perjantai 31. heinäkuuta 2015

Liian kirjava

Kummityttömme kastetaan tänä viikonloppuna. Jännittää hirmuisesti, mikä tuleekaan neidin nimeksi! Reilu viikko sitten mummolalomalle lähtiessä nappasin mukaan pari (jämä)lankaa ja takkiohjeen, arvelin ehtiväni hyvin neuloa lahjaksi pienen nuttusen.

Ja ehdinhän toki! Lopputulos ei vaan aivan ollut suunnitelmien mukainen....


Yllätys yllätys

Lanka: Vuorelman Veto okrankeltaisena ja Zauberball Stärke 6 värissä Vitamin Spritze
Menekki: noin 120 g ohjeen kokoon (sopii vstasyntyneestä yksivuotiaalle!)
Puikot: Knit Pro 3,5 mm

Kerällä okrankeltainen Veto ja vihreä-oranssikirjava taikapallo näyttivät mätsäävän kivasti yhteen. Takin edetessä kävi tuskallisen selväksi, että värisuunnitteluni ei tällä kertaa ihan nappiin mennyt. Lopputulos on jotenkin yli-syksyinen ja liian värikäs... Mummon nappilaatikosta ei löytyny viittä samanlaista sopivaa nappia, mutta nämä erilaiset ovat kyllä erittäin sopivat neuleen henkeen :D

Itse takkimalli oli kyllä ovela, näitä tulen varmasti neulomaan lisää. Neulominen aloitetaan yläselästä, kavennellaan ja lisäillään ja tsädääm, takki on olkasaumoja vaille valmis! Neulojaguru Elizabeth Zimmermanin suunnitteleman nutun ohje on ilmestynyt monien ulkomaisten julkaisujen lisäksi suomeksi käännettynä Suuressa Käsityölehdessä 2/2011. Itse lehdessähän ei lainkaan kerrota kenen mallista on kyse, kyllä hävettää suomalaisten ykköskäsityölehden puolesta. Tästähän nousi aikanaan iso haloo, en muista korjattiinko virhe jossain myöhemmässä numerossa.

Yllätystakki joustaa ainaoikein-pinnan ansiosta hyvin joka suuntaan, tämä kävi ilmi kun Iiris halusi välttämättä pukeutua pikkuvauvalle tarkoitettu vaatteeseen:


Lahjaksi en sitten halunnut tätä antaa, mutta takki pääsee kyllä käyttöön! Annoin sen mummolle seurakunnan käsityöpiiriin vietäväksi, siellä se pääsee johonkin monista Afrikkaan lähtevistä avustuspaketeista, ja toivottavasti piankin lämmittää jotakuta pienokaista viileinä iltoina :)

keskiviikko 22. heinäkuuta 2015

Kesäneule joulukuusipellossa

Hupsheijjaa, tulipas ihan huomaamatta kuukauden mittainen blogihiljaisuus. Hällä väliä, lopetetaan tahaton tauko nyt sitten näyttävästi uudella tunikalla!


Ranskatar savolaisittain

Malli: Nadine tunic tank / Kristeen Griffin-Grimes kirjasta French Girl Knits
Lanka: Novita Helmi (60 % puuvillaa 40 % bambua) tummana petroolina (väri 192)
Menekki: 307 g 
Puikot: Knit Pro 4,5 mm

French Girl Knits on kaunis neulekirja, joka pursuilee toinen toistaan mielikuvituksellisemmilla tavoilla saumattomasti toteutettuja, naisellisia neuleita. Se on asustellut kirjahyllyssäni jo ainakin neljä vuotta, ja nyt vasta sain siitä jotain neulottua, hyi miuta!

