Tammikuussa tapahtui

Rakas napero ikääntyi :) Viikonloppuna juhlittiin kirpeässä pakkasessa! Taidan neuloa sille takin...

Luontoäiti loi taidetta vinon liiterin huterille tikapuille. Otin kuvan äsken keittiön ikkunasta, pakkasta rapsakat 31 astetta!

Villaviidakossa on myös uusia asukkaita. Kirjanpito väittää että lankavarastoon on muuttanut kilo lankaa. Missä välissä ja miten ihmeessä, minä vaan kysyn? Mitään en oo ostanu! Eiku hetkinen, kävinhän mie siellä Kujeessa... Ja mikään ostamattomuuspäätös ei päde Wollmeisen kohdalla, eiksnii? Ja vuoden alussa piti lohduttautua muutamalla kerällä kun lapsi sairasti. Jajaja.

Colinette Jitterbug: Morello Mash

Cascade Heritage Silk

Zauberball Stärke 6

Wollmeise Twin: Orient (WD)

Mutta lahjoitin sentään Tiinalle puoli kiloa puuvillaa ja muuta puhumatonta sytomyssyihin ja neuloinkin 743 grammaa. Että ei se varasto kasvanut, jos ei nyt kauheesti tyhjentynytkään...

Loppukevennyksenä jäälyhty a'la diplomi-insinööri:

Sydäntalven kukka

Olen jo pitkään halunnut osallistua johonkin, mysteeri-KAL:iin (KAL=knitalong=yhteisneulonta). Sopiva tilaisuus tarjoutui kun Sock Knitter Anonymous -ryhmässä ravelryssa alkoi mysteerisukan neulonta. Ajattelin että sukkamysteeriin on turvallista osallistua, jos neule osoittautuisikin itselle epämieluisaksi niin sukat on pieni ja nopea työ jonka voi helposti lahjoittaa pois. Olen nimittäin kuullut kauhutarinoita valtavista, monimutkaisista, hyvin suuritöisistä mysteerihuiveista jotka loppujen lopuksi eivät ole edes kovin kauniita...

KAL alkoi juuri sopivasti vuoden ensimmäisenä päivänä. Olin nimittäin jumissa Oulussa lapsen vesirokon takia, ja lomareissuun mukaan pakatut neuleet uhkasivat lopua kesken :D Ensimmäinen vihje tuli 1.1. ja siitä eteenpäin kolmena sunnuntaina paljastettiin loput.

Winter Flower

Malli: Bláthnat by irishgirlieknits

Lanka: Vuorelma Veto (85 % villaa 15 % polyamidia)

Menekki: 81 g kokoon 37

Puikot: 3,25 & 3 mm Knit Pro

Käytin hieman paksumpaa lankaa ja puikkoja kuin ohje suositteli, ja neuloin S-koon mukaan. Kapeat, napakat sukat. Veto on upean pehmoista ja sen värit ovat kauniita, mutta kulutuskesto ei vakuuttanut. Lahjoitin sukat ystävälleni joka kyläili meillä viikonloppuna, ja jo kahden illan sisäkäytön jälkeen sukissa oli nähtävissä selvää nukkaantumista :/ Nojaa, ehkä tästä voisi tehdä vaikka pipoja? Vetoa vaan ei saa juuri mistään... Mie hain oman vyyhtini Oulun Somikista, jossa en ollut tätä ennen käynytkään.

Ihan kauniit niistä kyllä tuli, mutta täytyy myöntää että tuskin olisin tallaista mallia itse valinnut neulottavaksi. Liikaa hörsellystä miun makuun. Kaveri kyllä tykkäsi sukista, se on tärkeämpää!

***

Kuinka moni katsoi tänä aamuna lämpömittaria ja hyppeli hetken ilosta? Mie ainakin :D 

Muistakaa käyttää pakkaspäivät hyväksi!

Luutarha

Uskotteko, että kun istuu joka toinen ilta kädet sylissä puolitoista tuntia hämärässä huoneessa Allin lasta hoilaten, alkaa vähän kyllästyttää? Ratkaisu ultimaattiseen tympääntymiseen on nukutusneule, jolla on vain yksi kriteeri: sitä täytyy voida neuloa pimeässä.

