Harmaskuu

Harmaata on, niin ulkona kuin puikoillakin. Näistä jälkimmäinen huomattavasti mukavampaa ;)

Vastalääkkeekksi harmauteen (joka nyt sinänsä ei miuta sen kummemmin vaivaa, olen syksyihminen) nappasin Virkatulta linnulta haasteen, joka kehottaa esittelemään kuusi kesäkuvaa kivoista asioista :)

1. En ole tainnut täällä mainita, että miehellä on harrasteautona amerikanrauta, Dodge Dart vm. -66. Varsin oleellisena osana kesäämme kuuluu siis cruisailu. Kutoskoneen jyrinään pienin matkustaja nukahtaa lähes aina :)

2. Joku ehkä muistaa että viime kesänä satoi hieman? Bongaa kuvasta sateensuojan löytänyt siivekäs!

3. Miun oma kesäreissu Helsinkiin ystävän luokse viikonlopuksi oli yksi kesän kohokohdista. Käytiin Suomenlinnassa ja Lintsillä ja vaikka missä :D

4. Perheen kesken tutustuttiin lähiseudun nähtävyyksiin. Lilja puhuu vieläkin Outokummun kaivosmuseosta, jaksoi kävellä siellä pitkin tunneleita ja kiivetä hirveän määrän portaita ylösalas parin tunnin ajan eikä valittanut kertaakaan!

5. Mölkkyturnaus mummon ja vaarin mökillä Suomussalmella kuuluu myös vakiona kesään. En nyt kyllä taas yhtään muista kuka voitti, mutta ei sen niin väliä. Tärkeintä on hauskuus! Astetta tyylikkäämmät pelivälineet kuin kaupan mölkky, vai mitä?

6. Niiden sateiden ansiosta vihreyttä riitti! Piha oli varsinainen viidakko... Nyt ei kyllä uskois kun ulos kattoo (okei, nyt on niin pimeetä ettei muutenkaan kyllä näe ulos) että kesällä tuo maisema on niin erilainen.

Jaa'a, ei nämä miun kesäkuvat kyllä kauheen värikkäitä ollut :D Marraskuun harmauteen tuli vihreyttä, ja pari väripilkahdusta Liljan vaatteista!

Operaatio "Liivitä Isovanhempasi" 2012

Elokuussa neuloin mummolle synttäriliivin, nyt oli vaarin vuoro saada omansa.

Syntymäpäiväliivi part. II

Malli: perusliivi omasta päästä

Lanka: Novita Saana (100 % villaa)

Menekki: 470 g reilun kokoiseen liiviin

Puikot: resoriin ja reunuksiin 6 mm Knit Pro

Nyt ne ihmettelee että miten ihmeessä se on TAAS neulonut jotain noin isoa!? :D 

Tunnustan: mie huijasin! Takakappale ja etukappaleet on huristettu neulekoneella. Heti ekan neuletunnin jälkeen hankkiuduin sopivalla hetkellä lankoineni paksulankakoneelle ja suristelin menemään niillä tiedoilla ja taidoilla mitä siinä ensimmäisen perehdytystunnin aikana oli opittu. Aika jees siihen nähden vai mitä? Muotoilut ovat kyllä minimissään.

Resorin ja reunukset neuloin tietysti käsin, ja pitihän nuo kappaleet vielä yhdistääkin käsityönä (kauhea vaiva, onneksi omin pikku kätösin neulomalla saa saumattomia takkeja...). Tummat perusnapit löytyivät omista kätköistä.

Lanka on samaa täysvillaista Saanaa josta neuloin mummonkin liivin. Tuo farkunsininen on nyt käytetty ihan loppuun, siksi ainaoikein -reunuksistakin tuli punaiset! No sopivatpahan molemmat seitsenkymppiset nyt hyvin yhteen :) Saana toimi oikein mainiosti myös koneneulonnassa, puikoillahan se on mukavaa kuten ennenkin. Punasta miulta taitaa vielä löytyä jokunen kerä (kyllä kyllä, sitä tuli hamstrattua aikanaan PALJON), siitähän vois vaikka hurauttaa itelle jotain...

