Superi (briossi)viikonloppu

Viime viikonloppuna Kuopiossa vietettiin Kässäkerho Pom Pomin järjestämää SUPERviikonloppua ensimmäistä kertaa. Toivottavasti tämä oli ensimmäinen monista, oli nimittäin erittäin superi viikonloppu!

Tapahtumapaikalla, sataman läheisyydessä sijaitsevassa galleriatilassa oli koko viikonlopun tarjolla mahdollisuus ostostella kotimaisten lankavärjärien tuotteideita, ihailla muutamien neulesuunnittelijoiden trunk showta sekä osallistua erinäisille kursseille.

Pari tunnelmakuvaa paikan päältä, Lanitium ex Machinan hypisteltävän kauniita minivyyhtejä:

 

 Christa Beckerin herkkiä ja höyhenenkevyitä pitsineuleita:

 

Ihan pikkuisen piti ostostella, KVG Woolworksilta merinoita ja Kraftilta BFL:ää.

Tunnelmallisessa neuleillanvietossa lauantaina saatiin nauttia herkullista lähiruokaa, ja kuunnella neulesuunnittelija Katrine Birkenwasserin tarinointia. Ja tietysti neuloa hyvässä seurassa!

 

Parasta viikonlopussa olikin ehdottomasti uusin neuleihmisten tapaaminen, osa jo ennestään nettineulemaailmasta tuttuja ja osa aivan uusia kasvoja. Kyllä nää neuletapahtumat on mainioita, kaikkien kanssa löytyy keskustelunaiheita!

Monta mainiota tyyppiä tapasin, kun lauantai-iltapäivänä pidin loppuunmyydyn Kaksivärisen briossin perusteet -kurssini kymmenelle innokkaalle neulojalle! Kukaan ei tunnustanut ennen käyttäneensä kyseistä tekniikkaa, mutta niin vain kolmessa tunnissa se alkoi sujua jokaiselta! Näin hienoja harjoitustilkkuja kurssilaisilta syntyi:

Kurssimateriaaleja tehdessäni suunnittelin, neuloin ja kirjoitin ohjeet kahdelle yksinkertaiselle briossiasusteelle. Koska onhan uutta tekniikkaa heti mukava kokeilla johonkin "oikeaan" neuleeseen, joka ei kuitenkaan ole liian vaikea?

Bertta

Malli: Bertta -briossipipo, suunnittelija minä itse

Lanka: Viking Ville (vanhempi, nykyistä sileämpi laatu) 

luonnonvalkoisena ja tummanharmaana

Menekki: 109 g tupsuineen

Puikot: 5 mm Knit pro

Piposta tuli muhkea ja ihanan paksu, juuri siis sellainen kuin pitikin! Kaksiväristä briossia on mielestäni helpompi neuloa pyörönä (siksi opetin kurssilla ensin tasoneulonnan, hehheh), ja tämä onkin mainio ensimmäinen projekti! Silmukat on luotu vain yhdellä värillä, mikä nopeuttaa alkuun pääsemistä. Tämä myös siksi, etten ole onnistunut ikinä saamaan kaksiväristä aloitusta tarpeeksi joustavaksi pipon reunaa varten. I-cord-aloitus kyllä toimisi, mutta en välitä sen ulkonäöstä pipon reunuksessa (huiveissa kyllä!). Briossi on superjoustavaa, joten ohjeen mukaan neulottu bertta sopii päänympäryksille 55-60 cm. 

Edellisen neulomani pipon tupsun pienuudesta traumatisoituneena tehtailin tähän pipoon naurettavan ison ja painavan tupsun. Löytyisiköhän seuraavan hatun kohdalla jo kultainen keskitie?

Ei pipoa ilman lapasia!

 Birkitta

Malli: Birkitta -briossilapaset / Mie ite

Lanka: 7 veljestä (tämä lanka ei olekaan päässyt blogiin asti moneen vuoteen, rasti seinään!), molemmat sävyt jotain vuosientakaisia, ei enää värikartassa olevia.

