Ensimmäinen villapaitani

Neuloin sen 13-vuotiaana, seiskaluokan käsityöntunneilla syksyllä 2001. Malli oli Novitasta (=silloinen Moda), ja muistan vieläkin tarkasti lehtikuvan: paita oli tehty kirkkaanvioletista langasta ja sitä esitteli julkkis Jaana Pelkonen :D Paita oli ajan muodin mukaan lyhyt, pitkähihainen ja siinä oli syvä v-kaula-aukko, ja lankana muinainen Novitan Maxi Mohair (akryyliä, villaa ja mohairia).

Koululla oli siihen aikaan niin hyvät määrärahat, että oppilaat saivat käydä käsityökaupassa ostamassa koulun laskuun haluamansa langat. Nykyään ei kai tuollaista harrasteta? Hankin Maxi Mohairia mustana useamman kerän, mutta aika nopeasti kävi ilmi ettei lanka riittäisi. Menin hakemaan sitä kaupasta lisää, mutta musta oli loppunut ja vain oranssia oli jäljellä. Otin siis sitä ja ajattelin tekeväni raidallisen paidan. Koska olin aloittanut takakappaleesta, siinä ei tietenkään ollut oranssia, ainoastaan etukappaleessa ja hihoissa. Arvioin kuitenkin langan riittävyyden taas väärin, enkä saanut paitaan symmetrisiä raitoja, vaan toinen hihapyöriö piti neuloa oranssiksi :D

Neulominen sujui muistaakseni ihan sutjakkaasti ja ongelmitta, puikot olivat varmaan jotain kutosen luokkaa. Miuta harmitti suunnattomasti tuo värien epäsymmetrisyys, ja vielä enemmän harmitti kun paidan valmistuttua se osoittautui tietenkin liian suureksi, ja oli lisäksi järkyttävän kutittava. Hyvän numeron sain kuitenkin tekstiilityöstä, taisi olla kymppi todistuksessa koko yläasteajan.

Paita majaili jokusen vuoden omassa kaapissani (en käyttänyt sitä kertaakaan), ja annoin sen lopulta äidilleni joka vakuutti käyttävänsä kyllä paitaa, hänelle se sopi. Kun nyt pääsiäisen aikaan kyselin paidan olinpaikkaa, harmistuin kuullessani että se oli päätynyt jonnekin vaatekeräykseen jo vuosia sitten! Olishan sitä nyt voinut miulta kysyä ennekun laittaa neuleen eteenpäin... No, ehkä se päätyi jollekin joka osaa arvostaa miun näkemää vaivaa ja outoja raitoja :D

(Jos/kun miusta tulee joskus käsityönopettaja, ohjaan kyllä aina oppilaat neulomaan villapaitansa saumattomasti ylhäältä alas! Näin varmistetaan sopivuus ja langan riittävyys, eikä tarvitse tehdä ahdistavia saumoja...)

***

Blogiarvontaani osallistui hurja määrä hauskoja ja liikuttavia tarinoita lukijoiden ensimmäisistä villapaidoista, olen täällä niitä viikon lueskellut välillä nauraen vedet silmissä.

Aika monet olivat neuloneet ensimmäiset paitanja kultaisella/karmaisevalla 80 -luvulla. Paljon isoja laatikkopaitoja, venepäänteitä, pastellisävyjä, kaikenkarvaisia mohair- pörrö- ja äkryylilankoja, erikoisia väriyhdistelmiä unohtamatta: parhaimmistoa ehdottomasti vaaleankeltainen/violetti, sähkönsininen/persikka sekä violetti/keltainen/vihreä :D Monta vauvantakkia ja puseroa on aikanaan syntynyt pikkusisaruksille, serkuille ja omille esikoisille.

Alla muutamia lainauksia:

Onnistumisen hetkiä:

Tiina: "Mä neuloin ensimmäisen villapaitani 14-vuotiaana koulun käsityötunnilla. 7 veljestä harmaana ja punaisena - Jussipaitaa pukkasi. Virallinen ohje oli Novitasta, mutta opettajan kanssa laskettiin kyllä silmukat mallitilkun mukaan ihan uusiksi. Ohjeesta otettiin lähinnä se kirjoneuleosuus. Paidasta tuli aikas hieno, vaikka itse sanonkin. Ja voin kertoa, että isä oli melko iloisesti yllättynyt saadessaan synttärilahjaksi tän mun suurimman saavutuksen."

