Ei-niin-haikea Haiku

Kesän silmukkapitoisin viikonloppu on takanapäin, ja se olikin viikonloppu vailla vertaa! Nelipäiväisestä viikonlopusta riittääkin tarinoitavaa useampaan postaukseen, mutta aloitetaan nyt tällä uutukaisella festarihuivilla, johon kääriytyneenä vietin koko tapahtuman...

...joo en. Olen ehkä aiemminkin todennut, että kuumuudesta kärsivänä henkilönä en käytä villavaatteita tai -asusteita ollenkaan kesällä. Paitsi kotona villasukkia. Pitihän se huivi kuitenkin rekvisiitaksi raahata mukana, kun kerrankin osallisuin festarien virallisen etkoiluhuivin, Haikun, yhteisneulontaan.

Erittäin punainen Haiku

Malli: Haiku / Anna Johanna

Lanka: Colinette Jitterbug (100 % merinovillaa) värissä Morello Mash (ja sen loputtua Malabrigo Sock värissä Tiziano red) sekä Ilun Handun täysmerinolanka vaaleanpinkkinä.

Menekki: abauttiarallaa 200 g

Puikot: 4 mm Knit Pro

Kertakaikkiaan kiva huivi tämä Haiku, helppo mutta mielenkiintoista neulottavaa, ei pääse tylsyys yllättämään! Aina oikeat raidat ja briossi vuorottelevat mukavassa rytmissä, ja reunuksen siksak kruunaa kokonaisuuden. Huivistani tuli just sopivan kokoinen siipiväli huitelee jossain 180 sentin tienoilla.

Perinteisesti yhteisneulonnan tulokset yhteiskuvattiin festivaalien iltatapahtumassa, tällä kertaa Toivolan pihalla neuleillassa lauantaina. Paikalla oli toinen toistaan seesteisempiä ja rauhallisempia Haikuja, pari sinistä sekä muutama kirkuvan punainen!

Haiku on suunniteltu neulottavaksi Tukuwoolista, mutta miun vaatekaapista puuttui just punainen merinohuivi. Molemmat käyttämäni langat ovat stashin aarteita vuosien takaa, Jitterbug hieman Ilulaista paksumpaa ja täten myös sisälsi vähemmän metrejä kuin ohje ohjeisti varaamaan lankaa (ja tietenkin sen valmistus on lopetettu jo useita vuosia sitten, mikäs sen jännittävämpää!).

Koska tykkään elää vaarallisesti, aloitin huivin näillä langoilla kaikista varoitusmerkeistä piittaamatta. Ja kuten miulle käy joka ainoa kerta, niin myös tälläkin kerralla päävärini loppui kesken. Reunuksen siksak-briossia oli vielä muutama kerros neulottavana ja huivi olisikin jäänyt auttamatta liian pieneksi, ellei kotikaupungin päiväreissulla paikallisesta lankakaupasta olisi löytynyt vyyhdillinen Malabrigon Sockia, jonka sävy oli niin lähellä Jitterbugia kuin vain eri värjäri voi toista päästä. Niinpä huivini valmistui (ajallaan, hahaa!), eikä kukaan festareilla huomannut reunuksen värinvaihtokohtaa ennen kuin sen itse osoitin.

Lankamarkkinat Toivolan pihalla täyttyivät langannälkäisistä neulojista perjantaina ja lauantaina, ja mitä herkkuja siellä olikaan tarjolla!

Miuta ilahdutti erityisesti se, että kotimaiset lankavärjärimme eivät jääneet piiruakaan jälkeen ulkomaisista tähdistä, joita oli saapunut paikalle sankoin joukoin. Pikemminkin päinvastoin, omaan ostoskassiini pääsi tänä vuonna vain kotimaisten taiteilijoiden lankoja (ja niitäkin melko maltillinen määrä, hyvä mie!

Mukaan tarttui kaksi vyyhtiä Petrichorin kokeiluvärjäämää fingering-vahvuista merinovillaa ja saman taiteilijan neuleaiheisia tarroja, Ikken merinosinkkua värissä Hera sekä Rouva Silmusolmun merinosukkista värissä Merlot. Lisäksi ostin virallisen festaripinssin karitsan kuvalla, sekä Moreenin osastolta neulakinnastekniikkaa käsittelevän kirjan (taitojen muistelu alkakoon!). Kässäaiheiset postikortit ovat Harjun Paperista. Kuvasta jäi puuttumaan vielä Ilun värjäämä hattaranpinkki (ja myös ulkonäöltään erehdyttävästi hattaraa muistuttava) silkki-mohair, joka on jo neuloutumassa hyvää vauhtia Birds of a Feather -huiviksi...

