Mysteerisukat Taitolavalla

Suomen Kädentaidot -messujen jäljiltä on niin paljon postattavaa, etten oikein tiedä edes mistä aloittaa! Messuilin tänä vuonna vain lauantaina viimevuotisen hurjan työrupeaman sijaan. Ystäväni Niinan kanssa kuljimme koko lauantain puoli yhdeksästä lähes viiteen asti halleja ympäriinsä, ja hänen blogistaan löytyykin kattava kuvakatsaus lankaherkuista, jotka ymmärrettävistä syistä olivat suurin kiinnostuksen kohteemme. Kassikaupalla tavaraa tarttui mukaan, enimmäkseen pehmeitä ja villaisia asioita.

Aloitetaan nyt siitä kaikkein ajankohtaisimmasta asiasta: joulu lähestyy, ja joulua edeltä perinteisesti kaikenlainen mystinen ja salamyhkäinen. Niin myös neuleiden saralla kaikenlaiset salaiset ja vähemmän salaiset yhteisneulonnat alkavat. Tänä vuonna miekin pääsin suunnittelemaan ensimmäisen mysteerineuleeni kun Taito-lehden oma, ensimmäinen joulusukkamysteerineulonta alkoi!

Tasan klo 12 messulauantaina julkaistiin Taito-lehden nettisivuilla ensimmäinen osa suunnittelemistani Lumikello -mysteerijoulusukista. Puoli tuntia myöhemmin kiipesin Taito-lehden tuottajan Sonjan kanssa Taitolavalle esittelemään mysteerineulontaa ja kertomaan sukkien suunnittelusta, sen mitä niistä nyt pystyi kertomaan jottei mysteeri liikaa paljastuisi (mikä olikin yllättävän vaikeaa!).

Kuva: Niina Risulainen

Lumikello -sukat on suunniteltu Louhittaren Luolan varta vasten värjäämälle Väinämöinen Sport -langalle. "Taito Special" -väri on semisolidi tumman piparmintun värinen. Sävy on ehkä maailman vaikein vangita kameralla, mutta ah niin raikas! Spesiaalilanka oli messuilla myynnissä, ja vielä sitä jäi jokunen vyyhti. Eli jos tällaisen vyyhdin itsellesi halajat, klikkaile itsesi pian Taitolehden nettikauppaan. Myös Oulun Taito Shop Maakari myy tätä lankaa, ja siellä onkin tänään keskiviikkoiltana mysteerineuletapaaminen klo 18-20, jossa myös itse Rouva Louhitar eli Tuulia Salmela on paikalla.

Tänään klo 12 julkaistiin toinen osa ohjeesta. Miekin rupesin neulomaan omia sukkasia itselleni, lankana edelleen Väinämöinen Sport (koska se on paras tuntemani sukkalanka tässä vahvuudessa). Väri on lähellä Luolan värikartan Villiviiniä, mutta on kuitenkin Eiku, ostin sen Oulun käsityömessuilta lokakuussa. Upea, monisävyinen viininpunainen!

Sukkaohje julkaistaan kahdeksassa osassa neljän päivän välein siten, että viimeinen osa ilmestyy 15.12. Sukat ehtivät siis helposti pukinkonttiin.

Lumikello -sukat Ravelryssa täällä.

Lähdetkö mukaan? :)

Päivä Taitokadulla

Ensimmäinen päivä Kädentaitomessuista takana, ja huhhuijjakkaa että oli hauskaa!

Olen siis tänä vuonna ensimmäistä kertaa messuilla töissä, ja tämä messuilu ei olekaan mikään ihan pikkuinen rojekti: keskiviikkona ajettiin Joensuusta tänne Tampereelle, torstaina rakennettiin messuosasto, ja nyt sunnuntaihin asti saadaan heilua ja haastella täällä Taitokadulla. Tästä johtuen en itse ehdi itse kokonaisvaltaisesti kierrellä messuilla tarjontaa katsastaen, vaan enimmäkseen pyörin täällä A-hallissa.

