keskiviikko 20. joulukuuta 2017

Bää! sanoi suomenlammas

Blogini pitkäaikaisemmat lukijat ehkä muistavat, että tasan neljä vuotta sitten valmistuessani muotoilijaksi, suunnittelin opinnäytetyönäni asustemalliston suomenlampaan villasta. Työssä perehdyin myös nimenomaan suomalaisten lampaiden historiaan ja villan erityisominaisuuksiin. (Blogipostaus aiheesta, klik.)

Arvaattekin siis, että ilahduin suuresti saadessani kustantajalta arvosteltavaksi opuksen, joka pureutuu minulle niin tuttuun ja rakkaaseen aiheeseen!


Sanna Vatasen uusin teos käsittelee kotimaisia lammasrotuja, ja niiden villan käsittelyä ja käyttöä. Kirja alkaa tiiviillä tietopaketilla lammasroduista ja villantuotannosta, jonka jälkeen tulevat työohjeet jaettuna kategorioihin: neuleet, virkkuutyöt ja huovutus.

Teos on hyvin visuaalinen, Sami Revon upeat kuvat höystävät faktaosioita ja neuleohjeita kodikkaasti. Varsinkin kuvat lampaista ja itse villasta ovat niin pehmeänsävyisiä ja eläviä, että lukijan tekisi mieli upottaa kätensä pehmeään villakiharaan.



Kirjasta löytyy paljon simppeleitä ohjeita: sukkia, lapasia, päähineitä, sisustustuotteita ja jokunen takkikin. Sanna Vatasen tyyli on tunnistettavissa, mallit ovat yksinkertaisia ja ajattomia, joten käytetyt materiaalit saavat pääroolin.



Minua ilahdutti runsas huovutettavien ohjeiden määrä ja monipuolisuus, tähän aikaan vuodesta mikään ei pidä vilua paremmin loitolla kuin pulleat villatossut!


Bää! varsinaisesti ole suunnattu kokeneille neulojille, mallit ovat sen verran helppotekoisia. En löytänyt kirjasta varsinaisesti mitään ihan uutta ja mullistavaa tuotetta. Sain kuitenkin muutamia kivoja ideoita, ja inspiraatiota roppakaupalla! Voin siis suositella kirjaa vaikka joululahjaksi kaikentasoisille neulojille, varsinkin kotimaisuudesta ja luonnonmukaisuudesta kiinnostuneille.


Mielestäni kirjan mielenkiintoisin osuus oli alkupään lammastietopaketti, vaikka asia olikin miulle tuttua opinnäytetyöni ansiosta. Olen iloinen, että näin kaunis teos on ilmestynyt juuri nyt, Suomen juhlavuonna, muistuttamaan meitä tästä mahtavasta lähivillasta ulottuvillamme.

maanantai 27. marraskuuta 2017

Twistaten

Pehmeän harmainen alpakkapaita valmistui juuri sopivasti ensilumien leijaillessa taivaalta marraskuun alkupäivinä.


Let's twist again!

Malli: Hiplee / Anna Johanna, Kalakukkoneulojien neuleklubi 2017
Lanka: Drops Alpaca (100 % alpakkaa) + Lion Brand LB 1878 (100% villaa),
neulottu kaksinkertaisella langalla
Menekki:  612 g  kokoon M2
Puikot: 5 & 4,5 mm Knit Picks

Hiplee-paidan ohje oli kalakukkoneulojien neuleklubin lokakuun ohje, mutten ihan ehtinyt saada sitä lokakuun puolella valmiiksi, kun muut kiireellisemmät projektit ajoivat ohi (taas niitä joita nähdään vasta kuukausien päästä...). Paidan ohje tulee tammikuussa ostettavaksi Ravelryyn.


Nopeaa neulottava paksuilla puikoilla tämä paita kyllä oli, rento perusmalli twistillä (=meinaan kierretyillä silmukoilla, koko pannahisen paita!). Paras yksityiskohta Hipleessä on etukappaleen keskelle sijoitetut raglanlisäykset: kerrankin paita josta tietää heti mien päin se kuuluu vetää päälle!

Vähän hirvitti  (twistauksen lisäksi) tuo korkea kaulus. En ole ikänäni neulonut poolokaulusvillapaitoja, sain niistä yliannostuksen 2000-luvun alussa yläasteella, kun ne olivat muodissa ja joka teinin päällä. Onneksi Hipleen kaulus on rennon letkeä, ja sitä voi käyttää myös tälleen taittamatta rennosti.


