tiistai 13. joulukuuta 2016

Laventelinen kanervainen

Syyskuussaa MeijuKP etsi Ravelry-ryhmässään testineulojia uudelle lasten neulepaitamallilleen. Viehätyin paidan simppeliydestä ja kivoista yksityiskohdista (eikä sekään ollut haitaksi, että pienempi lapsi oli vailla sopivaa villapaitaa) ja tarjouduin neulomaan kaksivuotiaan koon. Pääsin mukaan, ja testineule valmistui ajallaan ennen deadlinea, mutta tokihan siinä menee melkein kuukausi että se blogiin asti pääsee...


Pikkupikkuinen

Malli: Pikkuinen / Meiju KP
Lanka: Lana Grossa Cool Wool Melange Merino Superfein (100 % merinoa)
Menekki: 167 g kaksivuotiaan kokoon
Puikot: 3,25 & 3,5 mm Knit Pro.
Alunperin puikkokoko oli 3,5 mm. Jätin neuleen sohvalle ja toinen puikko napsahti poikki isomman lapsen loikattua sen päälle (pitäisihän se jo tässä vaiheessa tietää, ettei sohvalle saa jättää mitään...) Vaidoin tilalle neljännestä ohuemman puikon, eroa en ainakaan mie huomaa valmiissa neuleessa.



Mikäli ei halua altistaa kupeidensa hedelmää 20 asteen pakkaselle pelkässä villapaidassa (niin lämpöinen ja pehmeä kuin se onkin), tähän aikaan vuodesta ainut tarpeeksi valoisa kuvauspaikka neuleille on kodinhoitohuoneen pöydällä. Mikäpäs siinä, lapsella ei kerrankin ollut mikään kiire pois kuvista!


Olen huomannut, että puen taaperolle usein neuletakit päälle nappeja avaamatta, varsinkin nämä ohuet, haalarin alla käytettävät. Miksi siis edes neuloa takkia tähän tarkoitukseen, nopeamminhan se paita pyörönä valmistuu kuin tasona neulottava takki.

Pikkuinen on helppo, pääntieltä aloitettava lasten paita, jossa kokoja riittää vastasyntyneestä esiteiniin. Reunuksissa on sileää nurjaa ja nappihalkio on ainaoikeaa, muuten koko pusero neulotaan sileänä neuleena. Tuo nappihalkio onkin paidan juju, se on käytännöllisyyden lisäksi kivan näköinen! Mutta ah mikä valinnan vaikeus, minkälaiset napit? Puput, kukat, pörriäiset? Puiset, muoviset, helmiäiset? Aika hyvin saa paitaan eri ilmettä nappivalinnoilla. Mie valitsin leikkisän keltaiset muovinapit, koska tätä arkineuletta aion pestä myös pesukoneessa. Pyhävaatteeseen ne romanttiset, sinertävät helmiäisnapit olisivat olleet nappivalinta, hehe.


Langat hommasin viime kesänä Saksan reissulla sievästä lankakaupasta, Erkrath-nimisestä idyllisestä pikkukaupungista. Olimme oikeastaan vain läpikulkumatkalla Düsseldorfiin menossa, mutta tokihan true-lankahamsteri tsekkaa kaikki muka vahingossa tielle sattuvat puodit... Lanka on italialaista, suloisen pehmeää kaapelikierteistä merinoa, ja onkin juuri siksi omiaan paljasta ihoakin vasten käytettävään paitaan. Kauniin kanervainen, laventeliin vivahtava sävy toistuu parhaiten tässä viimeisessä kuvassa.


Ohje oli oikeastaan jo ihan valmis testineulontavaiheessakin, eli ihan yhtä nautinnollista neulottavaa kuin valmiina ostettu ohjekin. Pikkuinen on leppoisaa neulottavaa ja lopputulos on sievä ja simppeli, suosittelen!

Kiirettä pitää täällä päässä, seuraavassa postauksessa sitten uusia lapastuulia Savosta... Mitäs muuten tykkäätte Villaviidakon uudesta ilmeestä? Joku värisävy tai kirjasin saattaa vielä vaihtua, mutta pääpiirteissään tällä nyt mennään :)

8 kommenttia:

  1. Pistetäänpä ohje korvan taakse, kaunis on. Raikas tunnelma on uudessa kuosissa, mutta mukana sopivasti vanhaa tuttua ja turvallistakin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, juuri tätä hainkin ilmeen uudistamisella: vähän freesiä ilmettä ja raikkautta, mutta sama tuttu tunnelma edelleen :)

      Poista
  2. Hyvältä näyttävät pusero ja blogin ilme. (:

    VastaaPoista
  3. Niin nätti takki! vaikka simppeli niin silti ihana! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Usein simppelit on just niitä parhaimpia!

      Poista
  4. Soma malli ja pusero! Blogin uusi ilmekin on oikein kiva!

    VastaaPoista
  5. Ihana Iiris kinkkunen <3 Kivanmallinen paita :)

    VastaaPoista

Kiitos kommentista :)