Taitokadulla Taitoyhdistykset ympäri Suomen esittelevät tekniikoita ja tuotteita, ja monessa paikassa voi osallistua myös työpajoihin ja katsella työnäytöksiä. Meidän osasto on kulmapaikalla kadun päässä, ja näyttää tältä:

Taitokadun puolivälissä sijaistee Taitolava, jossa on ohjelmaa pitkin päivää työnäytösten muodossa. Siellähän miekin sitten kertoilin iltapäivällä magic loop -tekniikasta, eli sukkien neulomisesta pyöröpuikolla kaksi yhtä aikaa, ja vieläpä kärjestä aloittaen.

Virittäydytään taajuudelle...

...ja sitten neulotaan! 

Unohdin siinä jännityksessä esitellä itseni aluksi, mutta kun alkuun pääsi niin siitähän se homma alkoi sujua vanhalla rutiinilla (olenhan opettanut magic loopia useilla kursseilla aiemminkin, en tosin ennen näin valtavalle, liikehtivälle yleisölle). Tarkoitus oli esitellä tekniikkaa 20-30 min, mutta miulla ei ollut kelloa ja taisin jorista siinä lavalla lähemmän kolme varttia :D

Huominen työnäytös meneekin sitten varmasti jo vanhalla rutiinilla, pääsen klo 12.30 taas lavalle looppaamaan. Suunnittelin ihan tätä tilaisuutta varten pyöröpuikolla kärjestä aloitettavan sukkamallin, Santran.

Santra

Malli: Santra -sukat / Emma Karvonen (mie!), Taito Pohjois-Karjala

Lanka: Teetee Halti (80 % villa, 20 % polyamidi) punaisena

Menekki: 60 g kokoon 39

Puikot: 2,75 mm Knit Pro

"Perussukat" pienellä twistillä: Kärki ja lyhennetyin kerroksin neulottu kantapää ovat aina oikeaa, samoin leveät pystypaneelit. Malli sopii hyvin myös kirjavalla langalla neulottavaksi, tänään messuilla just neuloskelin vihreänkirjavia sukkia. Ja aika hyvin istuvat jalkaan vaikka itse sanonkin, täytyy ehkä neuloa nämä myös omaan käyttöön ;)

Sukkien ohjeen saa printtinä Taito Pohjois-Karjalan osastolta T15 lankojen tai puikkojen oston yhteydessä.

Nyt nukkumaan että jaksan herätä huomenna taas uuteen messupäivään, Taitokadulla nähdään!

Kädentaitoja Tampereella

Kädentaito-messut Tampereella ovat monelle kässääjälle vuoden kohokohta. Messuista kohistaan monta viikkoa etukäteen ja huuma jatkuu vielä useamman viikon messujen jälkeenkin, ainakin täällä blogimaailman puolella. Mie olin tänä vuonna toista kertaa näillä messuilla, ja ensimmäistä kertaa blogistipassilla.

Matkaan lähdettiin kolmen naisen voimin Kuopiosta, ja tarkoitus oli messuilla kahtena päivänä. Edellisestä vuodesta viisastuneena nimittäin tiesin, ettei näitä messuja ehdi ottaa haltuun yhdessä päivässä. Tänä vuonna sitten opin, että ei siihen kyllä kaksi päivääkään riitä!  Ekana päivänä eli lauantaina pyörimme puolipäättömästi hallista toiseen ihaillen ja ihmetellen. Sunnuntaina yritimme sitten jonkinlaista järjestelmällistä kierrosta, mutta pieleenhän se meni, kun C ja A-halleissa meni niin paljon aikaa, että E-halli lopulta vain pikaisesti katsastettiin.

Tulossa siis on postaus kuvia tulvillaan! Kuljimme ystäväni Niinan kanssa kamerat kaulassa samoja reittejä, joten jaoimme vähän aiheita keskenämme, ettei teidän tarvitsisi lukea kahta lähes samanlaista messupostausta. Niina ehtikin blogata ensin, ja siellä on muuten vielä enemmän kuvia kuin täällä :D

Heti sisääntuloaulassa oli esillä upeita virkattuja nukkeja Letit, nutturat ja neidot -nukkenäyttelyssä! Tämä heviprinsessa oli miun suosikki:

A-hallissa oli ystäväni Outin osasto, joka luotsaa yksin Raitoja ja Räsymattoja -yritystään. Punkaharjulainen Outi kutoo upeita, laadukkaita ja uniikkeja mattoja pääosin kierrätysmateriaaleista, ja värjääkin lähes kaikki kuteensa itse. Nämä ruusukaskuvioiset matot ovat tunnetuimpia Raitoja ja Räsymattoja yrityksen tuotteista, ihan uutta twistiä perinteiseisissä matoissa! Tällaisen mie vielä hankin jonain päivänä, punavalkeana.

