Kaulurikabaree, osa I

Joulu tulla jollotti niin vauhdilla että hädin tuskin perässä pysyin. Olisi ollut hienoa pystyä heti juhlapyhien jälkeen esittelemään valmistunut jämälankavillasukkajoulukalenterimuunnelmani, mutta se ei suikaan valmistunut vielä, vaan raukka joutui vain kaksitoistaraitaisena pussiinsa odottelemaan muiden, kiirellisempien asioiden valmistumista.

Aaton lähestyessä puikoilta nimittäin alkoi putoilla kiihtyvään tahtiin asusteita, joilla kaikilla oli yhteinen nimittäjä...

Cowl Cabaree pt.1

Malli: Stockholm-Helsinki / Lilia Mankki

Lanka: Cascade 128 Superwash (100 % merinovillaa) tummana violettina (8886)

Menekki: 187 g

Puikot: Knit Pro 7 mm

Kauluri, mikä mainio joululahja! Simppeli, simpsakka ja sikalämmin. Ja näin paksusta langasta vieläpä salamannopeaa neulottavaa. Jesarinakin tunnetun Cascade kakssataakakskympin isosisko satakakskasi toimi kuin junan vessa, tosin vyyhdit taisivat olla aavistuksen vajaita, kun valmis kauluri ei heilauttanut vaakaa 200 grammaan saakka.

Aloitin tämän muhkean lämmikkeen neulomisen autuaan tietämättömänä siitä, että malli oli kaksipuolinen. Voitte uskoa että yllätyin iloisesti: vihdoinkin kauluri, jota ei tarvitse asetella tuntikausia saadakseen sen paremman puolen näkyviin! Ohjeesta poiketen loin vain 180 silmukkaa, mutta silti oma versioni jäi korkeudessaan ohjeen versiosta hieman. Pituus sen sijaan on juuri passeli, ja kauluri toimii mielestäni tämänkokoisenakin mainiosti tehtävässään. Toivottavasti sen aattona paketistaan vapauttanut ystävä on samaa mieltä!

Jatkoa seuraa...

Vaihtuvat huivit

Eräässä laaturajoittuneiden neulojien facebook-ryhmässä järjestettiin pikkujouluhuivivaihto. Syksyn aikana neulottiin huivit parin mieltymyksen mukaan, ja paketit avattaisiin ja huivit esiteltäisiin määrättynä päivänä ennen joulua, kaikki samanaikaisesti.

Se päivä on nyt tullut (ja mennyt), tällaisen tekeleen lähetin parikseni arpoutuneelle Mertsulle. Hän on muuten ihka ensimmäinen "blogituttuni", aloimme molemmat blogata neuleista suunnilleen samoihin aikoihin vuonna 2009, ja meillä on lähes samanikäiset (ja yhtä kookkaat) tyttölapset.

Electric Plum

Malli: Herbivore by Stephen West

Lanka: Handu Merinosukkalanka semisolidina violettina

Menekki: 100 g

Puikot: Knit Pro 4 mm

Ohje oli taattua Stephen-laatua: hyvin kirjoitettu, tarkka ja toimiva. Ohjetta ei alun jälkeen tarvinnut paljoa tuijotella, ja yhdestä vyyhdistä syntyi mukavankokoinen huivi! Mainittakoon että yhden reunakerroksen lisää olisin tehnyt jos lankaa olisi riittänyt, nyt sitä jäi tähteeksi 10 cm pätkä! Valmista huivia en mitannut, mutta kuvista saanee hyvän käsityksen sen koosta, pingotus teki jälleen tehtävänsä.

Lanka oli myös mainio, pehmeääkin pehmeämpää ja tiukkakierteistä merinovillaa. Väri toistuu parhaiten ensimmäisessä kuvassa, tuollainen sähköinen luumu. Ihan omasta varastosta tämä löytyi, sain muistaakseni kerran jouluvaihdossa. Sattui sopivasti juuri saajan toiveiden mukainen kylmä violetti! Itse olen enemmän lämpimien sävyjen ystävä.

 

Myös huivista otetut kuvat ovat uskollisia suunnittelijalle, osa oli niin Stephenmäisiä että ne olivat lähes k-18 materiaalia :D Kiitos vielä ihanaiselle kuvausryhmälle pikkujouluihin! Huivi saapui kohteeseen viime viikolla, ja sai avajaispäivänä ymmärtääkseni hyvän vastaanoton :)

Itse sain odotella huiviani eiliseen asti, ja laukkasin sen heti postista hakemaan kun käsky kävi. Tällainen ihanuus siitä kuoriutui, ja vieläpä Wollmeise DK:sta neulottuna! Väri on Ruby Thursday, todellisuudessa tummempi viininpunainen. Kiitos Tui!

Isot pienet joulut

Tärkein merkki joulun lähenemisestä on kuopiolaisten Kalakukkoneulojien vuotuiset pikkujoulut. Sunnuntaina taas kokoonnuttiin yhteen neulomaan, nauramaan, mässäilemään, lankashoppailemaan, arpomaan ja vaihtamaan lahjoja. On kyllä suuri kunnia ja etuoikeus tuntea näin suuri määrä ihania naisia, näiden pippaloiden voimalla sitä ehkä taas jaksaa tätä ajoittain yksinäistä kotiäidin arkea täällä peräkylässä vähän eteenpäin.

Perinteisestä pikkujoulupaketistani kuoriutui kasa muodikkaita minivyyhtejä, ja minivyyhtejä löytyi myös arpajaispalkinnostani. Olen vähän arkaillut jämälankavillasukkajoulukalenterin aloittamista, mutta nyt se on kai pakko että pääsen näistä kaikista kunnialla eroon!

On ne söpöjä! Mutta pakko sanoa, mikä järki näissä on?? Mitä on tapahtunut perinteisille jämälankapalleroille? Niistä sentään voi aloittaa suoraan neulomisen, nämä vyyhdit täytyy jaksaa keriä ennen kuin langan saa puikoille, mikä tuntuu välillä miulle olevan ylitsepääsemättömän vaikeaa. Välineiden puutteestä ei ole kyse, kaapista löytyy ensiluokkainen kerijälaite ja kahdet vyyhdinpuutkin. Tuntuu vaan et sillon ku neulotuttaa, niin ei ole aikaa tuhlattavaksi kerimiseen :D

Herra Kraft oli tuttuun tapaan paikalla pikkujouluissa ihanine lankoineen. Mie poistuin paikalta kerrassaan kaksi vyyhtiä rikkaampana. Suloisen tuhkanharmaan vyyhdin ostin itse, ja upea paloautonpunainen (erään neulojatoverin mielestä emmanpunainen) vyyhti kuoriutui Kalakukkoryhmän jouluvaihdon paketista.

Viime aikoina olen keskittynyt enemmän lankojen keräilyyn kuin niiden neulontaan, mutta yhtä jos toistakin on toivon mukaan puikoilta valmistumassa jouluksi...

Olkaa kiltisti, tontut kurkkivat ;)