Historian hämäristä ajan hermolle

Mikäs sen parempi tapa käyttää vuoden viimeiset tunnit, kuin hoivata blogiraukkaa ja tarinoitsea aiheeseen liittyvistä joululahjoista.

Olin näemmä ollut kilttinä, kun paketeista kuoriutui näin mainioita lahjuskirjoja. Täytyy kyllä myöntää, että pinon päällimmäisen saatoin sujauttaa kuusen alle omakätisesti...

Aloitetaan loogisesti hilpeimmästä niteestä:

Lumi Karmitsan Villit vanttuut ja vallattomat villasukat (linkki vie facebook-sivulle) on ilman muuta vuoden hauskin neulekirja. Nimi on oikein osuva, kirjan mallit ovat toden totta toinen toistaan vallattomampia. Ohjeita löytyy useampiin käsien- ja jalkojenlämmittimiin, ja ilahduin erityisesti siitä, että malleissa oli käytetty erilaisia kantapää- ja peukalokiilarakenteita. Yllättävän monipuolinen teos siis, kaiken kokenut  neulojakin löytäisi tästä varmasti uutta ammennettavaa.

Suosikeikseni nousivat heti ensiselailulla ylemmässä kuvassakin näkyvät huovutetut Pioni-lapaset sekä kekseliäillä tuplapitsikärjillä ja -kantapäillä varustetut Kartanon Ruusut -sukat.  Saatoin myös revetä ääneen nauramaan kääntäessäni esille kuvan Karmeista joulusukista.

 

Seuraavaksi järkälemäinen nide, jossa riittää lukemista koko ensi vuodeksi:

Marketta Luutosen, Anna-Maija Bäckmanin ja Gunnar Bäckmanin teos Lankapaitoja ja muita asusteita on 256-sivuinen tietokirja, joka kertoo neuleen ja virkkauksen historiasta Suomessa, ja erityisesti länsirannikolla. Tällaiselle tekstiilihistoriasta ja kansanperinteestä kiinnostuneelle neulojalle tämä kirja on onnen omiaan. Se sisältää materiaalia museoiden kätköistä, paljon isoja, kauniita kuvia historian hämäriin jo lähes unohtuneista perinnemalleista, ja kahmalokaupalla faktaa tekijöistä ja tuotteista.

Kansien välistä löytyy myös kuva hiuksista virkatusta alushameesta, ehkä vähän ällöttäydyin.

Ohjeitakin opuksesta löytyy, niin perinnemalleihin kuin niistä inspiraationsa saaneihin uusiin neuletakkeihin. Totuuden nimessä nämä uusiomallit kyllä ovat mielestäni muuten mahtavan kirjan heikoin kohta: vanhaa perinnettä on haluttu tuoda nykyaikaan, mutta onkin unohduttu neuleen rakentumisessa jonnekin 90-luvulle, kun neuletakit on toteutettu kappale kerrallaan saumattomuuden sijaan. Ensimmäiset luvut tästä kirjasta tarkoin lukeneena mieleeni jäi maininta siitä, miten neulevaatteen etu ajateltiin jo vuosisatoja sitten olevan siinä, että sitä pystyi muotoilemaan valmistusvaiheessa (vrt. kangasta kutoessa). Miksei siis kirjan ohjeita (en tarkoita nyt puhtaita perinnemalleja, vaan niistä innoituksensa saaneita uusia malleja) ole tuotu oikeasti nykyaikaan, eli suunniteltu saumattomiksi?

Kokonaisuutena Lankapaitoja on hieno ja onnistunut teos, josta ammennan varmasti inspiraatiota vielä pitkään. Yhtäkään kirjan malleista tulee tuskin toteutettua ihan sellaisenaan, mutta esimerkiksi kauniita kuvioaiheita löytyy hyödynnettäväksi vaikka millä mitalla. Erityisen kiinnostava oli miulle ennestään tuntematon virkkausta ja neuletta yhdistävä Korsnäsin villapaita.

Postauksen lopuksi toisenlainen järkäle, kauan odotettu Laine magazinen ensimmäinen numero!

Se on kaunis! Ihana! Täytti kaikki odotukseni ja enemmänkin! Haluan neuloa kaikki mallit (ja milläköhän ajalla...)!

