Kiero huivi

Kun muut ovat bloganneet neulefestarien häppeningeistä jo monta viikkoa sitten, mie vasta pääsen alkuun! Työt haittaa kummallisesti harrastusta...

Ennen festivaaleja ilmoitettiin, että lauantain iltabileissä järjestettäisiin jonkinlainen westknittersien kokoontumisajo sekä yhteiskuvaus itse briossin prinssin kera. Itsehän tapasin hänet jo viime lokakuussa gurun ensimmäisellä Suomen vierailulla. Tuolloin neulottua huivia en tietenkään enää voinut kuvauksiin mukaan ottaa, vaan tätä tilaisuutta varten piti neuloa ihan uusi!

Askews My Leftovers

Malli: Askews me Shawl / Stephen West

Lanka: kymmenet erilaiset merinojämät, pääasiassa fingering -vahvuiset.

Menekki: 283 g

Puikot: 4,5 mm Knit Pro

Miulle oli vuosien varrella kerääntynyt pussikaupalla sellasia "parempia jämälankoja", joita en ollut raaskinut oikein mihinkään käyttää. Pääasiassa erilaisia merino"sukka"lankoja, jotka eivät kuitenkaan olisi sukkina kestäneet, joitakin wollmeisejämiä ynnä muita herkullisia pikkunöttösiä. Nimeltä mainittakoon myös Colinette Jitterbug, Lorna's Laces Shepherd Sock, Shibui Sock, Koigu Painter's Palet Premium Merino ja Holst Highland. Myös tunnistamattomia, kanssaneulojilta vuosia sitten tätä peittoa varten saatuja jämiä on mukana.

Askews me shawl on suunniteltu neulottavaksi DK-vahvuisista langoista. Otin riskin valitsemalla huomattavasti ohuemmat jämät, ja se kannatti! Huivi on suhteellisen paksujen puikkojen ansiosta pehmoisen ilmava ja samalla muhkean lämmin! Ja mitkä värit! Ja muoto!

En ollut aiemmin neulonut kaksiväristä patenttia. Vähän jänskätti, mutta hitaan alun jälkeen alkoi briossin vääntäminen sujua varsin joutuisasti ja helposti. Tätä oli koukuttava neuloa, ja miettiä samalla minkähän keräsen sitä seuraavaksi ottaisi mukaan. Huivi oli miulla matkaneuleena kesäisellä kaupunkilomalla Düsseldorfissa, ja sai ihmettelyä osakseen niin vierustovereilta kuin lentoemoiltakin.

Mitenkään liian ajoissa ei festarihuivini valmistunut, itse asiassa päättelin reunan silmukat vasta itse tapahtumassa. Huivista olisi voinut ehkä tulla vähän suurempikin, jämiä vielä nimittäin jäi mutta aika loppui kesken. Siipiväli höyryttämättömällä huivilla oli noin 140 cm.

Festarilauantaina Kahvila Muistossa päiväkahvilla neuloskellessa (=maanisesti i-cord pääättelyä tikuttaessa) bongasin nurkasta itse herra Westin, ja pitihän se samaan kuvaan päästä huivintekeleen kanssa. Huomatkaa asiaankuuluvat neulontailmeet:

Kuten aiemmin mainitsin, osallistuin festariviikonloppuna Jonna Hietalan Tarinallisen neulekuvauksen kurssille. Kiitos kanssakurssilaiselle kuvausavusta, pääsinpäs itsekin vaihteeksi kuvaan mukaan!

Kurssi oli mielenkiintoinen ja opettavainen, ja sain hyvää kertausta koulussa aikanaan valokuvaustunneilla opituille asioille. Kurssin olisi suonut kestävän enemmän kuin kaksi tuntia, tuntui ettei siinä ajassa ehtinyt päästä edes vauhtiin!

Olen kerrassaan tyytyväinen uuteen, räjähtävän värikkääseen huiviini! Onneksi valitsin nämä ohuemmat jämät, tämäkin huivi on nimittäin sen verran raskas että DK-vahvuisena siitä olisi varmasti tullut varsinainen haarniska!

