perjantai 5. lokakuuta 2018

Roosan Nauhan Vaapukat

Vaaleanpunaisella teemalla jatketaan syyskuusta lokakuuhun:

Syöpäsäätiön Roosa Nauha 2018 -kampanja on alkanut, ja Taitojärjestö on tänäkin vuonna mukana keräämässä käsityöllä varoja syöpätutkimukselle. Tänä vuonna kampanja eroaa hieman edellisvuosista, sillä neuleohjeetjulkaistaan varsinaisen painetun ohjekuvaston lisäksi myös Taito.fi -nettisivulla yksitellen.

Miekin pääsin kantamaan korteni kekoon suunnittelemalla sukkamallin kampanjalle, joka on nyt julkaistu:


(c) Taitojärjestö

Vaapukka-sukat neulotaan kärjestä aloittaen pyöröpuikolla looppaamalla, ja ne voi neuloa joko yksitellen tai molemmat samanaikaisesti. Malli on simppeli, ja sopii hyvin vaikka ensimmäiseksi projektiksi kärjestä aloitettavien sukkien neulomisessa. Mahdollisia väriyhdistelmiä on kymmeniä, pääväriä kuluu noin 60 grammaa ja varteen riittää alle 20 g kuvioväriä.


(c) Taitojärjestö

Taitojärjestön Tee Itse -ohjesivulta löydät kaikki tähän mennessä kampanjan tiimoilta julkaistut neuleohjeet, ja lisää on vielä tulossa. Mukana suunnittelijajoukossa ovat lisäkseni Mia Sumell /SullaVikat, Titta Järvensivu / Fantasysocks, Marita Metsäkylä / Maridis Design, Sari Suvanto / Hilppa, Soile Pyhänniska / Neulova Narttu ja Sari Åström / Arteeni. Hienoa olla mukana näin komeassa suunnittelijajoukossa!



Roosa Nauha 6 -ohjekuvastoa sekä Roosa Nauha sukkalankoja myyvät Taitokeskukset ja Taito Shopit ympäri maan. Tule mukaan tekemään hyvää :)

maanantai 24. syyskuuta 2018

Pinkki ja pörheä



Tätä takkia on rakennettu kuin Iisakin kirkkoa.


Ihan neljääkymmentä vuotta sentään neulomisessa ei mennyt (onhan allekirjoittaneella ikää vaivaiset 30 vuotta), mutta tammikuusta asti olen tämän vaatteen kanssa ahkeroinut. Välillä neulonut hullunkiilto silmissä, välillä rennosti langat lepattaen, välillä viskannut koko hönnän nurkkaan häpeämään. Kyllä se siitä suttaantui, onneksi. Vai mitä sanotte?


Pinky Pi(n)e

Malli: Pine cardigan / Helga Isager, Neuleiden neljä vuodenaikaa
Lanka: Isager Highland wool (100 % villa) väreissä wine, chili ja rose, 
Geilsk Tynd Uld (100 % villa) väreissä Hellpflaume ja Rosa 
Holst Garn Titicaca (100 % alpakka) värissä Blossom
Menekki: 487 g kokoon L
Puikot: 5 mm & 4 mm Knit Pro

Vaikuttava lankaluettelo, eikö? Siinä ehkäpä syy projektin venymiseen, sain nimittäin loisteliaan idean neuloa tämä oikeasti yksivärisen, varsin hillityn takin useammalla värillä. Eikä siinä vielä kaikki (vähemmällä hiusten repimisellä olisi selvinnyt jos siinä olisikin ollut kaikki), sillä toinen kuningasajatus teki tuloaan : yksivärinen patentti on nössöille, tehdäänpä takki kaksivärisenä patenttina!

Koko takki on neulottu yhdessä kahdella langalla, toisena lankana joko Highland Wool tai Tynd Uld, (näistä jälkimmäistä möi aikanaan Villavyyhti, josta pari kerää oli miunkin varastoihn päätynyt majaa pitämään), ja toisena ohuenohut alpakkapitsilanka, Holstin ihana Titicaca. Summa summarun: kaksiväriseen patenttiin tarvitaan erikseen sisäpuolen ja ulkopuolen lanka, joten työssä ollut koko ajan kiinni vähintään neljä lankakerää. 

