perjantai 10. elokuuta 2018

Aralia -rehevä ja helppohoitoinen

TAITO 4/2018 ilmestyi tällä viikolla, ja sen sivuilta löytyy (kaiken muun hyvän lisäksi) myös miun uusin neuleohje, Aralia-huivi.

(c) TAITO / Sonja Karlsson

Aralia I

Malli: Aralia -huivi / mie ite, TAITO 4/2018
Lanka: Isager Trio (50 % pellava, 30 % puuvilla, 20 % bambu) värissä Powder
Menekki: 70 grammaa
Puikot: 3 mm

Aralia on juhlava, kevyt ja kauniisti hartioilta laskeutuva pitsihuivi, tai oikeamminkin viitta. Neulominen aloitetaan yläreunasta ja silmukoita lisätään tasaisen epätasaisesti kaarevan muodon aikaansaamiseksi. Hartialinjalla kulkee helppo isoreikäinen pitsiraita, ja ulkoreunaan neulotaan reilumpi, Haapsalu-vaikutteinen lehtipitsi, joka toi miun mieleen Aralian lehdet. Huivin keskellä, selkäpuolella, neulotaan lyhennettyjä kerroksia niin yläosassa kuin pitsiosioiden välissäkin, jolloin takaosa muotoutuu etuosaa syvemmäksi.

Tämä huivin ja viitan yhdistelmä kiinnitetään edestä joko pienellä napilla tai pujottamalla ohut satiininauha yläreunan reikäkerroksen läpi ja solmimalla rusetille. Ohjeessa on yksi koko, huivin yläreunan pituus on noin 75 cm ja korkeus keskeltä 40 cm. Se sopii monen kokoisille hartioille, parhaiten kokoja 38-46 käyttäville.

(c) TAITO / Sonja Karlsson

Idea keveään hartiahuiviin hiimaili jossain aivojen perukoilla, ja pulpahti sieltä kirkkana pintaan oikeastaan vasta sillä hetkellä, kun Isager Trio -uutuuslanka keimaili miulle Kässäkerho Pom Pomin pöydällä toukokuun alussa. Nappasin silmät kiiluen kaksi hempeän puuterista kerää ja laitoin huivin heti kotona puikoille.

Se oli virhe.

Note to self: Älä IKINÄ suunnittele mallia sinulle ennestään tuntemattomalle langalle, jonka kuituyhdistelmän käyttäytymisestä sinulla ei ole mitään kokemusta.  (Tai älä ainakaan neulo tällaisella tuntemattomalla langalla sitä ensimmäistä malliversiota).

Jokaista langan keksimää konnankoukkua ja suunnittelijan itse itselleen kaivamaa kuoppaa en nyt tässä käy läpi mutta kerrottakoon, että puikkoja vaihdoin kolmesti, pitsineuleen olomuotoa ihmettelin ja entrasin useamman työpäivän, ja projektin päätyttyä jatkuvasta purkamisesta pölähtänyt lankasyttyrä lensi roskikseen. Eipähän jäänyt jämiä! Tarkennettakoon, että langassa itsessään ei ollut mitään vikaa, meillä ei vai synkannut. Valmis huivi onneksi palkitsi vaivan, siitä tuli just eikä melkein tosi hieno!

Toinen, talvisempi versio, syntyi sitten kuin itsestään ja neulominen kävi kuin tanssi. Voi kunpa olisin aloittanut tästä! Mutta ei, kesäisen ja keveän langan viettely oli liian vahva...

(c) TAITO / Sonja Karlsson

Aralia II

Malli: Aralia -huivi / mie ite, TAITO 4/2018
Lanka: Holst Garn Tides (70 % villaa 30 % silkkiä) värissä Orchid
Menekki: 80 grammaa
Puikot: 3 mm

(c) TAITO / Sonja Karlsson

Mallista tuli kaiken taistelun ja väännön jälkeen (tai ehkä juuri sen vuoksi?) juuri sellainen kuin halusinkin. Puuterinen versio laskeutuu upeasti ja on näin valmiina kyllä kaunis, mutta taidan tykätä itse enemmän silkkivillaisesta huivista. Koska villa.


