torstai 7. syyskuuta 2017

Puikoilla, koukulla ja puilla (ja pieni kisa!)

Elän eriskummallista aikaa. Teen nyt päivittäin enemmän käsitöitä (ja käsillä töitä) kuin ikinä ennen elämässäni, ja samalla käsityöblogini on hiljaisempi kuin ikinä sen olemassaoloaikana. Elokuu oli ensimmäinen kuukausi kahdeksaan ja puoleen vuoteen (!), kun en ehtinyt blogata ollenkaan. Vähän masentavaa, kun hirveästä työmäärästä huolimatta bloggausmateriaali puuttuu.

Tämä paradoksaalinen tilanne johtuu tällä hetkellä siitä, että työn alla on kesän mittaan ollut ja on edelleen useita sellaisia neuleita, joita ei passaa esitellä eikä edes vilautella ennen ohjeiden julkaisua. On miulla puikoilla useita "huvin vuoksi" -projektejakin, ja niitä onkin sitten niin useita (äkkiä laskettuna kolmet sukat, tunika, pari peittoa, huivi ja lapaset), että kun ei osaa keskittyä yhteen vaan neuloo vähän sitä ja hieman toista, mikään ei ikinä valmistu. Tour de Sockin kelkasta putosin jo viikkoja sitten, hyvä kun muistin enää koko kisan olemassaoloa kahden ensimmäisen sukkaparin jälkeen. Noh, meni sentään rahat hyvään tarkoitukseen.

Koska mitään ei ole valmiina, kuvailin bloggauksentuskassani keskeneräisiä töitä. En tosin niitä kaikkia, koska osa on hyshys-laatuisia, ja osa täysin mielenkiinnottomia.

Päivätyössäni opastan Taitokeskuksella Joensuussa asiakkaita kutomaan, ja lisäksi kahtena iltana viikossa opetan kansalaisopiston kutomapiireissä täällä Tuusniemellä kudontaa. Sehän ei riitä mihinkään, vaan pitihän omat kangaspuutkin saada pitkästä aikaa kokoon ja uutta mattoa työn alle!

Monta vuotta jo olen haaveillut kirkonkaarimaton kutomisesta, ja sellaisen loimenhan mie nyt kääräisin puihini. Kirkonkaari tai holvikaari on kansanomainen sidos, sitä kudotaan kolmella sukkulalla ja polkusia on neljä.  Loin 17 metrin loimen, joka pitäisi nyt saada kudottua ennen lumentuloa. Kangaspuut on koottu nimittäin meille yläkertaan kesähuoneeseen, jossa ei ole lämmitystä. Vähän viileää siellä on jo nyt, mutta hetken kun paukuttaa niin jo tulee lämmin! Paukutusaika on vaan vähän vähissä, lapset nukkuvat viereisessä huoneessa joten ilta-aikaan työskentely ei onnistu, ja kaikki muut ajat suunnilleen olen töissä katsomassa kun muut kutovat. Ruaaaah.


Nytkin tätä kuvaa katsellessa tekis mieli karata yläkertaan kutomaan, mutta ipanat ovat jo unten mailla... Värit tässä ensimmäisessä koematossa on lähes samat kuin alkukesästä kutomassani sokeripalamatossa, tämä onkin tulossa sen tilalle eteiseemme.

Sitten niihin esittelykelpoisiin keskeneräisiin neuleisiin:



Edessä isoin ja ihanin, ja samalla raastavin neuleeni, Ujo -mekko Laine Magazinen kakkosnumerosta. Helmassa jo ollaan menossa, kohta saan aloittaa taskut. Lanka on ihanaisen lampaista Louhittaren Luolan Kytöläinen II:sta värissä munakoiso, neulefestareilta hankittua.

Mikäkö tässä sitten on raastavaa? No se, että lanka aiheuttaa miulle allergisia silmäoireita aina pienen hetken neulomisen jälkeen. Olen neuloskellut tätä mekkoa heinäkuusta asti pikkupikkuisen kerrallaan, jos neulon enemmän kuin 30 min, en enää näe mitään. Mikäli olisin ollut älykäs, olisin pessyt langat jo vyyhdillä ennen neulomisen aloittamista, mutten näin tehnyt koska en uskonut, että värjätystä langasta voisin saada oireita. Rakastan rasvaisia lammaslankoja, ja on kyllä taito saada lankaan näin vahva väri ja säilyttää samalla se lampaan tuntu. Neulon tämän kyllä loppuun tälle syksylle vaikka sukelluslasit päässä, ja valmiin mekon pesen sitten erittäin hyvin ennen käyttöönottoa.

