lauantai 7. huhtikuuta 2012

Kolmevuotisarvonta

Hupsis, ihan meinasi jäädä huomiotta koko blogisynttärit tässä pääsiäistohinassa :D

Eilen tuli kuluneeksi kolme vuotta siitä kun julkaisin ensimmäisen blogikirjoituksen, ja tänä päivänä kolme vuotta sitten esittelin blogini ensimmäisen neuleen, Liljan kastemekon. Tuolloin blogini sijaitsi eri palvelimella. Löytyykö lukijoista muuten ketään, joka olisi Villaviidakkoa lukenut jo vuodatuksessa?

Kaikenlaista on kolmeen vuoteen mahtunut. Blogia aloittaessani olin lievästä synnytyksen jälkeisestä masennuksesta kärsivä, hyvin väsynyt tuore äiti. Asuimme pienellä ylä-savolaisella paikkakunnalla joka tuntui suhtautuvan suorastaan vihamielisesti muualta tulleisiin, ja pienen vauvan kanssa kahdestaan kaiket päivät kotona istuessa seinät tuntuivat kaatuvan päälle.

Kun vauvan kanssa alkoivat pikkuhiljaa rutiinit seljetä, jäi joka päivä aina pikkaisen enemmän "vapaampaa" aikaa. Mitäpä muutakaan mie oisin silloin tehnyt kun neulonut. Tuolloin en pystynyt vielä ollenkaan nukkumaan päivällä, vaikka olin väsymyksestä puolikuollut, uni ei vain tullut silmään. (Nykyään tuota ongelmaa ei enää olen, voin nukahtaa kahdessa sekunnissa silmät suljettuani ja nukkua ihan missä vaan :D).

Neuleblogit olin löytänyt jo raskausaikana, ja nyt aloin seurata niitäkin kasvavalla mielenkiinnolla. Tuntui tyhmältä kommentoida muille ilman omaa blogia. Janosin myös kiivaasti itselleni paikkaa joka olisi vain miun, ja johon voisin dokumentoida omia juttujani. Paikkaa joka olisi aina siisti ja kaunis, silloinkin kun itse näytin hapsottavalta norsulta pukluläikkiä vaatteissani ja koti oli kuin räjähdyksen jäljiltä.

Puolisen vuotta myöhemmin löysin blogien kautta myös Kuopiossa järjestettävät neuletapaamiset, liityin uusien neuleystävien kannustamana Ravelryyn, ja sillä tiellä ollaan.

Neulominen, siitä bloggaaminen ja neuletapaamiset ovat miulle tosi tärkeitä, varsinkin siksi koska ne jollain tavalla vetivät miut aikanaan takaisin elämään kiinni. Kolme vuotta sitten tuntui että elämä on pelkkää mustaa putkea. Kaikki kaverini asuivat satojen kilometrien päässä, ja ainoat ihmiskontaktini viikoittain vauvan lisäksi olivat mieheni ja hyvin huolestunut neuvolan täti.

Blogien mukana sain ensin läjän virtuaalikavereita, ja myöhemmin lauman ihania, sydämellisiä ja hauskoja kuopiolaisia neulojia, naisia, äitejä, isoäitejä. Kiitos teille ystävät, ilman teitä en olisi tässä enkä tekisi asioita joita nyt teen ja joista nautin suunnattomasti!

No nyt asiaan :)

Arvontaan pääset mukaan jättämällä kommentin tähän kirjoitukseen, jossa kerrot millainen oli ensimmäinen neulomasi villapaita/-takki. Milloin neuloit sen, mistä langasta ja kenelle? Onnistuiko? Jos et ole vielä neulonut paitaa tai takkia, kerro millaisen haluaisit tehdä. Kirjoita kommenttiin myös toivevärisi mahdollista palkintoa varten.

Kommentin jättäneiden joukosta arvon yhden voittajan, ja lisäksi palkitsen sen jolla on mielestäni hauskin/liikuttavin/ikimuistoisin villapaitatarina :) Palkintoon sisältyy ompelemani projektipussi, tietenkin lankaa ja pientä makeaa.

Osallistumisaika päättyy viikon päästä, lauantaina 14.4. keskipäivällä. Onnea arvontaan!


Hilpeää pääsiäisviikonloppua kaikille!

85 kommenttia:

  1. Mä oon tehny ekan villatakin tässä pari kuukautta sitten ollessani 13½v.
    Tein takin vastasyntyneelle pikkumiehelle, vaaleansinisestä woolista tummilla raidoilla.
    Takin saaja tykkäsi takista ja äitinsäkkin oli kiitollinen. =)

    Toivevärini, jos voitan on oranssi, lie tai lila =)


    Sulla on muuten todella kiva blogi =) Ja onnea 3v =))

    VastaaPoista
  2. Onnea 3-vuotiaalle! Kyllä minä seurasin blogiasi jo siellä Vuodatuksessa. =)

    Ekaa villatakkia tai -puseroa en kyllä ihan varmasti muista, mutta se saattoi olla punainen korkeakauluksinen villapaita, jossa oli edessä kaksi palmikkoa ja hihoissa yhdet. Neuloin sen kai joskus lukion ekalla luokalla tai ehkä jo oppikoulussa (n.40v sitten). En muista, oliko minulla ohjetta, mutta sen muistan, että hihojen pyöriöihin jäi ylimääräistä, jotka sitten vain jätin kylmästi saumanvaroihin. =) Kovasti sitä tuli pidettyä. Yhden puseron neuloin samoihin aikoihin Novitan Floricasta eli lanka on ollut kauan valikoimissa.

    Lempivärini on keväänvihreä, terrakotta tai vanha roosa.

    Aurinkoista pääsiäistä!

    VastaaPoista
  3. Jaahas, kesken jäänyt villapaita odottaa minua tuolla lankalaatikossa...se on Drops Nepalia, harmaa, noin seiskan puikoilla.. ihastuin malliin ja päätin siltä istumalta tehdä villapaidan, vaikka en osaa. Ajattelin positiivisesti, että ei kait se voi matikan kaavoja kummempaa olla. Olen tehnyt sitä vasta ehkä noin 15 cm, mutta vakaa aikomukseni on se saada valmiiksi tämän vuoden aikana. Nyt en ole uskaltanut sitä ottaa esille, kun ahdistun siitä, että tuliko haukattua liian iso pala ja ohjeessa on kohtia mitä en ymmärrä.
    Lempivärini on ruskea, ehdottomasti. Onnea blogillesi ja mukana arvonnassa :O)

    VastaaPoista
  4. Onnea kolmivuotiaalle blogillesi!

    Ensimmäisen villapaitani neuloin 9. luokalla käsityötyunnilla. Lanka oli hertaista vaaleanpunaista Novitan Fendiä tai Frendiä. En oikein enää muista, kun siitä on jo kymmenisen vuotta aikaa. Lanka oli siis mohair-sekoitetta ja hirveän pörröistä. Villapaita oli patenttineuletta ja venyi kauheasti. Se ei oikein onnistunut vaan paidasta tuli lyhyt ja leveä ja hihat olivat aivan liian kapeast ja niihin piti neuloa lisäsuikaleet, jotta kädet mahtuivat niihin. Se meni purkuun myöhemmin ja neuloin palmikkovillapaitaa kunnes lanka loppui. Muutama vuosi sitten äitini neuloi langasta minulla pitsineulevillapaidan ja se on liian leveitä hihoja lukuunottamatta ihan onnistunut, enkä ala sitä enää purkamaan, mutta kovin vähälle käytölle se on jäänyt. Malli on vähän suuri 90-lukulaisen näköinen, mutta paita on tallessa.

    Lempivärejäni ovat liilat ja violetit ja niihin taittavat punaiset sekä vaaleanpunainen.

    VastaaPoista
  5. Onnea kolmivuotiaalle blogillesi! :)

    Voihan veljet! mun eka neuletakki oli äidille tekemäni Novitan siniharmaasta Rose mohairista tehty kietaisupitsineuletakki.. tein sitä kokonaisen talven muistaakseni 07-08 talven. Tuolloin kehitin vihasuhteen Rose Mohairiin! X_X Takkia kokosimme yhdessä äidin kanssa 4 tuntia! kaunis siitä tuli, mutta äidille hieman liian suuri, äiti kuitenkin on käyttänyt sitä..:)

    Lempivärini tällä hetkellä on keltainen, kevään vihreä ja oranssi. :)

    Hyvää pääsiäisen jatkoa! :)

    VastaaPoista
  6. Onnea kolmivuotiaalle blogille! Oli kiinnostavaa lukea historia blogin takaa, mulla on hyvin samanlaisia kokemuksia neuleyhteisöllisyyden tervehdyttävästä vaikutuksesta!

    Minä neuloin ensimmäisen neulepaitani vuonna 1986 ollessani 10-vuotias (!). Lankana oli sieltä sinun nykyisen kotikunnan ruokakaupasta ostetut valkoinen ja marjapuuronpunainen mohairhässäkkä. Kai mulla jokin ohjekin oli, mutta en tiennyt mitään tiheyksistä tai mistään muustakaan, joten paidasta tuli ehkä kolme kertaa minun levyiseni. Käärin hihat ja laitoin helmaan nyörin, pääntie oli "muodikkaasti" melkein päältä tippuvan suuri. Käytin sitä paitaa koulussakin. Sittemmin purin paidan ja neuloin langat tilkkutäkkiin, joka on edelleen kesämökillämme käytössä. Harmi, ettei paidasta ole mitään kuvallisia todisteita...

    Yllättäisinkö värillä? Miten olisi sinapinkeltainen!

    VastaaPoista
  7. Onnea kolmevuotiaalle!

    Mun ensimmäinen villapaita oli luonnonvalkoisesta 7 veljeksestä sileällä neuleella tehty perusvillapaita, jossa oli korkea kaulus. Kaulus tuli pääteltyä vähän liian tiukkaan, eikä villapaitaa saanut edes vedettyä pään yli :D Muutenkin se oli niin kutiseva, että purkuun meni.

    Lempivärejä tällä hetkellä ovat kaikki keväiset ja se ikuinen pinkki.... :)

    VastaaPoista
  8. Mä seurailin blogiasi jo vuodatuksen puolella, tosin silloin vielä epäsäännöllisemmin kuin nykyään.

