Historian hämäristä ajan hermolle

Mikäs sen parempi tapa käyttää vuoden viimeiset tunnit, kuin hoivata blogiraukkaa ja tarinoitsea aiheeseen liittyvistä joululahjoista.

Olin näemmä ollut kilttinä, kun paketeista kuoriutui näin mainioita lahjuskirjoja. Täytyy kyllä myöntää, että pinon päällimmäisen saatoin sujauttaa kuusen alle omakätisesti...

Aloitetaan loogisesti hilpeimmästä niteestä:

Lumi Karmitsan Villit vanttuut ja vallattomat villasukat (linkki vie facebook-sivulle) on ilman muuta vuoden hauskin neulekirja. Nimi on oikein osuva, kirjan mallit ovat toden totta toinen toistaan vallattomampia. Ohjeita löytyy useampiin käsien- ja jalkojenlämmittimiin, ja ilahduin erityisesti siitä, että malleissa oli käytetty erilaisia kantapää- ja peukalokiilarakenteita. Yllättävän monipuolinen teos siis, kaiken kokenut  neulojakin löytäisi tästä varmasti uutta ammennettavaa.

Suosikeikseni nousivat heti ensiselailulla ylemmässä kuvassakin näkyvät huovutetut Pioni-lapaset sekä kekseliäillä tuplapitsikärjillä ja -kantapäillä varustetut Kartanon Ruusut -sukat.  Saatoin myös revetä ääneen nauramaan kääntäessäni esille kuvan Karmeista joulusukista.

 

Seuraavaksi järkälemäinen nide, jossa riittää lukemista koko ensi vuodeksi:

Marketta Luutosen, Anna-Maija Bäckmanin ja Gunnar Bäckmanin teos Lankapaitoja ja muita asusteita on 256-sivuinen tietokirja, joka kertoo neuleen ja virkkauksen historiasta Suomessa, ja erityisesti länsirannikolla. Tällaiselle tekstiilihistoriasta ja kansanperinteestä kiinnostuneelle neulojalle tämä kirja on onnen omiaan. Se sisältää materiaalia museoiden kätköistä, paljon isoja, kauniita kuvia historian hämäriin jo lähes unohtuneista perinnemalleista, ja kahmalokaupalla faktaa tekijöistä ja tuotteista.

Kansien välistä löytyy myös kuva hiuksista virkatusta alushameesta, ehkä vähän ällöttäydyin.

Ohjeitakin opuksesta löytyy, niin perinnemalleihin kuin niistä inspiraationsa saaneihin uusiin neuletakkeihin. Totuuden nimessä nämä uusiomallit kyllä ovat mielestäni muuten mahtavan kirjan heikoin kohta: vanhaa perinnettä on haluttu tuoda nykyaikaan, mutta onkin unohduttu neuleen rakentumisessa jonnekin 90-luvulle, kun neuletakit on toteutettu kappale kerrallaan saumattomuuden sijaan. Ensimmäiset luvut tästä kirjasta tarkoin lukeneena mieleeni jäi maininta siitä, miten neulevaatteen etu ajateltiin jo vuosisatoja sitten olevan siinä, että sitä pystyi muotoilemaan valmistusvaiheessa (vrt. kangasta kutoessa). Miksei siis kirjan ohjeita (en tarkoita nyt puhtaita perinnemalleja, vaan niistä innoituksensa saaneita uusia malleja) ole tuotu oikeasti nykyaikaan, eli suunniteltu saumattomiksi?

Kokonaisuutena Lankapaitoja on hieno ja onnistunut teos, josta ammennan varmasti inspiraatiota vielä pitkään. Yhtäkään kirjan malleista tulee tuskin toteutettua ihan sellaisenaan, mutta esimerkiksi kauniita kuvioaiheita löytyy hyödynnettäväksi vaikka millä mitalla. Erityisen kiinnostava oli miulle ennestään tuntematon virkkausta ja neuletta yhdistävä Korsnäsin villapaita.

Postauksen lopuksi toisenlainen järkäle, kauan odotettu Laine magazinen ensimmäinen numero!

Se on kaunis! Ihana! Täytti kaikki odotukseni ja enemmänkin! Haluan neuloa kaikki mallit (ja milläköhän ajalla...)!

