Talvi-Ulla ja ohjerysäys

Vuoden viimeinen Ullaneule on ilmestynyt, ja sen kanteen ovat päässeet tutunnäköiset sukat... Kyllä vaan miun viime keväiset Pato -sukathan ne siellä komeilevat, jee!



Muistin virkistykseksi, suunnittelin nämä sukkaset siis lankakauppa Kerän viime keväiseen suuren villasukkakilpaan. Pato-sukat pääsivät kymmenen parhaan parin joukkoon, ja sijoittuivat lopulta Facebook-äänestyksessä kolmansiksi. Sain syksyn mittaan kirjoitettua ohjeen puhtaaksi, ja nyt se on Ullassa kaikkien saatavilla. Ei kun neulomaan :)

Edessä postauksessa esittelemäni briossineuleetkin naputtelin Ravelryyn, Bertta ja Birkitta ovat siis ladattavissa ilmaiseksi Ravelry-kaupassani.

Messukuumetta alkaa olla täälläkin ilmassa, ovathan Suomen Kädentaito -messut jo tällä viikolla! Meitä suuntaa kolme savolaista neuleystävystä messuilemaan viikonlopuksi, nyt pitäis vielä messukartat tulostella ja kirjoittaa vähän ostoslistan tynkää. Kädentaitojen sivuilta löytyy pätevä 10 vinkkiä onnistuneeseen messukäyntiin, jotka kannattaa lukaista, varsinkin jos on ekaa kertaa näille messuille menossa. Itse kävin viime vuonna ensimmäistä kertaa, jolloin se väentungos ja hallien koko suorastaan lamaannutti! Nyt tiedän mitä odottaa ja olen valmistautunut, kamera tanassa ja muistilista kourassa taistoon :D Tulkaa ihmeessä nykimään hihasta ja moikkaamaan jos näette miut jossain, messuilen lauantaina ja sunnuntaina!

Superi (briossi)viikonloppu

Viime viikonloppuna Kuopiossa vietettiin Kässäkerho Pom Pomin järjestämää SUPERviikonloppua ensimmäistä kertaa. Toivottavasti tämä oli ensimmäinen monista, oli nimittäin erittäin superi viikonloppu!

Tapahtumapaikalla, sataman läheisyydessä sijaitsevassa galleriatilassa oli koko viikonlopun tarjolla mahdollisuus ostostella kotimaisten lankavärjärien tuotteideita, ihailla muutamien neulesuunnittelijoiden trunk showta sekä osallistua erinäisille kursseille.

Pari tunnelmakuvaa paikan päältä, Lanitium ex Machinan hypisteltävän kauniita minivyyhtejä:

 

 Christa Beckerin herkkiä ja höyhenenkevyitä pitsineuleita:

 

Ihan pikkuisen piti ostostella, KVG Woolworksilta merinoita ja Kraftilta BFL:ää.

Tunnelmallisessa neuleillanvietossa lauantaina saatiin nauttia herkullista lähiruokaa, ja kuunnella neulesuunnittelija Katrine Birkenwasserin tarinointia. Ja tietysti neuloa hyvässä seurassa!

 

Parasta viikonlopussa olikin ehdottomasti uusin neuleihmisten tapaaminen, osa jo ennestään nettineulemaailmasta tuttuja ja osa aivan uusia kasvoja. Kyllä nää neuletapahtumat on mainioita, kaikkien kanssa löytyy keskustelunaiheita!

Monta mainiota tyyppiä tapasin, kun lauantai-iltapäivänä pidin loppuunmyydyn Kaksivärisen briossin perusteet -kurssini kymmenelle innokkaalle neulojalle! Kukaan ei tunnustanut ennen käyttäneensä kyseistä tekniikkaa, mutta niin vain kolmessa tunnissa se alkoi sujua jokaiselta! Näin hienoja harjoitustilkkuja kurssilaisilta syntyi:

Kurssimateriaaleja tehdessäni suunnittelin, neuloin ja kirjoitin ohjeet kahdelle yksinkertaiselle briossiasusteelle. Koska onhan uutta tekniikkaa heti mukava kokeilla johonkin "oikeaan" neuleeseen, joka ei kuitenkaan ole liian vaikea?

