Helmikuun henkevät

Helmikuu on lopuillaan, on siis aika tarkastella mitä sitä tulikaan tehtyä!

Tässä kuussa tikuttelin valmiiksi neuletakin, pipon, kämmekkäät, kaulurin sekä pitsihuivin, ja kulutin lankaa 665 grammaa! Villaviidakkoon tosin myös kotiutui vyyhti poikineen, yhteensä 800 grammaa, joten plussan puolella ollaan :D

Ai mikä pitsihuivi? No tämä:

Just päättelin langat ja nyt se on pinkeänä tuossa sohvalla (tuoksuen kerrassaan suloiselle...)! Kuvaan huomenna, malttakaa siihen asti.

P.S. Tervetuloa uudet lukijat :)

Langan tuloa ei voi estää

Mopo karkasi lankakaupassa:

No ei sentään, vaan meillä oli lankakutsut! Sain houkuteltua kalakukkoneulojat meille neulomaan ja jutustelemaan, kun kutsuin Kujeen pariskunnan myös kylään lankoineen ;) Pöytä oli koreana nyyttärityyliin, ja myös väriterapiaa oli tarjolla lankojen muodossa. Miulle jäi tällaiset muruset, muutaman lahjalangan lisäksi:

Cascadea kaikki, 220:a ja Heritagea, namnam. Vihreästä tulee tunika ja vaaleanvioleteista huivi. Marjapuuronvärinen on toistaikseksi fiilistelylanka. Miehän olin viime vuoden loppupuolikkaan lankalakossa, enkä sen päätyttyäkään ole ennen tätä ostanut kuin 100 grammaa. Nyt sitten kerralla melkein kilo, heh :D

Edellisen postauksen lohikäärmevyyhti muuttui ihan eri langaksi kun sen keri:

Miltäköhän se näyttää neuleena? Veikkaan että joko koiran oksennukselta tai supermegahienolta!

Lohdutuspaketti

Osallistuin hiljattain ensimmäiseen kansainväliseen vaihtoon Ravelryn European Swaps-ryhmässä. Aihe oli "comfort package", eli piti lähettää piristystä lopputalveen ja lohdutusta mahdollisesti flunssan kourissa riutuvalle parille.

Miun pariksi arvottiin saksalainen Angela, jolle lähetin kaksi vyyhtiä teeteen Elegantia punaisena, Teetaivas-teepaketin, Geisha-suklaalevyn, huulirasvaa ja kortin. (Ja unohdin tietenkin ottaa lähetyksestä kuvan.)

Tänään kun saavuttiin töistä/koulusta/hoidosta kotiin koko porukka kuuden maissa illalla, oli rappusilla oven edessä paketti Saksasta. Kummallisesti toimii posti täällä maalla, noin vaan jätetään lähetys rappusille josta se näkyy kaikille ohikulkijoille... Paketti saapui kyllä just oikeaan aikaan, Villaviidakossa on näet lähiviikkoina podettu ensin poskiontelotulehdusta, sitten mahatautia ja lopuksi karmeita selkävaivoja. Lohdutusta tosiaan tarvittiin!

Paketista paljastui hivenen eksoottisen värinen vyyhti merinoa, kirjava kerä Lana Grossan sukkalankaa, tummaa suklaata, suklaakahvijuomaa, suihkusaippuaa, käsirasvaa ja kylpysuolaa. (Huomatkaa kuvausapulaisen reaktio, kun äiti komentaa"Ei saa koskea!") Sukkalangasta vois tehdä vaikka itelle sukat, tuosta toisesta vyyhdistä en osaa sanoa vielä mitään :D Neonvihreä ja punaruskea on aika iskevä yhdistelmä... No mukava paketti joka tapauksessa!

Kalanruotoja studiossa

Edellisen postauksen punainen lankavyyhti muuntautui äärimmäisen nopeasti kauluriksi, koska meillä oli torstaina valokuvaustunnilla studiokuvausta, ja miun piti äkkiä saada joku tuote kuvattavaksi :D Kiitos luokkakaverille mallina toimimisesta!

Kalakauluri

Malli: Herringbone Neck Warmer by Craig Rosenfeld
Lanka: Teetee Taiga (100% merinovillaa)
Menekki: 77 grammaa
Puikot: Ebenpuiset 8 mm

Punainen settini on nyt täysi! Ihanan pehmeä ja kuohkea lanka, ei kutita miunkaan kaulaa.