Perinteiseen tapaan kaikki eri alueiden Taito-keskukset esittelivät toimintaansa samalla alueella. Jos jonkinlaista taidonnäytettä oli esillä, nämä fanttilangasta taiteillut omenat (vai onko ne kurpitsoja?) viehättivät erityisesti:

 
Suuren Käsityölehden, Pirkanmaan kotitöiden ja Tampereen messujen järjestämä Suomi 100 vuotta -sukkakilpailu oli ratkennut, ja osallistuneet sukat olivat esillä messuilla A-hallissa. Kappas vaan, kymmenen parhaan joukosta löytyi peräti kahdet kuopiolaisten neulojien suunnittelemat sukat! Numerolla yhdeksän kiikkuivat TiiQ:n upeat kuusi- ja lumihiutaleaiheiset kirjoneulesukat, ja peräti toiselle sijalle olivat kohonneet messuseuralaiseni Niinan iloisenkirjavat suomisukat. Onnea molemmille suunnittelijoille! Kiva nähdä kärkisijoilla muutakin kuin sitä iänikuista sinivalkosukkaa.

Sukista puheenollen, suuntasin pian messuille päästyäni Lankakauppa Kerän osastolle tuhlaamaan Ullaneuleen kansikuvapalkintona Pato-sukista saamaani lahjakorttia. Paljon oli herkkuja tarjolla, esimerkiksi miulle ennestään tuntemattomi ruotsalaisen Dandelion yarnsin lankoja.

Kaupunkilanka on melko tuore neulelankoja ja trikookuteita myyvä yritys, jonka superedullisista messutarjouksista kohistiin blogeissa jo perjantaina. Kävimme katsastamassa tarjouslangat (kolme kerää ohutta sukkalankaa vitosella!), mutta sain pidäteltyä sisäistä sulovileeniäni sen verran että langat jäivät ostamatta, hipellystuntuma ei näet saanut aikaan kummempia väristyksiä. Trikookudettakin olisi saanut neljä kartiota kympillä, mutta en mitenkään olisi jaksanut raahata niin painavaa kassia mukana tuntitolkulla. Ilmeisesti kuitenkin aika moni jaksoi, sellaista vauhtia näyttivät laarit tyhjenevän.

Muhkeita jättilankoja, tämän syksyn trendituotetta, oli tarjolla useammassakin paikassa, tässä Kaupunkilangan Kaidetta Paapon osastolla. Puikotkin ranteen paksuiset!

Jättilankoja löytyi myös täysin kotimaisina, nämä suloisen pehmeät suomenlammasvyyhdit löytyivät Rintalan tilan osastolta:

Usein Aina messuilta tarttuu mukaan jotain uutta kivaa ideaa ja tekniikkaa, ja niin tälläkin kertaa. Pysähdyin seuraamaan Anskun unelmat -nimisen firman osastolla pikseliteoksen syntyä, ja voi että näytti hauskalta! Vähän kuin hamahelmiä, mutta ilman silitystä, ja kuva rakentuu läpinäkyvän alustan päälle. Esillä oli pikkuruisia ja suurensuuria pikselitöitä, varsinkin tämä toisinto Van Goghin Tähtikirkkaasta Yöstä vangitsi miut pitkäksi aikaa. Ostinkin pienen pakkauksen jossa oli kolme tuollaista avaimenperäpohjaa ja pikselilevyjä, isompi tyttö saa askartelua. Jollen itse innostu...