Lehdessä (jos nyt tätä 114-sivuista taideteosta voi edes lehdeksi sanoa) on ihanaisten neulemallien lisäksi kiinnostavia suunnittelijoiden haastatteluja höystettynä muutamilla ruoka-ohjeilla ja matkavinkeillä. Etukäteen pelkäsin, että mainostettu lifestyle-osio söisi tilaa neuleaiheilta, mutta onneksi pelkon oli turha. Laine on selkeästi lehti neulojilta neulojille, ja ne ei-neulontaan liittyvät artikkelit täydentävät kivasti kokonaisuuden.

Parasta Laineessa on sen tuntu käsissä, paino ja kaunis mattapintainen, paksu paperi. Ihan oikeesti! Toinen suosikkiasiani on ohjeosion piirroskuvat malleista, voiko olla kauniimpaa neulekuvaa?

Meiju KP:n Ancasta

Laine on englanninkielinen, ja paria pipoa lukuunottamatta kaikki ohjeet ovat keskitasosta haastaviin. Täydellinen joululahja siis ;) Omani hankin Kässäkerho Pom Pomista.

Vuoden viimeisiä minuutteja viedään! Yksi tämän vuoden puolella valmistunut huivi on vielä esiteltävä ennen perinteistä vuosikatsausta. Hilpeää vuodenvaihdetta kaikille!

Savonmua lapasissa

Viime vuosina Taito Pirkanmaa on julkaissut liudan ohjeita ja ohjevihkosia Roosa nauha -sukkiin ja -lapasiin, maakuntalapasiin, onpa Pirkanmaan kunnilla paikkakuntalapasiakin. Mallit ovat olleet näyttävästi esillä Suomen kädentaidot -messuilla syksyisin, mutta tänä syksynä messukäynnillä huomasin ilokseni myös savolaisväriä joukossa: Taito Itä-Suomi ry, joka toimii Pohjois- ja Etelä-Savon alueella, on julkaissut oman ohjevihkosensa Suomi 100 -vuotta juhlavuoden kunniaksi!

Lapasesta lähtöö Savossa -vihkosen kaikki 15 lapasohjetta ovat uusia, tätä mallistoa varten itäsuomalaisten ideoimia ja Taito Pirkanmaan suunnittelemia. Kaikissa malleissa käytetään Pirkka lapaslankaa, jonka mie ainakin tunnen paksuna Pirkkalankana.

Lapaset ovat pääasiassa luontoaiheisia kirjoneulelapasia, kirsikkana kakun päällä muutamia kierreraitoja ja hapsumalleja. Jos kirjoneuleesta tykkää, niin vihkosesta löytyy varmasti jokaiselle jotakin. Hilpeä Muikku ja leikkisä Kuutti sieltä helpoimmasta päästä, haasteellisimpia ehkäpä Hirvi pitkine lankajuoksuineen. Lapsuuteni kesät Saimaan vesistöillä viettäneenä tunnen läheiseksi niin Norpan kuin Olavinlinnankin. Kaikista malleista isommat kuvat näet täältä. Sivulta saa myös ladattua Puunrungot-mallin neuleohjeen ilmaiseksi.

Mikäli lapaset innostaisivat tarttumaan puikkoihin mutta kirjoneule ei ole vielä hallinnassa, niin sitä voi tulla opettelemaan ihan kädestä pitäen Kuopioon! Taito Shop torin laidalla järjestää helmikuussa 2017 kahden illan mittaisen Lapasesta Lähtöö -neulekurssin, torstaina 9.2. ja 16.2. klo 17.30. Ilmoittautumisohjeet ja tarkemmat tiedot kurssin sisällöstä päivittyvät tammikuun aikana Taito Shopin kurssi-sivuille.

Lapasesta lähtöö Savossa -ohjevihkon hinta on 6 euroa,  ja sen voi ostaa Taito Itä-Suomen Taito Shopeista ja taitoshop.fi -verkkokaupasta. Myynnissä on myös tarvikepaketteja ohjeineen yksittäisiin lapasiin. 

