Festarilakana

Kesän odotetuin viikonloppu on nyt takanapäin, ja ai että se olikin just niin mainio kuin olla saattaa! Jyväskylän kesän neulefestarit 2017 oli täynnä neuleystäviä, kursseja, lankaa, herkkuja, ja vielä vähän lankaa, Toivola vanha piha suorastaan pursuili toinen toistaan houkuttelevampia ihanuuksia.

Huomioita lankamarkkinoilta:
- Sukkalankut näyttävät nousseen hitiksi, niitä oli herkullisesti esillä useamman kotimaisen värjärin pöydällä
- Useammalta myyjältä löytyi myös mohairsilkkiä tai muuta pörhelöistä lankaa, viime vuonna ei tod ollut! Varsinkin seuraavan kuvan Louhittaren Luolan Auterettaret (alpakkasekoitepörhinkäiset) jäivät vähän kutkuttelemaan...
- Kaikenlaiset gradientit pitkillä liu'uilla näkyivät olevan myös kovassa huudossa, ja niitä pompahteleekin jatkuvasti esiin festariostoksia esittelevissä instagram-kuvissa.

Miun festariostokset olivat tänä vuonna varsin maltilliset, niitä pääsee katselemaan blogin oikean sivupalkin kautta instagram-tililtäni, käytän nimimerkkiä emmakar.

Neulefestareita varten täytyy tietysti neuloa varta vasten jotain uutta!

Tapani mukaan mie olin ajoissa liikkeellä neuleineni, eli päättelin virallisen festarineuleeni langat edellisenä iltana, ja pingotin sekä kuivatin sen kuumassa saunassa. Ja kylläpä olikin aamulla sileä ja kuuma :D

Summer Shlanket

Malli: Starting Point (mystery KAL) / Joji Locatelli

Lanka: Roosa Nauha sukkalanka vaaleanpunaisena, Hopeasäie Basic sinisävyisenä,

Itse värjätty kirjava sukkalankku, Lanitium ex Machina perussukkalanka värissä Dragonfly,

sekä Väinämöinen värissä Daalia

Menekki: 360 g

Puikot: 4 mm

Uskaltauduin pitkästä aikaa osallistumaan mysteerikalisteluun, kun tämä Joji Locatellin suunnitteleman huivin neulonta ajoittui niin sopivasti ajalle ennen festareita: ohje julkaistiin viidessä osassa, joista viimeinen noin kuukautta ennen festareita kesäkuun puolivälissä. Arvelin ehtiväni tikuttaa huivin valmiiksi ennen asettamaani deadlinea, ja täten päästä huivin kanssa morjenstamaan sen suunnittelijaa Jyväskylään. Ja onnistuin kuin onnistuinkin!

Huivin nimi Starting Point eli "aloituspiste" on sikäli ovela, että äkkiseltään on vaikea nähdä mistä huivin neulominen on aloitettu. Ei suinkaan huivin keskeltä, kuten voisi helposti arvata, vaan huivi aloitettiin samanaikaisesti molemmista päistä, ja ohjeen viimeinen osa yhdisti nämä kaksi täsmälleen samanlaisiksi neulottua kappaletta. Ovelaa! Tosin oli aika ajoin hieman turhauttavaa neuloa sama ohjeen osa aina kahdesti...

En muista olenko ikinä neulonut mitään näin isoa asiaa, joka ei olisi peitto! Tämä on oiva malliesimerkki "shlanketista", eli blanketin ja shawlin välimuodosta.

Mysteereihin värien valinta on mielestäni se paras, mutta samalla kamalin osa. Kun ei tiedä mitä tuleman pitää, saattaa värivalinta mennä täysin metsään (kuten edellisen kerran miulle kävi mysteerineulontaan osallistuessani). Tähän maliin värejä piti osata valita peräti viisi, ja nyt onneksi onnistuin ihan mukavasti, joskin festareilla näin monta hienompaa huivia kuin omani! Katsokaa vaikka:

Kuvassa takarivissä oikeanpuolimmaisena itse suunnittelija, joka oli saapunut Jyväskylään opettamaan useita kursseja viikonlopun aikana. Itse osallistuin Approach to Sweater Design -kurssille, jossa Joji opetti meille mm. kokosarjoitusta ja kertoi omasta neuleidensuunnitteluprosessistaan. Kurssin jälkeen piti tietysti kiitokseksi kääräistä Joji hänen suunnittelemansa huivin lämpimään syleilyyn!

