Ruutuja päähän ja pakkaseen

Uusi Ullaneule on ilmestynyt, ja se sisältää mm. Tiina Kuun uusimman kirjolapasohjeen sekä Distant Knitterin legendaarisen Käänteisen päivitetyn version.

Pitkästä aikaa Ullan virtuaalisivuilta löytyy myös miun suunnittelema pääasia, palmikonkiertoja ja sileää nurjaa yhdistävä Ruudukopipo, johon mahtuu piiloon muhkeampikin kampaus.

Palmikkoruudut

Malli: Ruudukkopipo / mie ite, Ulla 2/2017

Lanka: Katia Peru (40 % villaa, 40 % akryylia, 20 % alpakkaa)
Menekki: 97 g ohjeenmukaiseen pipoon, päänympärys noin 55 cm
Puikot: 5 & 6 mm Knit Pro

Suunnittelin Ullaan kaksi vuotta sitten myös pääasian tästä samasta langasta, Katriina-pannan. Peru onkin omiaan juuri päätä lämmittämään, se on mukavan muhkea ja sopivan pörheä, eikä akryylisyys ole käsinkosketeltavissa.

Tykkään tehdä neuleet loppuun asti: kuvioneuleen on vaihduttava joustimeen saumattomasti, palmikoiden täytyy virrata sulavasti, ja niin edelleen. On uskomattoman ärsyttävää, jos neuleohjeessa on porrastuksia, epäloogisuuksia tai töksähdyksiä mallineuleesta toiseen siirryttäessä tai muotoiluja tehtäessä. Tässä pipossa toteutin perfektionismiani päälakikavennuksissa, ja ne ovatkin lempiasiani Ruudukkopipossa.

Ohje on kyllä aikuisen pipoon, mutta mallipäitä ei ollut saatavilla kuin kahdeksanvuotiaan tyttären muodossa. On sillä onneksi jo ihan aikuisen kokoinen pää, 55 cm suunnilleen.

Rupesin jo neulomaan itselleni omaa Ruudukkopipoa tiilenvärisestä Pohjan Akasta, koska havahduin pakkasten saavuttua välittömään punaisen pipon puutteeseen. Vähän piti säätää mallikerran toistojen kanssa ohjetta ohuemman langan vuoksi, katsotaan tuleeko sutta ja sekundaa vai juuri passeli pipo!

P.s. Seuraavassa postauksessa taannoisen pienen kisan päätös ja valmis villasukanvarsituote ;)