Menekki: 70 g suht pieniin lapasiin

Puikot: 4 & 4,5 mm

Tosi perusperuslapaset, ja ihanan lämpimät sellaiset! Tällaisia peukalokiilattomia en olekaan ennen suunnitellut. Tai ei näissä nyt kauheasti suunnittelemista ollut, kunhan kirjoitin ohjeen :D Erittäin helppoa ja nopeaa neulottavaa, kunhan briossin rytmiin pääsee kiinni. Mainio joululahjaneule siis, tutut varokoot!

Ajattelin laittaa ohjeet Ravelryyn jakoon ihan suomeksi, resursseja englanniksi kääntämiseen nyt ei ole. Kiinnostaisiko teitä? Siis ei ohjeen kääntäminen, vaan tällaset peruspertsaohjeet? ;D

Pensasmustikan syysasu

Olen neulonut pipon!

Ai miksi se on puskassa? Koska halusin vangita muistiin myös syksyn viimeisen väriloiston. Kuvat on otettu ennen syyslomaa, nyt nuo punaiset ja keltaiset ovat muisto vain, pellolla ja metsässä näkyy vain harmaan ja ruskean sävyjä. Vaan se ei miuta masenna, koska kohta on maa valkoinen ja miulla on pää lämmin, kun on niin muhkea pipo! Itse pääkin on niin muhkea, etten onnistunut mahduttamaan sitä ja pipoa yhteenkään kuvaan kokonaisena...

Testineuloin tämän mahtavan palmikkopipon ystävälle. Hattu valmistui aikanaan mutta tietenkin viivästelin bloggaamisen kanssa ja ohje ehti jo ilmestyä pari viikkoa sitten. 

Fredrica in Cadmium

Malli: Fredrica hat / Niina Risulainen

Lanka: Malabrigo worsted (100% merinoa) värissä cadmium

Menekki: tasan 100 g

Puikot: 4,5 & 5 mm

Mukavaa neulottavaa oli tämä hattunen, kolmiulotteiselta näyttävät palmikot ovat yllättävän simppeleitä, ja pipo valmistuu paksusta langasta kuin itsekseen! Mie neuloin yhden palmikkotoiston enemmän kuin ohjeessa, ja lanka riitti päälakikavennusten jälkeen vielä juuri ja juuri minipieneen tupsuun. Tämä lanka olikin jo toistamiseen käsittelyssäni. Neuloin siitä viime talvena pipon, joka epäonnistui kaikin puolin ja muistutti lähinnä pannumyssyä. Nyt se on saanut uuden muodon, joka onkin huomattavasti kivempi ja pääsee varmasti käyttöön.

Jos neulon Fredrican joskus uudelleen, valitsen palmikoihin vielä paksummat puikot. Miulla on nimittäin näköjään paheena kiristellä palmikkoja neuloessa lankaa kohtuuttomasti, ja pipo onkin huomattavasti toivomaani tiukempi! Päähän se onneksi mahtuu, mutta tavoittelemani rennon lookin saa unohtaa näillä tiukkispalmikoilla.

Parasta pipossa on mielestäni se, miten palmikot katkeamattomasti jatkuvat loppuun asti päälaen kavennnuksista huolimatta, kaunista!

Pipon ohjeen saa ladattua itselleen Ravelrystä ilmaiseksi, hoplaa kaikki nyt omia fredriikkoja neulomaan! On nimittäin sen verran mainio tämä päähine :) Niinan blogissa lisätietoa pipon suunnittelusta ja ohjeen lataamisesta.

Superkiva työ ja superviikonloppu!

