torstai 12. toukokuuta 2016

Suuren sukkakisan patoumat

Lankakauppa Kerä julisti tammikuussa blogissaan Suuren Villasukkakisan alkaneeksi. Tarkoitus oli suunnitella ja neuloa villasukat joko fingering- tai sport-vahvuisesta langasta, voittajamalli pääsisi ohjeineen Kerän uuteen, tänä vuonna ilmestyvään neulelehteen. Takaraja osallistuvien villasukkien kuvien lähettämiselle oli maaliskuussa, ja tietenkin inspiraatio saavutti miuta vasta paria viikkoa ennen deadlinea. Mutta ehdinpäs!


Aallot ja Pato

Malli: Pato -sukat / Emma Karvonen (eli mie ite!)
Lanka: Louhittaren Luolan Väinämöinen Sport värissä Vilja
Menekki: 89 g kokoon 39
Puikot: 3 mm knit pro pyörö

Nimi Pato ei tule patogeeneistä, vaan siitä miten aaltoilevat palmikot erkaantuvat nilkan kohdalla kohdatessaan kantakiilan. Vedenjakaja eli Watershed olisi myös ollut hyvä nimi, mutta sen nimisiä ohjeita on Ravelryssä jo pilvin pimein. Olkoon sukat siis Patosukat, tai ehkäpä Dam socks jotta vältyttäisiin syöpä-mielleyhtymiltä...


Nämä sukat neulotaan varresta varpaisiin. Sivuilla aaltoilevat simppelit palmikot, ja jalkapöytää ja varren takaosaa rytmittävät nurjat raidat. Kantapää on se näiden sukkien juju, eroaa melko lailla totutusta. Kantakiilan lisäykset tehdään kantapään sivustoilla, ja kantapohja neulotaan tasona kaventaen samall pois lisätyt silmukat. Helppo ja kivan näköinen kantapäämalli, joka on omiaan varsinkin rintavalle jalalle. Tämän kantapäämallin kehittäjästä ei ole varmuutta, itse en sitä siis ole luonut, ainoastaan muokannut omaan malliini sopivaksi. Samankaltainen kantapää löytyy esimerkiksi Show-off Stranded sockseista, joka on ladattavissa ilmaiseksi Ravelrysta.

Lankana perusväiskiä paksumpi Sportti-väiski oli mahtavaa neulottavaa! Värit yhtä upeat kuin pikkuveljellään, samoin neuletuntuma on mainio. Ja Vilja nyt vaan on ehkä sävyistä kaunein. Sain tämän vyyhdin aikanaan ystävältä joululahjaksi, ja ehdottomasti aion hommata tätä lisää! Kuopiostakin sitä saa, nimittäin kässäkerho PomPomista :)


Myöhäisestä inspiraatiosta johtuen en ehtinyt ottaa kilpailua varten parhaita mahdollisia kuvia, mutta ihan kelpo otoksen sai kotioloissa napattua ennen deadlinea. Nämä kuvat on napattu Kierot Puikot -retriitissä huhtikuussa, jossa kuvausmiljöitä suorastaan tursusi joka nurkalla.

Kisan tuloksia saikin jännityksellä odotella tänne toukokuun alkuun asti. Ja oi onnea, miun sukkaset pääsivät kuin pääsivätkin kymmenen parhaan joukkoon, ja ovat parhaillaan yleisöäänestyksessä Kerän facebook-sivulla. Äänestysaikaa on ensi viikon sunnuntaihin, 22.5. asti, käykäähän peukuttamassa suosikkianne, mukana on toinen toistaan upeampia sukkapareja!

lauantai 7. toukokuuta 2016

Kaksivuotias!

Taas on vuosi vierähtänyt, ja oli aika neuloa uusi syntymäpäivämekko. Nyt jo kaksivuotiaalle, hurjaa!


Toddling Raiin

Lanka: Hjertegarn Woolcott (55% villaa 45% puuvillaa) okrankeltaisena
Menekki: 194 g kaksivuotiaan kokoon
Puikot: Knit Pro 3 mm

Ravelryssa surffaillessa silmääni sattui maaliskuussa kivan väköinen vauvanmekko, jolle suunnittelija etsi testineulojia. Malli oli sen verran simppeli, että kuvaa katsomalla olisin varmaan saanut samanlaisen aikaiseksi ilman ohjettakin, mutta ilmoittauduin kuitenkin testineulomaan kun sopivasti kaksivuotiaan koko oli vapaana. Ja onhan se aina mukava neuloa kun joku on jo tehnyt tarvittavat laskutoimitukset valmiiksi, ja voi vaan tikuttaa menemään, vai mitä? Toki testineulonnassa on aina oma vastuunsa, mutta tästä ohjeesta en löytänyt korjattavaa yhtä silmukkamäärän laskuvirhettä lukuunottamatta.

