maanantai 7. toukokuuta 2018

Kuukävely


Neuloin huivin. Elokuussa aloitin, ei mennyt vuottakaan!


Walk on the red moon

Lanka: Wollmeise Lace (100 % merinovillaa) väreissä 47 Ag, Bussi ja Heavymetal.
Menekki: 195 g
Puikot: 3,5 mm Knit Pro


Walk on the moon on Wollmeise Lacelle suunniteltu huivimalli, joka tuli myyntiin kuusi vuotta sitten valmiiden huivilankasettien mukana. Joka setissä oli kolme eriväristä kerää (á 100 g) lankaa ja huiviohjevihko läpinäkyvässä vetoketjupussukassa. Ravelryssa on satamäärin näistä valmiista seteistä neulottuja huiveja, kaikissa järjestään melko suuret kontrastit eri värien välillä. Ei tietoakaan nykyään niin trendikkäästä feidauksesta ;)

Tämä harmaa-puna-musta yhdistelmä on setti nro 11. Ostin sen  kaksi vuotta sitten neulojatoverilta, joka arvatenkin oli marinoinut sitä sieltä vuodesta 2012 asti. Itse en olisi mustan ja punaisen kaveriksi valinnut harmaata, mutta täytyy sanoa että kyllä siellä Saksassa osataan värien yhdistely. Huivista tuli kivempi kuin osasin odottaakaan! Ja vieläpä juuri sopivan kokoinen, ei liian iso eikä pieni, ja niin suloisen pehmeä. 


Huivi on reilun puoliympyrän muotoinen, ja sen juju on erilaisissa pintaneuleissa. Helppoa ja mukavaa neulottavaa, mitä nyt kiireellisempien projektien aiheuttamien neulontataukojen jälkeen oli hieman vaikeuksia paikallistaa, missäs sitä taas oltiinkaan menossa...

Lankoja jäi vielä runsaasti, joten huivi saa kaverikseen keveän pipon. Mutta vasta syksyllä, nyt neulotaan kesäjuttuja!

Kiitos Niinalle jälleen kameran kanssa heilumisesta :)

maanantai 23. huhtikuuta 2018

Ummut ja (Rauta)lammit

Taas se on takana, vuoden kieroin viikonloppu eli savolainen neuleretriitti. Tällä kertaa rettelöitsettiin Rautalammilla, Törmälän loma- ja kurssikeskuksessa. Ja kyllä meillä kaikilla oli niin mukavaa!


Paikalle saapui 41 naista joka puolelta Suomea, ja lankakauppiaitakin paikalla oli peräti neljä! Tänä vuonna tosin lankaherutuskuvat jäi ottamatta, koska miulla oli vaihteeksi varsinainen aktiiviretriitti (siis sen lisäksi että ylipäädiktaattorina pidin muiden emojen kera lankoja käsissä). Ohjasin nimittäin lauantaina makramé-työpajan jossa valmistettiin seinävaatteita ja amppeleita, ja sen jälkeen osallistuin oppilaana Neulistin ohjaamaan pajaan, jossa ommeltiin muhkeita projektipusseja.





Eikö oo ihania! Miun pussukka on tuo alarivin keltaruusukuvioinen. Instagramin puolella löyhään pussukan nyörejä ja siellä majailevat lankahankinnat näkevät päivänvalon. Instagramissa postailen nimellä emmakar, feedini näet tuosta oikeasta sivupalkista mikäli tietokoneella blogiani selaat.

Meillä on parina vuonna ollut Kieroille Puikoille varta vasten suunniteltu, virallinen retriittineulemalli. Vuonna 2015 TiiQ suunnitteli meille Villiviini -sukat, ja viime vuonna retriittineuleena oli Christa Beckerin Tubisti.

Tänä vuonna tartuin itse härkää sarvista (vai puikoista?) ja suunnittelin meille retriittisukat. Langan sponsoroi Kässäkerho Pom Pom.


Umpu

Malli: Umpu-sukat / mie ite
Lanka: Kässäkerho Pom Pom BFL Sock (75 % BFL lampaan villaa, 25 % polyamidia) värissä Syreeni
Menekki: 72 g koon 39 sukkiin
Puikot: 2,5 mm Knit Pro

Ilta-auringossa kuvatut sukat ovat todellisuudessa aavistuksen enemmän violettiin vivahtavat. En vain voinut jättää näin kaunista valoa käyttämättä, kiitos Niinalle jalkojen lainasta!



