Käyn pellonlaitaa

Ostin joskus nelisen vuotta sitten keräkaupalla oudon beigeä maissilankaa kun halvalla sain. Mitään en niistä keksinyt silloin neuloa, ja olen niitä useassa retriitissäkin yrittänyt kaupitella eteenpäin vaan kukaan ei ole ottanut onkeensa. Kevättalvella harkitsin lankojen värjäystä, mutta kun edes värjäyksen opettaja koulussa ei tiennyt millä maissilankaa voisi värjätä, jätin homman sikseen. Toukokuussa sitten suivaannuin noihin lankavarastossa vetelehtiviin äklöihin keriin ja päätin tuhota ne. En sentään polttamalla (vaikka kieltämättä mieli teki) vaan neulomalla! Ja nyt on sitten kesäpaita valmis.

Majs

Malli: Radian Yoke by Wendy Bernard, Knitscene summer 2011

Lanka: Teetee Poppari (100 % maissia) beigenä

Menekki: 311 g kokoon 42

Puikot: 4 mm Knit Pro

Knitscenen kesänumero parin vuoden takaa on täynnänsä kauniita malleja, tämä on jo kolmas jonka olen lehdestä neulonut ja pari muuta vielä odottaa vuoroaan. Ohje ei kyllä ollut tällä kertaa parhaimmasta päästä, asioita oli jätetty puolitiehen ja arvailujen varaan. 

Esimerkiksi mallineuleen kohdalla luki ohjerivi vain yhdelle kerrokselle, joten neuloja siis olettaa että tätä samaa kerrosta toistetaan jatkuvasti, eikö vain? Väärin! Pitsiä kyllä neulottiin myös nurjalla puolella, mutta neulojan täytyy ymmärtää muuttaa mallineuleen oikeat silmukat nurjiksi! Mielestäni suunnittelijan pitäisi ehdottomasti aina sanoa selkeästi mitä milläkin puolella neulotaan eikä jättää tällaista älykkyystestiä ohjeeseen.

Paita siis aloitettiin pääntieltä ja neulottiin helmaa kohti ensin tasona ja rinnan korkeudelta alas pyörönä. Neuletiheyteni täsmäsi leveydessä vaan ei pituudessa, joten jouduin neulomaan kymmeniä kerroksia enemmän kuin ohje ehdotti, alkuperäinen lanka nimittäin oli huomattavasti laskeutuvampaa. Koon arviointi osui aika lailla oikeaan (mikä mallitilkku?), mutta miun olisi pitänyt luottaa vaistooni ja jättää ohjeen hihakavennukset pois, nyt hihat ovat aavistuksen tiukat. Käyttömukavuutta se ei haittaa, mutta halkiot vähän harottavat liikaa.

 

Poppari oli erikoista neulottavaa: pehmoista ja lempeää, toisaalta vähän tahmeaa ja toisaalta taas viskoosimaisen liukasta. Langassa oli noin kolmetuhatta säiettä, ja jos puikonkärki epähuomiossa tavoitti vain osan säikeistä ja vetäisi ne mukaansa, lanka ei enää millään suostunut venyttelyistä huolimatta tasoittumaan ennalleen. Säikeet siis venähtivät helposti ja neuloessa piti olla hyvin tarkkana. Skarppaamisesta huolimatta kaarrokkeeseen tuli muutamia lenkkejä joita en saanut enää hävitettyä, ne taitavatkin näkyä seuraavassa kuvassa. Valmis paita on ihanan pehmeä ja vilpoisen tuntuinen! Kastelin ja venyttelin paidan muotoonsa kuivumaan mutta tämä ei tuntunut vaikuttavan neulepintaan millään tavalla, se on edelleen aavistuksen epätasaista.

Ei tästä nyt ihan täyttä kymppiä tullut, mutta ihan kiva paita kuitenkin! Saa nähdä yritänkö kuitenkin värjätä sitä vielä, tää beige ei vieläkään oikein iske...

Kuka tulis kitkemään piilevät piikkikasvit meidän pellolta? Auts!