Jokaisen patenttiosion jälkeen olen vaihtanut ulkopuolella näkyvää lankaa. Sisäpuolen patentissa kulkee koko työn ajan Higland Wool upeassa tummanpunavioletissa viininsävyssä, ja sama lankaa käytin myös kaksinkertaisena kaikissa resoreissa ja reunuksissa. Sitä olenkin joutunut ostamaan/tilaamaan lisää useammin kuin kerran, sekä Kässäkerho Pompomista että Titityystä. Myös Titicaca loppui kesken, mutta sitä sain lisää ihanalta neulojaystävältä, kun mistään kotimaasta ei kyseistä lankaa tahtonut enää löytyä. 

Tää alkaakin olla jo miun tavaramerkki, isojen neuleiden aloittaminen vajailla lankamäärillä, ja asian paikkailu sitten jos jonkinlaisilla ratkaisuilla. Muistatteko viime syksyn Hipleen (lanka loppui jo puolivälissä), tai parin vuoden takaisen Taskutakin (lanka loppui kyynärpäiden kohdilla)?



Pine cardiganin neulominen aloitetaan alareunan resorista, ja posotetaan briossia ilman mitään sen kummempia muotoiluja kainaloihin asti. Ohje käski neuloa hihat tasona, mutta sellaset hullutukset mie jätin huomiotta ja tikutin hihat rivakasti pyörönä. Kaikki osat sitten yhdistettiin ja neuloskeltiin kaarroke kaventaen noiden väliraitojen kohdalla kohti pääntietä. 

Niskassa iski ohjeenmuokkaajan osalta ensimmäinen tenkkapoo: lyhennettyjä kerroksia! Helpommin sanottu kuin tehty, kun nerokas neuloja oli vaihtanut alun perin yksivärisen patentin kaksiväriseen, ja näin ollen lyhennettyjen kerrosten korkeus tulisi olemaan jotain ihan muuta, mitä ohjeen suunnittelijalla oli mielessään. Asian ratkaisi alpakkalanka, joka oli kanssaneulojan anteliaasta lahjoituksesta huolimatta aivan loppumetreillään: Neuloin lyhennettyjä kerroksia vain pari, ja nekin ihan omilla spekseillä. Sitten loppui alpakka. Aloitin Pääntien resorin, ja neuloin sitten sen puitteissa lyhennettyjä kerroksia niskaosan korottamiseksi niin paljon kuin kehtasin. Aika reiluksi tuo pääntie edelleen jäi ja takaa antavaksi, mutta ei sieltä sentään lapaluut vilku.


Takki on aivan uskomattoman pehmeä, kevyt, ilmava ja ihanan vuhveloinen! Alpakkalanka tuo neulepinnalle eräänlaisen pörhön ja hohteen, olematta kuitenkaan tässä tapauksessa liian karvainen tai variseva. 

Ja onhan tää nyt just eikä melkein miun värinenkin!


Ohje kyllä varoitti hihojen olevan melko reilun mittaiset, ja että normaalimittaiset hihoista saisi jättämällä yhden patenttiosion pois. Tätäkään en uskonut, joten nyt miulla on sitten hihoja vaikka muille jakaa...

Onks vähän reilu?


Mitä välii!


Kuvat otti viime viikonloppuna rakas ystäväni Lahdessa. Kännykkäkameran kanssa saa vain haaveilla syväterävyyden säädöstä ja muista tehokeinoista, mutta kuvista tuli kyllä aikas hyviä. Kiitos Sonja!

keskiviikko 19. syyskuuta 2018

Vuodenaikaromantikolle

Sain Gummerukselta arvioitavaksi mahdottoman söpön neulekirjan:


Klompelompe olikin minulle ennestään tuttu konsepti, sillä arvioitsin myös ensimmäisen suomennetun kirjan, Ihania neuleita lapsille, aika tasan kaksi vuotta sitten. Viime vuonna ilmestyi toinen suomennettu Klompelompe, Neuleita koko perheelle, mutta sitä ei miun kirjahyllystä löydy.