Tavoilleni uskollisesti aloitin paidan langasta, jota ei ollut tarpeeksi. Ohutta, hiilenharmaata kartiovillaa Ameriikoista kyllä riitti, mutta alpakan kanssa oli toinen tilanne. Halusin käyttää tästä vauvanhaalarista ylijääneet kauniin siniharmaat alpakat pois. Alusta asti oli selvää, etteivät pari jämäkerääni riittäisi koko paitaan, ja löysin kuin löysinkin eräästä nimeltämainitsemattomasta, myös lankoja myyvästä nettikirjakaupasta samaa sävyä ja laitoin tilauksen vetämään jo ennen kuin loin silmukat paitaa varten.

Kuinka ollakaan, langat seikkailivat ties missä väärissä lähetyspisteissä niin kauan, että kärsivällisyyteni loppui ja ostin työpaikkani lähilankakaupasta, Kuitukeijusta Joensuusta neljä kerää hiilenharmaata alpakkaa saattaakseni paitani loppuu. Voi olla, että neule olisi kauniimpi kokonaan hiilenharmaasta neulottuna, mutta katsokaa nyt miten kaunis neulepinta kaarrokkeessa on! (Etsi myös kuvaan piiloutunut täydellinen lumihiutale.)


Olen oikein ihastunut tähän suloisen lämpimään villapaitaani, vaikka se onkin hieman väljempää mitoitusta kuin yleensä tykkään käyttää. Mutta tarvitseehan joka tyttö kunnollisen rentoilupaidankin, eikös?


Kiitos työkaverilleni kuvista, ne on otettu alkavassa lumisateessa Huopaliike Lahtisen pihassa Jämsässä, kun olimme kotimatkalla Tampereen kädentaitomessuilta. Jotain villaista ja jouluista saattoi sieltäkin tarttua mukaan...

perjantai 17. marraskuuta 2017

Päivä Taitokadulla


Ensimmäinen päivä Kädentaitomessuista takana, ja huhhuijjakkaa että oli hauskaa!

Olen siis tänä vuonna ensimmäistä kertaa messuilla töissä, ja tämä messuilu ei olekaan mikään ihan pikkuinen rojekti: keskiviikkona ajettiin Joensuusta tänne Tampereelle, torstaina rakennettiin messuosasto, ja nyt sunnuntaihin asti saadaan heilua ja haastella täällä Taitokadulla. Tästä johtuen en itse ehdi itse kokonaisvaltaisesti kierrellä messuilla tarjontaa katsastaen, vaan enimmäkseen pyörin täällä A-hallissa.

Taitokadulla Taitoyhdistykset ympäri Suomen esittelevät tekniikoita ja tuotteita, ja monessa paikassa voi osallistua myös työpajoihin ja katsella työnäytöksiä. Meidän osasto on kulmapaikalla kadun päässä, ja näyttää tältä:


Taitokadun puolivälissä sijaistee Taitolava, jossa on ohjelmaa pitkin päivää työnäytösten muodossa. Siellähän miekin sitten kertoilin iltapäivällä magic loop -tekniikasta, eli sukkien neulomisesta pyöröpuikolla kaksi yhtä aikaa, ja vieläpä kärjestä aloittaen.

Virittäydytään taajuudelle...


...ja sitten neulotaan! 


Unohdin siinä jännityksessä esitellä itseni aluksi, mutta kun alkuun pääsi niin siitähän se homma alkoi sujua vanhalla rutiinilla (olenhan opettanut magic loopia useilla kursseilla aiemminkin, en tosin ennen näin valtavalle, liikehtivälle yleisölle). Tarkoitus oli esitellä tekniikkaa 20-30 min, mutta miulla ei ollut kelloa ja taisin jorista siinä lavalla lähemmän kolme varttia :D


Huominen työnäytös meneekin sitten varmasti jo vanhalla rutiinilla, pääsen klo 12.30 taas lavalle looppaamaan. Suunnittelin ihan tätä tilaisuutta varten pyöröpuikolla kärjestä aloitettavan sukkamallin, Santran.


Santra

Malli: Santra -sukat / Emma Karvonen (mie!), Taito Pohjois-Karjala
Lanka: Teetee Halti (80 % villa, 20 % polyamidi) punaisena
Menekki: 60 g kokoon 39
Puikot: 2,75 mm Knit Pro

"Perussukat" pienellä twistillä: Kärki ja lyhennetyin kerroksin neulottu kantapää ovat aina oikeaa, samoin leveät pystypaneelit. Malli sopii hyvin myös kirjavalla langalla neulottavaksi, tänään messuilla just neuloskelin vihreänkirjavia sukkia. Ja aika hyvin istuvat jalkaan vaikka itse sanonkin, täytyy ehkä neuloa nämä myös omaan käyttöön ;)

Sukkien ohjeen saa printtinä Taito Pohjois-Karjalan osastolta T15 lankojen tai puikkojen oston yhteydessä.


