Mummon kasvimaalla

Urani mekko-ompelijattarena jatkuu, seuraava kolttu on sai viimeiset tikkinsä mummon ompelukoneella kun en ehtinyt ennen reissua sitä kotona valmiiksi saattaa. (Siis ihan itse kyllä ompelin täällä mummolassa!)

Raparperin alla

Malli: Mekkotehtaan Katariina

Kangas: helma Finlaysonin puuvillaa, kuosi Peikonlehti (?), 

miehusta Eurokankaan Perla-puuvillaa

Muut tarvikkeet: reilu metri 0,5 cm leveää kuminauhaa

Koko: 110-116 cm

Katariina olikin jo hivenen haasteellisempi ommeltava kuin Orelma (tai ainakin vaiheita oli enemmän), mutta kun tarpeeksi monta kertaa luki ohjeen läpi niin hyvinhän tuo onnistui ilman sen suurempia erheitä. Kuminauhan pujottelua sai harrastaa kyllä urakalla.

Ihan ohjeen mukaan tein tällä kertaa, mutta jos joskus ompelen uuden Katariinan  niin laitan hihansuiden kuminauhat paikalleen vasta alasauman ompelun jälkeen, nyt hihan saumaan jäi  käden alle aika paksu, kova kohta siihen mihin kuminauhan päät on aputikattu kiinni. Isompi koko olisi miehustan puolesta ollut liian leveä, mutta tässä jäi nyt sitten helma vähän lyhykäiseksi. Vaan eipähän ole tiellä kasvimaalla kykkiessä.

Lehtikuvioinen kangas on Finlaysonin peruspuuvillaa, kuosin nimi on muistaakseni Peikonlehti (näyttää hyvällä mielikuvituksella myös raparperilta, tai istukalta kuten mies tokaisi). Googlettamalla enkä mitenkään muutenkaan kyllä löytänyt muistikuvalleni vahvistusta, enkä ylipäätään mistään koko tätä kangasta. Jos joku tietää paremmin niin valaiskoon miuta, tätä oli pari vuotta sitten saatavilla tämän oranssi-vaaleanpunaisen lisäksi muistaakseni myös sinivihreänä.

Kuosi on aika vahva isoine kuvioineen, mutta muodosti kauniin parin vaaleanpunaisen yläosan kanssa. Kiva mekko kaikenkaikkiaan!

Lilja sovitti valmista mekkoa innoissaan, mutta heti kun se oli päällä kuului säälimätön tuomio: KUTITTAA! Ilmeisesti tuo miehustan rypytetty sauma vähän häiritsi. Nyt mekko on kuitenkin ollut tämän todellisen prinsessan päällä jo useamman tunnin, kutituskin on unohtunut ja ompelijatarkuningatar-äiti huokaissut helpotuksesta.

Sinne meni!

Dynamiikkaa jalkoihin

Kahelin sukkahaasteen heinäkuun haaste oli neuloa sukat suomalaisesta neulekirjasta. Sopivasti kuun lopulle sijoittui myös jokakesäinen yksinlaulukurssi Kalajoella, jonka ihanalle lauluopettajalle en vielä ollut neulonut mitään vaikka nyt jo yhdeksättä kesää laulan hänen oppilaanaan. Sopiva malli löytyikin pian, nämä aaltokuviot ovat selvästi musiikin dynamiikkaa!

Crescendo!

Malli: Fitz (Ilona Korhonen) Neulekirjasta

Lanka: Gjestal Silja (80 % villaa 20 % nylonia) porkkananvärisenä

Menekki: 75 g koon 39 sukkiin

Puikot: Knit Pro -pyörö (100 cm) 3 mm

Miekin sain vaihteeksi haasteen jalanlämmittimet valmiiksi hyvissä ajoin enkä vasta kalkkiviivoilla! Fitz on mukava malli neuloa, pienet palmikonkierrot hoituvat ilman apupuikkoja ja mallikerran oppii helposti ulkoa. Kerran aiemminkin olen näitä yrittänyt tehdä mutta jouduin purkamaan varret kun ne eivät mahtuneet edes ranteisiini, saati nilkkoihin! Edellisestä viisastuneena valitsin nyt paksumman langan ja puikot, ja sukat valmistuivatkin kuin huomaamatta.

