Kestävää varustautumista

Vauvavarustautumista harrastetaan täällä pikkuhiljaa ja toistaiseksi hyvin rauhallisesti. Pieniä vaatteita oon haalinut aleista ja kirppiksiltä aina sopivien kohdalle sattuessa (jostain syystä esikoisen vaatteista ei ole jäljellä kuin muutama) ja pieniä neuleita on myös puikoilla. 

Uusin projekti ja hurahdus on nyt kuitenkin kestovaipat. Liljan kanssa en aikanaan päässyt kestoilussa juuri alkua pitemmälle liian vähäisestä perehtymisestä johtuen, mutta nyt ajattelin ottaa uusintayrityksen vähän vanhempana (ja viisaampana?). Tällä kertaa ei ainakaan jää tiedon puutteesta kiinni, miuhun pian varmaan tuskastutaan tietyillä kestovaippafoorumeilla (ja neulefoorumeillakin), kun kysymystulva on ollut loputon! Samoilta vaippafoorumeilta olen ostanutkin jo (kassikaupalla) erilaisia kestoja, mutta pitäähän niitä muotoilijan yrittää itsekin muutama vääntää ;)

Tarvikkeita kestovaippoihin aloin keräillä jo viime vuoden puolella, ja kaavoja on tulostettu ja saatu kavereilta monia. Hommasin myös Vaippailmiö-kirjan, jota voin suositella lämpimästi kaikille aiheesta kiinnostuneille, kattava ja visuaalinen tietopaketti.

Oma ompelukonehan miulta löytyy, ja anopin saumurin hain lainaan jo muutama viikko sitten. Nyt vihdoin oon vähän jopa ehtinyt ompelukoneenkin ääreen istahtaa, ja ensimmäiset testivaipat ovat valmiita! Hienoimpia uusia kangasostoksiani en tietenkään heti alkanut tuhota, vaan harjoittelin ensin omasta kangaskaapista löytyneillä paloilla. Vintistä löytyi kilokaupalla hyvin käyttökelpoisia kierrätysmateriaalejakin, kylläpä tuli ekologinen olo!

Aloitin saumuriin tutustumisen surauttelemalla muutamia erimallisia imuja, niitä kuvan alareunassa vasemmalla. Vanhat frotee- ja pellavapyyhkeet saivat uuden elämän. Yhteistyö lainakoneen kanssa ei ihan heti lähtenyt saumattomasti rullaamaan, mutta uskalsin kuitenkin kokeilla jo hivenen isompia haasteita eli erilaisia sisävaippoja.

Ylärivissä ensin vasemmalla Ottobren kaavalla vanhoista flanellipyjamanhousuista sekä keittiö- ja froteepyyhkeestä ommeltu tarrakiinnitteinen vaippa, sisäpintana sinistä coolmaxia. En tajua miten siitä tuli noin iso, koon piti olla 62-74 cm :D Flanellinen ulkopuoli on myös kahdessa oikeanpuolimmaisessa, näpsyllä kiinnitettävässä vaipassa, joiden kaavat piirsin Kissaluvsin ja Imsevimsen valmiista sisävaipoista. Ruudullisessa sisällä on puuvillapyyhettä ja kerrosten välissä froteeimua, kukallisessa sisällä myös flanellia ja erillinen, coolmaxilla päällystetty froteeimuläppä.

Ylärivissä keskellä se kaikkein hienoin, NB-kokoinen Mummut-kaavalla ommeltu sisätäyttövaippa. Sisäpintana bambufleeceä ja ulkopintana aitoa 60-luvun velouria suoraan mummon kangaskaapista, taatusti uniikki vaippa!

Eihän nämä nyt ihan täydellisiä ole läheltä katsottuna, kuminauhat saisi olla kaikki kireämpiä, ja sisäpuolia en edes kehtaa näyttää ettei uskottavuus mene. Mutta luulisin että nämä on ihan toimivia, ja käyttöön pääsevät varmasti vaikkei jokainen tikki just oikeassa kohdassa ole... Ja sitä paitsi nämä on kyllä aika söpöjä :P

Kunhan itsevarmuus (varsinkin tuon saumurin kanssa) vähän kasvaa, uskallan jo ehkä käydä käsiksi näihin ihanuuksiin:

Vasemmalla pul-kankaita ja oikealla joustofroteita, söpösiä vai mitä?