Nyt nukkumaan että jaksan herätä huomenna taas uuteen messupäivään, Taitokadulla nähdään!

tiistai 31. lokakuuta 2017

Ruutuja päähän ja pakkaseen

Uusi Ullaneule on ilmestynyt, ja se sisältää mm. Tiina Kuun uusimman kirjolapasohjeen sekä Distant Knitterin legendaarisen Käänteisen päivitetyn version.

Pitkästä aikaa Ullan virtuaalisivuilta löytyy myös miun suunnittelema pääasia, palmikonkiertoja ja sileää nurjaa yhdistävä Ruudukopipo, johon mahtuu piiloon muhkeampikin kampaus.


Palmikkoruudut

Malli: Ruudukkopipo / mie ite, Ulla 2/2017
Lanka: Katia Peru (40 % villaa, 40 % akryylia, 20 % alpakkaa)
Menekki: 97 g ohjeenmukaiseen pipoon, päänympärys noin 55 cm
Puikot: 5 & 6 mm Knit Pro

Suunnittelin Ullaan kaksi vuotta sitten myös pääasian tästä samasta langasta, Katriina-pannan. Peru onkin omiaan juuri päätä lämmittämään, se on mukavan muhkea ja sopivan pörheä, eikä akryylisyys ole käsinkosketeltavissa.

Tykkään tehdä neuleet loppuun asti: kuvioneuleen on vaihduttava joustimeen saumattomasti, palmikoiden täytyy virrata sulavasti, ja niin edelleen. On uskomattoman ärsyttävää, jos neuleohjeessa on porrastuksia, epäloogisuuksia tai töksähdyksiä mallineuleesta toiseen siirryttäessä tai muotoiluja tehtäessä. Tässä pipossa toteutin perfektionismiani päälakikavennuksissa, ja ne ovatkin lempiasiani Ruudukkopipossa.


Ohje on kyllä aikuisen pipoon, mutta mallipäitä ei ollut saatavilla kuin kahdeksanvuotiaan tyttären muodossa. On sillä onneksi jo ihan aikuisen kokoinen pää, 55 cm suunnilleen.

Rupesin jo neulomaan itselleni omaa Ruudukkopipoa tiilenvärisestä Pohjan Akasta, koska havahduin pakkasten saavuttua välittömään punaisen pipon puutteeseen. Vähän piti säätää mallikerran toistojen kanssa ohjetta ohuemman langan vuoksi, katsotaan tuleeko sutta ja sekundaa vai juuri passeli pipo!


P.s. Seuraavassa postauksessa taannoisen pienen kisan päätös ja valmis villasukanvarsituote ;)

sunnuntai 1. lokakuuta 2017

Keltainen leimu


On taas tullut aika aloittaa blogipostaus samoilla sanoilla, joita olen käyttänyt viimeisenä kahdeksana vuonna aina näihin aikoihin blogia päivittäessä: Syksy, jokaisen neulojan lempivuodenaika on taas täällä!

Kalenterin lehti kääntyi juuri lokakuulle, ja yhä pimeämpiä ja kylmempiä aikoja kohti mennään. Sehän on yksinomaan hyvä asia, koska neuleille on taas kunnolla käyttöä.

Pari viikkoa sitten sain kuvattavaksi kauniin kälyni, kun uudesta kaulurimallista oli napsittava todistusaineistoa:




Syysleimu

Malli: Syysleimu -kauluri / Emma Karvonen, Kalakukkojen neuleklubi
Lanka: Punta Yarns Merisoft solid (100 % merinoa) auringonkeltaisena
Menekki: 80 g
Puikot: 5,5 mm Knit Pro


Suunnittelin tämän nopeasti neuloutuvan kaulurin Kalakukkoneulojien neuleklubia varten. Neuleklubi pyörii tämän vuoden ajan, ja joka kuukausi on ilmestynyt uusi, klubia varten suunniteltu neulemalli jonkun savolaisen tai savolaismielisen neulojan/neulesuunnittelijan puikoilta. Ohjeet ovat vain klubilaisten käytössä kolme kuukautta ilmestymisestään, jonka jälkeenne tulevat kaikkien saataville joko ilmaisina tai maksullisina. Tämä Syysleimuksi nimeämäni kauluri on syyskuun ohje, kirkuvan keltainen vaikka oikeat syysleimut taitavat olla lähinnä pinkkejä tai violetteja. 

