Pässinpökkimät kansissa ja arvonta!

Sain muutama kuukausi sitten iloisia uutisia: Pirtin kehräämö viettää tänä vuonna seitsenkymppisiään, ja julkaisisi sen kunniaksi kirjan kehräämön historiasta ja toiminnasta.

Miulle uutisen teki iloiseksi se, että kirjassa julkaistaisiin myös Pirtin langoille suunniteltuja neuleohjeita, ja vuonna 2013 suunnittelemani Pässinpökkimät-mallisto haluttiin myös mukaan. Aikanaan mallisto ohjeineen julkaistiin Moda 1/2014 -lehdessä, siitä ja opinnäytetyöstäni voit lukea lisää halutessasi tästä viiden vuoden takaisesta blogipostauksestani.

Kirja nimeltä Villat meille, langat teille on nyt julkaistu, ja sain sen käsiini Kädentaitomessuilla pari viikkoa sitten. Juhlavuotensa kunniaksi Pirtin kehräämö on myös uudistanut visuaalisen ilmeensä, ja esiintyy jatkossa Villanka -tuotemerkillä. 

Kirjaa varten neuleeni kuvattiin uudestaan, tunnistatteko kuvien tyylistä kuka kameran takana on ollut? Sami Repo tietenkin! Sanna Vatanen on toimittanut kirjan yhdessä Pirtin väen kanssa, ja lopputulos on kyllä upea.

Kuvat: Sami Repo / Pirtin Kehräämö

Kirjassa on kaikkiaan 18 ohjetta (joista yksi kudontaohje!): vauvaneuleita, asusteita koko perheelle ja yksi aikuisen neuletakkikin.

Seuraavien kuvien neuleet ovat suunnitelleet Päivi Häkkinen (lasten huovutettu korvamyssy), Mona Tiirikainen (Kehrääjätär -sukat) ja Piia Maria Pekkanen (Tähkä -villatakki ja Pikku-Päkä -vauvannuttu).

Kuvat: Sami Repo / Pirtin Kehräämö

Sain suunnitella kirjaa varten myös yhden upouuden ohjeen, mutta siitä lisää myöhemmin ;)

Käsityöohjeiden lisäksi kirjasta löytyy hurjan paljon upeita kuvia ja tietoa kehräämöntoiminnasta, langoista ja tietysti villan alkulähteestä, lampaista. Kirjan voi ostaa itselleen suoraan kehräämöltä, tai tilata verkkokaupasta.

Ja nyt siihen otsikon lupaamaan jännitysnäytelmään:

Villaviidakko arpoo! 

Kerro kommenttikentässä, oletko käyttänyt suomanlampaan villaa käsitöissäsi, 
ja mitä olet siitä tehnyt. 

Palkintona Pirtin kehräämön lahjoittama Villat meille, langat teille -kirja, 
sekä kaksi vyyhtiä Pirtin värjäämätöntä kampavillalankaa, 
toinen luonnonvalkoinen ja toinen keskiharmaa. 

Aikaa osallistua on viikko, jokaiselle kommentoineelle yksi arpa. 
Arvonta päättyy itsenäisyyspäivän iltana klo 18 
(mikäs sen sopivampaa, onhan tässä kyse erittäin suomalaisesta palkinnosta),
 ja paketti ehtii siis voittajalle sopivasti ennen joulua. 
Jätäthän kommentoidessasi myös sähköpostiosoitteesi, jotta saan sinuun tarvittaessa yhteyden! 

Arpaonnea kaikille :)

Mysteerisukat Taitolavalla

Suomen Kädentaidot -messujen jäljiltä on niin paljon postattavaa, etten oikein tiedä edes mistä aloittaa! Messuilin tänä vuonna vain lauantaina viimevuotisen hurjan työrupeaman sijaan. Ystäväni Niinan kanssa kuljimme koko lauantain puoli yhdeksästä lähes viiteen asti halleja ympäriinsä, ja hänen blogistaan löytyykin kattava kuvakatsaus lankaherkuista, jotka ymmärrettävistä syistä olivat suurin kiinnostuksen kohteemme. Kassikaupalla tavaraa tarttui mukaan, enimmäkseen pehmeitä ja villaisia asioita.

