Pinkki ja pörheä

Tätä takkia on rakennettu kuin Iisakin kirkkoa.

Ihan neljääkymmentä vuotta sentään neulomisessa ei mennyt (onhan allekirjoittaneella ikää vaivaiset 30 vuotta), mutta tammikuusta asti olen tämän vaatteen kanssa ahkeroinut. Välillä neulonut hullunkiilto silmissä, välillä rennosti langat lepattaen, välillä viskannut koko hönnän nurkkaan häpeämään. Kyllä se siitä suttaantui, onneksi. Vai mitä sanotte?

Pinky Pi(n)e

Malli: Pine cardigan / Helga Isager, Neuleiden neljä vuodenaikaa

Lanka: Isager Highland wool (100 % villa) väreissä wine, chili ja rose, 

Geilsk Tynd Uld (100 % villa) väreissä Hellpflaume ja Rosa 

Holst Garn Titicaca (100 % alpakka) värissä Blossom

Menekki: 487 g kokoon L

Puikot: 5 mm & 4 mm Knit Pro

Vaikuttava lankaluettelo, eikö? Siinä ehkäpä syy projektin venymiseen, sain nimittäin loisteliaan idean neuloa tämä oikeasti yksivärisen, varsin hillityn takin useammalla värillä. Eikä siinä vielä kaikki (vähemmällä hiusten repimisellä olisi selvinnyt jos siinä olisikin ollut kaikki), sillä toinen kuningasajatus teki tuloaan : yksivärinen patentti on nössöille, tehdäänpä takki kaksivärisenä patenttina!

Koko takki on neulottu yhdessä kahdella langalla, toisena lankana joko Highland Wool tai Tynd Uld, (näistä jälkimmäistä möi aikanaan Villavyyhti, josta pari kerää oli miunkin varastoihn päätynyt majaa pitämään), ja toisena ohuenohut alpakkapitsilanka, Holstin ihana Titicaca. Summa summarun: kaksiväriseen patenttiin tarvitaan erikseen sisäpuolen ja ulkopuolen lanka, joten työssä ollut koko ajan kiinni vähintään neljä lankakerää. 

Jokaisen patenttiosion jälkeen olen vaihtanut ulkopuolella näkyvää lankaa. Sisäpuolen patentissa kulkee koko työn ajan Higland Wool upeassa tummanpunavioletissa viininsävyssä, ja sama lankaa käytin myös kaksinkertaisena kaikissa resoreissa ja reunuksissa. Sitä olenkin joutunut ostamaan/tilaamaan lisää useammin kuin kerran, sekä Kässäkerho Pompomista että Titityystä. Myös Titicaca loppui kesken, mutta sitä sain lisää ihanalta neulojaystävältä, kun mistään kotimaasta ei kyseistä lankaa tahtonut enää löytyä. 

Tää alkaakin olla jo miun tavaramerkki, isojen neuleiden aloittaminen vajailla lankamäärillä, ja asian paikkailu sitten jos jonkinlaisilla ratkaisuilla. Muistatteko viime syksyn Hipleen (lanka loppui jo puolivälissä), tai parin vuoden takaisen Taskutakin (lanka loppui kyynärpäiden kohdilla)?

Pine cardiganin neulominen aloitetaan alareunan resorista, ja posotetaan briossia ilman mitään sen kummempia muotoiluja kainaloihin asti. Ohje käski neuloa hihat tasona, mutta sellaset hullutukset mie jätin huomiotta ja tikutin hihat rivakasti pyörönä. Kaikki osat sitten yhdistettiin ja neuloskeltiin kaarroke kaventaen noiden väliraitojen kohdalla kohti pääntietä. 

Niskassa iski ohjeenmuokkaajan osalta ensimmäinen tenkkapoo: lyhennettyjä kerroksia! Helpommin sanottu kuin tehty, kun nerokas neuloja oli vaihtanut alun perin yksivärisen patentin kaksiväriseen, ja näin ollen lyhennettyjen kerrosten korkeus tulisi olemaan jotain ihan muuta, mitä ohjeen suunnittelijalla oli mielessään. Asian ratkaisi alpakkalanka, joka oli kanssaneulojan anteliaasta lahjoituksesta huolimatta aivan loppumetreillään: Neuloin lyhennettyjä kerroksia vain pari, ja nekin ihan omilla spekseillä. Sitten loppui alpakka. Aloitin Pääntien resorin, ja neuloin sitten sen puitteissa lyhennettyjä kerroksia niskaosan korottamiseksi niin paljon kuin kehtasin. Aika reiluksi tuo pääntie edelleen jäi ja takaa antavaksi, mutta ei sieltä sentään lapaluut vilku.

