Syksy saa

Vihdoinkin se on täällä, kesän viimeisen päivän ilta! Tätä onkin odotettu suunnilleen kesäkuun alusta alkaen... Mainitsinko etten ole kesäihmisiä? Enkä varsinkaan helleihmisiä, hyhhyh. Selvisin kuitenkin onnellisesti hengissä kuumasta vuodenajasta ja nyt saa joka neulojan lempivuodenaika vihdoin tulla!

Elokuussa ilmeisesti puikkoni (ja koukkuni) villiintyivät lähestyvästä syksystä sillä lankaa on kulunut ennätysmäärä, 1365 g. Kirjanpitoni mukaan enemmän on kulunut miulla vain vuoden 2011 elokuussa (!) kun sain valmiiksi Liljalle virkatun päiväpeiton. Tälläkin kerralla suuret lukemat ovat pitkälti virkkaamisen, eli Ilo-takin ansiota.

Puolisen kiloa uutta lankaakin on saapunut varastoon, mutta sehän on vain luonnollista että kylmän vuodenajan lähestyessä aletaan kartuttaa varastoja, eikös? ;)

Pari pikkuista työtä on vielä tältä kuulta esittelemässä, ensimmäisenä pienet sukkaset ystäväpariskunnan vastasyntyneelle pojalle.

 Pieni Sininen

Malli: Perus vauvansukka, palmikko Annika B.-sukista (Neulekirja)

Lanka: Drops Fabel turkoosikirjavana

Menekki: vain 24 g

Puikot: ne samat aina eli Knit Pro -pyörö 2,75 mm

Liljan suurin pehmolelupupu suopeasti lainasi jalkojaan kuvausta varten. Sukat on aina kivemman näköisiä jalassa kuin litteänä, eikös? Näillä selätin myös Suuren Sukkahaasteen elokuun, palmikkosukat. Palmikkokuvio on kyllä mainio, kaunis ja helppo oppia ulkona. Tätä käytän varmasti muuallakin! Sukkasista tuli siis kaikin puolin nätit.

Ostin kesällä Liljalle jostain alesta syksyksi uuden lippiksen. Väri oli oikea (vaaleanpunainen tietysti) mutta otsalla mitäänsanomaton Lassie-logo näytti vähän valjulta. Vaan eipä näytä enää!

Liljankukka

Malli: Tiny Tee Appliques kirjasta Little Crochet (Virkkaa pikkuväelle)

Lanka: Schachenmayr nomotta Cotton Time vaaleanpunaisena, pinkkinä ja violettina

Menekki: no ei paljon mitään

Koukku: 4 mm Clover

Kyllä, luitte oikein: tämä on ohjetta katsoen tehty :D Pari viikkoa sitten nappasin lapsen nukutushommiin mukaan pari jämäkerää ja koukun. Sattumalta siinä pöydänkulmalla oli heinäkuussa kesäreissulta ostamani söpö virkkauskirja josta sattui löytymään kiva kukka. Ompelin sen lopuksi terävällä parsinneulalla ja tuota pinkkiä lankaa käyttäen kiinni hattuun, Lassie-merkin jätin alle ja nyt kukan keskusta pullottaa hauskasti.

***

Ja takaisin sukkiin. Kaikkien neuletempauksien ehdoton huippu, Sukkasato alkaa jälleen puoliltaöin! Ensin ajattelin että osallistun tänä vuonna vain ravelryn puolella, mutta kappas vaan parin päivän päästä löysin itseni Perunalaarin emännyyttä hoitamasta :D Aikamoinen siivoaminen siellä olikin edellisvuosien jäljiltä, mutta nyt laari on siisti ja nätti ja valmis vastaanottamaan uuden sadon mukulat. 

Satoisaa syksyä!