Bertta

Malli: Bertta -briossipipo, suunnittelija minä itse

Lanka: Viking Ville (vanhempi, nykyistä sileämpi laatu) 

luonnonvalkoisena ja tummanharmaana

Menekki: 109 g tupsuineen

Puikot: 5 mm Knit pro

Piposta tuli muhkea ja ihanan paksu, juuri siis sellainen kuin pitikin! Kaksiväristä briossia on mielestäni helpompi neuloa pyörönä (siksi opetin kurssilla ensin tasoneulonnan, hehheh), ja tämä onkin mainio ensimmäinen projekti! Silmukat on luotu vain yhdellä värillä, mikä nopeuttaa alkuun pääsemistä. Tämä myös siksi, etten ole onnistunut ikinä saamaan kaksiväristä aloitusta tarpeeksi joustavaksi pipon reunaa varten. I-cord-aloitus kyllä toimisi, mutta en välitä sen ulkonäöstä pipon reunuksessa (huiveissa kyllä!). Briossi on superjoustavaa, joten ohjeen mukaan neulottu bertta sopii päänympäryksille 55-60 cm. 

Edellisen neulomani pipon tupsun pienuudesta traumatisoituneena tehtailin tähän pipoon naurettavan ison ja painavan tupsun. Löytyisiköhän seuraavan hatun kohdalla jo kultainen keskitie?

Ei pipoa ilman lapasia!

 Birkitta

Malli: Birkitta -briossilapaset / Mie ite

Lanka: 7 veljestä (tämä lanka ei olekaan päässyt blogiin asti moneen vuoteen, rasti seinään!), molemmat sävyt jotain vuosientakaisia, ei enää värikartassa olevia.

Menekki: 70 g suht pieniin lapasiin

Puikot: 4 & 4,5 mm

Tosi perusperuslapaset, ja ihanan lämpimät sellaiset! Tällaisia peukalokiilattomia en olekaan ennen suunnitellut. Tai ei näissä nyt kauheasti suunnittelemista ollut, kunhan kirjoitin ohjeen :D Erittäin helppoa ja nopeaa neulottavaa, kunhan briossin rytmiin pääsee kiinni. Mainio joululahjaneule siis, tutut varokoot!

Ajattelin laittaa ohjeet Ravelryyn jakoon ihan suomeksi, resursseja englanniksi kääntämiseen nyt ei ole. Kiinnostaisiko teitä? Siis ei ohjeen kääntäminen, vaan tällaset peruspertsaohjeet? ;D

Superkiva työ ja superviikonloppu!

Hui kamala miten nopeasti syksy on mennyt, kohta on lokakuu puolivälissä! Normaalisti syksy on kiihkeintä neulonta- ja bloggausaikaa täällä Villaviidakossa. Sama meininki se on ollut tänäkin vuonna, paitsi että blogiin asti ei ole päätynyt juuri mikään. Muutos johtunee siitä, että suurin osa neulontatyöstä ja suunnitteluhommista neuleiden saralla on miulla mennyt kursseja ja kerhoja väkertäessä.

Jatkoin taas tänä syksynä jo vuosi sitten aloittamaani kuvataide- ja käsityökerhojen ohjaamista alakoululaisille täällä paikallisella yhtenäiskoululla. Tänä vuonna saimme käsityökerholle lisää tuntejakin, ja olemme jo ehtineet tehdä vaikka mitä kivaa. Huopa on ollut nyt matskuna, ja siitä on työstetty pienten koululaisten kanssa mm. avaimenperiä, kynänpäihin koristeita sekä viirinauhoja.