Silja on kiva lanka neuloa, mutta ei aiheuta sen suurempia tunteita. Kiireellä kuvatessa en saanut langan väriä toistumaan täydellisesti, todellisuus on sellanen kaunis tumma porkkananoranssi. Näistä keristä yritikin jo kesäkussa neuloa haastesukkia (perussukka uudella jujulla), mutta ideani ei toiminut ja koko kesäkuu jäikin miulta sitten väliin sukkahaasteesta. Siljaa voin kuitenkin suositella edullisena ja pehmeänä perussukkalankana. Vauvaneuleisiinkin olen sitä käyttänyt, toimii!

Kelpo sukat sain aikaiseksi, mutta jos joskus toiset teen niin keksin kantalapun reunaan jonkun kommervenkin, enkä ainakaan neulo siihen mallineuletta. Poimitut silmukat rikkovat kuvion ikävästi, sileä nurja reuna toimisi paremmin.

Tänään tultiin siis Ouluun (kiitos luottojalkamallilleni mummolle!) ja huomenna kääntyy auton nokka kohti Kalajokea. Kassissa on mukana useampikin neule, seuraavaksi ehkä jo jotain muuta kuin sukkia ;)

Pellossa kasvanut

Ihanainen Mekkotehdas -kirja on löytynyt kässäkirjahyllystäni jo reilun vuoden. Tähän mennessä olen sitä vain haaveillen selaillut ja katsellut muiden blogeissa toinen toistaan suloisempia mekkoja kuitenkaan itse edes yrittämättä ommella yhtään leninkiä, se jotenkin hirvitti. Tänä vuonna kesän koittaessa sisuunnuin ja päätin että nyt ryhdytään tuumasta toimeen, kuinka vaikeaa se voi olla? Miehän oon saanut jopa kymmenen opintopisteen arvosta ompeluopetusta koulutuksessani, ja oon tässä viime vuosina kuitenkin ommellut vaikka millasia kasseja, pussukoita, tyynyjä ja pehmoeläimenkin!

Miulla on retrokankaita melkoisen mittava varasto, mutta ihan mistään harvinaisimmasta aarteesta en sentään tohtinut mekko-ompelijan uraani aloittaa. Kesäreissulla kohtasin puolivahingossa Finlaysonin tehtaanmyymälän josta tarttu matkaan tosihalvalla suloista mansikkaista kangasta, ja siitä se kuuluisa ajatus sitten lähti...

Mansikkaunelma

Malli: Mekkotehtaan Orelma

Kangas: Finlaysonin Mansikka

Muut materiaalit: Punaista vinokanttia (leveys 2,5 cm) n. 120 cm,

 kuminauhaa (leveys 0,5 cm) 50 cm

Koko: 110-116 cm

Jokainen bloggaava äiti-ihminen tietää että jälkikasvua ei aina huvita mallintyöt silloin kun se äidille parhaiten sopisi. Niinpä jos lapsi vetäisee koltun oma-aloitteisesti niskaansa ja kehottaa kuvaamaan niin silloinhan kuvataan vaikka mekko olisi juuri paininjalan alta päässeenä silittämätön ja lapsen valitsema kuvaustausta kuistityömaa!

Ompeluohjeet ovat aina olleet miulle jokseenkin hepreaa. Vaikka sinänsä tiedän mikä osa on mikäkin ja tunnen termit, tuntuvat silti aika ajoin sanalliset ohjeet täysin käsittämättömiltä, mikä kaarroke, kääntövara, huolittelu, mitähäh? Ohjeen tulkintaan täytyy siis varata aikaa :D Mekkotehtaassa on onneksi selventäviä kuvia ja ompeluvinkkejä, niin ettei ompelujärjestystä sisäistäessä mennyt tuntikausia.