Yleensä kuukauden ohje ilmestyy osallistujien sähköposteihin heti kuun alkupuolella, mutta elokuun ohjeen julkaisun venyttyä syyskuun puolelle, päätin siirtää kaulurini ohjeen julkaisua antaakseni tilaa edelliselle neuleelle. Syysleimu julkaistiin siis 22.9. Paksusta langasta kauluri on rivakkaa, joskin mielestäni mielenkiintoista neulottava kuviopintansa ansiosta, joten noheva neuloja saa sen kyllä yhden leffan aikana valmiiksi.



Punta Yarnsin Merisoft on suloisen pehmoinen, yksisäikeinen merinolanka. Tämä yksittäinen kerä oli pyörinyt lankavarastossani jo jokusen vuoden, kerittykin se oli joten olin kaiketi siitä aikonut neuloa jotain. Onneksi en ollut toteuttanut suunnitelmaani, sillä tähän projektiin merisoft sopi kuin nenä päähän.

Kaulurin korkeus on vajaat kolmekymmentä senttiä, ja se kapenee kevyesti ylöspäin, ylettyen kuitenkin suojaamaan myös leukaa. Ajattelin tästä sellaista monikäyttöistä mallia, että sopisi niin villakangastakin kuin lenkkeilypusakankin alle. Olen ihan tyytyväinen lopputulokseen, joskin olen vielä kahden vaiheilla, vielä pidänkö tämän itselläni vai lahjoitanko eteenpäin.



Lokakuun ohjeena kalakukkojen neuleklubissa ilmestyi Neulistin suunnittelema Hiplee -paita, ja ai että miten hiplee se onkaan! Vilkaiskaahan vaikka Missä neuloimme kerran -blogista.

keskiviikko 20. syyskuuta 2017

Palmikoimisen taito

Kolahtiko postiluukkuusi tänään uunituore Taitolehti?


Miulle kolahti, tai oikeastaan hyökkäsin lehden kimppuun jo töissä. Oli nimittäin kiire päästä näkemään jo viime talvena suunnittelemani asustesetti, kuvattuna ja painettuna!

Ja sieltähän ne löytyi, ihan viimeisiltä sivuilta...





Suunnittelin siis palmikkoisen pipo-ja-lapaset -setin, materiaalinani Kässäkerho Pompomilta saatu muheva portugalilainen villalanka Beiroa. Yksi sadan gramman vyyhti riitti aikuiselle sopiviin lapasiin ja pipoon, ja vielä jäi pieni keränenkin jäljelle! Ennennäkemättömän riittoisa lanka...


Lapaset ovat palmikoiden osalta toistensa peilikuvat, ja pipon etuosassa kulkee sama palmikkopaneeli. Peukalokiila on tuttu miun Roosa Ruusu -kämmekkäistä ja Kevätruusu -lapasista, eli kiilalisäykset on sijoitettu peukalokiilan keskelle. Ohje on pitkä muttei kovin vaikea, ja kolmella ja neljällä silmukalla tehtävät palmikonkierrot on helppo pyöritellä ilman apupuikkoakin.

Varmaankin ohjeen pituudesta ja kaavioiden suuresta määrästä johtuen Taitolehdessä oli vain yhdet (erittäin hyvät, Jonna Hietalan Skotlannissa nappaamat) kuvat neuleista. Ylläolevaa informatiivisempaa kuvaa miullakaan ei nyt taida olla piposta tarjolla, koska pipo on jo kuukausia sitten kulkeutunut käsistäni lehden toimituksen kautta eteenpäin. Lapaset sen sijaan olen neulonut uudelleen hiljattain, sekä testatakseni ohjetta eri langalla, että neuloakseni lupaamani lahjontalapaset ystävälle.


Mariannes Mittens

Lanka: Lankavan Alli (75%villa 25%kukatiesmiä) punaviolettina
Menekki: 74 g
Puikot: 4,5 mm Knit Pro koivuiset


Hyvin toimi malli ihan perusedullisen langankin kanssa, tosin menekki oli grammamääräisesti huomattavasti isompi kuin Beiroalla neulottaessa. Yksi sadan gramman kerä Allia ei siis riittäisi koko settiin.

Lapaset ja pipo löytyvät myös Ravelrysta, pian sinne ilmestynee testineulojien sieviä versioita :)


Kylläpä on nyt vapautunut olo, kun ohjeet on vihdoin ulkona. Julkaisusta oli nimittäin sovittu jo helmikuussa. Niin se vuosi pyörähtää painetun median maailmassa, nyt onkin sitten työn alla jo ensi vuoden jutskat ;)

torstai 7. syyskuuta 2017

Puikoilla, koukulla ja puilla (ja pieni kisa!)