Lankakaupat tietenkin katselimme tarkkaan, niistä herkkukuvia näette postauksen alussa linkkaamastani Niinan blogipostauksesta. Sen verran kuitenkin sanon, että miusta on mainiota, että lankakaupoista saa nykyään paljon kaikkea muutakin kuin vain lankaa! Eihän neulominen pelkillä langoilla ja puikoilla onnistu, ehei. Tarvitaan silmukkamerkkejä, projektipusseja, puikkomittoja ja vaikkasunmitä ;) Tai jos ei tarvita niin ainakin homma sujuu hauskemmin söpöjen varusteiden kera! Näin sieviä projektipusseja myi Silmu&Solmu:

Seuraavassa kuvassa vasemmalla Hopeasäikeen värikylläinen osasto, oikealla Lahden kansanopiston huovutuskurssien kukkasatoa, ja keskellä tuntemattomaksi jääneeltä ständiltä C-hallista maailman söpöimpiä minitöppösiä! Jos joku muistaa tämän osaston nimen, kertokoon.

Saviverstas Mustalintu tarjoili neulojille kauniita sisustusesineitä, keraamisia lankapesiä. Aivan ihana tuote, vastaavia olen nähnyt ulkomaisissa verkkokaupoissa. Mielelläni ottaisin tällaisen meillekin asumaan, mutta pahoin pelkään, että miun brutaalilla langankiskontatyylillä kaunis kulho olisi säpäleinä alta aikayksikön...

Kotimaisia kangaskauppoja oli paikalla pilvin pimein, tarjolla oli varmasti kuoseja jokaiseen makuun. Ostoslistallani oli merinovillaneulosta Ommelliselta, mutta harmikseni se oli päässyt loppumaan jo messujen alkuvaiheessa. Seuraavaksi suuntasin merinojen perässä Käpyselle, mutta sieltäkin olivat suosikkikuosini kadonneet laareista. Voi kurjuutta!

Uusi mielenkiintoinen tuttavuus oli suloisia kuoseja pullisteleva Nuppu Print Company. Vasta perustettu yritys myy kankaiden ohella myös paperituotteita, ja kuosit ovat käsinmaalattuja. Nuppu erottuikin monien kangaskauppojen joukosta edukseen raikkaalla, yksilöllisellä ilmeellään. Jos tässä vaiheessa budjetti olisi antanut myöten, mukaan olisi ehdottomasti lähtenyt tuota etualalla näkyvää suurikukkaista Sydäntalvi -trikoota.

Toinen uusi, iloinen tuttavuus oli alpakkatuotteiden erikoisliike Helmivene. Tarjolla oli neulelankojen ja valmiiden villasukkien lisäksi alpakkaa valmiina topsina kehrääjille, ja ohutta alpakkalankaa kartiolla koneneulontaan.

 

Tässä on koko messujen (ja ehkä koko maailman) ehdottomasti pehmein lanka, voittaa merino-kashmir -sekoituksetkin mennen tullen! Babyalpakkaa.

 

Hauska valomökki roikkui Pirkanmaan kotitöiden osastolla, makramé-joulukuusen tarvikepakettia myi Toika.

Näistä messuista voisi tarinoida vielä rivikaupalla, mutta jossain vaiheessa on syytä lopettaa. Päätän messukuvaukseni ylevästi ostoskuviin!

Sulovilenismi iski vain kerran, Lankava oli ovelasta sijoittanut osastonsa sekä A- että C-halleihin, jotteivat ne varmasti yhdeltäkään kävijältä jäisi näkemättä. Paksu sukkalanka Alli oli yllättävän pehmoista, ja tuhlasinkin näihin kolmeen kerään peräti kympin. Luksuslankaosastoa edustavat Kerästä lahjakortilla (okei piti kyllä maksaa ihan rahaakin että kolme vyyhtiä sain mukaan) hankkimani Wollmeise Puret, väreissä Flaschenpost (pulloposti), Daisy (päivänkakkara) ja Unbeschreiblich (sanoinkuvaamaton). Joulunpunaisen Pirkkalankakerän ostin -yllätysyllätys- Pirkanmaan kotitöiltä, se pääsee Adventtimysteerikalisteluhuiviin joulukuussa. Ketturepolaisen väriset Tukuwool Sockit hain ostoslistani mukaisesti Titityystä, jossa ne olivatkin sopivasti messutarjouksessa.

Laitoin uudistuvan Taito-lehden tilauksen vetämään, ja sain samalla uusimman numeron mukaani. Hyvältä näyttää! Ja tammikuusta alkaen varmasti vieläkin paremmalta...

