Villaviidakon vaippahousut

Moi, Iiris täällä!

Joskus jo keväällä äiti neuloi minulle yhdet sinivihreät villavaippahousut omasta päästään. Se ei kuitenkaan ihan vastasyntyneenä vielä laittanut minulle kestovaippoja, joten niitä pöksyjä ehdittiin käyttää vain kerran.

Nyt äiti neuloi minulle uudet, isommat ja hienommat!

Ne on tehty jostain Incawoolista, ja niissä on sinistä ja vihreääkin!

Mut ne ei olleetkaan tarpeeksi isot, vaan aika kireet, eikä ne meinaa peittää sisävaippaa...

No onneks näitä pöksyjä oli kuulemma aika nopee neuloa, joten äiti teki kolmannet, vielä suuremmat!

Näihin se laittoi samaa lankaa kuin niihin ihan ensimmäisiin eli Cascade ekoplussaa, ja sitten tuo violetti on retriitistä napattu vanha Fritidsgarnin jämä. Aika kivat, lämmittää mukavasti täällä kylmässä mökissä.

Mutta voihan turkanen, näihin ei minun vaivalla kasvatetut reidet mahdu kunnolla, ahdistaa... Olenhan minä toki aika mötikkä, ja täytin eilen jo viisi kuukautta!

Äiti meinas näistä kai ohjettakin kirjotella jonnekin Ullaan, mutta se tais vaipua epätoivoon kun minä kasvan niin nopeesti ettei sen puikot pysy perässä! Ja ei oo kuulemma aikaakaan kirjottaa ohjetta puhtaaksi. Mitähän lie höpäjää...

Sosiaalista neulontaa tositarkoituksella

Sen huomaa kun sosiaalisen neulonnan kiintiö ammottaa tyhjyyttään: neulojan pipoa kiristää, langat menevät solmuun ja ihaninkaan neule ei huvita ei pätkääkään.

Tällaisia merkkejä alkoi olla ilmassa Villaviidakossakin, vaan onneksi juuri sopivaan saumaan sattui Joensuulaisten neulojien järjestämä neule- ja kehruupäivä Lehmon nuorisoseuran talolla. Täältä meiltä sinne hurautti tunnissa, hihhei!

Paikalla oli suuri määrä Pohjois-Karjalaisia neulojia puikkoineen ja rukkeineen, ja olipa Pohjois-Savokin hyvin edustettuna minun ja kuopiolaisten neulojaystävien toimesta. Kyllä teki sielulle ja sormille hyvää päästä taas puhumaan aiheesta ja aiheen vierestä, syömään hyvin, hipelöimään lankoja ja uusia neulekirjoja, sekä tietysti neulomaan! (Viimeksi mainittu jäi kyllä vähemmälle miun osalta, käsivarret kun täytti suurimman osan ajasta pieni neitihenkilö.)

Tässä näyssä neulojan silmä lepää...

Lankakauppiaana paikalla oli kuopiolainen värjäri Kraft Hand-dyed, ja pitihän sitä vähän taas uusia ihanuuksia ostostella... Unikon ja mustan mamban shoppailin itse, ja tuon ihanan toffeenvärisen voitin lankalotossa! Kiitos ystävien jotka laittoivat nimeni mukaan arvontaan ja huutelivat minut sisälle voiton sattuessa, kun olin h-hetkellä ulkona nukuttamassa vauvaa vaunuihin.

Vauvalle riitti sylittelijöitä (tai eivät kehdanneet kieltäytyä kun ipanan työnsin syliin, haha) joten kyllä mie vähän neuloinkin!

Pienin osallistujakin viihtyi myös hetken pupunsa kera lattialla, joten alpakkahaalari eteni kuin etenikin pari senttiä. (Sille lieneekin pian tarvetta, tässä kirjoittaessa ikkunan takana tupruttaa lunta taivaan täydeltä ja tuuli vinkuu talon nurkissa.)

 Villasukkaystävyyskuva on Niinan kamerasta, aika mainio kavalkadi vai mitä?

Kiitos kaikille uusille ja vanhoille neuleystäville ihanasta päivästä, nyt taas jaksaa kotiäitikin tarpoa kohti loppuvuotta :)

Punaposkiomenat

Vihdoin meidän nuoret omenapuut alkaa tuottaa kunnolla hedelmää! Eilen nautittiin iltapalaksi makoisaa omenawokkia, ja hedelmiä on vielä puut pullollaan...