Osallistuin myös haastavalle Nancy Marchantin Grab Bag of Brioche Techniques -kurssille, jossa opeteltiin kaksivärisen briossin kääntelyä ja vääntelyä. Hyvin mielenkiintoinen kurssi sekin, josta kerron lisää jos/kun kurssilla saamani malli-idea realisoituu ;)

Parasta festareilla on uusien ja vanhojen neuleystävien kohtaaminen! Matkaseuralaiseni Niinan blogista voi katsella kasapäin kauniita fiiliskuvia ja lukea lisää viikonlopusta, yhdyn täysin hänen jokaiseen lauseeseensa. Kiitos myös huivikuvista :)

Kiero huivi

Kun muut ovat bloganneet neulefestarien häppeningeistä jo monta viikkoa sitten, mie vasta pääsen alkuun! Työt haittaa kummallisesti harrastusta...

Ennen festivaaleja ilmoitettiin, että lauantain iltabileissä järjestettäisiin jonkinlainen westknittersien kokoontumisajo sekä yhteiskuvaus itse briossin prinssin kera. Itsehän tapasin hänet jo viime lokakuussa gurun ensimmäisellä Suomen vierailulla. Tuolloin neulottua huivia en tietenkään enää voinut kuvauksiin mukaan ottaa, vaan tätä tilaisuutta varten piti neuloa ihan uusi!

Askews My Leftovers

Malli: Askews me Shawl / Stephen West

Lanka: kymmenet erilaiset merinojämät, pääasiassa fingering -vahvuiset.

Menekki: 283 g

Puikot: 4,5 mm Knit Pro

Miulle oli vuosien varrella kerääntynyt pussikaupalla sellasia "parempia jämälankoja", joita en ollut raaskinut oikein mihinkään käyttää. Pääasiassa erilaisia merino"sukka"lankoja, jotka eivät kuitenkaan olisi sukkina kestäneet, joitakin wollmeisejämiä ynnä muita herkullisia pikkunöttösiä. Nimeltä mainittakoon myös Colinette Jitterbug, Lorna's Laces Shepherd Sock, Shibui Sock, Koigu Painter's Palet Premium Merino ja Holst Highland. Myös tunnistamattomia, kanssaneulojilta vuosia sitten tätä peittoa varten saatuja jämiä on mukana.

Askews me shawl on suunniteltu neulottavaksi DK-vahvuisista langoista. Otin riskin valitsemalla huomattavasti ohuemmat jämät, ja se kannatti! Huivi on suhteellisen paksujen puikkojen ansiosta pehmoisen ilmava ja samalla muhkean lämmin! Ja mitkä värit! Ja muoto!

En ollut aiemmin neulonut kaksiväristä patenttia. Vähän jänskätti, mutta hitaan alun jälkeen alkoi briossin vääntäminen sujua varsin joutuisasti ja helposti. Tätä oli koukuttava neuloa, ja miettiä samalla minkähän keräsen sitä seuraavaksi ottaisi mukaan. Huivi oli miulla matkaneuleena kesäisellä kaupunkilomalla Düsseldorfissa, ja sai ihmettelyä osakseen niin vierustovereilta kuin lentoemoiltakin.

Mitenkään liian ajoissa ei festarihuivini valmistunut, itse asiassa päättelin reunan silmukat vasta itse tapahtumassa. Huivista olisi voinut ehkä tulla vähän suurempikin, jämiä vielä nimittäin jäi mutta aika loppui kesken. Siipiväli höyryttämättömällä huivilla oli noin 140 cm.

Festarilauantaina Kahvila Muistossa päiväkahvilla neuloskellessa (=maanisesti i-cord pääättelyä tikuttaessa) bongasin nurkasta itse herra Westin, ja pitihän se samaan kuvaan päästä huivintekeleen kanssa. Huomatkaa asiaankuuluvat neulontailmeet:

Kuten aiemmin mainitsin, osallistuin festariviikonloppuna Jonna Hietalan Tarinallisen neulekuvauksen kurssille. Kiitos kanssakurssilaiselle kuvausavusta, pääsinpäs itsekin vaihteeksi kuvaan mukaan!

Kurssi oli mielenkiintoinen ja opettavainen, ja sain hyvää kertausta koulussa aikanaan valokuvaustunneilla opituille asioille. Kurssin olisi suonut kestävän enemmän kuin kaksi tuntia, tuntui ettei siinä ajassa ehtinyt päästä edes vauhtiin!