Kohta on syksy!

maanantai 23. heinäkuuta 2018

Kahden hihan paita

Yleensä neulepaidan valmiiksi saattamiseen vaaditaan vähän enemmän työtä, mutta tällä kertaa mie sain itselleni valmiin paidan vain neulomalla kaksi hihaa ja hieman reunuksia...


Viime talvena neuleystäväni Iiris nimittäin lahjoitti miulle neulomansa paidantorson (kiitos Iiris!), jonka istuvuuteen hän ei ollut tyytyväinen, eikä täten halunnut jatkaa neulomista. Miulle torso sen sijaan istui kuin hanska, ja sain mukaani keskeneräisen neuleen lisäksi myös useamman kerän lankaa sekä tulostetun ohjeen paidan loppuun saattamisen helpottamiseksi.

Olikin aika jännää aloittaa toisen neulomaa työtä ja vieläpä "ohjeen keskeltä", ilman mitään tuntumaa malliin tai lankaan. Puikkokoko piti vaihtaa numeroa 0,75 mm suuremmaksi käsialaeron vuoksi, mutta siitä eteenpäin työ eteni ongelmitta!


Luumu ja hunajameloni

Lanka: Holst Garn Coast (55 % merinoa 45 % puuvillaa)
 väreissä Plum ja Honeydew
Menekki: 175 g kokoon L
Puikot: 2,75 mm ChiaoGoo Red Lace -pyöröt

Itse tuskin olisin valinnut lankakaupassa Coastin kymmenistä sävyistä juuri tätä violetin ja keväänvihreän yhdistelmää, mutta ai että se näyttääkin hyvältä ja raikkaalta. Oli oikeastaan varsin virkistävää, että joku muu oli jo tehnyt lanka- ja mallivalinnan puolestani, mie en voinut muuta kuin vain neuloa (ja muokata ohjetta, kjäh kjäh)!

Paita vaati mielestäni ehdottomasti metallinappeja, ja sopivat löytyivät piiitkän valintaprosessin jälkeen Kuopion Napista ja Nauhasta (mistäpä muualtakaan). Valinnanvaraa oli rutkasti, loppusuoralle pääsi seitsemän (!) hieman erilaista metallin väristä nappia. Valitsin nämä juuri oikean lämpimän värisävyn takia, hieman ne ovat raskaat kevyessä neuloksessa mutta pakko ne oli silti saada.



Jos en ihan väärin muista, tämä on ensimmäinen kerta kun neulon Isabell Kraemerin malleja. Niitä vilisee Ravelryssa pilvin pimein, tuntuvat olevan suuressa suosiossa. Tämä Drijfhout on hyvin samanlainen kuin Kraemerin suosituin ilmaispaitamalli Driftwood. Ohje on kirjoitettu ohuemmalle langalle, ja paitojen yksityiskohdissa lienee pieniä eroavaisuuksia. Ohjeesta poiketen neuloin nappilistat sekä pääntien reunuksen aina oikeaa, koska en pidä rullautuvista, sileäksi neulotuista reunuksista. Paremmin nämä mielestäni malliin sopivat, onhan helmassakin aina oikein -reuna. Hauska yksityiskohta on nappihalkion alareunaan neulottu pieni nappiläppä, mikähän lienee oikea suomenkielinen termi?



Ymmärrän kyllä Kraemerin suosion, hänen mallinsa ovat  samanaikaisesti ajattomia ja hyvin ajankohtaisia, ja ainakin tämä ohje oli selkeä ja hyvin kirjoitettu. Miun näkökulmasta suunnittelijan malleissa on kuitenkin yksi vika: ne on suunniteltu selvästi vähemmän muodokkaille naisille. Kraemer itsekin on hyvin urheilullinen, hoikka ja androgyyni nainen, joten käy järkeen että hän suunnittelee kauniita neuleita kaltaisilleen. Sen sijaan tällaisille "mahtava peräsin ja pulleat purjeet"-naisille mallit eivät oikein istu kauniisti. Esimerkiksi tuo  nappilistan alapäässä sijaitseva hauska läppä jää miulla kokoaan piiloon, rintavarustuksen katveeseen.