Kierot Metsäläiset

 

Viikonloppuna retriittilöitsettiin jokavuotiseen tapaan täällä Pohjois-Savossa. Mie sain jo viidettä kertaa olla järjestämässä vuoden hienointa koko viikonlopun neuletapaamista, ja tällä kertaa Kierot Puikot olikin suurempi kuin koskaan, osallistujia yli 40! Tänä vuonna kokoonnuimme Rautavaaran Metsäkartanoon, niin kauas sivistyksestä kuin mahdollista. Siellä tilat olivat isot, ruoka hyvää ja ympäristö hengästyttävän kaunis.

Viikonloppu sisälsi jotain vanhaa ja jotain uuttakin. Lankakirppistely, herkkupöydässä mässäily, lankalottoaminen ja rantasaunonta ovat tärkeitä toimituksia, joista ei luovuta! Kaikki työpajat olivat tänä vuonna ennennäkemättömiä, niihin osallistuvat pääsivät geokätköilemään, värjäämään lankaa sekä joogaamaan.

Perjantaina retriittitunnelman virittely aloitettiin tiukalla kolmiosaisella tietokilpailulla:

Lauantaina kuvattiin neuleita upeissa maisemissa:

Eräät osallistuivat etänä lankakirppisshoppailuun:

Välillä joku ehkä sai jopa valmiiksi jotain:

Lellun kokeilevassa värikeittiössä...

...värjättiin lankaa kyseenalaisin metodein!

Eräät saivat aikaan upeita vyyhtejä:

Kun taas toisten langat näyttivät sisälmyksiltä:

Totuttuun tapaan lankalottopöytä notkui ihanuuksia, tänä vuonna ehkä jopa enemmän kuin koskaan:

Turvalonkeroisia syntyi viikonlopun aikana yksitoista:

Pöytien välissä sai kierrellä turisemassa, ihailemassa muiden töitä ja lankoja, ja solmimassa uusia tuttavuuksia:

Retriitiltä kotiuduin huomattavasti väsyneempänä kuin sinne lähdin, taas on yksi vuoden hienoimmista viikonlopuista takana. Valtavan iso kiitos retriittiemolta kaikille uusille ja vanhoille neulojaystäville osallistumisesta!

Lankalauantain lankakätkö

Karautettiin Iiriksen kanssa pienelle pääsiäislomaselle Lappeenrantaan. Lauantaiaamupäivän kulutimme soveliaasti Pyöröpuikko-lankakaupan lankakätköjä etsien. Ensimmäisessä paikassa vedettiin vesiperä, mutta satamassa onnisti! Kätköstä löytyneellä lapulla sai noutaa kaupalta yllätyspussin, josta löytyi sukkalankaa ja oheistarpeita. Mahtava idea! Ja mahtava on itse kauppakin, tarttui sieltä vähän muutakin mukaan kuin palkintopussi...

Rauhallista pääsiäistä kaikille :)

Reippaana retriitillä

Mennyt viikonloppu kului hilpeästi Savon jokakeväisessä, Kierot Puikot-neuleretriitissä. Itse olin taas sitä ylidiktaattorin ominaisuudessa kolmatta vuotta järjestämässä, ja kylläpä oli jälleen hulvaton viikonloppu!

Paikka oli sama kuin viime vuonna, ja mukana oli niin ensikertalaisia kuin kokeneita retriittikonkareitakin. Tänä vuonna jätin tietoisesti ylimääräiset heilumiset pois, esimerkiksi pajaohjaajaksi en nyt ruvennut, ja yritin muutenkin ylipomon velvollisuuksista huolimatta olla turhia hötkyilemättä, ettei mahansisäinen asukas ihan vielä lähtisi punkemaan kohti päivänvaloa. Tämä onnistuikin mainiosti, ja kotiuduin eilen Viitakosta hyvissä voimissa ja mieli virkeänä!