Vaaria juhlittiin siis viikonloppuna, ja synttärisankari tuntui tykkäävän lahjastaan. Vähän se olisi ehkä voinut pienempi olla. Mutta hyvä näin, mahtuupahan päälle vielä jouluherkuttelunkin jälkeen.

Vanhenemiselle vieraat mummo ja vaari hurauttavat huomenissa parin viikon reissulle Uuteen Seelantiin. Ei tunnu ikä painavan! Siellä he juhlivat myös kultahääpäiväänsä. Mahtavan suuret onnittelut, olette tärkeitä!

Matkalla pohjoiseen

Neulekuvaus junamatkalla: runsaasti häiriötekijöitä ja kaikki kuvat samasta kulmasta!

 Mansikkamehu

Malli: Kuisma by Kristel Nyberg kirjasta Pitsit Puikoille

Lanka: Araucania Ranco Solid (75 % villaa 25 % nylonia)

Menekki: 56 g koon 40 sukkiin (!)

Puikot: Knit Pro pyörö 3 mm

Pitsit Puikoille kotiutui neulekirjahyllyyni heti ilmestyttyään, mutta nyt vasta neuloin siitä jotain. Teos ei miuta muutenkaan suuremmin sykähdyttänyt, tykkäsin enemmän sen edeltäjästä, Punoksen Puikoille -kirjasta. Tämä malli valikoitui oikeastaan nimensä puolesta, aakkoshaasteen K-kirjain kun oli seuraavana vuorossa. 

Sukat menevät Kahelien joulusukkavaihdon parilleni. Neuloin sukat hyvin tarkasti hänen mittojensa mukaan, mikä tietysti onnistui kärjestä aloitettujen sukkien kanssa helpoimmin. Kuisma oli vähän tylsä malli neuloa, mutta mielenkiintoa piti yllä kaksi sukkaa samalla pyöröllä. Hyvä luento- ja bussineule kumminkin. Ohjeesta poikkesin neulomalla kärjen Judy's Magic Cast-Onia käyttäen, tekemällä kiilakantapään, joustinta nilkan takaosaan sekä päättelemällä silmukat ommellen. Eli alkuperäisesti ei ole juuri muuta jäljellä kuin simppeli pitsiraita :D

Lankavaraston pitkäaikainen asukas Ranco oli uusi tuttavuus puikoilla ja varsin mieluisa tikutettava sekä värin että pehmeyden puolesta. Jalassakin tuntui mukavalta sen hetken kun pikaisesti napsin muutaman kuvan Oulun pikajunassa eilen. Toivottavasti mitoitusonnistui ja vastaanottaja tykkää!

Kaamos-Ulla

Uusi Ullaneule on taas ilmestynyt! (Kyllä sitä on ootettukin, viime vuoden kolmosnumero ilmestyi sentään jo lokakuussa!) Kaikkea kivaa siellä taas on, kaunis vauvan mekko ja useammat kivat sukat.

Villaviidakossa lokakuun alussa vilahtanut rouhea pitsineule on myös mukana :) Se on uusi huivimallini nimeltään Elonkorjuu (joka muuten kiri kansikuvaäänestyksessä toiseksi, iso kiitos kaikille äänestäneille!).

Saletisti Suomalainen

Malli: Elonkorjuu by mie ite (Ulla 3/12)

Lanka: Pirtin kehräämön karstalanka tex 180x3 (luonnonruskea)
ja kampalanka tex 110x4 (pietaryrtillä värjätty)

Menekki: 170 g

Puikot: 6 mm

Elonkorjuu Ravelryssa

Elonkorjuu on piiiiitkä ja kaareva kylmän sään huivi, joka on parhaimmillaan paksusta villasta neulottuna. Huivi aloitetaan alareunan sakaroista ja kaikki silmukat päätetään kerralla yläosan muotoilujen jälkeen. Kaavio on helppo ja pitsi yksinkertaista, malli sopii siis myös aloittelevalle pitsinneulojalle.

