Kesän viimeinen vuokko

Syksyn neulekausi avattu kesätopilla!

Violetti vuokko

Malli: Anemone / Veera Välimäki, Interpretations vol. 5

Lanka: Queensland Collection United Foursome (55 % villaa 45 % puuvillaa) värissä Taronga Zoo

Menekki: 145 g ohjeen kokoon L

Puikot: 3,25 mm Knit Pro

Sisuunnuin jälleen neulefestareilla, kaikilla muilla oli ihania kesäkäyttöisiä neuleita paitsi miulla! Heinäkuun loppupuolella laitoin puikolle tämän toppitunikan, joka neuloutui hitaasti mutta varmasti hellesäässä ja valmistui parahiksi viimeisten lämpimien päivien ollessa historiaa. 

Kalifornian matkamuistolanka oli yksi iso, 200 gramman kiekkokerä, jossa värit vaihtuivat vaaleasta lilasta hyasintin kautta tummaan syreeniin. Luonnossa värit ovat hieman lämpimämmät. Värinvaihtokohta ei ollut millään lailla häivytetty kuten kuvasta näkyy. Viimeinen väri kerällä olisi ollut harmaa, mutta sen jätin suosiolla pois ja lopetin helman ennen sen alkamista. Tuntuma ja kuitusisältö tässä langassa on identtinen Holst Garnin Coastin kanssa, josta neuloin vastikään raitapaidan. Tämä United Foursome ei tosin pehmennyt kasteltaessa niin paljon kuin Coast, joten tuntuma iholla on edelleen hivenen karkea.

Anemone oli mukavaa, joskin hieman yksitoikkoista neulottavaa miehustan valmistumisen jälkeen. Toppi siis aloitettiin olkapäiltä, takakappale neulottiin kainaloihin asti, sitten poimittiin olalta silmukat, neulottiin etukappaleet erikseen ja kainalon alta posotettiin pyörönä putkea loppuun asti. Hieman lisämaustetta toi epäsymmetrisesti helmaan neulottu uloke, joka näyttää oikeastaan aika hauskalta. Jos lankaa olisi riittänyt, olisin voinut neuloa tämän tunikapituuteen, jolloin helma olisi ehkä laskeutunut vielä kauniimmin. Neuloin aika lailla ohjeen mukaan, mitä nyt pääntien reunuksessa sooloilin omiani, ja kädentiet jätin huolittelematta, miusta ne näyttää kivoilta hieman rullautuneina.

Vaikka sekä lankani että puikkoni olivat ohjeessa ilmoitettuja ohuemmat, topista tuli vähän turhan reilu. 

Mystistä. 

Eipähän kiristä!

Kuvista saan kiittää tällä kertaa esikoistytärtä, kyllä tuosta 9-vuotiaasta vielä kunnon neulekuvaaja saadaan!

Kesäneule joulukuusipellossa

Hupsheijjaa, tulipas ihan huomaamatta kuukauden mittainen blogihiljaisuus. Hällä väliä, lopetetaan tahaton tauko nyt sitten näyttävästi uudella tunikalla!

Ranskatar savolaisittain

Malli: Nadine tunic tank / Kristeen Griffin-Grimes kirjasta French Girl Knits

Lanka: Novita Helmi (60 % puuvillaa 40 % bambua) tummana petroolina (väri 192)

Menekki: 307 g 

Puikot: Knit Pro 4,5 mm

French Girl Knits on kaunis neulekirja, joka pursuilee toinen toistaan mielikuvituksellisemmilla tavoilla saumattomasti toteutettuja, naisellisia neuleita. Se on asustellut kirjahyllyssäni jo ainakin neljä vuotta, ja nyt vasta sain siitä jotain neulottua, hyi miuta!

