Ain laulain työtäs tee

Ja töitä täällä on tehtykin niska limassa, vieläpä neuleiden parissa vaikkei se blogissa ole millään tavalla näkynyt. Eikä tule näkymäänkään ennen vuodenvaihdetta, joten malttakaapa siihen asti niin näette opinnäytetyöni tulokset ;)

Muut neulomiset sen sijaan eivät ole edenneet juuri senttiäkään. Kun ensin 7 tuntia luonnostelee, neuloo, kirjoittaa ohjeita, neuloo, suunnittelee ja neuloo lisää, ei illalla ole oikein enää huvittanut tarttua puikkoihin. Varsinkaan nyt kun massiivinen syysflunssa tavoitti miut viikonloppuna, köhköh.

Ei kun nyt valehtelin, oon mie puikkoihin tarttunut! Nimittäin vetääkseni ne pois erinäisistä neuleista. Aivan oikein, olen viettänyt iltoja purkamalla kaiken maailman keskeneräisiä kammotuksia joita laatikoiden pohjalta on noussut esiin. Jonkinlainen syyspuhdistus on siis meneillään!

Westknitsin uusi mysteerihuivi sai mennä, lankavalintani eivät erottuneet toisistaan tarpeeksi, ja onnistuin jotenkin turimaan keskiosan langankiertojen kanssa eivätkä nuo välilangat näytä siltä miltä pitäisi. Nyt oon jo jäänyt jälkeen vihjeistäkin niin paljon et en aloita tätä uudestaan, katotaan sit joskus. Ja malli on kyllä lievästi sanottuna taas erikoisen näköinen :D

Sukankärjet unisen värisestä Shibui Sockista aloitin viime syksynä kun ohjasin Kuopion marttalassa sukkakurssia. Ei tullut valmiiksi ei, ja langassa oli niin paljon säikeitä katki että katsoin parhaaksi varata tämän pehmoisen ihanuuden johonkin vähemmän kulutuskestoa vaativaan projektiin.

Sukkasadon mysteerisukat aloitin ajallaan syyskuun alussa, ja toisen vihjeen tikuttelin kuuliaisesti loppuun. Tässä vaiheessa kuitenkin oli jo käynyt selväksi että lankavalinta ei osunut oikeaan, eikä itse kuviokaan ole miun tyyliä. Purkuun!

Ai mutta oonhan mie saanut jotain valmiiksikin. Nämä ovat samaa sarjaa kuin edellinen postaus, tällä kertaa vaan neulojan miehellä ei ollut ohuita villasukkia bootseihin. Joten pitihän ne neuloa. Ei siinä mennytkään kuin neljä viikkoa :D

Kuukauden sukat

Malli: perussukka kärjestä alkaen, mallineule Harris Tweed sockseista

Lanka: Zitron Trekking Hand Art (75 % villaa 25 % nylonia) värissä feuerland

Menekki: 78 g koon 42 sukkiin

Puikot: uskolliset Knit Prot, 2,75 mm

Mies tosiaan tilasi ohuet villasukat jo viime keväänä, yhdet tein mutta ne epäonnistuivat ja joutivat muualle. Sukkasadon alkaessa koitti uusi yritys, ja tällä parilla kuittaan myös suuren sukkahaasteen syyskuun jossa piti haastaa itsensä. Mie haastoin itseni neulomaan sukat tästä lankavarastoni vanhimmasta sukkalangasta, jonka olen saanut ihka ensimmäiseltä sny:ltäni yli kolme vuotta sitten. Haasteelliseksi mallissa paljastui myös mallineule, se oli niin tappavan tylsä että sukat eivät meinanneet millään valmistua...

Varsinaisesta valmistumistaistelusta huolimatta sukista tuli onneksi oikein kivat, mallineule sopii kirjavalle langalle. Kokokin lienee oikea. Kuvassa ne on miulla jalassa, alla kahdet paksut villasukat ja silti on vähän reilut. Ensimmäinen parini tämän vuoden sukkasatoon, tää on kyllä ennätys :D Ensimmäistä kertaa kesti neljä viikkoa ennen kuin sain satokauteni korkattua!