Heidi: "Ensimmäinen paita oli punainen puuvillainen CocaCola-paita, pidetyin paita ikinä! Tein sen 12-vuotiaana ja hyvin onnistui mummon ohjeistuksella. Oli jopa silloin esillä kansalaisopiston kevätnäyttelyssä."

Homsantuu: "Ensimmäisen villapaitani tein jokunen vuosi sitten vauvalle, josta ei vielä ollut tietoakaan. Mummun jämälangoista Jämälankakirjan ohjeella ja tuli ihana. Pian se pääsee oikeaan käyttöön ja loppuu se henkarissa roikottaminen"

Rusina: Minun ensimmäinen neulepaitani oli IHANA! Silloin. Neuloin ensimmäisen paitani 5.luokalla eli oliko se sitten 11-vuotiaana? Lankana oli Kuopion Anttilan lankaosastolta (muistan senaikaisen osaston järjestyksen vieläkin!) ostettua mintunvihreää tekokuituista pörrölankaa: ihaninta mitä kuvitella saattoi. Paidalle ei ollut mitään ohjetta, silmukat vaan luotiin ja eikun neulomaan. Helmassa, etu- ja takakappaleiden yläreunassa ja hihansuissa oli joustinta, muuten sileää oikeaa ja venepääntie. Leveyttä paidalla oli tolkuttomasti - ettei vaan aikaansaannoksesta tulisi harmittavasti liian pieni! Mallitilkuista tuskin oltiin meidän huushollissa kuultukaan. Kaverini halusi joskus meillä käydessään kokeilla neulomista, ja sinne vaan sekaan muutama kerros neulomaan! :D Paita valmistui aikanaan, olin siitä tosi ylpeä ja käytinkin paljon. Usein paidan kaverina oli leveä musta keinonahkainen, muovisolkinen vyö tiukasti vyötärölle kiristettynä. Mahtoi olla upean näköinen luomus hintelän pikkutytön päällä!

Enkuli:  "Minä purin ikuisuus sitten äidin violetin villatakin (pörrölankaa ja vaikea purkaa) ja neuloin itselleni villapaidan, johon virkkasin pinkillä kauluksen reunan, hihansuun reunan ja helman reunan. Taisin hurmata pojat, joten onnistuin hyvin."

Kaikki ei mennyt ihan niinkuin piti:

Heli: "Mun ensimmäinen villapaita oli luonnonvalkoisesta 7 veljeksestä sileällä neuleella tehty perusvillapaita, jossa oli korkea kaulus. Kaulus tuli pääteltyä vähän liian tiukkaan, eikä villapaitaa saanut edes vedettyä pään yli :D Muutenkin se oli niin kutiseva, että purkuun meni."

Anna: "Löysin Suuresta käsityölehdestä ihanan mohairtunikan/mekon ohjeen. Ostin läjän aivan ihanaa Kid silkiä, ja aloitin ohjeen lukemisen. Ohje oli ainoastaan koossa S/M, ja minä olen kokoa XL. Lievällä avustuksella sain laskettua, että minä tarvitsen noin puolet lisää silmukoita rinnanympärykseen. Ohje kuitenkin aloitettiin helmasta, joten lisäsin saman verran silmukoita sinnekin ja aloin posottaa. Parinkymmenen sentin(!) jälkeen huomasin, että neule on kierteellä. Purkaminen oli yhtä helvettiä, koska mohair. Lisäksi irroitettuani puikot, huomasin, että silmukoiden lisääminen helmaan oli ollut täysin turhaa, ja helmasta olisi saanut vaikka puolijoukkueteltan. :D Koska purkaminen oli mahdotonta, tämä projekti päätyikin sitten roskikseen.."

Oranssi: "Kirjoneuleet halusin opetella myös haastavasti. Ostin vähillä rahoillani pirkkalankaa ja tein Sirkka Könösen Metsä kukkii -paidan (12 eri väriä). Ihmettelin, kun jouduin ostamaan monta kerää lankaa lisää. Paidasta tuli val-ta-va. Aivan käyttökelvoton. Olin teini, en muista kuinka vanha."