Hui kamala miten nopeasti syksy on mennyt, kohta on lokakuu puolivälissä! Normaalisti syksy on kiihkeintä neulonta- ja bloggausaikaa täällä Villaviidakossa. Sama meininki se on ollut tänäkin vuonna, paitsi että blogiin asti ei ole päätynyt juuri mikään. Muutos johtunee siitä, että suurin osa neulontatyöstä ja suunnitteluhommista neuleiden saralla on miulla mennyt kursseja ja kerhoja väkertäessä.

Jatkoin taas tänä syksynä jo vuosi sitten aloittamaani kuvataide- ja käsityökerhojen ohjaamista alakoululaisille täällä paikallisella yhtenäiskoululla. Tänä vuonna saimme käsityökerholle lisää tuntejakin, ja olemme jo ehtineet tehdä vaikka mitä kivaa. Huopa on ollut nyt matskuna, ja siitä on työstetty pienten koululaisten kanssa mm. avaimenperiä, kynänpäihin koristeita sekä viirinauhoja.

Uutena juttuna olen aloittanut tänä syksynä työskentelyn Kuopion kansalaisopiston sivutoimisena tuntiopettajana. Miulla on kaksi kurssia tänä vuonna, sukanneulontaa nyt syksyllä ja palavirkkausta sitten tammikuussa.

Sukat uudella tekniikalla-kurssia on nyt tahkottu läpi syyskuun alusta, ja vielä yksi kerta on jäljellä ennen syyslomaa. Kurssilaiset opettelevat siis sukkien neulontaa magic loop -tekniikalla, kaksi samanaikaisesti kärjestä aloittaen. Kurssisuunnittelusta ja ohjemateriaalista vastasin tietysti itse, ja siinä nivaskassa olikin väkertäminen! Kirjoitin silmukkamäärät ja ohjeet kolmelle eri lankavahvuudelle, ohuelle keskipaksulle ja paksulle sukkalangalle. Tällaiset mahtavat näytesukatkin tuli neulottua:

Kärjestä varteen

Malli: Perussukka kärjestä aloittaen, oman ohjeen pohjalta

Lanka: Seiskaveikan (!) jämät

Menekki: 80 g

Puikot: 3,5 mm Knit Pro

Kyllä, miunkin kaappien kätköistä löytyi vielä jämäpalleroisia seiskapeikkoa. Neuloin näin paksut mallisukat ajankäytöllisistä syistä, kurssilaiset neulovat sukkansa keskipaksusta sukkalangasta. Ja ei, en suosittele ketään vaihtamaan väriä sukissa tällä tavalla, ei oo meinaan nätit! Mallisukissa havainnollistetaan värinvaihdoilla sukan eri osia :P

Opettaminen ja ohjaaminen, varsinkin neulepuolella on ihan superkivaa! On hienoa seurata ihmisten edistymistä ja oppimisen iloa! Lisää tätä hauskuutta onkin luvassa lokakuun lopussa, kun kässäkerho PomPom jäjestää Kuopiossa Superviikonlopun!

Lokakuun viimeisenä viikonloppuna Kuopiossa on luvassa kursseja ja työpajoja laajalla skaalalla, pop-up -lankamyyjiä, uusi kotimainen neulelehti, kässäaamiaista, iltapippaloita ja vaikka mitä jännää! Tätä varten kannattaa lähteä vähän kauempaakin liikkeelle ;)

Ohjelmasta, myyjistä ja kaikesta muustakin tietoa löytyy Pompomin sivuilta.

Mie olen vastuussa kahdesta työpajasta viikonlopun aikana:

Kurssit ja työpajat sekä iltajuhlaliput tulevat lähiaikoina myyntiin Pompomin verkkokauppaan, pysykäähän kuulolla!

Mekkoja mineille, kolttuja kakaroille

Otsikko kertonee tyhjentävästi tämän postauksen sisällöstä. Loppukesän ja alkusyksyn aikana ompelin jokusen mekkosen. Yhden myös itselleni, mutta siitä tuli yöpaita, eikä sitä täten pidä kaikelle kansalle esittelemän. Mutta tässä näitä onnistuneempia tekeleitä, ja söpömpiä henkilöitä niiden sisällä myös... Aloitetaan kesäisemmästä päästä!