Festarielämää

Suomen ensimmäiset neulefestarit on nyt koettu, ja mie pääsin osallistumaan ihan pitkän kaavan mukaan! Lauantaiaamuna seiskalta lähdin ajelemaan kohti Jyväskylää innosta puhkuen, ja kotiin palasin eilen illalla väsyneenä ja rähjäisenä mutta ah niin onnellisena! Hyvä ystävä matkaseurana ja viikonloppu täynnä lankaa, neuleita ja neulemaailman staroja, mikäs sen mahtavampaa!

Viikonloppuun mahtui miun osalta kursseja, vapaaehtoishommia ja iltabiletystä, lankashoppailua tietenkään unohtamatta. Tapasin monia blogituttuja ja uusia ja vanhoja neulekavereita, ja kaikkia paikalla olleita starojakin jututin, ainakin pikkuisen! Kamera on niin täynnä että jos yrittäisin postata kerralla koko viikonlopusta, jutusta tulisi kilometrin mittainen, ja siirappimaisia ylistyssanoja alkaisi tulvia jo korvista ulos! Niinpä ensin yleiskatsaus ja parhaita kuvapaloja festareilta, postailen kursseista sitten hivenen myöhemmin.

Markkinapaikka Toivolan vanhalla pihalla oli täynnä toinen toistaan herkullisempia lankoja ja tarvikkeita! Uusina tuttavuuksina ranskalainen La Bien Aimee ja Italialainen Snail Yarns, joiden kojut hehkuivat väriloistoa ja pursusivat speklejä, eli roiskevärjättyjä lankoja! Kotimaiset värjärit eivät jääneet yhtään huonommiksi, tarjolla oli niin Ilun, Louhittaren Luolan kuin Hopeasäikeen ja Lanitium ex Machinankin lankoja, sekä monia muita...

Lauantai päättyi komeasti iltajuhlaan Säynätsalossa juhlatalo Juurikkasaaressa. Tarjolla oli grilliruokaa ja juomia, neulestarojen haastatteluja, yhteisvalokuvausta, Stephen Westin uuden musiikkivideon ensi-ilta, sekä elävää musiikkia duo Vonkaleelta.

Löydättekö miut kuvasta?

Illan hämärtyessä kauniiseen auringonlaskuun, siirryimme Niinan kanssa kuvaamaan hänen uutta huiviaan rantalaiturille, ja kukapa muukaan tuli oma-aloitteisesti asettelemaan huivia kauniisti kuvaan, kuin itse Ysolda Teague. Priceless!

Iltajuhlaan osallistujat saivat mukaansa pienet yllätyspussit, miun pussukka sisälsi tällaisia söpöyksiä:

Olin lauantaina niin pyörryksistä kaikista ihanuuksista, etten saanut vielä yhtään lankaa hankittua, voitteko kuvitella! Sunnuntaina sentään sain jotain päätöksiä tehtyä ostosten suhteen, ja kuten arvata saattaa, budjetti natisi liitoksissaan ja lopulta romahti kasaan kuin korttitalo. No kerrankos sitä festareita juhlitaan!

Hommasin kasan ohjeita, melkein jokaiselta festarien staralta! Kaikki ovat tietenkin signeerauksilla varustetut ;)

Raaskin ostaa yhden etanalankavyyhdin, värin nimi on orkidea.

Paitalangatkin nappasin mukaani, kaunista Tuulen Tytärtä värissä Platina. Alankohan kasvaa aikuiseksi? Näistä tulee Veera Välimäen Breathing Space (joita muuten näkyi festareilla kymmeniä!), raitaväriksi Villiviiniä...

Huomaako viimeisistä kuvista että osallistuin Jonna Hietalan valokuvauskurssille? No ehkä ei vielä, harjoiteltavaa riittää! Ja pitäisi saada vihdoin hommattua se kunnon objektiivikin... Seuraavassa postauksessa sitten tarinallisen neulekuvan kurssista!