"Neulo isompi koko!" kuulen nyt jonkun jo sanovan. 

Suuremman koon valinta ei tässä kuitenkaan olisi toimiva ratkaisu, koska mallin mitoitus olettaa, että käyttäjän ylävartalon levein kohta löytyy hartioilta. Miun paita istuu hartioista hienosti, muualta ei niinkään: ilman tätä ihanaa, pitkää nappihalkiota paita ei mahtuisi päälle ollenkaan. Suurempien kokojen kohdalla hartialinja ei enää istuisi kauniisti, vaikka vartalolla olisi sopivasti tilaa. 

Voi siis hyvinkin olla, että Drijfhout jää ainoaksi kosketuksekseni Kraemerin malleihin, niin tyylikkäitä ja suosittuja kuin ne ovatkin.


Kyllä tämä ihanan keveä paita käyttöön pääsee, pääsikin jo neulefestareiden lauantain illanistujaisissa (kiitos neuleystävälle kuvausavusta!). Tällä hetkellä vallitsevan helleaallon myötä neule päätyi kaappiin odottelemaan viileneviä kelejä. 

keskiviikko 11. heinäkuuta 2018

Ei-niin-haikea Haiku


Kesän silmukkapitoisin viikonloppu on takanapäin, ja se olikin viikonloppu vailla vertaa! Nelipäiväisestä viikonlopusta riittääkin tarinoitavaa useampaan postaukseen, mutta aloitetaan nyt tällä uutukaisella festarihuivilla, johon kääriytyneenä vietin koko tapahtuman...

...joo en. Olen ehkä aiemminkin todennut, että kuumuudesta kärsivänä henkilönä en käytä villavaatteita tai -asusteita ollenkaan kesällä. Paitsi kotona villasukkia. Pitihän se huivi kuitenkin rekvisiitaksi raahata mukana, kun kerrankin osallisuin festarien virallisen etkoiluhuivin, Haikun, yhteisneulontaan.



Erittäin punainen Haiku

Lanka: Colinette Jitterbug (100 % merinovillaa) värissä Morello Mash (ja sen loputtua Malabrigo Sock värissä Tiziano red) sekä Ilun Handun täysmerinolanka vaaleanpinkkinä.
Menekki: abauttiarallaa 200 g
Puikot: 4 mm Knit Pro

Kertakaikkiaan kiva huivi tämä Haiku, helppo mutta mielenkiintoista neulottavaa, ei pääse tylsyys yllättämään! Aina oikeat raidat ja briossi vuorottelevat mukavassa rytmissä, ja reunuksen siksak kruunaa kokonaisuuden. Huivistani tuli just sopivan kokoinen siipiväli huitelee jossain 180 sentin tienoilla.

Perinteisesti yhteisneulonnan tulokset yhteiskuvattiin festivaalien iltatapahtumassa, tällä kertaa Toivolan pihalla neuleillassa lauantaina. Paikalla oli toinen toistaan seesteisempiä ja rauhallisempia Haikuja, pari sinistä sekä muutama kirkuvan punainen!


Haiku on suunniteltu neulottavaksi Tukuwoolista, mutta miun vaatekaapista puuttui just punainen merinohuivi. Molemmat käyttämäni langat ovat stashin aarteita vuosien takaa, Jitterbug hieman Ilulaista paksumpaa ja täten myös sisälsi vähemmän metrejä kuin ohje ohjeisti varaamaan lankaa (ja tietenkin sen valmistus on lopetettu jo useita vuosia sitten, mikäs sen jännittävämpää!).