Hanne Andreassen Hjelmås ja Torunn Steinsland jatkavat hyväksi havaitulla linjallaan, ja kolmas Klompelompe, Neuleita kaikkiin vuodenaikoihin, pullistelee ohjeita takkeihin, haalareihin, housuihin, pipoihin, lapasiin, mekkoihin ja no, ihan kaikkeen. Koko perhe löytää joukosta omansa, malleja löytyy vastasyntyneen nutusta miehen villapaitaan, ja pikkupikkuisesta leikkihaalarista koon XL hameeseen. Kirjasta löytyy myös useampi sarja, joka sisältää neuleita koko perheelle samalla aiheella. Esimerkiksi Talvikäpy -sarja sisältää niin vauvasetin myssyineen, neuletakin taaperosta aikuiseen ja vielä lapaset ja sukatkin, kaikissa sama kirjoneulekuvio. 



Tällä kertaa neuleet on jaoteltu vuodenaikojen mukaan: on sydäntalven, kevättalven ja kesän neuleet, on kouluvaatteet, syksyn kotoiluvaatteet ja tietenkin sokerina pohjalla jouluneuleet. Paatuneen vuodenaikaromantikon sydäntä lämmittää!



Kirjan kuvat ovat upeita: samanaikaisesti aivan yltiösöpöjä ja kuitenkin havainnollistavia siten, etteivät neulemallin yksityiskohdat jää lukijalle hämärän peittoon. Lähestulkoon kaikista malleista on sovituskuvien lisäksi tarjolla myös tasona otettu kuva, josta viimeistään neuleen tarkka muoto selviää. Mukana on sopivasti kauniita kuvituskuvia, joilla on saatu eri lukuihin tunnelmaa ja syvyyttä. Pointsit myös siitä, ettei tästä kirjasta löydy ah-niin-trendikkäitä isoja valkoisia alueita (eli tylsää tyhjää tilaa) vaan kuvia on käytetty runsaasti myös esittelytekstien taustana.


Kaikista kirjan luvuista löytyi malleja, jotka voisin hyvin kuvitella neulovani. Osa asusteista oli kuitenkin hyvin samantyyppisiä kuin aiemmissa kirjoissa, ja miulle tuli parikin kertaa sellainen tunne, että tän olen nähnyt jo jossain aiemmin. Ruotsalaisia folklore-neuleita sisältävä Juhlaperinteitä-luku jäi miulle hieman vieraaksi polvihousuineen ja liivimekkoineen, neuleet vaikuttavat ehkä suomalaisen silmään turhan koreilta, mene ja tiedä. Toisaalta luvun lopusta löytyy todella kaunis, pitsiselkäinen Alise-jakku, jonka voisin kyllä kuvitella neulovani vaikka hääjuhlaan.



MUTTA. Niin kaunis kuin Klompelompe onkin, eräs anteeksiantamaton puute kirjassa on: ohjeissa käytettyjen lankojen tarkat tiedot puuttuvat. En ollut uskoa silmiäni kun tämän huomasin, ja plarasin kirjan kannesta kanteen varmaan viisi kertaa jonkinlaisen lankaluettelon toivossa ennen kuin hyväksyin asian. Joka ohjeen alussa ilmoitetaan tietenkin puikkokoko ja neuletiheys, mutta käytetystä langasta löytyy ainoastaan nimi ja värikoodi, eli juoksumetrien lisäksi jopa kuitusisältö puuttuu. ANTEEKSIANTAMATONTA.

En ymmärrä, miten tämän tason suunnittelijoilta on näin tärkeä asia unohtunut. Suurin osa ohjeista on suunniteltu Klompelompen omille langoille, ja kirjasta löytyy myös jokunen ohje muiden valmistajien, esimerkiksi Sandnesin langoille. Toki ajatuksena on varmasti lisätä suunnittelijoiden oman lankabrändin menekkiä, mutta aina on neulojia, jotka haluavat käyttää omia suosikkilankojaan tai käyttää jo kotoa ennestään löytyviä materiaaleja. Näin ollen olisi äärimmäisen tärkeää tietää käytetyn langan metrimäärä ja kuitusisältö, jotta korvaavan langan löytäminen olisi mahdollisimman vaivatonta. Järkytyksestä toivuttuani kaivelin esiin ensimmäisen Klompelompen ja järkytyin jälleen, ei siitäkään löytynyt lankojen tietoja, vaikka tuolloin lankamerkkien kirjo oli vielä suurempi. Huhhuh.