Hyvin hiljaisesta pariviikkoisesta huolimatta sain kuitenkin syyskuussa kulumaan jonkin verran villoja, yhteensä 711 g. Onneksi opparin neuleet ovat loppusuoralla, pian pääsen taas neulomaan omaan pussiinikin ;)

Neulojan lapsilla ei ole sukkia

... mutta neulojan ystävän lapset hukutetaan villaan syntymästä lähtien!

Kun neuleystävän vauvanodotus selkisi muillekin viime keväänä, alettiin heti suunnitella ja juonia ja neuloa pieniä vihreitä asioita loppukesää varten ;)

Pieni vihreä

Malli: Junasukka / Kerttu Latvala

Lanka: Louhittaren Luolan Väinämöinen värissä smaragdi

Menekki: 26 g

Puikot: 2,75 mm

Nämä minisukat on neulottu valmiiksi odottamaan jo huhtikuussa, ja samalla selätetty sen kuun sukkahaaste, eli sukkien neulominen kotimaisen värjärin langasta. Smaragdiväiskiä jäi sopivasti jäljelle näistä viime jouluksi neulotuista sukista, ja olinkin hillonnut sitä juuri tällaista erikoistilaisuutta varten :)

Mutta eihän tämän tulokkaan (joka muuten paljastui pikkuiseksi tytöksi) sukattaminen toki pelkästään miun homma ollut, ehei! Kuopiolaisten neulojien lapsoselle ja vanhemmilleen lahjoittama paketti näytti lopulta tältä: (Kuvan otti Vynne, joka myös toimi pienten neuleiden vastaanottajana ja paketin kokoajana.)

Kuten huomaatte, tätä vauvaa ei palele vaikka talvesta tulisi kylmin sataan vuoteen :D On haalaria, tumppua, myssyä, sukkaa, housua, takkia, ja vaikka ja mitä. Mukana on myös sukat tuoreille vanhemmille, kestovaippoja, kasseja ja tietenkin vielä kirsikkana kakun päällä vyyhdillinen luksuslankaa. Muistinko jo mainita että teemaväri oli vihreä? 

Isot onnittelut vielä koko perheelle :)

Syysneuleita odotellessa

Tylsää tämä kesäneulonta, taas sukat. Hyvästä syystä kyllä tälläkin kertaa, mummo täytti vuosia :)

Sä kasvoit neito kaunoinen

Malli: Ilona Korhosen Wallander Neulekirjasta

Lanka: Austermann Step Classic unikonpunaisena

Menekki: 70 g koon 38 sukkiin

Puikot: 2,75 mm Knit Pro -pyörö

Toiset sukat heinäkuun sukkahaasteeseen, ja myös aakkoshaasteen W-kirjain! Vielä jokunen aakkonen neulomatta...

Laadukas ja pehmoinen lanka + simppeli ohje + laulava neuloja (nämä valmistuivat viime viikon aikana yksinlaulukurssilla) = mummon mainiot sukat.

Heinäkuussa tuli neulottua aika vähän kuten kesällä yleensäkin, langankulutus oli kuitenkin kesäkuuta isompi koska sain maissipaidan alkukuusta valmiiksi, eli 456 g. Kyllä se kesäkuun voittaa, silloin kului nimittäin vain 139 grammaa lankaa ja sitä saapui taloon yli kilo lisää, jaiks! Heinäkuun ostokset olivat huomattavasti maltillisemmat, vain puoli kiloa :D

Onneksi elokuu on vihdoin keskuudessamme ja sen myötä aloitan jokaisen neulojan lempivuodenajan, syksyn odotuksen! Antaa tulla lunta tupaan ja jäitä porstuaan, ja vaikka sitä ennen vähän nättiä ruskaa ja huurretta sekä paljon paljon paksua villaa ;)

Dynamiikkaa jalkoihin

Kahelin sukkahaasteen heinäkuun haaste oli neuloa sukat suomalaisesta neulekirjasta. Sopivasti kuun lopulle sijoittui myös jokakesäinen yksinlaulukurssi Kalajoella, jonka ihanalle lauluopettajalle en vielä ollut neulonut mitään vaikka nyt jo yhdeksättä kesää laulan hänen oppilaanaan. Sopiva malli löytyikin pian, nämä aaltokuviot ovat selvästi musiikin dynamiikkaa!

Crescendo!