Viikonloppu sisälsi neulomisen (ja purkamisen) lisäksi hurjasti naurua, laulua, herkkuja, lankoja ja niiden shoppailua, uusia ja vanhoja ystäviä, saunaa ja paljuilua sekä paljon muuta. Yhteen työpajaankin sain osallistuttua, ja ompelin TiiQ:n emännöimässä pajassa itselleni kaksipuolisen kassin. Kylläpäs oli pitkästä aikaa hauskaa osallistua ihan oikealle käsityötunnille :D

Ihan vähän ehdin ohjaamaankin, kun opastin kanssaneulojaa kinnasneulatekniikan saloihin. Täytyy kyllä myöntää että ensin meni aika pitkään muistellessa että miten ihmeessä se tapahtuikaan, kun en itsekään ollut neulaa ottanut käteen varmaan kolmeen vuoteen :D

Kameran muistikortti täyttyi edellisvuotisiin tapahtumiin verrattuna melko hillitysti, joten taisin rentoutua sitten ainakin tehokkaasti kun kuvaaminenkin lähes unohtui. Onneksi sain ystävän nakitettua kameran taakse, lähipäivinä kuvaa uudesta aurinkoisesta villatakistani...

Kiitos kaikille osallistujille upeasta viikonlopusta, tämän voimalla jaksaa taas seuraavaan retriittiin asti!

Kaikki alkoi napista

Viime keväänä äiti toi miulle Viron tuliaisina muutaman keraamisen napin. Niistä yksi oli kuulemma sitä varten että voisin neuloa äidille nappiin sopivan takin, ovelaa!

Nyt vuotta myöhemmin juhlittiin puolen vuosisadan ikään ehtinyttä äitiäni, ja nappi jo suorastaan vaati kesätakin neulomista päivänsankarille!

On hiljainen aaltojen keinunta

Malli: Perusraglan, silmukkamäärät February Ladysta

Lanka: Schachenmayr Cotton Linen (78 % puuvillaa 22 % pellavaa) vaaleanturkoosina 

ja Drops Bomull-Lin (53 % puuvillaa 47 % pellavaa) laivastonsinisenä 

Menekki: 330 g kokoon 40

Puikot: Knit Pro -pyörö 4,5 mm 

Kesätakin materiaaliksi valitsin Karnaluksista viime vuonna haetut puuvilla-pellavat ja hommasin niille kaveriksi Dropsin vastaavaa lankaa. Villaa yritin ensin tarjota vaihtoehdoksi mutta kun loppukäyttäjä on kovin kuumaveristä ja kutiavaa sorttia, päädyin kuitenkin kasvikuituihin että takki pääsisi varmasti käyttöön. Tarvittavat mitat sain sähköpostitse, ja koska mie ja äiti ollaan melko samankokoisia oli oikean kokoisen vaatteen tikuttaminen lopulta aika helppoa.

Miulla oli tietty kuva takista mielessäni jo pitkään ja koska sopivaa ohjetta ei löytynyt valmiina, päätin soveltaa mallin omasta päästäni. February Ladyn silmukkamäärillä aloitin ja neuloin sitten käyttäjän mittojen mukaan, helmaan ja hihansuihin vähän aaltopitsiä ja se olikin siinä. Ei mitään ihmeellistä siis, aika rentoa neulontaa. Rento kesätakki tästä tulikin, äiti tuntui tykkäävän :)

Vaate testattiin myös ääriolosuhteissa, tyttärentyttären riippumattokeinutuksessa ja hyvin toimi!

Huomasitte ehkä että kuvausympäristö edustaa tällä kertaa vähän eteläisempää ilmanalaa kuin Pohjois-Savo. Italiassahan me piipahdimme kummitätini luona (puolen suvun voimin) juhlimassa syntymäpäiväsankaria. Kesä oli jo pitkällä kukkineen, vaikka ei siellä sen lämpimämpää ollut kuin Suomessakaan nämä viime päivät.

Roomassakin piipahdimme pikaisesti, katselemassa ne samat nähtävyydet kuin aina ennenkin. Eihän nuo juuri olleet muuttuneet :D

Parasta Italiassa on ehdottomasti ruoka. Suurin suosikkini on puhvelinmaitomozzarella, nams! Kahvikin on siellä ihan omaa luokkaansa, tiramisusta puhumattakaan. Oishan tuolla voinut vaikka olla päivän-pari pitempäänkin...

