaa 45% puuvillaa) okrankeltaisena
Menekki: 194 g kaksivuotiaan kokoon
Puikot: Knit Pro 3 mm

Ravelryssa surffaillessa silmääni sattui maaliskuussa kivan väköinen vauvanmekko, jolle suunnittelija etsi testineulojia. Malli oli sen verran simppeli, että kuvaa katsomalla olisin varmaan saanut samanlaisen aikaiseksi ilman ohjettakin, mutta ilmoittauduin kuitenkin testineulomaan kun sopivasti kaksivuotiaan koko oli vapaana. Ja onhan se aina mukava neuloa kun joku on jo tehnyt tarvittavat laskutoimitukset valmiiksi, ja voi vaan tikuttaa menemään, vai mitä? Toki testineulonnassa on aina oma vastuunsa, mutta tästä ohjeesta en löytänyt korjattavaa yhtä silmukkamäärän laskuvirhettä lukuunottamatta.

Mekko neulotaan saumattomasti pääntieltä kohti helmaa, ja lankaa ei katkaista missään vaiheessa. Ohje lupaa että lopuksi on pääteltävä vain kaksi langanpäätä, mutta saisi kyllä olla aika iso lankakerä jotta tämä lupaus täyttyisi... Kun oli testineuleesta kyse, en neuloessa turhia säveltänyt omiani. Jouduin kyllä neulomaan lisää pituutta kaarrokkeeseen melkein parikymmentä kerrosta, koska oma kerrostiheyteni heitti ohjeen väljästä tiheydestä rajusti. Neuloin myös helmaa pitemmäksi, jotta vaate ei jäisi tunikaksi.

Paras juttu tässä mekkosessa on mielestäni selkäpuolelle neulottu pieni nappilenkki halkioineen. Tätä jujua tulen varmasti käyttämään vastaisuudessa! Pohjattomasta nappilaatikostani löytyi juuri sopiva yksilö tähän tarkoitukseen:


Hjertegarnin villa-puuvillasekoitteen totesin mainioksi mekkolangaksi jo viime vuonna, kun neuloin siitä tälle samalle taapertajalle yksivuotismekon. Nämä kauniin eläväpintaiset langat ostinkin samaan aikaan silloin vuosi sitten, nyt pääsivät hyvään käyttöön. Vuoden takaisissa kuvissa esiintyy joku ihan kalju vauva, nyt tämä neitokainen on jo kiharapehkoineen selkeästi pieni tytöntylleröinen!


Kaiken kaikkiaan toimiva ohje, hyvä lankavalinta ja söpö lopputulos! Olisin kovasti halunnut näyttää teille mekkokuvia ihan seisaallaan, mutta sellaisia otoksia ei nyt valitettavasti ole saatavilla. Yritys oli kova, mutta syntymäpäiväsankari oli juhlapäivänään flunssainen, ja itsekseen ei huvittanut seisoskella ei sitten yhtään...

sunnuntai 1. toukokuuta 2016

On isot valkoiset tiikerit karanneet

...tai ainakin yksi pieni!


Eskarilainen halusi olla vappunaamiaisissa tiikeri. Helppo homma, totesi äiti ja alkoi tuumasta toimeen.

Kuopion Eurokankaasta oli tiikerikangas myyty edellisenä päivänä loppuun, kun sinne viime viikolla laukkasin. Nelistin Savon Palaan josta löytyi tämä valkoinen versio, jonka mies nimesi kotona Datsunin penkeiksi. Kiva.

Onneksi lapsi ei ymmärrä moisia vihjauksia, ja ilahtui ikihyviksi lumitiikerin osastaan.


Kuumaveriselle tytölle kokopuku karvakankaasta ei tullut kysymykseen, vaan aika nopeasti syntyi ajatus shortseista hännällä sekä liivistä.

Shortsien kaava pelkistetty uusimman Ottobren (eli 3/2016) mallista 21 Perfect Summer, käytin kokoa 134 cm ja lisäsin noin 60 cm pitkän hännän. Liiviin osviittaa sain Ottobren numerosta lähes kymmenen vuoden takaa, 3/2007 ja malli 38. Huppariliivi, ja taas koko 134 cm. Huppuun ei kangas enää riittänyt mutta se ei menoa haitannut, korvat ompelin mututuntumalla ja pujotin kinni pantaan.

Perjantai-aamuna asu puettiin mustien sukkisten ja valkoisen paidan päälle, ja naamaan liimattiin tiikerimäiset kasvotarrat. Muutama kuva sorakasan huipulla ennen kouluunlähtöä, kuvausassistentti ei malttanut pysyä siskosta kaukana...


Lapsi oli tyytyväinen tähän äitinsä tekemään ensimmäiseen itse ommeltuun naamiaisasuun, ja niin oli äitikin. Tosin korvat oli hivenen (lue järjettömän) suuret, puolet pienemmät olisi riittäneet...  Ensi vuonna ehkä joku karvaton rooliasu, koko ompelutila on täynnä valkoista mujua!