Pellossa kasvanut

Ihanainen Mekkotehdas -kirja on löytynyt kässäkirjahyllystäni jo reilun vuoden. Tähän mennessä olen sitä vain haaveillen selaillut ja katsellut muiden blogeissa toinen toistaan suloisempia mekkoja kuitenkaan itse edes yrittämättä ommella yhtään leninkiä, se jotenkin hirvitti. Tänä vuonna kesän koittaessa sisuunnuin ja päätin että nyt ryhdytään tuumasta toimeen, kuinka vaikeaa se voi olla? Miehän oon saanut jopa kymmenen opintopisteen arvosta ompeluopetusta koulutuksessani, ja oon tässä viime vuosina kuitenkin ommellut vaikka millasia kasseja, pussukoita, tyynyjä ja pehmoeläimenkin!

Miulla on retrokankaita melkoisen mittava varasto, mutta ihan mistään harvinaisimmasta aarteesta en sentään tohtinut mekko-ompelijan uraani aloittaa. Kesäreissulla kohtasin puolivahingossa Finlaysonin tehtaanmyymälän josta tarttu matkaan tosihalvalla suloista mansikkaista kangasta, ja siitä se kuuluisa ajatus sitten lähti...

Mansikkaunelma

Malli: Mekkotehtaan Orelma

Kangas: Finlaysonin Mansikka

Muut materiaalit: Punaista vinokanttia (leveys 2,5 cm) n. 120 cm,

 kuminauhaa (leveys 0,5 cm) 50 cm

Koko: 110-116 cm

Jokainen bloggaava äiti-ihminen tietää että jälkikasvua ei aina huvita mallintyöt silloin kun se äidille parhaiten sopisi. Niinpä jos lapsi vetäisee koltun oma-aloitteisesti niskaansa ja kehottaa kuvaamaan niin silloinhan kuvataan vaikka mekko olisi juuri paininjalan alta päässeenä silittämätön ja lapsen valitsema kuvaustausta kuistityömaa!

Ompeluohjeet ovat aina olleet miulle jokseenkin hepreaa. Vaikka sinänsä tiedän mikä osa on mikäkin ja tunnen termit, tuntuvat silti aika ajoin sanalliset ohjeet täysin käsittämättömiltä, mikä kaarroke, kääntövara, huolittelu, mitähäh? Ohjeen tulkintaan täytyy siis varata aikaa :D Mekkotehtaassa on onneksi selventäviä kuvia ja ompeluvinkkejä, niin ettei ompelujärjestystä sisäistäessä mennyt tuntikausia.

 

Onneksi miulla on myös henkilökohtainen 24/7 ompelutukipuhelin eli mummo, jolle tällä kertaa soitin kysyäkseni miten poimutuslangat ommellaan. Miulla oli jonkinlainen muistikuva asiasta, mutta koska kirjakaan ei tätä selittänyt (selvä puute!) niin pitihän se mummolle pirauttaa. Saaduilla neuvoilla onnistuin mielestäni ihan mallikkaasti, varsinkin kun en ollut tällaista poimutusta ennen tehnyt. Ei tuo nyt ehkä maailman tasaisin poimutus ole, mutta onneksi ipana ei pysy niin kauaa paikallaan että kukaan ehtisi pääntietä kovin tarkkaan tiirailla! Puhvihihojen poimutus hoitui kuminauhoilla.

Sen verran mallia muokkasin että vaihdoin niskassa halkion nappikiinnityksen nauhoihin. Tämä siksi, että miulla on itselläni yksi niskanapillinen paita, ja pitkät hiukset on siinä napissa jatkuvasti kiinni. Pyöristin myös tuon halkion pisaranmuotoiseksi, koska päähäni ei mahtunut miten viiltomainen halkio huoliteltaisiin vinokantilla siististi leikkaamatta sitä katki.

Orelman valmistuttua olin vähän pettynyt: ihan liian leveä ja vähän lyhytkin. Tunne meni kuitenkin nopeasti ohi kun Lilja vetäisi leningin ylleen: siinä mahtuu liikkumaan ja temmeltämään ihan vapaasti, ja reilu helma on helteellä viileä. Nappiin meni!

Tänään mekko testattiin heti ääriolosuhteissa, vietimme koko päivän miehen sukulaisten kanssa mökillä hengaillen. Mekko toimi loistavasti, näitä lisää! Kankaat Katariinaa varten on jo leikattu...