Viitakon tähtöset

Tämä viikonloppu hurahti kuin siivillä Kierot Puikot 2013 -neuleretriitissä! Täytyy kyllä myöntää että ehdin kahdessa vuorokaudessa neuloa ehkä yhteensä kymmenen kerrosta, mutta hauskaa oli senkin edestä :)

Viitakon tähtösenä oli hyvä olla, puitteet olivat mainiot, ruoka erinomaista ja meistä pidettiin hyvää huolta.

Paikalla oli neulojia ympäri Suomen, eteläisin Helsingistä ja pohjoisin Hailuodosta. Melkein parasta olikin tutustua uusiin ihmisiin, yhdistää naamat ravelrynikkeihin ja blogipersooniin: "Hei mie tunnen siut mut ei olla ikinä nähty!"

Miun rooli erosi hieman viimevuotisesta, tänä vuonna en itse osallistunut työpajoihin oppilaana vaan toimin projektipussipajan ohjaajana. Tässä mallioppilaani poseeraavat valmiiden tuotostensa kanssa:



Ihania kuoseja, haluan nuo kaikki pussit itelleni! Pajoja oli toinenkin samanlainen, mutta sen oppilaat suoriutuivat töistään niin rivakasti etten ehtinyt ainuttakaan kuvaa napata :D

Retriitti ei ole retriitti ilman shoppailua! Perinteisten kirppis- ja lahjoituspöytien lisäksi paikalla oli lauantaina kaksi lankakauppiasta, Kuje ja Kraft, sekä muita pienempiä myyjiä koko viikonlopun. Tämän lankapöydän ääressä viihtyisi useammankin hetken...



Mie rahtasin kirppispöytään valtavan säkin lankaa, ja pääsin kuin pääsinkin tänään kotiutumaan hivenen pienemmän lankamääränmäärän kanssa. Täytyy kyllä myöntää että tuli siellä pikkuisen ostosteltua ja vaihtokauppaakin tehtyä.

Kehräämäänkin jouduin, naapurimaakunnasta oli paikalle saapunut lauma kehrääjiä rukkeineen ja miut lähes pakotettiin kokeilemaan Majacraft Rosea. Se oli rakkautta ensipolkaisulla kuten pelkäsinkin, ja nyt sitten täytyy omistaa säästöpossu luksusrukin hankintaa varten :D Tällaisen pienen 36-grammaisen BFL-vyyhdin sain aikaiseksi, kuvassa vielä pesemätön. Aika söpö vai mitä? Kehitystä havaittavissa!

Viikonloppuun sisältyi myös

- Rantasauna ja paljussa puljausta
- Herkkuja notkuva nyyttäripöytä
- Tiramisujen kaksintaistelu
- Hyvin vaativa ja vaikea tietokilpailu
- Karaokea ja siitä seurannutta äänen käheyttä
- Runsaasti neulekuvausta
- Naurua vatsat kipeinä ja päät punaisina

Loppuun vielä perinteinen neulovat kädet -kollaasi:

Ensi vuonna kyllä täytyy vähän vähentää liehumista paikasta toiseen, pikkanen retriittiressi oli päällä koko ensimmäisen vuorokauden kun juoksin paikasta toiseen asioita hoitamassa ja varmistamassa hommien toimivan niinkuin oli suunniteltu. Nyt on kyllä aika väsynyt olo, niin henkisesti kuin fyysisestikin. Päällimmäiseksi jäi kuitenkin onnistumisen fiilis ja mahtava olo, nyt jaksaa painaa koulussa loppukevään, kiitos kaikille ihanille vanhoille ja uusille neuleystäville! Tervetuloa ensi vuonnakin ;)

P.S. Kurkistakaa myös Neulistin retriittibloggaus, jos uskallatte! Sisältää kuvamateriaalia tiramisujen taistosta. Myös Tiina ja Altocumulus ovat bloganneet aiheesta.

Ystävällinen vyyhti

Etelänloma Lappeenrannassa alkaa olla lopuillaan, huomenna pitäis lähteä ajelemaan takaisin pohjolaan. Viikkoon on mahtunut kaikkea mahdollista sukulaisvierailuista kylpylässä polskutteluun ja leikkipuistoista suuriin akvaarioihin. Ja oon mie ehkä pikkusen ehtiny neuloakin...