Jos ompelujälki ei kuitenkaan ala siistiytyä eikä kuminauhat kiristyä toivotusti, niin ei hätää! Kestovaippailuun tietenkin kuuluu oleellisesti (hahtuva)villahousut, ja niiden tekemisessä miun ei sentään tarvitse kysellä neuvoja ;) Josko tästä tarkoitusta varten haalitusta pyramidista muutamat vaippahousut tikuttais?

Ois vaan sitä aikaa... Mihin se menee? Oon muka työtön ja silti tuntuu et kädet on niin täynnä tekemistä 24/7, ettei edes bloggaamaan ehdi...

Tiukka ote

Islantilaisneulekirja korkattu! Ihan kokonaisella paidalla en sentään uskaltanu alottaa, tämä mihin tartuin taitaa olla kirjan kuudestakymmenestä mallista pienin :D

Melkein islantilainen

Malli: Handtek by Védís Jónsdóttir kirjasta Islantilaisia neuleita

Lanka: sekalaisia jämiä, suurin osa seiskaveikkaa

Menekki: 63 g pieniin naisen lapasiin

Puikot: 3,5 ja 4 mm Knit Pro -pyörö

Hauska ja helppo malli neuloutui nopeasti paksuista langoista. Kärjen punainen on Vikingin Villeä ja loput ilmeisesti seiskaveikkaa. En ole ostanut viimeksi mainittua vuosiin, mutta kaikenkarvaisia jämäkeriä putkahtelee edelleen esiin sieltä täältä! Eipä näihin pienehköihin lapasiin kovin paljoa saanut kulutettua, mutta olipahan hauskaa valita pussista seuraavaa väriä. 

Ohjeessa ei turhia jaariteltu, ja kokeneemmille neulojille tämän kirjan ohjeet olikin tarkoitettu. Lapasten malli on hauska: peukalokiila on lapasen sivulla, joten molemmat lapaset käyvät kumpaankin käteen. Kerrankin voi luvan kanssa neuloa kaksi samanlaista lapasta! Aika lailla ohjeen mukaan neuloin, Peukalosilmukoiden erottamisen jälkeen loin muutaman ylimääräisen silmukan jotka kavensin myöhemmin pois, jotta lapanen istuisi paremmin käteen.

Ihan hyvin onnistui ensimmäinen islantilaisneuleeni! Pienikätiselle ystävälle tarkoitetuista lapasista taisi tulla jopa ihan sopivatkin. Väri-ilmeestä olisi ehkä tullut yhtenäisempi, jos olisin ohjeesta poiketen jatkanut tuolla harmaalla päävärillä kärkeen asti, mutta hauskat nämä on näinkin. Neulepinnan tasaisuudessakin olisi ehkä vielä parantamisen varaa, mutta harjoitushan se tekee mestarin! Minkähän issikan ottaisin seuraavaksi puikoille...

Loppuun vielä pakollinen syränkuva:

Pientä tuhinaa odotellessa

Seuraava vauvanpeitto on jo tekeillä, mutta valmistui tässä välissä sentään jotain muutakin pientä ipananlämmikettä...

Nukkupuku

Malli: Zzz-jumpsuit by Anna & Heidi Pickles

Lanka: Louhittaren Luolan Ahdin jämä värissä Krookus sekä
tuntematon vaaleanvioletti semisolidi villalanka

Menekki: 134 g, koko noin 60 cm

Puikot: Knit Pro 5 mm

Oon hommannu jos jonkinlaisia pehmoisia lankoja vauvaneuleita varten, mut jotenkin nää lankalootien jämät ja oudot yksittäiskerät houkuttaa enemmän! Krookusliivistäni ylijäänyt Ahti löysi tässä minipuvussa arvoisensa käyttötarkoituksen, ja sen kaveriksi löysin viime syksynä Tähtikallion neulepäivän ilmaispöydästä nappaamani mysteerikerän vähän vaaleampaa violettia villaa. Ei aavistustakaan mitä tämä kakulle keritty, vähän Ahtia ohuempi lanka on, mutta täysvillalta se miusta pehmeytensä puolesta vaikutti. Ja kyllä ne sopivatkin kauniisti yhteen, ai että...