Loput ostokset olivatkin aika yksipuolisia. Neljä resorirullaa sekä tähtikuvioista bokserikuminauhaa Kangaskapinalta, kankaiden myynnin lopettaneelta Metsolalta sikahalvalla pinkkiä resoria sekä mustavalkoraidallista velouria. Tytöille tuliaisiksi pieni värityskirja sekä aiemmin esitelty pikselipaketti, Teippitarha tarjosi blogisteille rullan suloista ruusuteippiä. Kuvasta puuttuu Succaplokin maatuska-avaimenperä, joka on menossa jouluiseen vaihtopakettiin.

Viisi huopaista pannunalusta tarttuivat mukaan jo ennen messuja lauantaina, kun pysähdyimme Huopaliike Lahtisen poistopäivillä Jämsässä. Jalkojani lämmittävät myös uutukaiset huopalipokkaat, tänä talvena ei tarvitse enää paukkupakkasillakaan pukea kolmia villasukkia päällekäin!

Seuraavat päivät podetaan pienimuotoista messuähkyä, ja sitten käydään uusin voimin ja ideoin taas käsiksi käsitöihin. Tulen uudistamaan Villaviidakon ulkoasua lähipäivinä, älkää säikähtäkö ;)

Helpompaa kuin luulisi

Sitä ihminen kuvittelee monet asiat paljon hankalammiksi kuin ne todellisuudessa ovat. Jopa niin vaikeiksi, ettei viitsi edes yrittää kun ei kuitenkaan osaa. Yksi tällaisista asioista miulle on aina ollut joustavien kankaiden, erityisesti trikoon ompelu. Sehän luiruaa joka suuntaan, venyy, kiertää ja rullaa, en ala!

Kesällä sain itselleni äitini käyttämättömäksi jääneen saumurin, joten arvelin piruuttani elokuussa kokeilla, josko saisin vaikka jonkinlaisen trikoopipon aikaiseksi kun kerran on nyt välineet kunnossa. Nyt sitten voisikin todeta, että ihan turhaan maalailin piruja seinille, eihän tässä ole mitään hankalaa!

Surautin siis kangaskaapissa jo pitkään majailleesta Eurokankaan palalaarin valastrikoosta Lähiömutsin blogista löytyneen kuvaohjeen avulla jälkikasvulle pipot. Kunhan kankaiden leikkaamisesta selviää, pipot todella valmistuvat viidessä minuutissa pelkällä saumurilla. Pienemmän ipanan päähineessä on vähän liikaa kasvunvaraa, mutta isomman versio on just passeli. Nyt nämä kalaisat hatut on jo kuitenkin jätetty odottelemaan lämpimämpiä pipokelejä.

Pientä taukoa piti toki pitää tässä välissä, ja mehusella tätä onnistumisen kokemusta. Uusi inspiraatio ompeluun saapui parin viikon takaisen Kankaiden yön muodossa: villiinnyin tilaamaan jos jonkinlaista vaatemateriaalia  useamman paketillisen. Ennen kuin näihin ihanuuksiin tohdin käydä käsiksi, piti ensin toki kokeilla halpakankaasta, miten isomman vaatteen surauttaminen onnistuisi. No loistavasti tietenkin!

Kaava on ihan perusperusperuspaita Ottobren talvinumerosta 2008, koko 128 cm. Aika slimmi malli, on nimittäin Liljalle just eikä melkein sopiva. Pitääpä muistaa että OB:n mallit on niukkoja! Kankaiden yön tilauksiini lukeutui myös mittava läjä resoreita, arvoin vihreän ja oranssin välillä ja tähän päädyin, hyvä tuli! Helmaan ei ohjeen mukaan kuulunut resori, mutta paita olisi jäänyt liian lyhyeksi ilman sitä. Ja miun silmään alareunan leveä resori tasapainottaa kokonaisuutta. Omelukoneen kaksoisneulaakin uskaltauduin käyttämään pääntien ja hihansuiden tikkaamisessa, ei ollut yhtään vaikeaa!