Koska tykkään elää vaarallisesti, aloitin huivin näillä langoilla kaikista varoitusmerkeistä piittaamatta. Ja kuten miulle käy joka ainoa kerta, niin myös tälläkin kerralla päävärini loppui kesken. Reunuksen siksak-briossia oli vielä muutama kerros neulottavana ja huivi olisikin jäänyt auttamatta liian pieneksi, ellei kotikaupungin päiväreissulla paikallisesta lankakaupasta olisi löytynyt vyyhdillinen Malabrigon Sockia, jonka sävy oli niin lähellä Jitterbugia kuin vain eri värjäri voi toista päästä. Niinpä huivini valmistui (ajallaan, hahaa!), eikä kukaan festareilla huomannut reunuksen värinvaihtokohtaa ennen kuin sen itse osoitin.


Lankamarkkinat Toivolan pihalla täyttyivät langannälkäisistä neulojista perjantaina ja lauantaina, ja mitä herkkuja siellä olikaan tarjolla!


Miuta ilahdutti erityisesti se, että kotimaiset lankavärjärimme eivät jääneet piiruakaan jälkeen ulkomaisista tähdistä, joita oli saapunut paikalle sankoin joukoin. Pikemminkin päinvastoin, omaan ostoskassiini pääsi tänä vuonna vain kotimaisten taiteilijoiden lankoja (ja niitäkin melko maltillinen määrä, hyvä mie!


Mukaan tarttui kaksi vyyhtiä Petrichorin kokeiluvärjäämää fingering-vahvuista merinovillaa ja saman taiteilijan neuleaiheisia tarroja, Ikken merinosinkkua värissä Hera sekä Rouva Silmusolmun merinosukkista värissä Merlot. Lisäksi ostin virallisen festaripinssin karitsan kuvalla, sekä Moreenin osastolta neulakinnastekniikkaa käsittelevän kirjan (taitojen muistelu alkakoon!). Kässäaiheiset postikortit ovat Harjun Paperista. Kuvasta jäi puuttumaan vielä Ilun värjäämä hattaranpinkki (ja myös ulkonäöltään erehdyttävästi hattaraa muistuttava) silkki-mohair, joka on jo neuloutumassa hyvää vauhtia Birds of a Feather -huiviksi...

tiistai 29. toukokuuta 2018

Kevyt kesäneulekirja

Kesä on kolkuttanut ovella jo useamman viikon, ainakin täällä Itä-Suomessa voikukat kukkii ja puutarhasta puskee taas jos jonkinlaista kummallista auringon lämmittäessä. Työkiireiden lomassa on kiva rentoutua välillä lueskelemalla (en rentoudu neulomalla koska työ on neulomista, heh) vaikka uudenkarheita neulekirjoja ja suunnittelemalla kesälomaneulontaa laiturin nokassa.


Sain Moreenilta arvioitavaksi Saara Toikan vastikään julkaistun Kesäneuleita -kirjan. Kesäneuleita on Toikan toinen kirja. Ensimmäinen kirja, Neuleita-nimeltään, julkaistiin viime vuonna. Tuota ensimmäistä teosta en muista edes avanneeni enkä Ravelryssakaan ole törmännyt Toikan neuleisiin. Lähdin siis selailemaan kirjaa täysin puhtaalta pöydältä ja vailla ennakkokäsityksiä.

Kirja sisältää 19 mallia, vaatteiden seasta löytyy myös kaksi virkattua laukkua, kahdet sukat, kolmiohuivi sekä virkattuja ruukunsuojuksia.

Hämmästyin heti sisällysluetteloa selatessani, että selkeästi neulekirjaksi nimetty nide sisältää myös virkkuuohjeita. Näin tekstiilityöammattilaisen näkökulmasta neule on neulottu, virkkaus on tekniikka erikseen. Tässä tapauksessa virkkaustyöt kirjassa toivat mukavan lisän mallivalikoimaan, ja tykkäsin varsinkin neulontaa ja virkkausta yhdistävistä malleista, esimerkiksi tästä Aida-topista. Olisin kuitenkin toivonut kirjan nimettäväksi jollain vähemmän osoittelevalla tavalla.