 

Tämä tunika aloitettiin neulomalla pitkät pitsipaneelit, joiden reunoista poimittiin silmukat sivuttain neulottavia etu- ja takakappaleita varten. Kappaleita muotoiltiin lyhennetyillä kerroksilla ja pitsiosioilla, ja lopuksi silmukoitiin kiinni seuraavaan pitsikaitaleeseen. Miuta ei tosin huvittanut silmukoida niin älyttömiä silmukkamääriä, joten hoidin homman kolmen puikon päättelyllä. Hyvin onnistui tunikan kokoonkursinta silläkin tavalla, tosin sitä ei voi nyt käyttää kummin päin tahansa, kuten alkuperäisen ohjeen tarkoitus oli. Suunnittelija oli nimittäin sitä mieltä, että huomaamattomalla langanpäiden päättelyllä ja huolellisella silmukoinnilla vaate olisi käyttökelpoinen kummin päin tahansa, siis myös nurja puoli päällä. Pyh sanon mie, liian iso vaiva siihen nähden, etten ole ikinä oikein pitänyt sileästä nurjasta suurena pintana...

Kun miehustan oli kursittu kokoon, olkaimina toimivat pitsipaneelien yläpäät piti kyllä ommella kiinni takakappaleen yläosaan, eli et tämä nyt aivan täysin saumaton neule ollut. Helmasta poimittiin silmukat ja neulottiin pari kerrosta ainaoikeaa. Ohjeen mukaan pääntie ja kädentiet piti huolitella virkkaamalla kiinteitä silmukoita, mutta miusta oli turha kaivaa koukkua esiin joten huolittelin nekin ainaoikein-kerroksin, ja hyvä tuli.


Nadine on suunniteltu neulottavaksi puuvilla-pellavasekoitteesta, mie valitsin omaani bambua sisältävän langan. Näin ison neuleen tekeminen ei ehkä ole ikinä tullut näin edulliseksi: Novitan Helmi -kerät löytyivät keväällä Loviisan suurkirppikseltä hintaan 1,80 e / kpl, joten vaatteen hinnaksi tuli kokonaiset 10 euroa 80 senttiä. Lankaa jäi vielä muutama kerä laatikkoon odottelemaan, päätynevät tiskiräteiksi kun tarve iskee. Ihan mukava perus bambusekoite tämä Helmi oli, ominaisuuksiltaan samanlainen kuin monet muutkin vastaavat langat eli kiiltävä, liukas ja löysäkierteinen. Vastaisuudessa mietin kahdesti ennen kuin aloitan pitsiä sisältävän neuleen jostain muusta kuin villalangasta...


Juuri puikoilta päässyt tunika oli hälyttävän lyhyt ja ruttuinen, mutta liotus ja henkarissa kuivatus tekivät tehtävänsä, ja nyt vaate on siloinen ja laskeutuu kauniisti. Koko osui kerrankin just eikä melkein oikeaan eikä vähiten siksi, että neuloin oman vartaloni tuntien tiettyihin ongelmakohtiin aika lailla runsaammin lyhennettyjä kerroksia kuin ohje käski.

Pituuden puolesta ehkä tämä vaate kuitenkin kuuluisi toppi-kategoriaan, ja täytyy myöntää että pitempää helmaa lähdettiin hakemaan, samanlaista kuin ohjeen kuvissa. Mutta kun katsoo Ravelrysta muiden Nadine-toteutuksia, ovat ne pääasiassa ihan yhtä lyhkäisiä kuin tämä miun versio, monet jopa vielä kikkanampia. Tämä selittynee lankavalinnan lisäksi sillä, että ohjeen pienin ja suurin koko ovat lähestulkoon saman pituisia, vain leveys vaihtelee. VIRHE jos miulta kysytään, kyllä isompien kokojen pitäisi olla myös pitempiä eikä vain leveämpiä...


Ihan kiva tästä tunikasta tuli, ja se istuu varsinkin yläosasta kauniisti miun päälle. Näitä kuvia katselessa huomaan, että tämä kyllä oikeastaan vaatisi allensa jonkinmoisen alustopin.