    Mä neuloin ensimmäisen villapaitani 14-vuotiaana koulun käsityötunnilla. 7 veljestä harmaana ja punaisena - Jussipaitaa pukkasi. Virallinen ohje oli Novitasta, mutta opettajan kanssa laskettiin kyllä silmukat mallitilkun mukaan ihan uusiksi. Ohjeesta otettiin lähinnä se kirjoneuleosuus. Paidasta tuli aikas hieno, vaikka itse sanonkin. Ja voin kertoa, että isä oli melko iloisesti yllättynyt saadessaan synttärilahjaksi tän mun suurimman saavutuksen. Pitänee joskus ottaa valokuvia paidasta.

    Ja väritoive vois olla tällä kertaa joku lämmin punainen.

    VastaaPoista
  9. Onnittelut kolmivuotiaalle!
    Täällä taustalla olen jo parisen vuotta sun blogia seuraillut. =)

    Ekan neulepaitani tein yläasteella muistakseeni 8. luokan kässäntunneilla. Langaksi valikoitui aika kasarihenkinen lanka, josta en tykännyt edes tehdessä, joka oli kuitenkin vähiten kamala niistä vaihtoehdoista, joita oli tarpeeksi neuletta varten.
    Aloitettuani neuleen sairastuin ja olin viikon sairaslomalla, sinä aikana tekaisin paidan valmiiksi täysin omasta päästä.
    Kun palautin paitani opettajalle, niin opettaja tykkäsi paidasta täyden kympin arvoisesti mutta luokkakavereilta sain kuulla mutinaa siitä, etten muka olisi itse sitä tehnyt. Ilman ohjetta ja siinä ajassa, ihan varmasti muka äiti auttanut... =/
    Paitaa en käyttänyt kertaakaan mutta vasta yli kymmenen vuotta myöhemmin sain sen heitettyä uffin laatikkoon.

    Tykkään kovasti oranssin ja vihreän sävyistä... =)

    Hyvää Pääsiäistä!

    VastaaPoista
  10. Onnea kolmivuotiaalle!

    Ensimmäinen paita oli punainen puuvillainen CocaCola-paita, pidetyin paita ikinä! Tein sen 12-vuotiaana ja hyvin onnistui mummon ohjeistuksella. Oli jopa silloin esillä kansalaisopiston kevätnäyttelyssä.

    Lempiväri olisi violetti tai punainen.

    VastaaPoista
  11. Ensimmäinen tekemäni villapaitani neuloin 12-vuotiaana. Lankana oli kirkkaan punainen tekokuitumohair. Tein paidan ilman ohjetta. Etu- ja takakappale olivat neliöt, joiden päissä joustetta. Hihat suorakaiteet, joihin neuloin jousteen toiseen päähän. Serkkuni innostamana virkkasin kappaleet yhteen ja villapaidasta tuli ihan karmea. Virkkasin kappaleet ihanliian tiukkaan yhteen, joten siitä tuli ihan epämuodostunut. Päällä se kävi vain kerran. Purin paidan noin kuukauden sisällä ja neuloin langasta lapasia. Niitä tuli käytettyä sitten enemmän.

    Varsinaista lempiväriä ei ole. Neuleissa yksiväriset langat miellyttävät minua eniten.

    VastaaPoista
  12. Hih, ensimmäinen villapaita. :D Löysin Suuresta käsityölehdestä ihanan mohairtunikan/mekon ohjeen. Ostin läjän aivan ihanaa Kid silkiä, ja aloitin ohjeen lukemisen. Ohje oli ainoastaan koossa S/M, ja minä olen kokoa XL. Lievällä avustuksella sain laskettua, että minä tarvitsen noin puolet lisää silmukoita rinnanympärykseen. Ohje kuitenkin aloitettiin helmasta, joten lisäsin saman verran silmukoita sinnekin ja aloin posottaa. Parinkymmenen sentin(!) jälkeen huomasin, että neule on kierteellä. Purkaminen oli yhtä helvettiä, koska mohair. Lisäksi irroitettuani puikot, huomasin, että silmukoiden lisääminen helmaan oli ollut täysin turhaa, ja helmasta olisi saanut vaikka puolijoukkueteltan. :D Koska purkaminen oli mahdotonta, tämä projekti päätyikin sitten roskikseen...

    VastaaPoista
  13. Onnea vuosipäivästä!

    Kysymys innosti vallan blogipostaukseen ensimmäisesti neulomastani villapaidasta ;D Se on reilut 6 vuotta sitten miehelle Novitan Ainosta neulottu jussipaita joka on edelleen joka talvisessa käytössä ^.^

    Lempivärejäni ovat violetti, terrakotta, syvä sininen ja
    vaaleaharmahtavavihreä.

    VastaaPoista
  14. Onnittelut 3-vuotiaalle blogillesi.

    Ensimmäinen villapaitatekele oli yläasteella n.20v sitten, joka jäi kesken eli sitä ei lasketa. Joten ensimmäinen valmistunut villatakki oli pikkuserkun tytölle. Tein sen muistaakseni Novitan bambulangasta ja värinä oli vaalea lila. Aikaa tuosta on noi 3 vuotta ja olin silloin vasta aloitellut lämmittelemään neulontainnostustani.

    VastaaPoista
  15. Onnea 3-vuotiaalle.
    Kyllä esitit pahan kysymyksen, koska en ole varma ihan ensimmäisestä puserosta, siitä on niin kauan aikaa. Olen ollut ahkera neuloja jo noin 13-vuotiaasta alkaen eli puikoilla on ollut vähintään yksi neule. Silloin langat oli Novitaa ja Floricasta tein paljon. Koulussa tehtiin neuleita myös neulekoneella ja konetta sai käyttää myös kässätuntien ulkopuolella. Tein punavalkoisen poolokauluspuseron, jossa etukappaleella oli palloja ja se oli käsin neulottu, hihat olivat punavalkoraidalliset, koneella neulotut, samoin punainen takakappale. Koneella taisi olla kokonaan tehty sininen pusero, jossa oli palmikot etukappaleella. Käsin tein sinipohjaisen kirjoneuleen, jossa oli linnut rintojen kohdalla ja alaosassa oli jotain muuta kirjoneuletta. Samoilta ajoin muistuu mieleen vielä neljäs kokonaan käsinneulottu viininpunainen neulepusero, jossa etukappale oli pitsineuletta ja muut kappaleet sileää. Onneksi äiti tekstiiliopettajana hankki minulle mielellään tarvikkeita projekteihini.
    Mitään näistä neuleista ei ole enää jäljellä.
    Blogiasi olen seurannut jo pitkään myös vuodatuksen puolella.
    Erityisiä väritoiveita minulle ei ole.

    VastaaPoista
  16. Ekan villapaidan neuloin ollessani ehkä 18v. En ollut kovin paljoa vielä siinävaiheessa neulonut, joten päätin sitten valita malliksi monimutkaisimman aikuisten irlantilaisneuleen, minkä vaan löysin.. No ei ne palmikot ongelmaa tuottaneet, mutta se neuletiheys. Neuloin nalle-langasta ja ihan väärän kokoisilla puikoilla ja ihan liian löysää, seurauksella että valmis paita oli liian iso jopa isälleni. Ja olihan se jälki ..noh.. melko ilmavaa. Vuosi sitten raaskin purkaa tämän tuotokseni vyyhdeille, siellä se kippurainen purkulanka nyt odottelee että uskallan dipata sen johonkin väriliemeen. Ei nimittäin olleet ne langat edes samaa värierää! Ja siis olen nyt jo päälle 30v, että yli kymmenen vuotta tuo kellekkään käymätön paita sai kuitenkin olla kasassa. :D
    Tuosta on otettu opiksi, ja nykyisin neulejälki on jo huomattavasti parempaa.
    -puikkotiikeri- (ravelry)

    VastaaPoista
  17. Onnittelut kolmevuotiaalle!

    Ihan ensimmäinen neulepaita taisi syntyä 30 vuotta sitten barbilleni :) Ainaoikeaa vuorotellen kirein ja löysin sekä tipahdellein silmukoin :) jostakin mummun sukkalankajämästä. Mutta jos sitä ei lasketa niin ihka ensimmäinen isompi neulepaita oli ihan itselle vaaleansinisestä 100% akryylilangasta vielä vaaleammin tai tummemmansinisin tehosteraidoin tehty venepäänteinen paita. Kammottava teos näin jälkeenpäin ajatellen, mutta kyllä sitä tuli jokunen vuosi pidettyä, vaikka poikkiraidat tekivät mut vieläkin paksumman näköiseksi. Tuokin paita näki päivänvalonsa yli 20 vuotta sitten... Sittemmin kriteerit langan laadulle on tiukentuneet...

    Jos arpaonni suosii, niin virheät ja mustat kuuluvat ehdottomaan suosikkikastiin :)

    VastaaPoista
  18. Paljon onnea kolmivuotiaalle!

    Vaikka olen jo muutaman vuoden neulonut hyvinkin aktiivisesti (miehen mielestä välillä liiankin aktiivisesti), en ole vielä saanut aikaan yhtään villapaitaa tai -takkia. Muutamia malleja olen kyllä itselleni tulostellut, mutta siellä ne makaavat kansion syvyyksissä. Tykkään enemmänkin sellaisista pienemmistä ja suht nopeista töistä kuten sukista...

    Jos joskus saan hirmuisen villatakki-innostuksen, haluaisin neuloa paksusta lankasta sellaisen pitkän ja lämpimän kotitakin viileisiin talvi-iltoihin. Siinä voisi olla vähän palmikkoakin, mutta pääasia olisi se, että siihen voisi kietoutua oikein kunnolla. Väljä siis. Värinä siinä olisi sellainen tumma punainen. Punainen on muutenkin eri sävyissään lempivärini, eikä punaisia lankoja varastoistani oikein löydy kun ne pääsevät yleensä puikoille hyvin nopeasti... :)

    VastaaPoista
  19. Minä en edes muista, koska olisin ensimmäisen villapuseron tai -takin tehnyt, kun tuntuu, että ainahan minä olen neulonut. Näin äkkiseltään muistuu mieleen pieni vaaleanpunainen villatakki, jonka neuloin 16-17 vuotiaana ajatellen tulevia lapsiani. Eikä takin käyttäjää tarvinnut kauaa odotella, sillä tulin pienen tytön äidiksi heti 18 v täytettyäni. Nyt tuo pieni tyttöni on jo 41v ja viimeksi tammikuussa neuloin hänelle taas villatakin, ihanan porokuvioisen kirjoneuleen. Oma viimeisin neuletakkini odottaa korissa viimeistelemistä ja kokoamista. Se on oranssi puuvillainen pitsineule. Onnea blogin 3 vuoden taipaleesta!