Takki on aivan uskomattoman pehmeä, kevyt, ilmava ja ihanan vuhveloinen! Alpakkalanka tuo neulepinnalle eräänlaisen pörhön ja hohteen, olematta kuitenkaan tässä tapauksessa liian karvainen tai variseva. 

Ja onhan tää nyt just eikä melkein miun värinenkin!

Ohje kyllä varoitti hihojen olevan melko reilun mittaiset, ja että normaalimittaiset hihoista saisi jättämällä yhden patenttiosion pois. Tätäkään en uskonut, joten nyt miulla on sitten hihoja vaikka muille jakaa...

Onks vähän reilu?


Mitä välii!


Kuvat otti viime viikonloppuna rakas ystäväni Lahdessa. Kännykkäkameran kanssa saa vain haaveilla syväterävyyden säädöstä ja muista tehokeinoista, mutta kuvista tuli kyllä aikas hyviä. Kiitos Sonja!

Vuodenaikaromantikolle

Sain Gummerukselta arvioitavaksi mahdottoman söpön neulekirjan:

Klompelompe olikin minulle ennestään tuttu konsepti, sillä arvioitsin myös ensimmäisen suomennetun kirjan, Ihania neuleita lapsille, aika tasan kaksi vuotta sitten. Viime vuonna ilmestyi toinen suomennettu Klompelompe, Neuleita koko perheelle, mutta sitä ei miun kirjahyllystä löydy.

Hanne Andreassen Hjelmås ja Torunn Steinsland jatkavat hyväksi havaitulla linjallaan, ja kolmas Klompelompe, Neuleita kaikkiin vuodenaikoihin, pullistelee ohjeita takkeihin, haalareihin, housuihin, pipoihin, lapasiin, mekkoihin ja no, ihan kaikkeen. Koko perhe löytää joukosta omansa, malleja löytyy vastasyntyneen nutusta miehen villapaitaan, ja pikkupikkuisesta leikkihaalarista koon XL hameeseen. Kirjasta löytyy myös useampi sarja, joka sisältää neuleita koko perheelle samalla aiheella. Esimerkiksi Talvikäpy -sarja sisältää niin vauvasetin myssyineen, neuletakin taaperosta aikuiseen ja vielä lapaset ja sukatkin, kaikissa sama kirjoneulekuvio. 



Tällä kertaa neuleet on jaoteltu vuodenaikojen mukaan: on sydäntalven, kevättalven ja kesän neuleet, on kouluvaatteet, syksyn kotoiluvaatteet ja tietenkin sokerina pohjalla jouluneuleet. Paatuneen vuodenaikaromantikon sydäntä lämmittää!



Kirjan kuvat ovat upeita: samanaikaisesti aivan yltiösöpöjä ja kuitenkin havainnollistavia siten, etteivät neulemallin yksityiskohdat jää lukijalle hämärän peittoon. Lähestulkoon kaikista malleista on sovituskuvien lisäksi tarjolla myös tasona otettu kuva, josta viimeistään neuleen tarkka muoto selviää. Mukana on sopivasti kauniita kuvituskuvia, joilla on saatu eri lukuihin tunnelmaa ja syvyyttä. Pointsit myös siitä, ettei tästä kirjasta löydy ah-niin-trendikkäitä isoja valkoisia alueita (eli tylsää tyhjää tilaa) vaan kuvia on käytetty runsaasti myös esittelytekstien taustana.

Kaikista kirjan luvuista löytyi malleja, jotka voisin hyvin kuvitella neulovani. Osa asusteista oli kuitenkin hyvin samantyyppisiä kuin aiemmissa kirjoissa, ja miulle tuli parikin kertaa sellainen tunne, että tän olen nähnyt jo jossain aiemmin. Ruotsalaisia folklore-neuleita sisältävä Juhlaperinteitä-luku jäi miulle hieman vieraaksi polvihousuineen ja liivimekkoineen, neuleet vaikuttavat ehkä suomalaisen silmään turhan koreilta, mene ja tiedä. Toisaalta luvun lopusta löytyy todella kaunis, pitsiselkäinen Alise-jakku, jonka voisin kyllä kuvitella neulovani vaikka hääjuhlaan.



MUTTA. Niin kaunis kuin Klompelompe onkin, eräs anteeksiantamaton puute kirjassa on: ohjeissa käytettyjen lankojen tarkat tiedot puuttuvat. En ollut uskoa silmiäni kun tämän huomasin, ja plarasin kirjan kannesta kanteen varmaan viisi kertaa jonkinlaisen lankaluettelon toivossa ennen kuin hyväksyin asian. Joka ohjeen alussa ilmoitetaan tietenkin puikkokoko ja neuletiheys, mutta käytetystä langasta löytyy ainoastaan nimi ja värikoodi, eli juoksumetrien lisäksi jopa kuitusisältö puuttuu. ANTEEKSIANTAMATONTA.