Mikähän siinä muuten on, että lähes kaikissa näissä kuvissa tuijottelen kohti varpaitani? Olen huomannut tämän maneerin ennenkin (kts. edellisen postauksen kuvat)... Ensi kerralla kun miulla on jotain esiteltävää, lupaan tähytä kohti horisonttia!

 

sunnuntai 21. kesäkuuta 2015

Kesähelmoja

Uuden Mekkotehdas aikuisille -kirjan ilmestyminen aiheutti täälläkin pienimuotoista hysteriaa ja mekkohuumaa. Pienet lapset kuitenkin estävät - tai ainakin hidastavat - ompeluhommia tehokkaasti, ja suurin into ehti laantua ennen kuin ensimmäinenkään mekko on valmis. Alkuhöyryämisen jälkeen (piirsin kaavat ja leikkasin kankaat neljään mekkoon) alkaa nyt hitaasti mutta varmasti valmistua jotain...

Ihan ensiksi jotain muuta kuin Mekkotehdasta, nimittäin kaksi kellohametta. Nämä eivät ole uusia, mutta blogissa ennen näkemätttömiä kuitenkin. Jostain kumman syystä hamoset eivät enää toisen raskauden jälkeen mahtuneet nätisti päälle, joten piti vähän viilata.

Kesä saapui vihdoin tänne Savoon, kuvat on napsittu anoppilan vihreänvehreässä puutarhassa. Pahoittelen tyllin puuttumista kellohameiden alta, vain kunnon alushameen kanssa pääsee täyskellohelma oikeuksiinsa! Miulla on valitettavasti vain musta tyllialushame, joka ei oikein tähän kesäiseen lookkiin natsaa...


Ensimmäinen hame on varmaan kymmenisen vuotta vanha, ompelin sen lukioaikana Eurokankaan palalaarista löytyneestä ohuesta, laskeutuvasta puuvillasta. Punaisessa kankaassa on pienenpieniä valkoisia pilkkuja, eivät ne tietenkään kuvassa näy. Tästä hameesta leikkasin kokonaan vyötärönauhan pois, jolloin aukenivat ne pienenpienet vekit, jotka olin vyötärölle ommellut laskettuani aikoinaan vyötärönympärykseni väärin. Punaisesta vinokantista uusi vyötärönauha ja tadaa, hame sopii päälle mainiosti!


Tämä pinkki-kukallinen ihanuus on uudempi, ompelin sen kolme vuotta sitten juhannustansseihin. Silloisessa juhannuspostauksessa vilahtaa lähikuva kankaasta. Kangas on Napista ja Nauhasta, jossa olin sinä kesänä työharjoittelussa. Jostain syystä hame ei tuolloin päässyt blogiin asti, olisikohan ompelijaa ärsyttänyt taas mittavirheestä johtunut vyötärön väärä ympärys? Tällä kertaa en ollut vekittänyt vyötäröä, vaan ottanut sitä reilusti sisään toisesta sivusaumasta. Muodistajan homma oli siis vielä edellistäkin hamettakin helpompi, ratkoin vain sisäänoton auki ja taas olivat helmat valmiit heilumaan.

Ja sitten sinne Mekkotehtaaseen:


Kaksoiskukka

Malli: Selma B kirjasta Mekkotehdas aikuisille
Kangas: miehusta kirpparityynyliina, helmaosa mummon pussilakana
Muut tarvikkeet: luonnonvalkoista vinonauhaa pääntien huolittelussa ja vyönä, yht noin 3,5 m

Selma on malli, joka ei todellakaan ollut kirjan ensiselailun jälkeen ykkössuosikkejani. Naisellinen Lilja ja yksinkertaisen kaunis Inger sattuivat ensin silmään ja jäivät mieleen, Selmasta tuli lähinnä mieleen isoäidin yöpaita. Kun sitten näin Neulistin toteuttaman Selman, en uskonut silmiäni! Tämäkö on se kirjan mummomekko? Pitihän miunkin kokeilla, saisinko aikaan kaamean koltun vai kepeän kesämekon.