Sain valita Kuopion Taito Shopista testattavaksi yhden neulepaketin, ja monien mainioiden vaihtoehtojen joukosta valitsin sen johon ensimmäisenä kiinnittyi huomioni, eli Pihlaja -lapasiin.Yksi syy kauniin kuvioinnin lisäksi oli se, että rakastan kääntöreunoja! Ihan paras tapa aloittaa lapanen. Tai sukka. Tai pipo. Tai mikävaan. Hetkeen en olekaan kirjoneuletta taiteillut, mutta nopeastihan tämä vanha koira muisti temppunsa. Oon vaan vähän väliä melkoisessa solmussa lankoineni, parhaillaan kaikki kuusi lankaa kerralla kiinni työssä kun eihän niitä nyt mitenkään voi välillä katkaista, ettei vaan tulis lisää pääteltävää...

Laventelinen kanervainen

Syyskuussaa MeijuKP etsi Ravelry-ryhmässään testineulojia uudelle lasten neulepaitamallilleen. Viehätyin paidan simppeliydestä ja kivoista yksityiskohdista (eikä sekään ollut haitaksi, että pienempi lapsi oli vailla sopivaa villapaitaa) ja tarjouduin neulomaan kaksivuotiaan koon. Pääsin mukaan, ja testineule valmistui ajallaan ennen deadlinea, mutta tokihan siinä menee melkein kuukausi että se blogiin asti pääsee...

Pikkupikkuinen

Malli: Pikkuinen / Meiju KP

Lanka: Lana Grossa Cool Wool Melange Merino Superfein (100 % merinoa)

Menekki: 167 g kaksivuotiaan kokoon

Puikot: 3,25 & 3,5 mm Knit Pro.
Alunperin puikkokoko oli 3,5 mm. Jätin neuleen sohvalle ja toinen puikko napsahti poikki isomman lapsen loikattua sen päälle (pitäisihän se jo tässä vaiheessa tietää, ettei sohvalle saa jättää mitään...) Vaidoin tilalle neljännestä ohuemman puikon, eroa en ainakaan mie huomaa valmiissa neuleessa.

Mikäli ei halua altistaa kupeidensa hedelmää 20 asteen pakkaselle pelkässä villapaidassa (niin lämpöinen ja pehmeä kuin se onkin), tähän aikaan vuodesta ainut tarpeeksi valoisa kuvauspaikka neuleille on kodinhoitohuoneen pöydällä. Mikäpäs siinä, lapsella ei kerrankin ollut mikään kiire pois kuvista!

Olen huomannut, että puen taaperolle usein neuletakit päälle nappeja avaamatta, varsinkin nämä ohuet, haalarin alla käytettävät. Miksi siis edes neuloa takkia tähän tarkoitukseen, nopeamminhan se paita pyörönä valmistuu kuin tasona neulottava takki.

Pikkuinen on helppo, pääntieltä aloitettava lasten paita, jossa kokoja riittää vastasyntyneestä esiteiniin. Reunuksissa on sileää nurjaa ja nappihalkio on ainaoikeaa, muuten koko pusero neulotaan sileänä neuleena. Tuo nappihalkio onkin paidan juju, se on käytännöllisyyden lisäksi kivan näköinen! Mutta ah mikä valinnan vaikeus, minkälaiset napit? Puput, kukat, pörriäiset? Puiset, muoviset, helmiäiset? Aika hyvin saa paitaan eri ilmettä nappivalinnoilla. Mie valitsin leikkisän keltaiset muovinapit, koska tätä arkineuletta aion pestä myös pesukoneessa. Pyhävaatteeseen ne romanttiset, sinertävät helmiäisnapit olisivat olleet nappivalinta, hehe.

Langat hommasin viime kesänä Saksan reissulla sievästä lankakaupasta, Erkrath-nimisestä idyllisestä pikkukaupungista. Olimme oikeastaan vain läpikulkumatkalla Düsseldorfiin menossa, mutta tokihan true-lankahamsteri tsekkaa kaikki muka vahingossa tielle sattuvat puodit... Lanka on italialaista, suloisen pehmeää kaapelikierteistä merinoa, ja onkin juuri siksi omiaan paljasta ihoakin vasten käytettävään paitaan. Kauniin kanervainen, laventeliin vivahtava sävy toistuu parhaiten tässä viimeisessä kuvassa.

Ohje oli oikeastaan jo ihan valmis testineulontavaiheessakin, eli ihan yhtä nautinnollista neulottavaa kuin valmiina ostettu ohjekin. Pikkuinen on leppoisaa neulottavaa ja lopputulos on sievä ja simppeli, suosittelen!

