keskiviikko 3. tammikuuta 2018

Joulukuun pitsit

Joulukuussa neuloin puikot sauhuten pitsiä!


Blingyblingbling

Malli: Lotan Bolero kirjasta Klompelompe - Ihania neuleita lapsille (arviointini kirjasta täällä)
Lanka: Gjestal Ciao Trunte (100 % merinovilla) ja
Alize Angora Gold Simli (75 % akryylia, 10 % mohairia, 10 % villaa, 5 % metallia),
molemmat vaaleanharmaan sävyissä
Menekki: 130 grammaa ohjeen suurimpaan kokoon (noin 150 cm)
Puikot: 4 & 5 mm Knit Pro


Ensin bolero tokaluokkalaiselle koulun itsenäisyysjuhlaan. In action -kuvia ei ole, koska jouduin itse töihin koko illaksi enkä päässyt juhlaan, vieläkin vähän harmittaa. Tätä käytettiin suomenlipunsinisen juhlamekon kanssa, ja aika sievä oli kokonaisuus, vaikka itse sanonkin.

Yhdistelmälanka toimi mainiosti, merino pehmensi aavistuksen tikkuisen kimalluslangan käyttöpehmeäksi lapsenkin iholle, ja neulepinta on tosi kaunis! Kasvunvaraa ja joustoa on sen verran, että tällä mennään kaikki mahdolliset talvijuhlat seuraavan kolmen vuoden ajan.


Joululahjaneulomukset pystyy laskemaan yhden käden sormilla: molemmille tyttärille neuloin alpakkaiset unisukat, ja äidilleni mustaa pitsiä:


Musta Maaria

Malli: Maariat / Niina Laitinen
Lanka: Lankavan Lykke (85 % villaa 15 % polyamidia)
Menekki: 96 g kokoon 39
Puikot: 3,75 mm Knit Pro

Äitini käyttää villasukkia vain kotioloissa kylmillä lattioilla. Koska sukkien ei siis ollut tarvis mahtua jalkineeseen, lähdin liikkeelle siitä mistä aita on matalin ja tein pitkästä aikaa paksulankasukat. Pitsiä oli tilattu, joten oman sävellyksen sijaan ajatteli pääseväni helpommalla suunnatessani Niina Laitisen kattavan paksulankasukkaohjevalikoiman (siinäpä vasta yhdyssana) pariin.

Tosin ohjeenmuokkauspirulainen iski jälleen, joten kantapää ja kärki, eikä itse asiassa pitsin asettelu silmukkamäärästä puhumattakaan vastaa alkuperäistä ohjetta. Hyvä mie. En vaan voi sille mitään ettei miun silmä siedä epäsymmetriaa (toiselle puolelle pitsiä olisi ohjetta noudatettaessa jäänyt leveämpi oikein neulottu paneeli kuin toiselle, räyh), ja hollantilainen kantapää on lähes kirosana. No ei sentään, mutta ranskalainen istuu paremmin, ja vaihdoin  vahvistetun kantalapun joustimeksi, koska olen sen arvoinen. Tai äitini on.



Jos mielii kuvata mustia villasukkia tähän aikaan vuodesta, on siedettävä langan muuntautuminen harmaaksi. Mustat Maariat ovat muuten ensimmäiset ikinä neulomani kokonaan mustat sukat. Ja mahdollisesti myös viimeiset.

Koin kauhunhetkiä, kun lanka uhkasi loppua ennen aikojaan: kaksi kerää Lykkeä kului viimeiseen metriin, joten taisivat olla molemmat hieman vajaita keriä kun valmis sukkapari painoi kuitenkin vain 96 grammaa. Onneksi ei tarvitse jatkuvasti neuloa sukkia näin varresta alkaen, se on suorastaan kauhistuttavaa... Maarioista tuli kuitenkin kauniit ja sopivat, pian nähdään miten Lykke kestää.

***

Laskeskelen täällä saldoja ja palaan piakkoin asiaan vuosikatsauksen kanssa. Ja ehkä vihdoin sen syksyisen pienen ideakisan tulosten kanssa, kunhan nuo tuotoksen joskus valmistuisi :D

8 kommenttia:

  1. Ihana tuo bolero! :) Tosi kaunis.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Onneksi myös käyttäjä oli samaa mieltä :D

      Poista
  2. Kaunis bolero! Tuttu tunne tuo sukkien muokkaaminen. Minäkin yleensä vaihdan ainakin hollantilaisen kantapään ranskalaiseksi.

    VastaaPoista
  3. Ihana Lilja ja bolero ❤️ Miten nää oot nähny mustia sukkia neuloa tähän vuodenaikaan :O

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Valonheittimen kanssa ja silloinkin puolisokkona 😁

      Poista
  4. Upeita neuleita. Kaunis tuo boleron pitsikuvio

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Miustakin se on hieno. Jos olisi ollut enemmän aikaa, olisin ehkä yrittänyt kuitenkin muokata toisen hihan peilikuvaksi.

      Poista

Kiitos kommentista :)