Uusia kankaita en uskaltanut uhrata kokeiluuni, mutta pohjattomasta kangaskaapista löytyi jos jonkinlaista tarkoitukseen sopivaa kretonkia. Molemmat valintani ovat ajan pehmentämiä puuvillakankaita, joiden laskeutuvuus tässä vaiheessa elämänkaarta on oikein passeli mekkoon. 

En nyt oikein vieläkään osaa päättää, oliko tuo kaksivärisyys hyvä vai huono idea. Ja itse mekkokin näyttää juuri siltä mitä onkin, eli testimekko jämäkankaista. Hyväntahtoista huvittuneisuuttakin kaapu herätti kanssaeläjissä kun siihen pukeutuneena tepastelin pitkin pihaa, saa nähdä jääkö tämä vallan pitämättä vai pääseekö kotimekoksi.


Mukavaa ja helppoa ommeltavaa Selma kyllä oli, mutta tuskin teen toista. Vaikka toisaalta tuollainen taskullinen versio kuten Niinalla saattaisi olla kiva...

lauantai 30. toukokuuta 2015

Valmiina kesään

Kolmas postaus samassa kuussa, menee jo liiottelun puolelle :D Oman pitsitakin jälkeen piti neulaista naperollekin kesänuttu...


 Ilmastointi kunnossa

Malli: Nro 8. Jakke med Hullmonster / Sandnes 1408 Baby Bomull -lehtinen
Lanka: Graftsson Cotton (100 % merseroimatonta puuvillaa) turkoosina
Menekki: 150 g 1-vuotiaan kokoon
Puikot: 3,5 mm Knit Pro

Voisin kertoa useammankin painavan mielipiteeni neulevihkosista, jotka nähtävästi suomennetaan käännöskoneella. Jos ei olisi paljoa neulekokemusta, ei näillä ohjeilla saisi aikaan kerrostakaan... Jätän enemmän avautumisen kuitenkin tällä kertaa väliin, koska tämän mallin kohdalla tekemäni virheet ovat kyllä ihan itse aiheutettuja. 


Jos klikkaatte Ravelryyn tämän takkimallin sivulle, näette että pitsineule on alkuperäisessä versiossa huomattavasti reikäisempää, eikä muodosta tällaisia pystyraitoja kuten miun neulomassa. Se johtuu siitä, että kun innoissaan tikuttelee eteenpäin, saattaa jättää huomiotta kaavion alareunassa pikkupikkuisella präntillä lukevan kaaviontoiston. Tekstissä ei puhuttu toistosta mitään, ainoastaan kaavion kerroksien neulomisesta. Täten mallineule tässä takissa on tyystin erilainen kuin alkuperäisessä. Hyvä mie...


Ostin huhtikuussa hätäpäissäni Iiriksen yksivuotismekkoa varten viidet langat, kun en osannut heti päättää väriä ja materiaalia. Mekkoja kuitenkin neuloin vain yhden, ja nämä Oulun lankamaailmasta polkuhinnalla ostetut puuvillakerät alkoivatkin pian näyttää ihan pienen pitsitakin materiaaleilta. Kirosin kyllä projektin edetessä useasti tätä yhdistelmää, halkeilevasta puuvillasta pitsineuleen (vaikkakin supersimppelin) neulominen oli kaikkea muuta kuin miellyttävää... Ostaisin kuitenkin tätä lankaa toistekin, kauniit värit ja pehmeä iholla.


Nappikauppaan ei tällä kertaa tarvinnutkaan lähteä nirsoilemaan, napitkin ovat nimittäin tässä takissa omaa tuotantoa! Retriitin massapajassa sain aikaan toinen toistaan omituisempia nappisarjoja, nämä kukkanapit olivat mielestäni ainoat täysin onnistuneet.

Ilmainen vinkki Iirikseltä kaikille vauvalukijoille: fimo-massanapeista irtoaa pureskellessa kivasti pieniä paloja ja väriä!