Kiirettä pitää täällä päässä, seuraavassa postauksessa sitten uusia lapastuulia Savosta... Mitäs muuten tykkäätte Villaviidakon uudesta ilmeestä? Joku värisävy tai kirjasin saattaa vielä vaihtua, mutta pääpiirteissään tällä nyt mennään :)

Kädentaitoja Tampereella

Kädentaito-messut Tampereella ovat monelle kässääjälle vuoden kohokohta. Messuista kohistaan monta viikkoa etukäteen ja huuma jatkuu vielä useamman viikon messujen jälkeenkin, ainakin täällä blogimaailman puolella. Mie olin tänä vuonna toista kertaa näillä messuilla, ja ensimmäistä kertaa blogistipassilla.

Matkaan lähdettiin kolmen naisen voimin Kuopiosta, ja tarkoitus oli messuilla kahtena päivänä. Edellisestä vuodesta viisastuneena nimittäin tiesin, ettei näitä messuja ehdi ottaa haltuun yhdessä päivässä. Tänä vuonna sitten opin, että ei siihen kyllä kaksi päivääkään riitä!  Ekana päivänä eli lauantaina pyörimme puolipäättömästi hallista toiseen ihaillen ja ihmetellen. Sunnuntaina yritimme sitten jonkinlaista järjestelmällistä kierrosta, mutta pieleenhän se meni, kun C ja A-halleissa meni niin paljon aikaa, että E-halli lopulta vain pikaisesti katsastettiin.

Tulossa siis on postaus kuvia tulvillaan! Kuljimme ystäväni Niinan kanssa kamerat kaulassa samoja reittejä, joten jaoimme vähän aiheita keskenämme, ettei teidän tarvitsisi lukea kahta lähes samanlaista messupostausta. Niina ehtikin blogata ensin, ja siellä on muuten vielä enemmän kuvia kuin täällä :D

Heti sisääntuloaulassa oli esillä upeita virkattuja nukkeja Letit, nutturat ja neidot -nukkenäyttelyssä! Tämä heviprinsessa oli miun suosikki:

A-hallissa oli ystäväni Outin osasto, joka luotsaa yksin Raitoja ja Räsymattoja -yritystään. Punkaharjulainen Outi kutoo upeita, laadukkaita ja uniikkeja mattoja pääosin kierrätysmateriaaleista, ja värjääkin lähes kaikki kuteensa itse. Nämä ruusukaskuvioiset matot ovat tunnetuimpia Raitoja ja Räsymattoja yrityksen tuotteista, ihan uutta twistiä perinteiseisissä matoissa! Tällaisen mie vielä hankin jonain päivänä, punavalkeana.

Perinteiseen tapaan kaikki eri alueiden Taito-keskukset esittelivät toimintaansa samalla alueella. Jos jonkinlaista taidonnäytettä oli esillä, nämä fanttilangasta taiteillut omenat (vai onko ne kurpitsoja?) viehättivät erityisesti:

 
Suuren Käsityölehden, Pirkanmaan kotitöiden ja Tampereen messujen järjestämä Suomi 100 vuotta -sukkakilpailu oli ratkennut, ja osallistuneet sukat olivat esillä messuilla A-hallissa. Kappas vaan, kymmenen parhaan joukosta löytyi peräti kahdet kuopiolaisten neulojien suunnittelemat sukat! Numerolla yhdeksän kiikkuivat TiiQ:n upeat kuusi- ja lumihiutaleaiheiset kirjoneulesukat, ja peräti toiselle sijalle olivat kohonneet messuseuralaiseni Niinan iloisenkirjavat suomisukat. Onnea molemmille suunnittelijoille! Kiva nähdä kärkisijoilla muutakin kuin sitä iänikuista sinivalkosukkaa.

Sukista puheenollen, suuntasin pian messuille päästyäni Lankakauppa Kerän osastolle tuhlaamaan Ullaneuleen kansikuvapalkintona Pato-sukista saamaani lahjakorttia. Paljon oli herkkuja tarjolla, esimerkiksi miulle ennestään tuntemattomi ruotsalaisen Dandelion yarnsin lankoja.