Seuraava ylemmässä kuvassa esiintyvä, hiljattain aloitettu neule on Walk on the Moon -huivi, johon olen ostanut valmispakkauksen eli kitin viime vuoden Kierot Puikot -retriitillä neulojaystävältä. Pakkaus sisältää kolme kerää Wollmeise lacea ja huiviohjeen, ja se soljuu puikoilla kuin tanssi! Tai soljuisi, jos joskus ehtisin sitä neuloa. Ehkä jouluksi valmista?

Virkatussa korissa lepäilee ensimmäinen jämälankapeiton pala, olen aloitellut omaa versiotani Coziest Memory -peitosta, jota kaikki tuntuvat kaikkialla neulovan. Tässä on uuden ikuisuusprojektin ainekset, ehkäpä valmista juhannukseksi 2020?

Ja lisää palasia, nämä varmaan on helppo tunnistaa?


Lähdin Kalevala CAL -peiton virkkaukseen mukaan (oman mielenkiinnon lisäksi) siksi, että meillä töissä pidetään syksyn ajan kerran viikossa tämän projektin tiimoilta virkkauskahvilaa. Kahvilassa on vertaistukea tarjolla ja käsityöneuvoja paikalla auttamassa ongelmakohtien yli. Miusta se on ihan hyvä lähtökohta, että itse osaisin ensin virkata palat, ennen kuin yritän auttaa siinä muita :D

Tässä projektissa olen sentään lähes ajan tasalla, tähän mennessä ilmestyneistä neljästä palasta olen saattanut valmiiksi kolme. Lankoina miulla on paksuja villasekoitteita: Allia, Lykkeä, Villeä, ja kaapin perältä löytyneet viimeiset seiskaveikan jämät. Onnistuin pidättäytymään riemunkirjavan peiton virkkauksesta, ja valitsin väreiksi lämpimiä punaisia, pinkkejä ja ruskeita, sekä valkoisen raikastamaan kokonaisuutta.

***

Päätetään tämä epätoivon siivittämä postaus sopivan epätoivoiseen projektiin, joka on ollut miulla työn alla jo lähes neljä vuotta. Sain jokunen vuosi sitten (ehkä syksyllä 2013?) idean tehdä peiton vanhojen, puhkikuluneiden villasukkien varsista. Sukathan kuluvat yleensä puhki kannasta tai päkiästä, mutta varret ovat yhä hyvässä kunnossa. Havaitsin piakkoin, etten pelkästään oman perheen rikkoutuvia villasukkia keräämällä saisi peittomateriaaleja kasaan edes kymmenessä vuodessa, joten ilmaisin neuleystävilleni ottavani vastaan rikkinäisiä villasukkia.

Sainkin keväällä 2014 retriitissä valtavan kassillisen toinen toistaan hienompia, reikäisiä sukkia. Ideani oli pestä kaikki sukat kuudessakympissä, jotta ne varsinkin puhdistuisivat, mutta myös tiivistyisivät ja ehkä vähän huopuisivatkin, jotta peitosta tulisi mukavan lämmin. Tässä kohtaa tein kuitenkin valtavan virheen: osa saamistani villasukista oli nimittäin lahjoitettu eläinkodeista, ja vaikka ne olivatkin puhtaita, niiden sisäpuolella salamatkusti mukana pesukoneeseeni suuret määrät lyhyttä kissan- ja koirankarvaa. Voitte ehkä kuvitella järkytykseni, kun pesuohjelman loputtua huomasin, että karvat olivat huopuneet kiinni osaan neuleista, ja tehneet niistä täten miulle käyttökelvottomia. Yritin aluksi harjata ja nyppiä karvoja pois, mutta se osoittautui hyvin pian turhaksi työksi. Tilkut saivatkin silloin jäädä pusseissaan lepäilemään pariksi vuodeksi vinttiin, niin paljon miuta silloin tämä takaisku kismitti.