Ensimmäinen tämän vuoden nukutusneuleistani valmistui sopivasti viime viikonlopun lumisiin kuvauksiin :)

 Muddy Bones

Malli: Stephen Westin Boneyard

Lanka: tuntematon ruskea DK -vahvuinen villa ja itse värjätty punainen Nalle

Menekki: 116 g

Puikot: 5 mm

Neulejonossani jo pari vuotta viihtynyt Boneyard sopi tarkoitukseen mainiosti. Enimmäkseen vain sileää neuletta lisäyksineen, välillä yksi oikea kerros nurjalle, ainaoikein-reunus, ja siinähän se sitten olikin. Huivi on syntymäpäivälahja ystävälleni, ja se sopii hänelle jouluksi neulomiini kämmekkäisiin. (Luotan taas sokeasti siihen ettei ystävä eksy tämän illan tai huomisaamun aikana tänne, illalla hän jo saakin lahjansa...)

Miulla oli vielä kaksi vyyhtiä jäljellä tätä mysteerivillaa, joista toinen oli ilmeisesti kakkoslaatuinen sillä se oli täynnä ns. heikkoja kohtia, joissa yksi tai useampi säie oli katki :/ Jouduin siis pätkimään lankaa ja päättelemään enemmän langanpäitä kuin olisin välittänyt, mutta lopputulos on kyllä sen arvoinen. Reunukseen neuloin raitoja itse värjäämälläni Nallella, villahousuista jäänyt jämä kuluikin tähän kokonaan.

Kiva huivi tuli, sopii käytettäväksi ulkona kaulan tai toimistossa hartioiden lämmikkeeksi. Hansulle kiitos mallauksesta!

Seuraava nukutusneule on jo puikoilla, huivi sekin. Siinä riittääkin tikutettavaa, laskin just että tällä hetkellä silmukoita on kerroksella kevyet 544, ja lisää tulee koko ajan. Alkaa siinä olla jo kaapelilla tungosta :D

Kamera Kaavilla

Neulekuvaus on hauskaa! Ainakin silloin kun on tarpeeksi valoa, käytössä hyvä kamera, kaunis kuvausympäristö ja joku avustamassa. Vähemmän kivaa on kuvata kiireessä, hämärässä ja yksinänsä...

Kuopiolaiset neulojat matkasivat toissapäivänä joukolla Kaaville lankakauppa Kujeeseen ostoksille, neulomaan ja herkuttelemaan. Samassa yhteydessä mie tarjouduin (yllä mainituista syistä) kuvaamaan paikalla olijoiden valmistuneita neuleita. Tarjokkaita tulikin runsaasti, tässä joitakin otoksiani (linkit vievät ravelryyn):

Leenan värikkäät polvisukat:

Hansun rusinamyssy:

ArualMarian raidalliset sukat ja lapaset:

Heinin upea pitsihuivi:

Tikrunmamin suuuuuri huivi:

Ja Vynnen kirjosukat sekä aurinkoiset kämmekkäät:

Kuvattiin myös yksi miun oma aikaansaannos, siitä lisää myöhemmin.

Eihän tässä mitään ammattilaisia olla (kaukana siitä!) mutta kivoja kuvia saatiin, ja harjoitus tekee mestarin :)

Perin hienostunut

Maailman pienin villatakki syntyi entisen koulukaverin poikaselle parissa illassa yhdestä kuohkeasta lankakerästä.

Jallulle

Malli: Baby Sophisticate by Linden Down

Lanka: Novita Saana (100 % villaa)

Menekki: 101 g farkunsinistä kokoon 0-3 kk

Puikot: 6 mm ruusupuupyörö

Haalin tätä Novitan täysvillaista kausilankaa parin takillisen verran sulovilenismin kourissa joskus kolmisen vuotta sitten. Ihanan pehmoista ja muhkeankuohkeaa lankaa jota oli mukava tikutella. Minipieni takkiosa valmistui yhden illan aikana ja kaulus ja hihat seuraavana iltana, nappien perässä sai juosta pitempään kun ensimmäiset ostamani osoittautuivat liian pieniksi. Oikeasti nämä napit ovat helmiäisturkoosit, toisin kuin kuvissa.

Malli oli helppo ja mukava, tosin hihat ovat melkoisen kapeat. Kastelin ja venyttelin valmiin takin hihoja hieman, nyt ne ei näytä enää niin suhteettoman pikkuisilta. Onko vauvat muka oikeesti näin pieniä? :D Lilja oli melkein kaksi kiloa tämän takin tulevaa omistajaa painavampi syntyessään...

Lämpöistä elämänalkua pikkumiehelle! Paketti lähtee huomenna matkaan, tietääkseni tuore äiti ei täällä joka päivä piipahda, niin että ei mene yllätys pilalle :)

Ainutkertainen

Joulukuulta vielä esittelemätön tilaustyö: Hattu, jollaista ei ole toista eikä tule koskaan olemaan (ainakaan miun tekemänä...)

