Kaikki alkoi napista

Viime keväänä äiti toi miulle Viron tuliaisina muutaman keraamisen napin. Niistä yksi oli kuulemma sitä varten että voisin neuloa äidille nappiin sopivan takin, ovelaa!

Nyt vuotta myöhemmin juhlittiin puolen vuosisadan ikään ehtinyttä äitiäni, ja nappi jo suorastaan vaati kesätakin neulomista päivänsankarille!

On hiljainen aaltojen keinunta

Malli: Perusraglan, silmukkamäärät February Ladysta

Lanka: Schachenmayr Cotton Linen (78 % puuvillaa 22 % pellavaa) vaaleanturkoosina 

ja Drops Bomull-Lin (53 % puuvillaa 47 % pellavaa) laivastonsinisenä 

Menekki: 330 g kokoon 40

Puikot: Knit Pro -pyörö 4,5 mm 

Kesätakin materiaaliksi valitsin Karnaluksista viime vuonna haetut puuvilla-pellavat ja hommasin niille kaveriksi Dropsin vastaavaa lankaa. Villaa yritin ensin tarjota vaihtoehdoksi mutta kun loppukäyttäjä on kovin kuumaveristä ja kutiavaa sorttia, päädyin kuitenkin kasvikuituihin että takki pääsisi varmasti käyttöön. Tarvittavat mitat sain sähköpostitse, ja koska mie ja äiti ollaan melko samankokoisia oli oikean kokoisen vaatteen tikuttaminen lopulta aika helppoa.

Miulla oli tietty kuva takista mielessäni jo pitkään ja koska sopivaa ohjetta ei löytynyt valmiina, päätin soveltaa mallin omasta päästäni. February Ladyn silmukkamäärillä aloitin ja neuloin sitten käyttäjän mittojen mukaan, helmaan ja hihansuihin vähän aaltopitsiä ja se olikin siinä. Ei mitään ihmeellistä siis, aika rentoa neulontaa. Rento kesätakki tästä tulikin, äiti tuntui tykkäävän :)

Vaate testattiin myös ääriolosuhteissa, tyttärentyttären riippumattokeinutuksessa ja hyvin toimi!

Huomasitte ehkä että kuvausympäristö edustaa tällä kertaa vähän eteläisempää ilmanalaa kuin Pohjois-Savo. Italiassahan me piipahdimme kummitätini luona (puolen suvun voimin) juhlimassa syntymäpäiväsankaria. Kesä oli jo pitkällä kukkineen, vaikka ei siellä sen lämpimämpää ollut kuin Suomessakaan nämä viime päivät.

Roomassakin piipahdimme pikaisesti, katselemassa ne samat nähtävyydet kuin aina ennenkin. Eihän nuo juuri olleet muuttuneet :D

Parasta Italiassa on ehdottomasti ruoka. Suurin suosikkini on puhvelinmaitomozzarella, nams! Kahvikin on siellä ihan omaa luokkaansa, tiramisusta puhumattakaan. Oishan tuolla voinut vaikka olla päivän-pari pitempäänkin...

Kesä kiiruusti tulevi

Kuka malttaisi vielä pakertaa viimeiset epäkiinnostavat kurssit valmiiksi kun postissa tuli näin kutkuttava lankapaletti?

No kai se on pakko vielä ens viikko painaa menemään jos meinasi saada tämän tutkinnon viimeiset kurssit läjään. Sitten onkin enää vähän harjottelua ja se opinnäyte, johon tämä kuva hyvinkin oleellisesti liittyy. Ensimmäinen yhteistyökumppani on nimittäin varmistunut, Pirtin kehräämö lähtee mukaan, jihaa!!! Työsuunnitelmaseminaarini on ensi viikolla, ja sen jälkeen valaisen teitäkin tarkemmin opparin aiheesta. Millään en malttais odottaa että pääsen kunnolla suunnittelutyöhön käsiksi!

Ennen viimeistä puristusta karkaan kuitenkin Liljan kanssa pitkäksi viikonlopuksi eteläisenpään Eurooppaan äitini viisikymppisiä juhlimaan. Palataan asiaan ensi viikolla, ciao!

Naminami maiskismaiskis

Kesän Ullaneuleeseen lähtee täältä jotain varsin makeaa... Vaikea oli olla nimeämättä tätä värien mukaan tuttifrutiksi!

Aurinkoista äitienpäivää kaikille äideille ja lapsille :)

Tuuletus kunnossa

Yksi uudenvuodenlupauksista täytetty: opettelin neulomaan saksaksi, auf Deutsch!

 Rosa Frühling

Malli: Rosa Streublümchen, Stephanie van der Lindenin kirjasta Socken rund ums Jahr

Lanka: Cascade Heritage (75 % merino 25 % nylon)

Menekki: 76 g koon 40 sukkiin

Puikot: 2,75 mm Knit Pro -pyörö

Valehtelisin jos väittäisin että tämän uuden neulekielen haltuunotto olisi ollut kovin suuri urakka. Seitsemän vuoden peruskoulusaksalla ja Ullanneuleen suomi-saksa -neulesanastolla pärjäsi oikein mainiosti. Mallin nimi on suomeksi vaaleanpunainen olkikukka. Harvinaisen tylsä käännös...