Kaupunkilanka on melko tuore neulelankoja ja trikookuteita myyvä yritys, jonka superedullisista messutarjouksista kohistiin blogeissa jo perjantaina. Kävimme katsastamassa tarjouslangat (kolme kerää ohutta sukkalankaa vitosella!), mutta sain pidäteltyä sisäistä sulovileeniäni sen verran että langat jäivät ostamatta, hipellystuntuma ei näet saanut aikaan kummempia väristyksiä. Trikookudettakin olisi saanut neljä kartiota kympillä, mutta en mitenkään olisi jaksanut raahata niin painavaa kassia mukana tuntitolkulla. Ilmeisesti kuitenkin aika moni jaksoi, sellaista vauhtia näyttivät laarit tyhjenevän.

Muhkeita jättilankoja, tämän syksyn trendituotetta, oli tarjolla useammassakin paikassa, tässä Kaupunkilangan Kaidetta Paapon osastolla. Puikotkin ranteen paksuiset!

Jättilankoja löytyi myös täysin kotimaisina, nämä suloisen pehmeät suomenlammasvyyhdit löytyivät Rintalan tilan osastolta:

Usein Aina messuilta tarttuu mukaan jotain uutta kivaa ideaa ja tekniikkaa, ja niin tälläkin kertaa. Pysähdyin seuraamaan Anskun unelmat -nimisen firman osastolla pikseliteoksen syntyä, ja voi että näytti hauskalta! Vähän kuin hamahelmiä, mutta ilman silitystä, ja kuva rakentuu läpinäkyvän alustan päälle. Esillä oli pikkuruisia ja suurensuuria pikselitöitä, varsinkin tämä toisinto Van Goghin Tähtikirkkaasta Yöstä vangitsi miut pitkäksi aikaa. Ostinkin pienen pakkauksen jossa oli kolme tuollaista avaimenperäpohjaa ja pikselilevyjä, isompi tyttö saa askartelua. Jollen itse innostu...

Lankakaupat tietenkin katselimme tarkkaan, niistä herkkukuvia näette postauksen alussa linkkaamastani Niinan blogipostauksesta. Sen verran kuitenkin sanon, että miusta on mainiota, että lankakaupoista saa nykyään paljon kaikkea muutakin kuin vain lankaa! Eihän neulominen pelkillä langoilla ja puikoilla onnistu, ehei. Tarvitaan silmukkamerkkejä, projektipusseja, puikkomittoja ja vaikkasunmitä ;) Tai jos ei tarvita niin ainakin homma sujuu hauskemmin söpöjen varusteiden kera! Näin sieviä projektipusseja myi Silmu&Solmu:

Seuraavassa kuvassa vasemmalla Hopeasäikeen värikylläinen osasto, oikealla Lahden kansanopiston huovutuskurssien kukkasatoa, ja keskellä tuntemattomaksi jääneeltä ständiltä C-hallista maailman söpöimpiä minitöppösiä! Jos joku muistaa tämän osaston nimen, kertokoon.

Saviverstas Mustalintu tarjoili neulojille kauniita sisustusesineitä, keraamisia lankapesiä. Aivan ihana tuote, vastaavia olen nähnyt ulkomaisissa verkkokaupoissa. Mielelläni ottaisin tällaisen meillekin asumaan, mutta pahoin pelkään, että miun brutaalilla langankiskontatyylillä kaunis kulho olisi säpäleinä alta aikayksikön...

Kotimaisia kangaskauppoja oli paikalla pilvin pimein, tarjolla oli varmasti kuoseja jokaiseen makuun. Ostoslistallani oli merinovillaneulosta Ommelliselta, mutta harmikseni se oli päässyt loppumaan jo messujen alkuvaiheessa. Seuraavaksi suuntasin merinojen perässä Käpyselle, mutta sieltäkin olivat suosikkikuosini kadonneet laareista. Voi kurjuutta!

Uusi mielenkiintoinen tuttavuus oli suloisia kuoseja pullisteleva Nuppu Print Company. Vasta perustettu yritys myy kankaiden ohella myös paperituotteita, ja kuosit ovat käsinmaalattuja. Nuppu erottuikin monien kangaskauppojen joukosta edukseen raikkaalla, yksilöllisellä ilmeellään. Jos tässä vaiheessa budjetti olisi antanut myöten, mukaan olisi ehdottomasti lähtenyt tuota etualalla näkyvää suurikukkaista Sydäntalvi -trikoota.