Tyttärille ompeloitsin liehuhelmoja ja rällähihoja, mallina Mekkotehtaan Orelma.

Pikkusiskon versio on kokoa 86-92 cm, joka onkin Mekkotehtaan pienin koko. Materiaaliksi valitsin Metsolan pehmoisen Waterlily-joustofroteen, kuosi oli mielestäni just tälle ipanalle sopiva. Orelma on tarkoitettu tehtäväksi joustamattomasta kankaasta, ja muinoin ensimmäistä Orelmaa ommellessani havaitsinkin kaavan superleveäksi, johtuen varmaankin juuri ohjeen alkuperäisestä materiaalista. Kavensin siis kaavasta keskeltä kymmenisen senttiä (kyllä, niin paljon), ja kah, tuloksena oli passeli roteemekkonen! Pääntien rypytin poimutuslankojen sijaan kuminauhakujan avulla, toimiva ratkaisu sekin. Tää on vähän tällanen laiskan naisen ohjemuunnos :D

(Toim.huom. Paras paikka seistä on isosiskon varpailla.)

Hihat jätin molemmissa perhosmallisiksi, vaihtoehto olisi ollut poimuttaa nekin. Pienempi mekko oli miun silmään kivempi liehuhihoilla, ja isomman mekon käyttäjä ei halunnut poimutuksia, vaikka koitin niitä tarjota. Miun täytyy kyllä opetella käyttämään saumurini rullapäärmejalkaa, isomman mekon hihansuut kääntyvät ulospäin silityksestä huolimatta...

Isosiskon versio on kirjan suurin, eli 122-128 cm. Tästäkin kavensin reilut kymmenen senttiä keskeltä kaavaa, ja lisäsin pituutta helmaan lähes 40 cm. Lopputuloksena varsin sopiva mekko vaatekokoa 140 käyttävälle ekaluokkalaiselle. Yritin myös saada ommeltua vyötärölle venyttäen kuminauhan, jotta olisi tullut enemmän "ison tytön mekko", mutta lapsi peijakas ei halunnut itselleen vyötäröä. Olkoon sitten villi ja vapaa!

Tämä Royalilta muinoin Kankaiden Yöstä tilattu sipulitrikoo aiheutti miulle kyllä leikkuuvaiheessa useamman harmaan hiuksen. Kuviot menivät niin vinoon, että jos olisin täsmälleen langansuuntaan mekon kappaleet leikannut (niin kuin pitäisi), niin sipulit keikkuisivat aivan kyljellään. Mittailin ja mallailin ja kääntelin ja vääntelin niin kaavoja kuin kangastakin, ennen kuin sain itseäni miellyttävän, ei liian kallistuneen leikkuusuunnitelman aikaiseksi. Ensi kerralla kun näen jossain trikoota kuuden euron metrihintaan, mietin kahdesti kannattaako ostaa. Kuosi on kyllä hauska, ei siinä mitään...

Mekkotehtaan taika on säilynyt, kyllä oli kiva ommella kun on hyvät ohjeet. Hyllystäni löytyy Aikuisten Mekkotehtaan lisäksi myös kesäkuussa ilmestynyt Mekkotehdas Koulutyttöjen Tyyliin. Siinä riittääkin kokoja myös tälle venähtäneelle ekaluokkalaiselle, vielä en ole ehtinyt mitään toteuttaa.

Kesäiset mekot on nyt jo jouduttu jättämään kaappiin. Ompelinpas valmiiksi pari syksyisempää versiota, joihin kyllä kankaat leikkasin jo viime keväänä... Onneksi valitsin sentään reilut koot, niin eivät olleet mekot pieniä jo valmistuttuaan vaikka aikaa ehtikin välissä kulua kolme kuukautta!