Elän eriskummallista aikaa. Teen nyt päivittäin enemmän käsitöitä (ja käsillä töitä) kuin ikinä ennen elämässäni, ja samalla käsityöblogini on hiljaisempi kuin ikinä sen olemassaoloaikana. Elokuu oli ensimmäinen kuukausi kahdeksaan ja puoleen vuoteen (!), kun en ehtinyt blogata ollenkaan. Vähän masentavaa, kun hirveästä työmäärästä huolimatta bloggausmateriaali puuttuu.

Tämä paradoksaalinen tilanne johtuu tällä hetkellä siitä, että työn alla on kesän mittaan ollut ja on edelleen useita sellaisia neuleita, joita ei passaa esitellä eikä edes vilautella ennen ohjeiden julkaisua. On miulla puikoilla useita "huvin vuoksi" -projektejakin, ja niitä onkin sitten niin useita (äkkiä laskettuna kolmet sukat, tunika, pari peittoa, huivi ja lapaset), että kun ei osaa keskittyä yhteen vaan neuloo vähän sitä ja hieman toista, mikään ei ikinä valmistu. Tour de Sockin kelkasta putosin jo viikkoja sitten, hyvä kun muistin enää koko kisan olemassaoloa kahden ensimmäisen sukkaparin jälkeen. Noh, meni sentään rahat hyvään tarkoitukseen.

Koska mitään ei ole valmiina, kuvailin bloggauksentuskassani keskeneräisiä töitä. En tosin niitä kaikkia, koska osa on hyshys-laatuisia, ja osa täysin mielenkiinnottomia.

Päivätyössäni opastan Taitokeskuksella Joensuussa asiakkaita kutomaan, ja lisäksi kahtena iltana viikossa opetan kansalaisopiston kutomapiireissä täällä Tuusniemellä kudontaa. Sehän ei riitä mihinkään, vaan pitihän omat kangaspuutkin saada pitkästä aikaa kokoon ja uutta mattoa työn alle!

Monta vuotta jo olen haaveillut kirkonkaarimaton kutomisesta, ja sellaisen loimenhan mie nyt kääräisin puihini. Kirkonkaari tai holvikaari on kansanomainen sidos, sitä kudotaan kolmella sukkulalla ja polkusia on neljä.  Loin 17 metrin loimen, joka pitäisi nyt saada kudottua ennen lumentuloa. Kangaspuut on koottu nimittäin meille yläkertaan kesähuoneeseen, jossa ei ole lämmitystä. Vähän viileää siellä on jo nyt, mutta hetken kun paukuttaa niin jo tulee lämmin! Paukutusaika on vaan vähän vähissä, lapset nukkuvat viereisessä huoneessa joten ilta-aikaan työskentely ei onnistu, ja kaikki muut ajat suunnilleen olen töissä katsomassa kun muut kutovat. Ruaaaah.


Nytkin tätä kuvaa katsellessa tekis mieli karata yläkertaan kutomaan, mutta ipanat ovat jo unten mailla... Värit tässä ensimmäisessä koematossa on lähes samat kuin alkukesästä kutomassani sokeripalamatossa, tämä onkin tulossa sen tilalle eteiseemme.

Sitten niihin esittelykelpoisiin keskeneräisiin neuleisiin:



Edessä isoin ja ihanin, ja samalla raastavin neuleeni, Ujo -mekko Laine Magazinen kakkosnumerosta. Helmassa jo ollaan menossa, kohta saan aloittaa taskut. Lanka on ihanaisen lampaista Louhittaren Luolan Kytöläinen II:sta värissä munakoiso, neulefestareilta hankittua.

Mikäkö tässä sitten on raastavaa? No se, että lanka aiheuttaa miulle allergisia silmäoireita aina pienen hetken neulomisen jälkeen. Olen neuloskellut tätä mekkoa heinäkuusta asti pikkupikkuisen kerrallaan, jos neulon enemmän kuin 30 min, en enää näe mitään. Mikäli olisin ollut älykäs, olisin pessyt langat jo vyyhdillä ennen neulomisen aloittamista, mutten näin tehnyt koska en uskonut, että värjätystä langasta voisin saada oireita. Rakastan rasvaisia lammaslankoja, ja on kyllä taito saada lankaan näin vahva väri ja säilyttää samalla se lampaan tuntu. Neulon tämän kyllä loppuun tälle syksylle vaikka sukelluslasit päässä, ja valmiin mekon pesen sitten erittäin hyvin ennen käyttöönottoa.