Myös eräs astetta suurempi hämäysomena pääsi hetkeksi oksalle roikkumaan.

Syysomena

Malli: Heartbreaker / Alex Tinsley

Lanka: Louhittaren Luolan Pohjan Akka (100 % villaa) värissä Unikko

Menekki: 69 g ohjeenmukaiseen kokoon

Puikot: Knit pro 4,5 mm

Suosittelen tätä pipomallia lämpimästi! Muhkean punainen syyspipo sillä syntyikin, paksusta patenttineuleesta eivät ihan vienoimmat syystuuloset pääsekään läpi puhaltamaan. Nopea ja mukava malli neuloa, reunuksen resorin oikeat silmukat neuloin takareunastaan, muuten seurasin ohjetta suorastaan orjallisesti. Tykkään erityisesti päälaen kavennusten ulkonäöstä.

En saa koskaan tarpeekseni näistä Louhittaren langoista! Itkin verta kun lempparini Ahti lopetettiin (tein siitä viimesyksynä tän liivin), mutta tää Pohjan Akka on kyllä lähes yhtä mainiota. Neuletuntuma on sulava, ja valmis kasteltu ja kuositeltu neule niin pehmoinen ja hyväntuoksuinen (kyllä, miusta villa tuoksuu hyvältä). Ja ah mitkä värit!

Tämä pipo on oravannahka, vaihtari kevään retriitissä saadusta upeasta luksuslankavyyhdistä. Se matkaa pian postipojan mukana uudelle omistajalleen Kuopijoon suklaalevyn kerä (suklaa on lohdutukseksi jos hattu ei sovikaan kantajalleen). Miun päähän pipo kyllä passasi paremmin kuin hyvin, lienee parasta tikuttaa itelle samanmoinen! Vadelman värinen Pohjan Akka tuolla sohvannurkassa jo huutelee...

On pienet keltaiset tiikerit karanneet

Grrrr sanoi tiikeri, jonka jälkeen se varasti Roope Ankan ensilantin.

 

 Pienet keltaiset tiikerit / Millamagiaiset

Malli: Perussukat varpaista varteen, 

speksejä Melukylän sukista kirjasta Tähkä, Keiju ja Taikasauva - Neuleita Lapsille

Lanka: Regia 4-fach tiikerinraitaisena

Menekki: 35 g koon 30 sukkiin

Puikot: ChiaoGoo Red Lace 2,25 mm

Ostin kesäisellä Lappeenrannan reissulla alesta kolme kerää Regian tiikerilankaa. Näytin keriä Liljalle ja kysyin että haluutko tiikerisukat? Vastaus: Millamagiasukat, keltainen nokka ja musta mekko!

Kyllä vain. Pinkki vaihe on virallisesti päättynyt, ja Milla Magia -vaihe on ollut päällä jo hyvän aikaa. Olisko tää jonkinlainen esigoottivaihe?

Yritin kovasti neuloa polvisukkia, mutta tyttö oli tiukkana, ja piirsi viivan jalkaansa siihen kohtaa mihin varsi sai ylettää. Ja pakkohan se oli sitten päätellä silmukat siihen.

Enpähän tällä kertaa vetäissyt sukkia aivan hatusta, vaan katselin silmukkamääriä ja muita ohjeistuksia yhdestä uusimmista neulekirjoistani, jonka tilasin Mertsun vinkistä viime keväänä. Olisi muuten jäänyt tämänkin niteen ilmestyminen täysin huomaamatta.

Ihan passelinkokoiset sain aikaiseksi (ja vielä passelimmat olisi tullut jos oisin osannut näillä imetysaivoilla suorittaa yhteenlaskua kärkilisäyksiä neuloessa, nyt jäi vähän aiottua kapeammaksi...). Kantapään käännös tehtiin vähän eri tyylillä kuin mitä olen tottunut, mutta lopputulos oli täsmälleen saman näköinen kuin aiemmin neulomissani samanlaisissa sukissa, jännä juttu.