Kaikkea muuta kuin pehmeä lasku arkeen on edessä, sunnuntaina pitäis pikakirjottaa yks essee ja ens viikolla on loppuarviointi jos toinenkin, vielä aika paljon luonnosteltavaa ja ideoitavaa tekemättä...

Uusi ystäväni kuitenkin helpottaa kouluunpaluuahdistusta, nimittäin paikallisesta ihanan pikkuisesta lankakaupasta löytynyt Pirtin meleerattu luonnonvärinen karstalankavyyhti. Miten värjäämätön lanka voi olla näin kaunista?  Kuva ei kyllä lainkaan tee langalle oikeutta... Vähän kyllä ihmettelen itseäni, yleensä tähän aikaan vuodesta ostoskasseistani löytyy vaaleanpunaisia ja keltaisia keriä eikä suinkaan ruskeaa... Onko miusta tullut järkevä aikuinen? :O

Helmikuun lankaliikenteen katsaus on vähän jäljessä, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Lankaa kului puikoilla 423 g, varastoon saapui 600 grammaa uutta lankaa, mutta pois annoin/myin 550 g! Varasto siis laihtui, hyvä mie! 

Mainittakoon kuitenkin, että miulla ei ole mitään tarvetta kauheesti pienentää varastoa tai päästä eroon langoistani. Niille on omakotitalossa ihan hyvin tilaa, mutta ei sen varaston nyt tietysti kilokaupalla tarviis välttämättä kasvaakaan. Olo on turvallinen kun lankalaatikot on mukavasti pullollaan :)

Frankfurt Am Main pähkinänkuoressa

Siinähän se viikko vierähti uskomattoman nopeasti: messuillen, messuillen ja messuillen. Ja ehkä ihan vähän shoppaillen ja herkuttellenkin ;) Homman nimi oli siis Heimtextil -messut, "Textile passion meets profession".

Frankfurtin järjettömän suuressa messukeskuksessa (hallien väliä kuljettiin busseilla!) valokuvaaminen oli tietenkin ankarasti kielletty, mutta lauantaina paikan sulkeuduttua sai omasta osastosta napata kuvia ennen purkua.

Hyvin erotuttiin joukosta, ainut ständi koko DesignLive -hallissa jossa oli jokin lavaste :D Meillä oli neuleella päällystetty puu, ihanainen! Ja myös ainut musta osasto. Pöydällä näkyy myytävien kuosien pinot (yhteensä 300 kpl) ja telineessä pintamallit, kudottua, huovutettua, neulottua, mitävaan. Mukana noin 50 opiskelijan malleja, miulta neljä kuosia ja kuusi pintamallia jotka esittelen jahka se on luvallista. Hyvin meni matka, saatiin paljon arvokasta kokemusta, palautetta ja myytiinkin jotain ;)

Reissustamme oli juttu viime viikon Opettaja -lehdessä, ja Taito -lehteenkin pitäisi tulla pikapuoliin juttua, samoin Savon Sanomiin.

Ja löytyihän sieltä jokunen lankakauppakin, joista oikeastaan vain yksi on mainitsemisen arvoinen (muut pieniä tai liian vaikeita löytää tai liian kaukana keskustasta). Katsokaa, lankaa kadulla!

Wolle Rödelin isohko kauppa sijaitsi vanhan kaupungin ja Zeil -ostoskadun välissä, kivenheiton päässä Tuomiokirkolta. Wolle Rödel on saksalainen lankavalmistaja, ja nimikkolankojen lisäksi liikkeessä oli myynnissä mm. Lana Grossan ja Regian keriä.

Knit Pro -puikkoja sai sieltä hienoissa pikkuisissa pahvilaatikoissa. Miulta itse asiassa katkesikin puikko matkalla, mutta ostin uudet eräästä ensin kohdalle sattuneesta ompelutarvikeliikkeesta. Tuli jokusen euron halvemmaksi kun kotimaasta ostaessa.

Wolle Rödel -merkin tuotteet olivat tietysti huomattavasti muita edullisempia, ja mukaan tarttuikin testiin jokunen kerä sukkalankaa.

