Tontunpoikanen
Lanka: Gjestal Topp't Tå (100 % villaa) harmaana (1 kerä ja vähän päälle),
vaaleanpunaisena (3 kerää), violettikirjavana (2 kerää) ja siniviolettina (1,5 kerää)
Menekki: 465 g (!!!) yksivuotiaan kokoon
Puikot: 5 mm
On siinä yksivuotiaan takille massaa! Miulta loppui lanka projektin aikana NELJÄ kertaa, kerrassaan noloa. En ole ikinä arvioinut langankulutusta näin pieleen, en edes joskus hamassa menneisyydessä neulomisharrastusta aloitellessa. Voitteko kuvitella, että arvelin aloittaessani saavani neljästä kerästä, siis 200 grammasta aikaiseksi takin? Jostain muusta langasta olisi varmasti yksivuotiaan takki tullut ja olisi vielä jäänyt ylikin, mutta Topp't Tå:ssa on metrejä 50 grammassa vain 55 metriä. Lisäksi neuloin kaksi numeroa suositusta pienemmillä puikoilla saadakseni aikaan tiiviin ja paksun pinnan, ja ainaoikein-neulos syö simona lankaa.
Alunperin takista oli tosiaan tulossa vaaleanpuna-harmaa, mutta olosuhteiden pakosta (Topp't Tå:n valmistus on lopetettu jo jokin aika sitten) piti valikoimaan lisätä myös violettikirjava ja sinivioletti, jota sattui vielä kanssaneulojilta ja lankakaupan hyllystä löytymään.
Tomten on ollut neulejonossani siitä asti, kun sain neuleguru Elizabeth Zimmermannin kirjan Knitting Without Tears neulojien jouluvaihdossa kolmisen vuotta sitten. Jos et vielä tunne tätä kaikkien neulojien isoäitiä, klikkaa linkkiä Ullan suomenkieliseen artikkeliin. Suosittelen tuota kirjaa kaikille, olen tehnyt siitä aiemmin mm. Seamless Hybrid -paidan miehelle.
Ohjeessa on oikeastaan vain yksi koko, josta langan paksuutta vaihtamalla saadaan eri kokoisille käyttäjille sopivia takkeja. Mie halusin välttämättä tehdä takin hyvin paksusta langasta, joten silmukkamääriä piti hieman modailla (tähänkin oli selkeä ohje kirjassa).
Neulominen aloitettiin helmasta ja edettiin miehustan kautta huppuun. Hihoille jäi normaalia suuremmat aukot, mikä onkin tämän takin juju. Hihat neulottiin suoraan paikalleen, ja hihojen alasaumat olisivat olleet tämän takin ainoat saumat, mutta mie neuloin hihat pyörönä (vaikka se olikin vähän ärsyttävää) joten sitäkään vähää saumaamista ei ollut. Ennen projektin alkua selailin Ravelrysta muiden neulomia Tomteneita (niitä on muuten yli 3000!) ja poimin muutaman kivan modausvinkin: neuloin hihoihin että kylkiin valesaumat, ja tein olkapäille ennen hupun neulontaa pienet kolmen puikon päättelyt, jolloin takki sai vähän lisää ryhtiä.
Ensimmäistä kertaa elämässäni laitoin neuleeseen vetoketjun, rasti seinään! Sopivan värinen 35-senttinen ketju löytyi Kouvolasta Nauha ja Nappi -liikkeestä, kiva pikkuputiikki ja hyvä palvelu! Vähän aikaa meni asetellessa ketjua paikalleen ompelua varten, mutta vain kerran piti purkaa joten olen tyytyväinen. Ihan ei neule laskeudu samalla tavalla kuin nappien kanssa, mutta tämän kalibeerin takki seisoo lähes itsekseen pystyssä, joten pieni lisäjäykkyys ei haittaa :D
Nyt siellä joku miettii että mitä järkeä on neuloa taaperolle noin tönkkö takki! Hänelle vastattakoon, että tarkoitus oli tehdä talveksi ulkoneule, jota toppatakin sijasta voisi käyttää esimerkiksi kauppareissuilla, rattaissa istuskellessa, ja muissa sellaisissa tilanteissa joissa haalariin sonnustautuminen olisi epäkätevää. Takin ulkonäköön olen loppujen lopuksi tyytyväinen, vaikka alkuperäinen suunnitelma oli jotain huomattavasti vähemmän kirjavaa. Toivottavasti mahtava massa myös takaa hyvän lämmöneristyskyvyn!
Villa ei ilmeisesti maistu hyvältä?
