Vietit kateissa

Oon nyt useemman kuukauden odotellut sitä kuuluisaa pesänrakennusviettiä, jonka voimalla nainen siivoaa koko talon lattiasta kattoon, järjestää kaapit ja leipoo pakastimen täyteen.

Ei oo näkyny.

Sen sijaan olen päällystänyt suuren määrän asioita, jotka ois olleet ihan toimivia sellaisinaan...Retrokankaiden kokoelma pääsee nyt ulkoilemaan!

Ensimmäisenä valmistui uusi, vetoketjullinen päällinen hankkimaani imetystyynyyn. Se alkuperäinen kun vaan oli niin susiruma...

Toistaiseksi tyyny on palvellut mm. norsun kärsänä ja kultakutrin hiuksina.

Sitten ompelin tuhottoman määrän pieniä pussimallisia lakanoita sitterin patjalle. Ihan uuden sitterin, jonka patja on konepestävä. Tuo on tuollainen minisängyksi taittuva malli, ja onhan se nyt kivempi vauvan köllöttää päikkäreillä puuvillan kuin polyesterin päällä? Onhan?

Kaksi alinta ovat Liljan vanhasta pussilakanasta, eivät siis retroa vaan aitoa Ikeaa.

Vaunujen vauvakopan patjakin piti toki päällystää! Ei siksi että se olisi ollut ruma, tykkään kovasti tuosta Emmaljungan omasta verhoilukankaasta, vaan siksi että ipana nukkunee kesällä vaunuissa peiton alla ilman makuupussia ympärillään, ja mahdollisen vuotovahingon sattuessa patja ei tahriutuisi.

Yleensä käytän rakkaita kankaitani äärimmäisen säästeliäästi, mutta tuo leveä kukkarivi oli yksinkertaisesti pakko saada keskelle patjaa, joten pieni siivu vanhan verhon reunaa piti tuhlata (laittaa tilkkulaatikkoon odottamaan sopivaa käyttökohdetta).

Esikoisen aikaisen äitiyspakkauksen makuupussin kuosi oli ihan kiva. Mutta törmättyäni tähän tutoriaaliin se(kin) piti ehdottomasti vaihtaa toiseen!

Uhrasin tähän projektiin mummolta saadun, tarkkaan varjellun pussilakanan, ja kaunis siitä tulikin. Harmittaa vaan että jätin kääntöaukon ehkä aavistuksen liian pieneksi, jonka seuraukseni hauras kangas repesi noin viiden sentin matkalta kun käänsin pussia oikeinpäin. Korjasin repeämän parhaani mukaan, mutta eihän siitä huomaamatonta saanut, se näkyy tuossa yläkuvassa pienenä pystysuuntaisena ruttuna viistossa yläreunassa. Yläreuna ei oikein muutenkaan kestä lähempää tarkastelua, ruttuja on vähän joka suuntaan...

No käyttöön pussi pääsee kuitenkin, rakastan tuota keltaisen sävyä! Liljakin harjoitteli vauvan pitelyä:

 

Pimeä vuodenaika

Ihana, tunnelmallinen joulukuu! Maassa hanki ja järvet jäässä, sisällä kodin kynttilät ja tonttu-ukot. Mutta niin perskutin pimeää, ettei ole toivoakaan laadukkaasta käsitöiden kuvaamisesta! Yritin ottaa tunnelmallisen hämykuvan vasta valmistuneesta joulunpunaisesta matosta ja tulen räiskeestä leivinuunissa, vaan kuinkas sitten kävikään...

No kaipa sen matoksi tunnistaa! Olin ajatellut tätä lapsen huoneen lattialle, mutta ei kuulemma kelpaa kun ei ole pinkki... Kauhavan Kangas-Aitan Asteri-maton ohjeella trikookuteesta ja kasin koukulla virkattu lattiavaate iltapuhteena. Yhden kerroksen päivävauhtia on tämä edennyt jokusen viikon lasta nukutellessa iltaisin, kunnes kude loppui ja matto jäi jotain kymmenen kerrosta vajaaksi ohjeesta. Painoa on nyt reilu kilo ja halkaisija vajaan metrin, kasvaisi varmaan hivenen jos pääsisi prässillä höyryttämään, ikävä koulun laitteita!

Kouluun en pääsekään enää kuin kerran tänä vuonna käymään, nimittäin todistusta hakemaan ihan joulun alla. Kyllä, opinnäyteseminaarit kypsyysnäytteineen ovat ohi, kaikki 240 opintopistettä (ja kaksi ylimääräistä) rekisterissä ja tämän viikon vielä harjoittelussa sinnittelen kunnes koittaa kauan odotettu vapaus! Saanpahan kerrankin valmistella joulua rauhassa ilman niskassa hiostavia deadlineja :)

Marraskuussa puikot heiluivat ehkä tavanomaista verkkaisemmin, valmistuneita töitä kertyi vain kolme ja lankaa kului 254 grammaa. Monta asiaa on parhaillaan puikoilla (jopa yksi joululahjakin!) joten eiköhän joulukuussa täälläkin nähdä vähän useampia postauksia...