Uutena juttuna olen aloittanut tänä syksynä työskentelyn Kuopion kansalaisopiston sivutoimisena tuntiopettajana. Miulla on kaksi kurssia tänä vuonna, sukanneulontaa nyt syksyllä ja palavirkkausta sitten tammikuussa.

Sukat uudella tekniikalla-kurssia on nyt tahkottu läpi syyskuun alusta, ja vielä yksi kerta on jäljellä ennen syyslomaa. Kurssilaiset opettelevat siis sukkien neulontaa magic loop -tekniikalla, kaksi samanaikaisesti kärjestä aloittaen. Kurssisuunnittelusta ja ohjemateriaalista vastasin tietysti itse, ja siinä nivaskassa olikin väkertäminen! Kirjoitin silmukkamäärät ja ohjeet kolmelle eri lankavahvuudelle, ohuelle keskipaksulle ja paksulle sukkalangalle. Tällaiset mahtavat näytesukatkin tuli neulottua:

Kärjestä varteen

Malli: Perussukka kärjestä aloittaen, oman ohjeen pohjalta

Lanka: Seiskaveikan (!) jämät

Menekki: 80 g

Puikot: 3,5 mm Knit Pro

Kyllä, miunkin kaappien kätköistä löytyi vielä jämäpalleroisia seiskapeikkoa. Neuloin näin paksut mallisukat ajankäytöllisistä syistä, kurssilaiset neulovat sukkansa keskipaksusta sukkalangasta. Ja ei, en suosittele ketään vaihtamaan väriä sukissa tällä tavalla, ei oo meinaan nätit! Mallisukissa havainnollistetaan värinvaihdoilla sukan eri osia :P

Opettaminen ja ohjaaminen, varsinkin neulepuolella on ihan superkivaa! On hienoa seurata ihmisten edistymistä ja oppimisen iloa! Lisää tätä hauskuutta onkin luvassa lokakuun lopussa, kun kässäkerho PomPom jäjestää Kuopiossa Superviikonlopun!

Lokakuun viimeisenä viikonloppuna Kuopiossa on luvassa kursseja ja työpajoja laajalla skaalalla, pop-up -lankamyyjiä, uusi kotimainen neulelehti, kässäaamiaista, iltapippaloita ja vaikka mitä jännää! Tätä varten kannattaa lähteä vähän kauempaakin liikkeelle ;)

Ohjelmasta, myyjistä ja kaikesta muustakin tietoa löytyy Pompomin sivuilta.

Mie olen vastuussa kahdesta työpajasta viikonlopun aikana:

Kurssit ja työpajat sekä iltajuhlaliput tulevat lähiaikoina myyntiin Pompomin verkkokauppaan, pysykäähän kuulolla!

King of Brioche

Vieläkin leijailen täällä jossain Stephen-huuruissa eilisillan jäljiltä! Informatiivisen yhteenvedon eilisillan mahtavuudesta voi lukea Niinan Minä Teen -blogista, mie nyt tyydyn laittamaan muistiin vain muutaman huomion.

Chevron Crew!

- Stephen on mahtava tyyppi! Niin mukava ja symppis ja tyylikäs. Ja kauheen pitkä!

- Kyllä suomalainen varautuneisuus karisi heti Titityyn ovella kun ensimmäisenä kuuluu huudahdus "What a beautiful shawl!" ja suunnittelija itse ryntää heti halaamaan ja toivottamaan tervetulleeksi :D

- Varsinaisesti mitään uutta ja ihmeellistä en tuolla Color Play -kurssilla oppinut. Pikemminkin se oli kolmen tunnin show, josta sai innostusta, inspiraatiota ja uusia ideoita sekä vinkkejä. Todellakin hintansa arvoinen kokonaisuus. Varsinkin Stephenin suunnittelutyyli oli innoittava.



- Miusta tuli entistä suurempi Stephen-fani, kun sain kuulla että hän neuleiden suunnittelun ja toteutuksen lisäksi myös kirjoittaa ohjeensa itse. Olin miettinyt asiaa pitkään ja nyt uskaltauduin siitä kysymään. Respectit hänelle!