Toinen uusi, iloinen tuttavuus oli alpakkatuotteiden erikoisliike Helmivene. Tarjolla oli neulelankojen ja valmiiden villasukkien lisäksi alpakkaa valmiina topsina kehrääjille, ja ohutta alpakkalankaa kartiolla koneneulontaan.

 

Tässä on koko messujen (ja ehkä koko maailman) ehdottomasti pehmein lanka, voittaa merino-kashmir -sekoituksetkin mennen tullen! Babyalpakkaa.

 

Hauska valomökki roikkui Pirkanmaan kotitöiden osastolla, makramé-joulukuusen tarvikepakettia myi Toika.

Näistä messuista voisi tarinoida vielä rivikaupalla, mutta jossain vaiheessa on syytä lopettaa. Päätän messukuvaukseni ylevästi ostoskuviin!

Sulovilenismi iski vain kerran, Lankava oli ovelasta sijoittanut osastonsa sekä A- että C-halleihin, jotteivat ne varmasti yhdeltäkään kävijältä jäisi näkemättä. Paksu sukkalanka Alli oli yllättävän pehmoista, ja tuhlasinkin näihin kolmeen kerään peräti kympin. Luksuslankaosastoa edustavat Kerästä lahjakortilla (okei piti kyllä maksaa ihan rahaakin että kolme vyyhtiä sain mukaan) hankkimani Wollmeise Puret, väreissä Flaschenpost (pulloposti), Daisy (päivänkakkara) ja Unbeschreiblich (sanoinkuvaamaton). Joulunpunaisen Pirkkalankakerän ostin -yllätysyllätys- Pirkanmaan kotitöiltä, se pääsee Adventtimysteerikalisteluhuiviin joulukuussa. Ketturepolaisen väriset Tukuwool Sockit hain ostoslistani mukaisesti Titityystä, jossa ne olivatkin sopivasti messutarjouksessa.

Laitoin uudistuvan Taito-lehden tilauksen vetämään, ja sain samalla uusimman numeron mukaani. Hyvältä näyttää! Ja tammikuusta alkaen varmasti vieläkin paremmalta...

Loput ostokset olivatkin aika yksipuolisia. Neljä resorirullaa sekä tähtikuvioista bokserikuminauhaa Kangaskapinalta, kankaiden myynnin lopettaneelta Metsolalta sikahalvalla pinkkiä resoria sekä mustavalkoraidallista velouria. Tytöille tuliaisiksi pieni värityskirja sekä aiemmin esitelty pikselipaketti, Teippitarha tarjosi blogisteille rullan suloista ruusuteippiä. Kuvasta puuttuu Succaplokin maatuska-avaimenperä, joka on menossa jouluiseen vaihtopakettiin.

Viisi huopaista pannunalusta tarttuivat mukaan jo ennen messuja lauantaina, kun pysähdyimme Huopaliike Lahtisen poistopäivillä Jämsässä. Jalkojani lämmittävät myös uutukaiset huopalipokkaat, tänä talvena ei tarvitse enää paukkupakkasillakaan pukea kolmia villasukkia päällekäin!

Seuraavat päivät podetaan pienimuotoista messuähkyä, ja sitten käydään uusin voimin ja ideoin taas käsiksi käsitöihin. Tulen uudistamaan Villaviidakon ulkoasua lähipäivinä, älkää säikähtäkö ;)

Talvi-Ulla ja ohjerysäys

Vuoden viimeinen Ullaneule on ilmestynyt, ja sen kanteen ovat päässeet tutunnäköiset sukat... Kyllä vaan miun viime keväiset Pato -sukathan ne siellä komeilevat, jee!



Muistin virkistykseksi, suunnittelin nämä sukkaset siis lankakauppa Kerän viime keväiseen suuren villasukkakilpaan. Pato-sukat pääsivät kymmenen parhaan parin joukkoon, ja sijoittuivat lopulta Facebook-äänestyksessä kolmansiksi. Sain syksyn mittaan kirjoitettua ohjeen puhtaaksi, ja nyt se on Ullassa kaikkien saatavilla. Ei kun neulomaan :)

Edessä postauksessa esittelemäni briossineuleetkin naputtelin Ravelryyn, Bertta ja Birkitta ovat siis ladattavissa ilmaiseksi Ravelry-kaupassani.