    VastaaPoista
  20. Onnea kolmivuotiaalle! Meidän blogimmekin juhlii - se täytti kaksi vuotta torstaina ja sielläkin on arvonta meneillään, joten tervetuloa vastavierailulle. :)

    Ensimmäinen itse neulomani villapaita oli joustinneuleinen raitaneule seiskaveikasta, ohje Novita 4/2002-lehdestä. Onnistuin projektissani ilmeisesti ihan hyvin, sillä paita on edelleen mieluinen ja käyttökelpoinen. :)

    VastaaPoista
  21. Onnea kolmivuotiaalle!

    Hmm. En taida edes muistaa ekaa neulomaani villapaitaa tai -takkia. Muistan vain sen rakkaan kummitätini minulle neuloman haalarin jossa oli leveät siniset raidat hihoissa. Muuten haalari oli punainen. Olin kait silloin jotain 3-4 v vanha. Itse olen tehnyt neuleita aina 70-luvulta asti. Ensin sukkia ja sitten isompia. Suurin taitaa olla virkattu sängynpeite. Monta kiloa lankaa on mennyt sormieni läpi. Muutaman vuoden kudoin 100 paria villasukkia vuodessa, sitten pidin pienen tauon ja nyt tuon taon jälkeen olen taas innolla mukana puikkojen kilkuttelussa. Sitä tiheämpään neulon, mitä kurjemmin maailma minua kohtelee.

    VastaaPoista
  22. Onnea kolmivuotiaalle!
    Olet ahkerasti jaksanut kirjoitella meidän kaikkien iloksi!

    Ensimmäinen paita johon otin osaa tekemällä 30x30 paloja, oli joskus siinä kasariaikaan. Äitini sen loppuun teki, ja sitä myös piti. Minäkin sain pitää sitä silloin kun olin kipeä. Äitini nimesi sen kipupaidaksi. Se lämmitti ihanasti ja tuoksui äidiltä. Sittenmmin sain sen paidan itselleni äitini jäämistöjä jaettaessa. Kipupaita se on edelleen ja rakas onkin. Vaikkei siinä enää sitä tuoksua olekkaan. Se tehtiin valkoisen eri langoista ja jokainen pala oli erikuosinen. Yllättävistä asioista tulee rakkaita.

    Ihan se oma, alusta loppun tehty, paitani oli persikka väriltään. Isoilla puikoilla ainaoikeaa, jotta nopeasti tuli valmiiksi. Toinen hiha oli toista pienempi, muttei se minua haitannut. Sitä tuli pidettyä. Pidin sitä ylpeydellä.

    Todella mukava arpajaisten aihe.
    Voisin joskus ajatella itsekin pitää tämänkaltaiset.

    oikein suklaista pääsiäistä sinulle!

    VastaaPoista
  23. Ai niin kysyit sitä lempiväriä.
    Pidän kirjavasta, eri värien yhdistelmistä.
    Ja valkoinenkin voisi hyvin sopia äidin kipupaidan kunniaksi =Dhen

    VastaaPoista
  24. Ensimmäinen valmiiksi asti saatu villapaitani oli kokoa vauva(kun en uskonut jaksavani isompaa)Se oli sininen ja edessä oli kirjoneuleella tehty laiva.Olin tuolloin ylpeä siitä n.10vuotta sitten.Laitoin sen säilöön,ajatellen käyttäväni sitä sitten omilla lapsilla.Löysin sen pari vuotta sitten etsiessäni lapselleni omia vanhoja vauvavaatteita mökiltä.Ei meinannut naurusta tulla loppua.Kirjoneuleeen reunoissa oli reikiä ja hihat oli niin tiukkaan kurottu kiinni,että tuskin olisi käsi mennyt läpi.Ja se koko vauva oli kyllä mielestäni pikemminkin kokoa nukke.Ja käsialakin oli aika harvaa ja epätasaista :D

    Lempivärini on pinkki tai vaaleanpunainen.

    VastaaPoista
  25. Onnittelut! Mä luin sua jo vuodatuksessa :) Mun eka ikinä tekemäni paita/takki oli yläasteella, poppanasta kudottu. Luit oikein - poppanasta. Lopputuloksena oli laatikkomainen, jumalattoman suuri ja painava neule, jonka takakappale oli vaaleampaa värierää. Joo, en pitänyt ikinä. Onneksi nykyään onnistuu vähän paremmin :)

    VastaaPoista
  26. O-ou. Lempiväri jäi. Vihreä, tai ruskea. Tai keltainen tai turkoosi...

    VastaaPoista
  27. Ensimmäisen villapaidan neuloin 9. luokalla tekstiilitunnilla. Tia jos tarkkoja ollaan, tein puuvillapaidan. siinä oli korineuletta, peruspalmikkoa ja iso kirjoneulekuvio etukappaleessa. Ja koska neuloin etukappaleen niin turkasen hitaasti, muut osat neuloin sit koneella, jolloin niihin ei tullut sitä korineuletta eikä palmikkoa. hihat on piirun verran liian pitkät, helma liian lyhyt(joku muutti helman pituutta sen miljoona kertaa, kun ei osannut päättää mikä on hyvä) ja ne hihat, no nehän on muutenkin tosi leveät, niinkuin ko. kässänmaikka opetti. Kyllä se käyttöönkin pääsi, ja tykkäsin tosi paljon. Vieläkin on tuolla vaatekaapin perällä, vaikkei enää päälle "kelpaa" en raaski poiskaan heittää, onhan se ihan ensimmäinen itsetehty iso neule.
    Toiveväri... mikähän se vois olla... tykkään kyllä kaikista väreistä, joten jos arpaonni sattuu kohdalle, saat yllättää minut! =)

    VastaaPoista
  28. Onnea!

    Ensimmäinen neulepaitani tein, kun olin noin 10 vuotias. Se oli muistaakseni oranssista Novitan Tahitista. Malli oli melko helppo kappaleet oli pelkkiä suorakulmioita, helmassa ja hihansuissa taisi olla pidennettyjä silmukoita koristeena. Ei siitä kovin kaunista tullut, mutta olen minä tainnut sitä pari kertaa pitää. Sen jälkeen niitä neulepaitoja ja takkeja on kyllä syntynyt niin paljon, etten ole ostanut valmiita puseroita moneen vuoteen, jos ei abipaitaa lasketa.

    Lempivärini on violetti, jos vaikka onni sattuu potkimaan.:)

    VastaaPoista
  29. Onnea kolmivuotisen blogitaipaleen johdosta!

    Ensimmäinen villatakkini oli kasiluokalla neulottu v-aukkoinen palmikkoneulejuttu. Omituisesta, opettajan valitsemasta vaaleansammalenvihreästä (rumasta!) langasta, jonka merkkiä en muista. Ohjeessa oli myös nyppyjä ja salmiakkikuvion sisällä helmineuletta, jonka neulominen taisi olla liian vaikeaa. Muistaakseni korvasin sen lopuksi nurjalla, monen epäonnistuneen yrityksen jälkeen. Takista tuli hieman liian lyhyt, enkä tykännyt väristä, mutta kai sitä tuli pidettyä.

    Saman talvena neuloin villapaidan sellaisesta ysäriväristä, vaaleanpersikkää seiskaveikkaa taisi olla. Malli oli omasta päästä, palmikoita nurjalla pinnalla. Siitä tuli paksu ja tönkkö, saumat aika rumat, mutta pidin silti. Muistan kun yksi kaveri totesi että kainalossa on yksi silmukkavirhe, ja se harmitti kovasti. Ei se virhe, vaan se että siitä piti huomauttaa.

    En muista kumman näistä neuloin ensin. Luultavasti aloitin koulutyön ensin, mutta neuloin paidan kotona ja se valmistui ensin. Ja saattaa olla että koulussa neulottiin vauvannuttuja jo ennen tätä, mutta nämä ovat ensimmäiset jotka muistan.

    Ja jos onni sattuisi suosimaan, niin nykyään tykkään harmaasta, luonnonvalkoisesta, punaisesta, sinisestä, sopivista vaaleansinisen ja turkoosin sävyistä, sellaisista raikkaista selkeistä väreistä :)

    VastaaPoista
  30. Minäkin lueskelin blogiasi jo vuodatuksessa =) Ensimmäinen villapaitani on aloitettu kummipojalle mutta sen tekeminen kesti niin kauan että kummipoika oli jo yli 3v. kun villapaita lopulta valmistui ja se meni sitten ystäväni vauvalle. Villapaita oli vauva kokoa ja se oli vaalean sininen ranglar pusero joka neulottiin helmasta kainaloon pyörönä ja sit ne ranglar kavennukset. Hihat oli vaaleansini, tummansini, valko, beige raidalliset muistaakseni =) Oikeastaan harmi että annoin puseron eteenpäin =) Senhän olisi voinut säilyttää muistona ekasta villapaidasta kun kuviakaan siitä en tullut ottaneeksi.

    Lempivärejä, ruskea, lila, turkoosi, petrooli, leijonan keltainen, okra kaksi viimeistä lienee suurimpia suosikkeja juuri nyt!

    Hyvää pääsiäistä ja onnea blogille!

    VastaaPoista
  31. Voi ei eihän tuo ollutkaan eka villapaita jonka tein vaan eka oli seitsemän veljestä villapaita yläasteella, Se tehtiin neulurilla ja siitä tuli kamala sileää neuletta oleva säkki johon opettaja pakotti tekemään silmukoita jäljitellen kuvion...myöhemmin taisin purkaa sen. Mut henkinen esimmäinen villapaita on tuo edellä kerrottu vauvan neule =)

    VastaaPoista
  32. Onkin kummallinen paikka tämä blogimaailma, kun tämä antaa niin paljon. Moni teistä uppo-oudoista ihmisistä on alkanut tuntua melkein ystäviltä, kun viikottain teidän kuulumisianne tulee seurattua. Yksikin mukava kommentti voi jäädä mieleen pitkäksi aikaa. Ja minusta täältä löytyy ystävällisyyttä, yhteisöllisyyttä ja tsemppaavaa naisenergiaa enemmän kuin voisi uskoa. Sellaista toivoisi tavalliseenkin elämään lisää. Lähtipä tämä juttu nyt...