Iirikselle ompelin simppelin Teekannutunikan Ottobresta 4/2007. Pitkään arvoin koon kanssa, tämä 86 cm vaikuttaisi olevan oikea valinta, malli on sen verran rento. Leena Rengon suunnittelema sympaattinen Siskot-kuosi (?) taipuu moneen, ja sävyjensä ansiosta antaa monia yhdistelyvaihtoehtoja. Mie valitsin pinkit hihat ja mustat resorit.

Olen kyllästynyt taistelemaan ompelukoneeni kaksoisneulan kanssa, joten tällä kertaa helmapäärmeeseen ja pääntien tikkaukseen valitsin aaltomaisen kolmipistesiksakin. Toimii!

Tässä kuvassa lapsi ihmettelee, missä on niskassa yleensä kutittava lappu? Parasta itse tehdyissä vaatteissa on se, että ne kutittavat osat voi jättää pois!

Olen muuten huomannut, että miusta ei olisi vakituiseksi ompelubloggaajaksi. Työn jälkikään ei kyllä siihen riittäisi, mutta varsinainen syy on se, että mie unohdan kaikki ostamieni kankaiden kuosien nimet ja ostopaikat samantien. Kolmenkymmenen kilon lankavarastostani sen sijaan muistan joka ikisen kerän ja vyyhdin alkuperän, aiotun käyttötarkoituksen ja hyvä etten ostohintaakin :D

Lilja sai koulun alettua toivomansa hevostunikan.

Mallina tässä Ottobren Marja-tunika numerosta 1/2009, koko 134 cm. Saatuaan koltun ensi kertaa päälleen lapsi vähän vierasti trumpettimallisia hihansuita, ja täytyy sanoa etten ehkä itsekään näe niitä lastenvaatteissa kaikkein käytännöllisimpänä ratkaisuna. Ja tulee ysäri mieleen, huonossa mielessä... Täytynee ensi kerralla muotoilla hieman hihansuita, mikäli tulee tarve toiselle mekkoselle.

Paapiin harmaapohjainen ponikangas on supersöpöä, ja sitä jäi vielä reilusti varastoon. Vähän arvelutti, tuleeko vaatteesta isojen mustien kappaleidensa takia liian synkkä, mutta kummasti nuo taskut kirkastivat tumman helmaosan! Tässä helmaosa poimutettiin framilonin avulla. Olin ensi kertaa asialla, ja homma sujui helposti ja nopeasti. Tätä käytän siis varmasti jatkossakin.

Siinähän niitä. Kankaat seuraaviin projekteihin odottavat vuoroaan, ja saavatkin taas odotella sillä nyt suihkivat puikot...

Mummun viisauksia ja talvitunnelmaa

Elokuun lopussa alkaa taas kesällä hiljaiseloa viettänyt neuleinto nostaa päätään. Uusia ihastuksia ja ideoita tuntuu pursuilevan joka tuutista, ja omaa lankavarastoakin saa taas silmäillä uusin, innostunein silmin. Myös lasten asustevarastoa tulee pengottua kriittisesti, kuka tarvitsee uuden pipon, kenellä ovat kaikki villasukat jääneet pieniksi?

Näin syksyn kynnyksellä onkin oiva aika tutustua uusiin neulekirjajulkaisuihin. Sain sopivaan saumaan Gummerukselta arvosteltavaksi supersuosittujen norjalaissuunnittelijoiden juuri suomennetun Klompelompe - Ihania neuleita lapsille -kirjan. Tämä valokuvaaja Hanne Andreassen Hjelmåsin ja graafinen suunnittelija Torunn Steinslandin 168 sivuinen teos sisältää yli 60 neuleohjetta, ja oli viime vuonna Norjan myydyin tietokirja. Odotukseni olivat siis korkealla! Varsinkin kun takakansiteksti julistaa kirjan jokaisen neulemallin olevan "taitavasti suunniteltu moderni klassikko, jossa on ripaus romantiikkaa ja retroa".