 

Tämä tunika aloitettiin neulomalla pitkät pitsipaneelit, joiden reunoista poimittiin silmukat sivuttain neulottavia etu- ja takakappaleita varten. Kappaleita muotoiltiin lyhennetyillä kerroksilla ja pitsiosioilla, ja lopuksi silmukoitiin kiinni seuraavaan pitsikaitaleeseen. Miuta ei tosin huvittanut silmukoida niin älyttömiä silmukkamääriä, joten hoidin homman kolmen puikon päättelyllä. Hyvin onnistui tunikan kokoonkursinta silläkin tavalla, tosin sitä ei voi nyt käyttää kummin päin tahansa, kuten alkuperäisen ohjeen tarkoitus oli. Suunnittelija oli nimittäin sitä mieltä, että huomaamattomalla langanpäiden päättelyllä ja huolellisella silmukoinnilla vaate olisi käyttökelpoinen kummin päin tahansa, siis myös nurja puoli päällä. Pyh sanon mie, liian iso vaiva siihen nähden, etten ole ikinä oikein pitänyt sileästä nurjasta suurena pintana...

Kun miehustan oli kursittu kokoon, olkaimina toimivat pitsipaneelien yläpäät piti kyllä ommella kiinni takakappaleen yläosaan, eli et tämä nyt aivan täysin saumaton neule ollut. Helmasta poimittiin silmukat ja neulottiin pari kerrosta ainaoikeaa. Ohjeen mukaan pääntie ja kädentiet piti huolitella virkkaamalla kiinteitä silmukoita, mutta miusta oli turha kaivaa koukkua esiin joten huolittelin nekin ainaoikein-kerroksin, ja hyvä tuli.

Nadine on suunniteltu neulottavaksi puuvilla-pellavasekoitteesta, mie valitsin omaani bambua sisältävän langan. Näin ison neuleen tekeminen ei ehkä ole ikinä tullut näin edulliseksi: Novitan Helmi -kerät löytyivät keväällä Loviisan suurkirppikseltä hintaan 1,80 e / kpl, joten vaatteen hinnaksi tuli kokonaiset 10 euroa 80 senttiä. Lankaa jäi vielä muutama kerä laatikkoon odottelemaan, päätynevät tiskiräteiksi kun tarve iskee. Ihan mukava perus bambusekoite tämä Helmi oli, ominaisuuksiltaan samanlainen kuin monet muutkin vastaavat langat eli kiiltävä, liukas ja löysäkierteinen. Vastaisuudessa mietin kahdesti ennen kuin aloitan pitsiä sisältävän neuleen jostain muusta kuin villalangasta...

Juuri puikoilta päässyt tunika oli hälyttävän lyhyt ja ruttuinen, mutta liotus ja henkarissa kuivatus tekivät tehtävänsä, ja nyt vaate on siloinen ja laskeutuu kauniisti. Koko osui kerrankin just eikä melkein oikeaan eikä vähiten siksi, että neuloin oman vartaloni tuntien tiettyihin ongelmakohtiin aika lailla runsaammin lyhennettyjä kerroksia kuin ohje käski.

Pituuden puolesta ehkä tämä vaate kuitenkin kuuluisi toppi-kategoriaan, ja täytyy myöntää että pitempää helmaa lähdettiin hakemaan, samanlaista kuin ohjeen kuvissa. Mutta kun katsoo Ravelrysta muiden Nadine-toteutuksia, ovat ne pääasiassa ihan yhtä lyhkäisiä kuin tämä miun versio, monet jopa vielä kikkanampia. Tämä selittynee lankavalinnan lisäksi sillä, että ohjeen pienin ja suurin koko ovat lähestulkoon saman pituisia, vain leveys vaihtelee. VIRHE jos miulta kysytään, kyllä isompien kokojen pitäisi olla myös pitempiä eikä vain leveämpiä...

Ihan kiva tästä tunikasta tuli, ja se istuu varsinkin yläosasta kauniisti miun päälle. Näitä kuvia katselessa huomaan, että tämä kyllä oikeastaan vaatisi allensa jonkinmoisen alustopin.

Mikähän siinä muuten on, että lähes kaikissa näissä kuvissa tuijottelen kohti varpaitani? Olen huomannut tämän maneerin ennenkin (kts. edellisen postauksen kuvat)... Ensi kerralla kun miulla on jotain esiteltävää, lupaan tähytä kohti horisonttia!