En nyt kyllä aio noita nappeja toisiin vaihtaa, mutta tiedänpähän olla enää laittamatta pureskeluikäisten neuleisiin vastaavia...


Pitsitakista tuli vähän turhankin sopiva, kasvunvaraa ei ole nimeksikään. Näissä alhaalta ylöspäin neulottavissa malleissa koon arvioiminen on sata kertaa vaikeampaa kuin pääntieltä aloitettavissa. Ihan tyytyväinen kuitenkin olen lopputulokseen, takki on sievä ja sopii päälle varmasti tämän kesän :)

lauantai 16. toukokuuta 2015

Hetty ja hulmuhelmat

Vuosi siinä vierähti, ennen kuin vauvan syntymän jälkeen valmistui taas villatakki miulle itelleni! Ihan pieni takki ja paksusta langasta, mutta takki kuitenkin. Tästä se neulevauhti (toivottavasti) taas lähtee nousuun! Tämän blogin huippuvuosina on valmistunut joskus neljä tai viisikin aikuisen paitaa tai takkia vuodessa, hetki saattaa mennä ennen kuin siinä tahdissa taas ollaan...


Heather Hetty

Lanka: Patons Classic Wool (100 % merinovillaa) värissä plum heather
Menekki: 347 g muokattuun L-kokoon
Puikot: 5 mm KnitPro

Tämä taitaa olla ihka ensimmäinen kerta kun sopivan takkiohjeen löydettyäni ostin sen heti, ja aloitin heti myös neulomisen. Yleensä harkitsen ja vertailen ohjeita pitkään ja hartaasti, ja jahkaan edes takaisin ennen kuin päätän mallin. Nyt natsasi heti, ja jokusen vuoden varastossa viihtyneet violetit villat pääsivät vihdoin takiksi joka valmistuikin lähes ennätysvauhtia noin kolmessa viikossa.

Ravelryn yksi hienoimpia ominaisuuksia on se, että ennen mallin valintaa ja neulomisen aloitusta voit lukea, mitä muut mallin neuloneet ovat siitä pitäneet. Olin aluksi varuillani, koska ohje oli saanut paljon palautetta tyyliin "aivan omituinen" ja "erilainen kuin mikään muu mitä olen neulonut".


Ohje kuitenkin osoittautui varsin simppeliksi ja rakenne hauskaksi: takki aloitettiin olalta, neulottiin etukappaleet ja takakappale kainaloihin asti, yhdistettiin ja tikuteltiin helmaan. Sitten poimittiin kädentieltä silmukat ja istutetut hihat neulottiin lyhennettyjen kerrosten avulla suoraan paikalleen, superkätevää, helppoa ja siistiä! Miksi ihmeessä en ole aiemmin neulonut hihoja näin? Lopuksi poimittiin silmukoita reunuksista ja neulottiin vuorollaan molemmat nappilistat sekä pääntien reuna. Ja koko komeus tietenkin täysin saumattomasti. Kovin tarkka toistojen määristä ja muista muotoseikoista ohje ei ollut, mutta niistä selviää pienellä ajatustyöllä ja laskeskelulla.


Nappien kanssa oli ongelmia, ja takki saikin odottaa niitä melkein pari viikkoa. Ostin Oulusta Nappi-Kikasta kauniit mustavalkeat ornamenttikuvioiset napit takkiin jo hyvissä ajoin, mutta ohjeen ja muistiinpanojen puutteessa ostin niitä yhden liian vähän. Kuopion Nappiin ja Nauhaan menin silmissäni kuva juuri noista napeista, joita ei tietenkään hyllystä löytynyt, eikä miulle sitten siellä mikään muukaan kelvannut. Palasimme juuri mummolareissulta Loviisasta, ja Porvoosta vanhan kaupungin kupeesta Nappi-Aitasta löytyi juuri sopivat, hieman pulleat helmiäisvaaleat napit. Nirso neuloja on tyytyväinen!