Klompelompe tekee positiivisen vaikutuksen jo ensiselailulla. Satumainen, rauhaisa, ja tietyllä tavalla ajaton tunnelmaa jatkuu kansikuvasta aina viimeisille sivuille asti. Huurteiset värit ja pohjoismainen miljöö ovat läsnä koko teoksessa. Koko sivun kokoisia suloisen syksyisiä ja talvisia kuvia on runsaasti, kirjan ulkoasu on mielestäni kaunis ja taitto selkeä.

Kirjasta löytyy eniten neulemalleja 1-6 -vuotiaille lapsille, ja useissa malleissa kokoja riittää koululaisillekin.  Myös vastasyntyneille on omat neuleensa, ja aikuisillekin löytyy pari ohjetta. Ohjeet on jaettu kolmeen eri vaikeustasoon, eniten taitaa löytyä keskitason ohjeita. Miun silmään suurin osa kirjan ohjeista on helppoja ja nopeita, ja nimeäisinkin tasot 1: tosi helppo, 2: helppo ja 3: keskitaso. Kolmostason neuleet ovat näet suuritöisempiä (esimerkiksi kirjoneuleinen Ludvigin paita ja sievä Tildan takki laskoksineen), mutta eivät kuitenkaan vaikeita. Klompelompen neuleisiin on käytetty pääasiassa merinovillaa Sandnesilta, Vikingiltä, Dropsilta ja Dale Garnilta. Pointsit siis helposti saatavilla olevista ja tarkoitukseen hyvin sopivista materiaaleista.

Kirjan neulemallit eivät varsinaisesti ole maata mullistavia uusia innovaatioita, vaan pikemminkin kauniita ja kekseliäitä perusneuleita pienillä jipoilla. Ja hyvä näin, ostava yleisö tällaisella kirjalla on varmasti suurempi kuin turhan monimutkaisia ohjeita sisältävillä.

Kaikkein tärkein (ja paras) seikka näissä neulemalleissa tulee tässä: takkien, paitojen ja housujen ohjeet ovat saumattomia. Ihan etsimällä etsin kappaleista neulottavia vaatteita, enkä löytänyt. Hurraa! Tätä on nykyaika, voi kun vielä neulovat massat sen ymmärtäisivät... Suomessa niin häviävän pieni määrä paperijulkaisuista sisältää saumattomia malleja, että Klompelompe on erittäin tervetullut lisä nykyhetken neulekirjavalikoimaan.

Ohjeet tosin saisivat olla joiltakin osin tarkempia. Aina ei sanota, pitäisikö neule aloittaa tasona vai pyörönä, ja onko neulomissuunta alhaalta ylös vai päinvastoin. Voisin kuvitella, että kokematonta neulojaa tämä saattaa hämätä. Ohjeista puuttuvat myös eri kokojen mitat, koot on eritelty vain ikäryhmiin. Kaikki 2- tai 5-vuotiaat eivät suinkaan ole keskenään samankokoisia, joten neuleohjeessa tulisi ehdottomasti kertoa joka koosta vähintäänkin pituus olalta helmaan sekä rinnanympärys.

Lasten neuleista puhuttaessa käytettävyys ja ulkonäkö ovat mielestäni yhtä tärkeitä. Kun neuleaikaa ei ole rajattomasti käytössä valitsen itse mielelläni malleja, joita voi käyttää niin kauniina syyspäivänä kaupunkireissulla kuin haalarin alla pakkaspäivänäkin. Klompelompe sekä järkeviä käyttöneuleita, että ei-niin-käytännöllisiä söpöstelyhepeneitäkin. Jälkimmäisiä kyllä löytyy yllättävän paljon, mutta suuressa ohjemäärässä ne eivät ihme kyllä ärsytä, vaan tuovat kivaa piristystä joukkoon.

