Syksyn raidat

Edellinen raitarojekti oli vain pikkuista puuhastelua tähän verrattuna, jota oonkin vääntänyt syyskuusta asti!

Lankavarastostani löytyy varmaan pari kiloa vironvillaa, liukuvärjättyä ja yksiväristä, vyyhdeillä ja kerillä, paksua ja ohutta. Kirjasin tammikuussa tämän vuoden tavoitteekseni neuloa niistä raidallinen tunika.

Syksyn tullen Tallinnan vanhasta kaupungista ostettu ruskan värinen vyyhti (joka muuten esiintyy tuossa blogibannerissakin) alkoi kuiskailla haluavansa puikoille. Sille olikin vaikea löytää raitakaveria, sillä yhtään samanpaksuista ja sävyiltään sopivaa lankaa ei yllättäen stashista löytynytkään! Päädyin lopulta punasävyiseen, ohuempaan jättivyyhtiin, jonka hankin pari vuotta sitten Oulun kädentaitomessuilta.

 Syksyn raidat

Malli: Greenfield Cardigan by Melissa La Barre kirjasta New England Knits

Lanka: vyöteetön vironvilla Nm. 7/2 (punainen-viininpunainen) ja 8/2 (keltainen-vihreä-ruskea)

Menekki: 354 g M-koon silmukoilla

Puikot: Knit Pro 4 mm

Alunperin silmissäni siinsi kuva Sanna Vatasen jämälankakirjasta löytyvästä räsymattotunikasta (julkaistu myös Modassa 3/2010), mutta saumoineen ja väärine neulesuuntineen se ei enää jaksanut houkuttaa. (Jos ette ole vielä huomannut, tykkään neuloa ylhäältä alaspäin. Näin ei tule lopuksi ikäviä yllätyksiä koon suhteen...) Malliksi valikoitui siis yllättäen takki synttärilahjakirjastani, jonka mies miulle alkuvuodesta tilasi. New England Knits on kaunis ja inspiroiva kirja, josta löytyy upeita ja kekseliäitä neuleita roppakaupalla!

Kuten linkkiä klikkaamalla huomaat, alkuperäinen takki on melko lailla erilainen. Tuskin suunnittelijakaan tunnistaisi miun versiota omakseen :D Neuloin hihoihin ja helmaan reilusti enemmän pituutta, ja tein sekä käsivarsien että vyötärön/lantion kohdalle enemmän muotoilua. Helmaan olisi ohjeen mukaan tikuteltu lehtikuvio jonka jätin suosiolla pois, hukkaan se olisi mennyt tässä raitojen paljoudessa.

Hieman eripaksuisten lankojen ansiosta neulepinta on mukavan elävää ja rouheaa. Ainaoikein-raidoissa on sitä jotain... Mikään reissuneule tämä ei yksinkertaisuudestaan huolimatta ollut: vironvilla oli niin rasvaista että neuloessa sai samaan hintaa kunnon lanoliinikäsihoidon :) Tämän vuoksi pesin valmiin takin tehokkaasti (tietysti käsin) ja siitä irtosi kunnolla ruskeaa väriä. Liekö ollut rasvaa vai ylimääräistä väriä, ei takki kyllä kuivuttuaan ollut yhtään sen haaleampi. Pesussa neulepinta myös huopui aavistuksen, ja siitä tuli entistäkin kauniimpi. Pingotus oli melko aggressiivinen, jotta helma ja hihat saisivat oikean pituutensa.

Kauniit kuvioidut puunapit jälleen luottolankakaupastani Napista ja Nauhasta!

Tämä projekti onnistui kyllä ihan yli odotusten, olen mahtavan tyytyväinen uuteen takkiini (älkää antako närkästyneen kuvausilmeeni hämätä, yritän ohjeistaa miestä järkkärin käytössä!). Pitkälle neuletakille on paljon käyttöä ilmojen tästä vielä viiletessä, ja jo nytkin. Vironvillatakki on kuitenkin myös sen verran ohut ja ilmava, ettei se ole liian kuuma sisätiloissakaan pidettäväksi.

P.s. Päässä keikkuu Wurm viime talvelta.