 

Käyn pellonlaitaa

Ostin joskus nelisen vuotta sitten keräkaupalla oudon beigeä maissilankaa kun halvalla sain. Mitään en niistä keksinyt silloin neuloa, ja olen niitä useassa retriitissäkin yrittänyt kaupitella eteenpäin vaan kukaan ei ole ottanut onkeensa. Kevättalvella harkitsin lankojen värjäystä, mutta kun edes värjäyksen opettaja koulussa ei tiennyt millä maissilankaa voisi värjätä, jätin homman sikseen. Toukokuussa sitten suivaannuin noihin lankavarastossa vetelehtiviin äklöihin keriin ja päätin tuhota ne. En sentään polttamalla (vaikka kieltämättä mieli teki) vaan neulomalla! Ja nyt on sitten kesäpaita valmis.

Majs

Malli: Radian Yoke by Wendy Bernard, Knitscene summer 2011

Lanka: Teetee Poppari (100 % maissia) beigenä

Menekki: 311 g kokoon 42

Puikot: 4 mm Knit Pro

Knitscenen kesänumero parin vuoden takaa on täynnänsä kauniita malleja, tämä on jo kolmas jonka olen lehdestä neulonut ja pari muuta vielä odottaa vuoroaan. Ohje ei kyllä ollut tällä kertaa parhaimmasta päästä, asioita oli jätetty puolitiehen ja arvailujen varaan. 

Esimerkiksi mallineuleen kohdalla luki ohjerivi vain yhdelle kerrokselle, joten neuloja siis olettaa että tätä samaa kerrosta toistetaan jatkuvasti, eikö vain? Väärin! Pitsiä kyllä neulottiin myös nurjalla puolella, mutta neulojan täytyy ymmärtää muuttaa mallineuleen oikeat silmukat nurjiksi! Mielestäni suunnittelijan pitäisi ehdottomasti aina sanoa selkeästi mitä milläkin puolella neulotaan eikä jättää tällaista älykkyystestiä ohjeeseen.

Paita siis aloitettiin pääntieltä ja neulottiin helmaa kohti ensin tasona ja rinnan korkeudelta alas pyörönä. Neuletiheyteni täsmäsi leveydessä vaan ei pituudessa, joten jouduin neulomaan kymmeniä kerroksia enemmän kuin ohje ehdotti, alkuperäinen lanka nimittäin oli huomattavasti laskeutuvampaa. Koon arviointi osui aika lailla oikeaan (mikä mallitilkku?), mutta miun olisi pitänyt luottaa vaistooni ja jättää ohjeen hihakavennukset pois, nyt hihat ovat aavistuksen tiukat. Käyttömukavuutta se ei haittaa, mutta halkiot vähän harottavat liikaa.

 

Poppari oli erikoista neulottavaa: pehmoista ja lempeää, toisaalta vähän tahmeaa ja toisaalta taas viskoosimaisen liukasta. Langassa oli noin kolmetuhatta säiettä, ja jos puikonkärki epähuomiossa tavoitti vain osan säikeistä ja vetäisi ne mukaansa, lanka ei enää millään suostunut venyttelyistä huolimatta tasoittumaan ennalleen. Säikeet siis venähtivät helposti ja neuloessa piti olla hyvin tarkkana. Skarppaamisesta huolimatta kaarrokkeeseen tuli muutamia lenkkejä joita en saanut enää hävitettyä, ne taitavatkin näkyä seuraavassa kuvassa. Valmis paita on ihanan pehmeä ja vilpoisen tuntuinen! Kastelin ja venyttelin paidan muotoonsa kuivumaan mutta tämä ei tuntunut vaikuttavan neulepintaan millään tavalla, se on edelleen aavistuksen epätasaista.

Ei tästä nyt ihan täyttä kymppiä tullut, mutta ihan kiva paita kuitenkin! Saa nähdä yritänkö kuitenkin värjätä sitä vielä, tää beige ei vieläkään oikein iske...