 
- Monet herra Westin uusimmista neuleista olivat kuvien perusteella miun makuun vähän turhan räväköitä, jopa järkyttäviä. Livenä (kyllä, hänellä oli kymmenittäin neuleita mukana näytillä, ja niitä sai sovitella) monet mallit olivat kuitenkin huomattavasti "ihmisystävällisempiä" ja kauniimpia räikeistä väreistä huolimatta.

- Herra tunnisti hämmästyttävän hyvin kaikki kurssilaisten päällä olleet neuleet, ja muisti jokaisen oman neuleensa langan nimen ja värienkin nimet. 

 - Sain jonkinlaisen värivamman tai -häiriön kurssilta, tänä aamuna oli ostoskassin sisällössä ihmettelemistä!

Kestävää varustautumista

Vauvavarustautumista harrastetaan täällä pikkuhiljaa ja toistaiseksi hyvin rauhallisesti. Pieniä vaatteita oon haalinut aleista ja kirppiksiltä aina sopivien kohdalle sattuessa (jostain syystä esikoisen vaatteista ei ole jäljellä kuin muutama) ja pieniä neuleita on myös puikoilla. 

Uusin projekti ja hurahdus on nyt kuitenkin kestovaipat. Liljan kanssa en aikanaan päässyt kestoilussa juuri alkua pitemmälle liian vähäisestä perehtymisestä johtuen, mutta nyt ajattelin ottaa uusintayrityksen vähän vanhempana (ja viisaampana?). Tällä kertaa ei ainakaan jää tiedon puutteesta kiinni, miuhun pian varmaan tuskastutaan tietyillä kestovaippafoorumeilla (ja neulefoorumeillakin), kun kysymystulva on ollut loputon! Samoilta vaippafoorumeilta olen ostanutkin jo (kassikaupalla) erilaisia kestoja, mutta pitäähän niitä muotoilijan yrittää itsekin muutama vääntää ;)

Tarvikkeita kestovaippoihin aloin keräillä jo viime vuoden puolella, ja kaavoja on tulostettu ja saatu kavereilta monia. Hommasin myös Vaippailmiö-kirjan, jota voin suositella lämpimästi kaikille aiheesta kiinnostuneille, kattava ja visuaalinen tietopaketti.

Oma ompelukonehan miulta löytyy, ja anopin saumurin hain lainaan jo muutama viikko sitten. Nyt vihdoin oon vähän jopa ehtinyt ompelukoneenkin ääreen istahtaa, ja ensimmäiset testivaipat ovat valmiita! Hienoimpia uusia kangasostoksiani en tietenkään heti alkanut tuhota, vaan harjoittelin ensin omasta kangaskaapista löytyneillä paloilla. Vintistä löytyi kilokaupalla hyvin käyttökelpoisia kierrätysmateriaalejakin, kylläpä tuli ekologinen olo!

Aloitin saumuriin tutustumisen surauttelemalla muutamia erimallisia imuja, niitä kuvan alareunassa vasemmalla. Vanhat frotee- ja pellavapyyhkeet saivat uuden elämän. Yhteistyö lainakoneen kanssa ei ihan heti lähtenyt saumattomasti rullaamaan, mutta uskalsin kuitenkin kokeilla jo hivenen isompia haasteita eli erilaisia sisävaippoja.

Ylärivissä ensin vasemmalla Ottobren kaavalla vanhoista flanellipyjamanhousuista sekä keittiö- ja froteepyyhkeestä ommeltu tarrakiinnitteinen vaippa, sisäpintana sinistä coolmaxia. En tajua miten siitä tuli noin iso, koon piti olla 62-74 cm :D Flanellinen ulkopuoli on myös kahdessa oikeanpuolimmaisessa, näpsyllä kiinnitettävässä vaipassa, joiden kaavat piirsin Kissaluvsin ja Imsevimsen valmiista sisävaipoista. Ruudullisessa sisällä on puuvillapyyhettä ja kerrosten välissä froteeimua, kukallisessa sisällä myös flanellia ja erillinen, coolmaxilla päällystetty froteeimuläppä.