 

Onneksi miulla on myös henkilökohtainen 24/7 ompelutukipuhelin eli mummo, jolle tällä kertaa soitin kysyäkseni miten poimutuslangat ommellaan. Miulla oli jonkinlainen muistikuva asiasta, mutta koska kirjakaan ei tätä selittänyt (selvä puute!) niin pitihän se mummolle pirauttaa. Saaduilla neuvoilla onnistuin mielestäni ihan mallikkaasti, varsinkin kun en ollut tällaista poimutusta ennen tehnyt. Ei tuo nyt ehkä maailman tasaisin poimutus ole, mutta onneksi ipana ei pysy niin kauaa paikallaan että kukaan ehtisi pääntietä kovin tarkkaan tiirailla! Puhvihihojen poimutus hoitui kuminauhoilla.

Sen verran mallia muokkasin että vaihdoin niskassa halkion nappikiinnityksen nauhoihin. Tämä siksi, että miulla on itselläni yksi niskanapillinen paita, ja pitkät hiukset on siinä napissa jatkuvasti kiinni. Pyöristin myös tuon halkion pisaranmuotoiseksi, koska päähäni ei mahtunut miten viiltomainen halkio huoliteltaisiin vinokantilla siististi leikkaamatta sitä katki.

Orelman valmistuttua olin vähän pettynyt: ihan liian leveä ja vähän lyhytkin. Tunne meni kuitenkin nopeasti ohi kun Lilja vetäisi leningin ylleen: siinä mahtuu liikkumaan ja temmeltämään ihan vapaasti, ja reilu helma on helteellä viileä. Nappiin meni!

Tänään mekko testattiin heti ääriolosuhteissa, vietimme koko päivän miehen sukulaisten kanssa mökillä hengaillen. Mekko toimi loistavasti, näitä lisää! Kankaat Katariinaa varten on jo leikattu...

Käyn pellonlaitaa

Ostin joskus nelisen vuotta sitten keräkaupalla oudon beigeä maissilankaa kun halvalla sain. Mitään en niistä keksinyt silloin neuloa, ja olen niitä useassa retriitissäkin yrittänyt kaupitella eteenpäin vaan kukaan ei ole ottanut onkeensa. Kevättalvella harkitsin lankojen värjäystä, mutta kun edes värjäyksen opettaja koulussa ei tiennyt millä maissilankaa voisi värjätä, jätin homman sikseen. Toukokuussa sitten suivaannuin noihin lankavarastossa vetelehtiviin äklöihin keriin ja päätin tuhota ne. En sentään polttamalla (vaikka kieltämättä mieli teki) vaan neulomalla! Ja nyt on sitten kesäpaita valmis.

Majs

Malli: Radian Yoke by Wendy Bernard, Knitscene summer 2011

Lanka: Teetee Poppari (100 % maissia) beigenä

Menekki: 311 g kokoon 42

Puikot: 4 mm Knit Pro

Knitscenen kesänumero parin vuoden takaa on täynnänsä kauniita malleja, tämä on jo kolmas jonka olen lehdestä neulonut ja pari muuta vielä odottaa vuoroaan. Ohje ei kyllä ollut tällä kertaa parhaimmasta päästä, asioita oli jätetty puolitiehen ja arvailujen varaan. 

Esimerkiksi mallineuleen kohdalla luki ohjerivi vain yhdelle kerrokselle, joten neuloja siis olettaa että tätä samaa kerrosta toistetaan jatkuvasti, eikö vain? Väärin! Pitsiä kyllä neulottiin myös nurjalla puolella, mutta neulojan täytyy ymmärtää muuttaa mallineuleen oikeat silmukat nurjiksi! Mielestäni suunnittelijan pitäisi ehdottomasti aina sanoa selkeästi mitä milläkin puolella neulotaan eikä jättää tällaista älykkyystestiä ohjeeseen.