Kehtaankohan edes myöntää, että paidan ompelu oli suorastaan helppoa... Mitä ihmettä mie pelkäsin kaikki nämä vuodet? Nyt kyllä uskallan huoletta leikellä uudet kangasihanuuteni! Lisää piti toki hankkia viime viikonloppuna Oulun käsityömessuilta:

Hempeähkö ostoskuva, suloisten PaaPiin kankaiden lisäksi hommasin joulukorttipohjia, ja jo pitkään ostoslistalla olleen pipokirjan, jolla oli messuilla hintaa vain 10 euroa.

Vaan älkää peljästykö, ei Villaviidakko ole sentään ompelublogiksi muuttumassa! Titityy oli ensimmäistä kertaa moneen vuoteen mukana Oulun messuilla, ja sieltä kotiutin hieman merinoa...

Louhittaren Luolan Tuulen Tytärtä väreissä Havu, Villiviini ja Kelo. Kaksi reunimmaista olin ennakkotilannut "the other one" -mysteerihuiviklubia varten, ja Villiviini piti sitten napata mukaan varmuuden vuoksi, jos rupeaisi ohjeen julkaisun aikaan värivalinnat kaduttamaan. Nyt on vaihtoehtoja, mitkä kaksi tahansa näistä sopisivat mainiosti samaan huiviin!

Syysperinne

Joka syksy lokakuun toiseksi viikonlopuksi matkustan Ouluun siksi, että siellä järjestetään tuolloin mielestäni maan parhaat käsityömessut. Sopivan kokoinen tapahtuma ja alue, tarjonta hyvin laaja ja varsinkin materiaalien saatavuus on mahtava, enhän mie juuri valmiita tuotteita ostakaan. Tämä oli viides kerta kun Oulun messuille pääsin.

Saavuimme mummon kanssa lauantaina Ouluhallille klo 10.15 eli varttia ovien aukeamisen jälkeen. Parkkipaikan etsiminen kesti turhan kauan, pysäköinninohjaajat oli täysin kuutamolla. Jotakuta olisi saattanut parkkiruuhkan jälkeen kauhistuttaa parisataametrinen jono hallin ovelle, vaan ei meitä ennakkolippujen omistajia. Reteesti vaan jonon ohi toisesta ovesta sisään ja lippua vilauttamalla messualueelle. Vähän oli kyllä huono omatunto kun ihmiset siellä ulkona olivat värjötelleet jo ties kuin kauan ja myö vaan käveltiin suoraan sisään :D Ehkä nekin jonottajat muistavat ensi vuonna hommata liput ennakkoon.

Pari tuntia kului kierrellessä, kahvitellessa ja taas uudestaan kierrellessä. Iltapäivällä kansaa alkoi olla jo niin paljon ettei ständien välissä mahtunut kunnolla liikkumaan, ja siksi olikin sitten meidän aika lähteä kotiin. Miuta korpikylän asukkia ahdistaa tungeksiminen ja väkijoukot.

Ja tärkeimpänä messujen jälkeen kuuluu tietysti esitellä ostoskassin sisältö! Viime vuoden saalista tässä postauksessa ja toissavuoden täällä.

Puffalan Puoti oli ensi kertaa Oulun messuilla, ja sieltä tarttuikin samantien mukaan ihanaista Luomu-Puffaa (100 % luomumerinoa) väreissä Lillian ja Korpikuusi. Lilja saa Lillianista kaulurin ja myssyn, korpikuusesta tulee jotain ihanaa miulle!

Kippovalimo Böökin lankakuppilan kojulta ostin edulliseen hintaan kolme kerää (á 150 g) Regian kuusisäikeistä merinosilkkisekoitetta. Ravery ei tunne tätä isoa kerää ollenkaan, ja väittää 50 grammaisten kerien valmistuksen loppuneen. Taitaa olla ihan uutuus kun en ole ennen tähän törmännyt missän. Sukkalankaahan tämä on olevinaan, mutta kyllä näistä jotain aivan muuta tulee, suloisen pehmeitä!

Kuituvarastoonkin löytyi täydennystä Käsityökauppa Ilon ständiltä, Louhittaren Luolan Corriedalea kauniissa petroolin sävyssä. Ei ehkä miulle ominaisin väri, mutta kuituvalikoima oli koko messuilla todella suppea ja vieressä läähätti toinen tyttö tätä samaa ja ainoaa lettiä, oli ostopäätös tehtävä nopeasti :D Enkä kadu, on se upea! Luonnossa aavistuksen vielä syvempi sävy.