Loppupäätelmä: Kaunis ja monipuolinen neulekirja, joka ehkä saa anteeksi tämän ainoan (joskin valtaisan) puutteensa.

Omat suosikkini löysin syksyn osiosta, tarvitsen ehdottomasti muhkeat kotoilusukat, ja vanhemmalle lapselle paksu paita jännällä selkähalkiolla olisi mainio! Ja tottahan ne monta vuotta suunnitellut tonttulakit täytyy jo täksi jouluksi neuloa.

perjantai 7. syyskuuta 2018

Kesän viimeinen vuokko


Syksyn neulekausi avattu kesätopilla!


Violetti vuokko

Lanka: Queensland Collection United Foursome (55 % villaa 45 % puuvillaa) värissä Taronga Zoo
Menekki: 145 g ohjeen kokoon L
Puikot: 3,25 mm Knit Pro

Sisuunnuin jälleen neulefestareilla, kaikilla muilla oli ihania kesäkäyttöisiä neuleita paitsi miulla! Heinäkuun loppupuolella laitoin puikolle tämän toppitunikan, joka neuloutui hitaasti mutta varmasti hellesäässä ja valmistui parahiksi viimeisten lämpimien päivien ollessa historiaa. 


Kalifornian matkamuistolanka oli yksi iso, 200 gramman kiekkokerä, jossa värit vaihtuivat vaaleasta lilasta hyasintin kautta tummaan syreeniin. Luonnossa värit ovat hieman lämpimämmät. Värinvaihtokohta ei ollut millään lailla häivytetty kuten kuvasta näkyy. Viimeinen väri kerällä olisi ollut harmaa, mutta sen jätin suosiolla pois ja lopetin helman ennen sen alkamista. Tuntuma ja kuitusisältö tässä langassa on identtinen Holst Garnin Coastin kanssa, josta neuloin vastikään raitapaidan. Tämä United Foursome ei tosin pehmennyt kasteltaessa niin paljon kuin Coast, joten tuntuma iholla on edelleen hivenen karkea.


Anemone oli mukavaa, joskin hieman yksitoikkoista neulottavaa miehustan valmistumisen jälkeen. Toppi siis aloitettiin olkapäiltä, takakappale neulottiin kainaloihin asti, sitten poimittiin olalta silmukat, neulottiin etukappaleet erikseen ja kainalon alta posotettiin pyörönä putkea loppuun asti. Hieman lisämaustetta toi epäsymmetrisesti helmaan neulottu uloke, joka näyttää oikeastaan aika hauskalta. Jos lankaa olisi riittänyt, olisin voinut neuloa tämän tunikapituuteen, jolloin helma olisi ehkä laskeutunut vielä kauniimmin. Neuloin aika lailla ohjeen mukaan, mitä nyt pääntien reunuksessa sooloilin omiani, ja kädentiet jätin huolittelematta, miusta ne näyttää kivoilta hieman rullautuneina.

Vaikka sekä lankani että puikkoni olivat ohjeessa ilmoitettuja ohuemmat, topista tuli vähän turhan reilu. 

Mystistä. 

Eipähän kiristä!


Kuvista saan kiittää tällä kertaa esikoistytärtä, kyllä tuosta 9-vuotiaasta vielä kunnon neulekuvaaja saadaan!

perjantai 10. elokuuta 2018

Aralia -rehevä ja helppohoitoinen

TAITO 4/2018 ilmestyi tällä viikolla, ja sen sivuilta löytyy (kaiken muun hyvän lisäksi) myös miun uusin neuleohje, Aralia-huivi.

(c) TAITO / Sonja Karlsson

Aralia I

Malli: Aralia -huivi / mie ite, TAITO 4/2018
Lanka: Isager Trio (50 % pellava, 30 % puuvilla, 20 % bambu) värissä Powder
Menekki: 70 grammaa
Puikot: 3 mm

Aralia on juhlava, kevyt ja kauniisti hartioilta laskeutuva pitsihuivi, tai oikeamminkin viitta. Neulominen aloitetaan yläreunasta ja silmukoita lisätään tasaisen epätasaisesti kaarevan muodon aikaansaamiseksi. Hartialinjalla kulkee helppo isoreikäinen pitsiraita, ja ulkoreunaan neulotaan reilumpi, Haapsalu-vaikutteinen lehtipitsi, joka toi miun mieleen Aralian lehdet. Huivin keskellä, selkäpuolella, neulotaan lyhennettyjä kerroksia niin yläosassa kuin pitsiosioiden välissäkin, jolloin takaosa muotoutuu etuosaa syvemmäksi.