Olen kerrassaan tyytyväinen uuteen, räjähtävän värikkääseen huiviini! Onneksi valitsin nämä ohuemmat jämät, tämäkin huivi on nimittäin sen verran raskas että DK-vahvuisena siitä olisi varmasti tullut varsinainen haarniska!

Festarielämää

Suomen ensimmäiset neulefestarit on nyt koettu, ja mie pääsin osallistumaan ihan pitkän kaavan mukaan! Lauantaiaamuna seiskalta lähdin ajelemaan kohti Jyväskylää innosta puhkuen, ja kotiin palasin eilen illalla väsyneenä ja rähjäisenä mutta ah niin onnellisena! Hyvä ystävä matkaseurana ja viikonloppu täynnä lankaa, neuleita ja neulemaailman staroja, mikäs sen mahtavampaa!

Viikonloppuun mahtui miun osalta kursseja, vapaaehtoishommia ja iltabiletystä, lankashoppailua tietenkään unohtamatta. Tapasin monia blogituttuja ja uusia ja vanhoja neulekavereita, ja kaikkia paikalla olleita starojakin jututin, ainakin pikkuisen! Kamera on niin täynnä että jos yrittäisin postata kerralla koko viikonlopusta, jutusta tulisi kilometrin mittainen, ja siirappimaisia ylistyssanoja alkaisi tulvia jo korvista ulos! Niinpä ensin yleiskatsaus ja parhaita kuvapaloja festareilta, postailen kursseista sitten hivenen myöhemmin.

Markkinapaikka Toivolan vanhalla pihalla oli täynnä toinen toistaan herkullisempia lankoja ja tarvikkeita! Uusina tuttavuuksina ranskalainen La Bien Aimee ja Italialainen Snail Yarns, joiden kojut hehkuivat väriloistoa ja pursusivat speklejä, eli roiskevärjättyjä lankoja! Kotimaiset värjärit eivät jääneet yhtään huonommiksi, tarjolla oli niin Ilun, Louhittaren Luolan kuin Hopeasäikeen ja Lanitium ex Machinankin lankoja, sekä monia muita...

Lauantai päättyi komeasti iltajuhlaan Säynätsalossa juhlatalo Juurikkasaaressa. Tarjolla oli grilliruokaa ja juomia, neulestarojen haastatteluja, yhteisvalokuvausta, Stephen Westin uuden musiikkivideon ensi-ilta, sekä elävää musiikkia duo Vonkaleelta.

Löydättekö miut kuvasta?

Illan hämärtyessä kauniiseen auringonlaskuun, siirryimme Niinan kanssa kuvaamaan hänen uutta huiviaan rantalaiturille, ja kukapa muukaan tuli oma-aloitteisesti asettelemaan huivia kauniisti kuvaan, kuin itse Ysolda Teague. Priceless!

Iltajuhlaan osallistujat saivat mukaansa pienet yllätyspussit, miun pussukka sisälsi tällaisia söpöyksiä:

Olin lauantaina niin pyörryksistä kaikista ihanuuksista, etten saanut vielä yhtään lankaa hankittua, voitteko kuvitella! Sunnuntaina sentään sain jotain päätöksiä tehtyä ostosten suhteen, ja kuten arvata saattaa, budjetti natisi liitoksissaan ja lopulta romahti kasaan kuin korttitalo. No kerrankos sitä festareita juhlitaan!

Hommasin kasan ohjeita, melkein jokaiselta festarien staralta! Kaikki ovat tietenkin signeerauksilla varustetut ;)

Raaskin ostaa yhden etanalankavyyhdin, värin nimi on orkidea.

Paitalangatkin nappasin mukaani, kaunista Tuulen Tytärtä värissä Platina. Alankohan kasvaa aikuiseksi? Näistä tulee Veera Välimäen Breathing Space (joita muuten näkyi festareilla kymmeniä!), raitaväriksi Villiviiniä...

Huomaako viimeisistä kuvista että osallistuin Jonna Hietalan valokuvauskurssille? No ehkä ei vielä, harjoiteltavaa riittää! Ja pitäisi saada vihdoin hommattua se kunnon objektiivikin... Seuraavassa postauksessa sitten tarinallisen neulekuvan kurssista!

Kaksivuotias!