Salainen ase 60 -luvulta

Viime jouluna kun pikkuveljeni oli viimeksi käymässä Suomessa, otin häneltä mitat slipoveria varten. En enää muista tilasiko hän sen itse vai ehdotinko mie, mutta nyt sen sitten kuitenkin elokuussa vihdoin aloitin ja valmiiksikin se tuli melkoisen nopeasti!

Siirtykäämme nyt siis ajassa edellisen postauksen varsin 2010-lukulaisesta takista (kiitos huipuista kommenteistanne!) taaksepäin aikaan jolloin laivat olivat puuta ja miehet rautaa...

 

Kuinkahan moni perheenemäntä lienee neulonut miehelleen viisikymmentä vuotta sitten tällaisen liivin vetoisessa konttorissa käytettäväksi? Nyt sellaisen sai myös New Yorkilaistunut jazzkitaristi aka. pikkupikkuinen veljeni!

Saabismi on sairaus

Malli: SAAB, Eevan käsityöt no. 4 vuodelta 1967

Lanka: Schachenmayr nomotta Juvel (100 % villaa) tummanruskeana 

ja resoreissa hiven Gjestal Jannea mustana.

Menekki: 299 g 

Puikot: 3,5 & 4 mm Knit Pro

Ohjetta muokkasin ankaralla kädellä. Ei siksi että se olisi jotenkin vanhentunut, ehei. Kaikki tarvittavat tiedot oli esitetty mallikkaasti. Tuleva käyttäjä vain on mallia pitkä ja kapea, lankani oli aavistuksen ohjeen lankaa paksumpaa, ja lisäksi ohjeessa oli liiville vain yksi koko, 50. En ymmärrä miesten kokotaulukoista hölkäsen pöläystä, mutta ohjetiheyden ja silmukkamäärän avulla sain selville että ohjeenmukaiseen liiviin olisi mahtunut kaksi kitaristia. Siispä silmukoita laskemaan! 

Ohjeessa liivi neulottiin myös tasona, minkä mie tietenkin  jätin huomiotta ja neuloin vaatteen kainaloihin asti pyörönä. Ja onneksi näin tein, yläosaan mallineuleen neulominen edestakaisin oli tympeää, kun piti jatkuvasti kurkkia oikealle puolelle tai laskea silmukoita tietääkseen milloin oli sen neulomatta nostettavan silmukan vuoro... Kaula-aukosta tein vähemmän avaran, taskut jätin pois ja modailin myös kädenteiden ja pääntien kavennuksia uudelle silmukkamäärälle sopivaksi.

Langat olen peräti hankkinut tätä tarkoitusta varten kalakukkoneulojien lankakirppikseltä, muistaakseni ööö viime keväänä tai syksynä? Juvel oli uusi tuttavuus, mukavan tuntuinen perusvilla jota oli kiva neuloa. Nimenomaan villapaitalanka, ihan iholle ei ehkä tarpeeksi pehmeä. Varsin mainio materiaali siis slipoveriin, jota käytetään käsittääkseni aina kauluspaidan päällä. Musta väri resoreihin oli käyttäjän oma idea, itse en olisi sitä arvannut laittaa. Ja hyvä idea olikin, mustat vauhtiraidat antoivat liiville särmää ja ryhtiä!

Täytyy sanoa että nämä vanhat käsityölehdet on kyllä huomattavasti laadukkaampaa luettavaa kuin monet nykylehdet. Hyvin kuvattuja neulemalleja on roppakaupalla, tässäkin alle 40-sivuisessa lehdessä 78 ytimekästä ohjetta (!) neuleisiin ja virkkuutöihin, miesten, naisten ja lasten vaatetuksen lisäksi kodin somistukseksi ja yleiseksi hyödyksi! Varsinaista paperinsäästöä. Ja mallien nimetkin on parhautta, siihen aikaan toimittajilla ilmeisesti oli vielä mielikuvitusta. Esimerkiksi naisten mekkomallistosta löytyy Liesi, Kamina ja Kakluuni, miesten villatakeista Colt, Boston, Partner ja Kent ja lastenvaatteista Dallas, Bubble, Paukku sekä Jenkki!