Mekko neulotaan saumattomasti pääntieltä kohti helmaa, ja lankaa ei katkaista missään vaiheessa. Ohje lupaa että lopuksi on pääteltävä vain kaksi langanpäätä, mutta saisi kyllä olla aika iso lankakerä jotta tämä lupaus täyttyisi... Kun oli testineuleesta kyse, en neuloessa turhia säveltänyt omiani. Jouduin kyllä neulomaan lisää pituutta kaarrokkeeseen melkein parikymmentä kerrosta, koska oma kerrostiheyteni heitti ohjeen väljästä tiheydestä rajusti. Neuloin myös helmaa pitemmäksi, jotta vaate ei jäisi tunikaksi.

Paras juttu tässä mekkosessa on mielestäni selkäpuolelle neulottu pieni nappilenkki halkioineen. Tätä jujua tulen varmasti käyttämään vastaisuudessa! Pohjattomasta nappilaatikostani löytyi juuri sopiva yksilö tähän tarkoitukseen:


Hjertegarnin villa-puuvillasekoitteen totesin mainioksi mekkolangaksi jo viime vuonna, kun neuloin siitä tälle samalle taapertajalle yksivuotismekon. Nämä kauniin eläväpintaiset langat ostinkin samaan aikaan silloin vuosi sitten, nyt pääsivät hyvään käyttöön. Vuoden takaisissa kuvissa esiintyy joku ihan kalju vauva, nyt tämä neitokainen on jo kiharapehkoineen selkeästi pieni tytöntylleröinen!


Kaiken kaikkiaan toimiva ohje, hyvä lankavalinta ja söpö lopputulos! Olisin kovasti halunnut näyttää teille mekkokuvia ihan seisaallaan, mutta sellaisia otoksia ei nyt valitettavasti ole saatavilla. Yritys oli kova, mutta syntymäpäiväsankari oli juhlapäivänään flunssainen, ja itsekseen ei huvittanut seisoskella ei sitten yhtään...

sunnuntai 1. toukokuuta 2016

On isot valkoiset tiikerit karanneet

...tai ainakin yksi pieni!


Eskarilainen halusi olla vappunaamiaisissa tiikeri. Helppo homma, totesi äiti ja alkoi tuumasta toimeen.

Kuopion Eurokankaasta oli tiikerikangas myyty edellisenä päivänä loppuun, kun sinne viime viikolla laukkasin. Nelistin Savon Palaan josta löytyi tämä valkoinen versio, jonka mies nimesi kotona Datsunin penkeiksi. Kiva.

Onneksi lapsi ei ymmärrä moisia vihjauksia, ja ilahtui ikihyviksi lumitiikerin osastaan.


Kuumaveriselle tytölle kokopuku karvakankaasta ei tullut kysymykseen, vaan aika nopeasti syntyi ajatus shortseista hännällä sekä liivistä.

Shortsien kaava pelkistetty uusimman Ottobren (eli 3/2016) mallista 21 Perfect Summer, käytin kokoa 134 cm ja lisäsin noin 60 cm pitkän hännän. Liiviin osviittaa sain Ottobren numerosta lähes kymmenen vuoden takaa, 3/2007 ja malli 38. Huppariliivi, ja taas koko 134 cm. Huppuun ei kangas enää riittänyt mutta se ei menoa haitannut, korvat ompelin mututuntumalla ja pujotin kinni pantaan.

Perjantai-aamuna asu puettiin mustien sukkisten ja valkoisen paidan päälle, ja naamaan liimattiin tiikerimäiset kasvotarrat. Muutama kuva sorakasan huipulla ennen kouluunlähtöä, kuvausassistentti ei malttanut pysyä siskosta kaukana...


Lapsi oli tyytyväinen tähän äitinsä tekemään ensimmäiseen itse ommeltuun naamiaisasuun, ja niin oli äitikin. Tosin korvat oli hivenen (lue järjettömän) suuret, puolet pienemmät olisi riittäneet...  Ensi vuonna ehkä joku karvaton rooliasu, koko ompelutila on täynnä valkoista mujua!