Lehdessä (jos nyt tätä 114-sivuista taideteosta voi edes lehdeksi sanoa) on ihanaisten neulemallien lisäksi kiinnostavia suunnittelijoiden haastatteluja höystettynä muutamilla ruoka-ohjeilla ja matkavinkeillä. Etukäteen pelkäsin, että mainostettu lifestyle-osio söisi tilaa neuleaiheilta, mutta onneksi pelkon oli turha. Laine on selkeästi lehti neulojilta neulojille, ja ne ei-neulontaan liittyvät artikkelit täydentävät kivasti kokonaisuuden.

Parasta Laineessa on sen tuntu käsissä, paino ja kaunis mattapintainen, paksu paperi. Ihan oikeesti! Toinen suosikkiasiani on ohjeosion piirroskuvat malleista, voiko olla kauniimpaa neulekuvaa?

Meiju KP:n Ancasta

Laine on englanninkielinen, ja paria pipoa lukuunottamatta kaikki ohjeet ovat keskitasosta haastaviin. Täydellinen joululahja siis ;) Omani hankin Kässäkerho Pom Pomista.

Vuoden viimeisiä minuutteja viedään! Yksi tämän vuoden puolella valmistunut huivi on vielä esiteltävä ennen perinteistä vuosikatsausta. Hilpeää vuodenvaihdetta kaikille!

Savonmua lapasissa

Viime vuosina Taito Pirkanmaa on julkaissut liudan ohjeita ja ohjevihkosia Roosa nauha -sukkiin ja -lapasiin, maakuntalapasiin, onpa Pirkanmaan kunnilla paikkakuntalapasiakin. Mallit ovat olleet näyttävästi esillä Suomen kädentaidot -messuilla syksyisin, mutta tänä syksynä messukäynnillä huomasin ilokseni myös savolaisväriä joukossa: Taito Itä-Suomi ry, joka toimii Pohjois- ja Etelä-Savon alueella, on julkaissut oman ohjevihkosensa Suomi 100 -vuotta juhlavuoden kunniaksi!

Lapasesta lähtöö Savossa -vihkosen kaikki 15 lapasohjetta ovat uusia, tätä mallistoa varten itäsuomalaisten ideoimia ja Taito Pirkanmaan suunnittelemia. Kaikissa malleissa käytetään Pirkka lapaslankaa, jonka mie ainakin tunnen paksuna Pirkkalankana.

Lapaset ovat pääasiassa luontoaiheisia kirjoneulelapasia, kirsikkana kakun päällä muutamia kierreraitoja ja hapsumalleja. Jos kirjoneuleesta tykkää, niin vihkosesta löytyy varmasti jokaiselle jotakin. Hilpeä Muikku ja leikkisä Kuutti sieltä helpoimmasta päästä, haasteellisimpia ehkäpä Hirvi pitkine lankajuoksuineen. Lapsuuteni kesät Saimaan vesistöillä viettäneenä tunnen läheiseksi niin Norpan kuin Olavinlinnankin. Kaikista malleista isommat kuvat näet täältä. Sivulta saa myös ladattua Puunrungot-mallin neuleohjeen ilmaiseksi.

Mikäli lapaset innostaisivat tarttumaan puikkoihin mutta kirjoneule ei ole vielä hallinnassa, niin sitä voi tulla opettelemaan ihan kädestä pitäen Kuopioon! Taito Shop torin laidalla järjestää helmikuussa 2017 kahden illan mittaisen Lapasesta Lähtöö -neulekurssin, torstaina 9.2. ja 16.2. klo 17.30. Ilmoittautumisohjeet ja tarkemmat tiedot kurssin sisällöstä päivittyvät tammikuun aikana Taito Shopin kurssi-sivuille.

Lapasesta lähtöö Savossa -ohjevihkon hinta on 6 euroa,  ja sen voi ostaa Taito Itä-Suomen Taito Shopeista ja taitoshop.fi -verkkokaupasta. Myynnissä on myös tarvikepaketteja ohjeineen yksittäisiin lapasiin. 

Sain valita Kuopion Taito Shopista testattavaksi yhden neulepaketin, ja monien mainioiden vaihtoehtojen joukosta valitsin sen johon ensimmäisenä kiinnittyi huomioni, eli Pihlaja -lapasiin.Yksi syy kauniin kuvioinnin lisäksi oli se, että rakastan kääntöreunoja! Ihan paras tapa aloittaa lapanen. Tai sukka. Tai pipo. Tai mikävaan. Hetkeen en olekaan kirjoneuletta taiteillut, mutta nopeastihan tämä vanha koira muisti temppunsa. Oon vaan vähän väliä melkoisessa solmussa lankoineni, parhaillaan kaikki kuusi lankaa kerralla kiinni työssä kun eihän niitä nyt mitenkään voi välillä katkaista, ettei vaan tulis lisää pääteltävää...