Niin mielelläni olisin näyttänyt teille kuvia nuoresta miehestä uusi liivi yllään, mutta se olis edellyttänyt pikareissua Lappeenrantaan täksi viikonlopuksi, mikä ei tässä hetkessä nyt onnistunut. Niinpä slipari on postikustin laukussa matkalla etelään yhyttääkseen veljen ennen kuin se taas hyppää lentokoneeseen ja ampaisee takaisin rapakon taakse. Jospas tästä salaisesta aseesta olisi iloa suurkaupungin talvessa!

Metsähippi

Note to self: "Kylläpä tuo ilta-aurinko paistaa ihanasti puiden välistä takametsään, tän vastavalmistuneen takin voiskin kuvata siellä" = ei hyvä ajatus.

Kaikki kuvat on nimittäin sen takin osalta joko täplikkäitä:

Tai pimeitä:

Happy Cardi

Malli: Puro ILO -takki by Virpi Siira / Omakoppa -blogi

Lanka: Noro Kureyon, Debbie Bliss Donegal Luxury Tweed, Patons Classic Wool, 

Cascade 220, Drops Lima, Karisma ja Nepal, BC Garn Lucca, Schachenmayr Juvel.

Menekki: 745 g

Koukku: 6 mm

Ensimmäistä kertaa törmäsin Puro Iloon Outin ja Soilen blogeissa heinäkuussa. Virkattu takki näytti niin riemastuttavan villiltä että sen alkuperästä piti heti ottaa selvää, ja niin alkoi purokuume kasvaa. Sen verran miulla sentään oli järkeä päässä etten tyhjentänyt Kalajoen Halpa-Hallia Novitan Purosta (olin siellä reissussa kun kuume iski) vaan luetteloin lankavarastosta valmiiksi tähän sopivat langat (ja kipaisin paikallisesta käsityökeskuksesta vähän lisää Noroa mukaan, köhköh) että pääsisin heti kotona aloittamaan koukuttelun.

Purolangan värit ovat kyllä kauniit (eikä ois tullu pääteltäviä lankoja kuin kaksi per tilkku) mutta miulla on  niin huonoja kokemuksia sen kulutuskestävyydestä etten ois uskaltanut käyttää koko takkia pilaantumisen pelossa jos oisin sitä lankaa käyttäny.

Jos klikkaatte mallilinkkiä, huomaatte ettei Puro Iloon ole oikeastaan ohjetta vaan melko tarkka kuvatutoriaali vaatteen kokoamisesta. Virkatun kukkaneliön ohje löytyy samasta blogista täältä. Mitoituksesta tai mistään muustakaan ei siis ollut saatavilla tarkempia tietoja, joten ei kun rohkeasti kokeilemaan. Vaate aloitetaan selkäneliöstä joka virkataan omaan selkään sopivaksi. Sitten vaan palasia virkkaamaan, tämänkokoiseen takkiin niitä menee 28 kappaletta sen ison selkäkukan lisäksi. Miun palaset ei kyllä ole ihan ohjeen mukaisia, olin kirjoittanut sen itelleni huolimattomasti ylös joten sovelsin sitten omiani mm. terälehtien pylväsmäärien suhteen.

Palasten yhdistämiseen sain kullanarvoisen vinkin Lellulta. Alkuperäisessä takissa ne oli ommeltu yhteen, mikä ei missään tapauksessa sopinut miun pirtaan. Ajattelin ensin vain virkata ne kiinteillä silmukoilla toisiina kuten yleensä teen tilkkupeittojen suhteen, mutta Lellu neuvoi miuta yhdistämään ne kjs-ps -yhdistelmällä ja hyvin toimi! Saumat ovat nyt litteät ja tavallaan neliöiden uloin kerros. Virkkasin myös kiinteitä silmukoita koko takin ympäri samalla ruskealla villalla jolla yhdistäminen tapahtui.