Toinen blogin aihepiiriin kiinteästi liittyvä ostos oli kaunis ja raikas sukkakirja Joker -halpakirjakaupasta, maksoikin kokonaiset viisi euroa. Saksankielinen tietysti, mutta eiköhän tästä Ullan neulesanastolla selvitä. Ja oonhan mie joskus ammoisessa peruskoulussa lukenutkin kuusi vuotta saksaa.

"Sukkia vuoden ympäri, tunnelmaa luonnosta" tai jotain sinne päin :D Korjatkaa jos olen väärässä.

Viimeinen kuva onkin ovela aasinsilta seuraavaan postaukseen, uudenvuodenlupauspohdintaan. Vähän myöhästyin tuosta vuoden alusta mutta voihan sitä tehdä vaikka uuden lupauksen joka kuukausi...

Miljoonien lankakerien kaupunki

Vuorossa Villaviidakon historian suurin lankakauppakatsaus: kolme päivää, kahdeksan lankakauppaa ja yksi nappikauppa! Esittelyssä siinä järjestyksessä kun niissä vierailin.

(Pahoittelen epäselviä kuvia, onnistuin sähläämään lainapokkarin kanssa niin että se otti vain megan kokoisia otoksia ja tietenkin huomasin asian vasta kotona...)

1. Annie and Company Needlepoint and Knitting

Iso kaksikerroksinen neule- ja ompeluliike Upper East Sidella, melko pohjoisessa. Suuuuri valikoima (myös alelankoja), tupa täynnä porukkaa ja ystävällinen palvelu. Ostin vyyhdin Berrocon alpakkaa ja menin sen kanssa kassalle, mutta miulle haettiinkin uusi, "koskettelematon" vyyhti alakerrasta :D Aika jees.

 

Hinnat melko edulliset, tarjolla runsaasti erikoisempiakin kuituja (biisonia, opossumia, jakkia jne).

2.String

 

Pieni luksusliike East sidella, lähempänä isoja tavarataloja. Valikoimassa enimmäkseen kalliita erikoislankoja, mohairia, silkkiä kashmiria jne. Ei järin lämmin palvelu, sisään tullessa tervehdittiin muttei juuri muuta.

3. Knitty City

Lähilankakauppani Upper West sidella, kahden korttelin päässä kämpiltä ja ehdoton lempparini! Täällä kävin useammin kuin kerran. Sisällä on juuri niin ahdasta kuin kuvasta näkyy, paaaaljon lankaa, oheistuotteita, useampi istahtamispaikka ja lisäksi hyvin laaja neulekirjasto, sekä kirjoja että lehtiä.

Palvelu oli todella mahtavaa ja valikoima melko laaja. Luksuslankoja kuitenkin enemmän kuin peruskauraa ja hinnat keskitasoa. Ostin kerän amerikkalaisen Brown Sheep Companyn herkullisen keltaista villamohair-sekoitetta ja pari alan lehteä.

4. The Yarn co.

Toinen lähilankakauppani, muttei lähellekään edeltäjänsä veroinen. Ystävällinen palvelu mutta pieni valikoima ja korkeat hinnat.

5. Lion Brand Yarn Studio

Ehdottomasti upein näyteikkuna ikinä! Kaikki somisteet tehty langasta, mahtava vai mitä? Lion Brandin (eli jenkkilän Novitan) oma lippulaivakauppa Union Squaren kulmilla. Vain Lion Brandin omia lankoja, jotka ovat lähtökohtaisesti aika edullisia. Mutta voi sitä muovin määrää, tämä oli eka liike jonka kokonaiskuitusisällöstä oli vähintään puolet muovia...

 

Luonnonkuitujakin oli tarjolla, ostin pirtsakkaa sukkalankaa ja hauskan rintanapin "Keep calm and carry yarn". Ja tää on paras, lankaa myynnissä metreittäin (tai siis jaardeittain) :D Loistava juttu täällä oli asiakkaiden käyttöön tarkoitetut tietokoneet joissa oli valmiiksi ravelry auki.