Malli: Fitz (Ilona Korhonen) Neulekirjasta

Lanka: Gjestal Silja (80 % villaa 20 % nylonia) porkkananvärisenä

Menekki: 75 g koon 39 sukkiin

Puikot: Knit Pro -pyörö (100 cm) 3 mm

Miekin sain vaihteeksi haasteen jalanlämmittimet valmiiksi hyvissä ajoin enkä vasta kalkkiviivoilla! Fitz on mukava malli neuloa, pienet palmikonkierrot hoituvat ilman apupuikkoja ja mallikerran oppii helposti ulkoa. Kerran aiemminkin olen näitä yrittänyt tehdä mutta jouduin purkamaan varret kun ne eivät mahtuneet edes ranteisiini, saati nilkkoihin! Edellisestä viisastuneena valitsin nyt paksumman langan ja puikot, ja sukat valmistuivatkin kuin huomaamatta.

Silja on kiva lanka neuloa, mutta ei aiheuta sen suurempia tunteita. Kiireellä kuvatessa en saanut langan väriä toistumaan täydellisesti, todellisuus on sellanen kaunis tumma porkkananoranssi. Näistä keristä yritikin jo kesäkussa neuloa haastesukkia (perussukka uudella jujulla), mutta ideani ei toiminut ja koko kesäkuu jäikin miulta sitten väliin sukkahaasteesta. Siljaa voin kuitenkin suositella edullisena ja pehmeänä perussukkalankana. Vauvaneuleisiinkin olen sitä käyttänyt, toimii!

Kelpo sukat sain aikaiseksi, mutta jos joskus toiset teen niin keksin kantalapun reunaan jonkun kommervenkin, enkä ainakaan neulo siihen mallineuletta. Poimitut silmukat rikkovat kuvion ikävästi, sileä nurja reuna toimisi paremmin.

Tänään tultiin siis Ouluun (kiitos luottojalkamallilleni mummolle!) ja huomenna kääntyy auton nokka kohti Kalajokea. Kassissa on mukana useampikin neule, seuraavaksi ehkä jo jotain muuta kuin sukkia ;)

Julkeaa neulontaa

Kansainvälistä Knit in Public -päivää eli julkisen neulonnan päivää vietettiin tänään Kuopiossa Korttelimuseolla ja sen pihalla neuloskellen. Alkuperäinen suunnitelma oli pikniköidä sataman nurtsilla kuten viime kesänä, mutta idea hylättiin uhkaavan sadepilven vuoksi.

Pari tuntia saimme viettää aikaa puikkoinemme ja lankoinemme kauniissa puutarhassa syreenien ympäröimänä ja neulekuvaustakin ehdittiin harrastaa, kunnes yllättävä rankkasade ajoi neulojat sisätiloihin.

Kahelit-ryhmän suuren sukkahaasteen seuraava pari on päässyt puikoiltani, tällä kertaa tartuin tekniikkahaasteeseen jossa piti neuloa pitsisukat joiden kuvio muistuttaisi neulojaa jollain lailla Suomen luonnosta.

Vähän sitä ja tätä

Malli: Ken söi kesävoin? Ilona Korhosen malli Neulekirjasta

Lanka: Naturally Waikiwi Prints (55 % merinoa, 20 % nylonia, 15 % alpakkaa, 10 % opossumia)

Menekki: 89 g koon 39 sukkiin

Puikot: 2,75 mm Knit Pro -pyörö (aina samat puikot :D)

Kesävoin yksinkertainen palmikko on mielestäni ihan selvä köynnös, varsinkin näissä sukissa kun kuvio on ylösalaisin (neuloin sukat kärjestä aloittaen). Näin kirjavassa langassa kuvio ei kyllä kauemmas erotu, mutta sillä ei ole nyt väliä. Valitsin mallin nimittäin sen loistavan istuvuuden ja jouston takia: edelliset kesävoini ovat olleet kovassa käytössä ja kun nyt on kyseessä pelkästään unisukiksi tarkoitetut jalanlämmittimet, malli valikoitui nopeasti.

Uusi-Seelantilaisesta lankatuttavuudesta jäi vähän sitäsuntätä-fiilis: paljon kaikkea mutta ei sitten kuitenkaan mitään ihmeellistä. Kiva neuloa, pehmeää kuin mikä vaikka vähän karvaista, syypää tähän lienee opossumi. 