Erikoisia ratkaisuja:

Hanna: "Ensimmäinen villapuseroni, ja itse asiassa yksi ensimmäisistä neuleistani oli valkoinen 2o2n pusero, jonka aloitin arviolta 10-vuotiaana (opin neulomaan 5v) kun kaulaliinat ja sukat rupesivat tökkimään liian helppoina. Aloitin tekemään sitä vanhasta lankakerästä, jonka löysin mummolasta, ja pyysin neulomista harrastamatonta äitiäni ostamaan minulle uuden kerän aina kun edellinen loppui. Äiti ei pätkääkään välittänyt materiaaleita saati neuletiheyksistä, joten valmiina vaate oli kuin iisakin kirkon ja tilkkutäkin risteytys. Jättikokoinen ja täynnä kerän levyisiä raitoja paksusta villasta hopeanhohtoiseen tekokuituun, joka oli niin ohutta, että oli kuin kalaverkkoa muihin osioihin verrattuna."

Jaana: "Mun eka ikinä tekemäni paita/takki oli yläasteella, poppanasta kudottu. Luit oikein - poppanasta. Lopputuloksena oli laatikkomainen, jumalattoman suuri ja painava neule, jonka takakappale oli vaaleampaa värierää. Joo, en pitänyt ikinä. Onneksi nykyään onnistuu vähän paremmin :)"

Hely: "Eka villapaita tuli tehtyä ehkä noin 13-vuotiaana. Rennon perusvillapaidan ohje oli ohjeena. Lanka oli jotain pörröistä ja käsittämättömän rumaa tummahkoa vihreää. Sitä ostettiin reilusti. Puikotkaan eivät olleet ihan ohjeen mukaiset. Ja mitään mallitilkkua ei neulottu. Lanka loppui kesken, paita vaikutti jo puikoilla leveähköltä. Kaulus tehtiin jollain mystisellä muulla langalla. Yritin tehdä paidassa nurjia kerroksia ohjeen mukaan. Lopputuloksena helmassa noin 3 kertaa kierteellä olevia silmukoita muutaman kerroksen matkalla. Ja se lopputulos. Ei ahdistanut. Ympärys nimittäin. Ei edes silloin, kun alla oli villapaita, pilkkihaalari ja ylimääräinen toppatakki. Ei siis tullut paraatipaitaa, mutta paita silti. Vaikkakin erittäin omituinen jopa aikakautensa tuotteeksi."

Rva Vaaksanheimo:  "Itselle sitten vähemmän söpöä. Ensimmäinen isoin lienee liivi? vai miksikä kutsua neuletta joka alkaa resorilla ja loppuu resoriin. Kaksi samanmoista kappaletta ommeltiin olkasaumoista ja sivusaumoista kiinni. Ja toivottavasti muistan väärin, etu- ja takakappaleet olivat eriväriset..."

Moneen kertaan käytetty lanka:

Judiuni: "Ensimmäisen villapaitani neuloin 9. luokalla käsityötyunnilla. Lanka oli hertaista vaaleanpunaista Novitan Fendiä tai Frendiä. En oikein enää muista, kun siitä on jo kymmenisen vuotta aikaa. Lanka oli siis mohair-sekoitetta ja hirveän pörröistä. Villapaita oli patenttineuletta ja venyi kauheasti. Se ei oikein onnistunut vaan paidasta tuli lyhyt ja leveä ja hihat olivat aivan liian kapeast ja niihin piti neuloa lisäsuikaleet, jotta kädet mahtuivat niihin. Se meni purkuun myöhemmin ja neuloin palmikkovillapaitaa kunnes lanka loppui. Muutama vuosi sitten äitini neuloi langasta minulla pitsineulevillapaidan ja se on liian leveitä hihoja lukuunottamatta ihan onnistunut, enkä ala sitä enää purkamaan, mutta kovin vähälle käytölle se on jäänyt. Malli on vähän suuri 90-lukulaisen näköinen, mutta paita on tallessa."