Tämä huivin ja viitan yhdistelmä kiinnitetään edestä joko pienellä napilla tai pujottamalla ohut satiininauha yläreunan reikäkerroksen läpi ja solmimalla rusetille. Ohjeessa on yksi koko, huivin yläreunan pituus on noin 75 cm ja korkeus keskeltä 40 cm. Se sopii monen kokoisille hartioille, parhaiten kokoja 38-46 käyttäville.

(c) TAITO / Sonja Karlsson

Idea keveään hartiahuiviin hiimaili jossain aivojen perukoilla, ja pulpahti sieltä kirkkana pintaan oikeastaan vasta sillä hetkellä, kun Isager Trio -uutuuslanka keimaili miulle Kässäkerho Pom Pomin pöydällä toukokuun alussa. Nappasin silmät kiiluen kaksi hempeän puuterista kerää ja laitoin huivin heti kotona puikoille.

Se oli virhe.

Note to self: Älä IKINÄ suunnittele mallia sinulle ennestään tuntemattomalle langalle, jonka kuituyhdistelmän käyttäytymisestä sinulla ei ole mitään kokemusta.  (Tai älä ainakaan neulo tällaisella tuntemattomalla langalla sitä ensimmäistä malliversiota).

Jokaista langan keksimää konnankoukkua ja suunnittelijan itse itselleen kaivamaa kuoppaa en nyt tässä käy läpi mutta kerrottakoon, että puikkoja vaihdoin kolmesti, pitsineuleen olomuotoa ihmettelin ja entrasin useamman työpäivän, ja projektin päätyttyä jatkuvasta purkamisesta pölähtänyt lankasyttyrä lensi roskikseen. Eipähän jäänyt jämiä! Tarkennettakoon, että langassa itsessään ei ollut mitään vikaa, meillä ei vai synkannut. Valmis huivi onneksi palkitsi vaivan, siitä tuli just eikä melkein tosi hieno!

Toinen, talvisempi versio, syntyi sitten kuin itsestään ja neulominen kävi kuin tanssi. Voi kunpa olisin aloittanut tästä! Mutta ei, kesäisen ja keveän langan viettely oli liian vahva...

(c) TAITO / Sonja Karlsson

Aralia II

Malli: Aralia -huivi / mie ite, TAITO 4/2018
Lanka: Holst Garn Tides (70 % villaa 30 % silkkiä) värissä Orchid
Menekki: 80 grammaa
Puikot: 3 mm

(c) TAITO / Sonja Karlsson

Mallista tuli kaiken taistelun ja väännön jälkeen (tai ehkä juuri sen vuoksi?) juuri sellainen kuin halusinkin. Puuterinen versio laskeutuu upeasti ja on näin valmiina kyllä kaunis, mutta taidan tykätä itse enemmän silkkivillaisesta huivista. Koska villa.


Kohta on syksy!

maanantai 23. heinäkuuta 2018

Kahden hihan paita

Yleensä neulepaidan valmiiksi saattamiseen vaaditaan vähän enemmän työtä, mutta tällä kertaa mie sain itselleni valmiin paidan vain neulomalla kaksi hihaa ja hieman reunuksia...


Viime talvena neuleystäväni Iiris nimittäin lahjoitti miulle neulomansa paidantorson (kiitos Iiris!), jonka istuvuuteen hän ei ollut tyytyväinen, eikä täten halunnut jatkaa neulomista. Miulle torso sen sijaan istui kuin hanska, ja sain mukaani keskeneräisen neuleen lisäksi myös useamman kerän lankaa sekä tulostetun ohjeen paidan loppuun saattamisen helpottamiseksi.

Olikin aika jännää aloittaa toisen neulomaa työtä ja vieläpä "ohjeen keskeltä", ilman mitään tuntumaa malliin tai lankaan. Puikkokoko piti vaihtaa numeroa 0,75 mm suuremmaksi käsialaeron vuoksi, mutta siitä eteenpäin työ eteni ongelmitta!