Kahdessa (saman värierän) kerässä oli kuitenkin keskenään niin suuri väriero, etten tätä lankaa enää ostaisi vaikka sitä jostain saisikin. Toinen sukka on hyvin punasävytteinen (seuraavassa kuvassa taka-alalla), ja toinen varsin kirjava, pääasiassa siniharmaa. Onneksi tämä pari tulee omaan käyttöön, lahjaksi en olis kehdannut antaa. Enkä todellakaan olis ruvennut neulomaan kahdelta kerältä vuorotellen raidoittaen, siinä olis ollut langat tuhannen solmussa kun kahta sukkaa samalla pyöröllä tikuttaa. Miulla on hämmästyttävä taito sotkea langat yhteen vaikka niitä olisi vain kaksi, saati sitten neljä...

Tämä olikin ensimmäinen kesäkuun valmistuneista neuleista. Toukokuussa valmistui kaksi huivia, neljä tiskirättiä, kaksi sukkaparia ja jakku, langankulutus näihin oli 753 grammaa. Aika hyvin, enemmän on tänä vuonna kulkenut puikkojeni kautta vain tammikuussa. Uutta lankaa pääsi kotiutumaan laatikoihini hulppeat 750 grammaa, joten lankavarasto pieneni jopa 3 grammaa tässä kuussa, hahhaa :D 

Eipä silti että miulla olis sen suurempaa tarvetta pienentää varastoa, katsokaa mikä kaunokainen saapui tänään mukanani kippailemasta! Kraft Hand-dyed oli paikalla lakoineen, enkä voinut vastustaa kiustausta...

Fuksiaruusu

Maaliskuussa ystäväni tilasi joululahjaksi saamallaan Villaviidakon neulelahjakortilla fuksiat polvisukat. Täältä pesee ja linkoaa!

Feminine Stockings

Malli: Täyspitkä naisensukka Mary Oljen kirjasta Suomalaisia sukkia ja muita neuletöitä

Lanka: Schoppel-Wolle Zauberbell Stärke 6 (75 % villa 25 % nylon) värissä indisch Rosa

Menekki: 135 g koon 38 sukkiin

Puikot: 3 mm Knit Pro

Toiveena oli "ei kovin paksut mut ei ihan ohuetkaan" sukat, ja stashista kaiveltu paksu taikapallo mätsää mielestäni tähän määritelmään kuin nyrkki silmään. Vähän on muitakin värejä kuin fuksiaa eksynyt mukaan mutta haitanneeko tuo. Neuletuntumakin oli kiitettävä, lanka on pehmoista kuin mikä!

Mary Oljen varsin naisellinen sukkamalli on edelleen ajankohtainen, pikkupalmikot asettuvat sukkaan kauniisti ja "takasauman" palmikko kaventaa pohjetta sekä piilottaa varren lisäykset helmaansa. Tästä tuli uusi polvisukkasuosikkini! Tosin pitihan sitä taas vähän säveltää omia: aloitin tapani mukaan kärjestä maksimoidakseni varsien pituuden, ja tikutin tietysti kaksi sukkaa samaan aikaan yhdellä pyöröllä. Myös kansakoulukantapää muuttui lennossa tiimalasiksi.

Varsin tyytyväinen olen lopputulokseen, palmikot erottuvat kirjavastakin pinnasta aika kivasti. Vähän vaan harmittaa ilmeinen värivirhe toisessa sukassa: siinä langan väri vaihtuu äkisti toiseksi kun muuten värit vaihtuvat pikkuhiljaa (näkyy seuraavassa kuvassa etualalla). No, ei tuotakaan kyllä ois kukaan huomannu jos en ois maininnut, joten ehkä mie voin elää asian kanssa :D

Toivottavasti sukanvarret eivät ole tilaajalleen liian väljät, saatoin hieman innostua noiden pohjelisäysten kanssa... Alahan tulla sieltä hakemaan tilauksesi, kuitenkin siellä tätä luet! ;)

Neuleretriitti on muuten kaiken muun hyvän lisäksi erinomainen paikka neulekuvaukselle: paikalla on hyviä kameroita, kaunis miljöö ja monen kokoisia asialle myötämielisiä malleja! Kuvat näpsin tietysti itse, vynnen suosiollisella avustuksella. Kiitos!