Kuka tulis kitkemään piilevät piikkikasvit meidän pellolta? Auts!

Kesäyön liivi

KYH 1/25 Valmis!

Kesäyön piukea pinkki

Malli: DROPS Design nro 118-13
Lanka: Drops Muskat (100% puuvillaa)
Menekki: 172 g kokoon M
Puikot: 4 mm Knit Pro

Tämän pikkuliivin malli viihtyi Ravelryn jonossani pitkään, kunnes Jaanan toteutukset nähtyäni se siirtyi kiireellisesti etunenään vuoroaan odottamaan. Silmukat loin siis 1. kesäkuuta, ja eilen ompelin napit kiinni.

Eilisiltana ei mikään napinkiinnitystä kovempi työ onnistunutkaan, ajoin näet koko plantaasimme nurtsin työnnettävällä ruohonleikkurilla, ilman hanskoja tietenkin. Pikkuhiljaa alkaa näiden rakkojen pahin pakotus hellittää, ehkä huomenna pysyy taas puikot käsissä...

Ohjeessa sanottiin neljän kerän riittävän M -kokoon, mutta enhän mie sitä uskonut vaan neuloin langan loppumisen pelossa tuosta alaosan sileän neuleen osiosta ohjetta lyhykäisemmän. Niinhän siinä sitten käsi että lankaa jäi 30 grammaa jäljelle ja liivistä tuli rahtusen nysä. Hyvä se on näinkin, mutta parempi olisi ollut muutama sentti lisää kainaloiden alla.

Langan ostin joskus viime kesänä Lumoavasta Langasta Oulussa käydessäni. Upea kiilto siinä on ja riittoisaa kuin mikä, mutta siinä ne hyvät puolet sitten olikin. Periaatteessa tykkään merseroiduista langoista, mutta tälle olisi kyllä riittänyt vähempikin liotus lipeäkattilassa. Muskat on niin liukasta, että sitä pitää neuloa nihkeillä näpeillä tai muuten neulepinta on yhtä lenkkiä ja muhkuraa (loistava lanka helteellä neulomiseen siis!).

Nämä ihanat napit ostin FiinaNeuleesta Helsingistä nyt viime viikolla, eikös ole suloiset?

Liivin ohje on loistava, muotoilut kohdallaan ja viimeistelyäkin minimaalinen määrä. Miuta ärsyttää neuloa jälkikäteen kaiken maailman reunuksia ja nappilistoja, siksi tämä malli oli oikea helmi. Koko on just eikä melkein (ei se oikeesti ole noin piukea kuin tuo kuva antaa ymmärtää :D). Tykkään myös tämän neuleen yksityiskohdista mahdottomasti, varsinkin noista "pitsipylväistä".

Yleensä en neulo yhtä mallia kahta kertaa, mutta tämän voisin ehkä tehdä villaisena talven varalle...

Oma maa mansikka

Palattu/palettu/palauduttu on. Lomissa on parasta se kun sen jälkeen tullaan kotiin ;)




Oli rentouttava, ihana ja hauska aurinkohäämatkaloma Kreikassa :) Puikot jätin kotiin mutten neulaa, päättelin nimittäin tän topin ja pingottelinkin sitä sen verran kun hotellihuoneessa pystyi...

Cotton Candy

Malli: Buttercup by Heidi Kirrmaier
Lanka: Schachenmayr CottonLinen (78 % puuvillaa 22 % pellavaa)
Menekki: 387 grammaa
Puikot: Knit Pro pyörö 3,5 mm

Ostin 300 grammaa tätä ihanan eläväpintaista lankaa maaliskuussa itselleni palkkioksi onnistuneesti päätökseen saadusta 3.jaksosta. Kaksi kerää piti vielä hakea lankaa lisää ennen kuin paidan helma ylettyi tarpeeksi pitkälle. Alunperin suunnittelin kyllä neulovani tunikan, mutta siitä olisi tukevan langan takia tullut niin raskas, että se ei olisi ollut enää lainkaan kesäinen...