Kaikki sukat eivät kuitenkaan onneksi olleet karvoja imeneet, ja niistä joskus viime vuonna leikkasin ja saumurilla huolittelin valmiita tilkkuja. Jostain syystä projekti jäi taas seisomaan, kunnes nyt elokuussa kaivoin sen esille ja istuin tovin jos toisenkin sommittelemassa lappusia erilaisiin ryhmiin ja muodostelmiin. Alkuperäisen tarkoituksen mukainen peitto alkoi kuitenkin tuntua saavuttamattomalta ajatukselta hyvin pian, tilkkuja kun ei ollut tarpeeksi. Ompelin ne kuitenkin neljäksi eri levyiseksi soiroksi (soirojen pituudet 120-180 cm), ja päässä pyörii ajatuksia raheista, kasseista ja ties mistä, mutta vielä ei ole lamppu syttynyt, mitä kummaa mie näistä teen?



Nyt jos joku jaksoi lukea tänne asti, seuraa se otsikon lupailema kisaosuus:

Ehdottakaa miulle, mitä mie näistä neuletilkuista teen!

Sen ei tarvitse olla suoraan noista soiroista valmistettu, toki plussaa on jos saan käytettyä työhön koko satsin. Se, joka kommenttiboksissa kertoo parhaimman idean (eli sen jonka haluan sitten toteuttaa), saa postissa suklaata ja sukkalankaa. (Jättäkää sähköpostiosoitekommentin mukaan, mikäli yhteydenotto ei googlen profiililla onnistu.)

Ja miulta löytyy myös pussillinen huopuneita neuletilkkuja lemmikinkarvoilla höystettynä, jos sen joku haluaa niin saa heti paikalla postia ihan iliman eestä.

27 kommenttia:

  1. Tuli mieleen, että alpakasta erottuu karvoja kun se huopuu. Saattavat olla vielä luonnonvärisiä. Ettei siellä ollut alpakkasukkalankaa joukossa? Rahin tai keinutuolin maton kannalle kallistus. Ja osote sulla onkin jo :P

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli siellä varmaan alpakkaakin koneessa, mutta kyllä ne lemmikinkarvat sieltä erottui, kun ne oli levinneet niin laajalle ja kuitu ihan lyhyttä 😕

      Pistetään ehdotus korvan taakse!

      Poista
  2. Ymmärrän hyvin tuon blogiahdistuksen, ettei ole blogattavaa, vaikka käsitöitä tekee sen mitä ehtii. Se on se ongelma joko isoissa töissä tai sitten vaikkapa joululahjaksi tulevissa, ettei niistä tohdi hiiskua mitään etukäteen, ettei yllätys paljastu. Ihanalta näyttää tuo kutomasi matto. Minulla on kangaspuut kesähuvilan piharakennuksessa mutta niitä ei ole käytetty vuosikymmeniin ja vaatisivat kunnostusta varmaan ensin. Haaveilen siitä, että saisin ne joskus käyttöön.

    VastaaPoista
  3. Kauniit värit ja sidos tuossa matossa! Tunnen kudontatuskasi - haluaisin niin kovin taas kutomaan mutta ei vaan pysty nyt.

    Suiroista tekisin "maton" keinutuoliin, virkkaisin vaikka reunuksen tai ompelisin niille "taustan" jos muuten jää liian kapeaksi. Jos ei ole keinutuolia, tekisin niistä varmaan sellaisen kapean ja pitkän tyynynpäällisen.

    VastaaPoista
  4. Istuinalustoja retkelle, potkukelkkaan tms. Ompele vielä pussukaksi, ja sisälle retkipatjasta leikattu palanen. Jo vain peppu tarkenee!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei tää on loistava idea, istuinaluset retkelle! Miulla oli mielessä istuinaluset keittiön tuoleihin, mutta hylkäsin ajatuksen sisustukseen sopimattomina.

      Poista
  5. Laukku ja kiikutuolin "matto" tuli miullakin mieleen

    VastaaPoista
  6. Ehdottaisin myös peittoa/pehmikettä leinutuoliin tai nojatuoliin. Aika kivat neuletyynyt -sohvatyynyt- noista myös saisi. Tai miksei putkityynykin onnistuisi?

    VastaaPoista
  7. huikea idea tuo sukanvarsipeitto! Älä luovuta! Siitä tulee hieno matto (keinu)tuoliin tai sitten vaikka pähee neulegraffiti, hmm!