Ylärivissä keskellä se kaikkein hienoin, NB-kokoinen Mummut-kaavalla ommeltu sisätäyttövaippa. Sisäpintana bambufleeceä ja ulkopintana aitoa 60-luvun velouria suoraan mummon kangaskaapista, taatusti uniikki vaippa!

Eihän nämä nyt ihan täydellisiä ole läheltä katsottuna, kuminauhat saisi olla kaikki kireämpiä, ja sisäpuolia en edes kehtaa näyttää ettei uskottavuus mene. Mutta luulisin että nämä on ihan toimivia, ja käyttöön pääsevät varmasti vaikkei jokainen tikki just oikeassa kohdassa ole... Ja sitä paitsi nämä on kyllä aika söpöjä :P

Kunhan itsevarmuus (varsinkin tuon saumurin kanssa) vähän kasvaa, uskallan jo ehkä käydä käsiksi näihin ihanuuksiin:

Vasemmalla pul-kankaita ja oikealla joustofroteita, söpösiä vai mitä?

Jos ompelujälki ei kuitenkaan ala siistiytyä eikä kuminauhat kiristyä toivotusti, niin ei hätää! Kestovaippailuun tietenkin kuuluu oleellisesti (hahtuva)villahousut, ja niiden tekemisessä miun ei sentään tarvitse kysellä neuvoja ;) Josko tästä tarkoitusta varten haalitusta pyramidista muutamat vaippahousut tikuttais?

Ois vaan sitä aikaa... Mihin se menee? Oon muka työtön ja silti tuntuu et kädet on niin täynnä tekemistä 24/7, ettei edes bloggaamaan ehdi...

Kävyt maailmankartalle

Ehdinpäs kaikessa synttärihulinassa saada käpyohjeenkin valmiiksi deadlineen mennessä, seuraavaa Ullaa odotellessa!

Vois kyllä sisällyttää siihen uudenvuodenlupaukseen vielä kirjoneuleen treenaamisen, tasaisuudessa on parantamisen varaa...

Kone neuloo

Taas uutta opettelemassa, ja tällä kertaa siitä saa opintopisteitäkin :D Pitäiskö huolestua opetuksen tasosta kun tämä on ensimmäinen koulussa opittu uusi tekstiiliin liittyvä asia/tekniikka koko vuonna? Tietokoneohjelmien käyttöä ja kaiken maailman tuotannon suunnittelua riittää kyllä...

Uusi jakso alkoi, ja sen myötä neulesuunnittelun kurssi! Kymmenen opintopistettä, puolet neulesuunnittelua Kaledo Knit -ohjelmaa käyttäen ja puolet koneneulontaa, ei mikään minikurssi siis. (Mainittakoon että 40 työtuntia vastaa 1,5 opintopistettä.)

Koneneulonta alkoi perjantaina, ja se on ihan huippukivaa! Perehdyttiin ekalla tunnilla koneen saloihin, ja opeteltiin tekemään kaikkea pitsistä palmikkoihin ja laskoksiin :D Varsin nopeaa etenemistä.

On se jännä vehje! Huomatkaa ergonominen työasento:

Neuletta syntyy...

Aika hauska, eikös? Mm. Admiral Ombre -jämällä testailin, samalla josta syntyi kesällä Hederat.

Reilun kokoinen tilkku syntyi suunnilleen viidessä minuutissa, päättelyssä taisi mennä kauemmin kuin itse neulomisessa!