Ihan ongelmattomasti neulonta ei kuitenkaan sujunut, koska laiskuus yllätti neulojan enkä viitsinyt kääntää pitkää "lue tämä ennen kuin aloitat" -tekstiä ohjeesta. Kuuden kerroksen kaavio oli helposti opittu ulkoa, mutta neulepinta mokoma näytti silti aivan erilaiselta kuin kuvassa. Errataakaan en netistä löytänyt vaikka kuinka etsin, ja vihdoin pitkän tuloksettoman salapoliisityön (suurennuslasia käytettiin) jälkeen alennuin lukemaan ohjeen tarkemmin.

Kyse olikin aivan pienenpienestä lisätarkennuksesta kaavioon, kerroksen vaihtumiskohdan silmukoita piti tietyillä kerroksilla siirtää puikolta toiselle. Jos tämän olisin huomannut ajoissa, en olisi aloittanut koko mallia koska tällainen silmukoiden edestakaisin siirtely on kohtuuttoman hankalaa kun neuloo kahta sukkaa samalla pyöröllä. Sisu ei kuitenkaan antanut periksi vaihtaa mallia, joten neuloin sitten vanhanaikaisesti yksi sukka kerrallaan ohjeen mukaan, ja oikein nätithän näistä tuli.

Kylmänpinkkiä heritagea sain vyyhdillisen tämän kevään kalakukkoneulojien vaihdossa, ja nämä sukat aloitinkin melkein heti paketin saatuani. Tiesittekö, että Heritage valmistetaan nykyään Kiinassa? Vertailimme retriitissä vanhempaa, Perussa tehtyä Heritage ja tätä uutta keskenään. Kiinalainen on entiseen verrattuna kyllä yhtä pehmeää mutta paljon höttöisempää. Tämän huomasi neuloessa vähän turhankin hyvin: lanka halkeili minkä ehti. Varsinkin kerran puretusta langasta oli järkyttävää yrittää vääntää pitsiä, aina jäi säie tai pari jälkeen vaikka puikot olivat ensiluokkaiset. 

En kyllä enää taida Heritagesta sukkia tikuttaa, säästän sen vaikka lastenneuleisiin sillä hyvin pehmoista ja kutittamatonta se on edelleen. Voi Cascade minkä teki kun meni vaihtamaan tuotantomaata...

Valokuvamallini jalat ovat hivenen pienet tämän koon sukkiin joten pitsineule ei avaudu kunnolla, mutta kyllä noista taitaa selvän saada.

Näillä sukilla kuittasin kahelien aakkoshaasteen R-kirjaimen, ja ne matkaavat pian lämpimään maahan lahjuksena. Onhan toki tarpeellista huomioida sääolosuhteet neulepinnassakin, pitsisukissa on ilmastointi kunnossa!

Heihei huhtikuu!

Tänään ei ole ollut ihan kaikkein paras päivä, joten piristän itseäni (ja ehkä jotakuta lukijaakin?) keväisillä kuvilla.

Miun yrttitarha.

Ensimmäistä kertaa elämässäni ostin maaliskuussa pussin multaa, yrttien siemeniä ja istutin kymmeniin maitopurkinpohjiin kasvamaan persiljaa, sitruunamelissaa, basilikaa ja oraganoa. Ja ne kasvaa! Oi onnea...

Uuden kuistin uudet upeat paneelit.

Voitteko kuvitella että tämä vanhanmallinen siskonpaneeli piti tilata suoraan höyläämöltä, mistään lähiseudun puutavaraliikkeestä sit ei saanut suoraan? Ei taida olla tällä hetkellä muodissa :D Meistä se on kuitenkin ihan mahtava, ja se maalataan keltaiseksi!

Pilkkahintaan kirppikseltä löytyneet Riihimäen pienet kotitölkit.

Tuo vihreän sävy on vaan niin kaunis, varsinkin auringonvalossa... Voisin tuijotella niitä vaikka kuinka pitkään. Mummolle terkkuja että jos näitä isompia on siellä käyttämättömänä niin mie annan kyllä mielelläni niille rakastavan kodin!

Tänä iltana tulee muuten taas uusi lempiohjelmani, Suomen huutokauppakeisari, ootteko kattoneet? Se vanha tavara siellä on vaan niin mahtavaa että yhtään jaksoa ei voi jättää väliin! Tänään se ehkä pitää nauhottaa että ehtii vähän vappuaattoakin juhlia...

Puhde-puodin arvonnasta voitetulla lahjakortilla hankittu konekehrätty nokkoslanka.

Olen lukenut että nokkoslanka olisi omiaan kosteiden tilojen tekstiileihin (esim. pesulappuihin), sillä se ei homehdu. Jännä lanka mutta ainakin vyyhdillä niin uskomattoman karkea etten tiedä pystynkö tekemään siitä yhtään mitään näillä atooppisillä käsillä. Onnistuiskohan siitä virkkaaminen? Onko kellään kokemuksia?