    Niin arvonta! Ensimmäisen villapaitani tein jokunen vuosi sitten vauvalle, josta ei vielä ollut tietoakaan. Mummun jämälangoista Jämälankakirjan ohjeella ja tuli ihana. Pian se pääsee oikeaan käyttöön ja loppuu se henkarissa roikottaminen!

    Jos onni suosii minua, väriksi valitsen vihreän.

    VastaaPoista
  33. Ensimmäinen oma neuloma villapaita oli 40 cm kirjoneule ruskealla pohjalla harmaita raitoja ja pääkallokuvioita. Mallin tein omasta päästä ja sitäö oli todella mukava tehdä. Kyseinen paita on tehty Paavo August Einarille, joka on mollamaija.

    Sen jälkeen olen tehnyt itselleni kaksi erilaista villapaitaa.

    Lempivärini on vihreä. Mutta olen kaikki "ruokainen" värien suhteen.

    VastaaPoista
  34. Onnea kolmivuotiaalle!

    Mun eka villapaita taisi olla joskus yläasteikäisenä suunnilleen, muistaakseni tein ensimmäisenä isälle jostain vanhoista pilkullisista seiskaveikoista sellasen kauluspaita-tyyppisen neuleen, jossa oli siis jonkinlainen taitettava kaulus ja lyhyt vetoketju... Joskus bloggasinkin siitä vanhana muistona, mutta en löytänyt nyt enää sitä merkintää. Muistaakseni löysin sen blogin alkuaikoina (vanhimmat jutut on siis jo pois netistä) kaappien kätköistä, ja ainakin korjailin saumoja kun olin ommellut esimerkiksi sivusaumat aivan järkyttävän löysästi, kauheita reikiä siellä ;) Isä tais tuon korjailun jälkeen pitää sitä ehkä jopa päällä kerran, ei oo näkynyt sitä ennen eikä eikä sen jälkeen :D

    Yläasteella neuloin myös ihan koulussa neulekoneella paidan, jonka piti olla mulle itselle mutta sen sisään olis valmiina mahtunut ainakin 5 Paulaa ;) Ja aloitin myös yhtä pinkkiä neuletta itselle ihan kotona neuloen, mutta sitä en kyllä koskaan saanut valmiiksi...

    Lempivärikseni on nykyään noussut ehkä vihreä, vaikkakin aika kaikkiruokainen olen.

    VastaaPoista
  35. Ensimmäinen itse neulomani villatakki oli kuopuksen Purtti-takki Novitan Purosta. Pieneksihän se jäi ennen kuin sain siihen vetoketjun neulottua. Onneksi lähipiirissä on muutama pientäkin pienempi, joka pääsee sitten käyttämään tuota takkia. :)

    Ja mitä arvontaan tulee, niin kaikki muu kuin pastellit ja etenkin pastellinsininen käy. Voimakkaat maavärit ja vahvat pinkit on ihunia!

    VastaaPoista
  36. Ensimmäinen takki oli kasiluokalla aloitettu ja ysillä lopetettu kirjoneuletakki. Lankana jotain koulun varastosta löytynyttä lankaa todennäköisesti nyppyyntymisestä päätellen tekokuituista. Valkoinen pohjaväriltään ja kuviot muutamalla vihreällä. Ope suositti neulomaan pyörönä(ja leikkaamaan auki!), mutta jästipää kun olin tein suorilla puikoilla ja langanpäiden määrä oli valtava. puiset napit. Pidin silloin ei ehkä ihan nykyistä tyyliäni, mutta tallessa taitaa äidillä olla.

    Lempiväri on vihreä.

    VastaaPoista
  37. Onnea touhukkaalle 3-vuotiaalle!

    Minun ensimmäinen neulepaitani oli IHANA! Silloin. Neuloin ensimmäisen paitani 5.luokalla eli oliko se sitten 11-vuotiaana? Lankana oli Kuopion Anttilan lankaosastolta (muistan senaikaisen osaston järjestyksen vieläkin!) ostettua mintunvihreää tekokuituista pörrölankaa: ihaninta mitä kuvitella saattoi. Paidalle ei ollut mitään ohjetta, silmukat vaan luotiin ja eikun neulomaan. Helmassa, etu- ja takakappaleiden yläreunassa ja hihansuissa oli joustinta, muuten sileää oikeaa ja venepääntie. Leveyttä paidalla oli tolkuttomasti - ettei vaan aikaansaannoksesta tulisi harmittavasti liian pieni! Mallitilkuista tuskin oltiin meidän huushollissa kuultukaan. Kaverini halusi joskus meillä käydessään kokeilla neulomista, ja sinne vaan sekaan muutama kerros neulomaan! :D Paita valmistui aikanaan, olin siitä tosi ylpeä ja käytinkin paljon. Usein paidan kaverina oli leveä musta keinonahkainen, muovisolkinen vyö tiukasti vyötärölle kiristettynä. Mahtoi olla upean näköinen luomus hintelän pikkutytön päällä! :D Eikä liene yllätys, että mintunvihreä on nykyisin kammoväreistä kammoin.

    Mintunvihreä ja lohenpunainen aikakausi on onneksi yli 20v sitten ohitettu. Huomattavasti enemmän tänä päivänä miellyttäisi vaikka grafiitinharmaa, munakoiso, tummanruskea tai viininpunainen.

    VastaaPoista
  38. Haa, siun blogi on samanikänen ku miun 8) Miun blogi täyttää 9.4. 3 vee, pitänee varmaan jotain kehitellä taaskin :)

    Miun eka villatakki? Öö, jos bolerot lasketaan, niin sitten WM 100%sta tehty kurpitsabolero, tai sit jos ei niin Still Light, joka tosin on mekko..virallinen eka villatakki on Celery WM Twinistä. Olipa sekava selitys. Kaikki nää on aivan ihania, ja käytän niitä koko ajan. :) Boleroa tehdessä olin ensikertalaisena aivan hämmentynyt siitä, ettei sen tekeminen kestänytkään esim. vuotta, minä kun jotenkin kuvittelin, että kaikki villapaidat ja muut sellaiset kestää ihan sairaan kauan tehhä. Nyt tiedän paremmin, että se kestää ihan siitä riippuen, miten innostunut sitä on neulomaan :D

    Tällä hetkellä huokailen kaikelle keltaiselle, olkoon se siis toivevärini.

    VastaaPoista
  39. Onnea 3-vuotiaalle!

    Minun eka villapaitani valmistui ala-asteikäisenä, muistaakseni olin 5. tai 6. luokalla. Äiti toi kaupasta villapaitalangat, kun jaksoin tarpeeksi kauan ruinata: kaksi vaalena keltaista ja viisi violettia kerää jotain mohairtyyppistä lankaa. Ekaa kertaa neuloin jotain pyörönä, keltaisesta 2o2n -resorin ja sitten violetilla vartalo-osaa. Muistelen, että paidasta tuli aivan liian leveä ja lyhyt käytettäväksi, mutta ylpeä olin tekeleestä silti. Mittasin ja laskin silmukatkin aivan omasta päästäni. Vieläköhän tuo tekele mahtaisi löytyä kotipaikan ullakolta jostain...

    VastaaPoista
  40. Muistaakseni innostuin enemmän käsitöistä ylä-asteella. Siellä sai lankoja aika vapaasti kun vain teki työn loppuun asti. Virkkasin neuleen lohenpunaisesta ja siitä tuli hieman iso minulle mutta kaverilleni juuri sopiva ja hän pitikin sitä muistaakseni koko sen syksyn.

    Onnea kolmevuotiaalle!

    VastaaPoista
  41. Onnea kolmivuotiaalle! :)

    Ensimmäinen villapaitani oli yläasteella tekemäni sinertäväpohjainen kirjoneulepaita Novitan Floricasta. Tuli jopa sopiva kerralla! Taisi olla jostain ohjelehtisestä se ohje. Paita on edelleen tallessa, mutta ei ole omaan makuuni oikein enää nykyään...

    VastaaPoista
  42. En ole koskaan neulonut villapaitaa eikä ole haaveissakaan neuloa sellaista. Se kuulostaa niin ylitsepääsemättömän suurelta projektilta. Ompelusta tykkään ja viimeisen vuoden aikana olen tehnyt useammat lapaset neulakinnastekniikalla ja tunisialaisittain virkaten. Neulomiskärpäsen puremaa odotellessa osallistun arvontaan. Toivevärini on vihreä.

    VastaaPoista
  43. Onnea blogisynttäreistä!

    Ekan neulepuseroni tein yläasteen kässäntunnilla, oisko ollu kasiluokalla. Lankabudjettia oli varattu n. 100 mk oppilasta kohden eikä sillä määrällä kovin paljoa tai ainakaan kovin laadukasta lankaa saanut. Langaksi valikoitui joku karmea mohairhässäkkä, jossa oli paljon metrejä painoa kohden. En osannut päättää ottaisko sähkönsinistä ja vai hempeää persikkaa joten otin molempia. :D Puserosta tuli karmea ja muodoton laatikko, vartalo-osa sinisellä ja drop shoulder -hihat persikalla.

    Ei siitä puserosta kovin hyvää arvosanaakaan tullut, muistaakseni jotain seiskan luokkaa. Tästä sisuuntuneena päätin opetella neulomaan palmikoita, ostin jotain jättipaksua ruohonvihreää Novitan lankaa ja suunnittelin itse palmikkopuseron, jota (toisin kuin mohairhirvitystä) tuli oikeasti pidettyäkin jopa ihmisten ilmoilla.

    Toiveväri(t) on vihreä, sininen, violetti...

    VastaaPoista
  44. Onnea 3vuotiaalle! Ja varmasti mukana arvonnassa.