En ymmärrä, miten tämän tason suunnittelijoilta on näin tärkeä asia unohtunut. Suurin osa ohjeista on suunniteltu Klompelompen omille langoille, ja kirjasta löytyy myös jokunen ohje muiden valmistajien, esimerkiksi Sandnesin langoille. Toki ajatuksena on varmasti lisätä suunnittelijoiden oman lankabrändin menekkiä, mutta aina on neulojia, jotka haluavat käyttää omia suosikkilankojaan tai käyttää jo kotoa ennestään löytyviä materiaaleja. Näin ollen olisi äärimmäisen tärkeää tietää käytetyn langan metrimäärä ja kuitusisältö, jotta korvaavan langan löytäminen olisi mahdollisimman vaivatonta. Järkytyksestä toivuttuani kaivelin esiin ensimmäisen Klompelompen ja järkytyin jälleen, ei siitäkään löytynyt lankojen tietoja, vaikka tuolloin lankamerkkien kirjo oli vielä suurempi. Huhhuh.

Loppupäätelmä: Kaunis ja monipuolinen neulekirja, joka ehkä saa anteeksi tämän ainoan (joskin valtaisan) puutteensa.

Omat suosikkini löysin syksyn osiosta, tarvitsen ehdottomasti muhkeat kotoilusukat, ja vanhemmalle lapselle paksu paita jännällä selkähalkiolla olisi mainio! Ja tottahan ne monta vuotta suunnitellut tonttulakit täytyy jo täksi jouluksi neuloa.

Kesän viimeinen vuokko

Syksyn neulekausi avattu kesätopilla!

Violetti vuokko

Malli: Anemone / Veera Välimäki, Interpretations vol. 5

Lanka: Queensland Collection United Foursome (55 % villaa 45 % puuvillaa) värissä Taronga Zoo

Menekki: 145 g ohjeen kokoon L

Puikot: 3,25 mm Knit Pro

Sisuunnuin jälleen neulefestareilla, kaikilla muilla oli ihania kesäkäyttöisiä neuleita paitsi miulla! Heinäkuun loppupuolella laitoin puikolle tämän toppitunikan, joka neuloutui hitaasti mutta varmasti hellesäässä ja valmistui parahiksi viimeisten lämpimien päivien ollessa historiaa. 

Kalifornian matkamuistolanka oli yksi iso, 200 gramman kiekkokerä, jossa värit vaihtuivat vaaleasta lilasta hyasintin kautta tummaan syreeniin. Luonnossa värit ovat hieman lämpimämmät. Värinvaihtokohta ei ollut millään lailla häivytetty kuten kuvasta näkyy. Viimeinen väri kerällä olisi ollut harmaa, mutta sen jätin suosiolla pois ja lopetin helman ennen sen alkamista. Tuntuma ja kuitusisältö tässä langassa on identtinen Holst Garnin Coastin kanssa, josta neuloin vastikään raitapaidan. Tämä United Foursome ei tosin pehmennyt kasteltaessa niin paljon kuin Coast, joten tuntuma iholla on edelleen hivenen karkea.

Anemone oli mukavaa, joskin hieman yksitoikkoista neulottavaa miehustan valmistumisen jälkeen. Toppi siis aloitettiin olkapäiltä, takakappale neulottiin kainaloihin asti, sitten poimittiin olalta silmukat, neulottiin etukappaleet erikseen ja kainalon alta posotettiin pyörönä putkea loppuun asti. Hieman lisämaustetta toi epäsymmetrisesti helmaan neulottu uloke, joka näyttää oikeastaan aika hauskalta. Jos lankaa olisi riittänyt, olisin voinut neuloa tämän tunikapituuteen, jolloin helma olisi ehkä laskeutunut vielä kauniimmin. Neuloin aika lailla ohjeen mukaan, mitä nyt pääntien reunuksessa sooloilin omiani, ja kädentiet jätin huolittelematta, miusta ne näyttää kivoilta hieman rullautuneina.

Vaikka sekä lankani että puikkoni olivat ohjeessa ilmoitettuja ohuemmat, topista tuli vähän turhan reilu. 

Mystistä. 

Eipähän kiristä!

Kuvista saan kiittää tällä kertaa esikoistytärtä, kyllä tuosta 9-vuotiaasta vielä kunnon neulekuvaaja saadaan!