Aloitetaan nyt siitä kaikkein ajankohtaisimmasta asiasta: joulu lähestyy, ja joulua edeltä perinteisesti kaikenlainen mystinen ja salamyhkäinen. Niin myös neuleiden saralla kaikenlaiset salaiset ja vähemmän salaiset yhteisneulonnat alkavat. Tänä vuonna miekin pääsin suunnittelemaan ensimmäisen mysteerineuleeni kun Taito-lehden oma, ensimmäinen joulusukkamysteerineulonta alkoi!

Tasan klo 12 messulauantaina julkaistiin Taito-lehden nettisivuilla ensimmäinen osa suunnittelemistani Lumikello -mysteerijoulusukista. Puoli tuntia myöhemmin kiipesin Taito-lehden tuottajan Sonjan kanssa Taitolavalle esittelemään mysteerineulontaa ja kertomaan sukkien suunnittelusta, sen mitä niistä nyt pystyi kertomaan jottei mysteeri liikaa paljastuisi (mikä olikin yllättävän vaikeaa!).

Kuva: Niina Risulainen

Lumikello -sukat on suunniteltu Louhittaren Luolan varta vasten värjäämälle Väinämöinen Sport -langalle. "Taito Special" -väri on semisolidi tumman piparmintun värinen. Sävy on ehkä maailman vaikein vangita kameralla, mutta ah niin raikas! Spesiaalilanka oli messuilla myynnissä, ja vielä sitä jäi jokunen vyyhti. Eli jos tällaisen vyyhdin itsellesi halajat, klikkaile itsesi pian Taitolehden nettikauppaan. Myös Oulun Taito Shop Maakari myy tätä lankaa, ja siellä onkin tänään keskiviikkoiltana mysteerineuletapaaminen klo 18-20, jossa myös itse Rouva Louhitar eli Tuulia Salmela on paikalla.

Tänään klo 12 julkaistiin toinen osa ohjeesta. Miekin rupesin neulomaan omia sukkasia itselleni, lankana edelleen Väinämöinen Sport (koska se on paras tuntemani sukkalanka tässä vahvuudessa). Väri on lähellä Luolan värikartan Villiviiniä, mutta on kuitenkin Eiku, ostin sen Oulun käsityömessuilta lokakuussa. Upea, monisävyinen viininpunainen!

Sukkaohje julkaistaan kahdeksassa osassa neljän päivän välein siten, että viimeinen osa ilmestyy 15.12. Sukat ehtivät siis helposti pukinkonttiin.

Lumikello -sukat Ravelryssa täällä.

Lähdetkö mukaan? :)

Shake shake shake

Neuloinpa miekin tän syksyn halutuimman huivin, Anna Johannan mysteerihuivi Shake it Upin. Ja ihan ajallaan neuloin, kuvaaminen ja kamerasta kuvien siirtäminen koneelle kesti vain kolme viikkoa....

Blueberry-Cranberry Shake

Malli: Shake it up -mysteerihuvi /Anna Johanna

Lanka: Kässäkerho Pom Pom Merinosilk (50 % merino 50 % silkki) 

väreissä Mustikka, Karpalo ja Muste

Menekki: 294 g

Puikot: 3,75 mm Knit Pro

Tässä huivissa on kaikki kohdallaan: 

• koko on riittävän suuri (tse asiassa niin järjettömän suuri, ettei kylpyhuoneen ja saunan lattiatila meinannut riittää pingotusalustoille vaikka vain asettelin huivin kuivumaan, en varsinaisesti pingottanut)
• neulekokemus oli hauska, loppuun asti säilyi jännitys lopullisesta muodosta, ja vihjeosiot olivat sopivan kokoisia (ei liikaa eikä liian vähän neulottavaa kerralla) ja ei-tylsiä, kun vaihdeltiin pitsistä briossiin ja aina oikeaan.
• lanka on taivaallisen pehmeää, käsin värjättyä merinosilkkiä. Olen viettänyt tähän ylellisyyteen kääriytyneenä jo useita onnellisia hetkiä, ja itse neuletuntumakin oli vertaansa vailla.

En juurikaan muokannut ohjetta, mitä nyt neuloin reunasilmukat vaikka ohje kehotti nostamaan ne neulomatta, ja viimeisen osion kolmion sivuun neuloin yksivärisenä kun ohje käski raidoittaa. 

Erityisesti tykkään icord-päättelyn huolitellusta ilmeestä (vaikka sen neulominen onkin tuskaisan hidasta) ja tasseleista huivin nurkissa (joista olisin kyllä voinut tehdä pulleammatkin). 

Oh well, taas tuli tehtyä uusi lempihuivi.