    Eka villapaitani on kasiluokalla tehty. Väreinä musta (takakpl ja hihat) ja etukappale musta-lila. Geometrisesti kuvioitu. Ja ihan perusseiskaveikkaa tai vastaavaa oli lanka. Muistan neuloneeni sen hirrrrveen nopeasti, muut neuloivat kässäntunneilla ja itse vein kotiin ja neuloin aina kun aikaa liikeni. Niin nopeasti, että tein kässätunneilla saman syksyn aikana sukat ja lapaset sekä open ohjauksella neulekoneella 2 neuletakkia, toisen lapsen koossa (meni serkulle) ja toisen äiteelle synttärilahjaksi. Kuin minä niin ehtivä olenkaan joskus ollut? :D

    Jos onni potkaisee niin toiveväreinä jotain ihanan tyttömäistä ja keväistä ;)

    Ps. en ole robotti :D

    VastaaPoista
  45. Kai puuvillaneuleetkin lasketaan? Ihan ensimmäinen joskus yläasteaikoina oli tipun keltainen itse suunniteltu luomus, jossa oli virkattua verkkoa kaula-aukossa, yksi palmikko sivussa ja hihoissa olkapäille jatkuvat palmikot. Siinä tosin äiti auttoi aika lailla. Ensimmäinen ihan itse tehty taisi olla lukioaikana vääntämäni neule, jossa oli Otto Mäkilän maalaus edessä - nyt profiilikuvana Ravelryssa. Sittemmin olen löytänyt toisten suunnittelemat mallit ja toteuttanut enempi niitä. Jos onni suosii, niin vihreä, turkoosi tai violetti ovat hyviä vaihtoehtoja.

    VastaaPoista
  46. Riemukkaat 3 v onnittelut! Kiva blogi - käyn aina lukemassa vaikken aina kommentoikaan...

    Ensimmäinen villapaita? siitä on aikaa. Neuloin sen 10-vuotiaana. Lankana karmaisevaa anttilasta ostettua mohair/poluýakryylisekoitetta jossa oli kiiltäviä lankoja joukossa. Olin aina neulomisen jälkeen yltäpäältä niiden kiiltävien tekokuitulankojen peitossa! Muistan vieläkin kun neulettä tein muovipuikoilla ja se lanka takertui aina siihen muoviin kiinni. Lisäksi paidasta tuli vähän omituinen kun käsialana muuttui kaikkien kappaleiden kohdalla radikaalisti - mutta en silloin tajunnut että puikkoja olisi voinut vaihtaa erikokoisiin kesken neuletta - niinpä takakappaleella oli isoja reikiä ja neule oli harvaa - kun hihat olivat lähinnä peltiä. Voipi olla että äidilläni olisi neule vielä jossain tallella. Oliskin kiva nähdä se ihan livenä! (toka neulepaita syntyi 5-luokalla ja se olikin sitten jo ihan mallikas tekele. sini-valkoraidallinen merimiesneule. )

    VastaaPoista
  47. Synttärionnea! Itse olen seurannut blogiasi reilun vuoden verran, ja ajoittain painiskelen myös samojen ongelmien kanssa kuin sinä aloittaessasi: onko "väärin" lukea/kommentoida blogeja, jos omaa ei ole... Toistaiseksi olen pysytellyt ravelryssä, enkä sielläkään superaktiivisesti - paperimuistiinpanot vie edelleen voiton.

    Mutta siihen asiaan, minun (muistaakseni) ensimmäinen neulepaitani oli yläasteen käsityöprojekti kymmenisen vuotta sitten. Jotain novitan puuvillaa, valkoinen puolihihainen kesäneule, jonka etumuksen sivuun tuli intarsialla puolikas oranssi kukka. Ohje jostain 2000-luvun alun Suurestä käsityöstä muistaakseni. Paita kuuluu edelleen suosikkeihini (vaikka langan laadun huomaa hentoisesta nyppyyntymisestä ja nuhjaantumisesta), mutta nykyään se majailee äitini vaatekaapissa.

    Suosikkivärejäni on paljon, mutta eniten taitaa vaate- ja lankavarastoista löytyä pinkin ja violetin eri sävyjä.

    VastaaPoista
  48. Onnea kolmevuotiaalle blogille!

    Minä olen tehnyt ensimmäisen villapaidan 8 vuotta nuoremmalle veljelleni. Itse taisin olla noin 12v. Villapaidassa oli ihanat 80-luvun pastellivärit: mintun vihreää, vaaleansinistä, vaaleanpunaista ja valkoista. Paidassa oli vihreät joustimet ja sitten jokaisella värillä vuorotellen sellainen raitaryhmä, kapeampaa ja leveämpää. Tein paidan oikein ohjeesta ja sekin oli aika haastavaa kokemattomalle neulojalle. Onneksi äiti auttoi ohjeen lukemisessa! Pikkuveljeni käytti kyllä paitaa ja se on varmaan jossain äitini kätköissä edelleen tallella.

    Suosikkejani ovat vaaleanpunaisen ja punaisen sävyt.

    VastaaPoista
  49. Onnittelut 3-vuotiaalle!

    Ensimmäinen villapaita... Taisin olla jotain 13-14 v. Ohje on... jostain. Korinpohjaneuletta, tummanpunainen seiskaveikka :) Ja villapaitaa pidettiin. Taisin jopa jossain välissä esitellä sitä blogissani :) Sen jälkeen tein ihan omasta päästäni pari villapaitaa, jotka... hmm.. no, oli "vähän" leveitä, mutta niitäkin käytettiin ahkerasti.

    Lempivärini... ehkä helpompi sano että mitä ei: vihreä, sinapinkeltainen, kirkkaat värit.

    VastaaPoista
  50. Onnea kolmevuotiaalle!
    Minä neuloin ensimmäisen villapaitani ja samalla oikeastaan melkein ensimmäisen omaksi iloksi neulotun työni 11 vuotiaana. Äiti osti mulle ohutta luultavasti pelkkää akryyliä olevaa pinkkiä lankaa Anttilasta. Puikot oli 2mm ja tuolloin mulla oli aika standardi käsiala, eikä löysä kuten nyt.
    Sitkeästi neuloin ja niin siitä valmistui paita, jossa oli palmikot sivuilla, muuten sileää ja neulottu toki aikansa tyyliin suorilla metallipuikoilla. Äiti tunnusti myöhemmin ettei uskonut minun saavan paitaa ikinä valmiiksi.
    Paita ei ole tallessa, mutta jotakin hamsteriluonteesta kertoo, että tallessa on yhä se pieni nyttynen tuota lankaa mitä jäljelle jäi... Neiti 2,5 vee ihailee nyttöstä edelleen kun tonkii laatikoitani. :D

    Lempivärit on ne jo tutuksi tulleet, vihreä, ruskea, punainen. Turkoosi, petrooli sekä violetin sävyt on myös kuvioissa mukana.

    VastaaPoista
  51. Onnea 3v:lle. Seurasin blogiasi jo vuodatuksessa ja muistan sut hyvin sieltäkin. Vähän samalla tavalla tutustuin blogeihin ja nettineulemaailmaan ku säkin.

    Neuloin ensimmäisen villapaian itelleni muistaakseni 6. tai 7.luokalla äitini "pakottamana". Neuloin sukkia ym ja äiti oli sitä mieltä että pitäs tehä jotaki muutaki. Hän hommas mulla lilaa 7veikkaa ja sano mallin: 5 peruspalamikkoa paian etteen ja muuten sileää. Alloin neulomaan. Etukappale oli ihan hirveän tiukkaa, mutta palamikot onnistu hyvin ekakertalaiselta. Takakappale, joka oli sileää oli ihan hirrrveän löysää ja reikästä. Siihen loppui lanka ja sitä hommaattiin kyllä lissää, mutta oli tietenki eri värjäyserrää. Hihat onnistu ihan kohtuullisesti. Sain paian koottuakki valamiiks asti, mutten sitä juuri koskaan pitäny, koska a) se kutitti b) oli niin erilaisilla käsialoilla tehty c) väri ei ollu kaikista parhain jne. Joskus sitä oon katellu varastosta mutten oo löytäny, kait äiti on hävittäny sen.
    Onneks onnistuneitaki paitoja on syntyny. Jos onni suosii, lempivärejä on mm. violetti, petrooli, turkoosi, ruskea, vihreän sävyt, punainen. Inhokkeja pastellit ja neonsävyt.

    VastaaPoista
  52. onnea 3v!

    Ensimmäisen (ja toistaiseksi myös viimeisen) villatakkini neuloin viime talven aikana. Tiesin tarvitsevani jotakin tosi lämmintä, kun pakkaset tulevat, ja aloin jo hyvissä ajoin neuloa vaaleanvihreästä isoveli-langasta villatakkia. Takista tuli ihan hyvä, vähän se on epämääräinen kun en mitään ohjetta löytänyt ja itse piti soveltaa, mutta tykkään siitä kun se on niin lämmin :)

    toiveväri olisi joku keväänvihreä tai turkoosi tai pinkki tai joku muu iloinen väri :)

    VastaaPoista
  53. ONNEA.
    Minä purin ikuisuus sitten äidin violetin villatakin (pörrölankaa ja vaikea purkaa) ja neuloin itselleni villapaidan, johon virkkasin pinkillä kauluksen reunan, hihansuun reunan ja helman reunan. Taisin hurmata pojat, joten onnistuin hyvin

    VastaaPoista
  54. Onneksi olkoon kolmesta vuodesta. Ja voin tunnustaa lukeneeni blogiasi melkein alusta asti. Ensimmäinen villapuseroni, ja itse asiassa yksi ensimmäisistä neuleistani oli valkoinen 2o2n pusero, jonka aloitin arviolta 10-vuotiaana (opin neulomaan 5v) kun kaulaliinat ja sukat rupesivat tökkimään liian helppoina. Aloitin tekemään sitä vanhasta lankakerästä, jonka löysin mummolasta, ja pyysin neulomista harrastamatonta äitiäni ostamaan minulle uuden kerän aina kun edellinen loppui. Äiti ei pätkääkään välittänyt materiaaleita saati neuletiheyksistä, joten valmiina vaate oli kuin iisakin kirkon ja tilkkutäkin risteytys. Jättikokoinen ja täynnä kerän levyisiä raitoja paksusta villasta hopeanhohtoiseen tekokuituun, joka oli niin ohutta, että oli kuin kalaverkkoa muihin osioihin verrattuna. Kertaakaan en tainnut sitä päälläni pitää, mutta sen jälkeen puseroita ja takkeja on syntynyt varmaan kolmattakymmenettä. Ja onneksi huomattavasti huolitellumpia.