 

Kesäneuleita pitää sisällään ohjeita toppeihin, paitoihin, takkeihin ja mekkoihin. Mallit ovat yksinkertaisia, helppoja toteuttaa, melko väljiä, ja ehkä juuri siksi kauniita.

Jokaisessa mallissa on jokin pieni juju joka erottaa sen muista, muutoin kirjan mallit ovat keskenään melko samanlaisia. Muutamat mallit kuuluisivat miun mittapuulla jopa saman otsikon alle. Esimerkiksi Iris-pusero ja Lilia-paita ovat lähes sama malli, hihan pituus ja vaatteen väljyys vain vaihtuu. Aida-toppi ja Frida-mekko näyttävät olevan jopa täsmälleen samanlaiset silmukkamääriä myöten, jälkimmäinen on vain jatkettu mekoksi. Lukija miettii, onko malleista ollut pula, kun on tehty väenväkisin yhdestä ja samasta mallista kaksi ohjetta...



Parasta Kesäneuleissa on mielestäni nämä mallien infosivut: kaikki neuleen tärkeät tiedot ja strategiset mitat näkee yhdellä silmäyksellä. Samoin tuo värivaihtoehtojen vertailu on huippu!


Kesäneuleita on visuaalisesti pelkistetty ja mutkaton, ja jokaisesta mallista on selkeät valokuvat.  Kuvausmiljööt ovat kauniit, suomalaista kesää merenrannoilta metsämaisemiin. Ylimäärästä grafiikkaa kirjasta ei löydy, ja ehkä se tässä tapauksessa toimii, kun itse neulemallitkin ovat hyvin suoraviivaisia. Itse en ole suurien, tyhjien tilojen ystävä.


Kirjaan tutustuttuani kiiruhdin Ravelryyn katsastamaan suunnittelijan aiempaa tuotantoa. Sieltähän löytyy vaikka minkälaista neuletta, Toikka tuntuu olevan todella monipuolinen suunnittelija! Pelkästään Kesäneuleita-kirjan perusteella en tähän lopputulokseen olisi päätynyt. Kirja on sievä, mutta kevyt sisällöltään. Plussaa kuitenkin yhtenäisestä linjasta ja kauniista valokuvista, suosittelisin teosta sellaiselle kässäilijälle, joka suunnittelee ensimmäisen paitansa neulomista :)

maanantai 7. toukokuuta 2018

Kuukävely


Neuloin huivin. Elokuussa aloitin, ei mennyt vuottakaan!


Walk on the red moon

Lanka: Wollmeise Lace (100 % merinovillaa) väreissä 47 Ag, Bussi ja Heavymetal.
Menekki: 195 g
Puikot: 3,5 mm Knit Pro


Walk on the moon on Wollmeise Lacelle suunniteltu huivimalli, joka tuli myyntiin kuusi vuotta sitten valmiiden huivilankasettien mukana. Joka setissä oli kolme eriväristä kerää (á 100 g) lankaa ja huiviohjevihko läpinäkyvässä vetoketjupussukassa. Ravelryssa on satamäärin näistä valmiista seteistä neulottuja huiveja, kaikissa järjestään melko suuret kontrastit eri värien välillä. Ei tietoakaan nykyään niin trendikkäästä feidauksesta ;)

Tämä harmaa-puna-musta yhdistelmä on setti nro 11. Ostin sen  kaksi vuotta sitten neulojatoverilta, joka arvatenkin oli marinoinut sitä sieltä vuodesta 2012 asti. Itse en olisi mustan ja punaisen kaveriksi valinnut harmaata, mutta täytyy sanoa että kyllä siellä Saksassa osataan värien yhdistely. Huivista tuli kivempi kuin osasin odottaakaan! Ja vieläpä juuri sopivan kokoinen, ei liian iso eikä pieni, ja niin suloisen pehmeä. 


Huivi on reilun puoliympyrän muotoinen, ja sen juju on erilaisissa pintaneuleissa. Helppoa ja mukavaa neulottavaa, mitä nyt kiireellisempien projektien aiheuttamien neulontataukojen jälkeen oli hieman vaikeuksia paikallistaa, missäs sitä taas oltiinkaan menossa...