Hihojen kanssa sitten pitikin vaivata aivosoluja pitempään, ja tästä eteenpäin on kaikki oikeastaan omaa sovellusta. Ohjeessa hihat olin tehty erikseen tasona (!) ja ommeltu kiinni. Samoin hihojen alla ei ollut ollenkaan ns. kainalovaraa, ja tämä altistaa kainalon kovalle vedolle ja kulutukselle. Ravelryn Oulu-ryhmässä yhteisvirkataan Puro Iloa, ja siellä olivat monet virkanneet hihan suljettuna kiinni suoraan käsiaukkoon. Hyvä keino tämäkin, mutta mie halusin istutetut hihat.

Tässäkin toimi alusta asti käyttämäni metodi: kokeilemaan vaan. Aloitin istutetut hihat suoraan olkapäältä alaspäin, ja hyvinhän se onnistui. Itse asiassa niin hyvin että taisin vähän ylpistyä: ei sitä turhaan ole muotoilua opiskeltu :D Virkkasin hihat siis kahden pylvään ryhminä 3/4-pituisiksi, sopivat mielestäni tyyliin parhaiten (ja ne pitkät hihat on aina tiellä...)

Lopuksi virkkasin vielä kolme kerrosta pylväitä takin niskaa tukevoittavaksi kaulukseksi. Tämäkin toimi yli odotusten, takki pysyy päällä ja istuu mainiosti vaikka onkin tällainen liehuke. Seuraavassa kuvassa miun kädessä näkyy poronluinen kinnasneula, jota yritin asetella huivineulaksi pitämään takkia välillä kiinni. Ei toiminut. Hyviä vinkkejä kauniiden huivineulojen ostopaikoista otetaan vastaan!

Materiaaleista vielä. Valitsin varastosta (kahden ostamani ja kahden jo ennestään omistamani Kureyon -kerän lisäksi) ainoastaan luonnonkuituja sisältäviä lankoja, vahvuudeltaan kaikki jotakuinkin 160-220 m / 100 g. Mainittakoon että valinnanvaraa oli paaaaaljon, mutta en tällä kertaa halunnut joukkoon ollenkaan muovia.  Ette ehkä huomaa mutta olen tavoistani poiketen yrittänyt käyttää vähemmän värejä kuin yleensä: tässä ei ole lainkaan keltaista eikä valkoista :D Tämä takki on mainio tapa tuhota varastossa liian pitkään majailleita keriä!

Tästä tuli melkoisen, öh, iloinen takki! Mies jo kysyi että etkai aio tuota missään ihmisten ilmoilla käyttää? No voihan tähän sitten kääriytyä kylminä talvi-iltoina, ja kääriä noihin liehukkeisiin vaikka loputkin perheestä lämmittelemään :)

Viimeisen kuvan otti muuten Lilja. Aika hyvin pysyy järkkäri neljävuotiaan käsissä!

Lanka(leikki)retkellä

Lauantaiaamuna kaksi autollista neulojia starttasi Kuopiosta kohti Keski-Suomea, tarkemmin Jyväskylään ja Toivolan vanhaan pihaan. Siellähän sijaitsee lankakauppa Titityy, jossa järjestettiin Veera Välimäen uuden neulekirjan, Lankaleikin julkkarit! Siinäpä syytä kerrakseen lähteä pienelle roadtripille hyvässä seurassa :)

Titityystä tuli kertaheitolla lempilankakauppani, vaikka lauantaina puoti oli niin pullollaan neulojia etten kyllä saanut tilaisuutta edes käydä rauhassa koko valikoimaa läpi :D Ymmärtäähän sen ihmispaljouden: Veeran tapaamisen lisäksi puodissa oli kauniisti esillä melkein kaikki Lankaleikin mallit joita pääsi hipelöimään ja kysymään suoraan suunnittelijalta vinkkejä ja ohjeita. Tämän lisäksi kaikista langoista ja puikoista sai sinä päivänä 10 % alen, aika mahtavaa!