Keesi

Malli: Lakki-osassa muunneltu Merleena, muuten omaa

Lanka: Drops Eskimo (100 % villaa) harjassa, reunuksessa ja palmikoissa Viking Ville

Menekki: 128 g

Puikot: 8 mm Dropsin puusukkikset

Nettituttu tilasi kolmevuotiaalle pojalleen miulta irokeesihatun, kun halutun väristä/mallista ei löytynyt mistään. Joulukuussa oli muutenkin kiirus, mutta ajattelin tällaisen pikkuprojektin hoituvan suht kivuttomasti muiden projektien ohessa.

Alkuun homma sujuikin mainiosti, hain Kujeesta (lähilankakauppani!) sopivan väristä Eskimoa ja pyysin suunnittelijalta luvan käyttää apuna mainiota Merleena-myssyn ohjetta, jonka koeneuloin kauan sitten. Neuloin hyvin ilmavan myssyn ja pituutta reilusti enemmän kuin ohjeessa, sillä kokemukseni mukaan huovuttaessa pituutta häviää enemmän kuin leveyttä. Huovutin myssyn kevyesti käsin, koska en uskaltanut lykätä sitä pesukoneeseen ettei kitistyisi liikaa. 

Sitten tulikin tenkkapoo: miten ihmeessä kiinnitän tuon harjaksen siten, että se seisoisi pystyssä, ja pysyisi  pienen pojan menossa mukana. Liimaseokset ja tekstiilikovikkeet olivat poissa laskuista, koska ne jähmettäisivät myssyn niin että se raapisi poikaparan pään ruvelle. Samanlainen nukitus kuin ryijyissä ei myöskään toimisi, koska lankojen piti nimenomaan seistä pystyssä.

Lopulta päädyin ompelemaan nukat kiinni nurjalta puolelta mahdollisimman tiukasti. Sisäpuoli jäi siis suht tasaiseksi, ja harjas pysyy paikoillaan, jos sitä ei nyt ryhdy asioikseen kiskomaan irti. Ei ainakaan vielä ole tullut reklamaatiota että langat olisivat irronneet. Niin iso homma tuo kyllä oli että ei näitä kannata tehtailemaan ruveta, pitäis laittaa niin kova hinta ettei näitä kukaan ostais!

Aika muhkeahan tuosta irokeesistä tuli, Eskimoa meni vain vähän toista kerää ja Villeä siis melkein 70 grammaa :D Sain Liljan malliksi kun laitoin muumit pyörimään! Ei se muualla enää paikallaan pysykään kahta sekuntia pitempään kuin telkkarin ääressä...

Kultasukat

Kaheleiden Aakkoshaaste eteni tammikuussa D-kirjaimeen, jonka mie aloitin varmuuden vuoksi jo joulukuun viimeisinä päivinä. Tämän haasteen aikatauluhan ei ole kiveen hakattu, vaan projekteja voi aloittaa milloin haluaa, ja vaikka sekalaisessa järjestyksessä jos niin mielii. Hyvin kahelia siis.

Osallistuin myös kahelien sukkavaihtoon, jonka deadline on tässä tammikuun puolessavälissä. Miulla oli sata ja yksi ideaa sukista jotka parilleni neuloisin, mutta sitten takavasemmalta kiilasi joululahjakirjasta löytynyt D-alkuinen Cookie A:n sukkamalli kärkeen ja saman tien puikoille, kaksi kärpästä yhdellä iskulla.

Vehnänen

Malli: Devon by Cookie A. kirjasta Sock Innovation

Lanka: Cherry Tree Hill Supersock semisolid värissä wheat (100% merinoa)

Menekki: 68 g kokoon 40

Puikot: 2,5 mm Knit Pro pyörö

Tätä ihkulankaa olen säästellyt ja silitellyt stashissani jo melkein kaksi vuotta, oli jo aikakin ottaa se puikoille.  Ihanaa neulottavaa, pehmeää ja upean väristä, sävyt vaihtelivat pastellinkeltaisesta syvään kultaan. Tätä lisää!

Nämä ovat siitä ainutlaatuiset sukat, että ensimmäistä neuloin kaksi sukkaa samanaikaisesti yhdellä pyöröllä eli magic loopina. Aluksi homma ei tahtonut kirjaimellisesti oikein luistaa, en saanut varrenalkuja siirreltyä kaapeleilla eteenpäin vaan ne tahmoivat ja langat sotkeentuivat. Vika taisi kuitenkin olla vain uusissa puikoissa, vähän aikaa neulottuani kaapelin pinta oli silminnähden kiiltävämpi, ja silmukat luistivat sillä sujuvasti.