Klompelompe sisältää ohjeita sekä asusteisiin että isompiin vaatteisiin. Vähän yllättäen suurin yksittäinen ohjeryhmä on hatut eli pipot, niitä löytyy kokonaiset 20 mallia! Osa tosin on eri versioita samasta perusmallista, esimerkiksi Vesselimyssy, Vesselipanta, Vesselimyssy vauvalle, Susselimyssy ja Susselimyssy vauvalle ovat oikeastaan vain yksi malli eri variaatioilla. Toisaalta on kiva saada paljon valmiiksi mietittyjä versioita, jää ehkä omat modailut kerrankin tekemättä kun suunnittelija on jo valmiiksi varioinut mallia eri tarkoituksiin :D

Iso plussa myös kattavasta villahousuvalikoimasta, monet lastenneulekirjat sisältävät vain yhden tai pari mallia, Klompelompe tarjoaa kokonaiset seitsemän villapöksyohjetta. Sukkaohjeita ei sen sijaan ollut ainuttakaan! Miulle henkilökohtaisesti tämä ei ole ongelma, mutta ehkä kirjan kokonaisuuteen olisi sopinut sukkamalli tai pari? Aikuisten neuleet olisi sen sijaan voinut jättää kokonaan pois, nissä ei tunnu olevan mitään kummempaa uutuusarvoa, ja ne jäävät kokonaisuudessa jotenkin irrallisiksi.

Klompelompe on hyvin visuaalinen teos, ja sitä voi katsella lasten melkein kuin satukirjaa. Kaikki neuleet on kuvattu useampaan kertaan niin käytössä kuin tasonakin, ja myös tunnelmakuvia löytyy. Mielestäni jälkimmäiset kuuluvat ehdottomasti hyvään neulekirjaan, pelkkiä oppikirjakuvia sisältävä opus olisi auttamattoman tylsä, oli sitten sisältö kuinka mainio tahansa. Useissa kuvissa neuleita on myös yhdistelty keskenään eri tavoin, pointsit siitäkin. Kyllä huomaa, että suunnittelijatiimin yhteinen linja on selkeä ja kuvat niinikään ovat "omaa tuotantoa".

Loppuun vielä ote kirjan alusta, luvusta nimeltä Mummun neulevinkkejä. Mummu on viisas nainen vai mitä sanotte:

"Aloittelijan ja kokeneen neulojan ero ei ole niinkään siinä, että ettei kokenut tee koskaan virheitä, vaan siinä, että konkari viitsii purkaa ja aloittaa uudestaan. Hän tietää, että se on vaivan arvoista."

Kylläpäs tuli jaariteltua! Näin miulle käy kun jostain innostun. Ja ehkä nyt arvaattekin, että joistakin puutteista huolimatta tykkäsin lujaa Klompelompesta. Voisin suositella sitä kaikentasoisille neulojille, joiden lähipiiristä löytyy alati villavaatteita tarvitsevia naperoita. Tämä kirja tulee kestämään aikaa. Suuria haasteita ja uusia innovaatioita kaipaavien lienee kuitenkin syytä kääntyä muiden teosten (tai internetin ihmemaan) puoleen.

Omat suosikkineuleeni Klompelompenista ovat Lentäjänlakki, Kovispöksyt ja Tanssihame, näistä viimeinen ehkä kirjan epäkäytännöllisin malli mutta ah-niin-ihana :D Ensiksi pistin kuitenkin puikoille lipallisen Vesselimyssyn langasta, jota pahat kielet väittivät retriitin värjäyspajassa sisälmysten väriseksi. Mitäs nyt sanotte, kattokaa miten söpöä pintaa!

Kiero huivi

Kun muut ovat bloganneet neulefestarien häppeningeistä jo monta viikkoa sitten, mie vasta pääsen alkuun! Työt haittaa kummallisesti harrastusta...