 VinkVink: Lellu laittoi kaheleissa alulle Ystävyyspeitto -tempauksen:

" Idea olis hyvin helppo. Jokainen, joka haluaa osallistua hyvän jakamiseen, niin neuloisi tai virkkaisi palasen Ystävyydenpeittoon. Lähettäisi sen minulle ja olisi näin mukana peiton arvonnossa.
Palanen saisi olla siis minkäkokoinen tahansa, mutta edellytyksellä, että vähintään 75 % on villaa. Minä yhdistelen niistä sitten sellaisen peiton kun tulee.
Palasen mukaan laitat vaan omat yhteystietosi, niin se riittää.
Palat tulisi olla minulla viimeistään 15.1. ja arvonta suoritetaan siten, että tieto voittajasta julkistetaan 14.2."

Lisätietoa ja osallistumisohjeet löytyy linkin takaa. Mie meinasin surautella näitä tilkkusia lisää ja lähettää sitten Lellulle :) Peittopaloja saa lähettää vaikka kaksikymmentä, mutta jokainen osallistuja saa silti vain yhden arvan ystävänpäivän koittaessa.

Tällaisenkin tein! Hihhii, pikaneulontaa :D

Alanvaihdos

Tänään vaihdoin puikot astetta järeämpiin työkaluihin!

Joku ehkä osaa jo kuvan perusteella arvata mistä on kyse: aloitin verhoiluopinnot kansalaisopistolla :)

Oon tainnu täällä aiemminkin mainita, että saatiin talokaupoissa mukana paljon kaikenlaista kalustetta, rojua ja tilpehööriä. Osa valittiin itse ja osa on löytynyt täältä remontin ja raikkoamisen yhteydessä. Ehdoton helmi yllättävien löytöjen joukossa olivat ikivanhan, romahtamispisteessä olevan pihasaunan/liiterin vintistä löytyneet kaksi 60-lukulaista nojatuolia. Yllättävän hyväkuntoinen tuolikaksikko siihen nähden, että olivat kenties vuosikausia odotelleet päivänvalon näkemistä siellä kostealla vinttiparvella. Hirveän pölyisethän ne tietysti oli, mutta mitään suurempia tuhoja ei istuimissa näkynyt ainakaan ulospäin (esim. rotanpesiä, niitäkin sieltä vintistä löytyi...)

Löytymisestään asti tuolit ovat odottaneet kiltisti milloin autotallissa, milloin kesähuoneessa talon emännän ehtimistä/jaksamista/halua ruveta opettelemaan uutta taiteenlajia. Hetki löi tänä syksynä, kun ilmoittauduin omalla kylällä järjestettävälle kurssille. Syksyn aikana kolmena viikonloppuna majoittaudun koulukeskuksen puukäsityöluokkaan ihmettelemään tuntemattomia työkaluja :D

Tästä lähdettiin liikkeelle aamukymmeneltä:

 

Satojen niittien, miljoonien pölyhiukkasten ja hiekanjyvien, yhden allergialääkkeen, kymmenien ruosteisten naulojen, kahdeksan juuttuneen ruuvin ja muutamien silmätippojen jälkeen tilanne oli tämä:

Voi riisuttua tuoli-raukkaa, varmasti palelee ilman takkia!

Takitus

Tässä on vaatekaappini neulehylly. Kaikki vasemman puoleisen pinon alinta valkeaa liiviä lukuunottamatta ovat itse neulomiani.

Suureksi hämmästyksekseni ja kauhukseni  huomasin, että viimeisin valmistunut iso neule, Neiti Talonmies, on tikutettu tammikuussa :O Mitä mie oon tehny koko vuoden? Suunnitelmia on ollut paljon ja lankoja löytyy sitäkin enemmän, mutta näköjään ei ole tullut aloitetuksi mitään. Miehelle kyllä neuloin sen saumattoman hybridin, mutten itselleni mitään huivia suurempaa...

Tämä erhe täytyy korjata pikimmiten! Mutta mitä sitä sitten alottais?

Providence hoodie Patons Classic Woolista, Waters Edge cardigan Drops Classic Alpacasta, Rocky Coast cardigan Cascade 220:sta vai Cria Frog Treen Pediboosta? En osaa valita :D Ehkä siksi ei oo tullut mitään aloitettua, liikaa ihania lankoja ja upeita malleja...