    VastaaPoista
  55. Ja edelliseen kommenttiin lisäyksenä, että langan väritoive olisi lämmin tumma vihreä tai tumma poltettu oranssi.

    VastaaPoista
  56. Haa, voin sanoa että luin tätä jo vuodatuksen puolella! Taidan olla niitä harvoja. :)

    Muttamutta. Villapaitahan miulla on ollu puikoilla kohta pari vuotta. Stitch 'n bitch kirjasta. Vihreää cascaden 220, jostain syystä tasainen sileä oikea ei kuitenkaan aina houkuttele vaan se etenee pätkissä tasasin väliajoin.

    Villapaitatarinoita miulla ei kai ole, kun en niitä vielä oo aikaan saanut. Tai yksi on. Eräs vanhemman puoleisen jo edesmenneen sukulaismummon tekemä villapaita odottaa purkua. Kaunista ruskeaa villaa olis monta kerää tarjolla, kun vaan jaksais. Paita on kokoa XXXXXXXXXXXXXL/HL (hevosen loimi) ja ei siis sovi suvun miehistä kellekään. Samoin palmikot ovat vähän siten sun täten ja lanka odottaa jo uutta elämää jossain toisessa muodossa....

    VastaaPoista
  57. Ensimmäinen villapaitani taisi olla n. 10 vuotta sitten vaaleansinisestä nallesta neulottu palmikkopaita, joka pitkällisen ja tuskaisen työn tuloksena päätyi lopulta äidille ja on hänellä edelleen käytössä. Malli ei näyttänyt yhtään hyvältä päälläni, eikä kyllä värikään. En ole asiasta viisastunut vaan yhä edelleen kaikki isommat työt päätyvät yleensä mamman vaatekaappiin... Ehkä jonain päivänä älyän, mikä juju on esim. mittojen ottamisessa, josta moni niin kovasti tuntuu muistuttavan! Blogisi on ihana, kiva lukea ja hieno juttu, että kuviinkin on panostettu!

    VastaaPoista
  58. Onnea kovasti 3-vuotiaalle!

    Blogisi oli ensimmäisten joukossa joita aloin seuraamaan kun kuopukseni masuvaivojen vuoksi yön pimeinä tunteina aloin etsimään pakotietä alakuloisille ajatuksille (onneksi oli uudet älypuhelimet...).
    Samaan aikaan löysin neulomisen uudestaan. Esikoisen kanssa alkuajat menivät samoissa merkeissä kuin sinulla, silloin vain en löytänyt blogistaniaa, eheydyin kuitenkin ajan kanssa. Omaa blogia minulla ei ole, salaa haaveilen mutten ole toistaiseksi uskaltanut.

    Niin ja siitä villapaidasta. Lukioaikana neuloin jostain Novitan kammopörrölangasta pooloneuleen itselleni. Pidetty tuotosta ei juurikaan, mutta tallessa on edelleen, ihan vaan siksi.

    Oikeastaan 1. villapaidakseni lasken mieluummin esikoiselleni tekemäni Suvi Simolan Pikkuveli-neuletakin josta olen tavattoman ylpeä. Ja sitä on pidetty ihan tooodella paljon, ja väritkin valitsin sopivan neuraalisti joten ensi vuonna isosiskon pikkuveljen saa käyttöönsä itse pikkuveli.
    Ihanaa kevättä! Niin ja värien suhteen en ole lainkaan nirso, kaikki käy.

    VastaaPoista
  59. Onnea 3 vuotiaalle! :) Tippalinssiin tuli kun kertomustasi luin.

    Noh, oma eka neulepaiani oli yläasteen valinnaisen käsityötunnin pakkopullaa josta ei ainakaan neuleinto kasvanut. Oli siis pakko tehdä villapaita, koneella tai käsin. En jaksanut jonottaa konetta (miten niin kärsimätön?) vaan halusin sen kamalimman pakollisen jutun ekana alta pois, jotta voisin sitten keskittyä kivoihin ompelujuttuihin. Otin siis koulun varastosta paksuinta mahdollista lankaa, kamalaa outoa tunkkaista vihreää, paksuimmat puikot ja tikuttelin niillä. Muistelisin, että halu päästä tuosta eroon oli niin suuri, että tein iltaisin kotona vain kidutusneuletta, kappaleen viikossa ja viidennellä ompelin yhteen. Aika hyvin neulomisvihaajalta! :D En muista oliko muuta ohjetta kuin joku opettajan peruspaitaoje. Oliko sellaistakaan? No, äitini säästäväisenä purki neuleen aika pian ja kerät ovat vieläkin äidin komerossa. Jos joskus vaikka tarvitsee. ;)

    No joo. Nyt on eka takki tulossa itselle sitten tuon kokemuksen, yhden hihattimen olen tehnyt itselleni ja pari vauva-taapero kokoista rävellystä. Eli en ole kova takkien neuloja. Lempparivärejä ovat kaikki muut paitsi beeshi ja persikka, ja itse asiassa nekin menee jos on joku oikeen nätti sävy!

    -Villafani

    VastaaPoista
  60. Onnittelut 3-vuotiaalle ;)

    Aika paha kysymys tuo ensimmäinen villapaita... auts! *kaivelee kovasti muistikomeroita* Siitä on ainakin yli 20 vuotta aikaa, kun olin vähän toisella kymmenellä, ja se taisi olla Novitan malli, puolipatenttia suurimmaksi osaksi ja kainaloaukoissa kierrepalmikot, hihansuissa ja helmassa sekä kaula-aukon reunassa 1o1n-resorit. Langan nimeä en muista, mutta se oli jotain vaalealla ja hennon vihertävällä meleerattua, hiukan mohairia tms. sisältänyttä lankaa, koska pinta oli karvaisehko. Kaunis se oli ja taisi tulla käytettyä aika lailla "loppuun".
    Silloin nuorempana tuli neulottua monen monta puseroakin, mutta sitten tuli piiiiiitkä tauko ja näperrettyä kaikenlaista muuta. Nyt on taas ollut mukava neuloa lapsille kun työt valmistuvat paljon nopeammin kuin itselle :D

    Ja se lankaväri... vihreävihreävihreä.... melkein mikä tahansa vihreä, mutta metsänvihreä, sammalenvihreä, kevään vihreä tai lime, ne on "NE" vihreät =)

    VastaaPoista
  61. Ensimmäinen villapaitani, hmm. Se taisi olla se vaaleansininen hupparintyylinen esikoiselleni, joka oli tuolloin ihan vastasyntynyt. Eli se on neulottu joskus syksyllä 2008, jolloin olin itsekin vasta uudelleen tutustumassa neulemaailmaan, enkä tiennyt mitään mistään blogeista tai ravelrystä. Ohje taisi olla ihan Novitasta. Ei siitä mitenkään siisti tullut, tai no siis, en ehkä osannut vielä silloin neuloa saumoja kovinkaan nätisti. :D Mutta joka tapauksessa, ehkäpä mun neuleinnostus alkoi juurikin tuosta villapaidasta, koska jos siitä olisi tullut ihan käsittämättömän kauhea, niin tuskin olisin neulomista jatkanut. (Mikä hirveä mielikuva! EN NEULOISI! Mitähän mä sitten tekisin? Varmasti olisin ihan pahoilla teillä. :D)

    Ja se toiveväri... voi että mä en ikinä osaa vastata näihin. Violettihan se on perusvarmasuosikki, mutta onhan niitä muitakin, keltainen pinkki vihreä valkoinen harmaa sininen ...

    VastaaPoista
  62. Olikohan ne ensimmäisiä? Kun olin vaihto-oppilaana, podin koti-ikävää ja olin välillä yksinäinen. Ostin jotain sähkönsinistä mohairtyyppistä ja väkersin laatikkomallisen paidan äidilleni ilman ohjetta. Muistan että tein pari sitten itsellenikin, millaisia, en jaksa muistaa.

    Kirjoneuleet halusin opetella myös haastavasti. Ostin vähillä rahoillani pirkkalankaa ja tein Sirkka Könösen Metsä kukkii -paidan (12 eri väriä). Ihmettelin, kun jouduin ostamaan monta kerää lankaa lisää. Paidasta tuli val-ta-va. Aivan käyttökelvoton. Olin teini, en muista kuinka vanha.

    VastaaPoista
  63. Onnea blogisynttäreiden johdosta. Suuri Käsityökerho lehti alkoi ilmestyä vuonna 1974 ja siitä neuleurani alkoi. Olin 12-vuotias ja tuntuu ainakin, että kudoin lähes kaikki mallit silloisista lehdistä. Äitini kannusti kovin, koska ns.susia ei tullut, vaan kauniita neuleita. Laajensin neulomoni tekemään puseroita myös koulukavereilleni. Olinkin kovin suosittu, koska pusero tai takki valmistui viikossa. Kivat taskurahatkin sain kokoon, kuin tyhjästä.Parin vuoden päästä laajensin edelleen. Tälläkertaa ompelukone surrasi itselle ja kavereille vaatteita, sekä kasseja.Harrastus jatkuu edelleen ja loppua ei näy, vaikka välillä tuleekin kyllästymistaukoja.

    Lempiväriä en osaa mainita, se on milloin mikäkin.Vihreästä ja keltaisesta en tykkää.

    Terveisin Sipipyy

    VastaaPoista
  64. Ensimmäisen neulomani villapaidan neuloin aikuisiällä tapahtuneen neuleherätykseni alussa. Lähes heti ison työn kimppuun, eihän se voi olla niin vaikeaa! Pusero miehelle harmaasta Sandes Mini Duettista. Muuten onnistui, mutta olkasaumoihin en ole tyytyväinen, kun en vielä silloin tiennyt miten ne kannattaa toteuttaa.

    Toivevärejä voisivat olla vihreät. Varusteissa (mutta ei itselle tarkotetuissa langoissa) kuten projektipusseissa myös hempeämmät värit kuten lämmin vaaleanpunainen ihastuttavat.