Seuraava ylemmässä kuvassa esiintyvä, hiljattain aloitettu neule on Walk on the Moon -huivi, johon olen ostanut valmispakkauksen eli kitin viime vuoden Kierot Puikot -retriitillä neulojaystävältä. Pakkaus sisältää kolme kerää Wollmeise lacea ja huiviohjeen, ja se soljuu puikoilla kuin tanssi! Tai soljuisi, jos joskus ehtisin sitä neuloa. Ehkä jouluksi valmista?

Virkatussa korissa lepäilee ensimmäinen jämälankapeiton pala, olen aloitellut omaa versiotani Coziest Memory -peitosta, jota kaikki tuntuvat kaikkialla neulovan. Tässä on uuden ikuisuusprojektin ainekset, ehkäpä valmista juhannukseksi 2020?

Ja lisää palasia, nämä varmaan on helppo tunnistaa?


Lähdin Kalevala CAL -peiton virkkaukseen mukaan (oman mielenkiinnon lisäksi) siksi, että meillä töissä pidetään syksyn ajan kerran viikossa tämän projektin tiimoilta virkkauskahvilaa. Kahvilassa on vertaistukea tarjolla ja käsityöneuvoja paikalla auttamassa ongelmakohtien yli. Miusta se on ihan hyvä lähtökohta, että itse osaisin ensin virkata palat, ennen kuin yritän auttaa siinä muita :D

Tässä projektissa olen sentään lähes ajan tasalla, tähän mennessä ilmestyneistä neljästä palasta olen saattanut valmiiksi kolme. Lankoina miulla on paksuja villasekoitteita: Allia, Lykkeä, Villeä, ja kaapin perältä löytyneet viimeiset seiskaveikan jämät. Onnistuin pidättäytymään riemunkirjavan peiton virkkauksesta, ja valitsin väreiksi lämpimiä punaisia, pinkkejä ja ruskeita, sekä valkoisen raikastamaan kokonaisuutta.

***

Päätetään tämä epätoivon siivittämä postaus sopivan epätoivoiseen projektiin, joka on ollut miulla työn alla jo lähes neljä vuotta. Sain jokunen vuosi sitten (ehkä syksyllä 2013?) idean tehdä peiton vanhojen, puhkikuluneiden villasukkien varsista. Sukathan kuluvat yleensä puhki kannasta tai päkiästä, mutta varret ovat yhä hyvässä kunnossa. Havaitsin piakkoin, etten pelkästään oman perheen rikkoutuvia villasukkia keräämällä saisi peittomateriaaleja kasaan edes kymmenessä vuodessa, joten ilmaisin neuleystävilleni ottavani vastaan rikkinäisiä villasukkia.

Sainkin keväällä 2014 retriitissä valtavan kassillisen toinen toistaan hienompia, reikäisiä sukkia. Ideani oli pestä kaikki sukat kuudessakympissä, jotta ne varsinkin puhdistuisivat, mutta myös tiivistyisivät ja ehkä vähän huopuisivatkin, jotta peitosta tulisi mukavan lämmin. Tässä kohtaa tein kuitenkin valtavan virheen: osa saamistani villasukista oli nimittäin lahjoitettu eläinkodeista, ja vaikka ne olivatkin puhtaita, niiden sisäpuolella salamatkusti mukana pesukoneeseeni suuret määrät lyhyttä kissan- ja koirankarvaa. Voitte ehkä kuvitella järkytykseni, kun pesuohjelman loputtua huomasin, että karvat olivat huopuneet kiinni osaan neuleista, ja tehneet niistä täten miulle käyttökelvottomia. Yritin aluksi harjata ja nyppiä karvoja pois, mutta se osoittautui hyvin pian turhaksi työksi. Tilkut saivatkin silloin jäädä pusseissaan lepäilemään pariksi vuodeksi vinttiin, niin paljon miuta silloin tämä takaisku kismitti.

Kaikki sukat eivät kuitenkaan onneksi olleet karvoja imeneet, ja niistä joskus viime vuonna leikkasin ja saumurilla huolittelin valmiita tilkkuja. Jostain syystä projekti jäi taas seisomaan, kunnes nyt elokuussa kaivoin sen esille ja istuin tovin jos toisenkin sommittelemassa lappusia erilaisiin ryhmiin ja muodostelmiin. Alkuperäisen tarkoituksen mukainen peitto alkoi kuitenkin tuntua saavuttamattomalta ajatukselta hyvin pian, tilkkuja kun ei ollut tarpeeksi. Ompelin ne kuitenkin neljäksi eri levyiseksi soiroksi (soirojen pituudet 120-180 cm), ja päässä pyörii ajatuksia raheista, kasseista ja ties mistä, mutta vielä ei ole lamppu syttynyt, mitä kummaa mie näistä teen?