Melukylän sukkien ohjeessa oli runsaasti kokoja ja sillä sai aikaan hyvän kantapään, mutta muuten se ei täyttänyt odotuksiani. Kun kirjan tekijät ovat näinkin valveutuneita neulojia, niin miksi oletetaan että sukat neulotaan aina sukkapuikoilla? Miksi ohjeessa neuvotaan tekemään sitä ja tätä kolmannen puikon lopussa tai toisen puikon alussa, kun aivan yhtä helppoa olisi ohjeistaa tekemään asioita laskettuna KERROKSEN alusta. Näin myös pyöröpuikolla neulovat saisivat vain tikutella menemään, eikä tarvitsisi pysähdellä laskemaan että mitä ja missä.

Neuleita lapsille on kuvamaailmaltaan herkullinen teos, ja neuleet on toteutettu niin herkullisista langoista että neulojan suu napsaa! Taiton puolesta pidän kuitenkin enemmän sen edeltäjästä, Neulekirjasta. Tässä uudessa teoksessa osa ohjeista alkaa keskeltä aukeamaa, ja otsikot ovat niin pieniä että nopealla selailulla osa malleista jää huomaamatta.

Lisäksi mielestäni jokaisessa ohjeessa pitäisi ehdottomasti olla kaavakuva, varsinkin jos kyse on jostain perusneuleesta poikkeavasta mallista. Aloitin huhtikuussa neulomaan Iirikselle Bébéä. Kirjassa olevan yhden ainoan kuvansa perusteella se saattoi olla mitä vain unipussin ja peiton väliltä, ja kaavakuvan puuttuessa lopputulos jäikin hämärän peittoon. Neule ei ikinä valmistunut, kun huomasin että lankaa oli liian vähän ja purin koko hönnän. Jos ohjeessa olisi ollut kaavakuva, olisin kokeneena neulojana voinut muokata mallia sen verran että olisin saanut lankani riittämään, nyt en tiennyt mistä kohdasta olisin voinut nipistää silmukoita tai kerroksia vähemmäksi.

Kirjassa on onneksi monta suloista ja käytännöllisen oloista neuletta, ja olen tyytyväinen että sen hankin. Aion toteuttaa ainakin Siirin ja Myyrän.

Alkuperäiseen aiheeseen palatakseni, Lilja oli tyytyväinen sukkiinsa. Kuvaus sen sijaan oli ihan tylsää, kun äiti kielsi hyppimästä.

Jo toinen postaus samassa kuussa, rasti seinään! Täältä vielä noustaan...

Ei heikkohermoisille!

Tuli neulottua niin säväkkä huivi että se imee ympäristöstäkin värit. Eikä vain neulottua, lankakin tuli kehrättyä! 

 

Mutta aloitetaanpas alusta. Tämä tarina alkoi niinkin kauan kuin 1,5 vuotta sitten, jolloin Kierot Puikot 2013 -retriitissä bongasin kirppispöydästä riemastuttavan värisen topsin polwarthia, ja sain sen omakseni muutamaa lankavyyhtiä vastaan. Värin nimi olikin sopivasti 'exhilaration'.

Paria kuukautta myöhemmin toin kotiin uuden ystäväni Lyylin! Sopivaa "harjoituskuitua" laatikoista etsiskellessä tämä sattui ekana silmään (auts mikä väriyhdistelmä) ja pääsi kehruuseen. En halunnu ottaa riskiä et oisin treenaillessa pilannut jonkun ihanimmista topseista... Pitsikehrä käytössä poljeskelin menemään ohutta säiettä, yrittämättä mitenkään mätsätä tai laskea värien kulkua, annoin vaan mennä!

Harkitsin hetken ketjukertausta, mutta en oikeastaan halunnut epämääräisesti raidoittuvaa lankaa. Siispä kahdeksi säikeeksi! Kehruu ja kertaus tapahtuivat siis viime kesänä.

Tämä järkyttävä lanka saikin sitten odotella jokusen tovin puikoille pääsyä!

Nyt kesäkuussa miusta tuntui että puikoille täytyy saada jotain uutta. Mihinkään kovin älylliseen neulontaan ei sillä hetkellä löytynyt valmiuksia (eikä muuten löydy vieläkään...), joten langassa piti olla sitä jotain. Ja tässähän on, vai mitä? (Se jokin on ehkä kyky aiheuttaa päänsärkyä.) 