Lankoja jäi vielä runsaasti, joten huivi saa kaverikseen keveän pipon. Mutta vasta syksyllä, nyt neulotaan kesäjuttuja!

Kiitos Niinalle jälleen kameran kanssa heilumisesta :)

maanantai 23. huhtikuuta 2018

Ummut ja (Rauta)lammit

Taas se on takana, vuoden kieroin viikonloppu eli savolainen neuleretriitti. Tällä kertaa rettelöitsettiin Rautalammilla, Törmälän loma- ja kurssikeskuksessa. Ja kyllä meillä kaikilla oli niin mukavaa!


Paikalle saapui 41 naista joka puolelta Suomea, ja lankakauppiaitakin paikalla oli peräti neljä! Tänä vuonna tosin lankaherutuskuvat jäi ottamatta, koska miulla oli vaihteeksi varsinainen aktiiviretriitti (siis sen lisäksi että ylipäädiktaattorina pidin muiden emojen kera lankoja käsissä). Ohjasin nimittäin lauantaina makramé-työpajan jossa valmistettiin seinävaatteita ja amppeleita, ja sen jälkeen osallistuin oppilaana Neulistin ohjaamaan pajaan, jossa ommeltiin muhkeita projektipusseja.





Eikö oo ihania! Miun pussukka on tuo alarivin keltaruusukuvioinen. Instagramin puolella löyhään pussukan nyörejä ja siellä majailevat lankahankinnat näkevät päivänvalon. Instagramissa postailen nimellä emmakar, feedini näet tuosta oikeasta sivupalkista mikäli tietokoneella blogiani selaat.

Meillä on parina vuonna ollut Kieroille Puikoille varta vasten suunniteltu, virallinen retriittineulemalli. Vuonna 2015 TiiQ suunnitteli meille Villiviini -sukat, ja viime vuonna retriittineuleena oli Christa Beckerin Tubisti.

Tänä vuonna tartuin itse härkää sarvista (vai puikoista?) ja suunnittelin meille retriittisukat. Langan sponsoroi Kässäkerho Pom Pom.


Umpu

Malli: Umpu-sukat / mie ite
Lanka: Kässäkerho Pom Pom BFL Sock (75 % BFL lampaan villaa, 25 % polyamidia) värissä Syreeni
Menekki: 72 g koon 39 sukkiin
Puikot: 2,5 mm Knit Pro

Ilta-auringossa kuvatut sukat ovat todellisuudessa aavistuksen enemmän violettiin vivahtavat. En vain voinut jättää näin kaunista valoa käyttämättä, kiitos Niinalle jalkojen lainasta!



Umpujen neulominen aloitetaan kärjestä, ja ohje on kirjoitettu pyöröpuikoilla neulottavaksi. Kantapää poikkeaa hieman totutusta, se on itse asiassa saman mallinen kuin parin vuoden takaisissa Pato-sukissani, mutta toisesta suunnasta neulottuna. Tämä kantapää malli sopii hyvin rintavaan jalkaan, kanssaneulojat suorastaan hämmästyivät miten näin omituisen näköinen kantapää tuntuukin hyvältä jalassa :D

Mallineule sisältää pieniä kahden silmukan palmikonkiertoja ja kierrettyjä silmukoita, nopsaa ja nättiä. Miusta tämä pullisteleva kuvio näyttää kukkien nupuilta tai tulppaaneilta, mutta sen nimisiä neuleita löytyi Ravelrysta jo pilvin pimein. Aikani nuppu ja blossom -sanoja netin sanakirjoissa väänneltyäni vastaan tuli suomen kielen sana umpu, joka oli sanakirjan mukaan runollinen versio sanasta nuppu (ja myös ihanan pyöreä sana!). Siispä tässä Umpu -sukat.


Ohje on kesäkuuhun saakka vain retriitille osallistuneiden käytössä, jonka jälkeen sen saa ladattua Ravelrysta.