Umpujen neulominen aloitetaan kärjestä, ja ohje on kirjoitettu pyöröpuikoilla neulottavaksi. Kantapää poikkeaa hieman totutusta, se on itse asiassa saman mallinen kuin parin vuoden takaisissa Pato-sukissani, mutta toisesta suunnasta neulottuna. Tämä kantapää malli sopii hyvin rintavaan jalkaan, kanssaneulojat suorastaan hämmästyivät miten näin omituisen näköinen kantapää tuntuukin hyvältä jalassa :D

Mallineule sisältää pieniä kahden silmukan palmikonkiertoja ja kierrettyjä silmukoita, nopsaa ja nättiä. Miusta tämä pullisteleva kuvio näyttää kukkien nupuilta tai tulppaaneilta, mutta sen nimisiä neuleita löytyi Ravelrysta jo pilvin pimein. Aikani nuppu ja blossom -sanoja netin sanakirjoissa väänneltyäni vastaan tuli suomen kielen sana umpu, joka oli sanakirjan mukaan runollinen versio sanasta nuppu (ja myös ihanan pyöreä sana!). Siispä tässä Umpu -sukat.


Ohje on kesäkuuhun saakka vain retriitille osallistuneiden käytössä, jonka jälkeen sen saa ladattua Ravelrysta.

keskiviikko 28. maaliskuuta 2018

Talviunelias

Hups, melkei koko maaliskuu hurahti ilman postauksia blogiin! Olen ahkeroinut koko kuukauden lankojen parissa mutta tuloksia saa esitellä vasta ensi syksynä, ah neulesuunnittelun ihanuutta :D

Täällä syvässä idässä on edelleen lunta yli 100 cm, joten villasukkasää jatkunee helposti vielä ainakin kuukauden. Varma lähestyvän kevään merkki on kuitenkin bongattu, vuoden ensimmäinen Ullaneule! Valoisista muta vielä jäätävistä päivistä selviää lämpimät sukat jalassa...


Unelias

Malli: Unelias / mie ite, Ullaneule 1/18
Lanka: Tukuwool Sock värissä Ujo
Menekki: 99 g
Puikot: 3 mm

Aloitus varresta, helppoa pintaneuletta pienillä palmikonkierroilla, ranskalainen kantapää joustinneuleella, pikkupalmikko kärjessä. Siinäpä se. Molemmat tukuvyyhdit taisivat olla reiluja painoltaan, lankaa jäi nimittäin vielä ihan kunnon keräset vaikka valmiit sukat painavat lähes 100 grammaa.


Sukkatuku on edelleen yhtä ihanainen lanka kuin ennenkin. Mie saan jostain syystä enemmän iloa näiden lampaisempien lankojen neulomisesta, kuin vaikkapa käsinvärjätyistä merinosilkkikashmireista. Älkää ymmärtäkö väärin, kyllä mie niistäkin tykkään ja lujaa, mutta kai tämä "alkulanka" viehättää jotain sisäistä ekohörhöäni enemmän.



Suunnittelijalle langat tarjosi

http://www.titityy.fi/

keskiviikko 28. helmikuuta 2018

Sano se pistoin ensi kesänä

Taitoliiton vuoden 2018 käsityötekniikka on kirjonta, tuo hieman unohduksiin jäänyt monikäyttöinen työtapa. Käsityövuosi onkin lähtenyt vauhdikkaasti käyntiin, sosiaalinen media tuntuu pursuilevan esimerkiksi toinen toistaan kauniimpia kirjottuja nappeja (pakko saada)! Mie olen askaroinut hieman nappeja suuremman kirjonnan parissa...

Ensi kesänä myös Jyväskylän neulefestareilla pääsee pistelemään kuvioita neulalla kankaalle. Jos olette seuranneet allekirjoittaneet Instagramia (näkyy myös tuossa oikealla blogin sivupalkissa), olette väkisinkin huomanneet, että mie pääsen heittämään kesäkeikan festareilla: ohjaan Taitolehden kanssa yhteistyössä järjestettävällä ristipistokurssilla hieman perinteistä poikkeavien huoneentaulujen kirjontaa.