Suunnittelija itse oli koko päivän yhtä hymyä ja sai ahkerasti signeerata opuksiaan. Onnea vielä Veeralle hienosta saavutuksesta!

Titityyn sulkeuduttua siirryttiin viereiseen Kahvila Muistoon pitämään neuletapaamista. Me savolaiset olimme hyvin edustettuna, meitä taisi olla enemmän paikalla kuin paikallisia :D Mainio paikka yhteisneulonnalle tuo Muisto, neuleystävällinen paikka (harmi ettei Kuopiossa juuri sellaisia ole paria poikkeusta lukuunottamatta) ja pitkät aukiolot sekä pöytiintarjoilu! Tuonne pitää päästä uudestaankin...

Tavattiin uusia ja vanhoja neuletuttuja, hauskaa oli ja juttu luisti. Puhumattakaan taivaallisista kakuista ja poreomenoista!

Takaisin Pohjois-Savoon palasi joukko onnellisia neulojia, auton takakontti lankaa täynnä. No ei ehkä ihan täynnä, mutta tässä miun vyyhdit!

Lankaleikin ostin jo aiemmin Adlibriksestä kun en malttanut odottaa tähän viikonloppuun asti, mutta otin sen tietenkin mukaan signeerattavaksi. Louhittaren Luolan Ahtia värissä Krookus ostin kirjan Edestakaisin-neuleliiviä varten. Uskomattoman kauniita violetin sävyjä! Kysyin suunnittelijan mielipidettä langan sopivuudesta ja riittävyydestä ja sain hänen siunauksensa. Jos se loppuu kesken niin voi harmi joudun varmaan tekemään uuden retken Jyväskylään...

Virkvirk

Mikähän siinä on että vaikka kuinka tarkasti suunnittelisi ja valmistelisi syksyn neuleprojektit, niin sitä varmemmin jokin hetken mielenhäiriö iskee ja saa naisen virkkaamaan hullunlailla kukkapalasia aamukolmeen? Ja lopputuloksena niin riemunkirjava takki ettei sitä voi koskaan missään käyttää? No tämä hulluus oli onneksi suht lyhyt projekti, kaikki palat on päätelty ja pingotettu, enää kasaan kursiminen ja hihat... Sitten pääsee taas niiden järkevien käsitöiden äärelle!

Mutta ehkä kaiken ei tarvii aina olla niin loppuun asti mietittyä? Välillä voi hullaanta väreistä ja virkkuukoukun suihkinasta.

Ohjekauppias

Ehkä muistatte kesäkuussa esittelemäni Kuun Uni-huivin, jonka lähetin Novitan huivikilpailuun?

Pehmeä paketti saapui kuin saapuikin bumerangina takaisin heinäkuun alussa. Ei tullut kisoissa mitaleja, mutta lupaukseni mukaan huivin ohje nyt julkaistu! Ensimmäinen maksullinen ohjeeni, jaiks :D

Ohje on saatavilla Ravelryn kautta sekä suomeksi että englanniksi, molemmat versiot on testineulottu. Kiitos ahkerille testineulojilleni Iikulle, Tiinalle, Morgaiselle ja Raikulle.

Kuun Uni Ravelryssa



Suunnittelija: Emma Karvonen

Koko: Pingotuksen jälkeen siipiväli noin 2 m, korkeus keskeltä 60 cm
 
Lanka: mikä tahansa sport- tai fingering-vahvuinen villalanka,
tarvittava määrä noin 450 metriä
Puikot: 4,5 mm tai käsialan mukaan 
Neuletiheys: 18 s ja 28 krs aina oikeaa = 10 cm

Kuun uni on suuri ja keveän ilmava puoliympyrän muotoinen huivi. Se sisältää helppoa pitsineuletta, lyhennettyjä kerroksia ja paljon aina oikeaa, eikä yhtään nurjaa silmukkaa.