Jo joutui armas aika, ja kesätyö suloinen!

Tämän kouluvuoden viimeisen jakson loppuarviointi oli eilen. Homman nimi oli malliston suunnittelu ja malliston tuotteistamisen projektistudio. Suunnittelemaani lastenhuoneen sisustusmallistoon kuului salakkojen lisäksi mm. seuraavaa:

Keskinäinen

tyyny

Malli: Villaviidakko designs

Materiaalit: puuvillakangas, Pirtin Kehräämön hahtuvalanka

Tekniikka: nunohuovutus

Mettiäinen

vauvanpeitto/sylipeitto/matto/mikävaan

Malli: Villaviidakko designs

Lanka: Pirtin Kehräämön hahtuvalanka, kolmesta eri vyyhdistä

Menekki: 330 g

Puikot: 8 mm (reunukseen 10 mm)         

Tässä nämä tärkeimmät. Mallistoon kuuluu myös joitakin kala-aiheisia kuoseja, erilaisia tyynyjä ja peitteitä jne. Kaikkia tuotteita en sentään valmistanut, eikä niin ollut tarkoituskaan.

Mutta nyt on kouluvuosi ohi ja työkesä edessä! Ja millainen työ se onkaan, aijai <3

Tänään oli ensimmäinen työpäiväni, olen heinäkuun puoleen väliin saakka työharjoittelussa Kuopion Napissa ja Nauhassa, eli LANKAKAUPASSA! Ja löytyy sieltä toki niitä nappeja ja nauhoja, sekä lukematon määrä tarviketta ja tilpehööriä kaikenlaisiin käsitöihin. Ainakaan tänään homma ei vielä tuntunut ollenkaan työltä, meinasin unohtaa syödä lounasta ja lähteä kotiin ajallaan kun oli niin kivaa :D

Koska opiskelen muotoilualaa ammattikorkeakoulussa, työharjoitteluksi ei riitä pelkkä puotipuksun homma. Siksi olenkin kevään mittaan suunnitellut kolme neulemallia (okei, yksi niistä on virkkuumalli), joiden ohjeet ja mallikappaleet tulevat lähipäivinä esille liikkeeseen. Yksi näistä on aiemmin vilauttamani, myös Ullaan lähtenyt Kesän Lapsi -peitto. Muut mallit, huivin ja pikkulaukun, esittelen täällä myöhemmin ja niiden ohjeet tulevat todennäköisesti ladattavaksi myös Ravelryyn.

Kiirettä pitää loppuviikon: viimeisteltävien neuleohjeiden lisäksi pitäisi saada lauantaihin mennessä yksi juhlabolero valmiiksi. Saa nähdä kuin käy...

Saumaton hybridi

Vihdoin perjantaina valmistui kahden kuukauden ahkeroinnin tulos (--> valmistautukaa kuvatulvaan)!

Okei, saatoin neuloa kahden kuukauden aikana paljon muutakin, koska tämä loputon sileän neulominen alkoi aika ajoin tympiä ankarasti...

Miespaita

Malli: Seamless hybrid sweater with shirt-yoke by Elizabeth Zimmermann

Lanka: 7 veljestä armeijanvihreänä

Menekki: 545 g (rinnanympärys 102 cm)

Puikot: 4,5 mm Knit Pro

Tämä on ensimmäinen villapaita jonka olen tuolle miehekkeelle neulonut. Aika pitkään olinkin onnistunut sitä välttelemään, kun ollaan oltu yksissä kuitenkin yli puoli vuosikymmentä. Lapasia, sukkia ja pipoja olen sille tikutellut, mutta en paitaa. Miksikö? Miesten paidat on isoja. Ja tyyyyyyylsiä :D

Nyt ajattelette että nettihän on pullollaan toinen toistaan mahtavampia paitamalleja myös miehille, mikä pakko se on neuloa sitten täysin sileä paita? Siksi, että mies tarvitsi ja halusi nimenomaan sellaisen paidan, jota voisi käyttää tallilla mopoja ja autoja korjaillessa ja muita projekteja rakennellessa. Jos siis olisin tehnyt hänelle vaikkapa Johanneksen, olisin itkenyt verta kun väistämätön kauhuskenaario ovenpieleen repeytymisestä / öljyyn tahriutumisesta / hitsauskipinän polttamasta reiästä olisi toteutunut.