Loviisan vanhassa kaupungissa paistoi äitienpäivänä aurinko, kun pitsitakkini pääsi ensimmäistä kertaa ulkoilemaan. Tuo neulepinta onkin miun lempijuttu tässä takissa! Tämän postauksen otsikko on huijausta, ei miulla mitään oikeita hulmuhelmoja silloin ollut. Mutta kellohameiden kanssa käytettäväksi olen tämän takin neulonut, ja siihen tarkoitukseen se mielestäni sopiikin mainiosti. Kesän cruisingeja odotellessa!

sunnuntai 3. toukokuuta 2015

Kukkia kukkaselleni

Vuoden ehdottomasti tärkein neule on valmistunut. Eikä hiukkaakaan liian aikaisin, merkkipäivää edeltävänä iltana klo 23!


Tulppaaneja Iirikselle

Malli: Tulppaanitunika / Tuulia Salmela, kirjasta Leikkipuistoneuleet
Lanka: Hjertegarn Woolcott (55 % villaa 45 % puuvillaa) oranssina
Menekki: 122 g ohjeen toiseksi pienimpään kokoon
Puikot: 3,5 mm KnitPro



Olen neulonut tämän mekkosen aikaisemminkin jokunen vuosi sitten tyttöjeni pikkuserkulle. Muistin jopa edelleen mitä ensimmäisessä versiossa mielestäni pitäisi tehdä eri tavalla, hämmästyttävää! 

Aloitin neulomisen retriitissä pienimmän koon silmukoilla, ja kauniin kierrereunan pääntielle tein ihan ohjeen mukaan. Sitten alkoikin sooloilu... Raglanlisäyksiä tein tiheämpään kuin ohje käski, sillä mielestäni sen vuosien takaisen mekon hartialinja oli liian luisu vain joka kolmas kerros tehdyillä kavennuksilla. Mallailin yläosaa välillä mukaan nappaamani sopivan kokoisen bodyn päälle. Silmukoita loin kainaloihin ohjetta vähemmän ja lisäilin sitten sivusaumoissa muutaman, jotta pitsin alkaessa silmukkaluku täsmäsi. Pitsimallikertoja neuloin yhden ohjetta enemmän, että mekosta tuli mekko eikä tunika. Pitempikin olisi ollut kaunis, mutta ajattelin tämän mittaisen olevan konttaavalla lapsellä käytännöllisempi.


Lanka, Woolcott, oli miulle uusi tuttavuus, jonka bongasin pari viikkoa sitten Oulun reissulla Lankamaailmasta. Villa-puuvillasekoite oli hyvin puuvillamainen (eli joustamaton) neuloa ja halkeili hivenen, mutta ei neuletuntuma silti liian epämiellyttävä ollut. Varsinkin pitsiin tämä lanka taipui mainiosti! Ykkösvalintani vaaleansininen oli päässyt kaupasta loppumaan, mutta tämä poltettu oranssikin toimii mekossa mainiosti, korostaa päivänsankarin sinisiä silmiä ;) Puuvillaisessa langassa on sekin hyvä puoli, että pitsi avautui kauniisti ilman pingotustakin kunnon häyrysilityksen avulla. Sopii siis hyvin tällaisiin viime hetkellä valmistuviin neuleisiin!


Suht tyytyväinen olen lopputulokseen, tykkään kovasti tuosta helmapitsistä! Ainut mikä vähän kismittää on tuo pääntien istuvuus. Kun lapsi kurottaa kädet eteenpäin, miehusta nousee isolle rypylle. Toivottavasti virallisissa yksveekuvissa studiolla saadaan kunnollisia otoksia...

Kyllä on vuosi mennyt järjettömän nopeasti, vastahan tuo tyttö oli tämmönen pieni pötkylä! Nyt se jo konttaa hurjaa vauhtia, kiipeilee portaisiin ja laatikoihin, kävelee sohvan ja pöydän reunoja pitkin ja vaikka mitä, hyvä että perässä pysyy. Siellä se porhaltaa kohti uusi seikkailuja, taapero...