Taas on vuosi vierähtänyt, ja oli aika neuloa uusi syntymäpäivämekko. Nyt jo kaksivuotiaalle, hurjaa!

Toddling Raiin

Malli: Raiin / Taiga Hilliard

Lanka: Hjertegarn Woolcott (55% villaa 45% puuvillaa) okrankeltaisena

Menekki: 194 g kaksivuotiaan kokoon

Puikot: Knit Pro 3 mm

Ravelryssa surffaillessa silmääni sattui maaliskuussa kivan väköinen vauvanmekko, jolle suunnittelija etsi testineulojia. Malli oli sen verran simppeli, että kuvaa katsomalla olisin varmaan saanut samanlaisen aikaiseksi ilman ohjettakin, mutta ilmoittauduin kuitenkin testineulomaan kun sopivasti kaksivuotiaan koko oli vapaana. Ja onhan se aina mukava neuloa kun joku on jo tehnyt tarvittavat laskutoimitukset valmiiksi, ja voi vaan tikuttaa menemään, vai mitä? Toki testineulonnassa on aina oma vastuunsa, mutta tästä ohjeesta en löytänyt korjattavaa yhtä silmukkamäärän laskuvirhettä lukuunottamatta.

Mekko neulotaan saumattomasti pääntieltä kohti helmaa, ja lankaa ei katkaista missään vaiheessa. Ohje lupaa että lopuksi on pääteltävä vain kaksi langanpäätä, mutta saisi kyllä olla aika iso lankakerä jotta tämä lupaus täyttyisi... Kun oli testineuleesta kyse, en neuloessa turhia säveltänyt omiani. Jouduin kyllä neulomaan lisää pituutta kaarrokkeeseen melkein parikymmentä kerrosta, koska oma kerrostiheyteni heitti ohjeen väljästä tiheydestä rajusti. Neuloin myös helmaa pitemmäksi, jotta vaate ei jäisi tunikaksi.

Paras juttu tässä mekkosessa on mielestäni selkäpuolelle neulottu pieni nappilenkki halkioineen. Tätä jujua tulen varmasti käyttämään vastaisuudessa! Pohjattomasta nappilaatikostani löytyi juuri sopiva yksilö tähän tarkoitukseen:

Hjertegarnin villa-puuvillasekoitteen totesin mainioksi mekkolangaksi jo viime vuonna, kun neuloin siitä tälle samalle taapertajalle yksivuotismekon. Nämä kauniin eläväpintaiset langat ostinkin samaan aikaan silloin vuosi sitten, nyt pääsivät hyvään käyttöön. Vuoden takaisissa kuvissa esiintyy joku ihan kalju vauva, nyt tämä neitokainen on jo kiharapehkoineen selkeästi pieni tytöntylleröinen!

Kaiken kaikkiaan toimiva ohje, hyvä lankavalinta ja söpö lopputulos! Olisin kovasti halunnut näyttää teille mekkokuvia ihan seisaallaan, mutta sellaisia otoksia ei nyt valitettavasti ole saatavilla. Yritys oli kova, mutta syntymäpäiväsankari oli juhlapäivänään flunssainen, ja itsekseen ei huvittanut seisoskella ei sitten yhtään...

On isot valkoiset tiikerit karanneet

...tai ainakin yksi pieni!

Eskarilainen halusi olla vappunaamiaisissa tiikeri. Helppo homma, totesi äiti ja alkoi tuumasta toimeen.

Kuopion Eurokankaasta oli tiikerikangas myyty edellisenä päivänä loppuun, kun sinne viime viikolla laukkasin. Nelistin Savon Palaan josta löytyi tämä valkoinen versio, jonka mies nimesi kotona Datsunin penkeiksi. Kiva.

Onneksi lapsi ei ymmärrä moisia vihjauksia, ja ilahtui ikihyviksi lumitiikerin osastaan.

Kuumaveriselle tytölle kokopuku karvakankaasta ei tullut kysymykseen, vaan aika nopeasti syntyi ajatus shortseista hännällä sekä liivistä.

Shortsien kaava pelkistetty uusimman Ottobren (eli 3/2016) mallista 21 Perfect Summer, käytin kokoa 134 cm ja lisäsin noin 60 cm pitkän hännän. Liiviin osviittaa sain Ottobren numerosta lähes kymmenen vuoden takaa, 3/2007 ja malli 38. Huppariliivi, ja taas koko 134 cm. Huppuun ei kangas enää riittänyt mutta se ei menoa haitannut, korvat ompelin mututuntumalla ja pujotin kinni pantaan.