Harmaskuu

Harmaata on, niin ulkona kuin puikoillakin. Näistä jälkimmäinen huomattavasti mukavampaa ;)

Vastalääkkeekksi harmauteen (joka nyt sinänsä ei miuta sen kummemmin vaivaa, olen syksyihminen) nappasin Virkatulta linnulta haasteen, joka kehottaa esittelemään kuusi kesäkuvaa kivoista asioista :)

1. En ole tainnut täällä mainita, että miehellä on harrasteautona amerikanrauta, Dodge Dart vm. -66. Varsin oleellisena osana kesäämme kuuluu siis cruisailu. Kutoskoneen jyrinään pienin matkustaja nukahtaa lähes aina :)

2. Joku ehkä muistaa että viime kesänä satoi hieman? Bongaa kuvasta sateensuojan löytänyt siivekäs!

3. Miun oma kesäreissu Helsinkiin ystävän luokse viikonlopuksi oli yksi kesän kohokohdista. Käytiin Suomenlinnassa ja Lintsillä ja vaikka missä :D

4. Perheen kesken tutustuttiin lähiseudun nähtävyyksiin. Lilja puhuu vieläkin Outokummun kaivosmuseosta, jaksoi kävellä siellä pitkin tunneleita ja kiivetä hirveän määrän portaita ylösalas parin tunnin ajan eikä valittanut kertaakaan!

5. Mölkkyturnaus mummon ja vaarin mökillä Suomussalmella kuuluu myös vakiona kesään. En nyt kyllä taas yhtään muista kuka voitti, mutta ei sen niin väliä. Tärkeintä on hauskuus! Astetta tyylikkäämmät pelivälineet kuin kaupan mölkky, vai mitä?

6. Niiden sateiden ansiosta vihreyttä riitti! Piha oli varsinainen viidakko... Nyt ei kyllä uskois kun ulos kattoo (okei, nyt on niin pimeetä ettei muutenkaan kyllä näe ulos) että kesällä tuo maisema on niin erilainen.

Jaa'a, ei nämä miun kesäkuvat kyllä kauheen värikkäitä ollut :D Marraskuun harmauteen tuli vihreyttä, ja pari väripilkahdusta Liljan vaatteista!

Kesäulla ilmestyi !

Siellä se on, uusi uljas Ulla, menkää ihailemaan!

Varsinkin kansikuvaneuleessa riittää ihailtavaa, TiiQ:n upea Myrskylintu on todella voittonsa ansainnut! Omakehuvaroitus: huomatkaa kuka otti kuvat ;) Toukokuisessa retriitissä räpsyttelin Canonia tiheään, myös Väreily -myssyn kuvat otettiin tuolloin. Malliksikin pääsin, saman suunnittelijan Juulian helminauhat -pipolle.

Ja onhan mukana myös yksi oma mallini, Kesän lapsi -peitto josta työ kaikki oottekin kuulleet jo riittämiin :D

P.s. Neidonkyynel äänestettiin edellisen numeron suosikkiohjeeksi! Kiitos ihmiset :)))

Vela in Public

Kansainvälinen KIP -viikko (Knit in Public) starttasi tänään, ja Kuopiossa kokoonnuttiin sataman puistoon neulomaan. Sää oli kuin morsian (liikkeellä olikin useampi polttariporukka morsiamineen) ja seura mahtavaa. Auringon porotuksessa paloivat käsivarret ja maassa istuessa selkä jäykistyi vaan se ei meininkiä haitannut. Jossain vaiheessa iltapäivää siirryttiin Vanhan Sataman terassille jatkamaan ;)

Sain sopivasti ensimmäisen KYH-neuleeni, Vela shawlin valmiiksi eilen. Huivi on testineule, malli Milja Uimoselta joka ilmestynee kesäkuun lopulla. Kaunista ympäristöä ja neuleiden kuvauksesta ymmärtäviä ystäviä piti tietenkin käyttää hyväksi ;)

Velan vihreää (KYH 1/23)

Malli: Vela shawl by Milja Uimonen (linkki Miljan projektisivulle)

Lanka: Drops Alpaca (100 % alpakkaa) tummanvihreänä ja Hjertegarn Alpaca Silk
(60 % alpakkaa 30 % merinoa 10 % silkkiä) keväänvihreänä

Menekki: 135 g

Puikot: Knit Pro 4 mm

Mukava malli neuloa! Keskiosa syntyi petollisen nopeasti mutta reunakaavioissa vierähtikin sitten aikaa useampi päivä (ja aikaahan miulla on ollut, sairaslomaillessa...). Huivin juju on juuri tuossa kaksipuolisessa reunuksessa: toisella puolella on purjemaista pitsikuviota, toinen puoli taas näyttää leveältä joustinneuleelta. Huivia voi käyttää siis kummin päin tahansa, fiiliksen mukaan.