Totuttuun tapaan en mallitilkun neulomista edes ajatellut, vaan laskeskelin paksumman lankani takia tarvitsevani vain S-koon silmukkamäärän. Hyvin osui arvio kohdalleen (kerrankin), paita sopii kuin nyrkki silmään, ja se pysyi mukavan vilpoisena kuumasta auringonpaisteesta huolimatta. Go pellava!

Ohje oli mainio ja vaatteen rakenne kekseliäs mutta kuitenkin helppo neuloa, suosittelen! Vois neuloa joskus vielä itellekin toisen, laskeutuvammasta langasta...


P.s. Sny:n paketti oli saapunut reissun aikana, kuvaan sen kunhan saan lomakuvat pois kameraa tukkimasta...

Edit. 1.5.

Noniin, tässäpä se huhtikuun lähetys:

Paketista paljastui lähes 200 grammaa kaunissävyistä vironvillaa, 5,5 mm metallipyörön, mansikkaisia pääsiäiskonvehteja ja -kortin. Liljalle oli pieni kirjanen ja hedelmäkarkkeja. Kiitosta :)

Kotona kuumuudessa

En ole helleihminen. Kesällä on kivaa vain jos lämpötila ei nouse yli 22 asteen. Näin kuumalla en saa mitään tehtyä, tuntuu että aivot sulaa. Neulominenkin on lähes mahdotonta kun lanka ei kulje nihkeissä sormissa ja puikot lipsuu hikisistä käsistä. Ja tätä säätä kuulemma jatkuu vielä toiset kaksi viikkoa!!! Miulla on ikävä purevaa pohjoistuulta ja korkeita hankia...

No sain sentään viimeisteltyä tämän huhtikuussa aloittamani topin, ja tuoreet mansikat auttaa sietämään.

Siksak
Malli: Razor Cami
Lanka: Novita Oklahoma, 100 % puuvillaa, 216 g
Puikot: pyörö 3,5 mm

Ohje oli mainion yksinkertainen olematta kuitenkaan tylsä, tätä oli helppo neuloa telkkarin ääressä ja neuletapaamisissa. Kokoja oli kyllä vain yksi, mutta sitä oli helppo suurentaa. Aloituksen kanssa tosin oli hieman ongelmia, resori tuli neulottua kolme kertaa... Ensin se meni kierteelle (nyt tiedän kantapään kautta mitä "be careful not to twist stitches" tarkoittaa"...), sitten siitä tuli ruma. Lopullinen versio on 3 kiertäen oikein 1 nurin, hyvä tuli.

Neuloin ohjeen mukaan kainaloihin asti ja sävelsin sitten omiani kainaloaukkojen, miehustan ja olkaimien suhteen. Raidoitus myös omasta päästä.


Novitan ikivanha merseroitu puuvillalanka Oklahoma oli mukava, pehmeä ja joutuisa sekä joustava neuloa. Ei voi verratakaan nykyiseen Tennesseehen... Löysin keväällä beigeä Oklahomaa äitini varastosta kolme kerää, ja näin ne heti kesätoppina. Heti alussa kävi kuitenkin selväksi ettei lanka riittäisi, joten oli ryhdyttävä metsästämään sitä puuttuvaa kerää. Pitkällinen etsintä sekä blogeista, ravelrysta, kirppiksiltä ja huuto.netistä ei tuottanut tulosta, ei löytynyt oikeaa väriä. Eräs ihana bloggaaja kuitenkin tarjoutui lähettämään miulla Oklahomaa valkoisena, ja projekti pääsi jatkumaan!

(Huomatkaa miljoonakellon nyppimiseen keskittynyt ilme!)

Olen toppiini varsin tyytyväinen, se on kaunis, malli istuu miulle hyvin ja kokokin sattui kohdalleen. Ainoa miinus on olkaimet, ne käpertyvät edelleen hieman pingotuksesta, höyrytyksestä, silityksestä, virkatusta reunasta ja sadattelusta huolimatta. Mut en kyllä pura!