Kyselin suomalaisten kehrääjien ryhmässä Ravelryssa hyviä vinkkejä helppoihin huivimalleihin, joita voi neuloa niin pitkään kuin lankaa riittää, ja joku ehdotti tätä langanvenyttäjää. Ohje on maksullinen, mutta sattumalta olin napannut sen kirjastooni talvella jonkin alekampanjan aikana ilmaiseksi. Joten ei kun neulomaan!

 

 Järkytys

Malli: Quaker Yarn Stretcher Boomerang by Susan Ashcroft

Lanka: Kaksisäikeiseksi kehrätty Greenwood Fiberworks Polwarth roving (100% villaa)

Menekki: 86 g

Puikot: 4 mm Knit Pro

Enpä sitten kuitenkaan jaksanut neuloa niin kauan kuin lankaa riitti, huivista olisi tullut iiiiiiiiso. Ja on se nytkin pitkä, yläreunan pituus on yli kaksi metriä. 

Neulomisokemus oli yllättävän miellyttävä! Ylikierteisiä kohtia ei juurikaan ollut ja langan paksuus ei heitellyt valtavasti. Hyvä minä! Ensi kerralla täytyy tosin muistaa laskea metrit, miulla ei ole aavistustakaan langan spekseistä. Ohutta se on, ehkä light fingeringia? En myöskään ole koskenut rukkiin niin pitkään aikaan, että kaikki on opeteltava uudestaan, kun miulla on taas joskus aikaa kehruuksille... 

Ohjekin oli tosiaan pätevä, juuri sopiva silloin kun lankaa on käytössä rajallinen määrä, ja se kaikki halutaan käyttää. Miulle kyllä nyt jäi vielä viitisenkymmentä grammaa, mihin ihmeeseen mie sen työnnän?

Ja väristä en sano enää yhtään mitään.

Kahden sateen välissä...

...ehtii kuvaamaan huivin!

Kultainen panoraama

Malli: Panoramic Stole / Hannah Fettig kirjasta Coastal Knits

Lanka: Kuje -lanka (100 % merinoa)

Menekki: 206 g

Puikot: Knit Pro 4 mm

Kultainen Kuje-lanka on asunut lankavarastossani iät ja ajat, ainakin neljä vuotta. Vasta nyt se pääsi puikoille, kun nappasin Kierot Puikot 2014 -retriittiin lähtiessäni mukaan valmiiksi kerityt vyyhdit ja kauniin huiviohjeen ajatuksenani aloittaa sopivan helppo mutta mielenkiintoinen reissuneule. Reissussa tätä onkin neulottu, retriitin jälkeen useilla bussimatkoilla, kyläpaikoissa ja jopa synnytyssalissa supistuksia odotellessa... Iisiä pitsiä ja lyhennettyjä kerroksia sisältävä Panoramic Stole olikin juuri sopiva mukana kulkeva neule, simppeli muttei liian aivoton.

Kuje -lankaa ei enää saa mistään, sillä lankakauppa Kujeen Hanna ei enää sitä värjää. Harmi, sillä neulomiskokemus oli kerrassaan upea! Kultaisen ja ruskean sävyt vaihtelivat langassa uskomattoman kauniisti, eikä valmis huivikaan hullummalta näytä. Jokainen vyyhti on uniikki, mutta mie en ainakaan suurempaa värinvaihtelua huomaa huivissani, vaikka kaikkien taiteen sääntöjen mukaan en raidoittanutkaan kahdelta vyyhdiltä, vaan neuloin huolettomasti ensin yhden ja sitten toisen vyyhtini.

Tällaista stoola-mallista huivia miulla ei ennestään ollutkaan, ja kuten kuvista näkyy niin sitä voi käyttää monin tavoin. Tykkään! Ja onhan se upean värinen ja suloisen pehmeäkin...

Huomasitte ehkä myös asukokonaisuuteen kuuluvat kämmekkäät? Ne miulle lähetti tämän huivin valmistumisesta täysin tietämätön, ihana Tiina, kuten seuraavassa kuvassa näkyvän piponkin! Eikö ole mainio setti?

 

P.S. Aavistuksen myrtsi kuvausilme ei johdu neuleista vaan valtavista hyttysparvista ympärillä, jotka eivät onneksi sumentaneet kameran linssiä (vaikka lähellä oli). Kiitos Liljan kummitädille kuvausavusta, tervetuloa taas kylään :)