Ravelrykauppani avajaisten kunniaksi huiviohje on myynnissä alennettuun hintaan koko syksyn :)

Pitkä tie

Kietaisuhame ja siihen integroitu vyölaukku, uusinta uutta neulemaailmassa!

Vai onko se neulottu kantoliina? (Vauva vaan puuttuu!)

Kätevä turbaani!

Apua, kuristajakäärme!

Tai ehkä hijab?

Ei, se on vaan miun uusi, järjettömän suuri huivini!

Street of Romance

Malli: Happy Street by Veera Välimäki

Lanka: Wollmeise Twin väreissä O-Rh negative (tumma punainen) ja 

Himbeere (pinkki) sekä Wollmeise Pure värissä Babe (possunpunainen)

Menekki: 297 g

Puikot: Knit Pro 3,5 mm jättiläispitkä pyörö

Ohje on taattua Veera-laatua, selkeää ja stressitöntä neulottavaa. Sain sen suunnittelijalta itseltään lahjaksi kun pyysin toukokuussa päästä testineulojaksi, varsin ystävällistä :) 

Sopivien lankojen löydyttyä (suoritin vaihtokauppoja Wollmeise-höperöiden ravelryryhmässä) aloitin huivin kesäkuussa, neuloin hiljakseen koko kesän ja nyt se viimein valmistui. Wollmeise oli mainiota neulottavaa kuten ennenkin, tosin tummin lanka halkeili luvattoman paljon...

Ihan ohjeen mukaisen huivin neuloin ja vieläpä ohjetta pienemmillä puikoilla, ja silti tästä tuli varsinainen mammuttihuivi! Kuten tänään neuletapaamisessa huomattiin, pituuden myötä (ja sitä riittää kolmisen metriä) huivi saa monta uutta käyttötarkoitusta! Yllämainittujen lisäksi se voi toimia esimerkiksi hyppynaruna, purjeena, tai samanaikaisesti sekä pipona, kaulurina että lapasina. Kylmiä kelejä odotellessa!

Kiitos Hurja-Hannalle kauniin kuvausympäristön tarjoamisesta ja Vynnelle kamerankäyttelystä!

Syysneuleita odotellessa

Tylsää tämä kesäneulonta, taas sukat. Hyvästä syystä kyllä tälläkin kertaa, mummo täytti vuosia :)

Sä kasvoit neito kaunoinen

Malli: Ilona Korhosen Wallander Neulekirjasta

Lanka: Austermann Step Classic unikonpunaisena

Menekki: 70 g koon 38 sukkiin

Puikot: 2,75 mm Knit Pro -pyörö

Toiset sukat heinäkuun sukkahaasteeseen, ja myös aakkoshaasteen W-kirjain! Vielä jokunen aakkonen neulomatta...

Laadukas ja pehmoinen lanka + simppeli ohje + laulava neuloja (nämä valmistuivat viime viikon aikana yksinlaulukurssilla) = mummon mainiot sukat.

Heinäkuussa tuli neulottua aika vähän kuten kesällä yleensäkin, langankulutus oli kuitenkin kesäkuuta isompi koska sain maissipaidan alkukuusta valmiiksi, eli 456 g. Kyllä se kesäkuun voittaa, silloin kului nimittäin vain 139 grammaa lankaa ja sitä saapui taloon yli kilo lisää, jaiks! Heinäkuun ostokset olivat huomattavasti maltillisemmat, vain puoli kiloa :D

Onneksi elokuu on vihdoin keskuudessamme ja sen myötä aloitan jokaisen neulojan lempivuodenajan, syksyn odotuksen! Antaa tulla lunta tupaan ja jäitä porstuaan, ja vaikka sitä ennen vähän nättiä ruskaa ja huurretta sekä paljon paljon paksua villaa ;)