Sano se Pistoin -kurssi järjestetään Käsityön museon työpajassa torstaina 5.7. klo 14-17 ja se sopii kaikille pistelijöille märkäkorvista konkareihin. Mallin saa suunnitellaa kurssilla itse, joten jokainen voi kirjailla kotiinsa juuri sopivan (provosoivan) huoneentaulun ;)

Neulefestarien kurssitarjonta, aikataulu ja opettajakunta (melko vaikuttava sellainen, huh mihin seuraan olenkaan päässyt!) on nähtävissä festarien nettisivuilla, ja lipunmyynti alkaa ihan pian: maanantaina 5.3.

Aikomukseni on viettää koko viikonloppu Jyväskylässä, nyt pitäisi vaan päättää mille kurssille itse varaisin paikan! Veera Välimäen kursseilla en ole vielä ollut, ja Melanie Bergiä kiinnostaisi myös lähteä kuuntelemaan. Johanna Ärjen eli Neulistin kokosarjoituskurssi olisi superhyödyllinen, mutta mie ja Excel ei tulla toimeen, joten voi olla että olis miulle vähän tuskainen kurssi :D



Jatkaakseni vielä kirjonta-aiheessa, vuoden ensimmäisessa Taitolehdessä (siinä samassa jonka sivuilta löytyi miun tukusukkaohje) julkaistiin ensimmäinen osa koko vuoden jatkuvasta yhteiskirjontaprojektista, Tiia Erosen suunnittelemasta Salainen Puutarha -tyynystä. Miusta idea yhteiskirjonnasta oli mainio, varsinkin kun projekti kestäisi koko vuoden: kerrankin tarpeeksi aikaa saada osiot valmiiksi, kelkasta putoamisen mahdollisuus on häviävän pieni (toisin kuin yhden kalevalapeiton kohdalla, kröhöm)! 

Löysin pohjattomasta kangaslaatikosta kaunista punaviolettia pellavakangasta ja sain äidiltäni ja mummoltani kasan kirjontalankoja. Voitteko kuvitella, että vielä pari viikkoa sitten tästä villiintyneiden villalankojen kansoittamasta talosta ei löytynyt ainoatakaan kerää helmilankaa tai yhtään tokkaa muliinilankaa? No nyt on sekin puute korjattu.....



Tässä miun aurinko (vai auringonkukka?) alulla. Salainen Puutarha -ohjeet löytyvät myös Taitolehden netistä, innostaako yhteiskirjonta?

maanantai 5. helmikuuta 2018

Unelmien murattihuivi

Neulesuunnittelussa oma lähestymistapani on lähteä liikkeelle muodosta tai pintaneuleesta, jonka haluan istuttaa tuotteeseen, tässä tapauksessa neuleasusteeseen. Toisinaan suunnittelu lähtee liikkeelle puhtaasti materiaalista, kuten edellisen postauksen Tukusukissa: lanka itsessään tuottaa mielessäni tuotteelle muodon ja pinnan, tätä tapahtuu kuitenkin harvemmin.  

Sain syksyllä ilahduttavan pyynnön Unelmien käsityöt -lehden toimituksesta suunnitella vuoden 2018 ensimmäiseen numeroon jokin asuste, ja antaa samalla pieni haastattelu "Bloggarin kotona" -juttusarjaan. Sain melko vapaat kädet suunnittelussa, ohjeen piti kuitenkin olla mahdollisimman simppeli siten, että kaavioita tai tekniikkakuvia siihen ei saisi sisältyä.


Mikä mainio haaste! Hieman päänraapimista idean syntyminen ensin vaati, olinhan viime aikoina kirjoittanut lähinnä palmikkoisia ohjeita, jotka järjestään vaativat kaavioita auetakseen neulojalle. En kuitenkaan halunnut mennä siitä mistä aita on matalin, kirjoittaa peruspertsaohjetta ihan vaan lehden täytteeksi. Luonnosvihkojani kaivelemalla löytyi vanha idea joustinneulereunaisesta huivista, ja siitä se ajatus sitten lähti...



Muratti

Malli: Muratti-huivi / mie ite, Unelmien käsityöt 1/2018
Lanka: Schoppel Wolle Edition 3.0 (100 % merinoa) värissä Waschtag
Menekki: 130 g
Puikot: Knit Pro 4,5 mm


Malliltaan Muratti on tuollainen "jatkettu" kolmio, ja se aloitetaan poikkeuksellisesti ulkoreunasta luomalla noin kolmesataatuhatta silmukkaa. Aaltoilevan joustinneulereunuksen jälkeen silmukoita kavennetaan urakalla, ja keskiosa tikutellaan ah-niin-ihanaa kierrettyä joustinta kavennelleen kohti päätepistettä huivin keskellä. Helppoa ja hauskaa, ehkä.