Ohje oli hivenen epämääräinen, sekä itse mallineuleen että muun muotoilun osalta. Kun olin selvittänyt kalanruodon salaisuuden, ohjetta ei enää tarvittu. Mallineule oli melko hidasta, mutta valmistui tämä silti yhdessä illassa, napitkin sain kiinni kun sinnittelin valveilla yhteentoista.

Nätti kauluri, mukautuu kivasti niin pikkuisen mallini kuin miunkin (huomattavasti rotevamman tyttösen) kaulan ympäri.

Studiossa on ihan mahtavaa kuvata, tai missä tahansa kun välineenä on koulun kamera. Pitää varmaan ruveta säästämään siihen ihan omaan järkkäriin...

Tietojenkäsittelijän kämmekkäät

Hopeakettu

Malli: Foxfloves by Clara Parkes kirjasta Brave New Knits
Lanka: Koigu Painter's Palette Premium Merino (100 % merinovillaa)
Menekki: 30 grammaa
Puikot: Knit Pro 3 mm

Meidän koulun ATK-luokassa on kylmä. Se sijaitsee vanhan tehdasrakennuksen ylimmässä kerroksessa, ja sinne tuulee sisään ovista ja ikkunoista. Sain vihdoin aikaiseksi neuloa itselleni lämmikettä sitä viimaa vastaan.

Viidenkymmenen gramman vyyhti Koigun merinoa on ollut lankavarastossani kesästä asti, se päätyi miulle Kahelivaihdossa. Ajattelin tuolloin, että eihän noin pienestä määrästä saa mitään neulottua, mutta tulihan siitä ihan kevyesti kämmekkäät ja jäi vielä melkein puolet tähteeksi :D Vyyhdillä lanka vaikutti siniviolettisävyiseltä ja lähes semi-solidilta, ja hämmästykseni oli melkoinen kun se neuloutuikin ihan erilaiseksi kuin olin kuvitellut.

Malli oli mukavan simppeli ja selkeästi kirjoitettu, kuvio jäi päähän lähes ensisilmäyksellä eikä myöhemmin juuri tarvinnut kirjaan vilkuilla. Muuten ohjeen mukaan neuloin, varsi vain on pitempi. Ihan nätit, sopivat ja lämpimät tuli, harmi vaan että pitsiraita nyt vähän hukkuu tuonne värien keskelle.

Asiasta kukkaruukkuun: Eilen postilaatikostani löytyi muhkea lähetys, Salaisen neuleystäväni ensimmäinen paketti miulle!

Mahtavan muhkea vyyhti teeteen Taigaa (100% merinoa) upean punaisena, patalaput, puikkostoppareita, pikkuiset rusina-askit ja kaunis Martta Wendelinin kortti. Kiitos kaunis!

Paketti tulikin juuri sopivaan saumaan, täytän tänään vuosia. Mies toi tulppaaneja kun tuli töistä :)

Kaunis pakkanen

Alpakkatakki taisi valmistua juuri oikeaan aikaan, taas alkaa ilma kylmentyä. Miusta kunnon paukkupakkaspäivät huurteisine aurinkoineen ovat parasta talvessa, joka muutenkin on mainio vuodenaika. Varsinkin täällä maalla pääsee lähelle hankien välkettä ja lumisten puisten hiljaisuutta. Jonkun mielestä 33 pakkasastetta (kuten tänä aamuna) on liian kylmä, mutta miusta se on vaan pukeutumiskysymys. Ja neulojallahan lämmintä vaatetta & asustetta riittää, eikö?

Kesäkin on ihana vuodenaika, mutta ne järkyttävät tappohelteet viime kesänä oli jotain ihan kamalaa. Voispa palan tästä pakkasesta säilöä, ja ottaa esille jos ensi kesänä taas lämpötila nousee sinne kipurajalle... Onko luonto kauniimpi kesällä vai talvella? Mie en osaa päättää!

Punaista lämpöä

Malli: Wurm by katushika
Lanka: Junghans Merino-Extrafein (100% merinovillaa)
Menekki: 93 g ohjeen keskikokoon
Puikot: Knit Pro 4 mm & 4,5 mm

Bussi- ja luentoneule jälleen. Wurm on ollut jonossa jo iät ja ajat, yhden jo neuloinkin Liljalle viime syksynä. Pärjäsin itse alkutalven ohuella Sockheadilla ja paksulla palmikkopipolla, mutta kun nyt täällä asuessa olen ulkona huomattavasti enemmän kuin aikoinaan Kuopiossa (lapsen vieminen ja hakeminen hoidosta, matkat linja-autoasemalle ja kotiin ym. kaikki kävellen) iski tarve paksulle ja tiiviille pipolle joka pysyisi hyvin päässä.