Välipala

Terveisiä opparipajasta! Blogiraukka makaa täällä unohdettuna heitteillä kun mie paahdan opinnäytetyön raportin kanssa. Palautus ensi viikolla, ja sitten saa huokaista helpotuksesta. Paitsi että onhan sen jälkeen vielä seminaarit ja kypsyysnäytteet ja muut :D No huokaisen joka tapauksessa kun saan tuon lampaita vilisevän nivaskan pois käsistäni! Ja sitten ehkä jaksan keskittyä taas esim. täysin unohtuneeseen muiden blogien lukemiseen :)

Kyllä mie täällä oon neulonutkin, mutta aika hitaasti ja vieläpä montaa neuletta samanaikaisesti, eli valmista saa vielä odotella. Ihana uusi joulutakkini on edennyt kainaloihin saakka, ja yhdet sukat täytyy saada kyllä valmiiksi ennen sukkasadon päätöstä eli viimeistään ylihuomenna...

Esittelenpä nyt kuitenkin erään syysloman aikaisen välipalaneuleen. Sain nimittäin mummolta kuulla järkyttäviä uutisia: pikkuveljeni säilyttää ipadiaan MIUN NEULOMASSA SUKASSA! Onkos tuo nyt laitaa? Ne sukat oli kyllä jalkoihin tarkoitettu, joten hyökkäsin mummon lankavarastolle ja kävi töihin.

Ipadi-sukka

Malli: Peruspussukka mittojen mukaan, kuviona Broken seed stitchiä Handepandelta

Lanka: muinaiset Nallet mummon varastosta, harmaa ja punaraitainen

Menekki: jotain 30 grammaa

Puikot: 3,5 mm

Valmistusprosessi oli nopea ja yksinkertainen: katoin netistä Ipad minin mitat, loin sopivan määrän silmukoita samalla tavalla kuin sukan kärkialoituksessa, ja neuloin pussukan pohjasta saumattomasti kohti suuta. Lopuksi vielä reilu läppä jolla laitteen saa suojattua pussukkaan kokonaan.Pussukka pääsi Hai-saappaiden, villasukkien, ristikkolehtien ja ruisleivän kanssa pakettiin ja lähti matkaamaan valtameren yli kohti Ameriikkaa jo kaksi viikkoa sitten, lieneekö pian perillä?

Värit on vähän pielessä näissä äidin ipadilla ottamissani kuvissa, mutta idea kai selviää (sellanen padi ois kyllä aika jännä lelu...). Broken seed stitch oli hauskaa neuloa ja pinnasta tuli kiva. Aloitinkin jo sukat samalla kuviolla mutta ne joutuivat purkuun liian masentavien värivalintojen vuoksi. Seuraaviin sukkiin valitsinkin jotain varsin ei-masentavaa, niistä lisää toivottavasti pian!

Vaihtokauppa kannattaa

Reilu viikko sitten sain vieraakseni kolme naista, kaksi isoa ja yhden pienen. Toinen isoista ihmisistä eli Ninzi tuli sovitusti tyttärensä kanssa kylään saadakseen harjoitella kehruuta Lyylillä. Vaihdossa hän kuljetti miulle neulekoneensa, jolla sain sitten suristella menemään sen päivän. Mukana yllätysvieraana seurasi vielä toinenkin ystävä, Tiina! Oli kyllä niin mahtava päivä että :) 

Neulekone oli aika lailla samanlainen kun ne mitä meillä oli koulun neulekurssilla, ja kun alkuun pääsi niin valmista syntyikin nopeasti (kuten neulekoneella yleensäkin) ja päiväni oli tuottoisa! Ensimmäinen ja ainoa tavoite oli suristella villahousut perheen pienimmälle:

 Villit villahousut

Malli: Lapsen neulotut leggingsit, Novita Syksy 2011

Lanka: Nalle (vuodenaikavärien talvi), resoreissa Vuorelman Vetoa pinkkinä
 ja housuosassa Jannea mustana

Menekki: 161 g kokoon 110 cm

Puikot: Resoreihin ja vyötäröön Knit Pro 3 mm -pyörö,
lahkeissa neulekoneen silmukankoko 9

Eipä tarvinnut kauan miettiä mistä saisin tasona neulottavien villahousujen ohjeen. Kaikki itse käsinneulontaa varten keräämäni ohjeet kun luonnollisesti olivat ainakin osittain pyörönä saumattomaksi neulottavia. Novita, saumojen kruunaamaton kuningas ja tasoneulonnan aatelinen ei pettänyt, heti ensimmäisestä käteen osuneesta numerosta löytyi käypä ohje koneneneulontaan sovellettavaksi! Kooksi valitsin 110 cm koska sen mitat vaikuttivat jättävän vielä sopivasti kasvuvaraa, mutta jälkeenpäin ajatellen olisi pitänyt tehdä ainakin yksi koko isompi. Nyt nuo ovat todella leggingsit, istuvat kuin hanska = eivät mahdu enää ensi vuonna tähän aikaan päälle.