Edition 3.0 on Lankamaailmasta tähän tarkoitukseen saamani pehmoistakin pehmoisempi täysmerinolanka. Yhdessä 50 gramman keräpalleroisessa on lankaa 150 metriä, eli ihan ohuesta huivilangasta ei ole kyse. Paksuilla puikoilla Edition 3.0 taipuu kauniisti laskeutuvaksi ja lämpöiseksi huiviksi, siipiväli ohjeen mukaan neulotussa huivissa on noin 130 cm ja korkeus keskeltä 50 cm. Kulutin kaikki kolme kerääni lähes loppuun mutta valmis huivi painoi kuitenkin vain 130 grammaa, eli joko kerät olivat hieman alipainoisia, tai sitten hukkasin jonnekin keränvaihdon yhteydessä välistä poistamiani värijuoksuja. (Jälkimmäinen vaihtoehto on huomattavasti todennäköisempi...)

Neuleohjeen lisäksi lehdessä on yhden aukeaman kokoinen haastattelu, joka sisältää paljon kuvia ja vähän tekstiäkin. Kuviin pääsivät murattihuivin lisäksi ainakin neulomani Hiplee-paita, Satakieli-huivi, Vammus-paita ja Pop Blanket. 

Unelmien käsityöt on tervetullut lisä kotimaan käsityölehtiskeneen, raikas ja rento. Ohjeita löytyy laidasta laitaan, toki tekstiilipainotteisesti. Eikä ole hinnalla pilattu, suosittelen!

torstai 25. tammikuuta 2018

Loputtoman talven sukat


Vuoden ensimmäinen TAITO-lehti putosi eilen postilaatikkoon, ja sen sivuilta löytyy miun tuorein palmikkosukkaohje, jei!


Vast Winter

Malli: Loputtoman Talven sukat / mie ite, TAITO 1/2018
Lanka: Tukuwool sock (80 % suomenlampaan villaa, 20 & nylonia) värissä Aava
Menekki: 71 g kokoon 39 (ohjeen S/M-koon silmukkamäärällä)
Puikot: 2,75 mm Knit Pro pyörö

Loppukesästä mieltäni alkoi kutkutella pikkuiset palmikot yhdistettynä rouheaan, ohueen villalankaan. Ihana Tiina Titityystä lähetti miulle sukka-Tukua, ja pääsin heiluttelemaan puikkoja ja sotkemaan ohjeluonnosvihkoani! Loputtoman talven sukat ovat ensimmäinen tuossa vimmassa syntynyt sukkapari, juuri parahultaiset jalanlämmittäjän tammikuun pakkasiin.


Ohje on kirjoitettu pyöröpuikolla neulottavaksi, mutta toki sukat voi sukkapuikoillakin tikutella, itse asiassa näin taisikin toinen testineulojistani tehdä. Sukat aloitetaan kärjestä, ja ne ovatkin lähes kokonaan palmikkopinnan peittämät: keskuspalmikko kulkee varpaista varteen asti sukan päällä, ja takapuolella se alkaa kantapään jälkeen. Sivulla leveät spiraalipalmikot ovat toistensa peilikuvat.


Suuritöiset nämä sukat eivät kuitenkaan ainakaan miun mittapuulla ole, koska kapeat palmikot on helppo pyöritellä kohdilleen ilman apupuikkoja. Lehdestä löytyykin sukkaohjeen yhteydessä tekemäni kuvallinen tekniikkaopastus aiheesta.


Ohjeessa on kaksi kokoa, omat testisukkani on neulottu sillä pienemmällä. Isompi koko sopinee leveäräpyläisille naisihmisille, ja kapeajalkaisille miehille. Ystäväni Niina testineuloi sen suuremman koon kauniin oranssista sukkatukusta, Revosta (klik).


Tukuwoolin sukkalanka tuntuu jakavan mielipiteitä, mie olen siihen varauksettoman rakastunut! Mitkä värit, mikä tuntu!

Seuraavia sukutukkia tukusukkia ei tarvitse kauaa odotella...