Dropsin Alpaca pitää pintansa suosikkilankojeni joukossa edelleen, muutaman tummanvihreän kerän olen saanut joskus vaihtarina kanssaneulojalta. Hjertegarnin alpakkamerinosilkkilanka sen sijaan oli uusi tuttavuus joka saapui miulle kahelivaihtopaketissa jokunen viikko sitten. Se oli rakkautta ensi silmukasta: suloisen pehmeä, kuohkea ja kuitenkin tarpeeksi tiukkakierteinen lanka, tästä on saatava jotain isoa itselle! Kesätyöpaikallani onkin tätä hyllyllinen ihanissa sävyissä, namnam...

Huivista tuli vallan mainio ja mukavan iso, siipiväli on suunnilleen kaksi metriä. Ohje käski pingottamaan huivin kevyesti, mutta miehän en sellaista termiä tunne vaan tapani mukaan pingotin kunnes neule soi! Hyvä tuli, korkeutta olisi saanut olla vielä lisää (nyt sitä on noin 80 cm) mutta pingotusalustani koko loppui kesken.

Vihreä Vela laskostui lahjalaatikkoon odottamaan erästä jonka juhlapäivä lähestyy ;)

Upea kuvaussää eikö? Säkenöivä mannekiini Tiina toi myös neuleita kuvattavaksi, niistä todennäköisesti aineistoa pian hänen blogissaan :)

Kamera Kaavilla

Neulekuvaus on hauskaa! Ainakin silloin kun on tarpeeksi valoa, käytössä hyvä kamera, kaunis kuvausympäristö ja joku avustamassa. Vähemmän kivaa on kuvata kiireessä, hämärässä ja yksinänsä...

Kuopiolaiset neulojat matkasivat toissapäivänä joukolla Kaaville lankakauppa Kujeeseen ostoksille, neulomaan ja herkuttelemaan. Samassa yhteydessä mie tarjouduin (yllä mainituista syistä) kuvaamaan paikalla olijoiden valmistuneita neuleita. Tarjokkaita tulikin runsaasti, tässä joitakin otoksiani (linkit vievät ravelryyn):

Leenan värikkäät polvisukat:

Hansun rusinamyssy:

ArualMarian raidalliset sukat ja lapaset:

Heinin upea pitsihuivi:

Tikrunmamin suuuuuri huivi:

Ja Vynnen kirjosukat sekä aurinkoiset kämmekkäät:

Kuvattiin myös yksi miun oma aikaansaannos, siitä lisää myöhemmin.

Eihän tässä mitään ammattilaisia olla (kaukana siitä!) mutta kivoja kuvia saatiin, ja harjoitus tekee mestarin :)

Kalanruotoja studiossa

Edellisen postauksen punainen lankavyyhti muuntautui äärimmäisen nopeasti kauluriksi, koska meillä oli torstaina valokuvaustunnilla studiokuvausta, ja miun piti äkkiä saada joku tuote kuvattavaksi :D Kiitos luokkakaverille mallina toimimisesta!

Kalakauluri

Malli: Herringbone Neck Warmer by Craig Rosenfeld
Lanka: Teetee Taiga (100% merinovillaa)
Menekki: 77 grammaa
Puikot: Ebenpuiset 8 mm

Punainen settini on nyt täysi! Ihanan pehmeä ja kuohkea lanka, ei kutita miunkaan kaulaa.

Ohje oli hivenen epämääräinen, sekä itse mallineuleen että muun muotoilun osalta. Kun olin selvittänyt kalanruodon salaisuuden, ohjetta ei enää tarvittu. Mallineule oli melko hidasta, mutta valmistui tämä silti yhdessä illassa, napitkin sain kiinni kun sinnittelin valveilla yhteentoista.

Nätti kauluri, mukautuu kivasti niin pikkuisen mallini kuin miunkin (huomattavasti rotevamman tyttösen) kaulan ympäri.

Studiossa on ihan mahtavaa kuvata, tai missä tahansa kun välineenä on koulun kamera. Pitää varmaan ruveta säästämään siihen ihan omaan järkkäriin...