Ohje oli mukava ja mallineuleenkin opin jopa parin toiston jälkeen ulkoa, vaikka sitä pitikin välillä tarkistella. Tajusin vasta liian myöhään, että olisin voinut neuloa toisen sukan peilikuvaksi, mutta mielestäni ne on oikein kivat näinkin. Ohjeessa oli kärjessä nauhakavennus jonka vaihdoin itseäni enemmän miellyttävään sädekavennukseen, hyvin sekin sopii. Sukat ovat nilkkapituiset ja kokoa 40.

Itellooni polki sukkapaketin tänään perille ja ne olivat saajalleen mieluiset. Mission accomplished!

P.s. Iso kiitos kaikille rouva talonmiehen tunikaa ihastelleille, olen samaa mieltä teidän kaikkien kanssa :D

Rouva Talonmies

Villaviidakon neulevuosi 2012 alkaa komeasti!

Viikko sitten tuli kuluneeksi vuosi siitä, kun muutimme kimpsuinemme ja kampsuinemme tänne talovanhuksen suojiin, ja meistä tuli virallisesti maalaisia. Omakotitalossa on paljon remontoitavaa ja kunnossapitohommia riittää. Seuraavassa autenttisessa kuvasarjassa suoritetaan talon töitä!

Tässä rouva talonmies lapioi lunta takaoven portaista (lapio vaan unohtu):

Ja tässä hän on juuri tehnyt ladun metsään (hanskat ja hattu ja se latu vaan unohtu):

Tässä Rouva Talonmies on juuri hakenut halkoja liiteristä (ne halot vaan unohtu):

Rouva Talonmies

Malli: Mari Muinosen Nti Talonmies kirjasta Kaikki lähti lapasesta

Lanka: Drops Alpaca (100% alpakkaa) punamix ja Novita Rose Mohair (65% akryylia 35% mohairia) joulunpunainen

Menekki: 377 g (rinnanympärys 97 cm)

Puikot: 8 mm ebenpuiset & Knit Prot

Saa nähdä kostautuuko lankavalintani. Rose Mohair sattui olemaan ainoa edes vähän mohairia sisältävä lanka mitä varastosta löytyi (karsastan ylipörröisiä lankoja), ja yhdistin sen lempilankaani Alpacaan jota kului kaikki mitä omistin eli neljä kerää. Onneksi en neulonut pitempää kaulusta, olisi lanka loppunut kesken! Hätäpäissäni kuulutin jo ravelryssa tarvitsevani lisää tummanpunaista Alpacaa ja kollasin kaikki nettikaupatkin kun mistään ei oikeaa sävyä löytynyt. Onneksi sitä ei sitten tämän enempää tarvittukaan. Rose mohairia meni vähän vähemmän, ja pikaisen laskutoimituksen perusteella tunikani painosta on 53 % alpakkaa, 31 % akryylia ja 16 % mohairia. Kuvaustilanteessa (pakkasta kuutisen astetta) neule oli unelmaisen lämmin, pukiessa ja riisuessa vähän rätisi sähköisyyttään...

Ohje oli hyvin kirjoitettu ja kerrassaan mainio, en muokannut sitä juuri ollenkaan ja sovitinkin neuletta vasta kun olin vyötärön kohdalla menossa, se sopi kuin valettu. Sain siis huoletta tikuttaa loppuun asti. Tykkäsin erityisesti kaarrokkeen kiertyvistä lisäyksistä, jotka ovatkin tämän yksinkertaisen mallin juju.

Aloitin neulonnan Suzanne'sin kiinteillä ebenpuisilla pyöröillä, joilla on ilo neuloa. Silmukkamäärän kasvaessa jouduin vaihtamaan Knit Prohon, jonka ohuemmista puikoista tykkään, vaan en näin paksuista. Kasin puikossa kun kärkiosa paksunee, on siinä sellanen kulma kun puikko saavuttaa täyden mittansa. Neuloessa silmukat siis tavallaan kiipeävät sen kulman yli jolloin puikko tärähtää, ei hyvä. Suzanne'sin ebenpuikko (jotka muuten tehdään soitinten valmistuksessa ylijäävästä puusta) puikko paksunee portaattomasti ja silmukat liukuvat niillä asteettä. Tykkään :)

Tämän paremmin ei olisi voinut enää onnistua! (Uskottelen itselleni että se ei johdu neulomastani mallitilkusta vaan tähtien asennosta...) Ei tämä miuta kyllä yhtään hoikemman näköiseksi tee, mutta se on ihana, ihana! Ja niin lämmin <3

Katse menneeseen vuoteen

Eilen vihdoin pääsimme pienen vesirokkotoipilaan kanssa kotiin, ja mie pääsin oman koneeni ääreen väsäämään outoja kollaaseja :D Siispä tässä katsaus Villaviidakon käsityövuoteen 2011.