Paita siis aloitettiin pääntieltä ja neulottiin helmaa kohti ensin tasona ja rinnan korkeudelta alas pyörönä. Neuletiheyteni täsmäsi leveydessä vaan ei pituudessa, joten jouduin neulomaan kymmeniä kerroksia enemmän kuin ohje ehdotti, alkuperäinen lanka nimittäin oli huomattavasti laskeutuvampaa. Koon arviointi osui aika lailla oikeaan (mikä mallitilkku?), mutta miun olisi pitänyt luottaa vaistooni ja jättää ohjeen hihakavennukset pois, nyt hihat ovat aavistuksen tiukat. Käyttömukavuutta se ei haittaa, mutta halkiot vähän harottavat liikaa.

 

Poppari oli erikoista neulottavaa: pehmoista ja lempeää, toisaalta vähän tahmeaa ja toisaalta taas viskoosimaisen liukasta. Langassa oli noin kolmetuhatta säiettä, ja jos puikonkärki epähuomiossa tavoitti vain osan säikeistä ja vetäisi ne mukaansa, lanka ei enää millään suostunut venyttelyistä huolimatta tasoittumaan ennalleen. Säikeet siis venähtivät helposti ja neuloessa piti olla hyvin tarkkana. Skarppaamisesta huolimatta kaarrokkeeseen tuli muutamia lenkkejä joita en saanut enää hävitettyä, ne taitavatkin näkyä seuraavassa kuvassa. Valmis paita on ihanan pehmeä ja vilpoisen tuntuinen! Kastelin ja venyttelin paidan muotoonsa kuivumaan mutta tämä ei tuntunut vaikuttavan neulepintaan millään tavalla, se on edelleen aavistuksen epätasaista.

Ei tästä nyt ihan täyttä kymppiä tullut, mutta ihan kiva paita kuitenkin! Saa nähdä yritänkö kuitenkin värjätä sitä vielä, tää beige ei vieläkään oikein iske...

Kuka tulis kitkemään piilevät piikkikasvit meidän pellolta? Auts!

Lyyli työssä

Niin sitä vaan kehuttiin rukin hankinnalla mutta kehruista ei blogissa näy jälkeäkään! Tämä epäkohta täytyy korjata.

Ihka ensimmäinen kehruuni Lyydian kanssa Lieksan Tappaamisessa oli Louhittaren Luolan vaaleanpunaviolettia Polwarthia, viime vuoden Savon retriitistä hankittua. Tällaisen paksuhkon langan sain ketjukertaamalla aikaiseksi, runsaasti ylikierrettä ja epätasaisuutta löytyy mutta aika kiva se silti on ja ihan ite tehty! Metrimäärästä ei ole hajuakaan :D

Osaisko joku vinkata helpon tavan laskea valmiin langan metrit? Ihan vaan vyyhdin pituus ja kierrosluku? Kehrääjän käsikirjasta varmaan tieto löytyisi, hommasin vihdoin senkin omaksi mutten oo vielä ehtinyt lueskella kovin tarkasti...

Tässä myö jatketaan yhteistyötä seuraavan kuidun parissa, taas Louhittaren Luolan tuotantoa. Edelleen ollaan siis Lieksan retriitissä.

Ehkä hienoin näkemäni keltaoranssi ikinä, ja kuituna South American oli tähän mennessä ehdoton suosikkikehrättäväni ikinä!

Tästä kehräytyi edellistä lankaa ohuempi ja vähemmän kierrettä omaava vyyhti, aikas suloinen sellainen! Jälleen ketjukerrattuna.

Tässä välissä Lyyli siirtyi omistukseeni (ja sai nimensä), ja nyt on kehruussa Greenwood Fiberworksin Polwarthia värissä "exhilaration" eli riemastus. Osuvampaa nimeä saa hakea :D

Ja vielä viimeinen kuituhehkutus, kotiutin Villavyyhdistä lahjakortillani 200 g Lanitium ex Machinan merinoa värissä Downfall, upean sumuiset sävyt! Olisin mielummin ottanut vaikka Corriedalea, mutta tämä laatu oli ainut jossa oli jäljellä enemmän kuin yksi letti per väri. Saa nähdä miten merinon kehruu aloittelijalta luonnistuu. Kauppias kyllä kehui tätä helposti käsiteltäväksi, katsotaan!