Luumu ja hunajameloni

Lanka: Holst Garn Coast (55 % merinoa 45 % puuvillaa)
 väreissä Plum ja Honeydew
Menekki: 175 g kokoon L
Puikot: 2,75 mm ChiaoGoo Red Lace -pyöröt

Itse tuskin olisin valinnut lankakaupassa Coastin kymmenistä sävyistä juuri tätä violetin ja keväänvihreän yhdistelmää, mutta ai että se näyttääkin hyvältä ja raikkaalta. Oli oikeastaan varsin virkistävää, että joku muu oli jo tehnyt lanka- ja mallivalinnan puolestani, mie en voinut muuta kuin vain neuloa (ja muokata ohjetta, kjäh kjäh)!

Paita vaati mielestäni ehdottomasti metallinappeja, ja sopivat löytyivät piiitkän valintaprosessin jälkeen Kuopion Napista ja Nauhasta (mistäpä muualtakaan). Valinnanvaraa oli rutkasti, loppusuoralle pääsi seitsemän (!) hieman erilaista metallin väristä nappia. Valitsin nämä juuri oikean lämpimän värisävyn takia, hieman ne ovat raskaat kevyessä neuloksessa mutta pakko ne oli silti saada.



Jos en ihan väärin muista, tämä on ensimmäinen kerta kun neulon Isabell Kraemerin malleja. Niitä vilisee Ravelryssa pilvin pimein, tuntuvat olevan suuressa suosiossa. Tämä Drijfhout on hyvin samanlainen kuin Kraemerin suosituin ilmaispaitamalli Driftwood. Ohje on kirjoitettu ohuemmalle langalle, ja paitojen yksityiskohdissa lienee pieniä eroavaisuuksia. Ohjeesta poiketen neuloin nappilistat sekä pääntien reunuksen aina oikeaa, koska en pidä rullautuvista, sileäksi neulotuista reunuksista. Paremmin nämä mielestäni malliin sopivat, onhan helmassakin aina oikein -reuna. Hauska yksityiskohta on nappihalkion alareunaan neulottu pieni nappiläppä, mikähän lienee oikea suomenkielinen termi?



Ymmärrän kyllä Kraemerin suosion, hänen mallinsa ovat  samanaikaisesti ajattomia ja hyvin ajankohtaisia, ja ainakin tämä ohje oli selkeä ja hyvin kirjoitettu. Miun näkökulmasta suunnittelijan malleissa on kuitenkin yksi vika: ne on suunniteltu selvästi vähemmän muodokkaille naisille. Kraemer itsekin on hyvin urheilullinen, hoikka ja androgyyni nainen, joten käy järkeen että hän suunnittelee kauniita neuleita kaltaisilleen. Sen sijaan tällaisille "mahtava peräsin ja pulleat purjeet"-naisille mallit eivät oikein istu kauniisti. Esimerkiksi tuo  nappilistan alapäässä sijaitseva hauska läppä jää miulla kokoaan piiloon, rintavarustuksen katveeseen.

"Neulo isompi koko!" kuulen nyt jonkun jo sanovan. 

Suuremman koon valinta ei tässä kuitenkaan olisi toimiva ratkaisu, koska mallin mitoitus olettaa, että käyttäjän ylävartalon levein kohta löytyy hartioilta. Miun paita istuu hartioista hienosti, muualta ei niinkään: ilman tätä ihanaa, pitkää nappihalkiota paita ei mahtuisi päälle ollenkaan. Suurempien kokojen kohdalla hartialinja ei enää istuisi kauniisti, vaikka vartalolla olisi sopivasti tilaa. 

Voi siis hyvinkin olla, että Drijfhout jää ainoaksi kosketuksekseni Kraemerin malleihin, niin tyylikkäitä ja suosittuja kuin ne ovatkin.


Kyllä tämä ihanan keveä paita käyttöön pääsee, pääsikin jo neulefestareiden lauantain illanistujaisissa (kiitos neuleystävälle kuvausavusta!). Tällä hetkellä vallitsevan helleaallon myötä neule päätyi kaappiin odottelemaan viileneviä kelejä.