Samasta syystä myös lankavalinta on tuttu ja tylsä, eikä ainakaan lisännyt neulenautintoa vaikka väri onkin mainio ja sopii miehelle kuin nenä päähän. Miulla sattui olemaan muutama vuosi sitten hankittua saman värierän seiskaveikkaa tarpeeksi. Ja veikassa on kyllä se hyvä puoli että se kestää konepesun (ja jopa keittämisen, kokeiltu on!) hätkähtämättä tippaakaan. Siispä sen öljytahran ilmestyessä peli ei ole menetetty ;) Ja lankaa jäikin vielä sen verran että tulevien reikien ja repeytymien paikkaamiseen riittää materiaalia.

Saumattoman hybridin ohje löytyi Knitting Without Tears -kirjasta jonka sain kalakukkoneulojien jouluvaihdossa. Silmukkamäärät laskettiin ensin tulevan käyttäjän mittojen ja neuletiheyden perusteella. Paita neulottiin alhaalta ylös, eli ensin hihat ja vartalo-osa erikseen pyörönä, ja ne yhdistettiin sitten kaarrokkeen alussa. Kaarrokkeen alkaessa neulontakin muuttui huomattavasti mielenkiintoisemmaksi, ja paita valmistuikin sitten muutamassa päivässä. Zimmermanin kirjasta löytyi tällaiselle perusvillikselle neljä eri olkapäävaihtoehtoa. Valitsin shirt-yoken koska se vaikutti mielenkiintoisimmalta, ja arvelin että se istuisi miehekkeelle parhaiten.

Olkapäiden "satuloiden" reunat kyllä voisivat olla siistimmätkin. Ohje neuvoi nostamaan aina ensimmäiset silmukat neulomatta, mutta niin tehdessäni tuo kavennusketju röllötti reikäisenä joka suuntaan vaikka olisin kuinka kiristänyt silmukoita. Nyt tilanne ei ole niin paha, mutta ei tuo kyllä siisteimmästä päästä ole. No, eipähän ole reikiä.

Pari lyhyttä, silmukoitavaa saumaahan tuohon tuli, molempiin kainaloihin ja yksi pystysuunnassa tuohon niskan taakse. Pääsinpäs taas harjoittelemaan silmukointia, ja vielä siinä on kyllä treenamista ettei sauma kiristäisi. Tässä kuvassa silmukoitu kohta näkyy yhtenä aavistuksen kireämpänä kerroksena tuossa olan ja kaulan välissä:



Kuten kuvista näkyy, niin hyvähän tästä tuli. Mahtava. Just sopiva. Jos joku vika pitää löytää niin hihat on ehkä viitisen senttiä liian pitkät, mutta eipähän ranteet palele. Ja mieskin tykkäsi, tuolla se puuhailee ulkona uudessa villapaidassaan <3

Tämä paita on sekä kahelin aakkoshaasteen E-kirjaimeni (Elizabeth Zimmermanin paita) että uudenvuodenlupaukseni maaliskuun uusi tekniikka

Tässä kuussa en sitten saanutkaan muuta aikaiseksi tämän paidan lisäksi kuin Daybreakin. Mutta sainpahan kulutettua 647 g lankaa, jes! Alkaa seiskaveikkavarastokin pikkuhiljaa käydä vähiin. Ja lankalakko on pitänyt! Vielä 152 päivää jäljellä ;)