Nämä sukat ovat toinen parini suuren sukkahaasteen maaliskuun sukiksi, eli perinnesukat on kyseessä kaikesta nykyaikaistamisesta huolimatta. Ensimmäinen pari, kaunisraitaiset miehensukat eivät onnistuneet aivan odotusten mukaisesti, ja ne lämmittävätkin jo kanssaräveltäjän jalkoja kaukana pohjoisessa. Näet ne ravelryssa täällä.

Sukkasirkus

 Raitasukkien sarja jatkuu.

Muutama päivä sitten miulle tuli äkillinen tarve tehdä toisetki raitasukat yllärisukkien tyyliin. Nyt ei vaan ollut aikaa ruveta kanssaneulojille vaihtokauppoja ehdottelemaan, enkä toisaalta halunnut tehdä itselleni yllätyskerää (eihän se mikään yllätys enää ois!).

Sitten sain kuningasidean: yhdistänpä kaksi pätkävärjättyä lankaa ja raidoitan niillä sukat! Olin hävyttömän tyytyväinen itseeni, miksei kukaan muu ole ennen näin tehnyt?

Nyt tiedän miksi.

Sirkussukat

Malli: Mittatilauspolvarit by Taina Elo (Ulla 1/10)

Lanka: Drops Fabel viheriänkirjavana & Regia 4-fach punakirjavana

Menekki: 85 g koon 39 sukkiin

Puikot: 2,75 mm Knit Pro -pyörö

Sanattomaksi vetää. Eka ajatus oli siistittynä suunnilleen: "herranjestas mikä värioksennus". 

Ehkä joku onkin kokeillut samaa kahdella kirjavalla langalla, mutta ollut sitten viisaampi kuin mie ja purkanut tekeleen alkuunsa tai ainakin haudannut syvälle ufokoppaan esittelemättä kellekään. Mie sen sijaan oon niin pimeä että laitan järkyttävät sukkani esille ja aion vieläpä antaa ne lahjaksi ystävälle :D Muahahahahaa...

Ehkä mie kuitenkin salaa vähän tykkään niistä. Salaa.

Villaviidakon rekisteröitynyt lukijakunta on ohittanut kahdensadan rajapyykin, ihan mahtavaa! Kovasti tervetuloa kaikille uusille lukijoille ja kiitoksia vanhoille mukana hengaamisesta :) Blogisynttärit lähestyvät (no joo vasta huhtikuussa) ja taidanpa tällä kertaa laittaa jakoon useamman palkinnon tämän merkkipaalun kunniaksi...

Toisen jämä on toisen sukka

Kotoliving -lehden ilmestymisen jälkeen viime vuoden lopulla on useissa blogeissa näkynyt yllärikeriltä neulottuja sukkia. (Yllärikerä = samanvahvuisia, erivärisiä jämälankoja summanmutikassa samassa kerässä.) Esim. Tiina on tehnyt kahdet hienot!

Pitihän miunkin päästä tähän uusimpaan villitykseen osalliseksi! Omista jämistä on kuitenkin ihan tylsä neuloa, ei se ole mikään yllärikerä ole jos tietää mikä lanka on tulossa seuraavaksi. Niinpä myö Mertsun kanssa vaihdettiin keräsiä, ja viime viikolla postilaatikosta löytyi muhkea pallero vaaleanpunavoittoisia lankoja.

Yllätys yllätys!

Malli: Mittatilauspolvarit by Taina Elo (Ulla 1/10)

Lanka: Sekalaiset fingerin-vahvuiset jämät

Menekki: 82 g koon 38 sukkiin

Puikot: Knit pro -pyörö 2,75 mm

Yllätyskerässäni näytti olevan aika pitkät pätkät aina samaa lankaa, joten päätin tikuttaa sukat raidoittaen jotta niihin tulisi eloa. Seuraavaksi kuitenkin huomasin ettei kerä juokse kunnolla sisältä, joten menin pilaamaan itseltäni yllätyksen ja kerin sen uudelleen kerijälaitteella kahdelle kerälle. 