Lisäksi kotiutuessa kasseista löytyi heijastimia, jouluaskartelutarvikkeita ja Elvarin ihanat lakukorvikset, nam!

Syysloma on täällä siis hyvässä vauhdissa ja oon saanut jopa talvineuleita valmiiksi, viime vuoden messuilta hankituista langoista :D Niitä esittelyssä lähipäivinä.

Frankfurt Am Main pähkinänkuoressa

Siinähän se viikko vierähti uskomattoman nopeasti: messuillen, messuillen ja messuillen. Ja ehkä ihan vähän shoppaillen ja herkuttellenkin ;) Homman nimi oli siis Heimtextil -messut, "Textile passion meets profession".

Frankfurtin järjettömän suuressa messukeskuksessa (hallien väliä kuljettiin busseilla!) valokuvaaminen oli tietenkin ankarasti kielletty, mutta lauantaina paikan sulkeuduttua sai omasta osastosta napata kuvia ennen purkua.

Hyvin erotuttiin joukosta, ainut ständi koko DesignLive -hallissa jossa oli jokin lavaste :D Meillä oli neuleella päällystetty puu, ihanainen! Ja myös ainut musta osasto. Pöydällä näkyy myytävien kuosien pinot (yhteensä 300 kpl) ja telineessä pintamallit, kudottua, huovutettua, neulottua, mitävaan. Mukana noin 50 opiskelijan malleja, miulta neljä kuosia ja kuusi pintamallia jotka esittelen jahka se on luvallista. Hyvin meni matka, saatiin paljon arvokasta kokemusta, palautetta ja myytiinkin jotain ;)

Reissustamme oli juttu viime viikon Opettaja -lehdessä, ja Taito -lehteenkin pitäisi tulla pikapuoliin juttua, samoin Savon Sanomiin.

Ja löytyihän sieltä jokunen lankakauppakin, joista oikeastaan vain yksi on mainitsemisen arvoinen (muut pieniä tai liian vaikeita löytää tai liian kaukana keskustasta). Katsokaa, lankaa kadulla!

Wolle Rödelin isohko kauppa sijaitsi vanhan kaupungin ja Zeil -ostoskadun välissä, kivenheiton päässä Tuomiokirkolta. Wolle Rödel on saksalainen lankavalmistaja, ja nimikkolankojen lisäksi liikkeessä oli myynnissä mm. Lana Grossan ja Regian keriä.

Knit Pro -puikkoja sai sieltä hienoissa pikkuisissa pahvilaatikoissa. Miulta itse asiassa katkesikin puikko matkalla, mutta ostin uudet eräästä ensin kohdalle sattuneesta ompelutarvikeliikkeesta. Tuli jokusen euron halvemmaksi kun kotimaasta ostaessa.

Wolle Rödel -merkin tuotteet olivat tietysti huomattavasti muita edullisempia, ja mukaan tarttuikin testiin jokunen kerä sukkalankaa.

Toinen blogin aihepiiriin kiinteästi liittyvä ostos oli kaunis ja raikas sukkakirja Joker -halpakirjakaupasta, maksoikin kokonaiset viisi euroa. Saksankielinen tietysti, mutta eiköhän tästä Ullan neulesanastolla selvitä. Ja oonhan mie joskus ammoisessa peruskoulussa lukenutkin kuusi vuotta saksaa.

"Sukkia vuoden ympäri, tunnelmaa luonnosta" tai jotain sinne päin :D Korjatkaa jos olen väärässä.

Viimeinen kuva onkin ovela aasinsilta seuraavaan postaukseen, uudenvuodenlupauspohdintaan. Vähän myöhästyin tuosta vuoden alusta mutta voihan sitä tehdä vaikka uuden lupauksen joka kuukausi...

Junnailijan pilli ilimoo jo viilsi: PHIIIIIIII !!!

Rautakylkikukko kiskoloilla kiilsi, Lentävä Kalakukko!

Toisin sanoen: Kalakukko Puikoissa -ryhmän sukkamysteeri on ratkaistu.

