Vaaleanpunainen tulppaani

Mahtavan paljon hauskoja tarinoita ensimmäisistä villapaidoista ja takeista on tullut edelliseen postaukseen :D Oon täällä nauranut itseni pöydän alle monta kertaa! Vielä lauantaihin aikaa osallistua arvontaan.

***

Olin lankalauantaina ristiäisissä Lappeenrannassa. Serkkuni vauva kastettiin, ja pitihän se taas neuloa jotain pehmosta pikkuneidille :)

Kevättulppaani

Malli: Tuulia Salmelan Tulppaanitunika kirjasta Leikkipuistoneuleet

Lanka: La Alpaca (100 % alpakkaa)

Menekki: 85 g pienimpään kokoon

Puikot: 3 mm Knit Pro

Kun sain ensimmäistä kertaa käsiini Leikkipuistoneuleet -vihkosen, tulppaanitunika pääsi heti jonoon. Olin ajatellut neuloa sen Liljalle, vaan nyt tikuttelinkin mallin kahden kuukauden ikäiselle tyttöselle. 

Ohjeessa oli annettu viisi kokoa, mutta ne oli merkitty vain rinnanympäryksinä. Pelkkiä senttimittoja tuijottamalla en edes minä äiti-ihmisenä osannut ollenkaan arvioida minkä ikäiselle mikäkin koko sopisi edes suunnilleen. Tietenkin lapset voivat olla tosi erikokoisia, mutta olisihan ohjeeseen voinut sisällyttää edes jonkinlaiset suuntaa-antavat ikäluokat tms. Jos tätä mekkoa yrittäisi neuloa vaikka kummitäti jolla ei olisi sopivaa lapsimallia lähistöllä, voisi koon arviointi mennä todella pieleen. 

Mittasin sitten Liljan ympäryksen ja yritin arvioida minkä kokoinen nelikiloinen vauva voisi olla :D Pieninkin ohjeen koko vaikutti liian suurelta, mutta koska lanka ja puikot olivat miulla ohjetta ohuemmat, arvelin koon sattuvan suunnilleen oikeaan kun neuloisin ohjeen pienimmän koon mukaan.

Tunika aloitettiin pääntieltä ja neulottiin tietenkin saumattomasti pyörönä helmaan päin. Jos neulon joskus uudestaan samanlaisen (vois tehdä Liljalle puuvillaversion kesäksi), teen kyllä raglan-lisäykset joka toisella kerroksella. Ohjeessa ne neuvottiin tekemään vain joka kolmas kerros, ja mielestäni tunikan hartiat ovat nyt ihan liian luisut. Pääntiekin on niin iso, että epäilen pysyykö tämä ollenkaan uuden omistajansa päällä vai solahtaako koko vauva kaula-aukosta ulos :D

Helman pitsi on kaunista lehtikuviota, jonka oppi nopeasti ulkoa. Tässä vielä (huono) lähikuva jännästä kierrereunasta pääntiellä:

Sain kaksi kerää superpehmoista La Alpaca -lankaa jokunen vuosi sitten vaihdossa ja olin säästänyt sitä pipoa varten. Lankalaatikkoja kaivellessa kerät kuitenkin suorastaan kirkuivat haluavansa pienen tyttösen mekoksi, ja siihen ne sopivatkin erinomaisesti. Upean pehmeää ja herkullisen väristä alpakkaa oli ilo neuloa.

Mekosta tuli kuitenkin suunnilleen sellainen kuin halusinkin: pinkki, suloinen, hieno ja lämpöinen. Ihanainen, tummatukkainen pikkuneiti sain mitä kauneimman nimen: Aino Emilia Alviina <3

(Ei miulla ole ollenkaan vauvakuumetta, ehei!)