Lahkeiden raidallinen osuus ja noin puolet yläosan mustasta on neulottu koneella. Kastelin ja pingotin kappaleet kunnolla (tämä on pakko tehdä ennen muita toimenpiteitä, koneneulotut kappaleet ovat kamalan jäykkiä ja rullaavat pahasti), ompelin saumat ja neuloin sitten resorit ja yläosan kuminauhakujineen käsipelissä pyöröpuikoilla. Kukahan mahtoi valita lahkeensuiden resorien värin? Olisin kyllä neulonut koko housut raidalliseksi jos lankaa olisi riittänyt, tykkään tästä nallen värityksestä.

Yläosaa muotoilin oman mieleni mukaan lyhennetyillä kerroksilla jotta housujen takaosasta tulisi tarpeeksi korkea, ja lopuksi tikutin vielä kapeaksi vyötärönauhaksi kuminauhakujan jonka kiinnitin nurjalle päättelyn yhteydessä. Aika hyvä tuli!

Nämä housunlahkeet olivat siis varsin nopea työ, ja päivää oli vielä jäljellä joten ei kun uusia neuleita miettimään. Halusin kokeilla reikäkorteilla neulottavaa kirjoneuletta koneella, ja yllytin Tiinankin mukaan. Teimme molemmat tyynynpäälliset, Tiina harmaavalkoisen ja mie punavalkoisen

Kuten edellisestä kuvasta näkyy, päivään sisältyi oleellisena osana myös kasa herkkuja!

 Karjala takaisin -tyyny

Malli: Pötkö sileää neuletta, kirjoneule neulekoneen valmiilla reikäkortilla

Lanka: Lion Brandin LB 1878 (100 % villaa) harmaana ja Austermann Step punaisena

Menekki: 113 g, päällisen koko 40 x 40 cm

Puikot: Neulekoneen silmukankoko 10,
reunojen huolittelu ja nappilista Knit Pron 3 mm -pyöröllä

Ylivoimaisesti parasta koneneulonnassa on kirjoneuleen tekeminen: niin mukavaa, helppoa ja jälki on upeaa! Ehkä muistatte viime talvisen kirjoneulemallistoni?

Keittiön pöytä ei ehkä ole sovelian paikka sisustustyynyn kuvaamiselle, mutta näin pimeinä iltoina keittiö on ainut huone tässä talossa jossa valoa on riittävästi... Ommella surruutin saumat kylmästi ompelukoneella, ja söpöt sydännapit olen saanut jostain vaihdosta lähiaikoina, kuka näitä kaikkia muista :D

Oli tosi mukavaa päästä taas neulekoneen kanssa hommiin, ja olisihan tuo oma konekin mukava. Vähän pelottaa vaan se huoltopuoli, Ninzikin oli joutunut koneen ostaessaan pilkkomaan sen kokonaan osiin, huoltamaan ja kasaamaan uudelleen, miulla ei taitaisi siihen rahkeet tai kärsivällisyys riittää. 

Tämän huushollin isäntä osoitti kuitenkin kumman suurta kiinnostusta neulekonetta kohtaan, ei se ole koskaan miun neuleista noin innostunut! Kyseli koneen omistajattarelta kaikenlaista ja halusi nähdä miten se toimii ja tutkia kelkkaa ym. osia. Ja lupasi se peijakas että jos mie koneen hommaan niin hän kyllä huoltaa :D Pitääpä siis tosissaan harkita, onhan se hyvä kun on kotona oma konetekniikan DI huoltomiehenä!

Miun päivä oli tosiaan tuottelias kuten kuvista näkyy, viimeistelytyöt sain kyllä tehtyä vasta viime päivinä. Ninzin kehruista sen sijaan ei meinannut tulla mitään kun pieni tytär oli niin mahdottoman kiinnostunut Lyylistä Liljan viihdytysyrityksistä huolimatta. Toivottavasti saan siis vielä uudestaankin kavereita kylään, täällä vähän kauempana kaikesta kun asun niin vierailijat on aika harvinaisia...

***

Vielä on huominen päivä aikaa osallistua edellisen postauksen arvontaan, mahdollisuus voittaa lukemista loppuvuodeksi!