Lentävä kalakukko

Malli: Kalakukkoryhmän mysteerisukka by TiinaKuu

Lanka: Gjestal Maija okrankeltaisena

Menekki: 75 g kokoon 39

Puikot: 3 mm Knit Pro pyörö

TiiQ suunnitteli siis meille kalakukkolaisille ikioman mysteerisukan, joka yhteisneulottiin nyt loppuun. Kuvittelisin että ohje tulee myös yhteiseen jakoon piakkoin. Ensimmäinen vihje eli sukan kärki saatiin nelisen viikkoa sitten, ja viikon välein aina uusi pala ohjetta eli jalkaterä, kantapää ja varsi. Malli siis aloitettiin kärjestä ja on suunniteltu neulottavaksi kaksi kerrallaan samalla pyöröllä.

Projekti oli hauska ja mielenkiintoinen, tämä taisikin olla ensimmäinen neulomani TiiQ:n sukkamalli, hyi minua :D Palmikot soljuvat sukan pinnalla kauniisti ja kokonaisuus on harmoninen. Toivon vain että olisin malttanut odottaa lankakaupassa käyntiä ennen näiden aloittamista, olisin selkeästi tarvinnut neljännestä suuremmat puikot. Kolmosilla sukista tuli niin tiukat, että ne taitavat olla turhan kapoiset useimpiin 39 -koon jalkoihin. Varrestakin jätin yhden kaaviotoiston pois juuri tämän vuoksi.

Lankavalintani on kestävän kehityksen hengen mukainen: purin nelisen vuotta sitten neulomani pitsibaskerin jota en ollut käyttänyt juuri ollenkaan, ja neuloin mysteerisukat purkulangasta. Aika mainio väri! 

Kuvissa sukat eivät ole parhaimmillaan: en ehtinyt höyryttää niitä, koska ainut oikeankokoiset jalat omaava henkilö eli äitini oli lähdössä ajelemaan takaisin kotiinsa. Kaikilla kun ei valitettavasti ole mahdollisuutta viettää täyden viikon syyslomaa täällä mummolassa.

Opettelin kaksikin uutta asiaa näitä neulottaessa. Vieläkö muistatte uudenvuodenlupaukseni? Lupasin opetella tänä vuonna joka kuukausi jonkin uuden taidon tai tekniikan, eli yhteensä 12 tekniikkaa vuodessa. En ole muistanut tarkasti kirjata uusia asioita ylös, joten loppuvuodesta lupauksen tarkistamisessa onkin sitten muisteltavaa :D Tämän projektin aikana opettelin kuitenkin ihan ensinnä kasialoituksen ja lopussa silmukoiden päättelemisen ommellen. Jälkimmäistä pitää ehdottomasti vielä treenata, näissä sukissa lopputulos on kyllä varsin joustava muttei kovin esteettinen. Ensimmäisen korvasin viime viikolla opettelemallani Judy's Magic Cast-Onilla joka on huomattavasti käyttökelpoisempi.

Kivat niistä tuli! Kantapään rakenne on jännä, ja se istuu ainakin miun jalkaan kuin nenä päähän. Sukat pääsevät lahjalaatikkoon odottelemaan sirojalkaista henkilöä. Kalakukkoset ovat kuudes parini tämän syksyn sukkasatoon. 

***

Kiitos kaikille Criaa kommentoineille, kyllä se on ihana. Jos yläosan venyminen alkaa haitata, taidan laittaa olalle jotain tukea. Mutta toistaiseksi se saa olla ihan tuollaisenaan :) 

Takki pääsikin ulkoilemaan heti viikonloppuna kun joka syksyn kohokohta, Oulun kädentaitomessut järjestettiin juuri sopivasti syyslomani alussa. Pieni flunssa (lue: iso röhä) ei menoa haitannut kun eilen mie ja mummo sukellettiin Ouluhalliin messukansan sekaan ja tehtiin löytöjä. Eläköön messutarjoukset! Sukkasadon hengessä parhaat palat kassien sisällöstä:

Louhittaren Luolan Väinämöistä väreissä tomaatti, smaragdi ja luumu. Nam!

***

EDIT: Sukkien ohje on julkaistu! Nimi on Arkadian Ulla, ja ohjeen voi ladata ilmaiseksi täältä :)