6. Seaport Yarn

Alakaupungilla, ihan 9/11 memorialin vieressä. Sotkuinen, pölyinen ja täyteen ahdettu huone, ei lainkaan houkutteleva eikä edes ulkoasuunsa nähden halpa. Myyjätäti oli kyllä symppis mutta eipä tuo tunkkaisuus silti houkutellut mitään ostamaan :/

7. Loopy Mango

Trendiliike Sohossa. Olin ollut siinä uskossa että tämäkin olisi ihan lankakauppa, mutta enemmän löytyi kaikenlaista sisustus-, lahja- ja vintagetavaraa. Liiketila oli järjettömän korkea ja lankaseinä yletti kattoon saakka. Kaunista mutta kallista. Ja myyjä kierteli perässämme jatkuvasti vaikka sanoin että vain katselemme, se oli vähän epämiellyttävää (varsinkin henkilökohtaisesta tilastaan tarkalle suomalaiselle...).

 

8. Purl Soho

Ehkä kuuluisin Manhattanin lankakaupoista oli kierroksemme viimeinen. Upea liike, puolet lankoja ja puolet kankaita. Hinnat keskitasoa vähän korkeammat ja valikoima laaja, erikoisuutena Brooklyn Tweedin omat langat

Sykähdyttävä paikka, muttei kuitenkaan niin upea kuin olin odottanut. Tai sitten olin vaan jo niin turtunut upeuteen näissä kaikissa lankamyymälöissä...

Ja sitten vielä sokerina pohjalla se nappikauppa:

Tender Buttons: miljoona miljoona miljoona nappiaaaa (kalleimmat ja harvinaisimmat niistä vitriineissä!)....

Yhteenveto suomalaisten ja amerikkalaisten lankakauppojen eroista:

1. Saatavilla on paljon enemmän ihan oikeita luksuslankoja, täyttä kashmiria jne. Kallein löytämäni vyyhti maksoi 80 dollaria / 50 grammaa.

2. Liikkeissä on paljon kursseja, luentoja ja yksityisopastusta saatavilla. Törmäsin useaampaankin kurssiin kauppoja kiertäessäni.

3. Oheismateriaalivalikoima on paljon suurempi. Löytyy jos jonkinlaisia projektipusseja, tarvikekasseja, lehtiä, kirjoja, silmukkamerkkejä, postikortteja, avaimenperiä jne. jne. 

4. Joka kaupassa on vähintään yksi pöytä/tila/alue varattu neulomaan istahtamiselle, yleiselle juttelulle ja kahvittelulle. Monessa paikassa istui ihmisiä neulomassa, sekä sovituissa neuletapaamisissa että muuten vaan ohikulkumatkalla.

***

Ja nyt vihdoin siihen arvontatulokseen! Paljon hauskoja ja liikuttavia vastauksia tuli kysymykseen "mitä ilman joulu ei tule?". Lellu kiteytti sen kauniisti, mitä kaikki eri tavoin ilmaisivat: 

"Mutta ehkä se onkin sitten juuri se, rakkaus, ilman sitä ei joulu koskaan tule. Rakkaus lähimmäisiä kohtaan, rakkaus joulua kohtaan. Kyllä, ilman rakkautta ei tule joulua."

Satunnaislukugeneraattori sai arpoa voittajan, joka oli vastaaja numero 59 eli Neulisti joka kommentoi näin:

 "Kaiken jouluaattona tapahtuvan jouluhäppeningin lisäksi joulu ei voi tulla ilman joulukalenteria. Monen mielestä ne on varmaan lähinnä lapsille tarkoitettu juttu, mutta musta ne virittävät aikuisenkin mielen sopivasti lapsen taajuudelle ja odottamaan joulua ihan simona. Jos rivien välistä ei selvinnyt, niin mulla on yleensä joka vuosi about kolme joulukalenteria. :D"

Olen täysin samaa mieltä kanssasi, joulukalenteri on pakko saada. Tästä talosta taitaa löytyä kolme tällä hetkellä. Onnea voittajalle! Laitahan osoitteesi sivupalkissa näkyvään mailiin niin saan paketin postiin, saattaa jopa ehtiä aatoksi perille. 

Lähetys sisältää Brown Sheep Companyn Lamb's Pride worstedia joulunpunaisena, Knitty Cityn kestokassin ja Candy Caneseja :) Aikaisemmat koristeostosuunnitelmat menivät uusiksi, koska huomasin että jenkkiläisten krumeluurien pitäisi saada ympärilleen noin kahdeksankymmentä samanlaista koristetta näyttääkseen hyvältä. Karkkikepit sopinevat suomalaiseenkin kuuseen (ja ne voi syödä!)