Uskollinen testineulojani bloggaa myös varmaan pian omasta, yksivärisestä versiostaan. Linkitän sen tähän mahd. pian :)

 

Kuvausapuna ja mallina syyskuisella sänkipellolla toimi miehensiskoni Elli, kiitos vielä hänelle :)

Edit 12.11: No nyt se miun testineuloja arpoo siellä huiviansa :D Menkää tsekkaamaan!

Asustesyndrooma

Kiitos ihanista kommenteistanne porkkanatakille! Se on ollut käytössä lähes 24/7 ja on edelleen yhtä mahtava :D

Ja oranssilla linjalla jatketaan edelleen.

Kaveriksi

Malli: Excess by Anat Rodan

Lanka: Drops Alpaca (100 % alpakkaa) oranssimeleerattuna

Menekki: kokonaiset 38 g

Puikot: Knit Pro 3,5 & 3,75 mm

Nyt ihmettelette että mikä UPEA ILMESTYS miun kaulaan on kietoutunut! Sehän on valtava Color Affection -huivi, jonka sain tämän syksyn kalakukkovaihtopaketissa. Nää kuopiolaisten neulojien vaihdot ei ookkaan mitään perushuttua, kun tällasia ihanuuksia paketeista kuoriutuu ;) Sen lähettäjä on vielä salaisuus, joka selviää vaihdon 2. paketin myötä joulu alla.

Huivi-raukka on kuitenkin odotellut aikaansa kaapissa sopivien asustekavereiden puutteessa. Vaan ei enää, nyt sekin pääsee ulkoilemaan (ja usein) kun on oikean värinen pipo kupolia peittämässä. (Raitakaulurini kanssa on ollut vähän sama ongelma, mutta nyt sekin sai tästä hatusta ystävän :)

Malli on tarkoitettu täysin erilaiselle langalle (kaksisäkeiselle merinolle) mutta hyvin toimii rennolla alpakallakin. Tein täsmälleen ohjeen mukaisen pipon, ja lörpän sijaan siitä tuli melko timmi. Korville hattu ylettää mainiosti ja kaksinkertaisen reunan ansiosta lämmittääkin ihanasti. Melkein jo neuloin tähän rakastamani nirkkoreunan, mutta onneksi jätin väliin tällä kertaa :D Reuna on hyvä just näin, eipähän vie pipo huomiota huivilta!

Nyt tarvitsen vielä oranssit lapaset! Tai ruskeat. Kupolinsuojuksen nimi onkin varsin osuva tilanteeseen. Excess = ylettömyys, kohtuuttomuus, liiallisuus, ylimäärä :D

Onko se kohtuutonta että joka huivin kanssa täytyy olla sopivat lapaset ja hattu? Ei miusta. Musta tai vihreä tai punainen pipo (niin ihania kuin ne sinällään olisivatkin) eivät sopisi lainkaan tämän huivin kaveriksi. Asustekaapistani puuttuu vielä vihreät ja violetit lapaset, punainen, valkoinen ja vihreä huivi sekä ruskea ja keltainen pipo...

Omien varastojen täydennys täytyy kyllä nyt jättää myöhemmälle, joululahjatehdas uhkaa jäädä tuotannossa jälkeen!