Nyt jos joku jaksoi lukea tänne asti, seuraa se otsikon lupailema kisaosuus:

Ehdottakaa miulle, mitä mie näistä neuletilkuista teen!

Sen ei tarvitse olla suoraan noista soiroista valmistettu, toki plussaa on jos saan käytettyä työhön koko satsin. Se, joka kommenttiboksissa kertoo parhaimman idean (eli sen jonka haluan sitten toteuttaa), saa postissa suklaata ja sukkalankaa. (Jättäkää sähköpostiosoitekommentin mukaan, mikäli yhteydenotto ei googlen profiililla onnistu.)

Ja miulta löytyy myös pussillinen huopuneita neuletilkkuja lemmikinkarvoilla höystettynä, jos sen joku haluaa niin saa heti paikalla postia ihan iliman eestä.

maanantai 31. heinäkuuta 2017

Sukkakisan starttihait

Tour de Sock, vuoden odotetuin sukanneulontakisa on taas alkanut. Olen mukana toista kertaa, kuopiolaisten kalakukkoneulojien rentoilujoukkueessa. Tiimimme motto on: "suatanpa neuloa tai sitten en". Eli neulotaan jos huvittaa, tyhmiä malleja ei oo pakko neuloa eikä kukaan suutu :D

Kisan ensimmäinen etappi on jo neulottu, ja toinen on hyvässä vauhdissa. Eka malli oli ihan jees (eli ei liiallista kikkailua) joten lähdin puikot suihkien matkaan kun sopiva hetki tuli. Miun suihkiminen tosin ei ollut mitään verrattuna useisiin satoihin muihin kilpailijoihin, saavutin peräti sijan 424.


TDS Stage 1: Huihai

Lanka: Hopeasäie Basic värissä Sade sekä
Roosa Nauha sukkalanka possunvärisenä
Menekki: 66 g S-kokoon
Puikot: 2,5 mm Knit Pro

Alkuun sukkamalli vaikutti suorastaan pelottavan simppeliltä, kärkialoitus ja hauska hainevä-mallineule. Mutta kuten Tour de sockissa yleensäkin, oli tässäkin mallissa jotain ylimääräistä ja lähes järjetöntä hässäkkää odotettavissa, kuten kuvasta näkyy. Ei tehty jälkijättöistä kantapäätä, vaan jälkijättöinen varsi. Toooodella järkevää. Tämä piti tietenkin todistaa tuomareille ottamalla välivaiheesta kuva, kun sukat näyttivät neulotuilta piirakoilta:  


Pöljää neulontajärjestystä lukuun ottamatta sukat olivat sujuvaa neulottavaa. Jouduin tosin purkamaan varresta yhden mallikerran, kun luin ilmeisesti ohjetta väsyneenä väärästä kohdasta tai väärinpäin.

Sukat sain kuvattua vain näin tylsästi litteänä, koska tämän loisteliaan rakenteen ansiosta sukat eivät mahdu miun jalkaan, vaikka neuloin sallittuja lisäkerroksia antamaan kantapäälle lisää korkeutta. Varsi ja jalkaterä sopivat kyllä mainiosti, mutta kantapään kohdalta kiristää kuin hirttosilmukka.


Langaksi nappasin helposti saatavilla olevat keräset eli edellisen postauksen huivin jämät, Hopeasäiettä ja Roosa Nauha lankaa. Kuvittelin saavani Hopeasäikeen käytöstä kisaan sponsoripisteitä, mutta se olikin juuri ehtinyt poistua sponsorilistalta ennen kisan alkua. Mutta oli se ihana väri, ai että. Lanka loppui kaksi kerrosta ennen aikojaan, jatkoin jollakin sinisävyisellä jämällä loppuun.


Seuraava etappi kisassa alkoi viime tiistaina, ja päättyy jo kolmen päivän kuluttua. Olen siinä jo auttamattomasti jäljessä, mutta malli on niin upea, että nämä kyllä neulon riemusta kiljuen loppuun vaikka viikon muita jäljessä.

keskiviikko 12. heinäkuuta 2017

Festarilakana

Kesän odotetuin viikonloppu on nyt takanapäin, ja ai että se olikin just niin mainio kuin olla saattaa! Jyväskylän kesän neulefestarit 2017 oli täynnä neuleystäviä, kursseja, lankaa, herkkuja, ja vielä vähän lankaa, Toivola vanha piha suorastaan pursuili toinen toistaan houkuttelevampia ihanuuksia.