Aloitin raidoittamisen summanmutikassa ja vaihdoin aina toiseen päähän kerää silloin kuin samanlainen lanka tuli vastaan, tai jos värit olivat liian lähellä toisiaan, tai jos sattui just tuntumaan siltä että oli vaihdon aika :D Tällä tekniikalla sain aikaan sukat joissa oli noin 30 langanpäätä pääteltävänä per sukka, mutta kyllä niistä tuli kivat :) Pääsevät lämmittämään ystävän jalkoja unisukkina, mikäli eivät ole siihen hommaan liian rauhattomat (öisin tunnetusti tarvitaan pehmeitä ja unisen värisiä sukkia!).

Mittatilauspolvarit olen neulonut ennenkin, ohje on oikeastaan resepti siitä miten neulotaan sukat kärjestä ylöspäin omien mittojen mukaan. Hyvin toimii! Näillä sukilla tuli myös selätettyä Kaheleiden suuren sukkahaasteen helmikuun haaste, jossa piti neuloa sukat Ullaneuleesta löytyvällä ohjeella.

Tällaisen kerän lähetin Mertsulle vaihdossa, oikein jännittää minkälaiset sukat siitä muotoutuu! Toivottavasti se ei ollut liian värikäs, mie en tunnetusti osaa pysytellä vain tietyissä, samantyyppisissä väreissä kun jämistä on kyse :D

Seiniin sulautujat

Miusta on näköjään huomaamattani tullut maanantai-perjantai -postaaja. Jatketaan samalla linjalla!

Ihan kaikille läheisille en ehtinyt jouluksi neulomaan vaikka olisin kovasti halunnut, ja niinpä muutamat löysivät paketeistaan lahjakortit Villaviidakon neulomoon. Ensimmäinen kortti käytettiinkin heti uudenvuoden jälkeen, kun Vaarini tilasi ohuet sukat saappaisiin (mummo huuteli taustalta että Nallen vahvuiset :D). Sukkien piti olla napakat, vartta 30 cm ja koko 42-43.

Ja neulomon rattaat pyörähtivät käyntiin. Lahjakortti lupasi että valmis neule toimitetaan neljän viikon sisällä tilauksesta, aika tiukalle meni mutta onnistuin!

Tämä pari menee myös Kahelien Suuren Sukkahaasteen tammikuun haastepariksi. Osallistuin suunnittelijahaasteeseen, jossa piti neuloa sellaiset sukat joilla on vain vähän projekteja Ravelryssa. Miun sukat olivat 11. pari tätä mallia. Lue lisää sukkahaasteesta Kahelit kalit -Ravelryryhmästä.

To warm the grandpa

Malli: Tilney Socks by Rachel Coopey (Jane Austen Knits, Fall 2012)

Lanka: Novita Nalle beigenä

Menekki: 130 g

Puikot: Knit Pro -pyörö 3 mm

Melko tylsähkön värisiä nää miun viimeiset miesneuleet, mutta minkäs teet kun lankalaatikot ei jostain syystä hillittyjä värivaihtoehtoja pursuile. Punaisen ja pinkin sävyjä löytyis kyllä runsaasti... Vaaleanruskeaa Nallea tuli vastaan tarvittavat kaksi kerää, pitkävartiset miestensukat syövät lankaa yllättävän paljon. Ihan kiva meleerattu sävy kyllä. Vähän vaaleathan nää on saapassukiksi, toivottavasti eivät ihan heti mustanpuhuviksi muutu.

Miesten sukathan on tunnetusti universumin tylsintä neulottavaa heti baktuksen jälkeen, mutta tässä mallissa mielenkiintoa piti yllä säären takaosan timanttipalmikko. Uusinta Jane Austen Knitsia selaillessa malli osui heti silmään, eikä vähiten siksi että miesten kokoon kirjoitettuja jänniä sukkamalleja on tarjolla niin kovin vähän. Ohje oli kirjoitettu ohuemmalle langalle mutta koska kokoja oli useampi, ei tarvinnut modailla lainkaan kun neuloin vain pienimmän koon mukaan. Mainio neulekokemus kaiken kaikkiaan!

Koulussa piirustustunnilla ei tietenkään ole mitään parempaa tekemistä kuin kuvata valmistuneita neuleita. Onneksi luokaltani löytyy isojalkaisia pitkiä tyttöjä joiden työskentelyä voin häiriköidä oudoilla sukkapyynnöilläni...