    VastaaPoista
  65. Onnentoivotuksia blogisynttäreiden johdosta!!

    Muistikuvat ensimmäisestä villapaidasta ovat yläasteelta, luultavasti ysiltä, sillä neuloin kuviopaidan kummipojalleni. Varmaan siinä auton kuva oli. :) Lankana todennäköisesti nallea tai seiskaveikkaa.

    Juuri nyt lempiväriksi voisin mainita turkoosin.

    Mansikkamaa

    VastaaPoista
  66. Onnea! Kiva kuulla blogisi taustatarinaa!

    Aloin neulomaan poikaystävälleni villapaitaa, joka oli täydellisen värinen hänen silmiinsä (myrskytaivaan sininen). Kun paita oli melkein tehty, mies ilmoitti, ettei tahdo muita vaatteita ko mustia. Purin koko hoidon (en siis suhdetta, vaan paidan) ja päätin tehä sairaalassa pitkäaikaishoidossa olevalle ystävälleni paidan. Ystävä oli innoissaan, kunnes pääsi sairaalasta ja halus juosta ympäriinsä vaan kaikissa kevyissä, kesäisissä vaatteissa :D En ollut vaan tarpeeksi nopea. Keskeneräinen paita odottaa vieläkin mun laatikossa.

    Vaaleanpunainen tai vihreä :)

    VastaaPoista
  67. Onnea 3-vuotiaalle blogille. Taustatarina oli kivaa luettavaa.

    Eka villapaita tuli tehtyä ehkä noin 13-vuotiaana. Rennon perusvillapaidan ohje oli ohjeena. Lanka oli jotain pörröistä ja käsittämättömän rumaa tummahkoa vihreää. Sitä ostettiin reilusti. Puikotkaan eivät olleet ihan ohjeen mukaiset. Ja mitään mallitilkkua ei neulottu. Lanka loppui kesken, paita vaikutti jo puikoilla leveähköltä. Kaulus tehtiin jollain mystisellä muulla langalla. Yritin tehdä paidassa nurjia kerroksia ohjeen mukaan. Lopputuloksena helmassa noin 3 kertaa kierteellä olevia silmukoita muutaman kerroksen matkalla. Ja se lopputulos. Ei ahdistanut. Ympärys nimittäin. Ei edes silloin, kun alla oli villapaita, pilkkihaalari ja ylimääräinen toppatakki. Ei siis tullut paraatipaitaa, mutta paita silti. Vaikkakin erittäin omituinen jopa aikakautensa tuotteeksi.

    -Hely

    VastaaPoista
  68. Voi kamala, ei kait tähään ikään päästessä (43v) enää voi muista mikä oli eka neulepuseroni. Apua, varmaankin neuloin sen yläkouluaikaan, eli 80-luvulla (hitto, kun mä kuulostanKIN VANHALLE!!!). Ja todennäköisesti pusero oli oikein värikäs jämälangoista neulottu raitavillis, sellainen perusputkimalli, jossa ei ollut mitään naisellisia muotoja. Sellaisen ainakin olen joskus nuorena tehnyt. Sen kohtalosta ei ole kyllä mitään hajua. Hhhhmmm, pitäisköhän muuten verestellä vanohja ja kokeilla tehdä sellainen uudetsaan... mutta naisellisen muotoinen. Joo, mä muuten taidan neuloa sellaisen! Kiitos inpiraatiosta =o)

    VastaaPoista
  69. Oikein paljon onnea 3-vuotiaalle! Äkkiähän tästä bloggaamisesta tulee tapa - ja hyvä semmonen. Eikai sitä muuten tulis kuvattua tekeleitä, myöhemmin ei varmaan muistais mitä on tullu tehtyä. :o) Olen seuranu sinun blogia vuodatuksen ajoista lähtien - meni vain vähän pitemmästi ennenko "uskalsi" kommentoia. :o)

    Sitte se villapuserotarian:
    Tein ekan villapuseron miehelleni, silloiselle poikaystävälle, vuonna 2007. Muistiinpanojen mukaan aikaa meni pari kuukautta. Hellu oli pitkään jo toivonu villapaitaa, mutta mie en ollu uskaltanu alottaa niin isoa työtä. Opiskelijan budjetilla raskin viimein ostaa useamman kerän tummanharmaata 7 veljestä (eihän silloin vielä muista ko Novitan langoista mittään tiennykään!). Maksoivat varmaan parikymppiä (siis paljon). Ohjekihan oli tottakai Novitasta. Pusero oli helppo ja nopeahko kutoa, eikä silloin vielä älytön sileän neulominen tuntunu miltään, helpolta vain. Olihan puserossa kuiten palmikot eessä tuomassa vähän haastetta.
    Muistelisin, että hankalin vaihe oli saumojen ompelu (eikä taaskaan mitään käsitystä, että olis voinu tehä pyörönäki). Siltähän ne näyttääki: irvistellee aika pahasti.
    Se pusero neulottiin rakkaudella ja sitä on kyllä pidetty ja pidetty. Välilä vähän pestykki, mutta yllättävän hyvännäkönen se vielä on. Toki se on käytössä venähtäny melkosen isoksi, mutta eihän sitä raaski pois heittää. Jännä, sitä muistaa ihan selvästi niitä hetkiä ko on neulonu sitä puseroa silloisen kodin sohvalla. :o)
    Tässä muuten linkki puseron Ravelry-sivulle: http://www.ravelry.com/projects/heiri/01-miehen-palmikkoneule

    Se lempiväri: jos on kyse sukkalangasta niin turkoosi tai oranssi, jos muusta tekstiilistä niin harmaa kävis edellisten lisäksi.

    VastaaPoista
  70. Onnea 3-vuotiaalle! En ole tainnut koskaan ennen tänne mitään kommenttia jättää, mutta ahkerasti on jo jonkin aikaa tullut seurattua blogiasi. Oot niin taitava ja viitseliäs, vähän oon kade.

    Pohdin tätä villapaita-asiaa just pääsiäisenä ja tajusin, etten oo ikinä neulonut paitaa (slipoveria ei kai lasketa?)! Kaikennäköstä neulomusta ja virkattuakin on kuitenkin vuosien aikana tullut tehtyä. Sorruin äskettäin ostamaan punertavaa Novitan Rose mohairia oikein roppakaupalla, koska oli niin halpaa (lähikaupassa 1,50e /kerä!). Yleensä olen saanut pidettyä sen lupaukseni, etten osta mitään lankaa tietämättä, mitä aion siitä tehdä, mutta nyt tuli poikkeus. Paidaksi olen sitä suunnitellut, mutta ehkä sitten joskus, kun muut työt ja muutama stressaava tentti on saatu alta pois..

    Tykkään melkeinpä kaikista kirkkaista, puhtaista väreistä (siksipä tuo mohair-ostokseni vielä vähemmän minun tyyliseni on) ja valkoisesta. Jos nyt nyt yhden värin sanon, niin kyllä se punainen täytyy olla :)

    -Kiiku

    VastaaPoista
  71. Onneksi olkoon synttäreistä! =)

    Ekan paidan neuloin 8.lk... ja 9lk. Projektiin oli tarkoitus käyttää 8lk kässätunnit, mutta mulla meni vielä 9.lk syksykin siihen ;) Johtui paljolti siitä että paidasta tuli koko XXXL. Ei sen takia että olisin ollut sen kokoinen, vaan koska en halunnut / jaksanut / suostunut (??!) laskemaan ja mittaamaan oikeaa kokoa, vaan halusin "rennon" puseron. Kaapissa se on mukana edelleen yli 10v jälkenkin, käyttöön pääsee aina silloin tällöin sairastaessa, siihen on mukava kääriytyä =) Väriltään myrkynvihreä ;)

    VastaaPoista
  72. Onnittelut 3-vuotiaalle! Ihan kuin oman ekan tyttären vauva-aikaa olisi lukenut, meillä meni touhu melkein samoin, ikävä kyllä. Ja vuodatuksen ajoista asti on tullut seurattua erittäin taidokkaita töitäsi! :D

    Mun ensimmäinen neulepaita oli malli suuresta käsityölehdestä, jonka neuloin 14-vuotiaana vihreästä merseroidusta puuvillalangasta. Lanka oli paksua ja halkeili, mutta sinnillä sain paidan valmiiksi. Se oli kokonaan ylhäältä alas saakka muistaakseni jotain lehtikuviota. Olin siitä kovin ylpeä ja niinpä tuo painava ja kuumakin paita oli päälläni kesällä rippijuhlissani ja hikihän siinä virtasi :D Kun syksy tuli siskoni lainasi paitaa kouluun ja tuli kotiin mukanaan viesti koulukaverilta, joka ehdottomasti halusi samanmoisen. Koska en toista todellakaan jaksanut neuloa, päädyin lopulta tiukan kinumisen jälkeen myymään paidan siskon ystävälle. En tuosta nyt kovin kummoista tiliä tehnyt, mutta pääsin ensi kertaa oikeaan lankakauppaan ostoksille lankarahoineni :D

    VastaaPoista
  73. Onnea 3-vuotisesta bloggaajan taipaleesta. Minäkin luin blogiasi jo vuodatuksen puolella.
    Ekan villapuseron neuloin noin 12-vuotiaana. Kirjoneuletta punaisella ja vihreällä. Pohjaväri oli punainen ja siinä vihreällä ruutuja. Sairastin siihen aikaan tuhkarokkoa ja olisi tehnyt mieli neuloa mutta silmät oli niin arat etten pystynyt. Aika suuritöinen villapusero oli kun pituus ylsi tuonne pyllyn alle. Siis pusero tuli itselleni. Langathan oli siihen aikaan äitini itsekehräämiä ja värjäämiä. Sehän se ihmeellistä olikin että jopa onnistui, ei kiristäneet edes lankajuoksut nurjalla puolella. Kaipa se muutaman vuoden päästä purettiin ja langat käytettiin johonkin torkkupeittoon.
    Toivevärini on fuksia mutta vihreäkin käy tai violetti.