Sukkia:

1. Suomisukat 2. Be-Ribboned booties 3. Kesävoi

4. Junasukat 5. Mittatilauspolvarit 6. Angler's loop

7. Hannan sukat 8. Villavarsitöppöset 9. Sipsuttelusukat

Isompia neuleita:

1. Manu 2. Greenfield cardigan

3. $5 in Paris 4. Buttercup

Päähineitä:

1. Wurm 2. Brambles 3. Champlain cap

4. Jämä -sweet baby cap 5. Felted tweed baby cap 6. Tarinapanta 7. WW2 Watchcap

Lapselle:

1. Pitsimekko 2. Villavintiö 3. Villahousut

Lapasia:

1. Tarinakämmekkäät 2. Brego

3. White Loops 4. Foxgloves

Huiveja ja kaulureita:

1. Zetor 2. Tickle-me-not 3. Stripes to keep me warm

4. Pitsikauluri 5. Herringbone neck warmer 6. Orchid thief

Virkkuita:

1. Kärrynpyöräkorvikset 2. Inga's Häkelbeutel  3. Isoäidinneliökortti 4. Kännykkäpussi

5. Ison tytön päiväpeitto 6. Anna kaikkien kukkien kukkia

Onnistuin viime vuonna kuluttamaan lankaa 7966 g! 

Neuloin/virkkasin 86 työtä:

19 paria sukkia/tossuja

6 paria lapasia ja kämmekkäitä

13 päähinettä

3 isoa neuletta itselleni

3 liiviä/toppia itselleni

7 huivia ja kauluria

4 lastenneuletta

2 huovutettua koria

16 virkattua kukkaa ja muuta pientä

3 paria korviksia

2 lelua

4 pussukkaa/laukkua

yhden tiskirätin

yhden peiton 

yhden parin säärystimiä

yhden neulatyynyn

+ jotain viiskyt joulupalloa!

En tiedä kulutinko enemmän vai vähemmän lankaa kuin viime vuonna, koska vuodesta 2010 ei ole näin tarkkaa langankulutusta tiedossa.

Yritin kyllä pitää kirjaa myös lankaostoksista, mutta kirjanpito on jostain syystä loppunut kesäkuuhun jolloin Villaviidakkoon kotiutui yli kilo lankaa :D Lankavarasto siis kasvaa hitaasti mutta varmasti, yritän tänä vuonna muistaa pitää tarkemmin kirjaa myös lankaliikenteestä!

Julkaisin kaksi omaa neuleohjetta!

Osallistuin Jämäkuuhun, Kesäyön hullutukseen, Sukkasatoon, Lapaskuuhun ja Kahelien aakkoshaasteeseen (joka jatkuu vieläkin). Yhteisneulonta on kivaa ;)

Vuonna 2011 opin kutomaan perinpohjaisesti, aina kangaspuiden rakennuksesta ja loimen luomisesta sidontaan.

Tästä on hyvä jatkaa uuteen neulevuoteen, ensimmäinen työ valmistuikin eilen, siitä lisää viikonloppuna :)

Uudenvuodenlupaus

Vuonna 2012 lupaan opetella joka kuukausi jonkun uuden tekniikan tai taidon!

Aloitin heti 1. tammikuuta opettelemalla parsimaan villasukan kantapään. Mummo opetti :)

Monille parsiminen on varmaan ihan peruskauraa, mutta mie en ole ikinä ennen kuluttanut yksiäkään villasukkia puhki, joten en ole ko. taitoa tarvinnut! Eikä sitä meille koulun käsityötunneillakaan opetettu.

Nyt kuitenkin piti otta neula kauniisti käteen, kun lohikäärmeenoksennussukkiini ilmestyi talvikengissä iso reikä kantapäähän :( Sataprosenttinen merinosukka ei selvästikään ole saapassukkien sukua, mutta kun ne on niin ihanan pehmoiset ja sileät ja istuu täydellisesti...

Tästä lähtien käytän niitä kun jalat kaipaavat hemmottelua! Tai todennäköisemmin taas joka päivä talvikengissä kunnes neulos kuluu puhki jostain toisesta kohdasta...