Huomioita lankamarkkinoilta:
- Sukkalankut näyttävät nousseen hitiksi, niitä oli herkullisesti esillä useamman kotimaisen värjärin pöydällä
- Useammalta myyjältä löytyi myös mohairsilkkiä tai muuta pörhelöistä lankaa, viime vuonna ei tod ollut! Varsinkin seuraavan kuvan Louhittaren Luolan Auterettaret (alpakkasekoitepörhinkäiset) jäivät vähän kutkuttelemaan...
- Kaikenlaiset gradientit pitkillä liu'uilla näkyivät olevan myös kovassa huudossa, ja niitä pompahteleekin jatkuvasti esiin festariostoksia esittelevissä instagram-kuvissa.

Miun festariostokset olivat tänä vuonna varsin maltilliset, niitä pääsee katselemaan blogin oikean sivupalkin kautta instagram-tililtäni, käytän nimimerkkiä emmakar.


Neulefestareita varten täytyy tietysti neuloa varta vasten jotain uutta!

Tapani mukaan mie olin ajoissa liikkeellä neuleineni, eli päättelin virallisen festarineuleeni langat edellisenä iltana, ja pingotin sekä kuivatin sen kuumassa saunassa. Ja kylläpä olikin aamulla sileä ja kuuma :D


Summer Shlanket

Lanka: Roosa Nauha sukkalanka vaaleanpunaisena, Hopeasäie Basic sinisävyisenä,
Itse värjätty kirjava sukkalankku, Lanitium ex Machina perussukkalanka värissä Dragonfly,
sekä Väinämöinen värissä Daalia
Menekki: 360 g
Puikot: 4 mm


Uskaltauduin pitkästä aikaa osallistumaan mysteerikalisteluun, kun tämä Joji Locatellin suunnitteleman huivin neulonta ajoittui niin sopivasti ajalle ennen festareita: ohje julkaistiin viidessä osassa, joista viimeinen noin kuukautta ennen festareita kesäkuun puolivälissä. Arvelin ehtiväni tikuttaa huivin valmiiksi ennen asettamaani deadlinea, ja täten päästä huivin kanssa morjenstamaan sen suunnittelijaa Jyväskylään. Ja onnistuin kuin onnistuinkin!


Huivin nimi Starting Point eli "aloituspiste" on sikäli ovela, että äkkiseltään on vaikea nähdä mistä huivin neulominen on aloitettu. Ei suinkaan huivin keskeltä, kuten voisi helposti arvata, vaan huivi aloitettiin samanaikaisesti molemmista päistä, ja ohjeen viimeinen osa yhdisti nämä kaksi täsmälleen samanlaisiksi neulottua kappaletta. Ovelaa! Tosin oli aika ajoin hieman turhauttavaa neuloa sama ohjeen osa aina kahdesti...

En muista olenko ikinä neulonut mitään näin isoa asiaa, joka ei olisi peitto! Tämä on oiva malliesimerkki "shlanketista", eli blanketin ja shawlin välimuodosta.


Mysteereihin värien valinta on mielestäni se paras, mutta samalla kamalin osa. Kun ei tiedä mitä tuleman pitää, saattaa värivalinta mennä täysin metsään (kuten edellisen kerran miulle kävi mysteerineulontaan osallistuessani). Tähän maliin värejä piti osata valita peräti viisi, ja nyt onneksi onnistuin ihan mukavasti, joskin festareilla näin monta hienompaa huivia kuin omani! Katsokaa vaikka:


Kuvassa takarivissä oikeanpuolimmaisena itse suunnittelija, joka oli saapunut Jyväskylään opettamaan useita kursseja viikonlopun aikana. Itse osallistuin Approach to Sweater Design -kurssille, jossa Joji opetti meille mm. kokosarjoitusta ja kertoi omasta neuleidensuunnitteluprosessistaan. Kurssin jälkeen piti tietysti kiitokseksi kääräistä Joji hänen suunnittelemansa huivin lämpimään syleilyyn!


Osallistuin myös haastavalle Nancy Marchantin Grab Bag of Brioche Techniques -kurssille, jossa opeteltiin kaksivärisen briossin kääntelyä ja vääntelyä. Hyvin mielenkiintoinen kurssi sekin, josta kerron lisää jos/kun kurssilla saamani malli-idea realisoituu ;)

Parasta festareilla on uusien ja vanhojen neuleystävien kohtaaminen! Matkaseuralaiseni Niinan blogista voi katsella kasapäin kauniita fiiliskuvia ja lukea lisää viikonlopusta, yhdyn täysin hänen jokaiseen lauseeseensa. Kiitos myös huivikuvista :)