Laventelinen kanervainen

Syyskuussaa MeijuKP etsi Ravelry-ryhmässään testineulojia uudelle lasten neulepaitamallilleen. Viehätyin paidan simppeliydestä ja kivoista yksityiskohdista (eikä sekään ollut haitaksi, että pienempi lapsi oli vailla sopivaa villapaitaa) ja tarjouduin neulomaan kaksivuotiaan koon. Pääsin mukaan, ja testineule valmistui ajallaan ennen deadlinea, mutta tokihan siinä menee melkein kuukausi että se blogiin asti pääsee...

Pikkupikkuinen

Malli: Pikkuinen / Meiju KP

Lanka: Lana Grossa Cool Wool Melange Merino Superfein (100 % merinoa)

Menekki: 167 g kaksivuotiaan kokoon

Puikot: 3,25 & 3,5 mm Knit Pro.
Alunperin puikkokoko oli 3,5 mm. Jätin neuleen sohvalle ja toinen puikko napsahti poikki isomman lapsen loikattua sen päälle (pitäisihän se jo tässä vaiheessa tietää, ettei sohvalle saa jättää mitään...) Vaidoin tilalle neljännestä ohuemman puikon, eroa en ainakaan mie huomaa valmiissa neuleessa.

Mikäli ei halua altistaa kupeidensa hedelmää 20 asteen pakkaselle pelkässä villapaidassa (niin lämpöinen ja pehmeä kuin se onkin), tähän aikaan vuodesta ainut tarpeeksi valoisa kuvauspaikka neuleille on kodinhoitohuoneen pöydällä. Mikäpäs siinä, lapsella ei kerrankin ollut mikään kiire pois kuvista!

Olen huomannut, että puen taaperolle usein neuletakit päälle nappeja avaamatta, varsinkin nämä ohuet, haalarin alla käytettävät. Miksi siis edes neuloa takkia tähän tarkoitukseen, nopeamminhan se paita pyörönä valmistuu kuin tasona neulottava takki.

Pikkuinen on helppo, pääntieltä aloitettava lasten paita, jossa kokoja riittää vastasyntyneestä esiteiniin. Reunuksissa on sileää nurjaa ja nappihalkio on ainaoikeaa, muuten koko pusero neulotaan sileänä neuleena. Tuo nappihalkio onkin paidan juju, se on käytännöllisyyden lisäksi kivan näköinen! Mutta ah mikä valinnan vaikeus, minkälaiset napit? Puput, kukat, pörriäiset? Puiset, muoviset, helmiäiset? Aika hyvin saa paitaan eri ilmettä nappivalinnoilla. Mie valitsin leikkisän keltaiset muovinapit, koska tätä arkineuletta aion pestä myös pesukoneessa. Pyhävaatteeseen ne romanttiset, sinertävät helmiäisnapit olisivat olleet nappivalinta, hehe.

Langat hommasin viime kesänä Saksan reissulla sievästä lankakaupasta, Erkrath-nimisestä idyllisestä pikkukaupungista. Olimme oikeastaan vain läpikulkumatkalla Düsseldorfiin menossa, mutta tokihan true-lankahamsteri tsekkaa kaikki muka vahingossa tielle sattuvat puodit... Lanka on italialaista, suloisen pehmeää kaapelikierteistä merinoa, ja onkin juuri siksi omiaan paljasta ihoakin vasten käytettävään paitaan. Kauniin kanervainen, laventeliin vivahtava sävy toistuu parhaiten tässä viimeisessä kuvassa.

Ohje oli oikeastaan jo ihan valmis testineulontavaiheessakin, eli ihan yhtä nautinnollista neulottavaa kuin valmiina ostettu ohjekin. Pikkuinen on leppoisaa neulottavaa ja lopputulos on sievä ja simppeli, suosittelen!

Kiirettä pitää täällä päässä, seuraavassa postauksessa sitten uusia lapastuulia Savosta... Mitäs muuten tykkäätte Villaviidakon uudesta ilmeestä? Joku värisävy tai kirjasin saattaa vielä vaihtua, mutta pääpiirteissään tällä nyt mennään :)