Messukuumetta alkaa olla täälläkin ilmassa, ovathan Suomen Kädentaito -messut jo tällä viikolla! Meitä suuntaa kolme savolaista neuleystävystä messuilemaan viikonlopuksi, nyt pitäis vielä messukartat tulostella ja kirjoittaa vähän ostoslistan tynkää. Kädentaitojen sivuilta löytyy pätevä 10 vinkkiä onnistuneeseen messukäyntiin, jotka kannattaa lukaista, varsinkin jos on ekaa kertaa näille messuille menossa. Itse kävin viime vuonna ensimmäistä kertaa, jolloin se väentungos ja hallien koko suorastaan lamaannutti! Nyt tiedän mitä odottaa ja olen valmistautunut, kamera tanassa ja muistilista kourassa taistoon :D Tulkaa ihmeessä nykimään hihasta ja moikkaamaan jos näette miut jossain, messuilen lauantaina ja sunnuntaina!

Superi (briossi)viikonloppu

Viime viikonloppuna Kuopiossa vietettiin Kässäkerho Pom Pomin järjestämää SUPERviikonloppua ensimmäistä kertaa. Toivottavasti tämä oli ensimmäinen monista, oli nimittäin erittäin superi viikonloppu!

Tapahtumapaikalla, sataman läheisyydessä sijaitsevassa galleriatilassa oli koko viikonlopun tarjolla mahdollisuus ostostella kotimaisten lankavärjärien tuotteideita, ihailla muutamien neulesuunnittelijoiden trunk showta sekä osallistua erinäisille kursseille.

Pari tunnelmakuvaa paikan päältä, Lanitium ex Machinan hypisteltävän kauniita minivyyhtejä:

 

 Christa Beckerin herkkiä ja höyhenenkevyitä pitsineuleita:

 

Ihan pikkuisen piti ostostella, KVG Woolworksilta merinoita ja Kraftilta BFL:ää.

Tunnelmallisessa neuleillanvietossa lauantaina saatiin nauttia herkullista lähiruokaa, ja kuunnella neulesuunnittelija Katrine Birkenwasserin tarinointia. Ja tietysti neuloa hyvässä seurassa!

 

Parasta viikonlopussa olikin ehdottomasti uusin neuleihmisten tapaaminen, osa jo ennestään nettineulemaailmasta tuttuja ja osa aivan uusia kasvoja. Kyllä nää neuletapahtumat on mainioita, kaikkien kanssa löytyy keskustelunaiheita!

Monta mainiota tyyppiä tapasin, kun lauantai-iltapäivänä pidin loppuunmyydyn Kaksivärisen briossin perusteet -kurssini kymmenelle innokkaalle neulojalle! Kukaan ei tunnustanut ennen käyttäneensä kyseistä tekniikkaa, mutta niin vain kolmessa tunnissa se alkoi sujua jokaiselta! Näin hienoja harjoitustilkkuja kurssilaisilta syntyi:

Kurssimateriaaleja tehdessäni suunnittelin, neuloin ja kirjoitin ohjeet kahdelle yksinkertaiselle briossiasusteelle. Koska onhan uutta tekniikkaa heti mukava kokeilla johonkin "oikeaan" neuleeseen, joka ei kuitenkaan ole liian vaikea?

Bertta

Malli: Bertta -briossipipo, suunnittelija minä itse

Lanka: Viking Ville (vanhempi, nykyistä sileämpi laatu) 

luonnonvalkoisena ja tummanharmaana

Menekki: 109 g tupsuineen

Puikot: 5 mm Knit pro

Piposta tuli muhkea ja ihanan paksu, juuri siis sellainen kuin pitikin! Kaksiväristä briossia on mielestäni helpompi neuloa pyörönä (siksi opetin kurssilla ensin tasoneulonnan, hehheh), ja tämä onkin mainio ensimmäinen projekti! Silmukat on luotu vain yhdellä värillä, mikä nopeuttaa alkuun pääsemistä. Tämä myös siksi, etten ole onnistunut ikinä saamaan kaksiväristä aloitusta tarpeeksi joustavaksi pipon reunaa varten. I-cord-aloitus kyllä toimisi, mutta en välitä sen ulkonäöstä pipon reunuksessa (huiveissa kyllä!). Briossi on superjoustavaa, joten ohjeen mukaan neulottu bertta sopii päänympäryksille 55-60 cm. 