TiiQ:  "Minä neuloin ensimmäisen neulepaitani vuonna 1986 ollessani 10-vuotias (!). Lankana oli sieltä sinun nykyisen kotikunnan ruokakaupasta ostetut valkoinen ja marjapuuronpunainen mohairhässäkkä. Kai mulla jokin ohjekin oli, mutta en tiennyt mitään tiheyksistä tai mistään muustakaan, joten paidasta tuli ehkä kolme kertaa minun levyiseni. Käärin hihat ja laitoin helmaan nyörin, pääntie oli "muodikkaasti" melkein päältä tippuvan suuri. Käytin sitä paitaa koulussakin. Sittemmin purin paidan ja neuloin langat tilkkutäkkiin, joka on edelleen kesämökillämme käytössä. Harmi, ettei paidasta ole mitään kuvallisia todisteita..."

Hanna: "Ensimmäinen tekemäni villapaitani neuloin 12-vuotiaana. Lankana oli kirkkaan punainen tekokuitumohair. Tein paidan ilman ohjetta. Etu- ja takakappale olivat neliöt, joiden päissä joustetta. Hihat suorakaiteet, joihin neuloin jousteen toiseen päähän. Serkkuni innostamana virkkasin kappaleet yhteen ja villapaidasta tuli ihan karmea. Virkkasin kappaleet ihanliian tiukkaan yhteen, joten siitä tuli ihan epämuodostunut. Päällä se kävi vain kerran. Purin paidan noin kuukauden sisällä ja neuloin langasta lapasia. Niitä tuli käytettyä sitten enemmän."

***

No nyt itse arvonnan tuloksiin.

Ensimmäiseksi voittajaksi valitsin sitkeän (entisen?) neulevihaajan Villafanin joka kirjoitti näin:

"Noh, oma eka neulepaitani oli yläasteen valinnaisen käsityötunnin pakkopullaa josta ei ainakaan neuleinto kasvanut. Oli siis pakko tehdä villapaita, koneella tai käsin. En jaksanut jonottaa konetta (miten niin kärsimätön?) vaan halusin sen kamalimman pakollisen jutun ekana alta pois, jotta voisin sitten keskittyä kivoihin ompelujuttuihin. Otin siis koulun varastosta paksuinta mahdollista lankaa, kamalaa outoa tunkkaista vihreää, paksuimmat puikot ja tikuttelin niillä. Muistelisin, että halu päästä tuosta eroon oli niin suuri, että tein iltaisin kotona vain kidutusneuletta, kappaleen viikossa ja viidennellä ompelin yhteen. Aika hyvin neulomisvihaajalta! :D En muista oliko muuta ohjetta kuin joku opettajan peruspaitaohje. Oliko sellaistakaan? No, äitini säästäväisenä purki neuleen aika pian ja kerät ovat vieläkin äidin komerossa. Jos joskus vaikka tarvitsee. ;) "

Satunnaislukugeneraattori arpoi toisen voittajan, ja arpa osui ullapullan kohdalle:

"Ensimmäisen villapaidan neuloin 9. luokalla tekstiilitunnilla. Tia jos tarkkoja ollaan, tein puuvillapaidan. siinä oli korineuletta, peruspalmikkoa ja iso kirjoneulekuvio etukappaleessa. Ja koska neuloin etukappaleen niin turkasen hitaasti, muut osat neuloin sit koneella, jolloin niihin ei tullut sitä korineuletta eikä palmikkoa. hihat on piirun verran liian pitkät, helma liian lyhyt(joku muutti helman pituutta sen miljoona kertaa, kun ei osannut päättää mikä on hyvä) ja ne hihat, no nehän on muutenkin tosi leveät, niinkuin ko. kässänmaikka opetti. Kyllä se käyttöönkin pääsi, ja tykkäsin tosi paljon. Vieläkin on tuolla vaatekaapin perällä, vaikkei enää päälle "kelpaa" en raaski poiskaan heittää, onhan se ihan ensimmäinen itsetehty iso neule."

Onnea voittajille! Lähettäkäähän miulle sähköpostitse osoitteenne niin saan palkinnot matkaan (kunhan ensin olen ommellut ne :D).

***

Minkäköhänlaisen paidan tulee tämä napero aikanaan neulomaan? Nyt se harjoittelee jo ahkerasti saksien käyttöä: