keskiviikko 22. helmikuuta 2012

Kehrää kehrää tyttönen

Lupasin uutenavuotena opetella tänä vuonna joka kuukausi jonkun uuden taidon tai tekniikan. Tammikuussa opettelin parsimaan, ja nyt oli vuorossa rukilla kehruu.

Kiuruveden kansalaisopisto järjesti kahden päivän mittaisen kehruukurssin viime viikonloppuna. Koulukaverini oli siitä ensin kuullut ja ilmoittautunut mukaan, ja miunkin piti sitten tietysti päästä :D Kurssille piti olla oma rukki mukana ja kuten aiemmin mainitsin, mie löysin ravelryn kautta ystävällisen ihmisen joka lainasi miulle omansa.

Kurssin ohjaajana toimi paikallinen ikänsä kehrännyt emäntä. Kehruutaitoa häneltä löytyi, mutta opetustaitoa ei ehkä niinkään. No oppiihan sitä katselemallakin, varsinkin kun on etukäteen itseopiskellut aihetta. Paikalle oli tuotu lihalammastilalta saatuja villoja, hyvin autenttista tavaraa lantakökkäreineen päivineen! Siitä sitten opeteltiin karstaamaan, tekemään lepereitä ja niistä lopulta kehräämään.

Meitä kehruunoviiseja taisi olla kymmenen (kaikki muut miuta ja kaveriani vähintään 30 vuotta vanhempia), ja luokkahuone täyttyi toinen toistaan iäkkäämmistä, jopa satavuotiaista rukeista.


Se on helppoa kun sen osaa. Ohjaaja näyttää mallia karjalaisella, kokoontaitettavalla perinnerukilla.


Sitten mie yritän perässä (kieli keskellä suuta tietenkin!).


Säiettä alkaa syntyä.


Aika kului joutuisasti.


Seuraavana päivänä kokeiltiin vähän puhtaammalla mutta rasvaisemmalla kotilampaan tummalla villalla. Se tuntui olevan pidempikuituista ja helpompaa kehrätä.


Ja kotiin tuomisina epätasainen, rasvainen ja möykkyinen vyyhti! Ensimmäinen itse oikeasta villasta kehrätty, tästä se lähtee! (Paranemaan, toivon mukaan...)



Hyvä maku jäi kurssista suuhun ja opin paljon uutta. Seuraava, arvatenkin samanlainen kurssi järjestetaan keväämmällä, mutta mie taidan sen jättää väliin ja etsiä jatko-oppini muualta :)

15 kommenttia:

  1. Olet jotenkin ihan kotonasi rukin takana. :)

    VastaaPoista
  2. Hienoa, että nuori nainen haluaa opetella tällaisia vanhoja taitoja!

    VastaaPoista
  3. Hieno efektilanka! Ja hyvin onnistunut ensimmäiseksi lepere kehruuksi...

    VastaaPoista
  4. Kylläpä olisi kiva päästä kehruukurssille. Vekkulinnäköistä lankaa olet saanut kehrättyä!

    VastaaPoista
  5. Oi..! Mä olen niiiin kade! Ei täälläpäin järjestetä mitään kursseja! Hö. Täytyy kai ite opetella. Eläköön internet!

    VastaaPoista
  6. Näyttää hauskalta puuhalta, mutta epäilen että mun hermot ei ehkä kuitenkaan riittäisi tuohon hommaan.

    VastaaPoista
  7. Näyttää kiinnostavalta! Ja ihanaa lankaa sait tehtyä :)

    VastaaPoista
  8. Hih, ihan samalta näyttää tuotos kun mullakin kehruukurssin jäljiltä ^.^

    VastaaPoista
  9. Vau, näyttää mahtavalta! Harmi ettei opetteja ollut kovin hyvä, mutta kai tässäkin lajissa se harjoitus tekee mestarin kun perusteet tietää.

    VastaaPoista
  10. Kehrääminen on kivaa :) Minä opin Helenan opissa koulussa ;) Liekö vaan unohtunut taito, kun ei ole rukkia...
    Harmi kun opettaja ei ollut ihan pätevimmästä päästä, mutta kyllä sen siitä harjoittelemalla oppii :)

    VastaaPoista
  11. Kuulostaa mahtavalta! Siitäkin huolimatta, että opetus ei ollut ihan priimaa. Jatka opintojasi, niin voit sit opettaa muakin. :D Tuo sun eka vyyhti on aika symppis.

    VastaaPoista
  12. Kylläpä näyttää jännältä, hitsit, kun sais joskus opetella tuotakin hommaa. Kurssi kuulostaa kivalta huolimatta opetuksen tasosta... Ja hienohan tuo sun eka vyyhti on, persoonallinen. :)

    VastaaPoista
  13. voi kun täälläkin olis jotain kursseja. Ihan ite on joutunut youtuben kanssa harjoittelemaan.. . Onnea kehruutaipaleelle sinnekin!! :-)

    VastaaPoista
  14. Ihanat tilannekuvat. Isäni äitikin kehräsi lankaa.

    VastaaPoista

Kiitos kommentista :)