Edellisen neulomani pipon tupsun pienuudesta traumatisoituneena tehtailin tähän pipoon naurettavan ison ja painavan tupsun. Löytyisiköhän seuraavan hatun kohdalla jo kultainen keskitie?

Ei pipoa ilman lapasia!

 Birkitta

Malli: Birkitta -briossilapaset / Mie ite

Lanka: 7 veljestä (tämä lanka ei olekaan päässyt blogiin asti moneen vuoteen, rasti seinään!), molemmat sävyt jotain vuosientakaisia, ei enää värikartassa olevia.

Menekki: 70 g suht pieniin lapasiin

Puikot: 4 & 4,5 mm

Tosi perusperuslapaset, ja ihanan lämpimät sellaiset! Tällaisia peukalokiilattomia en olekaan ennen suunnitellut. Tai ei näissä nyt kauheasti suunnittelemista ollut, kunhan kirjoitin ohjeen :D Erittäin helppoa ja nopeaa neulottavaa, kunhan briossin rytmiin pääsee kiinni. Mainio joululahjaneule siis, tutut varokoot!

Ajattelin laittaa ohjeet Ravelryyn jakoon ihan suomeksi, resursseja englanniksi kääntämiseen nyt ei ole. Kiinnostaisiko teitä? Siis ei ohjeen kääntäminen, vaan tällaset peruspertsaohjeet? ;D

Pensasmustikan syysasu

Olen neulonut pipon!

Ai miksi se on puskassa? Koska halusin vangita muistiin myös syksyn viimeisen väriloiston. Kuvat on otettu ennen syyslomaa, nyt nuo punaiset ja keltaiset ovat muisto vain, pellolla ja metsässä näkyy vain harmaan ja ruskean sävyjä. Vaan se ei miuta masenna, koska kohta on maa valkoinen ja miulla on pää lämmin, kun on niin muhkea pipo! Itse pääkin on niin muhkea, etten onnistunut mahduttamaan sitä ja pipoa yhteenkään kuvaan kokonaisena...

Testineuloin tämän mahtavan palmikkopipon ystävälle. Hattu valmistui aikanaan mutta tietenkin viivästelin bloggaamisen kanssa ja ohje ehti jo ilmestyä pari viikkoa sitten. 

Fredrica in Cadmium

Malli: Fredrica hat / Niina Risulainen

Lanka: Malabrigo worsted (100% merinoa) värissä cadmium

Menekki: tasan 100 g

Puikot: 4,5 & 5 mm

Mukavaa neulottavaa oli tämä hattunen, kolmiulotteiselta näyttävät palmikot ovat yllättävän simppeleitä, ja pipo valmistuu paksusta langasta kuin itsekseen! Mie neuloin yhden palmikkotoiston enemmän kuin ohjeessa, ja lanka riitti päälakikavennusten jälkeen vielä juuri ja juuri minipieneen tupsuun. Tämä lanka olikin jo toistamiseen käsittelyssäni. Neuloin siitä viime talvena pipon, joka epäonnistui kaikin puolin ja muistutti lähinnä pannumyssyä. Nyt se on saanut uuden muodon, joka onkin huomattavasti kivempi ja pääsee varmasti käyttöön.

Jos neulon Fredrican joskus uudelleen, valitsen palmikoihin vielä paksummat puikot. Miulla on nimittäin näköjään paheena kiristellä palmikkoja neuloessa lankaa kohtuuttomasti, ja pipo onkin huomattavasti toivomaani tiukempi! Päähän se onneksi mahtuu, mutta tavoittelemani rennon lookin saa unohtaa näillä tiukkispalmikoilla.

Parasta pipossa on mielestäni se, miten palmikot katkeamattomasti jatkuvat loppuun asti päälaen kavennnuksista huolimatta, kaunista!

Pipon ohjeen saa ladattua itselleen Ravelrystä ilmaiseksi, hoplaa kaikki nyt omia fredriikkoja neulomaan! On nimittäin sen verran mainio tämä päähine :) Niinan blogissa lisätietoa pipon suunnittelusta ja ohjeen lataamisesta.