Lanka on Saksan tuliaisia, saman lankafirman kuin Aurinkotunikani villa. Pehmeä ja kuohkea lanka neuloutui kauniisti. Koostumus on hivenen erikoinen, hirveän monta ohuen ohutta säiettä, joista vähintään yksi tahtoi jäädä aina jälkeen kun silmukan puikolle nappasi. Ei siis mikään kaikken kivoin lanka tikuttaa.

Päähineestä tuli mainio, tein melkein ohjeen mukaan, vähän kapeammat "makkarat" vaan. Tuplareuna lämmittää ihanasti korvia ja otsaa, ja pipoon mahtuu miun suurehko tukka mainiosti. Punaisen pipon tarve miulla oli myös siitä syystä, että mummo neuloi miulle näin kauniit lapaset joululahjaksi:

Miulla oli suunnitelmissa tehdä vielä Herringbone neck warmer tähän punaiseen settiin, mutta toin Saksasta tätä merinoa vain kolme kerää, ja pipoon upposi 2/3. Enpä usko että yksi kerä enää riittää kauluriin. Siispä jotain muuta punaista kaulaan käärittäväksi...

Hyvää ystävänpäivää!

Ei palele!

Iso kiitos kaikille edelliseen postaukseen kommentoineille kannustuksesta! Takki tosiaan oli tammikuun lopussa ihan loppusuoralla, mutta sitten sairastui Lilja ja mie itse heti perään, niin että kymmenen päivää vierähti ennenkuin Manu oli kuvauskunnossa. Mutta tässä se nyt on!

Vedenvihreä

Malli: Manu by Kate Davies
Lanka: Garnstudio Drops Alpaca (100% alpakkaa)
Menekki: 395 grammaa kokoon 40
Puikot: Knit Pro 3,5, 4 & 4,5

Manun ohje oli ollut Ravelryn suosikeissani jo kuukausia, kun sitten sain sen syksyllä Kuopion seudun neulojien Kalakukko-vaihdossa pariltani. Mallissa viehätti miuta se, että vaikka se ensisilmäyksellä vaikuttaa hyvin yksinkertaiselta, on se kuitenkin täynnä pieniä, kauniita ja kekseliäitä yksityiskohtia.

Takki pääsi puikoille vuodenvaihteessa, kun ensin olin neulonut mallitilkun (tais olla ensimmäinen kerta ikinä :P) ja kaivellut YouTubesta videon miten provisional cast-on tehdään. Neuleen edetessä opin myös I-cord -luomisen (ei pääse suosikkeihin) ja I-cord -päättelyn (pääsee suosikkeihin!). Lyhennettyjä kerroksia en tehnyt ohjeen neuvomalla tavalla, kun en sillä hetkellä ollut sillä tuulella että olisin taas uuden asian opetellut, vaan wrap&turnilla, hyvät tuli.

Seurasin ohjetta harvinaisen tarkasti, ehkä juuri siksi tästä tuli näin hyvä. Ja vieläpä just oikean kokoinen! Siis ihan mahtavan mainio takki. Tykkään taskuista ja laskoksista ja reunuksista ja hihoista jajaja...

Oikeastaan ainut vastoinkäyminen Manua tikuttaessa tuli vastaan toisen taskun kohdalla: iltasella istahdin sohvalle, vaihdoin asentoa otollisemmaksi ja naps, käteni alle jäänyt puikko katkesi kuin hammastikku :( Ankarasti kiroillen neuloin taskun loppuun ikivanhalla tahmealla metallipuikolla.

Napit löytyi totuttuun tapaan Napista ja Nauhasta. Kauniit, eikö?

Dropsin Alpaca pysyy edelleen lempilankojeni joukossa: upeat värit, pehmoinen pinta ja neuloutuu kuin itsestään. Ainoa miinus on löyhä kierre, mutta se nyt vaan kuuluu oleellisesti tän langan imagoon :D Vyöte väitti tämän värin olevan harmaanvihreä, mutta miusta se on luonnossa enemmänkin vedenvihreä. Lankaa meni melkein yhdeksän kerää, mutta takki painaa vain 395 grammaa. Harvinaisen vajaita keriä, tai sitten mie oon vaan hävittänyt yhden kerän jonnekin ja kuvittelen neuloneeni sen jo tähän...

Koulussa oli tänään jälleen koko päivä valokuvausta, ja luokkakaverini kuvasi miut ja manun samalla kun tehtiin tuntitehtäviä, iso kiitos! Pakkasta 15 astetta eikä edes palellu :D