Perjantai-aamuna asu puettiin mustien sukkisten ja valkoisen paidan päälle, ja naamaan liimattiin tiikerimäiset kasvotarrat. Muutama kuva sorakasan huipulla ennen kouluunlähtöä, kuvausassistentti ei malttanut pysyä siskosta kaukana...

Lapsi oli tyytyväinen tähän äitinsä tekemään ensimmäiseen itse ommeltuun naamiaisasuun, ja niin oli äitikin. Tosin korvat oli hivenen (lue järjettömän) suuret, puolet pienemmät olisi riittäneet...  Ensi vuonna ehkä joku karvaton rooliasu, koko ompelutila on täynnä valkoista mujua!

Ajanlaskun alku

Marraskuun viimeinen päivä, perinteinen "tässä on joulukalenterini" -postaus. Täsmälleen vuosi sitten esittelin lyhyessä  blogipostauksessa  vanhan, rakkaan joulukalenterini suoraan kultaiselta 90-luvulta. Se koristaa nyt keittiömme seinää, ja odottaa huomista kun Lilja saa avata ensimmäisen pussukan. Kalenteriin keräsin kaikenlaista pientä kivaa herkuista jouluisiin tarroihin ja tehtäviin. On siellä vähän jotain isompaakin ipanan mieltymysten mukaan, mm. pieniä My Little Poneja...

Kun tytöllä on noin mahtava kalenteri (toivottavasti se on mahtava senkin mielestä eikä vaan miun!), niin pitäähän äipälläkin olla jotain spesiaalia joulukuun odotuksen täyteisiä päiviä viihdyttämässä. Niinpä osallistuin tänä vuonna ensimmäistä kertaa ravelryn Lankalaatikko-ryhmän jämälankajoulukalenteriin. Siinä lähetettiin neljälle henkilölle kuusi pientä numeroitua lankapakettia, ja vastavuoroisesti vastaanotettiin neljältä henkilöltä kuusi pakettia. Kalenteri kasassa!

Paras osa tässä kuitenkin oli se näpertäminen! Parin päivän ajan pienemmän ipanan päiväuniaika käytettiin tarkasti hyväksi. Ensin kieputtelin keittiö-vaakaa ja Joulupukki ja Noitarumpu -kirjaa käyttäen 24 minivyyhtiä saajien väritoiveita kunnioittaen.



Niin söpöjä! Jämäpallerot olisi kyllä äärimmäisen paljon kätevämpiä, kun niistä voisi suoraan neuloa ilman kerimistä. Palleroita ei kuitenkaan saisi lähetettyä kirjeenä, joten vyyhtejä siis... Seuraavaksi vähän askartelinpaskartelin kääreitä, se oli ehdottomasti hauskin osuus!



Kartonkia, silkkipaperia, washi-teippejä, koristenauhoja....



Aika hauskoja vai mitä? Mitään tarvikketta en tähän varta vasten hankkinut, kaikki löytyi omista (jokseenkin laajoista) varastoista. Yritin tehdä kaikista erilaisia ja onnistuinkin, tosin nämähän jakautuvat neljälle eri ihmiselle joten olisiko tuolla ollut väliäkään :D Pitkään mietin josko tuohon rusetin kiinnitysniitin päälle olisi pitänyt joku timangi tai muu hepene laittaa, mutta päätin olla hifistelemättä ja jättää paketit näin.

Tuo isompi pussukkainen on aattolahja. Sain pikkupaketit valmiiksi ja liikkeelle ajoissa ennen postilakkoa, joten ne ehtivät vastaanottajilleen hyvin. Itse sain odotella omia kalenterilähetyksiäni vähän pitempään, mutta viimeinenkin saapui onneksi ajoissa, ja huomenna pääsen avauspuuhiin! Ripustin kalenterini takkahuoneen oven yläpuolelle unohtuneeseen verhotankoon (siinä oli ennen muinoin oven virkaa toimittamassa paksu verho), sieltä eivät pienet kädet yletä repimään äipän kalendääriä!

Pahoittelen hämärää kuvaa, päivänvaloa ei ole nimeksikään, vesisade pannahinen sulatti viikonlopun aikana kaikki hanget korkeat niitokset...