    VastaaPoista
  74. Hei.
    Ensimmäinen villapaitani, tosin saattoi olla oikeasti jonkinlainen tekokuituneule. Vaate nyt kumminkin. Olen sinisen ihminen, joten värinä oli sininen. Pitsineuleita en uskaltanut tuolloin vielä yrittää, joten päätin että helmineuleella mennään. Käsityölehdestä löysin kauniin mallin, jossa oli leveä poikkiraita keskellä puseroa. Ehkäpä sen ajan muotia. Minä tein raidasta valkoisen. Ei minulla ollut suurta kokemusta langoista, nätti väri riitti valintaa. Sitten vaan ohjeen määrämät silmukat pöyröpuikolle ja tekemään. Ahkerasti neuloinkin, ei mennyt montakaan päivää kun olin jo kainaloissa, sitten hihat samaan kohtaan ja yhdistämään kaikkia kaarrokkeessa. Pyöröpuikko oli ehkäpä hiukkasen liian lyhyt, joten työn kokoa oli hiukkasen vaikea arvioida. Toisaalta mitäpä sitä tarvitsikaan arvioida, minähän tein ohjeen mukaan joten sopiva oli tulossa. Vihdoin oli aika päätellä pääntien resorit ja levittää valmis pusero ihailtavaksi. No joo, isäni sitten käytti sitä metsätöissä ahkerasti, hiukkasen oli väljä hänellekin, mutta kehui kovasti kauneimmaksi työvaatteeksi minkä omisti! Minä olin silloin ehkäpä 12v. ja minua olisi puseroon sopinut kaksi. :)
    Edelleenkin pidän sinisestä, mutta näin keväällä sellainen kirkas keltainenkin ilahduttaa.
    Terveisin Marjaana

    VastaaPoista
  75. Mukana arvonnassa :)

    Ensimmäinen neulepaita... Hmmm... En tarkalleen muista minkä ikäinen olin. Ala-asteella. Vaaleanpunaista mohairia (yök!). Tiukka käsiala, haljennut etusormenpää (edelleenkin molempia!). Neule tehtiin suorista kappaleista, olkapäiltä ommeltiin hieman kiinni = venepääntie. Tunsin velvollisuudeksi tiristää sen loppuun kun äiti oli ostanut langat vähistä rahoistaan.
    Sitä vaan en enää muista, pidinkö kertaakaan päälläni koko paitaa! :D

    VastaaPoista
  76. Mulla on hauskempi muisto ekasta topista, olin ostanut nauhamaista lankaa ja komeat paksut puikot. Olin ajatellut, että helppo malli ja paksuilla puikoilla valmistuukin nopeasti. Työ ei ole kuitenkaan koskaan valmistunut ja useiden muuttojen jälkeen en ole enää edes varma, onko aloitus enää edes tallessa.

    Jos minulla käy tuuri, niin lempivärejä petrooli, harmaa, musta.

    VastaaPoista
  77. Ekan neulepuseron tein yläasteella koneella, mutta ensimmäisen käsinkudotun neulepuseron tein ollessani 18v., kun minulle syntyi pikkuveli. Tein hänelle joululahjaksi turkoosista Nalle-langasta pienen pitkähihaisen neulepuseron, jossa luki valkoisella langalla nimi. Meinasi itku tulla, kun näin pikkuveljen eka kerran tuo paita päällä (näimme tosi harvoin, kun välimatkaa oli 500 km tuolloin ja opiskelijana ei ollu vara matkustella). Sain tuon neulepuseron 7 vuotta myöhemmin omalle lapselleni käyttöön:D

    VastaaPoista
  78. Onnea 3-vuotiaalle!

    Ekaa villapaitaa/takkia en muista, mutta ensimmäinen suurempi neuletyö ollut lieneen, kun neuloin yläasteen kässätunneille neuleliivin. Se oli aivan kertakaikkisen hirveä; värit kirkkaita, edustassa jotain kuvioita (kukka?) ja reunassa tietenkin hapsut! Hyvin hippi-tyylinen.. Ja lanka tottakai 100% akryllia. On se vanhempieni luona säilössä yhä vieläkin, luultavasti. Ensimmäinen neuletakki/paita on sitten lieneen tullut vasta vuosia tämän jälkeen, luultavasti se on ollut vauva-kokoa.

    VastaaPoista
  79. Ensimmäinen villapaitani syntyi muistaakseni 5. luokalla. Se oli aniliininpunainen ja puolipatenttia, ajan muodin mukainen leveä laatikko venepääntiellä.

    Itse muistan, että se oli ihan älyttömän hieno. Jälkeenpäin äiti on kertonut puserosta muutaman faktan... lanka oli halvinta mahdollista (100% akryylia?). Äitiä oli kuulemma hävettänyt kun kuljin se villapaita päällä, mietti vaan, että toivottavsti eivät ihmiset luule hänen tekemäkseen. Se ei ehkä sit ollutkaan niin täydellinen kuin omissa muistoissani. ;-) Onneksi nämä paljastukset tulivat vasta kun tapahtuneesta oli kulunut yli 20 vuotta ja useita kymmeniä villapuseroita eli rikos oletettavasti vanhentunut.

    Värimaailma menee viininpunainen/ violettiakselille.

    VastaaPoista
  80. Ensimmäisen villatakin neuloin melkein kolme vuotta sitten veljeni poikavauvalle ristiäislahjaksi. Vaikka monta vuotta olinkin neulonut pipoja, sukkia ja lapasia en ollut uskaltanut aiemmin ryhtyä minkäänlaiseen vaateprojektiin. Jännitin alkuun osaanko ollenkaan ja tuleeko tästä yhtään mitään mutta takkia tehdessä koin kuitenkin suuria onnistumisen tunteita huomatessani osaavani sittenkin. Kootessani takkia huomasin että jokin mättää takin hupussa mutta sain kuin sainkin sen siististi kiinnitettyä. Neulehuppari tuli käyttöön ja lähtipä se vielä kiertoonkin, mikä teki minut vielä iloisemmaksi. :) Langan ostin Tallinnasta mutta merkkiä en muista. Tummanruskeaa villasekoitetta kuitenkin. Tuon takin neulomisen jälkeen olen neulonut useamman vauvan ja taaperon villavaatetta mutta vielä en ole uskaltanut lähteä neulomaan aikuisen koossa. Suunnitelmat kuitenkin ovat jo valmiina, enää rohkeus ja pitkäjänteisyys lähteä toteuttamaan uupuu. :)
    Jos nyt voitto osuisi kohdalle niin kevään kunniaksi toivoisin jotain pirteää väriä, pinkkiä tms. :)
    Onnea blogisynttäreiden johdosta!!

    VastaaPoista
  81. Onnea kolmevuotiaalle! :)

    Ihan ensimmäinen villapaitani taisi olla kasiluokkalaisena vuonna 2009 Mambosta neulottu paita. http://siskoneule.vuodatus.net/blog/1767703/pusero-on-viimeinkin-valmis/ Valmista ohjetta en paitaan käyttänyt, vaan tein puseron kokeilujen kautta, joten aika ylpeä aikaansaannoksestani olin. :)

    Tällä hetkellä inspiroivat aniliininpunainen, turkoosi ja keltainen.

    VastaaPoista
  82. Onnittelut kolmevuotiaalle :-)

    Taitaa yläasteelle johtaa jäljet. Muistan jotta kudoin kivoja pikkuneuleita pikkusukulaisille.

    Itselle sitten vähemmän söpöä. Ensimmäinen isoin lienee liivi? vai miksikä kutsua neuletta joka alkaa resorilla ja loppuu resoriin. Kaksi samanmoista kappaletta ommeltiin olkasaumoista ja sivusaumoista kiinni. Ja toivottavasti muistan väärin, etu- ja takakappaleet olivat eriväriset...

    Vaikka olenkin moniväriruokainen, joku tolkku sentään ;-)

    VastaaPoista
  83. Onnea 3v.

    Muisti ei nyt varmasti pelaa ihan sataprosenttisesti, mutta luulisin ensimmäisen puseron/villatakin valmistuneen esikoistyttärelleni. Lanka oli valkoista pirta villanallea. Neuloa väkersin pienet kappaleet ja kun palat oli yhdistetty, niin ajattelin sen olevan niin pieni, ettei se mahdu kenellekkään päälle. Minulla oli vauvoista niin vähän kokemusta, että näin jälkikäteen hirvittää. Villatakki ja housut olivat kuitenkin juuri sopivat ja olinkin itsestäni oikein ylpeä:)

    Punainenhan on hyvä väri:D

    VastaaPoista
  84. Ja kiitos sinulle, Emma, olet upea!

    Minä neuloin ekan villapaidan, jos oikein muistan sen ekaksi, serkkupojalleni äitinsä pyynnöstä. Olin ehkä jo yläasteella. Langaksi sain violettia ja keltaista, ehkä vihreääkin, ns. vauvalankaa eli akryylia ja muistan, että se ei tuntunut käsiin kivalta (en silloin vielä tiennyt kuiduista mitään). Parivuotiaan kokoinen paita syntyi nopsaan ja fiksusti ohjeessa oli molemmat olat nappikiinnityksellä, olkasaumoja ei siis ommeltu ollenkaan ja kappaleetkin olivat aika suorat. Jotain raitaa tai ruutua siihen tuli, mutta violetti oli pääväri. Serkku ehti ehkä pitääkin sitä ennen kuin kasvoi puseron ohi.

    VastaaPoista
  85. Onnea kovasti! Vuodatuksen ajoista olen seurannut siuta ja siun muksun kasvamista. :)

    Miun ekoja villapaitoja oli kaksi. Koulussa seiskalla piti neuloa paita ja samaan aikaan tein kotonakin. En muista kumpi valmistui ensin. Toinen oli lähes neonpinkki suorista kappaleista tehty, jossa oli pari diagonaaliraitaa (yök mikä yhdistelmä). Toinen taas violetti puolipatenttipusero, sellainen lyhyt ja leveähihainen, mikä silloin 80-luvun lopussa oli muotia. Ihan hyvin ne onnistuivat, sillä olin neulonut monet sukat ja lapaset siihen mennessä. Lanka oli molemmissa jotain keinokuitusekoitetta, kevyttä ja ilmavaa. Valitettavasti kumpikaan ei ole enää tallessa.

    Kai mie vielä ehin mukaan? ;)

    VastaaPoista

Kiitos kommentista :)