    VastaaPoista
  8. Kyllä ne siittä valmistuu! :D Kivoja väriyhdistelmiä sun Kalevala-paloissa. Ite en oo ollu mukana virkkaamassa, mutta näitä on kiva kurkkia muilta. Mie ehdottaisin noista villasukanvarsisuiruista pitkää hametta. Lämmittäis mukavasti ja vois olla veikeen näkönen. ;) johanna.m.haaraoja@gmail.com

    VastaaPoista
  9. Ehkä jokin tekstiilitaideteos? Seinävaate, johon kiinnitetään valokuvia? Uusi joulukalenterin tausta? Valtava villasukka valtavan kipsijalan ympärille? Taideteos esille töihin, kirjastoon, kouluun tai kotiin... :D

    tii.raisanen (at) gmail.com

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Soiroista yksi pitkä soiro > kaulaliina
      Rautalangasta, paperimassasta ihmishahmo > neuloja
      kaulaliina + neuloja = taidetta

      Poista
    2. No nyt on luovia ideoita :DDD

      Poista
  10. Osta katuharjan varsi ja ompele kuja soirojen yläpäähän ja pujota kaikki vierekkäin puuvarteen. Saat kivan seinävaatteen/raanun taimikäsennimion.

    VastaaPoista
  11. Neulegraffitti tuli ensimmäisenä mieleen, mutta miksei noista sitä peittoakin vielä saisi aikaiseksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos en mitään muuta keksi, niin ompelen nämä yhdeksi pitkäksi pötköksi ja käyn yön pimeydessä kiertämässä johonkin sillankaiteeseen!

      Poista
  12. Peittoon noita tilkkuja on pikkasen liian vähän.Pakettiauton omistajana tiedän auton penkin olevan kylmä talvella, noista kaitaleista sais hyvän pyllyn alusen joka lämmittäis.
    tyttiklemetti@luukku.com

    VastaaPoista
  13. Tee liivi. Yksi soiro (riittääkö leveys?) muodostaa molemmat etukappaleet ja kaartuu harteille/niskaan. Toisen puolitat kahtia, ompelet neliöksi ja teet siitä selkäkappaleen. Jätät tietty hiha-aukot. Aika hippi liivi tulisi, mutta voisi olla hauskakin? Ja älä huoli bloggaustahdistasi.. Ei me muutkaan taideta ihan entisessä vedossa olla?;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hmmm, kieltämättä idea kutkuttelee, mutta tulisko siitä niin hippi että jäisi käyttämättä? Tosin tuolla miun kudontahuoneessa on sen verran viileää, että kädet vapaaksi jättävä, selkää lämmittävä liivi olisi paikallaan...

      Poista
  14. Ihanaa kun löytyy muitakin, jotka tekee useampaa työtä samanaikaisesti :) mulla nurkat pursuilee erilaisia projekteja.

    Noistahan vois tehdä vaikka mitä kivaa. Lattityyny? Tai riittäisikö neuletakkiin? Ehkä pikkukoreja niille keskeneräisille projekteille? Laukku tai kassi olis hieno myös.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itelle ei riittäis takkiin, mutta jommalle kummalle tyttärelle vois riittääkin :)

      Poista
  15. Tukeva kassi (oikein iso, korvaa kaikki Ikea-kassit) tai olkalaukku. Tai matto, ehkä tukevasta kankaasta tausta. Olisi ihan paras leikkipaikka :)

    VastaaPoista
  16. Hei,
    Minusta tuo ehdotettu retkityyny on aivan huippu idea! Itselle tuli mieleen, että noiden kanssa farkkukangas näyttäisi kivalta (kierrätetty farkku tottakai!). Niistä saisi laukku- ja vekkihamesetin, joissa toinen olisi tehosteena.

    Terv. Minna

    VastaaPoista
  17. Minulle tuli heti mieleeni sellainen pitkä tyyny, jonka voi laittaa sängyn päälle. Oisko se sitten räsymattosukkatyyny ;)

    VastaaPoista
  18. Onkohan tämä kisa enää voimassakaan, mutta mulle tuli yks idea mieleen. Ompelet nuo kaikki yhteen peittomaiseksi, teet kujan kiertämään kaikki reunat ja pujotat nauhan. Sitten kun narusta kiristää siitä tulee pussukka. Siinä voi säilyttää vaikka legoja tms lasten leluja. Onnistuiskohan tuo? :) Terveisin Heidi Tuusjärveltä ;D

    VastaaPoista

Kiitos kommentista :)