Kehrää kehrää tyttönen

Lupasin uutenavuotena opetella tänä vuonna joka kuukausi jonkun uuden taidon tai tekniikan. Tammikuussa opettelin parsimaan, ja nyt oli vuorossa rukilla kehruu.

Kiuruveden kansalaisopisto järjesti kahden päivän mittaisen kehruukurssin viime viikonloppuna. Koulukaverini oli siitä ensin kuullut ja ilmoittautunut mukaan, ja miunkin piti sitten tietysti päästä :D Kurssille piti olla oma rukki mukana ja kuten aiemmin mainitsin, mie löysin ravelryn kautta ystävällisen ihmisen joka lainasi miulle omansa.

Kurssin ohjaajana toimi paikallinen ikänsä kehrännyt emäntä. Kehruutaitoa häneltä löytyi, mutta opetustaitoa ei ehkä niinkään. No oppiihan sitä katselemallakin, varsinkin kun on etukäteen itseopiskellut aihetta. Paikalle oli tuotu lihalammastilalta saatuja villoja, hyvin autenttista tavaraa lantakökkäreineen päivineen! Siitä sitten opeteltiin karstaamaan, tekemään lepereitä ja niistä lopulta kehräämään.

Meitä kehruunoviiseja taisi olla kymmenen (kaikki muut miuta ja kaveriani vähintään 30 vuotta vanhempia), ja luokkahuone täyttyi toinen toistaan iäkkäämmistä, jopa satavuotiaista rukeista.

Se on helppoa kun sen osaa. Ohjaaja näyttää mallia karjalaisella, kokoontaitettavalla perinnerukilla.

Sitten mie yritän perässä (kieli keskellä suuta tietenkin!).

Säiettä alkaa syntyä.

Aika kului joutuisasti.

Seuraavana päivänä kokeiltiin vähän puhtaammalla mutta rasvaisemmalla kotilampaan tummalla villalla. Se tuntui olevan pidempikuituista ja helpompaa kehrätä.

Ja kotiin tuomisina epätasainen, rasvainen ja möykkyinen vyyhti! Ensimmäinen itse oikeasta villasta kehrätty, tästä se lähtee! (Paranemaan, toivon mukaan...)



Hyvä maku jäi kurssista suuhun ja opin paljon uutta. Seuraava, arvatenkin samanlainen kurssi järjestetaan keväämmällä, mutta mie taidan sen jättää väliin ja etsiä jatko-oppini muualta :)