Ennen festivaaleja ilmoitettiin, että lauantain iltabileissä järjestettäisiin jonkinlainen westknittersien kokoontumisajo sekä yhteiskuvaus itse briossin prinssin kera. Itsehän tapasin hänet jo viime lokakuussa gurun ensimmäisellä Suomen vierailulla. Tuolloin neulottua huivia en tietenkään enää voinut kuvauksiin mukaan ottaa, vaan tätä tilaisuutta varten piti neuloa ihan uusi!

Askews My Leftovers

Malli: Askews me Shawl / Stephen West

Lanka: kymmenet erilaiset merinojämät, pääasiassa fingering -vahvuiset.

Menekki: 283 g

Puikot: 4,5 mm Knit Pro

Miulle oli vuosien varrella kerääntynyt pussikaupalla sellasia "parempia jämälankoja", joita en ollut raaskinut oikein mihinkään käyttää. Pääasiassa erilaisia merino"sukka"lankoja, jotka eivät kuitenkaan olisi sukkina kestäneet, joitakin wollmeisejämiä ynnä muita herkullisia pikkunöttösiä. Nimeltä mainittakoon myös Colinette Jitterbug, Lorna's Laces Shepherd Sock, Shibui Sock, Koigu Painter's Palet Premium Merino ja Holst Highland. Myös tunnistamattomia, kanssaneulojilta vuosia sitten tätä peittoa varten saatuja jämiä on mukana.

Askews me shawl on suunniteltu neulottavaksi DK-vahvuisista langoista. Otin riskin valitsemalla huomattavasti ohuemmat jämät, ja se kannatti! Huivi on suhteellisen paksujen puikkojen ansiosta pehmoisen ilmava ja samalla muhkean lämmin! Ja mitkä värit! Ja muoto!

En ollut aiemmin neulonut kaksiväristä patenttia. Vähän jänskätti, mutta hitaan alun jälkeen alkoi briossin vääntäminen sujua varsin joutuisasti ja helposti. Tätä oli koukuttava neuloa, ja miettiä samalla minkähän keräsen sitä seuraavaksi ottaisi mukaan. Huivi oli miulla matkaneuleena kesäisellä kaupunkilomalla Düsseldorfissa, ja sai ihmettelyä osakseen niin vierustovereilta kuin lentoemoiltakin.

Mitenkään liian ajoissa ei festarihuivini valmistunut, itse asiassa päättelin reunan silmukat vasta itse tapahtumassa. Huivista olisi voinut ehkä tulla vähän suurempikin, jämiä vielä nimittäin jäi mutta aika loppui kesken. Siipiväli höyryttämättömällä huivilla oli noin 140 cm.

Festarilauantaina Kahvila Muistossa päiväkahvilla neuloskellessa (=maanisesti i-cord pääättelyä tikuttaessa) bongasin nurkasta itse herra Westin, ja pitihän se samaan kuvaan päästä huivintekeleen kanssa. Huomatkaa asiaankuuluvat neulontailmeet:

Kuten aiemmin mainitsin, osallistuin festariviikonloppuna Jonna Hietalan Tarinallisen neulekuvauksen kurssille. Kiitos kanssakurssilaiselle kuvausavusta, pääsinpäs itsekin vaihteeksi kuvaan mukaan!

Kurssi oli mielenkiintoinen ja opettavainen, ja sain hyvää kertausta koulussa aikanaan valokuvaustunneilla opituille asioille. Kurssin olisi suonut kestävän enemmän kuin kaksi tuntia, tuntui ettei siinä ajassa ehtinyt päästä edes vauhtiin!

Olen kerrassaan tyytyväinen uuteen, räjähtävän värikkääseen huiviini! Onneksi valitsin nämä ohuemmat jämät, tämäkin huivi on nimittäin sen verran raskas että DK-vahvuisena siitä olisi varmasti tullut varsinainen haarniska!