En ole vielä päättänyt mitä kalenterilangoista neulon. Itsestäänselvä vastaus on sukat, mutta millaiset? Ihan vaan perusraitaa? Kirjoneuletta? Vai kuitenkin säärystimet? Huomisaamuun aikaatehdä päätös!

Kukkia kukkaselleni

Vuoden ehdottomasti tärkein neule on valmistunut. Eikä hiukkaakaan liian aikaisin, merkkipäivää edeltävänä iltana klo 23!

Tulppaaneja Iirikselle

Malli: Tulppaanitunika / Tuulia Salmela, kirjasta Leikkipuistoneuleet

Lanka: Hjertegarn Woolcott (55 % villaa 45 % puuvillaa) oranssina

Menekki: 122 g ohjeen toiseksi pienimpään kokoon

Puikot: 3,5 mm KnitPro

Olen neulonut tämän mekkosen aikaisemminkin jokunen vuosi sitten tyttöjeni pikkuserkulle. Muistin jopa edelleen mitä ensimmäisessä versiossa mielestäni pitäisi tehdä eri tavalla, hämmästyttävää! 

Aloitin neulomisen retriitissä pienimmän koon silmukoilla, ja kauniin kierrereunan pääntielle tein ihan ohjeen mukaan. Sitten alkoikin sooloilu... Raglanlisäyksiä tein tiheämpään kuin ohje käski, sillä mielestäni sen vuosien takaisen mekon hartialinja oli liian luisu vain joka kolmas kerros tehdyillä kavennuksilla. Mallailin yläosaa välillä mukaan nappaamani sopivan kokoisen bodyn päälle. Silmukoita loin kainaloihin ohjetta vähemmän ja lisäilin sitten sivusaumoissa muutaman, jotta pitsin alkaessa silmukkaluku täsmäsi. Pitsimallikertoja neuloin yhden ohjetta enemmän, että mekosta tuli mekko eikä tunika. Pitempikin olisi ollut kaunis, mutta ajattelin tämän mittaisen olevan konttaavalla lapsellä käytännöllisempi.

Lanka, Woolcott, oli miulle uusi tuttavuus, jonka bongasin pari viikkoa sitten Oulun reissulla Lankamaailmasta. Villa-puuvillasekoite oli hyvin puuvillamainen (eli joustamaton) neuloa ja halkeili hivenen, mutta ei neuletuntuma silti liian epämiellyttävä ollut. Varsinkin pitsiin tämä lanka taipui mainiosti! Ykkösvalintani vaaleansininen oli päässyt kaupasta loppumaan, mutta tämä poltettu oranssikin toimii mekossa mainiosti, korostaa päivänsankarin sinisiä silmiä ;) Puuvillaisessa langassa on sekin hyvä puoli, että pitsi avautui kauniisti ilman pingotustakin kunnon häyrysilityksen avulla. Sopii siis hyvin tällaisiin viime hetkellä valmistuviin neuleisiin!

Suht tyytyväinen olen lopputulokseen, tykkään kovasti tuosta helmapitsistä! Ainut mikä vähän kismittää on tuo pääntien istuvuus. Kun lapsi kurottaa kädet eteenpäin, miehusta nousee isolle rypylle. Toivottavasti virallisissa yksveekuvissa studiolla saadaan kunnollisia otoksia...

Kyllä on vuosi mennyt järjettömän nopeasti, vastahan tuo tyttö oli tämmönen pieni pötkylä! Nyt se jo konttaa hurjaa vauhtia, kiipeilee portaisiin ja laatikoihin, kävelee sohvan ja pöydän reunoja pitkin ja vaikka mitä, hyvä että perässä pysyy. Siellä se porhaltaa kohti uusi seikkailuja, taapero...

Ja meillä kaikilla oli niin mukavaa...

Retriitti taas onnellisesti ohi, viikonloppuun mahtui (itsestäänselvyyksien kuten neulomisen, mässäilyn, lankahurmion ja ylenmääräisen nauramisen lisäksi) mm. projektipussien ompelua, fimomassanappeilua, sekä kokeilevaa neulekuvausta. Kuvat puhukoot puolestaan, sanon vain sen verran että olipa viikonloppu!

Kierot Puikot 2015 -retriitille TiiQ:n yksinoikeudella suunnittelemat Villiviini -sukat. Upeita, eikö? Ohje tulee yleiseen jakoon Ravelryyn puolen vuoden kuluttua.