Uusi pehmeääkin pehmeämpi huivini ja samalla uusin neulemallini. Tämä on proto, pian neulon varsinaisen huivin ja lähetän sen sitten Kotilieden ja Novitan huivikilpailuun :) Kuva on hyvin epämääräinen, jokuhan vois vaikka vakoilla loistavan ideani :D Mikäli huivi ei pärjää kisassa, julkaisen tietenkin ohjeen sitten itse.

Mansikkamehua

Malli: vielä salainen by Villaviidakko designs

Lanka: Ilun 100 % merino

Menekki: koko vyyhti eli 100 g

Puikot: 4 mm

Kilpailuun lähtevä huivi täytyy tietenkin toteuttaa Novitan langoista. Omasta stashista ei löydy kuin seiskaveikan jämiä joten markettiin on lähdettävä. Oon vähän huonosti perillä Novitan tämän hetken lankavalikoimasta, tällä hetkellä mietin langaksi Floricaa tai Woolia.

Mites sattuikaan että kaikki miun kevätkuvat on otettu sisätiloissa? Ai mitenniin en ole ulkoilmaihminen... Pakko se on kyllä sellaiseksi ryhtyä pian, lumet on jo melkein sulaneet pihalta ja siellä riittää viime kesän kaivinkonevierailujen jälkeen paljon harattavaa ja kuopsutettavaa.

Huhtikuussa valmistui kahdet sukat, virkattu laukku sekä huivi joihin kului lankaa 585 g, kaksi kertaa niin paljon kuin viime vuonna samaan aikaan. Lankavarastoni koki myös tässä kuussa jotain ennennäkemätöntä: se laihtui retriitillä tapahtuneen myyntitoimintani ansiosta 1170 grammaa! Kohta alkaa pelottaa että lanka loppuu kun ne neljä 75-litrasta laatikkoa ei olekaan enää ääriään myöten täynnä :D

Hilpeää ja aurinkoista Vappua kaikille lukijoille !!!

Fuksiaruusu

Maaliskuussa ystäväni tilasi joululahjaksi saamallaan Villaviidakon neulelahjakortilla fuksiat polvisukat. Täältä pesee ja linkoaa!

Feminine Stockings

Malli: Täyspitkä naisensukka Mary Oljen kirjasta Suomalaisia sukkia ja muita neuletöitä

Lanka: Schoppel-Wolle Zauberbell Stärke 6 (75 % villa 25 % nylon) värissä indisch Rosa

Menekki: 135 g koon 38 sukkiin

Puikot: 3 mm Knit Pro

Toiveena oli "ei kovin paksut mut ei ihan ohuetkaan" sukat, ja stashista kaiveltu paksu taikapallo mätsää mielestäni tähän määritelmään kuin nyrkki silmään. Vähän on muitakin värejä kuin fuksiaa eksynyt mukaan mutta haitanneeko tuo. Neuletuntumakin oli kiitettävä, lanka on pehmoista kuin mikä!

Mary Oljen varsin naisellinen sukkamalli on edelleen ajankohtainen, pikkupalmikot asettuvat sukkaan kauniisti ja "takasauman" palmikko kaventaa pohjetta sekä piilottaa varren lisäykset helmaansa. Tästä tuli uusi polvisukkasuosikkini! Tosin pitihan sitä taas vähän säveltää omia: aloitin tapani mukaan kärjestä maksimoidakseni varsien pituuden, ja tikutin tietysti kaksi sukkaa samaan aikaan yhdellä pyöröllä. Myös kansakoulukantapää muuttui lennossa tiimalasiksi.

Varsin tyytyväinen olen lopputulokseen, palmikot erottuvat kirjavastakin pinnasta aika kivasti. Vähän vaan harmittaa ilmeinen värivirhe toisessa sukassa: siinä langan väri vaihtuu äkisti toiseksi kun muuten värit vaihtuvat pikkuhiljaa (näkyy seuraavassa kuvassa etualalla). No, ei tuotakaan kyllä ois kukaan huomannu jos en ois maininnut, joten ehkä mie voin elää asian kanssa :D

Toivottavasti sukanvarret eivät ole tilaajalleen liian väljät, saatoin hieman innostua noiden pohjelisäysten kanssa... Alahan tulla sieltä hakemaan tilauksesi, kuitenkin siellä tätä luet! ;)

Neuleretriitti on muuten kaiken muun hyvän lisäksi erinomainen paikka neulekuvaukselle: paikalla on hyviä kameroita, kaunis miljöö ja monen kokoisia asialle myötämielisiä malleja! Kuvat näpsin tietysti itse, vynnen suosiollisella avustuksella. Kiitos!

Nämä sukat ovat toinen parini suuren sukkahaasteen maaliskuun sukiksi, eli perinnesukat on kyseessä kaikesta nykyaikaistamisesta huolimatta. Ensimmäinen pari, kaunisraitaiset miehensukat eivät onnistuneet aivan odotusten mukaisesti, ja ne lämmittävätkin jo kanssaräveltäjän jalkoja kaukana pohjoisessa. Näet ne ravelryssa täällä.