Ohje ei kyllä vetänyt vertoja lankojen harmonialle. Ensinnäkin nää Picklesin ohjeet on aiheuttaneet miulle pientä ärsytystä: ne on muka ilmaisia ravelryssa, mutta vain yhden koon saakin veloituksetta ja muista joutuis maksamaan. Eipä silti, olen kykenevä ohjetta muokkaamaan sen kokoiseksi kuin haluan, mutta vähän rahastuksen makua miusta tuossa silti on. 

Tämän haalarin kohdalla ilmaiseksi oli annettu pienin koko, joka sopi miulle kyllä hyvin kun kerran vastasyntyneelle olin pukua neulomassa. Ohjeesta tosin puuttui valmiin haalarin mitat, ja mietin onko ne tarkoituksella jätetty pois, jotta ohjetta olisi vaikeampi muokata itse isompiin kokoihin tai käyttää jotain muuta kuin ohjeen lankaa, joka oli tietysti myös Picklesin omaa tuotantoa... Alunperin laitoin ohjeen jonoon noiden kätevien hihan- ja lahkeensuiden takia, ne saa käännettyä kiinni lämmittämään pieniä sormia ja varpaita. Toki vastaavat olisi aika helppo tehdä mihin vaan haalariin :D

Aika moneen kohtaan tein pieniä ja isompiakin muokkauksia, kun ohje oli mielestäni outo tai suorastaan toimimaton. Heti alussa hämmästyin kun kaarrokkeen silmukat luotua käskettiin neuloa useita senttejä ilman lisäyksiä, jolloin muodostuu pieni poolokaulus. Vauvoilla ei todistetusti ole kaulaa, joten vauvahaalarissa tällainen aloitus on mielestäni älytön. Liljakin kasvatti kaulan vasta vuoden ja kahden kuukauden iässä! 

Mittojen puuttuminen ohjeesta aiheutti pähkäilyä useissa kohdissa, esim. kun hihat ohjeistettiin erottamaan tietyn kerroksen jälkeen ja miun tiheys ei ollut aivan sama kuin ohjeessa, tai kun suljettu neule käskettiin aloittaa kun puku on tietyn mittainen ja oli vaikea arvioida kuinka pitkälle haaraosa tulisi siitä vielä ylettymään. Takamuksiin neulottiin pari lyhennettyä kerrosta, ja sen jälkeen käskettiinkin jo erottaa lahkeet, eikä taas mitään osviittaa minkä mittainen puvun pitäisi tässä vaiheessa olla! Vertailin sitten puvun pituutta jo olemassaoleviin vauvanvaatteisiin ja jatkoin mututuntumalla eteenpäin.

Kaikkein suurin puute mallissa oli mielestäni se, ettei haaroihin neulottu minkäänlaista varaa, vaan ohjeistettiin vain jakamaan puvun silmukat puoliksi ja neulomaan lahkeet. Okei, pieni vauva ei paljoa liiku, mutta on se haara silti aika kovalla koetuksella tuolla tavalla tehtynä. Neuloin siis pienen läpän keskimmäisillä silmukoilla ja silmukoin sen kiinni taakse ennen lahkeiden aloittamista, ja sain sillä mielestäni myös aikaiseksi lisätilaa vaipalle.

Ahti tietenkin loppui kesken enkä saanut lahkeisiin tehtyä niitä käännettäviä läppiä, mutta väliäkös tuolla. Hihansuissa ne kuitenkin on oleellisemmat.

Lankojen ohella napitkin ovat varsinainen jämäerä. En asioi nappikaupassa enää viikoittain opiskelun päättymisen jälkeen, joten oman nappilaatikon antimilla oli pärjättävä. Kuusi samankokoista nelireikäistä nappia löytyi kuin tilauksesta, aika hauska lopputulos vaikka itse sanonkin!

Oikein kiva päiväunihaalari tästä tuli, juuri sopivan lämmin mutta ilmava kevätvauvalle. Toukokuun kelejä kun on niin vaikea arvioida näin etukäteen, voi olla lumituiskua tai sitten hellesää :D