Porkkanainen

 

Olipa kerran tyttö joka pääsi kesäksi työharjoitteluun lankakauppaan. Siellä se pari kuukautta silitteli kauniita lankoja, ja harjoittelun päätteeksi sai palkakseen ne kaikkein kauneimmat ja pehmeimmät! Sitten se neuloi niistä takin ja latasi kauheen monta kuvaa nettiin kun ei osannut karsia :D

Carrot Cardi

Malli: Lodi Cardigan by Tanis Gray (Knitscene, Summer 2011)

Lanka: Malabrigo Rios (100 % merinovillaa) värissä Glazed Carrot

Menekki: 391 g kokoon 40

Puikot: Knit Pro 6 mm

Lanka on käsittämättömän pehmoista, kuohkeaa ja kauniin semisolidia. Joka kuvassa väri taitaa tosin näkyä vähän erilaisena, älkää hämääntykö :D Syytän sääolosuhteita, ekassa lankakuvassa sävy on lähinnä oikeaa: lämmin, kutsuva oranssi. Neuletuntuma oli myös loistava, ohjetiheyteen pääsin kaksi numeroa suuremmilla puikoilla kuin malli ohjeisti.

Ohjeen mukaan neulominen kun nyt on joka tapauksessa mahdotonta, niin tikuttelin sitten omiani vähän joka kohdassa. Ensiksikin lisäsin lyhennettyjä kerroksia etumukseen, jotta rintavarustus mahtuisi paidan sisään ja napit kiinni nätisti. Laskin tarvittavat kerros- ja silmukkamäärät tarkasti Ysoldan kirjan ohjeella, mahtava tekniikkaopas muuten!

Ohje ei sisältänyt muutenkaan minkäänlaisia muotoiluja, joten pitihän niitä lisäillä vyötäröllekin. Tein myös valesaumat, niiden kanssa silmukoiden lisäys ja kavennus näyttää mielestäni kauneimmalta. Nuo kolme nurjaa raitaa ohje käski neulomaan paljon alemmas, lantiolle. Eihän sellainen imartele kenenkään vartaloa! Nostin siis raidat vyötärölle, ja hyvältä näyttää :)

Mattapintaiset punaiset muovinapit löysin nappikaupan miljoonalaatikosta, sopivat tähän kuin nenä päähän! Napinläpiä olisi kyllä voinut tehdä tiheämpäänkin, nyt etumus vähän roilottaa nappien välistä vaikka takki istuu päälleni kuin valettu. Mutta toisaalta sitten nämä ihkuttamani vuosikertanapit eivät olisi riittäneet, hmmm...

Porkkanatakki oli tänään ensi kertaa päälläni ja jostain syystä sen pukeminen ja riisuminen ei meinannut millään sujua, aina kädet jotenkin sohlasi ja piti oikein ajatuksen kanssa napittaa. Jossain vaiheessa tajusin että kas, tässähän on napinlävet eri puolella kuin yleensä. Nyt kun sitten menin ohjeen ravelry -sivulle (jossa olen kyllä käynyt useasti aiemminkin!) huomasin errata -linkin, ja sen takana olikin sitten tieto että ohjeessa napinlävet olivat lipsahtaneet väärälle puolelle :D Hahah, kannattais varmaan ottaa sisälukutaito käyttöön...

Villaviidakossa on viime aikoina tavallista enemmän kuvia urbaaneissa ympäristöissä. Se on tää vuodenaika, valoisena aikana sitä liihotellaan ihan jossain muualla kuin kotipellolla kuvia napsimassa. Seuraavasta valmistuvasta neuleesta lupaan ottaa kuvan jossain pusikossa.

Kuvaussääkin oli tänään kuin morsian, luokkakaveri seisoi porraskäytävässä ja mie patsastelin Turontalon sisäpihalla neulesuunnittelutuntien tauolla. Ja tottakai ekassa sessiossa valkotasapaino oli ihan mitä sattuu ja koko homma piti ottaa uusiksi. Onneksi on photoshop! (Ei miulla vaan koululla.)

Lopputuloksena pehmein takki ikinä, menee jopa Criani edelle. Värikin on ihan mahtava, kirkas muttei räikeä. Paras puoli mallissa on (niin yllättävää kuin se onkin) hihat: tätä neuletta voin pitää kotonakin, tiskata ja sytyttää tulia uuneihin ilman että neule pilaantuu. Huraa!